SISÄLTÖ:
TÄMÄN  ESITYKSEN  SYNTY  JA  TARKOITUS
1. JUMALA
  1.1 KUKA  JUMALA  ON  ?
Uskovaisten lähtökohta / Jumalan olemassaolo / Ikuisuuden ongelma
1.2 JUMALAN  OLEMUS
Jumala  on rakkaus / Jumala  on pyhä ja oikeudenmukainen / Jumala ja pahuuden ongelma  
1.3  ONKO  JUMALA  KAIKKIVALTIAS?
1.4 JUMALA JA IHMISET
Eri ajatustaso / Jumalan kuva / Jumalanpelko / Uskovaisten suhde / Jumalan toiminta VT:ssa.    (muokattu 06/06)
1.5 JUMALA  JA  MAAILMAN  HÄTÄ
Kärsimyksen ongelma / Mutta kai Jumala voisi puuttua asioihin? / Kärsimys  maailman kirous
1.6 VAPAA  TAHTO. ONKO  SE  KÄRSIMYKSEN  ARVOINEN  ASIA?
Vapauden riskit / Vapaa tahto ja rangaistus
1.7 TODISTUS  JUMALAN OLEMASSAOLOSTA  (Täyd. 9/2006)
Miksi pitäisi todistaa Jumalan olemassaoloa? / Tutkimuksen rajoittuneisuus / Usko ja tiede / Jumala ilmoittaa itsensä
1.8 MIKSI-KYSYMYKSET  ?
Tietolähteemme / Kaiken alku? / Uteliaat ihmiset ja kysymykset / Voiko Jumala tehdä virheitä? / Onko vastauksia kysymyksiin?
1.9 JUMALA, KAIKKIVALTIAS JA HELVETTI    (muokattu 02/06)
    Miksi? / Onko Jumala oikeudenmukainen?

2. KRISTINUSKO  
2.1 MITEN ELÄVÄ KRISTILLINEN USKO EROAA USKONNOSTA  YLEENSÄ?
Erään lähetyssaarnaajan kokemus
2.2 OMAT NÄKEMYKSET "KESTÄVÄSTÄ POHJASTA"
2.3 MUUT  USKONNOT

3.5 ONKO RAAMATUSSA TARUJA?

Raamattu ei kerro tulevaisuuden asioita puhtaasti aikajärjestyksessä, vaan antaa välähdyksiä eri yhteyksissä, joista sitten joudumme tekemään yhteenvetoja tästä "kronologisesta" tapahtumajärjestyksestä. Uskon, että tässä piilee suuri jumalallinen viisaus. Jos meille olisi kerrottu kaikki tarkasti eriteltynä, ihmisen pahuus ja itsekeskeisyys keskittyisi näihin tulevaisuuden asioihin tavalla, mikä ei olisi Jumalan tahdon mukaista. Ihmisen pelastus ei riipu näistä lopun ajan tulkinnoista, vaan yksinomaan Jeesuksen täytetystä sovitustyöstä. Meille on annettu kehotus: Valvo ja rukoile!
Enemmän tästä ja armolahjoista yleensä kohdassa 4.8!

3.11 LIBERAALITEOLOGIEN HARHAT

Sen takia ei voi tieteen nimessä puhua Jumalasta konkreettisesti. Kuitenkaan Raamatun tutkimuksessa ei saisi jättää tätä Jumala-käsitettä huomioimatta. Tätä ongelmallisuutta kunniahimoinen tiede ei hallitse.

Sen takia liberaaliteologit lähtevät siitä ihmiskeskeisestä olettamuksesta, mikä ihmisen näkökulmasta kuulostaa miellyttävältä, että Raamattu on ihmisten kirjoittama, jossa ei tarvitse olla jumalallista inspiraatiota ollenkaan. Se vain kuvaa ihmisten sen ajan käsityksiä Jumalasta. Sen takia Raamattua voi tutkia yksinomaan ihmisten kirjoituskriteerien mukaan. Näitäkin voi toki huomioida, kun vaan ei unohdeta, että kaiken takana on kaikkivaltiaan ilmoitus. Tämän ilmoituksen esilletuomiseksi on Jumala valinnut vajavaisia ihmisiä, joiden omat luonteenpiirteet voi tulla esiin. Raamatun mukaan Jumala on kuitenkin valvonut Sanaansa, joten itse olen vakuuttunut siitä, että sanoma on meille riittävä pelastuksen suhteen, vaikka monien mielestä Raamatun sanoman olisi pitänyt olla selkeämpi. Mainittakoon, että liberaaliteologeja on monenlaisia laidasta laitaan.

Uskovaisten lähtökohta on, että Raamattu on Jumalan ilmoitus ihmisten kautta annettu ja huomioon otettaessa eri kirjallisuuslajeja ja kirjoitustyylejä, se on luotettava kristityn ohjenuoraksi (Luther).

Edellä mainittu liberaaliteologien lähtöasettelu on aikaansaanut melkoisesti vääristyneitä johtopäätöksiä.

He lähtevät mm. siitä, että koska ihmiset ovat Raamatun kirjoittaneet, siinä ei voi olla profetioita ja tulevaisuuden näkymiä. Tämän olettamuksen pohjalta on esim. eri osien kirjoittamisajankohta yritetty määrittää. Sekä UT:n että VT:n puolella on lukuisia esimerkkejä tästä. Tämä kuitenkin johtaa monenlaisiin vaikeuksiin Raamatun ymmärtämisessä. Myös kirjoittajien kohdalla on erimielisyyksiä (esim. Jesaja). Vähitellen on sotku valmis. Syntyy väite, että Raamattu on ristiriitainen.

Liian kriittinen asenne Raamatun ilmoitukseen johtaa myös siihen, ettei pelastuksen sanomaa voi vastaanottaa. Tämä itse asiassa merkitsee, että ihminen asettuu Jumalan yläpuolelle ja itsekkäästi yrittää määrittää, mitä Raamatussa on Jumalasta ja mitä ei. Tästä syntyy ihmisten luonteesta, kokemuksista ja kulloisistakin yleisvirtauksista johtuen johtopäätökset, jotka voivat olla hyvinkin ristiriitaisia. Tämä ei ole Jumalan vaikuttamaa uskoa vaan pelkkää uskottelua (=oma uskonto). Tämä voi kuitenkin estää meitä omaksumasta pelastavaa sydämen uskoa.

Joitakin esitettyjä johtopäätöksiä näitten liberaaliteologien mukaan ovat kärjistetysti mm:
- Ihminen ei ole syntinen. Darwinistiseen evoluutiokuvaan ei mahdu syntiinlankeemus. Koska ihminen silti tekee pahaa, syytetään Jumalaa tästä.
- Koska ihminen ei ole syntinen, hän ei tarvitse sovitusta.
- Näin ollen Jeesuksen pelastustehtävä on ilman merkitystä.
- Vanhurskauttaminen on vain Lutherin vääristämä oppi.
- Koska ihminen ei ole vastuussa synneistään, ei tarvita tuomiota.
- Jeesus ei ollut neitseestä syntynyt eikä suinkaan jumalallinen. Tämä on vain myytti.
- Jeesus ei esiintynyt Messiaana.
- Ruumiillinen ylösnousemus ei ole mahdollinen.
- Raamattu on vain ihmisten kirjoittama kirja ilman jumalallista inspiraatiota ja ilmaisee vain sen ajan ihmisten käsityksiä Jumalasta. Raamattu ei siis ole Jumalan ilmoitusta. Tästä seuraa, ettei voi olla profetioita ja ennustuksia.
- Näin ollen Raamatun ohjeellisuutta ei tarvita tämän ajan "valistuneessa ja sivistyneessä" maailmassa.
- Armo ei erottele uskovaisia ja epäuskoisia. "Kaikki pääsevät taivaaseen."
- Kaikki uskonnot pyrkivät samaan.
- Opeista pitäisi päästä irti ("Oppia koskevissa kysymyksissä vain minä itse voin tietää, mikä on totta minulle", Kylliäinen)

Mielestäni tämä ei ole enää kristillistä uskoa, koska se ei ole Kristus-keskeistä. Se on vain jonkinlainen järjen uskonto, joka ei saisi kulkea kristinuskon nimellä.
Sen takia tämän sivuston laatija (ja kanssani monet, monet muut!) on täysin eri mieltä kaikkien näitten väitteiden kohdalla.

Suuri ihmettelyni ja kysymykseni on: Mitä luterilaisesta kirkosta tulee, kun tällaiset näkemykset valtaavat alaa? Nyt olisi herätyksen aika! Mutta kyllä muutkin kirkot ja seurakunnat joutuvat myös valvomaan, millaisessa ajassa elämme. Nämä mainitut asiat pyrkivät jossakin muodossa ja määrin tunkeutumaan koko kristillisyyteen. Varottavia esimerkkejä löytyy kaikkialla. Raamatun mukaan sieluvihollisen hyökkäykset voimistuvat sitä mukaan, kun hän huomaa, että hänellä on vain vähän aikaa.

Alaotsikot: Kaikki on suhteellista - Mihin kyseenalaistaminen johtaa? - Suvaitsevaisuus - Kriittinen pohdinta ja ajattelu - Oikea kritiikki - Auktoriteetit - Käsitteiden viidakko - Elämänkatsomukset

Tuttu sanonta: Kaikki on suhteellista. Mitä tämän sanonnan takana piilee ja miten kestävä tämä käsite on?
"Kellään ei ole totuutta". "Se on totuus, mikä on hyvä minulle". Lue Stefan Gustavsson'in terävä analyysi RELATIVISMI-käsitteestä linkissä "Onko totuutta - kaikki on suhteellista"
jossa on myös osa alla olevista pohdinnoistani

Mihin kyseenalaistaminen johtaa?

Tämän ajan ja jopa liberaaliteologien mottona näyttää olevan "kaikki on kyseenalaistettava", ainakin kun on kysymys Jumalasta ja Raamatusta. Mikseivät nämä samat henkilöt kyseenalaista omia asenteitaan ja käsityksiään?

Vaikeus niissä keskusteluissa on sitten, että usein yritetään siirtää Jumalan aivoituksia ihmisen oman ajatusmallin tasolle. Tämä ajatusmalli lisäksi usein lähtee siitä, ettei Jumalaa ole, tai siitä ei voi olla varma. Joten kaikki on kyseenalaistettava, jolloin se oma ajatuskyky itse asiassa on se korkein auktoriteetti ja toimii ylimpänä tuomarina. Vaaditaan Jumalasta todisteita ja tietoja, jotka olisivat tämän oman ajatusmallin mukaisia. Tämä on mahdottomuus. Luotu ihminen on näitten kohdalla kaiken keskipiste; ei Luoja itse. Synnin alkuperä olikin kapina Jumalaa vastaan ja se on jatkunut läpi aikojen.

Hyvin usein lähdetään siitä, että jumala olisi vain ihmisajatuksen tuote. Sen takia vaaditaan uskovaisilta hyvin perusteellisia vastauksia Jumalan olemusta ja Hänen tekojaan koskeviin kysymyksiin. Koska kukaan ei voi antaa heille tyydyttäviä vastauksia, he kuvittelevat, että koko uskon asia on sellainen, jota ei tarvitse ottaa vakavasti. Kuten aikaisemmin on selkeästi osoitettu, on lähtötilanne ihan päinvastainen. Ihminen ei voi millään tehdä tyhjäksi Jumalan olemusta kieltämällä Hänet.

Toitotetaan, ettei kenelläkään ole totuutta ja että suvaitsevuuden nimessä kaikkien mielipiteet ovat yhtä tärkeät. Ihmisten kesken tämä on tietenkin tiettyyn rajaan näin. Asenteet ja motiivit tietenkin ratkaisevat. Itse katson kuitenkin, että Luojamme, Jumalan tahto ja suunnitelmansa ovat ihmistä korkeammalla tasolla. Tästä kyllä pidän kiinni. Tämän ajan eräs ajatusmalli on, että ihminen (= minä itse) on kaikkein korkeimmalla prioriteetilla ja päättää, mikä on oikein ja näin ollen toimii kaikkien muitten tuomarina. Kyllä on lähdettävä siitä, että Jumalan (Luojamme) ilmoitus ihmiskunnalle on luotettava ja toimii tuomarina ihmisen omien käsitysten yläpuolella.

Monet kirjoittajat kyseenalaistavat tämän ajan hengen mukaan kaikki, mikä koskee Jumalaa, Raamattua ja uskovaisten toimia. Viimeksi mainitussa voi toki olla paljon korjaamisen varaa. Uskovaisetkin ovat vain ihmisiä.

Eräs muotisana nykyään on suvaitsevaisuus. Koska uskovaiset ovat evankeliumista löytäneet jotakin arvokasta, josta he haluavat pitää kiinni, heitä pidetään suvaitsemattomina tai "tiukkapipoisena". Mutta miksi niin monet suvaitsevaisuutta ja vapautta kannattavat kirjoittajat kuitenkaan eivät suvaitse uskovaisia? Epäjohdonmukaista!

Suvaitsevaisuuskäsite on usein eksynyt harhateille. Vaikka se tarkoittaa, että meidän tulee kuunnella ja ainakin tiettyyn asteeseen kunnioittaa toisten mielipiteitä, se ei suinkaan tarkoita, että meidän pitää niitä hyväksyä tai että me emme saisi tuoda voimakkaastikin esille mielipiteitämme, niin kuin jotkut yrittävät yksipuolisesti väittää. Tämä ei suinkaan ole muitten yläpuolelle asettumista. Tietenkin väitteiden takana tulisi olla perusteluja. Itse olen ainakin yrittänyt pitää tästä kiinni. Onnistumisesta en mene takuuseen. Tiedän, ettei uskon asioista voi sellaista esittää, minkä kaikki voisivat tai edes haluaisivat hyväksyä, mutta se on heidän asiansa. Minusta on nurinkurista, jos uskovaisten pitäisi vaieta uskostaan, mutta muut saisivat esittää kaikenlaisia ilkeitä ja ivallisia herjauksia.

Nykyään vaaditaan varsinkin uskovaisilta itsenäistä ajattelua ja kriittistä pohdintaa. Nämä samaiset henkilöt kuitenkin usein toistavat toisten ajatuksia hyvinkin kritiikittömästi ajattelematta tuskin mitään, varsinkin jos on kysymys uskonasioiden mustamaalaamisesta.

JOS Jumala olisi ihmisen luoma, silloin voitaisiin käsitellä häntä kriittisellä pohdinnalla.

Nyt on vaan niin, että Jumala on luomakunnan, myös ihmisen, Luoja. Hänen "suunnittelukykynsä" ja toimintakykynsä ja ajatustasonsa on niin eri luokkaa kuin meidän ihmisten, että emme sinä tai minä pysty omalla pohdinnallamme täysin käsittämään. Tässä on se ratkaiseva näkemysero monissa keskusteluissa.

Vaikka tiede on paljon tutkinut luomakunnan asioita ja ihmiselämän toimintoja ja paljon asioita onkin selvinnyt, niin elämän ja olemassaolon mysteeri on edelleen ratkaisematta. Minusta nämä tieteen saavutukset kertovat yhä voimakkaammin siitä käsittämättömästä viisaudesta, jonka täytyy olla kaiken takana.

Olen monta kertaa kysynyt, miten tämä luomakunta on voinut syntyä, ellei ole Luojaa.

Vastaukset ovat olleet sitä luokkaa, että uskoni Jumalaan Luojana on vain lujittunut.

Totuus lienee, että kaikkien logiikka on puutteellinen, kun mennään syvemmälle asioihin, joita ihmisajatus ei voi täysin käsittää.

Tämä kehotus on usein tullut vastaan:"Ajatelkaapa nyt uskovaiset vähän järjellänne."
Hyvä neuvo! Näin minäkin aikoinaan tein. Epäilin uskon asioita, kunnes ympärilläni olevat konkreettiset asiat, mm. työpaikalla, avasivat silmäni. Rupesin miettimään. En heittänyt järkeäni pois. Päinvastoin tutkiessani erilaisia vaihtoehtoja keskenään päädyin siihen tulokseen, että ylivoimaisesti järkevin vaihtoehto kokonaisuuden kannalta on uskoa Jumalaan, Raamattuun ja evankeliumin sanomaan. Voit lukea tarkemmin tästä kohdassa 5.7. Mielestäni tämä usko ei sodi järkeä vastaan, vaikka en kaikkea ymmärrä. Sen sijaan nykyinen monesti vinoutunut ajan henki ei hyväksy tätä uskoa. Usko ei sokaise järkeä, vaan valaisee sen. Uskoontulon jälkeen näemme asioita, joista meillä ei ennen ollut mitään tietoa.

Joku kirjoitti minulle kerran: "Tulkinnallasi on arvoa vain jos se kestää kritiikin"

Kenen esittämänä? Ateistin, agnostikon, ei-uskovaisen, uskovaisen ym. esittämänä? Kyllä käsityksiä on jossakin mielessä lähes yhtä paljon, kuin on ihmisiä. Tosiasia on, ettei Jumalan aivoituksia ja yleensä uskon asioita (eikä monia muitakaan) voi ihmisjärjellä aina syvemmin käsittää. Ei inhimillinen järki koskaan voi olla uskon asioissa "auktoriteetti", joka sanelee mitä uskoa ja mitä ei. Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle Raamatun välityksellä on se oikea lähde uskon asioissa. Puhutaan usein ihmisten tulkinnoista Raamatun sanoman suhteen. Kyllä meidän tulee lähestyä ja tulkita Raamattua oikeassa hengessä. Kaikkea emme voi vajavaisuutemme takia täysin ymmärtää.

