Jumalallinen valinta ja ennaltamäärääminen

@)VeikkoPekki  Raamatunopiskelusivut.  Luvalla  linkistä:  http://www.nic.fi/~vpekki/raamattu/predestinaatio.html    (ei nykyään käytössä)

 

 

1. Lyhyesti: Mitä tällä kurssilla opetetaan ennaltamääräämisestä?

2. Historialliset tulkintalinjat

3. Kaikki asiaa koskevat raamatunkohdat on huomioitava

4. Paradoksi: ihminen valitsee ja ratkaisee

5. Ikuisuus ja sen suhde elämämme aikasuoraan

6. Ennaltamääräyssallii todellisen valinnanvapauden

7. Edeltätunteminen ja ennaltamäärääminen "Kristuksessa"

8. Ihmisen tahdon luonne

9. Jumalan pelastustahdon luonne

10. Valintatietoisuuden voima ja hengelliset tulokset

 

 

1. Lyhyesti: Mitä tällä kurssilla opetetaan ennaltamääräämisestä?

 

Kysymys ihmisen vapaasta tahdosta ja Jumalan ennaltamäärätystä päätöksestä sisältää paradoksin: Jos kaikki kerran on edellämäärättyä, miksi meitä kuitenkin kehotetaan valitsemaan pelastuksen tie ja kilvoittelemaan sillä? Eikö kaikki toteudu säädetyllä tavalla ilmankin? Raamatun mukaan toteutuu, mutta oma valintamme on juuri tuossa toteutumisessa ratkaisevasti mukana.

 

Tämä opetuskokonaisuus perustuu näkemykseen, jonka mukaan pelkkä edeltätietäminen (Jumala ainoastaan tiesi etukäteen, ketkä tulevat uskoon, ja suoritti valinnan ja ennaltamääräämisen sen pohjalta), ei selitä kaikkea sitä, minkä Raamattu asiasta ilmoittaa. Tiivistetysti se opetuskokonaisuus, jonka näen nousevan Raamatusta, osoittaa seuraavaa:

 

1. Jumala on armosta valinnut kadotetusta ihmiskunnasta pelastettujen joukon, jonka Hän on määrännyt edeltäkäsin iankaikkiseen elämään.

2. Jumala suoritti tämän valintansa yksin oman armopäätöksensä mukaan katsomatta kenenkään henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tai tekoihin.

3. Jokainen yksilöihminen valitsee kuitenkin itse, uskooko evankeliumin vai hylkääkö sen ja on myös todellisesta vastuussa ratkaisuistaan loppuun saakka.

4. Vain Pyhän Hengen värittämä kutsu ja armo tekevät ihmiselle mahdolliseksi uskoa evankeliumin ja kilvoitella uskossaan loppuun saakka - kutsu tulee sellaisena, että sen voi joko torjua tai ottaa vastaan.

5. Jumalan ennaltamäärätty päätös ja ihmisen vastuullinen valinta toteuttavat käytännössä toinen toisensa ja ovat ikuisuuden kannalta samaa todellisuutta.

 

Sana "Jumalan valinta" tarkoittaa tässä kokonaisuudessa valitsemista iankaikkiseen pelastukseen, ellei asiayhteydessä toisin mainita (esim. valitsemista johonkin tiettyyn tehtävään tai kutsumukseen). Ulkopuolelle jäävät eli kadotetut ovat kokonaan jumalallisen valinnan ulkopuolella. Ennaltamäärääminen ei myöskään koske kadotustuomiota - ketään ei siis ole edeltämäärätty kadotukseen. Tämän elämän aikana jokaisella ihmisellä on käytännössä mahdollisuus loppuun saakka tulla sisälle Jumalan valintaan ja ennaltamääräykseen tulemalla Kristuksen luo, sillä valinta on tapahtunut "Kristuksessa". Jokaisella on myös mahdollisuus pysyä loppuun saakka "valittuna Kristuksessa" ja tehdä "valitsemisensa lujaksi".

 

"Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne (kutsuminen on todiste Jumalan valinnasta, oma huom.) lujaksi, sillä jos sen teette, ette koskaan lankea, sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan." (2. Piet. 1:10,11).

