. Johdanto
I. RELATIVISMIN ANALYYSI
I. A. Muutoksia tapahtunut
I. B. Relativismin kritiikkiä
I. C. Relativismi - umpikuja
II. ERÄITÄ HENKILÖKOHTAISIA NÄKEMYKSIÄ
1) "Kaikki on kyseenalaistettava"
2) "Tulkinnallasi on arvoa vain jos se kestää kritiikin"
3) Auktoriteetit
4) Suvaitsevaisuus
5) Järki
6) Totuus

Johdanto
Jo Pontius Pilatus esitti aikoinaan kysymyksen: Mikä on totuus? Ihmiset ovat kaikkina aikoina etsineet totuutta. Löytyykö sellainen?
Tämän ajan informaatiotulvassa tulee esille niin paljon "totuuksia", että ihmiset ovat ymmällä.
On syntynyt monenlaisia käsityksiä ja sanontatapoja aiheen ympärillä:
- Kaikki on suhteellista
- Kaikki on kyseenalaistettava
- Kellään ei ole totuutta
- Kestääkö mielipiteesi kritiikkiä
- Kaikkia mielipiteitä täytyy suvaita
- Se on totuus, mikä on hyvä minulle
- Ei löydy mitään auktoriteettia
Luettelo voisi jatkaa.

Kuulostaa usein järkevältä ja monet ihastuvat näihin iskusanoihin. Lähemmin tarkasteltuina nämä ovat kuitenkin usein hyvin ristiriitaisia ja epäloogisia. Tässä on tarkoitus lyhyesti ottaa esille joitakin näkökohtia, joita jokainen voi sitten pohtia omalta kohdaltaan. Osittain nämä ajatukset ovat omakohtaisesti syntyneet näissä internetkeskusteluissa. Syvempi analyysi pohjautuu Stefan Gustavssonin kirjaan "Perusteltu usko" (Uusi Tie 1999). (Ruotsiksi "Kristen på goda grunder". Otteet kirjoittajan luvalla.

I. RELATIVISMIN ANALYYSI

A. Muutoksia tapahtunut
1. On tapahtunut ratkaiseva yhteiskunnallinen muutos.
Yhtenäinen yhteiskunta, jossa kristinuskolla oli monopoliasema ja jossa ihmisillä ei ollut juurikaan tietoa muista vaihtoehdoista, on viimeisten sadan vuoden aikana hajonnut.

2. On tapahtunut ratkaiseva filosofinen muutos.
Ihminen on rajallinen eikä tiedä kaikkea. Aina tulee olemaan sellaista saavutettavissa olevaa tietoa, jota ihminen ei tunne. Näin kaikesta inhimillisestä tiedosta tulee suhteellista.

3. On tapahtunut ratkaiseva teologinen muutos.
Aikaisemmin Raamattu nähtiin Jumalan Sanaksi ihmiselle. Valistuksen ajan jälkeen näkemys Raamatusta Jumalan ilmoituksena on muuttunut. Nykyisin yhä useammat näkevät Raamatun ihmisten sanoina Jumalasta.

B. Relativismin kritiikkiä

1. Relativismi on ristiriitainen näkemys.
Loogisesti ajateltuna lause "Kaikki on suhteellista" on sisäisesti ristiriitainen ja itsensä mitätöivä. Jos kaikki on suhteellista, on yksi asia, joka koskee kaikkia paikkoja ja kaikkia ihmisiä kaikkina aikoina, nimittäin se, että kaikki on suhteellista... Relativismi kieltää totuuden ottamalla käyttöön uuden totuuden!