Eräs ajan megatrendi on, ettei saa olla auktoriteetteja. Sen takia ei saisi olla kaikkivaltiasta Jumalaa eikä Raamattua, joka tuo meille tiettäväksi Jumalan ilmoituksia. Kun uskovaiset tuovat esille näitä, heitä koetaan auktoriteeteiksi, jotka on raivattava pois tieltä.

Terve kriittisyys on tietenkin paikallaan. Mutta kun tämä johtaa siihen, että ihminen omaksuu vain sellaista, mikä mahtuu omaan aivokoppaan tai yleisesti hyväksytään kriittisellä suhtautumisella, silloin ollaan vaarallisella alueella. Se nimittäin merkitsee, että itse asettuu ylimmäksi auktoriteetiksi ja tuomariksi. Tällaisen itsenäisen tuomarin asema on varsin kyseenalainen, koska hänellä ei ole syvempää tietoa elämän ja olemassaolon perimmäisistä syistä.

Ei uskota Jumalaan, koska oletetaan, että Hän on vain ihmisen mielikuvitustuote. Tällaiseen kuviteltuun jumalaan tietenkään ei pidäkään uskoa eikä voisi luottaakaan. Kaikkivaltiaan Jumalan edessä ylpeä, itsekäs ja itseriittoinen ihminen ei halua nöyrtyä. Ja niin hän keksii kaikenlaisia verukkeita ja syitä, jotta ei tarvitsisi ottaa evankeliumin sanomaa vakavasti. Näyttää siltä, että monet ilman minkäänlaista kritiikkiä omaksuvat tällaisia väitteitä.

Esille on tullut käsitteitä kuten: kaikkivaltias/-voipa , hyvä , kaikkitietävä , rakastava

Usein käsitellään näitä sanoja todella liian kevyesti. Minusta tuntuu, että nykyajan ajattelumallin mukaan sisällytetään käsitteisiin sellaisia ihmisen itsekkyyden, ylpeyden ja pätemisen vaatimia merkityksiä, jotka tukevat omia mielipiteitä, mutta eivät ole sopusoinnussa Jumalan alkuperäisen ilmoituksen kanssa. Niistä voi tulla fraaseja, joiden merkitystä emme edes ajattele. (Koskee sekä uskovia että ei-uskovia.) Ja sitten kinastellaan ihan turhaan.

Lyhyesti jotain alustavaa.

Kaikkivaltias, -tietävä: Katso Jumalaa käsittävä osasto esityksen alussa.

Rakkaus: Tämä käsite on kyllä kokenut inflaatiota meidän aikanamme ja saanut vivahteita, joilla ei ole mitään tekemistä Jumalan rakkauden kanssa. Suomenkielellä ei ole erillisiä sanoja, joten sekoitetaan luvattoman paljon eroottista rakkautta, ystävänrakkautta, äidinrakkautta ym. vivahteita. Jumalan rakkaus (agapee-rakkaus) on vielä paljon syvällisempää. Se on pitkämielistä, täysin antautuvaa rakkautta, mikä ei edellytä vastapalvelua. (Vrt 1 Kor.13)

Vapaan tahdon mukaan voin päättää olla rakastamatta. Silloin vallitsee rakkauden puute eli itsekkyys. Tämä usein tuhoaa suhteita sekä Jumalaan että ihmisiin päin. Tämä ei ole Jumalan tahto.

Hyvyys: Onko vain se hyvä, mikä on minulle hyvä? Hyvyyden puute on pahuus. Pahuuden takana on eri asteilla oleva ylpeys, itsekkyys, tottelemattomuus Jumalaa vastaan, vallanhalu. Hyvyys tässä yhteiskunnassa ihmisten kesken, ei välttämättä ole hyvyyttä Jumalan edessä. Vaikka teko on hyvä, niin motiivit voivat olla väärät. Esim. voidaan tehdä hyvää vain sen takia, jotta itse hyötyy.

Entäs muiden uskontojen "pyhiä kirjoja"? Niistä lyhyesti muutama seikka.
Ensinnäkin vain muutamalla suurella uskonnolla on pyhä kirja, jota väitetään "Jumalan Sanaksi". Useimpien uskontojen, esim. hindulaisuuden ja buddhalaisuuden, piirissä syntynyttä kirjallisuutta tämän uskonnon kannattajat pitävät pyhänä ja katsovat sen olevan täynnä viisautta, mutta mitenkään erehtymättömänä sitä ei pidetä. Niinpä niitä voi lukea, mutta tulee arvioida itse, missä määrin ne sisältävät "pyhää viisautta". Toisinaan niissä esiintyy sitä, toisinaan ei. Näin voisivat sanoa myös kyseisen uskonnon kannattajat.
Toiseksi, kun ajattelee niitä uskontoja, joilla on "kilpailevia kirjoituksia", järkevintä olisi lähteä liikkeelle siitä, mikä tiedetään, ja edetä kohti tuntematonta aluetta. Kun tiedän, miksi uskon Jeesukseen, miksi uskon Raamattuun ja mitä Raamattu on saanut aikaan elämässäni, minun on lähdettävä liikkeelle tästä. Kun sitten arvioin käytävää "kilpailua" tässä valossa, päädyn siihen johtopäätökseen, etteivät nämä muut kirjat voi olla Jumalan Sanaa, koska ne ovat ristiriidassa Raamatun kanssa tietyissä keskeisissä kysymyksissä. Ne ovat samanlaisia kuin muutkin uskonnolliset kirjat siinä, että niissä saattaa olla runsaasti inhimillistä viisautta. Kuitenkaan niissä ei ole sitä arvovaltaa, mitä Jeesus katsoi Raamatulla olevan.

Buddhalaisten pyhän kirjan, Tripikatan, pääsanoma on sisällöltään Mooseksen lain toisintoa ja muita moraalisääntöjä, kuten esimerkiksi nämä viisi pääkäskyä: älä vahingoita mitään elävää olentoa, älä varasta, kieltäydy seksuaalisista himoista, älä valehtele, harrasta hyväntekeväisyyttä jne.

Asiantuntijoiden mukaan on islamilaisia kirjoja, joissa pyritään todistamaan Koraanin inspiraatio, ja mormonien kirjoja, joissa pyritään todistamaan Mormonin kirjan inspiraatio, mutta nämä yritykset ovat olleet aika vaatimattomia. Niissä ei yksinkertaisesti ole sellaista vastaansanomatonta luonnetta kuin ylösnousemuksella tai Raamatun täyttyneillä profetioilla. Sitä paitsi nämä molemmat (ja monet muut samantapaiset) teokset ovat ristiriidassa Raamatun kanssa perustavissa kysymyksissä, ja siksi ne samat perusteet, joiden vuoksi uskon Raamattuun, estävät minua uskomasta niihin. Joten ensinnäkään ei ole hyviä syitä, jotka puhuisivat niiden puolesta, mutta lisäksi on vankkoja todisteita, jotka puhuvat niitä vastaan.

Koraani myötäilee Vanhaa testamenttia, mutta on todellisuudessa Raamatun väärennös. Koraanihan on kirjoitettu huomattavasti myöhemmin.
On myös muita teoksia, joihin sisältyy väite siitä, että ne ovat "Jumalan Sanaa". Tämä kertoo mm. siitä, että ihmisillä on voimakas tarve saada kuulla Jumalan Sanaa.
Mutta silloin niiden ei saisi olla ristiriidassa luotettavaksi todetun Raamatun kanssa. Jos tutkii lähemmin väitteitä "Jumalan ilmoituksesta", saa huomata, että yksin Raamattu kestää ehdottomana "Jumalan Sanana". Muissa teoksissa voi olla, ja onkin, upeita kirjallisia arvoja ja filosofisia oivalluksia, mutta eivät välitä ihmiskunnalle sitä, mitä se kaikkein kipeimmin tarvitsee: Jeesuksen Kristuksen persoonaa.

Muitten uskontojen sisältöä en lähde tässä tarkemmin selostamaan, koska uskonnoista saat lisää tietoja Kirkon Tutkimuskeskuksen raporteista.
Englanniksi löytyy hyvä linkki , josta löytyy vastauksia monenlaisiin kysymyksiin.

4. JOITAKIN KRISTILLISEN USKON AIHEITA

Hyvä kirjoitus tästä aiheesta on "Hengellinen kasvu arkielämän keskellä"

Raamatussa on meille annettu monenlaisia lupauksia rukouksen voimasta ja Jumalan johdatuksesta ja avusta erilaisissa tilanteissa. Kuitenkin monet kristityt (tarkoitan tässä myös aidosti Jeesukseen uskovia) joutuvat arkielämän keskellä pohtimaan tilannettaan, auttaako rukous ja ovatko he todella Jumalan huolenpidon ja johdatuksen piirissä. Seuraavassa joitakin tekijöitä ja ajatuksia, jotka avaavat mahdollisuuden nähdä asioita hieman laajemmassa perspektiivissä.

5.2 KRISTITTYNÄ NYKY-YHTEISKUNNASSA.

Olen otsikon alle kerännyt näkemyksiä, jotka kristityille ja etsijöille voivat olla arvokkaita. Aiheet ovat tavattoman laajoja, joten kattavia esityksiä en tule missään tapauksessa esittämään. Ne ovat pikemmin lyhyitä välähdyksiä ja lausahduksia, jotka voivat antaa aihetta pohtimiseen siinä kunkin lukijan elämäntilanteen vaiheessa. Tapani mukaan yritän esittää ne ytimekkäästi ja lyhyesti Lisäksi moniin kysymyksiin ei ole kristitylle kaikenkattavia selkeitä vastauksia. Meidän täytyy lähteä Raamatussa annetuista periaatteista ja yrittää soveltaa niitä tämän ajan usein niin monimutkaisiin tilanteisiin. Tämä ei ole aina helppoa.
Useimmiten nämä asiat eivät ole ratkaisevia meidän pelastuksemme suhteen, joka on Jumalan lahja Jeesuksen sovitustyön perusteella. Mutta kristittyinä meidän tulisi perehtyä niihin periaatteisiin, jotka tulevat esiin Jumalan Sanasta. Väärät kannanotot eivät toki tee tyhjäksi pelastustamme. Mutta väärät valinnat ja kompromissien teot vastoin näitä periaatteita aiheuttavat sen, ettei Jumalan tahto pääse toivotulla tavalla tapahtumaan elämämme kautta. Meidän tulisi olla siunauksen kanavia muille ihmisille. Kompromissimme aiheuttavat ehkä sen, että nämä kanavat ovat enemmän tai vähemmän tukossa. Kts. myös 1 Kor.3:11-15. Vaikka perusta on Jeesus Kristus, voimme rakentaa elämäämme väärillä materiaaleilla. On siis tärkeä rakentaa Jumalan periaatteiden mukaisesti. Väärät valinnat ja kannanotot usein johtavat siihen, ettemme pysty elämään täyspainoista hengellistä elämää.

Alaotsikot: Miksi kristityt ovat tehneet pahaa? / Miksi yksipuolista tarkastelua? - Vahingonilo - Väärä käsitys - Vastenmielisyys - Syytökset valehtelusta

"Uskontojen" vaarallisuus (mukaan luettuna kristinusko uskontona) syntyy silloin, kun maallinen valta (laajempi tai suppeampi, jopa yksilötasolla) ottaa ne käyttöönsä omien itsekkäiden pyrkimysten toteuttamiseksi. Siitä syntyy niitä ikäviä ilmiöitä, joihin usein viitataan.

On totta, että kristinuskon nimessä ja varjolla on tällä tavalla tehty paljon pahaa. Mutta onko silloin toimittu Jumalan tahdon mukaan? Ei ole.

Lähemmin tarkasteltuna on kuitenkin kaikki pahuus maailmassa loppujen lopuksi lähtöisin ihmisen vapaasta tahdosta - ei Jumalasta. Se, mitä Jumala tahtoo ja tekee, on aina hyvää. (Viittaan osastoon "Jumala")

Jumalaa ei voida syyttää siitä, mitä ihmiset tekevät vastoin Jumalan tahtoa.

Rakkauden Jumala on myös vapauden Jumala, koska rakkautta ei voi olla ilman vapautta. Sen takia meillä luoduilla ihmisillä on kyky valita rakkaus, ja samalla pystymme valitsemaan myös sen vastakohdan - pahan. Jos Jumala olisi vastuussa myös meidän pahuudesta, - oletamme samalla, että ihmiset olisivat robotteja, jotka vain toteuttavat ennalta suunniteltua ohjelmaa. Mutta silloin emme voisi olla rakastavia olentoja. Joten täytyy olettaa, että pahuus on lähtöisin jostakin muualta kuin Jumalasta.

Tästä seuraa, että jos kristillinen kirkko tai jokin kristillinen yhteisö on tehnyt tai tekee pahaa, se ei ole toiminut kristillisesti Jumalan ilmoituksen mukaisesti.

Itse asiassa aito kristinusko ei ole mikään ihmisten laatima uskonto tai laitoskirkko. Elävä kristinusko on henkilökohtainen suhde Jumalaan. Vain ihminen voi olla kristitty. Aina on löytynyt aitoja kristittyjä, joilla on pelastava ja elämää muuttava suhde Jumalan lähettämään Jeesukseen Kristukseen. Näitten aitojen kristittyjen kautta on kristinusko tuonut maailmaan paljon hyvää.

Sen takia olisi pidettävä erillään kristinusko pelkkänä uskontona ja henkilökohtainen uskon suhde Jeesukseen. Tätä valitettavasti ei aina ymmärretä nykyaikana.

Rajanveto näitten välillä ei seuraa mitään kirkko- tai seurakuntarajoja. Me emme kuitenkaan voi asettua tuomariksi tässä. Jumala ainoastaan tietää sydämemme asenteen.

Miksi yksipuolista tarkastelua?

Monet syyttävät uskovaisia monenlaisista asioista huomaamatta , että ympärillä ei-uskovat ihmiset tekevät jatkuvasti samanlaisia ja vielä paljon pahempia asioita. Vaikka uskovaisten tietenkin tulisi olla esimerkillisiä, hekin ovat vain ihmisiä samanlaisten kiusausten ja yhteiskunnan epäkohtien ahdistamina kuin muut. Monet "uskonnolliset" ihmiset eivät ole uudestisyntyneitä.

Eräs henkilö otti kerran esille mielenkiintoisen aspektin, miksi uskovaisten tekemisiä ja erityisesti virheitä otetaan esille ja usein suurennellaan ja yleistetään. Se on vahingonilo, kun ei itse pysty elämään, niin kuin pitäisi. Silloin on helppoa piiloutua uskovaisten selän taakse. Tämä varmasti pitää paikkansa usein ja tämä on pidettävä mielessä, kun syytöksiä tulee vastaan. Mutta uskovaisten tulee arkielämässä myös huomioida tätä heidän omaa "todistustaan". Onko vaellus evankeliumin hengen mukainen?

On kuitenkin muistettava, ettei tämä vahingonilo auta ketään, ei ainakaan luo yhteyttä Jumalan puoleen.

Syytösten takana on myös suuri väärinkäsitys, että uskovaisen pelastus, uudestisyntyminen tai miksi sitä halutaan nimittää, olisi kiinni ihmisten teoista. Sen takia monet kuvittelevat, että uskovaisen tulisi olla kaikin puolin täydellinen. Vaikka se tavoitteena se olisi ihanteellista, se ei tässä synnin runtelemassa yhteiskunnassa kuitenkaan ole näin Me emme näe asioita Jumalan näkökulmasta. Vain KRISTUKSESSA hänen sovitustyön kautta ihminen on otollinen (täydellinen) Jumalalle.

Olen monta kertaa tuonut esille: Me EMME pelastu omien tekojemme ja hyvien töiden ansiosta synnin seuraamuksista Jumalan yhteyteen. Hyvät teot eivät pelasta, eivätkä synnytä elävää uskoa. Sen sijaan elävä usko Jeesukseen usein vaikuttaa tekoja.

Eräs henkilö vastasi kerran: "Vastenmielisyys kristinuskoa kohtaan siitä se kaikki vikoilu juontuu, ja mistä se vastenmielisyys juontuu on mielenkiintoinen kysymys."

Mistä johtuu?

Heitän tässä esille muutamia näkökohtia. Varmasti niitä on paljon muitakin riippuen ihmisten taustoista.