 

Tämä lyhyt määritelmä voi tuntua ristiriitaiselta ja sekavaltakin, enkä väitäkään sen tekevän täyttä oikeutta Raamatun suurenmoiselle ilmoitukselle asiasta. Pidän kuitenkin tarpeellisena ilmaista etukäteen käsitykseni em. asioista, koska se helpottaa raamatuntukisteluamme jatkossa, jonka rukoilen johtavan meidät virvoittavien armon näköalojen ääreen. Vasta Raamatun ilmoitus ennaltamääräämisestä tekee opit Jumalan armosta ja kaikkivaltiudesta täydellisiksi.

 

Ilmoitus valinnasta ja ennaltamääräämisestä koskettaa Jumalan pelastussuunnitelmassa niitä syvyyksiä, jotka ylittävät kaiken ihmisviisauden ja -kunnian. Vain predestinaatio- eli ennaltamääräämisopin valossa ihmisen autuus jää lopultakin kokonaan Jumalan ansioksi. Tietty älyllinen paradoksaalisuus asiassa tulee hyväksyä ja vastaanottaa ilmoitus uskossa. Silloin raamatullinen valintatietoisuus muodostuu hengelliseksi voimavaraksi ja armontäyteiseksi luottamukseksi ja turvallisuudeksi elämässä, mutta ei kuitenkaan ilman vastuullisuutta omista valinnoista.

 

On tärkeää huomata, että oppia ei käsitellä Raamatussa ongelmakeskeisesti, vaan ilmoitus Jumalan valinnasta ja ennaltamääräämisestä ilmoitetaan kaikille uskoville hyvänä uutisena, kuten muukin evankeliumin aines.

 

 "Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan, että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi". (Ef. 1: 11,12).

 

 

 

2. Historialliset tulkintalinjat

 

Antiokialainen koulukunta - Krystosomos - Arminius - herätyskristillisyys

 

Varsin yleinen on sellainen käsitys, jonka mukaan Jumala ei olisi edeltä valinnut eikä määrännyt ketään pelastukseen, vaan ainoastaan edeltä tiennyt (edeltätuntenut, Room. 8:29) sen. Tämän mukaan Jumala on siis valinnut ne, joiden Hän etukäteen tiesikin vastaavan myönteisesti evankeliumin kutsuun. Kirkkoisä Krystosomos edusti tätä niin sanotun antiokialaisen koulukunnan linjaa.

 

1500-luvun uskonpuhdistuksen jälkeen hollantilainen Jakob Harmensen, myös Arminiukseksi kutsuttu, kehitti tätä näkemystä. Ihminen ratkaisee täysin itse pelastusasiansa, ja Jumala huomioi tämän ratkaisun edeltäkäsin valitsemalla ihmisen pelastukseen. Näin arminiolainen raamatuntulkinta asiasta ulottuu aina meidän päiviemme herätyskristillisyyteen saakka korostaen ihmisen täydellistä valinnanvapautta ja yksinomaista ratkaisuvaltaa pelastusasiassa. Ilmoitus Jumalan armovalinnasta jää muun julistuksen varjoon eikä edeltämääräyksestä juurikaan opeteta muutoin kuin jonkinlaisena kiusallisena Raamatun ongelmana, joka pitäisi jotenkin ratkaista ja josta pitäisi päästä älylliseen rauhaan.

 

Augustinus - Calvin - kalvinismi

 

Uskonpuhdistaja Jean Calvin perusti sitä vastoin kirkkoisä Augustinuksen opetukselle, jonka mukaan Jumala on valinnassaan suvereeni. Armo ei seuraa ihmisen tekoja, vaan käy niiden edellä. Halunkin pelastukseen ja kääntymykseen täytyy tulla Jumalalta. Valinta on tapahtunut Jumalan omissa päätöksissä ilman ihmisen omaa vaikutusta. Augustinus arvosteli pelkkään edeltätietämiseen perustuvaa valintaoppia siitä, ettei siinä oikeastaan ilmene mitään Jumalan omaa valintaa, vaan että siinä ainoastaan huomioidaan ihmisen edeltänähty oma teko. Raamattu puhuu kuitenkin useassa kohden nimenomaan Jumalan edeltämääräyksestä (Ef. 1:4,5,11, Room. 8:29,30).