2. Relativismi ei kestä omaa kritiikkiään.
Onhan yksi sen miellyttävimmistä väitteistä, että on röyhkeää ja suvaitsematonta väittää jotakin ehdottomaksi totuudeksi. Viisaan ihmisen on tajuttava oma rajallisuutensa, asennoiduttava asioihin nöyremmin ja hyväksyttävä erilaiset vakaumukset samanarvoisiksi. Mutta relativismi ei kestä omaa kritiikkiään: se esittää yhtä ehdottomia väitteitä kuin mikä tahansa muukin näkemys. Kuinka voidaan tietää, ettei ehdotonta totuutta ole? Sehän on jo sinänsä väite ehdottomasta totuudesta!

3. Relativismi ei tee oikeutta uskontojen omaleimaisuudelle ja niiden sisältämille väitteille.
Kaikkien uskontojen edustajat väittävät omaa uskoaan ainutlaatuiseksi. Selkeimmin tämä tulee esiin kolmen ilmoitususkonnon - juutalaisuuden, islamin ja kristinuskon - kohdalla. Ne kaikki esittävät, että meillä rajallisilla ihmisillä voi olla oikeaa tietoa Jumalasta, koska hän on ilmoittanut itsensä.

C. Relativismi - umpikuja

Ei ole mahdollista, että Jumala samanaikaisesti olisi olemassa ja ei olisi olemassa. Jumala ei voi samanaikaisesti sekä olla että ei olla persoona. Buddhalaisuus ja kristinusko eivät voi molemmat olla totta. Ontologisella tasolla relativismi on täysin järjetöntä. Suurin osa ihmisistä on asiaa hieman ajateltuaan tästä samaa mieltä, mutta he sanovat samalla, että kritiikki on yliampuva. Relativismissa ei ole olennaista totuuden puuttuminen, vaan se ettei ole mahdollista tietää, mikä on totta, ja ettei asioihin siksi voi myöskään ottaa kantaa. Totuus on kyllä olemassa, mutta se on meidän tavoittamattomissamme. Näin ollen ei ole kysymys ontologisesta (metafysiikka, oppi olevasta) relativismista vaan epistemologisesta (tietoteoriaan kuuluva) relativismista. Koska ei voida tietää, mikä on totuus, on hyväksyttävä kaikki käsitykset samanarvoisiksi.

Mutta mistä tiedämme, että totuus on saavuttamattomissa? Moni vastaa tähän, että sen osoittavat uskontojen esittämät ristiriitaiset väitteet, joita ne ovat esittäneet jo tuhansia vuosia kykenemättä löytämään yhteistä näkemystä. Mutta todistaako ihmisten välinen erimielisyys, että totuus on saavuttamaton? Ei, sillä näkemyserojen takana voi olla monia muitakin seikkoja kuin totuuden saavuttamattomuus. Ei ehkä ole asiaan olennaisesti vaikuttavaa tietoa, oma kulttuuri tai perinne on saattanut viedä harhaan, ihminen voi toimia vahvojen tunteiden ohjailemana jne.

Pohjimmiltaan epistemologiseen relativismiin on kohdistettava samaa kritiikkiä kuin ontologiseen relativismiin:
1. Se on ristiriitainen näkemys.
"Emme voi tietää" on tietoa välittävä lause. Avainkysymys on: Mistä voidaan tietää, ettei ole mahdollista voida tietää?

2. Se ei kestä omaa kritiikkiään.
Muita käsityksiä kritisoidaan ehdottomien väitteiden esittämisestä, vaikka myös omat väitteet ovat ehdottomia. "Emme voi tietää" ja "Jeesus on totuus" ovat yhtä ehdottomia väitteitä mutta antavat ehdottomalle erilaisen sisällön.

3. Se ei tee oikeutta uskontojen omaleimaisuudelle.
Ilmoitususkonnot väittävät omaavansa tietoa Jumalasta.

Relativismi on mahdoton näkemys. Totuuskysymystä on mahdoton väistää - muotoilemmepa sanottavamme miten tahansa, esitämme aina väitteitä totuudesta. Saatamme elää relativistisessa kulttuurissa mutta emme elä relativistisessa maailmankaikkeudessa! Maailma, jossa elämme, ei sopeudu tulkintoihimme; se ei muotoudu toiveidemme mukaan.