• On todella ikäviä henkilökohtaisia kokemuksia nk. kristittyjen taholta. Tämä voi johtua monista seikoista. On muistettava, etteivät kaikki kristityn nimellä kulkevat ole uudestisyntyneitä uskovaisia. Monille kristityille kristinusko saattaa olla pelkkä uskonto, jonka puolesta sitten kiivaillaan ja vaaditaan tiettyjen asioiden ja perinteiden orjallista noudattamista. Eletään lain alla eikä armon alla. Jeesuskin torui aikanaan ankarin sanoin fariseuksia, jotka kiivailivat lain sääntöjen puolesta ymmärtämättä niiden todellista sisältöä ja tarkoitusta. Myös uudestisyntyneet uskovaiset saattavat liiallisessa innossaan ilman asiallista opetusta langeta tähän niin kauan, kunnes hengen hedelmä alkaa vähitellen kypsyä. (Gal.5:22. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.) Hyvä hedelmä joskus kypsyy hitaasti, ei hetkessä Ei huomioida riittävästi ihmisten erilaisuutta. Toisaalta uskovien keskuudessa on oltava tiettyjä sääntöjä, siitä ei pääse mitenkään, mutta niiden suhteen tulee noudattaa niitä periaatteita, jotka nousevat evankeliumin pohjalta.
• Ihminen ei halua ylpeydessään ja itsekkyydessään alistua Jumalan tahdon alle. Sen takia ei hyväksytä auktoriteetteja. Tämä on eräs aikamme muotitrendejä. Kyseenalaistetaan Jumalan olemassaolo ja keksitään usein uteliaisuuden nimessä valtavasti kysymyksiä, miksi Hän ei tee tai miksi Hän on tehnyt tietyllä tavalla. Yritetään luoda sellainen kuva Jumalasta, joka mahtuisi ihmisen aivoihin. Tämä nyt ei alkuunkaan onnistu. Myös Raamattua ja sen luotettavuutta asetetaan kyseenalaiseksi monella tavalla, koska juuri Raamatun ja evankeliumin kautta Jumala kutsuu ihmisiä yhteyteensä. Näitten verukkeiden taakse ihminen piiloutuu ja kuvittelee, että hän on suojassa Jumalan kutsusta. Kun tämä monesti ei onnistu toivotulla tavalla ja omatunto soimaa, hän alkaa tuntea vastenmielisyyttä kaikkea kristillisyyttä vastaan.
• Edellisten kohtien tuottamana syntyy sitten monenlaisia vääristettyjä käsityksiä, teorioita ja ihmisen omaa mieltä puhuttelevia tarinoita, joita osataan taitavasti esittää ihmisen järjelle luontevalla tavalla, usein kuitenkin erittäin yksipuolisesti ja tavoitehakuisesti. Monet saavat näitten kautta usein täysin vääriä käsityksiä elävästä kristinuskosta, eivätkä itse asiassa tiedä, mistä on kysymys. Syntyy vääristetty kuva kristinuskosta, joka ei ainakaan kuvaa aidon kristinuskon olemusta, vaan ainoastaan sen lieveilmiöitä.
• Raamatusta käy selvästi esille, että on pahuuden henkivaltoja, jotka sokaisevat ihmisten silmät, etteivät näe sitä kirkkautta, mikä evankeliumista nouse esiin. Sen takia evankeliumia vastustetaan, koska ylpeä ihminen ei kerta kaikkiaan halua tulla pimeyden valtakunnasta valkeuden valtakuntaan ja tunnustaa syntisyyttänsä. Tästä Jeesus puhui selkeästi. Ainakin uskovaiset yleensä huomaavat, miten nämä pahuuden henkivallat toimivat tänäkin aikana ja saavat pahaa aikaan usein ihmisten avustuksella. Esim. hedonismi kukoistaa ja houkuttelee ihmisiä vedoten ihmisten vietteihin. Vietit eivät koskaan saisi olla elämän isäntinä, vaan palvelijoita. Kun ihmiset sitten tavoittelevat vapautta, he eivät huomaa, että uskomalla valheiden isän (saatanan) viekkaisiin valheisiin, he itse asiassa joutuvat pahuuden orjiksi. Tämä voi monille olla hyvin tuhoisaa. Mutta Jeesus voi pelastaa ja vapauttaa.

"Miksi valehtelette, hyvät uskovaiset? " Tämä oli erään henkilön väite, mutta valitettavasti tämä on melko laajalle levinnyt käsite. Vastasin hänelle:

Melkoinen väite, että uskovaiset ovat valehtelijoita.
Tämä tarkoittanee,
- että syytät satoja miljoonia ihmisiä valehtelijoiksi.
- että asetat itsesi ylimmäksi tuomariksi, mitä ihmiset saavat ajatella, uskoa ja kokea.
- että sinulla on koko totuus tiedossasi
- eli luulet olevasi viisaampi kuin Jumala

Onpa siinä suvaitsevaisuutta ja ihmisten kunnioittamista? Entäs Jumalan kunnioitus?

Alaotsikot: Onko eroja ja mitkä? - Meillä kaikilla on vastuu - Negatiivinen asenne

Toki monet ei-uskovaiset elävät moraalisesti yhtä hyvää elämää (ellei parempaakin) kuin uskovaiset ja kunnioittavat uskovaisten periaatteita. Siitä saamme olla kiitollisia nykyään, kun niin monelta taholta yritetään murentaa näitä moraalisia arvopohjia tuomatta tilalle mitään pitkän päälle kestäviä vaihtoehtoja. Kyllä tiedämme, mihin se johtaa jos ihmiset vapaasti ja itsekkäästi saavat määrätä ja tehdä mitä tahansa välittämättä siitä, mitkä ovat seuraukset. Yhteiskunnassamme on jo liikaakin näitä varoittavia esimerkkejä. Myöskin Raamattu esittää varoittavia esimerkkejä. Näistä meidän tulisi oppia.

Vaikka uskovaisten tietenkin tulisi olla esimerkillisiä, hekin ovat vain ihmisiä samanlaisten kiusausten ja yhteiskunnan epäkohtien ahdistamina kuin muut. Myös uskovaiset ovat itsenäisiä yksilöitä, eivätkä toistensa kopioita (ei ainakaan saisi). Kullakin on oma vastuualueensa, kuten kaikilla muillakin. Monet "uskonnolliset" ihmiset kuitenkaan eivät ole uudestisyntyneitä, vaan heille kristinusko on niin kuin mikä muu uskonto, jota harrastetaan.

Aito sydämen usko ei riipu ihmisen käyttäytymisestä. Se on Jumalan lahja vastaanotettavaksi, joka palauttaa ihmisen alkuperäisen yhteyden Jumalaan. Tämä on pystysuora yhteys ylöspäin.

Mutta uskovaisella ihmisellä on myös yhteyksiä vaakasuorassa eli kontaktit muitten ihmisten kanssa. Tällä tasolla aidon uskon tulisi vaikuttaa käyttäytymiseen. Tästä Raamattu puhuu paljon ja antaa monenlaisia ohjeita ja neuvoja. (Kts. kohta 4.10)

Kristityn tehtäväkenttä vaakasuorassa toisten ihmisten keskuudessa on kyllä laaja ja moninainen. Siellä ei tarvitse olla laiska. Siellä meidän olisi kysyttävä, mikä on Jumalan tahto juuri minun elämäni kautta. Olenko siihen valmis??

Huomioi tämä:

- Tekomme eivät meitä pelasta, eivätkä voi synnyttää todellista pelastavaa uskoa.

- Aito elävä usko Jumalaan synnyttää meissä tekoja ihmisten keskuudessa,

Koska ihmisinä olemme vajavaisia, voivat nämä teot olla vajavaisia.

Monet käsittävät olevansa "kristittyjä" vain sen takia, että he kuuluvat kristilliseen kirkkoon. Heille kristinusko on vain uskonto.

Toiset ovat kristittyjä, koska heillä on elävä Jumalalta saatu sydämen usko Jeesukseen. Heille usko on paljon enemmän kuin jokin uskonto.

Tällainen usko on tie Jumalan yhteyteen.

Mikään uskonto tai kirkko ei voi avata meille tietä Jumalan yhteyteen. Tie on avattu Jeesuksen kautta.

Tämä on hyvä pitää mielessä, kun syytetään kristinuskoa monenlaisesta asiasta. Useimmin kristinusko uskontona on silloin vain väline itsekkäiden ja kunniahimoisten vallanpitäjien pyrkimyksissä.

Pari poimintaa erään henkilön kommenteista:

"Emme saisi vaikuttaa muitten elämään ja yrittää muuttaa läheisiä."

Kyllä me vaikutamme kanssaihmisiin, vaikka emme edes pyri muuttamaan heidän elämäänsä.

Esimerkkinä katkeroitunut ihminen viestittää katkeroitunutta ilmapiiriä ympäristöön. Yllättävän helposti se tarttuu toisiinkin ja siitä se ikään kuin "lumipallo" lähtee vyörymään. Me kaikki luomme jonkinlaista ilmapiiriä ympäristöömme, joskus ehkä huomaamatta. Onko tämä vaikutus myönteinen vai negatiivinen? Siitä on kysymys.

"Ihminen ei ole sen kummemmin perustaltaan hyvä taikka paha."

Kuitenkin joudumme toteamaan, että ympärillämme tapahtuu paljon pahaa. Ehkä emme suoranaisesti voi tai ole voineet vaikuttaa näihin tapauksiin. Mutta kuitenkin voimme pienellä vaikuttamissektorillamme oikealla käyttäytymisellämme lieventää sitä negatiivista ilmapiiriä, mikä usein on näitten ikävien tapahtumien taustalla.

Vaikuttaa myönteisesti ja vastuullisesti asioiden kulkuun ympäristössä, jopa yhteiskunnassa, olisi varmaan uskovan velvollisuus; tietenkin mahdollisuuksiensa mukaan.

Muuten ihminen toimii vastuuttomasti.

Negatiivisuus taitaa olla eräs tämän ajan muoti-ilmiöitä. Olen pannut merkille, miten helposti myös tiedotusvälineissä negatiiviset asiat, sensaatio-ilmiöt ja skandaalijutut tuodaan esille ja niitä sitten kommentoidaan. Miksi? Koska ne myyvät. Mutta onko tässä koko totuus? Totta kai joskus tulee myönteisiä asioita, mutta usein tuntuu siltä, että ne ovat vain poikkeuksia.

Luulisi, ettei ihmisten keskinäisissä suhteissa tämä olisi syy negatiivisuuteen. Olen havainnut, että jos joku tuo esille jonkin myönteisen kokemuksen esim. elävän uskon suhteen, heti löytyy henkilöitä, jotka repostelevat sitä asiaa ja tuodaan esille lähes mitä vaan. Sitä ei haluta nähdä, että siinä voisi olla jotain myönteistä.

Muutaman kerran olen yrittänyt saada kommentteja, miten jokainen voisi toimia ja tehdä, jotta tämän päivän ahdistusta yhteiskunnassamme voitaisiin edes vähän lieventää. Ei tarvitse olla uskon asioista, vaan ihan arkipäivän asioista. Silloin nämä samaiset henkilöt vaikenevat. Eikö kukaan voi ottaa kantaa myönteisellä asenteella?

Mitä tämä paljastaa? Onko näitten ihmisten mielessä vain negatiivisia asenteita ja tunteita?

Mielestäni tämä viittaa siihen, että sisäinen ihminen on pahasti rikkinäinen ja vailla kestäviä arvoja, jotka voisivat rakentavasti vaikuttaa sekä kyseisen henkilön omassa elämässä että siinä ympäristössä, jossa hän elää. Eräs yleinen ikävä ominaisuus, joka nykyään tekee tuhojaan, on katkeruus. Sen suhteen tulisi olla varuillaan, koska se niin helposti saastuttaa ympäristöä ja lisää sitä rikkinäisyyttä. Rikkinäinen ihminen kokee, että jotakin tärkeätä puuttuu elämästä ja katkeroituu. Tästäkö syntyy tämä negatiivinen asenne?

Sekä ei-uskovien että uskovaisten tulee tehdä kaikkensa, ettei ajan henki saa vaikuttaa meissä tällaista negatiivista asennetta

Aito elävä usko Jumalaan auttaa ihmistä pääsemään kestävälle pohjalle ja vapaaksi näistä kierteistä.

Monet ärsyyntyvät siitä, että uskovaiset ovat liian "aktiivisia" ja tuovat uskon asioita esille.

Totuus on, että uskovaiset (ei välttämättä uskonnolliset) yleensä ovat löytäneet jotain sellaista arvokasta, etteivät kadehdi muita, vaan rukoilevat ja toimivat, että mutkin löytäisivät saman aarteen.

Ihmettelen, eikö uskovainen saa esittää mielipiteitä arvokkaaksi havaitsemistaan asioista? Jos joku yrittää vääntää uskovaisten pyrkimyksiä toisenlaiseksi, se olkoon hänen oikeutensa. Ihmettelen usein logiikkaa. Miksi uskovaisia saa vapaasti haukkua ja heistä etsiä vikoja, mutta ei päinvastoin? (No, se ei kyllä mielestäni olekaan uskovaiselle sopivaa.) Taannoin joku syytti minua, että tuomitsen ihmisiä. Miksi? Yksinkertaisesti syystä, kun kirjoitin, mitä arvokasta olen itse löytänyt uskosta Jeesukseen. Hän käänsi sen niin, että samalla tuomitsen muita. Kummallinen logiikka. Kyllä kai ihminen saa tuoda esille positiivisia näkemyksiään?

Miksi niin usein uskovaisia nimitetään tuomareiksi, kun he kertovat uskostaan? Käsittämätöntä! Johtuuko se siitä, että oma omatunto soimaa? Miksi olisi sopimatonta, että ihminen löytää yhteyden Jumalaan ja saa sisäisen rauhan?

Ihminen on luotu Jumalan yhteyteen. Jokainen kaipaa sitä joko tiedostaen tai tietämättään. Itse asiassa uskovainen tekisi virheen, jos hän yrittäisi piilottaa uskoaan. Evankeliumi on annettu jokaiselle ja Jumala rakastaa jokaista ja kutsuu yhteyteensä. Evankeliumin sanoma ei ole ihmisiltä, se on Jumalan ilmoitus. Tässä lienee ydinasia: Evankeliumin hyväksyminen tai hylkääminen. Siinä on ihmisen tärkeä valintamahdollisuus.

Ihmettelen edelleen näitä loogisia kuperkeikkoja, kun todistuksista vedetään johtopäätöksiä, joista en ole ilmoittanut, enkä edes niitä hyväksy.

Miksi en saisin iloita pelastuksesta? Sehän on valtava lahja. Se ei kuitenkaan estää minua näkemästä ympärilleni maailmassa olevaa hätää, joka on suurelta osin peräisin Saatanan eli Pahuuden syntiinlankeemuksessa kylvämistä alkujuurista.

Mutta Jumala edelleen rakastaa tätä maailmaa ja osoittaa tien parempaan.

Jokainen ihminen on luotu Jumalan yhteyteen. Jos sinulta tämä yhteys on katkennut, Hän haluaa sen korjata. Tämä on ilosanoma, jonka olen usein yrittänyt esittää. Tästä sanomasta saa ja tulee iloita.

Pelastus on siis paluu alkuperäiseen suhteeseen. Kadotus tai helvetti on tehty perkeleelle ja hänen enkeleilleen, ei suinkaan ihmisille. Miksi ei sitten valita tietä Jumalan yhteyteen?

Omasta taustastani olen kirjoittanut:

Minulla on akateeminen loppututkinto ja toimin pitkään teollisuuden palveluksessa lähinnä tutkimustehtävissä.

Olen uskovaisesta maaseudun kodista kotoisin. Muistan edelleen kiitollisuudella sitä lämmintä ja rauhallista lämpöä, joka vallitsi siellä. Ei ollut suuria sanoja ja eleitä, vaan vallitsi arkisessa elämässä syvä luottamus Jumalaan. Muistan kun opiskeluaikana tulin kotiin, oli niin kuin toinen maailma olisi avautunut, rauhan maailma. Opiskelun jälkeen siirryin teollisuuden palvelukseen.

Luonteeltani olen "teknokraatti", jonka takia aikanaan sitten jouduin syvälliseen uskon kriisiin, kun en voinut ymmärtää ja omaksua Raamatun kertomuksia. Vieraannuin seurakuntaelämästä paikkakunnan vaihtuessa.

Lapsuuden ja nuoruuden kristillisyys oli ehkä liian paljolti ollut elämäntapa, josta elämä sitten alkoi kuihtua. Näin kului useita vuosia. Arkuudessani aloin voimakkaasti käpertyä itseeni ja sisäinen ihmiseni tuli rikkinäiseksi. Vähitellen ulkoisetkin olosuhteet ja tilanteet, vaikka elin muuten ihan kunnollista elämää, kärjistyivät siihen pisteeseen, että oli pakko tehdä selkeitä ratkaisuja uskon asioissa.

Silloin Jumala puuttui asiaan ja ympärillä olevan työmaan asioiden ja arkipäivän havaintojen kautta avasi ilman ihmisten väliintuloa silmäni näkemään asioita uudessa valossa. Usein mainitsemani pakina sisältää pohdintoja tältä ajalta.

Päädyin vähitellen siihen varmuuteen, että vaikka järkemme ei pysty täysin käsittämään kaikkia hengellisiä asioita, ne eivät suinkaan silti ole järjettömiä. Vaikka päätös palata uskon tielle oli selkeä, kesti kuitenkin kauan, ennen kuin sisäinen rikkinäisyys eheytyi. Ehkä yritin ratkaista uskon asioita liikaa järjelläni, enkä siinä vaiheessa sisäisesti riittävästi tajunnut Jumalan armoa ja uskon elämän ydintä, vaikka asiat kyllä olivat tiedossa..

Käytännön elämässäkin (omassa elämässämme, yhteiskunnassa, elinkeinoelämässä, jne.) joudumme tekemään valintoja eri vaihtoehtojen välillä, vaikka meillä ei ole täydellisiä tietoja kaikista niihin liittyvistä asioista, jotka ehkä jopa tuntuvat ristiriitaisilta. Silloin teemme valinnan sen perusteella, mikä vaihtoehto KOKONAISUUDEN kannalta näyttää parhaimmilta. Näin olen aikoinaan tehnyt uskon asioissa lukuisten osatekijöiden pohjalta, enkä ole myöhemmin tarvinnut katua. Totesin, että vaikka minulla ei ole vastausta kaikkiin kysymyksiin, niin huomioiden kaikki ne lukuisat osatekijät, joita silloin pohdin, usko Jumalaan, Hänen Sanaansa ja pelastussuunnitelmaansa evankeliumin ilmoituksen kautta on sittenkin kaikkein järkevin vaihtoehto.