 

Calvin kehitti tältä pohjalta sittemmin jyrkän niin sanotun kaksinkertaisen predestinaatio-opin, jonka mukaan Jumala on luonut toiset ihmiset pelastusta varten ja toiset kadotusta varten. Kalvinistista perintöä ovat käsitykset vastustamattomasta armosta ja oppi siitä että ennaltavalittujen on mahdotonta luopua (ns. kerran pelastettu - aina pelastettu -oppi).

 

Luther - sidottu ratkaisuvalta - luterilaisuus

 

Uskonpuhdistaja Martti Luther edusti puolestaan jonkinlaista keskitietä myöntäen kyllä ennaltamääräämisen (Jumalan oman valinnan) pelastettujen suhteen, mutta jättää kysymyksen edeltämääräyksestä kadotettujen kohdalla avoimeksi. Lutherin perintöä ovat meillä käsitykset ihmisen sidotusta ratkaisuvallasta (kykenemättömyydestä vaikuttaa millään tavoin omaan pelastukseen) ja armovalinnan toteutuminen lapsikasteessa.

 

3. Kaikki asiaa koskevat raamatunkohdat on huomioitava

 

Yksinkertaistamalla ja johonkin koulukuntaan sitoutumalla päädytään helposti yksipuolisiin näkemyksiin, joissa jokin Raamatun tärkeä totuus jää yleensä huomiotta. Taipumustamme yksinkertaistaa tietyt Raamatun vaikeat paradoksit kuvaa erään teoreettisen fyysikon lausuma: ’Yhtälöiden kauneus on tärkeämpi kuin  yhtäpitävyys luonnon kanssa.’'

 

Uskonpuhdistaja Calvin kaksinkertainen predestinaatio-oppi on kieltämättä päällisin puolin johdonmukainen ja hieno yhtälö, josta kaikki ristiriitaisuudet on huolella karsittu. Mutta sellaiselta näyttää myös Arminiuksen yhtälö, jossa puhutaan pelkästä ihmisen ratkaisun edeltätietämisestä. Siitä on riisuttu tuo kiusallinen ennaltamääräämisen elementti ihmisjärkeä häiritsemästä. Lutherin selitys asiasta - joka tämän päivän tulkinnassa sotii ratkaisukristillisyyttä vastaan - sopii taas sellaisenaan ristiriidattomasti luterilaiseen kasteteologiaan.

 

Vaikka kunnioitammekin suurten teologien ja uskonpuhdistajien saamaa viisautta ja tunnustamme heidän opetuksensa olevan suuressa määrin Jumalan lahjaa koko kristikunnalle, meidän tulisi kristittynä kuitenkin aina pyrkiä sellaiseen omakohtaiseen raamattunäkemykseen, joka kattaa mahdollisimman suuren määrän asiaan liittyvää Raamatun aineistoa. Vain täten muodostettu vakaumus riittää perusteeksi omakohtaisille opinkäsityksille ja tyydyttää myös ilmoitukselle alistetun järjen vaatimukset. Vakaumuksemme tulisi myös olla "yhtäpitävä luonnon kanssa", eli sen tulisi vastata käytännön elämän ja kristillisen uskon kokemusta.

 

Ennen kuin ryhdymme lähemmin tutkistelemaan ihmisen tahdon ja Jumalan valinnan välistä syvää salaisuutta, käymme luettelonomaisesti läpi keskeisimmät ennaltamääräämisoppia käsittelevät raamatunkohdat. Niistä käy ilmi, että

1. Ainoa ja alkuperäinen Valitsija on Isä Jumala.

2. Jumala näki valittunsa Kristuksessa täydellisinä jo ennen maailmankaikkeuden luomista - täydellisyys Kristuksessa on koko valinnan tarkoitus ja päämäärä.

3. Jumalan edeltämääräys eli valinta pelastukseen on armovalinta, jonka perusteena on yksin Hänen oma tahtonsa - ei mikään ihmisessä oleva ominaisuus.

4. "Valinta" -sanaa käytetään sanan tavanomaisessa merkityksessä, joka tarkoittaa joukosta erilleen valitsemista ja ratkaisun tekemistä en vaihtoehtojen välillä. "Valitut’ ovat siis suuremmasta joukosta erotettuja yksilöitä.

 

-  "...hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan". (Ef. 1:4,5).

 

-  "Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan". (Ef 1:11)

 

- "Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.  Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut. Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?" (Room. 8:28-31).