Kolmea peruskäsitettä käytetään usein keskusteltaessa tästä ajasta.
1. Pluralismi, jolla tarkoitetaan yhteiskunnallista tosiasiaa:
Elämme yhteiskunnassa, jossa on lukuisa joukko uskontoja, elämänkatsomuksia ja arvoja. Näin määriteltynä pluralismi on arvovapaa kuvaus yhteiskunnastamme.

2. Relativismi, jolla tarkoitetaan tiettyä filosofista käsitystä:
Ehdottomia totuuksia ei ole. Relativismi on filosofinen tulkinta pluralismista. Käsitysten moninaisuuden tosiasian pohjalta tehdään se johtopäätös, ettei totuutta ole tai ettei se ainakaan ole meidän saavutettavissamme.

3. Suvaitsevaisuus, jolla tarkoitetaan henkilökohtaista suhtautumistapaa:
Kuinka kohtaamme ihmiset, joiden vakaumus ja elämäntapa poikkeavat omistamme.

Kristinusko hyväksyy pluralismin tosiasiana. Niin tekee toistaiseksi myös Jumala! Mutta kristinusko ja järki eivät voi hyväksyä relativismia filosofiana. Se on mahdoton elämänkatsomus. Me uskomme ehdottomaan totuuteen, mutta meidän tulee olla suvaitsevaisia niitä kohtaan, jotka kieltävät sen. Jokaisella ihmisellä on niin sanoaksemme "oikeus" olla väärässä!

Jumalan valtakuntaa ei levitetä miekalla ja aseilla, lainsäädännöllä ja pakolla, vaan Hengen miekalla, joka on Jumalan Sana. Käsitteellä suvaitsevaisuus on mielenkiintoinen historia. Kun valistus nosti sen tärkeäksi hyveeksi, se perusteltiin totuudella! Poikkeavia näkemyksiä ei tullut suvaita siksi, että ne olivat yhtä tosia, vaan siksi, että totuus aina pitkän päälle voittaa. Todellisuus paljastaa aina valheen. Suvaitsevaisuutta perusteltiin luottamuksella totuuden vastustamattomaan voimaan.
Nykyisin käsitys suvaitsevaisuudesta on täysin toisenlainen: lähtökohtana on epäluottamus totuutta kohtaan! Koska ei kuitenkaan voida tietää, mikä on totta, kaikkia käsityksiä on pidettävä samanarvoisina. Ihmisten lähtökohtana on ristiriitainen elämänohje: "On kiellettyä kieltää!" Ja sitten tapahtuu jotakin kummallista: kun suvaitsevaisuudesta tulee ehdotonta, se muuttuu suvaitsemattomuudeksi.

II. ERÄITÄ HENKILÖKOHTAISIA NÄKEMYKSIÄ

1) "Kaikki on kyseenalaistettava"
Tämä oli keskeinen periaate keskusteluissa erään liberaaliteologin kanssa. Asia koski silloin Raamatun luotettavuutta. Tätä on perusteellisemmin käsitelty muualla, joten en toista niitä asioita uudelleen. Jos lähdetään kyseenalaistamaan Jumalan ilmoitusta joudutaan suuriin vaikeuksiin. Kuka pystyy tuomarina päättämään, mikä on Jumalasta tullut sanoma ja mikä on mahdollisesti ihmisten omia lisäyksiä. Historialliskriittiset tukijat yksipuolisesti lähtevät siitä, ettei Raamatussa ole jumalallista inspiraatiota, vaan siinä on vain ihmisten käsityksiä Jumalasta. Olen kysynyt, mikä jää sitten meille tavallisille ihmisille Raamatun lukemisessa huomioiden tässä osiossa esitetyt ihmisten käsitykset suhteellisuudesta.
Vakavin seuraus on, että väitetään Raamatun olevan täynnä ristiriitaisuuksia. Voidaan kärjistää asia näin: Raamatusta otan vain sen, mikä minulle on hyvä ja sopii minun elämänkatsomukseni kanssa. Silloin valitettavasti koko kristillisen uskon perimmäinen sanoma jää sivuasiaksi. Yhteys Jumalaan jää saamatta.