Tämä huolimatta siitä, ettei elävä pelastava usko ole suinkaan älyllisen toiminnan tuote, se on Jumalan tarjoama ja antama lahja. Saamme nöyrinä ottaa sen kiitollisena vastaan. Näin se vaan on, vaikka sitä ei kukaan voi sanallisesti tarkkaan selittää. On vähän sama juttu kuin meidän fyysisen elämän suhteen. Jos elämäni edellytys olisi, että ymmärtäisin kaikki ruumiini toiminnot, joutuisin toteamaan, ettei minulla ole tietoa eikä uskoa siihen. Mutta todellisuudessa minä vaan elän ja nautin siitä, vaikka en voi toiselle selittää, mitä elämä itse asiassa on. Samoin on hengellinen elämä eli yhteys Jumalan kanssa. Se myös sittenkin toimii, kun turvaudumme Jeesuksen sovitustyöhön, jota tuskinpa kukaan täysin ymmärtää.

Niistä sen ajan pohdinnoista ja kokemuksista on ollut suurta hyötyä jatkuvasti.

Esim. internetin keskustelupalstoilla tulee esille niin paljon kristinuskonvastaisia ja sitä halventavia ajatuksia ja väitteitä, että uskoa todella koetellaan. Olen kuitenkin kokenut, että uskoni perusta kestää ja jopa vahvistuu, kun näkee, miten hataralla pohjalla monen elämä lepää. Raamatun suhteen en jää kiinni joihinkin yksityiskohtiin, joita en täysin ymmärrä. Siinäkin KOKONAISUUS ratkaisee.
Tästä kokonaisuudesta enemmän. .

Vaikeus monissa keskusteluissa on, että usein yritetään siirtää Jumalan aivoituksia ihmisen oman (nykyajan) ajatusmallin tasolle. Tämä ei vaan toimi. Tämä ajatusmalli lisäksi lähtee usein siitä, ettei Jumalaa ole, kaikki on kyseenalaistettava, jolloin se oma ajatuskyky itse asiassa on se korkein auktoriteetti ja toimii ylimpänä tuomarina. Vaaditaan Jumalasta todisteita ja tietoja, jotka olisivat tämän oman ajatusmallin mukaisia. Tämä on mahdottomuus. Luotu ihminen on näitten kohdalla kaiken keskipiste eikä Luoja itse. Synnin alkuperä olikin kapina Jumalaa vastaan ja se on jatkunut läpi aikojen.

Itse lähden siitä, että tämän luomakunnan takana on Luoja, joka on suunnitellut ja toteuttanut luomakunnan omalla viisaudellaan ja voimallaan. Miten tämä on käytännössä tapahtunut en osaa selittää, enkä edes vakavammin pyri siihen. Ja tämä Luoja, Jumala välttää meistä ja kutsuu meitä rakkaudessaan yhteyteensä evankeliumin kautta.

Tuhlaanko elämäni? En suinkaan, olen löytänyt perustuksen, joka kestää.
Omalta kohdaltani olen joskus kirjoittanut näin:
"Itse en tunne itseäni säälittäväksi, vaan iloitsen suuresti siitä, että saan luottaa evankeliumin sanomaan. Usko Jeesukseen on antanut sisäistä iloa ja turvallisuutta myös silloin, kun tilanne on ollut vaikea, esim. vakavan sairauden kohdatessa. Olen monta kertaa kokenut Jumalan johdatusta jopa yksityiskohtia myöten. En ole aina voinut ymmärtää tätä johdatusta ja joskus olen siinä hetkessä itsekkyyden vallassa jopa voimakkaasti kapinoinut vastaan. Sisäinen ääni on kuitenkin kuiskannut: näin on parasta. En ole silloin voinut tajuta, mihin se johtaa. Vasta paljon myöhemmin olen ymmärtänyt, miten ihmeellisesti Jumala on johdattanut ja olen ollut kovin kiitollinen. Tämä johdatus ei tarvitse välttämättä olla sarja mullistavia tapahtumia. Se voi ilmetä arkipäivän pienissäkin asioissa. "Jumala johdattaa niitä, jotka rukoillen kulkevat."
Joten kysyn vielä: Miksi minun pitäisi hylätä uskoni, joka antaa elämälle tarkoituksen, ja ruveta rakentamaan elämääni jollekin perustalle, joka eräänä päivänä pettää?"

Ensiksi: seksuaalisuus on Jumalan luoma vietti meissä, joten siinä ei ole sinänsä mitään väärää. Kysymys on siitä, käytämme tätä viettiä Jumalan tarkoittamalla tavalla. Jumalahan loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja näitä intiimisuhteita tulee hoitaa miehen ja naisen yhteisessä avioliittosuhteessa. Tästä liitosta on maininta jo Raamatun alussa 1 Moos.2:24. Jeesuskin viittasi tähän. UT korostaa monessa paikassa avioliiton puhtautta. Tätä ehkä voimme ymmärtää ja tajuta vielä paremmin, jos luemme Paavalin rinnastuksesta Kristukseen ja seurakuntaan Ef.5:22-31.
Tässä ajassa korostetaan hedonistisia ja nautinnollisia tavoitteita ja oikein mässäillään näissä seksuaaliasioissa. Toitotetaan, että jokaisen tulee toimia vapaasti viettiensä mukaan Tämä johtaa helposti siihen, että seksuaalinen vietti saa ylivaltaa meissä ja ihmiselämä vääristyy. Usein se johtaa pulmallisiin ihmissuhteisiin.
Ihmiselle on annettu erilaisia viettejä, joiden tulisi palvella meitä ja kauttamme ympäristöämme. Tällaisia on mm. seksuaalivietti, nautintohalu, itsetunto, kunnianhimo (ylpeys), vallanhimo, selviytymishalu ym. Mutta ne eivät koskaan saa hallita meitä. Ne ovat palvelijoita. Näitten käytön suhteen on sanottava sama kuin tulesta: "hyvä palvelija - huono isäntä". Ymmärrämme jokainen, miten arvokas tuli on ihmisen jokapäiväisessä toiminnassa, mutta myös miten tuhoisa valloilleen päässyt tulipalo on.
Samoin on näitten viettien kanssa. Missä kulkee rajat? Jos nämä päästetään valloilleen, alkavat vähitellen tuhoisat seuraukset. Kuka on isäntä: sinä vaiko viettisi? Valitettavasti ajan henki on, että näille annetaan "vapaat kädet". Tämä tulee vastaan melkein joka tuutista. Esim. filmeissä lähes ihannoidaan moraalittomuutta ja irtosuhteita, juoppoutta, väkivaltaa ym. raakuuksia, niin kuin ne kuuluisivat normaali elämään. Seuraukset ovat jo nähtävissä yhteiskunnassamme ja pahenevat koko ajan. Perheiden pahoinvointi, henkilösuhteiden tulehtuminen, päihteiden väärinkäyttö, rikollisuus ovat varoittavia esimerkkejä. Sen takia meidän tulisi vastuullisesti olla varuillamme ja tehdä voitavamme suuntauksen hidastamiseksi.
Evankeliumin kautta opimme ymmärtämään, mikä on Luojamme tahto ja tarkoitus näitten viettien käytössä. Jumalan tahto on, että käyttäisimme ne rakentavasti. Pahuuden voimat yrittävät taas niiden kautta tuhota ja luoda kaaosta. Usein jopa tietämättä annamme periksi näille voimille ja toimimme vastoin Jumalan tahtoa.
Raamattu ilmoittaa, ettei kahta herraa voi palvella. Emme voi palvella Jumalaa ja paholaista yht'aikaa. Monet väittävät, että he itse hallitsevat näitä asioita. Käytäntö kuitenkin osoittaa, että ellemme palvele Jumalaa ja etsimme Hänen tahtoaan, me joudumme sieluvihollisen ansaan huolimatta siitä, että jotenkuten pystymme elämään kunniallista elämää. Ajan henki kuitenkin vaikuttaa, että ennen pitkään joudumme pahuuden valtojen alaiseksi. Vain Jumalan voimassa voimme voittaa pahuuden valtoja.
Vain armon evankeliumi voi vapauttaa meidät pahuuden voimien hallinnasta. Sen takia jokaisen tulisi ennakkoluulottomasti perehtyä evankeliumin sanomaan, kuin se on meille ilmoitettu UT:ssa.
Tässä asiassa ihminen on aika heikko, jos hänen ajatuksensa jatkuvasti liikkuu väärällä raitilla. Sen takia lyhyesti neuvoksi:
- Vältä niin paljon kuin mahdollista pornon ym. siveettömyyden katselua.
- Käännä katseesi Kristukseen Sanan lukemisessa ja rukouksessa, että opit paremmin ymmärtämään, mikä on Jumalan tahto näissä asioissa. Vietä aikaasi enemmän uskovien parissa.
- Keskustele jonkun luotettavan sielunhoitajan kanssa, jos sinulla on ongelmia.
- Yritä löytää sopivia hengellisiä palvelutehtäviä tai muita harrastuksia, jotka suuntaavat mielenkiintosi oikeille terveellisille alueille.
Jos lankeat, niin nouse ja jatka matkasi.

Raamatun seksuaaliopetuksesta ja sen periaatteista on tässä valaiseva kirjoitus.

Homoseksuaalisuutta käsitellään kristityn näkökulmasta linkissä "Kristitty ja yhteiskunta"

Jeesuksen opetus
Monet viittaavat siihen, ettei Jeesus mainunnut mitään homoseksuaalisuudesta. Keskustelussa tämä sitten käytetään argumenttina siihen, että Kirkon tulisi suhtautua myönteisesti homoseksuaalisiin suhteisiin, koska Kirkon perustajalla ilmeisesti ei ollut näkemyksiä tästä ilmiöstä. Mutta miten kestävä tämä väite on?
Lue Stefan Gustavssonin perusteltuja näkemyksiä ja huomaat, miten heikolla jäällä tällaiset väitteet ovat. Jos lähemmin ajattelee, väitteet kaatuvat omaan mahdottomuuteen.

Jos haluat lisää kristillistä opetusta seksuaaliasioissa (Myös homo - lesbo-kysymyksessä) kannatta käydä Aslan ry:n sivuilla.

5.9 "ENSI APU"

1. Pysy rauhallisena. Hätiköidyt yritykset korjata vahinkoa tavallisesti pahentavat sitä.

2 Paina haavaa välittömästi ymmärtämyksellä. Mikä aiheutti tapahtuneen? Olisitko voinut estää sen? Miltä loukanneesta osapuolesta tuntui? Entäs jos tilanne olisi ollut päinvastainen?

3. Pesee haava perusteellisesti ystävällisyydellä poistaaksesi kaiken kovuuden ja kostonhalun.

4. Voitele runsaasti rakkauden voiteella. Tämä suojaa kaunan ja katkeruuden tulehduksilta

5. Sido vahingoittunut kohta anteeksiantamuksella. Tämä peittää sen näkyvistä, kunnes haava on parantunut

6. Älä revi rupea irti. Asian ottaminen puheeksi saa haavan aukeamaan uudelleen, ja vakava tulehduksen vaara on edelleen olemassa.

7. Varo tuskallista ja helposti ärtyvää itsesääliä. Tätä nimitetään usein vetäytymiskivuiksi, koska oireena on vetäytyminen eroon toisista, erityisesti siitä, joka on vamman aiheuttanut. Hoitokeino: hyväksy anteeksipyynnöt

8. Lääkitys. Nauti runsas annos antibiootteja Jumalan Sanasta useita kertoja päivässä rukouksen kera. Tällä on rauhoittava vaikutus ja se on hyvä särkylääke.

9. Pysy koko ajan läheisessä yhteydessä suureen lääkäriin. Luota siihen, että hänen voimansa, ilonsa ja rauhansa auttavat sinua toipumisvaiheen aikana.

10. Täydellinen paraneminen on tapahtunut, kun potilas pystyy jälleen täysin ystävyyteen ja yhteisymmärrykseen, erityisesti loukanneen osapuolen kanssa.

Iloitsen suuresti siitä, että saan luottaa evankeliumin sanomaan. Usko Jeesukseen on antanut sisäistä iloa ja turvallisuutta myös silloin, kun tilanne on ollut vaikea, esim. vakavan sairauden kohdatessa. Olen monta kertaa kokenut Jumalan johdatusta jopa yksityiskohtia myöten. En ole aina voinut ymmärtää tätä johdatusta ja joskus olen siinä hetkessä itsekkyyden vallassa jopa voimakkaasti kapinoinut vastaan. Sisäinen ääni on kuitenkin kuiskannut: näin on parasta. En ole silloin voinut tajuta, mihin se johtaa. Vasta paljon myöhemmin olen ymmärtänyt, miten ihmeellisesti Jumala on johdattanut ja olen ollut kovin kiitollinen. Tämä johdatus ei tarvitse välttämättä olla sarja mullistavia tapahtumia. Se voi ilmetä arkipäivän pienissäkin asioissa. "Jumala johdattaa niitä, jotka rukoillen kulkevat." Seuraavassa muutamia kokemuksia:

INTERNETSIVUNI

Viime vuosien kokemus on johdatus internetsivuni aloituksessa ja sen kehittämisessä. Vakaa käsitykseni 8 vuotta sitten oli, en koskaan aloita oman sivun tekemistä. Minulla ei ole mitään suurempaa intoa kirjoittamisessa eikä väittelyssä ihmisten kanssa. Eikä minulla ole vieläkään. Mutta Jumalan johdatus tähän oli niin ilmiselvä, etten voinut kieltäytyäkään. Oli niin monta virikkeitä ulkoapäin, että minulle jäi yksinkertaisesti: ota tai jätä. En uskaltanut olla aloittamatta.

Viime vuosien aikana olen kokenut sivun kehittämisessä niin monenlaisia asioita, joista kukin erikseen tarkasteltuna ehkä voitaisiin pitää sattuma. Mutta yhdessä ne muodostavat sellaisen kokonaisuuden, jota en ole itse voinut aavistaa. Eteneminen on tietämättäni sittenkin ollut hyvin johdonmukaista. Usein olen saanut hyvin voimakkaan sisäisen tunteen kirjoittaa tiettyjä asioita tai aloittaa tiettyjä projekteja, joita en ole aikaisemmin erityisemmin ajatellutkaan. Usein ne ovat tulleet yht'äkkiä mieleen ehkä rukousvastauksena edellisen päivän rukouksiin, kun olen tuntenut itseni hyvin avuttomana. Kun olen sitten ruvennut kirjoittamaan, olen siinä kokenut sellaista inspiraatiota, mikä ei ole ollenkaan ominaista minulle kirjoittamisessa.

Olen kovin ollut ihmeissäni, kun olen huomannut, miten näistä yksityiskohdista syntyy sellainen kokonaisuus, jota en ole voinut etukäteen edes hahmotella. Nämä yksityiskohdat eivät suinkaan ole aina olleet mieluisia minulle. Joskus ihan päinvastoin. Esim. eräs kustantaja sanoi etukäteen varoittamatta erään sopimuksen irti, mikä aiheutti kiireellisesti melkoisia muutoksia sivuillani. Yhdessä muiden tekijöiden kanssa tämä johti sitten sellaiseen kehitykseen, josta nyt olen erittäin kiitollinen. (Olen välittänyt kiitokseni kustannuspäällikölle.) En olisi omatoimisesti saanut tällaista aikaan ilman tällaisia "ravistuksia".

Sitten syntyy kysymys: Miten tiedän, että tässä on Jumalan johdatus? Entäs jos kaikki sittenkin johtuu omasta luonteestani tai jopa pimeyden voimien toimesta?
Ensiksi koen, että koko tämä prosessi on hyvin sopusoinnussa Jumalan Sanan periaatteiden kanssa. "Mene teille ja aitovierille" eli sinne, missä ihmiset tänä päivänä ovat tietokoneittensa äärellä. Tämä tuli minulle voimakkaasti esille heti alkuvaiheessa. Koen monet yksityiskohdat rukousvastauksena, kun toivomukseni on, että voisin toimia Jumalan tahdon mukaan kohdallani.
Toiseksi olen näissä tilanteissa kokenut syvää sisäistä rauhaa. Luonteeni mukaan tämä ei olisi mahdollista, jos kaikki olisi itsestäni.
Lisäksi olen saanut olla itseni, eikä minun ole tarvinnut ponnistella yli voimieni. Enkä tarvitse pohtia sivujeni ja monien "projektieni" vaikutusta ihmisten elämässä. Se on Jumalan Pyhän Hengen tehtävä, joka avaa sanomani tarvitsevien ihmisten kohdalla. Minun tehtäväni on asettaa nämä kirjoitukset kaikkien luettavaksi.

Aivoverenvuoto

Toukokuussa 1985 sain äkkiä ja odottamatta aivoverenvuodon, joka kuitenkin eteni niin hitaasti, että pystyin ajamaan autolla kotiin firmajuhlasta huolimatta siitä, että vasemmassa kädessä oli erittäin outo tunne. Kotiin tultuani tilanne vaikeutui ja piti lähteä poliklinikkaan. Siinä vaiheessa pystyin kävelemään vain suurella vaivalla. Lääkäri tiesi heti, mistä oli kysymys. Hän mainitsi, että kuntoutuksella osa liikuntakyvystä palautuu. Silloin syntyi äkillinen uskonvälähdys: OK, otan kuntoutuksesta niin paljon, kun saan ja Jumala tekee loput.

Jouduin jonkin ajan odottamaan ambulanssia, joka veisi minut keskussairaalaan. Kun siellä keskiyöllä odottelin, koin aivan jotain erikoista ja ajattelin: Miksi minulla on näin valtavan syvä rauha sisimmässäni, vaikka tiesin, että tulevaisuuteni saattaa olla invalidisoituneen ihmisen elämänkohtalo. Silloin koin Jumalan läsnäoloa konkreettisemmin kuin koskaan aikaisemmin. Jumalan lupaus Room. 8:28:ssa sai ihan uuden merkityksen. Tämäkin vaikuttaa minun parhaakseni. Kuinka voisin murehtia tulevaisuudesta, kun olin Jumalan johdatuksessa. Tämä tietoisuus kantoi minut seuraavien viikkojen aikana ja murehtimisen sijasta pystyin keskittymään kuntoutukseen.