Kriittinen asenne uskon asioissa usein juontuu siitä, että monen käsitys on, että Jumala on vain ihmisten luoma käsite. Tosiasia on tietenkin päinvastoin. Koska Jumala on ihmisen yläpuolella, ihmisen tulisi kunnioittaa tätä tosiasiaa, eikä itsepäisesti yrittää kritisoida Jumalan olemusta ja toimintaa ihmiskeskeisen ajattelumallin mukaisesti. Varsinkin VT:n tapahtumia kritisoidaan ymmärtämättä sitä kokonaisuutta, mihin ne liittyvät (Lue "Jumalan toiminta VT:ssa"

2) "Tulkinnallasi on arvoa vain jos se kestää kritiikin"
Vastasin tällaiselle väitteelle: Kenen esittämänä? Ateistin, agnostikon, ei-uskovaisen, uskovaisen ym. esittämänä? Kyllä käsityksiä on jossakin mielessä lähes yhtä paljon, kuin on ihmisiä. Tosiasia on, ettei Jumalan aivoituksia ja yleensä uskon asioita (eikä monia muitakaan) voi ihmisjärjellä aina syvemmin käsittää. Ei inhimillinen järki koskaan voi olla uskon asioissa "auktoriteetti", joka sanelee mitä uskoa ja mitä ei. Nykyiset liberaaliteologit yrittävät tehdä näin ja menevät pahasti pieleen ( http://www.lindellnet.net/liberaaliusko ) Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle Raamatun välityksellä on se oikea lähde uskon asioissa. Puhutaan usein ihmisten tulkinnoista Raamatun sanoman suhteen. Kyllä meidän tulee lähestyä ja tulkita Raamattua oikeassa hengessä. Kaikkea emme voi vajavaisuutemme takia täysin ymmärtää.

3) Auktoriteetit
Eräs ajan megatrendi on, ettei saa olla auktoriteetteja. Sen takia ei saisi olla kaikkivaltiasta Jumalaa eikä Raamattua, joka tuo meille tiettäväksi Jumalan ilmoituksia. Kun uskovaiset tuovat esille näitä, heitä koetaan auktoriteeteiksi, jotka on raivattava pois tieltä. Ihminen tahtoo olla kaiken keskipiste, joka itse päättää omista asioista oman suhteellisen käsityskyvyn mukaan. Ihminen haluaa itse valita omat gurut ja idolit usein hyvin pinnallisten ja hetkellisten mieltymystensä mukaan. Tämä on itse asiassa hyvin ristiriitainen käyttäytyminen, jossa ei pohdita seurauksia. Kun ensimmäinen innostus menee ohi, tuntuu elämä monille hyvin tyhjältä ja ilman tarkoitusta. Kauhistuin kerran, kun totesin, että eräällä keskustelupalstalla suosituin aihe oli: miten teen itsarin. Minusta se kertoi karmean totuuden nykyajasta ja mihin nämä tässä mainitut "iskulauseet" vievät.

Terve kriittisyys on tietenkin paikallaan. Mutta kun tämä johtaa siihen, että ihminen omaksuu vain sellaista, mikä mahtuu omaan aivokoppaan tai yleisesti hyväksytään kriittisellä suhtautumisella, silloin ollaan vaarallisella alueella. Se nimittäin merkitsee, että itse asettuu ylimmäksi auktoriteetiksi ja tuomariksi. Tällaisen itsenäisen tuomarin asema on varsin kyseenalainen, koska hänellä ei ole syvempää tietoa elämän ja olemassaolon perimmäisistä syistä. Viittaan tässä kirjoitukseen "Elämänkatsomusten viidakossa."