Viikon päästä pääsin jo kotiin, mutta vuorokauden päästä sain voimakkaita kramppeja ja jouduin takaisin sairaalaan. Nyt tilanne oli vakavampi ja vaikeutui yhä. Viikon päästä oli tilanne, että koko vasen puoli oli täysin halvaantunut.

Muistan torstai-päivän juhannusta edeltävällä viikolla. Päivällä oli tehty toivottomilta tuntuvia kuntoutusharjoituksia. Illalla luin pienen kirjasen näistä sairauksista ja niitten käytännön seurauksista. Tajusin yht'äkkiä tilanteen, millaisia arjen vaikeuksia olisi vastassa minunlaiselle ihmiselle. Luonteeni joutuisi kovalle koetukselle. Tunsin, miten masennus tuli hiipien ja vajosin yhä syvemmälle. Juuri ennen kuin "sukelsin" pinnan alle, tuli kuitenkin ajatus: Minähän olen uskovainen. Nyt turvaudun täysin raamatunjakeeseen Fil.4:6-7. Rupesin rukoilemaan tämän sanan mukaisesti. Siinä ei ollut korkealentoisia rukouksia vaan hyvin lapsellinen rukous. Ei ollut mitään erityisiä tunteita. Jätin yksikertaisesti itseni ja tulevaisuuteni Jumalan käteen.

Seuraavana aamuna huomasin, että pystyin hieman liikuttamaan vasenta kättäni. Samana päivänä minut siirrettiin toiseen sairaalaan kuntoutusta varten. Viikonvaihteessa sitten varma uskon ajatus syntyi sisimmässäni: Juhannukseksi lähden kotiin. Tiesin, että se siinä tilanteessa oli käytännössä mahdotonta. Maanantai-aamuna jopa hämmästyin, kun sain lääkäriltä luvan siihen. Mutta sitten alkoi tapahtua: iltapäivällä pystyin ilman apua ottamaan kolme askelta. Tiistaina pääsin kaiteiden avulla WC:hen. Keskiviikkona pystyin peseytymään. Torstaina istuin iltapäivällä hikisten harjoitusten jälkeen autossamme ja vaimo ajoi minut kotiin. Juhannuksen jälkeen henkilökunta hämmästeli kovasti, kun liikuin. Monet ennalta suunnitellut kuntoutusharjoitukset olivat auttamattomasti vanhentuneet. Kahden viikon päästä pääsin terveenä kotiin. Kesäloman jälkeen palasin töihin.

Eräitä opetuksia:

Huomasin Jumalan johdatusta elämässäni. Koko sairausjakso koitui valtavaksi Jumalan siunaukseksi itselleni. Sain todella LEVÄTÄ. Aloin vähän ymmärtää, mitä USKO on. Koko jakso oli ajallisesti "suunniteltu" erittäin tarkkaan monien tekijöiden suhteen, että jälkeenpäin hämmästyin syvästi. Kun normaali "automatiikka" ei toiminut, sain monta kertaa, välillä jopa koomillisesti, kokea, miten valtavan taitavasti Jumala on ihmisen luonut. Meidän tulisi olla kiitollisia terveydestämme. Tämän me huomaamme usein vasta silloin, kun terveys pettää. Minulla oli ympärilläni rukoilevia ihmisiä. Niitten esirukoukset tekivät sen, että minä sain keskittyä kuntoutukseen.

1980-luvun alkupuolella oli eräässä naapurissa pieni puolitoistavuotinen, kehitysvammainen tyttö, joka tilapäisesti oli ollut hoidossa kodissamme. Kun eräänä päivänä tulin työstä kotiin, vaimo ilmoitti, että tyttö oli äkkiä kuollut äidin sylissä. Sydän oli pettänyt. Meidät oli kutsuttu hautajaisiin seuraavan viikon lauantaina. Eräs lauluryhmä, johon vaimoni kuului, oli kutsuttu laulamaan.

Enempää emme keskustelleet asiasta. Menin keittiöön tekemään voileipiä itselleni. Ehkä alitajunnassani pyöri kysymys: Mikä on tällaisen pienen, sairaan tytön tehtävä tässä maailmassa?

Välähdyksenomaisesti sain joka tapauksessa vastauksen tähän kysymykseen. Jäin ihmettelemään vastausta, kun muutaman minuutin jälkeen tuli kuin salamaniskuna erittäin voimakas sisäinen kehotus: "Tästä sinä puhut muistotilaisuudessa!" Olin ällikällä lyöty. Tiesin, että tämänkaltaisessa tilaisuudessa ei pidetä vapaita puheita. Lauletaan, pappi pitää puheen ja rukoilee. Miten minä voisin ulkopuolisena tunkeutua sinne väliin. En ole mikään puhuja. Kehotus oli kuitenkin niin selkeä, etten päässyt irti. Vihdoin sanoin Jumalalle: OK, mutta, jos tämä on Sinun tahtosi, saat järjestää minulle puhetilaisuuden. Minä en tule sen suhteen tekemään mitään. Niinpä en puhunut kenellekään, en edes vaimolle, ettei kukaan ryhtyisi toimenpiteisiin.

Illalla sain sitten lähes välähdyksenomaisesti puhetekstin, joka vielä täydentyi saman viikon lauantaina. Kauhukseni totesin, että puhe oli liian pitkä, vaikka hyväksyin kyllä sisällön. Mutta oliko se sopiva näille ihmisille? En tuntenut perheen sukulaisia. Edelleen en tietänyt, millä tavalla se toteutuisi.

Hautajaisviikon alkupuolella vaimo sitten kertoi keskustelusta naapurirouvan kanssa. Kirkkoherralla oli samana päivänä toinenkin toimitus (n. 15 km:n päässä), eikä ehtisi muistotilaisuuden alkuun. Olisiko mahdollista, että minä johtaisin alkutilaisuuden ja sanoisin jotain. Silloin vasta ilmoitin, että puhe on valmis mutta liian pitkä. Yhdessä pohdittiin asiaa, mutta totesin vain, että tuntui mahdottomalta tehdä muutoksia. Ujona ihmisenä kamppailin tämän kanssa koko viikon.

Lauantai-aamuna Jumala vastasi näihin epäilyihin. Raamattua olin lukemassa Apostolitekojen 14 lukua. En sinä aamuna päässyt pidemmälle kuin kolmanteen jakeeseen: "... ja puhuivat rohkeasti, luottaen Herraan, joka armonsa sanan todistukseksi antoi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä kautta." Jumalahan oli tässä takana, tämä ei ollut oma asiani.

Muistotilaisuus tuli ja laulujen jälkeen rupesin puhumaan. Silloin totesin, että tilaisuuden luonteen ja kankean kieleni takia puhe tulee venymään odotettua enemmän. Muutoksia en voinut tehdä. Silloin konseptit olisivat varmasti menneet sekaisin. Puhe ei ollut edes kirjoitettuna. Puheen loppupuolella kirkkoherra tuli. Kun lopetin puheeni, hän oli juonut kahvinsa ja tuli jatkamaan tavanomaisella tavalla. Ajoitus oli täydellinen, lähes sekuntien tarkkuudella. Minun asiani ei ole arvioida puheen merkitystä. Se on yksin Jumalan tiedossa.

Rakkolaisten kokemuksia Etiopiassa
Otteita kirjoituksesta "Wolmaran rakennusmies muistelee" Maailman Ääret-lehti 2/2001
Toimittaja Kati Ikonen

Rakennustarvikkeiden lisäksi Rakkolaiset olivat Suomesta ottaneet mukaansa myös vähän ruokaa. Martta oli leiponut ruisleipiä ja jostain kumman syystä päätti tehdä niistä korppuja. Niitä oli mukaan otetussa taikinatiinussa iso säkillinen. Heinolasta lähtiessä joku ystävä vielä toi perheelle ison punaisen juustopallon.

- Ne ruiskorput olivat kyllä ihmeellinen Jumalan johdatus, sillä emme voineet tietää, kuinka tiukoille ruoan kanssa aluksi jouduimme, Tauno muistelee. - Tiesimme, että kun alamme Etiopiassa saada maasta satoa, niin pärjäämme kyllä. Kuumassa auringonpaisteessa juurekset, perunat ja pavut kasvavat miltei itsekseen, kunhan vain vähän kastelee. Mutta eväät loppuivat ennen kuin satoa alettiin saada. Pöydässä ei ollut muuta kuin vettä. Rakkolaisen perhe näki nälkää. Se oli kovaa ja vaikeaa aikaa heille kaikille, mutta erityisesti Tauno-isälle. - Kahteen päivään tytöt eivät valittaneet, mutta kolmannen päivän iltana tuntui kuin joku olisi työntänyt tikaria rintaan, kun he nukkumaan mennessään itkivät, että eivät voi nukkua, kun on niin kova nälkä. En välittänyt itsestäni, mutta se, että Martta ja tytöt näkivät nälkää, sai minut sellaisen tuskan valtaan, että syöksyin peltihökkelistämme ulos juosten pitkään shampalet-heinikkoon. Sinne kaaduin, kun voimat loppuivat. - Huutamalla huusin Jumalan puoleen tuskissani. Paholainen kuiskutti korvaani: "Missä nyt on se Jumala ja se Jeesus, joista olet muillekin puhunut? Lisäksi olet edesvastuuton, kun olet tuonut perheesi tänne kuolemaan nälkään." Taunon maatessa heinikossa vihollisen röykytettävänä, alkoi lähettyvillä kuulua hyeenoiden ulvontaa. Ihmisen hajun tuntiessaan ne tulivat aina vain lähemmäksi maassa makaavaa miestä. - Voimat olivat poissa. En päässyt mihinkään ja vihollinen saarnasi: "Nyt jo tunnet niiden läähätyksen, ne syövät sinut. Voi poika parka, tähän päättyy elämäsi. Missä on nyt Jumalasi ja Jeesuksesi?" Minä melkein uskoin sitä, mutta sisimmässäni kuitenkin toinen ääni vienosti vakuutti, että ei tämä tilanne nyt ihan noin toivoton ole.

- Kun hyeenat todella sitten olivat niin lähellä, että niiden läähätys kuului, tapahtui jotain ihmeellistä. Taivaasta lankesi salaman lailla ylleni sellainen voima, että vaikka en itse noussut, minut suorastaan pompautettiin ylös. Nostin käteni ja aloin puhua voimakkaalla äänellä eri kielillä. Minut ympäröi sama valo, joka oli aikaisemmin ympäröinyt talomme ja tunsin itseni niin voimakkaaksi, että olisin voinut tehdä vaikka mitä. Kuulin kuinka hyeenat kääntyivät ympäri ja lähtivät pakoon. Niitä oli todella joka puolella.

- Vähitellen palauduin ennalleni ja lähdin taloon perheeni luo. Majaan mennessäni huomasin, että perhe nukkui maalattialla sikeässä unessa. Nukahdin itsekin heti ja nukuimme kaikki niin, että emme olleet herätä lainkaan. Kun sitten heräsimme kaikki yhtä aikaa, tytöt huudahtivat kuin yhdestä suusta: "Illalla oltiin nälkään kuolemassa, mutta nyt ollaan kurkkua myöten täynnä ruokaa ja juomaa! " Samoin tunsimme me Martan kanssa, eikä meille tullut koko päivänä nälkä eikä jano.

Tauno oli saanut säästetyksi muutaman shillingin ja lähti seuraavana päivänä maakalaisbussin kyydissä Addis Abebaan katsomaan, olisiko postilokeroon tullut mitään postia. - Lokerossa oli paksu kirje Kanadasta. Vieras naishenkilö, joka ei tiennyt meistä mitään, oli unessa nähnyt koko perheemme. Samalla hänelle oli sanottu, että hänen on heti lähetettävä apua tälle perheelle. Hän hätääntyi, kun ei tiennyt keitä me olimme. Illalla hän kertoi rukouskokouksessa unestaan ja siitä, että ei edes tiedä keitä ne ihmiset ovat, mutta valtava tuska heidän puolestaan on. Hän osasi kuvata meidät niin hyvin, että Helmi-siskoni, joka kuului samaan seurakuntaan huudahti: "Mutta sehän on minun veljeni perhe!"

Kanadan seurakuntalaiset keräsivät keskuudestaan isohkon summan ja lähettivät sen kirjeessä Etiopiaan. - Oli minulla sitten ruokaa, kun kotiin menin! Pian aloimmekin jo saada satoa ja sen jälkeen meiltä ei puuttunut mitään. Kun rukoilimme autoa, niin kohta meillä oli niitä kolme!

5.11 KUN MASENNUS ISKEE

Eräs aikamme huolestuttavampia oireita on masennus ja siihen liittyviä eriasteisia ilmiöitä. Puhutaan depressiosta, uupumisesta, "burn out":sta ja stressistä.
Kuulin äskettäin, että joka viidennellä ihmisellä on jonkinlainen lievä psyykkinen vaiva. 5 %:lla on masennus ja 2,5 % on todella ylirasittuneita. Uupumus on kutsuttu 2000-luvun alun merkittävämmäksi sairausoireeksi.
Olen lukenut, että 75-85 % kaikista fyysisistä sairauksista johtuu psyykkisistä syistä. Sen takia me olemme tässä valtavan ongelman edessä.
Syyt näihin on monenlaisia, enkä lähde niitä syvemmin erittelemään. Tästä on paljon kirjoitettu asiantuntijoiden taholta. Tässä ovat vaikuttamassa mm. kiireinen, vaativa, epävarma työelämä, yhteiskunnan muutokset ja monenlaiset henkilösuhteita rasittavat tekijät työssä, yhteiskunnassa ja perheessä. Yleensä monet tekijät vaikuttavat rinnakkain ja sisäkkäin ja ikään kuin voimakkaasti kiihdyttävät näitten ilmiöiden negatiivisia trendejä. Puhutaan "oravanpyörästä", joka pyörii vain kiihtyvällä vauhdilla. On todettu, että henkilöt, joiden itsetunto rakentuu paljon työn ja sen tuoman arvostuksen varaan, ovat alttiimpia sairastua loppuun palamiseen.
Toivoisin, että yhteiskunnan ja elinkeinoelämän päättäjien keskuudessa keskusteltaisiin ja myös keksittäisiin keinoja tämän vimmatun kilpailuvimman hidastamiseksi tai kääntämiseksi terveemmälle raiteelle. Tuntuu siltä, että ollaan täysin lamaantuneita terveisiin toimintoihin.
Jos joku potee vaikeata masennusta kehotan kääntyä ammattiauttajien puoleen. Toki voivat seuraavassa esitetyt asiat tuoda esille suunnan parantumiseen.

Syvempi näkemys: Alttius masennukseen lisääntyy huomattavasti, jos elämän tarkoitus on hakoteillä. Ei tiedetä mistä tullaan, miksi ollaan täällä ja mihin mennään. Näitä ihmisiä on paljon. Toiset pysyvät pinnalla, koska on mielekäs työ, on perhe tai mukavat harrastukset. Valitettavasti nämä perustukset voivat murtua ja silloin he joutuvat kriisiin.
Aivan liian monet lopettavat elämänsä tässä ahdistuksessa. Hämmästyin todella äskettäin, kuin totesin, että eräällä keskustelupalstalla kaikkein suosituin aihe oli: "Miten lopetan elämäni?" Siellä oli satoja ehdotuksia, mikä puhuu omaa kieltä elämän tarkoituksettomuudesta näitten kohdalla.
Vaikka kristityksi tuleminen ei suinkaan poista kaikkia ongelmia, se antaa elämälle pohjan, joka auttaa oleellisesti kestämään elämän koetuksia. Tämä on monen kohdalla koettu totuus, vaikka niin monet yrittävät mitätöidä uskovien todistuksia. Kai se henkilö, joka on itse henkilökohtaisesti kokenut uskon pohjaa, tietää paremmin kuin muut.

Otan tässä nyt esille joitakin näkökohtia, jotka koskevat erityisesti kristittyjä.
Myös kristityt ovat osaa tästä yhteiskunnasta ja näin ollen alttiita masennukseen ja muihin psyykkisiin oireisiin samalla tavalla kuin muutkin. Sanoisin kuitenkin, että kristityillä on muita parempia edellytyksiä näitten negatiivisten trendien torjumiseksi, ainakin omassa elämässä ja myös ympäristössä. Mutta meidän hengellisen elämämme tulisi joka suhteessa olla realistista. Vaikka meidän pitäisi olla enemmän Jumala-keskeisiä kuin ongelmakeskeisiä, emme voi sulkea silmiämme niiltä ongelmilta, joita kohtaamme.
Aivan tavallinen masentuminen verottaa kaikkein eniten hengellisiä voimavarojamme. Kukaan ei ole siitä vapaa. Monet kärsivät siitä ankarasti. Masentaminen on saatanan salakavalimpia menetelmiä evankeliumin etenemisen pysäyttämiseksi. Masentuminen on uskovan elämään kuuluva riski, eikä se katoa, kun uskonelämässä edistyy. Tarvitsemme kipeästi toinen toistemme tukea. Jos uskova näyttää olevan voimaton rukouksessa tai langenneen johonkin lihallisuuteen tai joutuneen epäilyksiin, älä karta hänen seuraansa. Hän tarvitsee rakkautta ja rukousta ja hienotunteista huolenpitoa. Älä tuomitse sanoilla eikä asenteilla, vaan pidä huolta.

Muutamat osatekijät erityisesti kristittyjen masennukseen. (George Verwer)
1. ´Vastaamatta jäänyt rukous on ensimmäinen ja ilmeisin syy. Miten pitäisi suhtautua, kun hartaasti ja koko sydämestämme rukoilemme jotakin, mitä meidän mielestämme selvästi tarvitsemme, mutta emmekä saa mitään vastausta? Kuulemme saarnoja rukouksesta, luemme kirjoja, jotka ovat täynnä ihmeellisiä rukousvastauksia ja meissä alkaa kehittyä pienoinen kyynisyyden häivä, joka helposti johtaa katkeruuteen. Uskon todella, että ihmeitä tapahtuu nykyäänkin, vieläpä aika usein, ja että Jumala vuodattaa armoaan seurakunnalleen niin paljon kuin kykenemme ottamaan vastaan. Kuitenkin vastaamaton rukous - tai vastaamattomalta näyttävä - on niitä suuria kokemuksia, joilla Jumala tekee todellisia miehiä ja naisia.
Viittaan tässä kohtaan 4.6 koskien rukousta.

2. Epäonnistuminen: ihmissuhteissa, perheessä, lastemme kanssa.
Tämä on yleinen ongelma, et ole yksin. Voit epäonnistua yrittäessäsi todistaa uskostasi.
Tämä on niin suuri ongelmakenttä, etten pysty näin lyhyesti kartoittaa sitä. On olemassa hyviä kirjoja näistä asioista. Tarvittaessa on hyvä keskustella jonkun luotettavan sielunhoitajan kanssa.

3. Synnin tähden masennumme usein.
Voittoisan uskovan on tiedettävä, mitä hänen tulee tehdä, kun hän epäonnistuu, sillä taatusti hän epäonnistuu joskus. Ehkä saamme Kristuksen voimassa voiton jollakin elämämme vaikealla alueella ja selviämme lankeemuksitta viikkoja jopa vuosia. Sitten jonakin "huonona" päivänä lankeamme juuri tuolla alueella. Veljien syyttäjä on heti paikalla huutamassa: "Siinä nyt näet, miten heikko tahtosi on - olet epäonnistunut, ei sinusta ole mihinkään." (Vaaralliseksi tekee se, että hän on oikeassa.) Tässä on tuttu kaava, mutta muista, että uskontomme on armon uskonto. Lue 1 Joh. 1!

4. Ruumiillisen sairauden tähden.
Monilla sairauksilla on paljon pitempiaikaisia sivuvaikutuksia kuin tajuammekaan. Kuitenkin ruumiillisesti sairaanakin voi olla mahdollista käyttää hengellistä voimaa. Sairaana ehkä et voi toimia, kuten ehkä haluaisit. Mutta rukoile viisautta ja Jumalan johdatusta juuri siinä tilassa, missä todellisuudessa olet (eikä jossakin toiveajattelussa).

5. Seurakunnan eripuraisuus, rikkoutuneet suhteet, epäluulot ja kaunat.
Tämä johtuu liiallisesta idealismista, että kunhan meillä on oikeat opit ja oikeat hengelliset siunaukset, niin meistä tulee likimain enkeleitä. Aivan liian usein etsimme kirkostamme tai kotiryhmästämme jotakin, jota Jumala ei ole koskaan tarkoittanut siellä olemaan, vaan jonka voi löytää yksin hänestä. Ihmisinä me olemme kovasti erilaisia luonteiltamme, erilaisia kokemuksiltamme ja eri-ikäisiä. Näin on myös seurakunnassa. Hengellistä onnelaa ei maan päällä ole. Uskova on erilainen siksi, että hän on juurtunut ja perustunut Jumalan rakkauteen. Vaikka suhteissa muihin ihmisiin olemme vajavaisia, olemme Jeesuksen sovitustyön perusteella otollisia Jumalan edessä.

Muutamia perusasioita jotta voisimme torjua masennusta
a) Jumalan itsensä syvempi tunteminen.
b) Jumalan Sanan parempi tunteminen.
Lue, opettele ulkoa, mietiskele.
c) Enemmän painoa uskolle ja vähemmän tunteelle.
d) Jatkuvasti pyrkimys ymmärtämään paremmin toisia ihmisiä.
Et ehkä tunne toisen käyttäytymisen taustalla olevia tekijöitä.
e) Hengellinen näkökulma erilaisiin tilanteisiin.
Kun vaellat Jumalan yhteydessä, yritä aina nähdä asiat laajemmin. Jätä juorut omaan arvoonsa, ellet tiedä asian taustaa.
f) Aseta itsellesi realistisempia tavoitteita.
Pitäydy kohtuullisesti saavutettavissa oleviin tavoitteisiin hengellisessä työssäsi, rukouselämässäsi ja seurakuntaelämässäsi, ellei Jumala nimenomaan ohjaa sinua toisin. Pyydä kaikin mokomin suuria asioita Jumalalta, mutta älä yritä manipuloida Häntä.
g) Enemmän painoa ylistykseen ja rukoukseen.
Pidä katseesi suunnattuna Herraan ja vältä liiallista itsetutkistelua.
h) Opi oikea tapa loukkaantua.
Ellemme tee niin, menemme mukaan siihen yleiseen panetteluun ja katkeruuteen, jota on monissa seurakuntaryhmissä.. Loukatuksi tuleminen kuuluu tämän planeetan elämään ja anteeksiantaminen on ehdottoman välttämätöntä.

5.12 ONKO JEESUKSEEN USKOVIA PALJON VAI VÄHÄN?

Hyvin usein annetaan keskusteluissa käsitys, että Jeesukseen uskovaisia on vain vähän tai että nykyään uskovaisten määrä vähenee voimakkaasti sen mukaan, kun tietomäärämme maailmastamme lisääntyy.
Sen takia on paikallaan antaa lyhyesti joitakin tietoja erilaisten tutkimusten ja tilastojen mukaan.
Ensiksi melko tunnetut tiedot maailman suurista uskonnoista:
Eri uskontoihin kuuluvat v. 2003
kristittyjä 2 076 milj. (33,1 % maailman väestöstä)
muslimeja 1 265 milj. (20,1 %)
hinduja 849 milj. (13,5 %)
ei-uskonnollisia 787 milj. (12,5 %)
buddhalaisia 371 milj. (5,9 %)
kansanuskontojen kannattajia 237 milj. (3,7 %)
ateisteja 151 milj. (2,4 %)
uusien uskontojen kannattajia 105 milj. (1,6 %)
sikhejä 25 milj. (0,3 %)
juutalaisia 15 milj. (0,2 %)
muita 420 milj. (6,7 %)
-------------------------------
Yhteensä 6.301 milj. (100 %)

Selvä on, etteivät kaikki kristityt ole uudestisyntyneitä, vaan osa on muotokristittyjä.
Erään tilaston mukaan on helluntailaisia sekä muita karismaatikkoja 553 milj. (Sata vuotta aikaisemmin oli lukumäärä n. 1 milj.)
(Lähde: International Bulletin of Missionary Recearch, D.Barreth, January 2003)
Nämä seurakunnat yleensä vaativat henkilökohtaista uskoa jäseniltä.
Tähän lukuun on tietenkin lisättävä se suuri määrä uskovaisia muissa "vanhoissa" kirkoissa.
Luterilaisia on maailmassa n. 63 miljoonaa. Kolmannes luterilaisista asuu Pohjoismaissa. Euroopassa luterilaisia on n. 37 miljoonaa.

Suomessa ovat tutkimuksia tehneet mm. Kirkon tutkimuskeskus (tulokset löytyvät internetistä) sekä MDC RISC-tutkimus 2003 (koskien helluntaiherätyksen tunnettavuutta maassamme).

Tuloksista voidaan poimia mm:
Kirkon tutkimuskeskuksen (Kati Niemelän) tutkimuksen mukaan 1999:
47 % suomalaisista uskoo kristinuskon opettamaan Jumalaan. (1991: 33 %)
27 % suomalaisista ilmoittaa uskovansa Jumalaan eri tavoin kuin kirkko opettaa. (1991: 30 %)
17 % on epävarma Jumalan olemassa olosta.
6 % ei usko Jumalaan ollenkaan.

Haastatelluista uskoo vakaasti tai pitää vähintään todennäköisenä että:
83 % Jeesuksen opetukset soveltuvat oman aikamme elämänohjeeksi.
75 % Jeesus on Jumalan poika.
69 % Jeesus on noussut kuolleista.
68 % Jumala on luonut maailman.
68 % Raamatun ihmeet ovat todella tapahtuneet.
60 % Jeesus palaa takaisin.

Lehtitietojen mukaan lienevät nämä osuudet vuonna 2003 olleet noin 10 % pienemmät.

MDC RISC-tutkimus 2003:
11 % on uskossa ja hengellisyys on osa arkielämää (maaseudulla 15 %).
40 % sanoo olevansa uskossa, mutta hengellisyydellä ei ole osaa arkeen.
30 % suhtautuu välinpitämättömästi.
20 % hengelliset asiat eivät kiinnostaa.

RISC Monitorin tiedustelussa kysymykseen:
"Onko Jeesus Kristus sovittanut sinun syntisi?":
35 % kyllä-vastauksia.
20 % ehkä-vastauksia.
14 % ei-vastauksia.

Näistä voidaan vetää johtopäätökset, että:
11 % on aktiivisesti toimivia uskovia.
Vähintään joka kolmas on uskovainen (osa passiivisia).
Uskovaisten määrä lisääntyy.
Enemmistön mielestä yliluonnolliset asiat ovat vähintään todennäköiset.
Ateistien määrä on sittenkin hyvin pieni.

5.13 KOKONAISUUS KRISTILLISEN USKONI TAKANA

 (Uusi 9/05)

Olen halunnut kiteyttää joitakin tässä melko laajassa esityksessä esiintyviä asioita hieman lyhyemmässä muodossa. Tämä esitys on tässä linkissä. .

5.14 KRISTITYN NÄKEMYS TULEVAISUUDESTA

 (Uusi 2/06)

Tämä on tavattoman laaja aihe. Paljon on esitetty ja esitetään erilaisia ajatuksia ja myös monenlaisia spekulaatioita, jotka eivät välttämättä ole täysin raamatullisia. Sen takia meidän tulee olla varuillamme ja tutkia näitä Raamatun valossa. Raamattu ei kerro näistä tapahtumista aina kronologisessa järjestyksessä, vaan antaa ikään kuin välähdyksiä kytkemättä niitä aina toisiinsa. Mutta toteutuneiden profetioiden pohjalta tiedämme, että Raamattu on luotettava myös tulevaisuuden osalta. (Katso osio 3 Raamattu)

Tässä vain viittaan joihinkin asioihin muualla sivustollani:
Jeesuksen toinen tulemus on UT:ssa mainittu noin 300 kertaa. Tästä ja muista siihen liittyvistä tapahtumista on kerrottu esityksessä "Lopun aika".

Israel ja Lähi-Idän tapahtumat vyöryvät eteenpäin tavalla, joka saa maailman poliitikot ja meidät kaikki miettimään: "Mitä tulee tapahtumaan?". Olen lyhyesti esittänyt joitakin näkökohtia tästä ongelmakentästä esityksessä "Lyhyesti Israelista".
Kesän 2006 tapahtumista on joitakin kommentteja.

Hyvin ajankohtainen ilmiö on islam, joka lähes päivittäin aiheuttaa hälyttäviä uutisia, joiden taustoja monikaan ei tajua. Se on pohjimmiltaan täysin ristiriitainen kristillisen uskon kanssa, vaikka monet ovat eri mieltä. Olen tästä esittänyt esittänyt joitakin ajatuksia.

Tulisi myöskin havaita niitä trendeja, jotka tapahtuvat muuttuvassa yhteiskunnassamme. Kristilliset arvostukset ovat kauan muodostanut sen pohjan, jolla yhteiskuntamme on kehittynyt. Nyt näitten tilalle tuodaan vapauden ja mielihyväkulttuurin varjolla varsinkin seksuaalisuuden ja perhe-elämän alueilla arvostuksia, joiden pohjalta yhteiskunnassamme ongelmat lisääntyvät kiihtyvällä vauhdilla. Meidän tulisi pohtia: "Mikä on ihmisen arvo?"
Ajatuksia näistä trendeistä pohtimista varten on esitetty "Kristittynä yhteiskunnassa".

6. MUUT AIHEET

6.1 IHMISEN LOGIIKKA

   (muokattu 06/06)

Erään henkilön lausunto: "Ei voi uskoa johonkin, mikä on loogisesti mahdotonta."

Mitä tällä tarkoitat? Tarkoitatko ilmeisesti sellaista, mitä sinun järkesi ei pysty perustelemaan.

No, pystytkö sitten perustelemaan elämää? Ilmeisesti myönnät, että olet elävä olento, koska pystyt toimimaan tietyllä ihmiselle ominaisella tavalla. Varmasti viisaana henkilönä tiedätkin paljon ihmisen toiminnoista. Mutta et kuitenkaan pysty perustelemaan, mitä elämä on, ainoastaan miten se toimii. Jos et luottaisi kokemukseesi ja tietoosi fyysisen elämäsi toiminnoista, olisi sinun ilmeisesti mahdotonta loogisesti uskoa siihen. Pystyisitkö loogisesti perustelemaan elämän toiminnan salaisuuksia jollekin kuvitetulle ulkopuoliselle oliolle, joka ei ole elävä?

Voimme kysyä itseltämme: Monta vuotta sitten en ollut, tänään olen, joidenkin vuosien kuluttua en enää ole. Siis mistä tulin, minne menen, mitä on elämä ja olevaisuus? Todellisuutta, mutta käsittämätöntä.

Jotain samankaltaista on hengellinen elämä eli elävä yhteys Jumalaan. En pysty sitäkään kuvaamaan muille niin, että he ymmärtäisivät. Voin vain kertoa, että elävä usko on usko Jumalaan evankeliumin sanoman mukaisesti. Mutta varmuus siitä tulee vain omakohtaisen, elävän kokemuksen kautta. Mutta sen saamiseksi tarvitaan nöyrää mieltä ja rehellistä turvautumista Jumalan ilmoitukseen Sanan kautta.

Monet syyttävät uskovaisia siitä, etteivät ajattele loogisesti (tai eivät ajattele ollenkaan) ja omaksuvat kritiikittömästi kuulemansa.
Mutta loogisuutensa pohjalta näidenkin tulisi pohtia, toimivatko he loogisesti oikein. He myöntävät, etteivät tiedä kaikkia olemassaolon salaisuuksia. Heillä on kuitenkin tietty maailmankatsomus. Esim. länsimaisen naturalismin mukaan he eivät usko yliluonnollisiin asioihin, joita tieteellinen tutkimus tai omat aistit eivät voi todistaa. Näin ollen ei Jumalakaan ole olemassa. Mutta jos he eivät tiedä kaikkia salaisuuksia, miten he voivat tietää, että juuri heidän näkemyksensä on se ainoa oikea ja uskovaisten näkemyksiä ovat huuhaata? Täysin epäloogista!  Meikein huomaamatta heillä on esim. moraalikysymyksiä, joita on mielettömiä, ellei Jumalaa ole.
Näistä kysymyksistä on enemmän pohdintoja linkissä "Elämänkatsomusten viidakossa".  
Ihmisellä voi olla erilaisia elämänkatsomuksia. Mutta miksi nämä kriitikot eivät voi hyväksyä, että nämä uskovaiset omaavat elämänkatsomuksen, joka poikkeaa heidän omaksumastaan. He kuitenkin puhuvat suvaitsevaisuuden puolesta. Mikseivät voi suvaita kristittyjä? Varsin epäloogista!  

       

6.2 MAAILMANKUVA

 (Täyd. 9/2006)

Ihmeellinen luomakunta / Kysymyksiä evoluutiosta / Usko ja tiede / Tulevaisuus
Olen usein törmännyt lauseeseen "uskovaisten sulkeutunut maailmankuva"

Minusta sellaisen maailmankuva on todella sulkeutunut, joka ei tajua että tässä elämässä ja luomakunnassa voi olla muutakin, kuin mitä ihmisen rajoittuneeseen käsityskykyyn mahtuu, eli itsensä asettaminen kaiken keskipisteeksi. En todella luottaisi sellaisen ihmisen kykyyn ylläpitämään tätä luomakuntaa ja sen moninaisia toimintoja ja ilmiöitä. Mutta jos joku asettuu Luojansa yläpuolelle, niin kyllä hänen myös tulisi osoittaa, miten kaikki on voinut syntyä ja kehittyä itsestään ilman jumalallista ohjausta.

Ihmeellinen luomakunta
En lähde kuvaamaan tätä laajemmin. Otan vain erään yksityiskohdan.

Kuulin äsken solun ihmeellisyyksistä. On todella käsittämätöntä, miten monimutkaisia kemiallisia toimintoja ja valtavia "liikennejärjestelyjä" siellä tapahtuu. Jopa ateistiset tiedemiehet ovat todenneet, että solun syntyminen evoluutioajatuksen mukaisesti on mahdottomuus. Solussa on valtava informaatiomäärä. Miten "kirjaimet" tässä informaatiossa ovat voineet asettua toimintakykyiseen järjestykseen, etteivät ole samalla tuhonneet aikaisempaa informaatiota. Voitko kuvitella, miten kirjaimet muutaman hyllymetrin kirjoissa olisivat voineet jostakin "kirjainkasasta" satunnaisesti asettua luettavaan muotoon. Mistä ne kirjaimet muuten ovat tulleet? (Siinäpä ajatusleikkiä ihan riittävästi!)