4) Suvaitsevaisuus
Eräs muotisana nykyään on suvaitsevaisuus. Koska uskovaiset ovat evankeliumista löytäneet jotakin arvokasta, josta he haluavat pitää kiinni, heitä pidetään suvaitsemattomina tai "tiukkapipoisena". Mutta miksi niin monet suvaitsevaisuutta ja vapautta kannattavat kirjoittajat kuitenkaan eivät suvaitse uskovaisia? Epäjohdonmukaista!

Suvaitsevaisuuskäsite on usein eksynyt harhateille. Vaikka meidän tulee kuunnella ja ainakin tiettyyn asteeseen kunnioittaa toisten mielipiteitä, se ei suinkaan tarkoita, että meidän pitää niitä hyväksyä tai että me emme saisi tuoda jopa voimakkaasti esille mielipiteitämme, niin kuin jotkut yrittävät yksipuolisesti väittää. Tämä ei suinkaan ole muitten yläpuolelle asettumista. Tietenkin väitteiden takana tulisi olla perusteluja, josta olen ainakin yrittänyt pitää kiinni. Tiedän, ettei uskon asioista voi sellaista esittää, minkä kaikki voisivat tai edes haluaisivat hyväksyä, mutta se on heidän asiansa. Minusta on nurinkurista, jos uskovaisten pitäisi vaieta uskostaan, mutta muut saisivat esittää kaikenlaisia ilkeitä ja ivallisia herjauksia. (Perustuu kokemuksiin keskustelupalstoilla.)

5) Järki
Sitä mukaan kun Raamattu on syrjäytetty normia muokkaavana lähteenä jopa kristinuskon piirissä. on järki korotettu ainoaksi lähteeksi. "Se on totuus, mikä on hyvä minulle." Tällä tavalla voidaan puolustaa melkein mitä vaan. Tämän mukaan voidaan antaa himoille vapaat kädet omien toivomusten mukaan. Vaikka usein ollaan niin realistisia, ettei siinä vahingoiteta muita ihmisiä, on tällainen elämänkulttuuri johtanut monenlaisiin tragedioihin. Himojensa mukaan eläminen ei pitkän päälle tyydytä ihmisen sisintä kaipausta löytää elämälleen tarkoitusta. Usein sitten himot sitovat niin paljon ettei ihminen edes pääse vapaaksi.

Melkein tyrmistyin, kun eräällä keskusteluforumilla huomasin, että ylivoimaisesti suosituin keskusteluaihe oli: "miten teen itsarin?" Toinen suosittu keskusteluaihe on ollut kysymys elämän tarkoituksettomuudesta. Mitä tämä kertoo tämän ajan ihmisistä? Vaikka jotkin vastaukset on otettava huumorin kannalta, jäi kuitenkin yleiskuva varsin synkäksi.

Luulen, että ihmisen sisimmässä on valtava tarve löytää elämänpohja ja arvostuksia, joita usein itsekäs sekä lyhytnäköinen järkemme ei voi antaa. Ihmisen järki on niin rajoitettu, että emme voi täysin ymmärtää sitä olemassaolomme todellisuutta, missä elämme. Tämän ajan ideologien kamppailussa ihminen helposti tarttuu johonkin "oljenkorteen", joka valitettavasti ei kestä "elämän myrskyissä". Meidän tulisi etsiä niitä totuuksia, jotka Luojamme on ilmoittanut meille riippumatta siitä, pystyykö järkemme niitä ymmärtämään. Jumala on tähän elämän myrskyiselle merelle heittänyt "pelastusrenkaan", johon jokainen saa tarttua.