Soluihin ja geeneihin on toki sisäänrakennettu monenlaisia korjaus- ja muuttumisominaisuuksia, joista ehkä tiedämme vain murto-osan. Nk. mikroevoluutio ei tee tyhjäksi Jumalan luomistekoa. Mielestäni se vain todistaa, miten ihmeellisesti Jumala on kaiken luonut. Näitä esimerkkejä varmasti löytyy vaikka kuinka paljon. Olen lisäksi ihmetellyt, että jos evoluution mukaan "vahvempi" laji syrjäyttää "heikoimmat" "evoluutioskaalassa", miksi heikommatkin jäävät eloon?

Olen monesti kysynyt, miten tämä luomakunta on voinut syntyä ilman minkäänlaista ennakkosuunnitelmaa. En ole kertaakaan saanut mitään järkevää vastausta. Arkipäivän kokemuksemme perusteella se on täysin järjetöntä. Ja kuitenkin monet pitävät tällaista ajattelua järkevänä, vain sen takia, etteivät hyväksy Jumalan olemassaoloa, vaan haluavat tämän ajan ajatteluvirtauksen mukaisesti asettaa itsensä kaiken yläpuolelle. Heidän "tieteelliset" perustelunsa ovat kuitenkin niin täynnä perustavanlaatuisia kysymyksiä ja aukkoja, että heiltä tarvitaan todellista "uskoa".

Kysymyksiä evoluutiosta
Minulla ei ole ollut tarkoitusta puuttua tähän aiheeseen, jossa minulla ei ole laajempaa asiantuntemusta. Kuitenkin monien taholta tulee voimakkaasti esille ajatus, että koska evoluutio selittää kaiken, ei tarvita Luojaa eikä Jumalaa. En ole tästä ollenkaan vakuuttunut. Kuitenkaan en laajemmin aio käsitellä tätä aihetta. Tuon kuitenkin esille muutamia ajatuksia kaikenkäsittävän evoluution kannattajien mietittäväksi. Teksti on pitkälti Pekka Reinikaisen mukaan (Dinosaurusten arvoitus ja Raamattu):
"Seuraavassa luettelo joistakin evoluution keskeisistä ongelmista, joista ei saa keskustella lukion biologian tunneilla. Aineisto on pääosin Roland Tolksdorffilta.
o Miten maailmankuvat vaikuttavat luonnonhistorian tulkintaan?
o Miksi evoluutiokritiikkiin reagoidaan tunteellisesti?
o Onko luonto selitettävissä itsensä avulla?
o Kuinka kauas historiaan evoluutioajattelu ulottuu?
o Mitä erilaisia evoluutioteorioita on olemassa?
o Selittyykö maapallon historia nykyisten prosessien avulla?
o Mitä todella tiedämme elämän alkuperästä?
o Miten biologinen informaatio voidaan määritellä?
o Miksi biologinen informaatio ei ole jo hävinnyt esimerkiksi mitokondrioista ja Y- kromosomeista?
o Onko luonnossa suunnittelun jälkiä?
o Mikä on mikroevoluution ja makroevoluution ero?
o Miksi teollisuusmekanismi ei kelpaa makroevoluution todisteeksi?
o Tunteeko luonnontiede mekanismin, jolla uusia biologisia rakenteita voi syntyä?
o Mikä on tunnettujen evoluutiotekijöiden vaikutusalue?
o Ovatko mutaatiot todella luonnon ihmeellisyyksien synnyttäjiä?
o Mistä antibioottiresistenssi tai kasvien lisääntynyt myrkkyjen sietokyky kertoo?
o Onko luonnonvalinta uutta luova voima?
o Miten bakteerin pyörintämoottori on syntynyt?
o Onko perusteltua väittää, että bakteerit edustavat alkeellista elämää?
o Onko suvullinen lisääntyminen todella edullisempaa kuin jakautumalla lisääntyminen?
o Kuinka meioosi ja sukuelinten anatomia ja fysiologia kehittyivät?
o Miten fysiologiset säätelyjärjestelmät syntyivät, esimerkkinä kaliumtasapainon säätely ja veren hyytyminen?
o Onko jalostustyö nopeutettua evoluutiota?
o Mitä vaikeuksia on biologisen lajin määrittelyssä?
o Mitä lajiutumisessa tapahtuu?
o Miten selittyvät perinteisten ja molekyylisukupuiden väliset erot?
o Mitä homologiat kertovat?
o Käykö ihmissikiö läpi historiallisen evoluutioprosessin?
o Onko ihmissikiöllä todella kidusten aiheet?
o Onko ihminen 99 %:sesti simpanssi?
o Mitä valintaetua ihmiselle on aikuisuuden saavuttamisesta vasta 15 vuoden iässä?
o Mitä valintaetua on vastasyntyneelle vauvalle siitä, että sen aivot kuluttavat 50 % energiasta?
o Miksi kaikki eläinkunnan rakennetyypit syntyivät evoluution näkökulmasta lähes samanaikaisesti?

Edellä vain joitakin esimerkkejä mielenkiintoisista avoimista kysymyksistä, keksit varmasti itse paljon lisää, kunhan ensin vapaudut evoluution pakkopaidasta ja ryhdyt ajattelemaan itse. On todella ponnisteltava, jotta voi päästä irti vuosikymmenten mittaisesta ja edelleen vaikuttavasta jokapäiväisestä aivopesusta, josta on tullut este luovalle ajattelulle. Evoluutiosta on tullut kaikkivoipa, kaiken selittävä kummajainen. Oppi, joka selittää kaiken, ei lopulta kuitenkaan selitä mitään.
Onko luomakunta ilman Luojaa ja Suunnittelijaa vain tieteen oma luomismyytti, jonka tarkoitus on torjua Luojan olemassaolo. Kuinka voit analysoida kriittisesti? Seuraavassa bioprosessi-tekniikan professori Matti Leisolan ohjeita:
o Erota tutkijan ennakko-oletukset ja koetulokset.
o Määrittele termit ja käytä niitä tarkasti.
o Keskity mekanismiin - älä latteisiin yleistyksiin.
o Testaa teoria todisteiden valossa - älä valikoi todisteita teorian tueksi.
o Erota älykkäät prosessit sattumanvaraisista.
On äärettömän hyväuskoista kuvitella modernin tieteen olevan maailmankatsomuksellisesti neutraalia."

Kun korostetaan luonnonvalinnan merkitystä evoluutioprosessissa, tulee huomioida seuraavat ongelmat:
" Hirsch ottaa esille myös luonnonvalinnan makroevoluution mekanismina ja tarkastelee solujen monimutkaisia biokemiallisia tapahtumia. "Elävät solut muodostavat monimutkaisen verkoston, joka edellyttää monien molekyylien hyvin tarkkoja yhdistelmiä. Nykyään tiedetään, että aineenvaihduntatiet on tiukasti lukittu toisiinsa. Tämän lisäksi molekyylit muodostavat kokonaisuuksia solukalvoissa, joissa ne toimivat yhteistyössä siirtäessään aineenvaihduntatuotteita solun sisällä. Nämä järjestelmät eivät voi kehittyä 'askel askeleelta', sillä välivaiheita ei 'valittaisi', koska vain kokonaisuus on toiminnallinen. Luonnonvalintaa on perinteisesti pidetty biologiaa yhdistävänä perusperiaatteena, mutta nämä ja muutkin samantapaiset ongelmat asettavat teorian kyseenalaiseksi. Jos biologiaa yritetään tehdä ymmärrettäväksi hakemalla eliöiden alkuperää käyttäen satoja erilaisia elämän sukupuita tai epävarmoja menneisyyden muutosmekanismeja, joita ei voida todistaa, on tällainen selitysyritys mielestäni epäonnistunut. Evoluutioteorian kansanomaistajana tunnetun professori Richard Dawkinsin esittämät mallit askel askeleelta tapahtuneesta kehittymisestä ovat riittämättömiä selittämään anatomisten rakenteiden sekä fysiologisten aineenvaihdunta- ja säätelyverkostojen satoja täsmälleen yhteensopivia yksityiskohtia, joista jokainen on toimivuuden kannalta välttämätön. Kokemusperäinen tutkimus ja matemaattiset mallit osoittavat, että tunnetut mikroevoluution mekanismit eivät ratkaise näitä ongelmia, kuten selviää kirjasta Evoluutio - kriittinen analyysi sivuilta 95-133.
Perinteinen sukupuu on siis kaatunut ja luonnonvalinnan mekanismi asetettu kyseenalaiseksi makroevoluution selittäjänä. Eihän muutenkaan voida aukottomasti perustella, mitä milloinkin "valittaisiin", tällöin täytyisi myös lopputuloksen olla selvillä ja tätähän evoluutio ei tiedä!
Otetaan esimerkiksi vaikkapa vain yksi veren hyytymismekanismin noin 50:stä hyytymiseen tavalla tai toisella osallistuvasta tekijästä. Ongelma tulee vielä vaikeammaksi, kun muistamme, että on huolehdittava siitä, että hyytymistekijä ei saa toimia onnen kuin juuri täsmällisesti tätä tarkoitusta varten "kehittynyt" entsyymi poistaa siitä "varmistimena" toimineen hyytymistekijämolekyylin osan. Tällä tavoin estetään tarpeettomien ja hengenvaarallisten veritulppien muodostuminen itsestään. Kun tulppa on muodostunut, on vielä "kehitettävä" järjestelmä, joka laittaa varmistimen takaisin paikoilleen, jotta koko verenkiertojärjestelmä ei hyydy ketjureaktionomaisesti. Tällaisen onnellisen evoluutiotapahtuman täytyy toteutua samanaikaisesti kaikkien hyytymistekijöiden kohdalla. Veren hyytyminen kertookin meille kolme tärkeää asiaa:
1. On olemassa nerokas suunnittelija, tällaiset järjestelmät eivät synny mutaatio- luonnonvalinta-mekanismilla (ks. myös Behe: Darwins Black Box ja Roomalaiskirjeen 1:20).
2. Järjestelmä on luotu nopeasti, pehmeän hyytymän tulee syntyä noin kolmessa minuutissa. Ihminen kuolee hyvin nopeasti, elleivät kymmenet vastaavat fysiologiset säätelyjärjestelmät toimi moitteettomasti.
3. Järjestelmän luomisesta ei ole kulunut kovin pitkää aikaa, koska se toimii vielä.

Jokaisessa solussasi tapahtuu päivittäin 5 000 mutaatiota, joista arvioita 4 995 on neutraaleja tai haitallisia Teoriassa noin yksi mutaatio tuhannesta voisi olla edullinen, ainakin tilapäisesti joissakin olosuhteissa, kuten bakteerin antibioottiresistenssi, joka hyödyttää vain silloin, kun antibioottia on ympäristössä. Tällaisessakin tapauksessa spesifinen informaatio kuitenkin vähenee. Tämän merkityksestä lisää myöhemmin. Informaatio siis tuhoutuu luonnossa nopeasti korjausjärjestelmistä huolimatta. Voidaan perustellusti kysyä, voisivatko mitkään nykyiset solut, joitakin erikoisia bakteereita ehkä lukuun ottamatta, yleensäkään enää toimia tässä mutageenisessä ympäristössä vaikkapa 10 000 vuoden kuluttua?
Syntiinlankeemuksen jälkeen alkanut rappeutuminen näkyy luonnossa ja rappeutumisen aste kertoo meille, milloin täydelliseksi luodun järjestelmän vähittäin etenevä tuhoutuminen alkoi. Jäljet johtavat Eedenin puutarhaan. "Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle.' (Room. 8:20)."

Monet esittävät näistä asioista monenlaisia kysymyksiä, joihin on joskus vaikeata löytää tyydyttäviä vastauksia.

Muutamiin on jonkinlaisia vastauksia "kysymyksiä ja vastauksia luomisesta ja evoluutiosta." .

Jumala on luonut meidät yhteyteensä, jotta kaikessa olisi harmoniaa. Ihminen kuitenkin paholaisen houkuttelemana lähti tottelemattomuuden tielle ikävin seurauksin. Tästä on valtavasti esimerkkejä ihmishistorian ajalta.

Usko ja tiede  (Lisätty 9/2006) (Myös kohdassa 1.7)
 Edelliseen viitaten on usein asetettu vastakkain usko ja tiede. Siitä on tullut usein sellainen virheellinen käsitys, että ne olisivat ristiriidassa toistensa kanssa. Näin ei välttämättä kuitenkaan ole, jos ennakkoluulottomasti pystyy arvioimaan niitten suhdetta. Tätä on pohdittu tarkemmin linkissä "Usko ja tiede".
Tästä eräs pieni ote:
"Kristillisestä näkökulmasta tarkasteltuina Jumalan teot luomakunnassa ovat sopusoinnussa sen kanssa mitä Jumala on ilmoittanut Raamatussa. Ilmaistakseni asian teologisesti: luomakunta eli yleinen ilmoitus ja Raamattu eli erityinen ilmoitus pitävät yhtä. Niillä on sama lähde.
Mutta tiede ja teologia eivät aina ole sopusoinnussa keskenään. Miksi?
Meidän on erotettava toisistaan luomakunta (Jumalan teko) ja tiede (ihmisten tulkinta luomakunnasta) sekä Raamattu (Jumalan sana) ja teologia (ihmisten tulkinta Raamatusta). Kun tiede ja teologia törmäävät, voi olla kyse ihmisten tekemistä virhetulkinnoista: tiede on voinut tulkita väärin luomakuntaa, teologia on voinut tulkita väärin Raamattua, tai sitten molempia täytyy oikaista."

Tulevaisuus?
Minusta olisi joskus hyödyllistä pohdiskella, millaiseksi tilanne muuttuu lähivuosien aikana?
Kun olen seurannut viime vuosikymmenien aikana esim. tekniikan kehitystä ja sen vaikutuksia mm.(maailman) politiikan ym. alueella, olen usein kysynyt: Mihin tämä kaikki vie? Koska ihminen ei ole "jalostunut" samassa tahdissa (päinvastoin?), johtaa tämä mielestäni ennen pitkää jonkinlaiseen umpikujaan tai katastrofiin. Raamattu puhuu tästä "vihan päivästä" tai "Herran päivästä", joka on kaikkea muuta kuin mitä ihmiset toivovat ja mistä he unelmoivat.

Raamattu kehottaa kuitenkin uskovaisia olemaan pelkäämättä. Itse olen uskossani kokenut ihmeellistä sisäistä turvallisuutta, vaikka tiedän, että lähivuodet saattavat olla täysin erilaiset kuin menneet vuodet.

Sen takia haluan suositella evankeliumin sanomaa muillekin. Monista eri havainnoista ja kokemuksista olen päätynyt siihen, että Jumalan ilmoitus meille Raamatun välityksellä todella on luotettava. Ymmärränkö kaiken ihan oikein on sitten toinen asia? Haluan nöyrällä mielellä etsiä Jumalan tahtoa ja johdatusta juuri nyt.

Jumala näkee sydämeen, eikä ole niinkään kiinnostunut ihmisten suurista sanoista ja eleestä. Ainoa todellinen aika, jota elämme on NYT-hetki.

6.3TIETOTEKNIIKASTA VERTAUSKUVIA

Alaotsikot: Tietokoneen "kehitys" - Aivopesu, ohjelmointi ja virukset - Toimiva yhteys

Tietokoneen "kehitys"

Aikoinaan uskonpohdinnoissani esitin luomiseen liittyvän kysymyksen kiteytettynä näin:

" Lopputulos tästä vertailusta (ihminen – kemiallinen prosessiteollisuus) on, että tavallinen ihminen on paljon mutkikkaampi ja pidemmälle kehittynyt olento kuin kaikkein pisimmälle kehitetty teollisuus, johon on tarvittu valtavia kehitysresursseja. Jos nyt kehitysopin kannattajien mielestä ihminen on ihan sattumalta, ilman Luojaa vähitellen kehittynyt tyhjästä, niin pitäisi olla paljon yksinkertaisempaa ja loogisempaa ajatella, että jokin teollisuuslaitos on kehittynyt tyhjästä ilman tutkijoiden, suunnittelijoiden, laitevalmistajien ja rakentajien apua."

Jos luomakunta on liian laaja käsite, niin otetaan jokin arkipäiväinen tuote, jota käytämme, vaikkapa tietokone, joka nykyään on yleisesti käytössä. Miten tällainen olisi voinut ilmestyä, ellei olisi ollut ihmisiä, jotka ovat laitteen kehittäneet, suunnitelleet ja sitten valmistaneet. On järjetöntä ajatella, että esine olisi jollakin konstilla itsestään vaan ilmestynyt pöydällemme.

Joku huomautti vihaisesti kerran, ettei ole kysymys sattumanvaraisesta kehityksestä tyhjästä vaan luonnonvalinnasta. Mutta eikö valinnassa pidä olla vaihtoehtoja, joista valinta tapahtuu.

Et usko, että tietokone on ilmestynyt sattumalta kenenkään pöydälle. Omistaja on käynyt kaupassa ja nähnyt esim. kolme eri tietokonemallia hyllyllä. Tarkkaan tutkittuaan ja harkittuaan hän on valinnut sen koneen, joka sopi parhaiten tarpeisiin. Parhaiten menestyvä tietokonemalli markkinoilla menestyy ja kehitetään edelleen. Huonosti menestyvä putoaa kilpailusta pois. Pointti on, että kaikkien näitten mallien takana löytyy kuitenkin valtavasti kehitystyötä eri muodossa.

Ihmettelen asiaa, kun tietokoneen kohdalla asia on selvä, mutta kun on kysymys tästä monimuotoisesta ja monimutkaisesta luomakunnasta, niin sitten löytyy mitä eriskummallisempia väitteitä ja teorioita. No, luullaan, että asia on ratkaistu, kun lisätään aikaperspektiiviä ja viitataan esim. solun ja geenien ihmeellisyyksiin. Ne ovat todella ihmeellisiä, mutta kuka on ne viisaudessaan suunnitellut? Sattumanvarainen kehitys on minusta aivan järjetön ja sotii arkipäiväisiä kokemuksiamme vastaan.

Aivopesu, ohjelmointi ja virukset

Usein puhutaan aivopesusta ajattelematta tarkemmin, mistä on kysymys. Usein tarkoitetaan uskon asioiden esillä pitämistä kodeissa ja kouluissa. Nämä henkilöt eivät itse huomaa, että hekin suorittavat erittäin yksipuolista aivopesua. Kyllä nuoret tarvitsevat tiedon lisäksi myös kestäviä arvoja.

Mistä on kysymys? Palaan taas tähän tietokone-esimerkkiin.

Ihmisten aivot ovat kuin tietokone, johon voidaan syöttää monenlaisia asioita (ohjelmoida). Varsinkin nuorten ja opiskelijoiden aivoihin "ohjelmoidaan" valtavat tietomäärät. Mutta syötetään myös paljon "maailmankatsomuksellisia" arvoja, jotka eivät perustu eksaktiin tieteisiin. Usein "tieteellisistä totuuksista" vedetään johtopäätöksiä, jotka eivät ole suinkaan totuuksia, vaan pelkkiä olettamuksia oman itsekkään käsityksen pönkittämiseksi tai toisten nujertamiseksi. Näitä esitetään sitten mahtipontisesti usein hyvin kritiikittömästi.

Jumala, kaiken Luoja, on luonut ihmisen yhteyteensä. Syntiinlankeemuksessa yhteys katkesi, mutta ihmisen "ohjelmistoon" jäi "yhteydenottokutsu", jolla kuitenkaan ei onnistuta saamaan yhteyttä, koska alkuperäiseen "selainohjelmistoon" on tullut virhe. Asia voidaan verrata siihen, jos tietokoneisiimme tulee käyttöjärjestelmään tai selainohjelmaan virhe, emme saa yhteyttä internetiin tai sähköpostin vastaanottajiin. Vaikka omassa koneessa muuten kaikki asetukset ovat kunnossa, niin yhteydet puuttuvat. (Oma kokemus!)

Kun ihmiset eivät itsekkyydessään ole saaneet yhteyttä Luojaan, he ovat keksineet omia ohjelmia (uskontoja), joilla he kuvittelevat saavan yhteyden tai sitten luopuvat kaikista yrityksistä. Ihmisen aikaansaannokset eivät onnistu, mutta paremman puutteessa he yrittävät kuitenkin pitää kiinni uskomuksistaan. Valitettavan usein sotketaan Jumalan vaikuttama usko Jeesukseen uskontoihin , jotka ovat ihmisten aikaansaannoksia.

Jumala itse on rakkaudessaan tehnyt "yhteysselaimen korjausversion" ja tarjoaa sitä meille ihmisille evankeliumin kautta. Kun ihminen tulee uskoon Jeesukseen, Jumala vaikuttaa meissä uskoa siten, että yhteys taas pelaa. Tätä ihminen ei voi yksityiskohtaisesti selittää, mutta monet ovat sen kokeneet todeksi. Mutta vaikka tämä "ohjelma" on täydellinen ja täysin ilmainen, niin jotkut yrittävät kuitenkin tehdä omia korjauksia oman itsekkään mielensä mukaan. Tilanne on verrattavissa siihen, että joku tietokoneen ohjelmoinnista osaamaton henkilö rupeaa itse tekemään omia korjauksia hankkimaansa valmiiseen ohjelmaan. Se taatusti epäonnistuu.

Jumala tarjoaa meille ilmaisen "pelastusohjelman". Meidän tulee kuitenkin muistaa, että pahuuden voimat yrittävät myös "ohjelmoida" meidät. Valitettavan paljon he ovat siinä onnistuneet. Ihminen kun ei aina tiedä, mistä ohjelmat tulevat ja ovatko nämä ohjelmien "imurointilähteet" luotettavia. Näiden epäluotettavien viestien mukana tulee sitten kaikenlaisia "viruksia", jotka sitten tekevät joskus tietämättä tuhotyötään, jopa usein itsekkään ja ylpeän luonteemme myötävaikutuksella.

Olen sähköpostipuolella törmännyt näihin, esim. "Bugbear" yritti monta kertaa päästä läpi (kuitenkin onnistumatta). Joskus olen ihmetellyt, että "lähettäjä" on joskus ollut tuttu henkilö (joka itse on syytön lähetykseen ), tai sitten sisältö on vaikuttanut "aidolta". Silti virus tekee tuhoaan, jos pääsee perille.

Kerran, kun palomuuri oli tilapäisesti poissa käytöstä, pääsi jokin täysin "puhdas ohjelma" tietokoneeseen. Mutta aina kun internetyhteys kytkettiin päälle, tämä ohjelma lähti internetiin hakemaan viruksia. Ei auttanut viruksien poisto kuin hetkellisesti. (Onneksi eivät olleet tuhoisia.) Vasta kun löysin tämän ohjelman ja heitin sen ulos, tilanne korjautui. Näin voi alitajunnassamme olla "ohjelmia", jotka uudelleen ja uudelleen tekevät tuhojaan.

Valitettavasti myös hengellisellä alueella on näitä samoja ilmiöitä. Omalla ajatuskyvyllä emme pysty läheskään aina erottamaan aitoja ilmiöitä vääristä. Meillä voi olla monista asioista erilaisia näkemyksiä ja korostuksia. Onneksi pelastuksemme ei ole tästä kiinni. On Jumalan työtä meissä, kun otamme syntiämme ja tottelemattomuuttamme katuen nöyrinä vastaan Jumalan "pelastusohjelman", Silloin aivomme taas toimivat Luojamme tarkoittamalla tavalla ja voimme sisäisesti kasvaa tasapainoisiksi. Kaiken tämän nykyisen sekamelskan keskellä on kuitenkin tärkein asia oppia tuntemaan Jumala ja Hänen tahtonsa yhä paremmin. Jeesus korosti: "Valvokaa ja rukoilkaa."

Toimiva yhteys

Uuden ASDL-internet-yhteyden kanssa minulla oli alussa vaikeuksia. Hankkimani modeemi ei lähtenyt toimimaan toivotulla tavalla ja asiantuntijatkin olivat ymmällä, mistä on kysymys. Vihdoinkin se lähti toimimaan, mutta jo seuraavana päivänä tuli taas toistuvasti vaikeuksia. Tutkittiin asiaa monelta kantilta. Vaikka itse modeemissa ei löytynyt toimintavikoja, jouduin lopuksi vaihtamaan internet-tarjoajan ehdottamaan ulkoiseen modeemiin. Sitten vähitellen yhteydet taas saatiin toimimaan. Todellinen syy jäi hämäräksi.

Usein on väitelty Jumalan olemassaolosta ja siitä, toimivatko uskovaisten yhteydet Häneen, toimiiko esim. rukous. Monet viittaavat tieteellisiin tutkimuksiin, joissa nykyisellä tietämyksellä ei ole, (heidän mukaansa), voitu todeta Jumalan olemassaoloa, heitä tyydyttävällä tavalla.

Heidän väärillä lähtö-olettamuksillaan tämä onkin ihan luonnollista. Olemme luodut Jumalan yhteyteen. Ainoastaan Luojamme voi korjata rikkoutuneen yhteyden, ei tiede tai itsekäs ja ylpeä ihmismieli. Muuten eihän tiedekään muutamia kymmeniä vuosia sitten pystynyt tutkimaan näitä internetyhteyksiä, eikä lausumaan käsityksiään nykyisestä tekniikasta, toimiiko se vaiko ei. Sen takia minusta on todella ylimielistä lausua "varmoja mielipiteitä" Jumala-yhteydestä, josta ei ole kokemusta ja jota lähdetään käsittelemään täysin väärillä olettamuksilla ilman kokemuksia. Eihän muilla alueilla kukaan järkevä ihminen lähde luotettavasti toimimaan tällä tavalla.

Kun ihmisen ja Jumalan välinen yhteys synnin takia on poikki, on ainoa korjausmahdollisuus Jumalan evankeliumin osoittama tapa. Ne, jotka hyväksyvät tämän saavat todeta, että yhteys taas toimii. Silti uskovainen ei voi tyydyttävästi selittää, miksi se toimii. Voidaan vain todeta: se toimii sittenkin! Mutta sydämemme nöyryys ja rehellisyys Jumala edessä on tärkeä.

Eräs syy, miksi minulla oli näitä vaikeuksia saattaa olla siinä, että koneen uusi käyttöjärjestelmä oli asennettu liikkeessä hieman arveluttavalla tavalla, jolloin vanhasta käyttöjärjestelmästä ja sen "sotkuista" oli voinut jäädä jotain. Vaikka kone muuten toimi ja toimii edelleen ihan tyydyttävästi tuli yhteydenottovaikeuksia tietyn laitteen kanssa.

Opetus tästä on, että meidän tulee oikealla asenteella Jumalan ilmoituksen mukaisesti toimia, jos todella HALUAMME löytää yhteyden Jumalaan.

7. YHTEENVETO - KRISTILLISEN USKON PERUSASIA, PELASTUS

PELASTUS ON JUMALAN LAHJA ARMOSTA

Ef. 2: 8. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. 9. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. 10. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.

PELASTUS ON JUMALASTA JEESUKSEN SOVITUSTYÖN KAUTTA

Evankeliumi kertoo meille tästä. Jumalan Sanan perusteella ihminen löytää pelastuksen.

Vaikka eri ihmiset voivat kokea pelastuksen hyvin eri tavalla riippuen luonteesta, kokemuksista, perinteistä, ym. on kuitenkin olemassa "tietyt pääkohdat":

- Myönnä tarpeesi. (Olen syntinen, koska en ole rakastanut Jumalaa yli kaiken.)

- Ole valmis kääntymään pois synneistäsi (katumaan) ja tarvittaessa sovittamaan ne.

- Usko, että Jeesus Kristus kuoli puolestasi ristillä ja nousi ylös haudasta.

- Kutsu rehellisesti ja avoimesti rukouksen avulla Jeesus Kristus tulemaan elämääsi ja hallitsemaan sitä Pyhän Hengen kautta.

Näin voit esim. rukoilla:

Rakas Herra Jeesus; tiedän, että olen syntinen ja tarvitsen sinun anteeksiantoasi. Uskon, että kuolit syntieni puolesta. Haluan kääntyä pois synneistäni. Kutsun Sinua nyt tulemaan sydämeeni ja elämääni. Haluan luottaa sinuun Vapahtajana ja seurata sinua Herrana, sinun seurakuntasi yhteydessä. Auta minua ja armahda minua. Kiitos, että kuulet rukoukseni!

Voit myös rukoilla muillakin sanoilla. Pääasia on, että ratkaisusi on aito ja olet valmis aloittamaan uuden elämän Jumalan yhteydessä. "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet (Jeesuksen) vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen." (Joh. 1:12).

PELASTUS ELI UUDESTISYNTYMINEN tarkoittaa mm.

• Meidät vanhurskautetaan, eli olemme otollisia Jumalan edessä
• Syntien anteeksisaaminen
• Löydämme elävän yhteyden Jumalaan
• Olemme Jumalan lapsia ja perillisiä

Uudestisyntymisessä syntyy hengellinen elämä, yhteys Jumalaan.

Mitä tällainen elämä on?

Sitä ei kukaan voi tarkkaan määritellä. Mutta ei kukaan voi myöskään määritellä, mikä meidän fyysinen elämämme on, vaikka tiedetään elämän ja ruumiimme toiminnoista erittäin paljon. Elämä ei voi syntyä kuolleesta aineesta. Se on Jumalan lahja. Elän, toimin ja teen monenlaisia asioita, vaikka en tiedä, miten se on mahdollista. Ymmärrykseni pohjalta tämä toiminta on "järjetön", johon en voi "uskoa". Mutta silti elän ja tiedän, että elän. Hengellinen elämä on mielestäni jotain samantapaista. Tärkein kysymyksemme: Elänkö tätä elämää? Kukaan muu ei voi ratkaista tätä kysymystä puolestamme. Emme voi elää sitä, jos hylkäämme Jumalan pelastussuunnitelman Jeesuksen sovitustyön kautta. Ainoastaan Jumala voi tällaisen elämän antaa.

PELASTUS on siis Jumalan teko, jonka ihminen saa lahjana ottaa vastaan (hyväksyä). Tämä itse asiassa tapahtuu hetkessä, vaikka ihmisen tietoisuudessa joskus vaatii tiettyä kypsymistä. Tämän uudestisyntymisen jälkeen on sitten tärkeä, että uusi hengellinen elämä Jumalan yhteydessä pääsee raittiilla tavalla kehittymään ja kasvamaan siten, että Jumalan tahto pääsee tapahtumaan arkielämämme kautta. Tärkeitä elementtejä tässä yhteydessä on Jumalan Sana, rukous sekä uskovien yhteys. Vaelluksessamme olemme vajavaisia ja teemme jatkuvasti virheitä, mutta asemamme suhteen olemme täydellisiä. Perustanamme onkin Kristuksen täytetty työ edestämme, eikä Pyhän Hengen keskeneräinen työ meissä. Muista, etteivät hairahduksemme tee tyhjäksi Jumalan armoa ja työtä meissä. Pelastuksen lahjaa ei kukaan voi riistää meiltä pois. (Joh.6:35-40)

Tämä pelastava sydämen usko (Room. 10) palauttaa ihmisen alkuperäisen yhteyden Jumalaan. Tämä on pystysuora yhteys ylöspäin. Ihminen ei voi parhaimmillakaan teoillaan korvata Jumalan sovitustyötä Jeesuksen kautta. Kysymys on siitä, hyväksymme vai hylkäämme sanoman.

Mutta uskovaisella ihmisellä on myös yhteyksiä vaakasuorassa eli kontaktit muitten ihmisten kanssa. Tällä tasolla aidon uskon tulisi vaikuttaa tekoihin ja käyttäytymiseen. Jos usko ei kanna minkäänlaisia hedelmiä tässä suunnassa, voidaan aiheellisesti epäillä uskon aitoutta. Hengen hedelmä on lueteltu Gal.5:22.

Sitä paitsi meillä on myös prosessi itsemme kanssa. Voimmeko antaa anteeksi itsellemme? Jos jäämme tuijottamaan liikaa itseemme ja heikkouksiimme, voi tämä hidastaa meidän hengellistä kasvuamme ja kypsymistämme.

Me emme kuitenkaan ole toistemme tuomareita tässä asiassa. Kuitenkin täytyy muistaa, että ihminen on vajavainen. Uskovainenkin joutuu kerran vastuuseen omista teoistaan. Tässä "Kristuksen tuomioistuimessa" ei kuitenkaan langeteta kadotustuomioita.

Raamattu puhuu käyttäytymisestä ja teoista paljon ja antaa monenlaisia ohjeita ja neuvoja, joten ne ovat tärkeitä, mutta eivät ratkaise pelastuskysymystä.

Kun Jumala antaa syntimme anteeksi, tulee meidänkin antaa toisillemme anteeksi. Matt. 6: 14. "Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. 15. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne."

Muista antaa itsellesi myös anteeksi!

Mitä pelastus EI OLE

Me EMME pelastu synnin seuraamuksista Jumalan yhteyteen:

• Omien tekojemme ja hyvien töiden ansiosta. Hyvät teot eivät pelasta, eivätkä synnytä elävää uskoa. Sen sijaan elävä usko Jeesukseen vaikuttaa tekoja. (Huom. tämä järjestys, joka monille tuntuu olevan vaikea!)
• Täyttämällä lain vaatimuksia. Siihen emme pysty. "Kaikki ovat syntiä tehneet."
• Älyllisen pohdinnan kautta. Monet ovat esittäneet viisaita ajatuksia ja teorioita, mutta ne eivät pelasta.
• Tunteidemme perusteella. Tunteet vaihtelevat kuten lämpötila ulkona.
• Kuulumalla johonkin kristilliseen seurakuntaan.
• Toimimalla aktiivisesti seurakunnan työssä.
• Tiettyjen rituaalien ja hartaustoimintojen avulla.

PELASTUKSEN ESTEITÄ mm

• Epäusko. Ei luoteta Sanaan.
• Itsekkyys. MINÄ määrään, mihin uskoon. Ei ole muita auktoriteetteja.
• Arvosteluhenki ja liiallinen kriittisyys. "Kaikki on kyseenalaistettava."
• Ihmispelko.
• Itsensä aliarvioiminen. Minä olen tällainen, joten enhän minä …
• Pelko, ettei pysy uskossa.
• Sieluvihollisen monenlaisia verukkeita.
• Huonoja kokemuksia uskovaisista ja heidän toiminnoistaan ja riidoistaan.
• Oletetaan, että usko Jeesukseen on vain ERÄS ihmisen keksimä uskonto, joista joskus on huonot kokemukset.

Näissä ei kuitenkaan huomioida Jumalan voimaa ja sen muuttavaa vaikutusta ihmiselämässä.

Raamattu puhuu kahdenlaisesta pelastuksesta:

1. Pelastus = uudestisyntyminen eli Jumalan lapseksi pääseminen. Tässä on juuri tästä kysymys.
2. Lopullinen pelastus tämän maallisen elämän jälkeen, kun olemme uskossa vaeltaneet.

Olet vierailija    1.1.2005 lähtien.