Tässä järjen korostuksessa tulee esille aika ongelmallisia piirteitä. Joudumme tunnustamaan asioita, joita emme voi millään rationaalisesti perustella. Joitakin esimerkkejä:

Elämä jatkuu kuoleman jälkeen:
Monet yrittävät kieltää. Mutta joudumme toteamaan, että ihmiset kaikkina aikoina eri kulttuureissa ja uskonnoissa ovat tähän uskoneet ehkä hieman eri muodoissa. Tuntuu, että tämä on ihmiseen sisäänrakennettu tietous, joka ei perustu järkeen. Ihminen näkee, miten ruumis kuoleman jälkeen maatuu, mutta hän ei näe aisteillaan sitä henkeä, minkä Jumala puhalsi ihmiseen ja joka elää kuoleman jälkeen.

Näkymätön maailma:
Järki ei voi sitäkään hyväksyä. Sen takia ei uskota henkimaailmaan, jossa on sekä valkeuden että pimeyden enkelit. Ei uskota taivaaseen eikä helvettiin. Monet eivät edes usko Jumalaan. Taivaasta Raamattu ilmoittaa: ".. mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat." Luulen, että sama koskee myöskin helvettiä. Emme pysty ollenkaan nykyisillä aisteillamme edes läheskään käsittämään todellisia olosuhteita koskien helvettiä. Sen takia Raamattu käyttää erilaisia kielikuvia.

Kuitenkin joudumme esim. toteamaan, että käsite: näkyvä - näkymätön on aina kiinnostanut ihmisiä kaikkina aikoina, myös nykyaikana (sadut, okkultismi, science fiction ym.). Tiede ei ole saanut otetta näistä asioista, eikä ole pystynyt niitä tutkimaan. Raamattu puhuu paljon näkemättömästä maailmasta: http://www.lindellnet.net/enkeli.htm .

Elämä:
Kukaan ei ole voinut määritellä, mikä elämä on. Sen sijaan tiedetään paljon, miten se toimii. Elämä ei voi syntyä kuolleesta aineesta. Se on Jumalan lahja. Elän, toimin ja teen monenlaisia asioita, vaikka en tiedä, miten se on mahdollista. Ymmärrykseni pohjalta tämä toiminta on "järjetön", johon en voi "uskoa". Mutta silti elän ja tiedän, että elän. Hengellinen elämä on mielestäni jotain samantapaista. Mutta meidän täytyy ensin syntyä uudestaan. Tämä on Jumalan teko meissä. Hän kutsuu meidät tähän elämään rakkaudessa, ei pakottamalla vastoin omaa tahtoa.

6) Totuus
Sen lisäksi mitä Gustavssonin analyysissa tuli esille, haluan täsmentää totuuden etsintää seuraavasti: Totuuden etsintä yleensä tapahtuu vertailemalla erilaisia ihmisten näkemyksiä keskenään inhimillisellä tasolla. Koska kenelläkään ihmisellä ei ole koko totuutta joudutaan relativismin umpikujaan. Mutta, kuten jo mainittu, vaikka elämme relativistisessa kulttuurissa, me emme elä relativistisessa maailmankaikkeudessa.

Mutta maailmankaikkeudessa on totuus, jonka vain Jumala tietää. Tästä Jumalan totuudesta voimme tietää vain sen, minkä hän on meille ilmoittanut Sanan kautta.

Ihmiset kuitenkin karttavat tätä totuutta. Tästä seuraa:
- yritetään monella tavalla mitätöidä tai laiminlyödä Jumalan ilmoituksia.
- Jumalan ilmoituksiin yritetään löytää inhimillisiä, tyhjäksi tekeviä selityksiä ja tulkintoja, jolloin totuuden etsijä joutuu valitsemaan ihmisten vajavaisten tulkintojen välillä, mikä ei aina ole helppoa.

Tiettyjä periaatteita Raamatun lukemisessa olen esittänyt muualla: "Raamatun selittämisen ja tulkinnan perusteet."

    1.9.2006 lähtien.