 

- "Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se' Sillä Moosekselle hän sanoo: 'Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan.' Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen." (Room. 9:14-16).

 

"Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo. Sinä kaiketi sanot minulle: 'Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?' Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: 'Miksi minusta tällaisen teit?' Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten? Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit (huom: eivät 'edeltävalmistetut´)  häviöön, ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen? Ja sellaisiksi hän myös on kutsunut meidät, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista". (Room. 9:18-24).

 

- "Samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan. Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo. Miten siis on? Mitä Israel tavoittelee, sitä se ei ole saavuttanut, mutta valitut ovat sen saavuttaneet; muut ovat paatuneet’. (Room. 11:5-7)*.  

 

*Huomautus: Paavali opettaa Roomalaiskirjeensä kokonaisuudessaan luvuissa 9-11 sitä, ettei Jumalan valinta koskaan historiassa ole perustunut ihmisen ominaisuuksiin tai tekoihin. Tämän osoittaa Jumalan pysyvä armovalinta valitun kansansa Israelin vaiheissa. ’Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on edeltätuntenut.’ (Room.11:2) Tämä Israelin kohdalla tapahtunut armovalinta on Jumalan sanassa selkeästi opettamassa meille uusitestamentillisen armovalinnan luonnetta iankaikkisessa pelastuksessamme. Jumalan teot pelastushistoriassa auttavat näin meitä ymmärtämään armovalinnan periaatteita myös yksilön valitsemisessa iankaikkiseen elämään, vaikkeivät ne suorastaan dogmaattisesti esitäkään varsinaisen predestinaatio-opin periaatteita. ’sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.’ (Room.15:4)

 

- ’..vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä. Mutta hänestä on teidän valitsemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: 'Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra.'(1. Kor.1:27-30).

 

Seuraavassa Jeesuksen ja apostolien sanoja, jotka perustuvat yllä olevista tekstiyhteyksistä ilmitulevaan jumalallisen ennaltavalinnan tosiasiaan:

 

Jeesuksen sanoja:

 

-  "Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut’. (Matt. 22:14).

-  "Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä." (Joh. 6:44).

-  "En minä puhu teistä kaikista: minä tiedän, ketkä olen valinnut’. (Joh. 13:18).

-  "Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät'. (Joh. 15:16).

-  "..mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa." (Joh. 15:19).

-  "Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle". (Joh. 17:6).

 

Apostoli Luukkaan sanoja:

 

"Sen kuullessansa pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa ja uskoivat, kaikki, jotka olivat säädetyt iankaikkiseen elämään." (Ap.t. 13:48).

 

Apostoli Paavalin sanoja:

 

- "Tervehdys Rufukselle, valitulle Herrassa". (Room. 16:13).

- "Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen". (Kol. 3-12).

-  "..tietäen, veljet, te Jumalan rakastetut, teidän valitsemisenne: (missä valinta tuli ilmi) että meidän evankeliumimme tuli teidän tykönne, ei ainoastaan sanana, vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä". (1. Tess. 1:4-5).

-  ’Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen". (2. Tess. 2:13).

-  "..hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhänä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja". (2. Tim. 1:9).

-  "Paavali, Jumalan palvelija ja Jeesuksen Kristuksen apostoli Jumalan valittujen uskoa ja sen totuuden tuntemista varten, joka on jumalisuuden mukainen". (Tiit. 1:1).

 

Apostoli Pietarin sanoja:

 

- "Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, valituille muukalaisille, jotka asuvat hajallaan Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa, ja jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi. Lisääntyköön teille armo ja rauha." (1. Piet.1:1,2).

- "Tervehdyksen lähettää teille Babylonissa oleva seurakunta, valittu niinkuin tekin". (1. Piet. 5:13).

- "Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi’. (2. Piet. 1:10).

 

Apostoli Jaakobin sanoja:

 

- "Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa"

Jaak. 2:5).

 

Apostoli Johanneksen sanoja:

 

- "Vanhin valitulle rouvalle ja hänen lapsillensa..". (2. Joh. 1:1).

- "Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta." (Ilm. 13:8).

- "... ne maan päällä asuvaiset, joiden nimet eivät ole kirjoitetut elämän kirjaan, hamasta maailman perustamisesta, ihmettelevät, kun he näkevät pedon". (Ilm. 17:8).

 

4. Paradoksi: ihminen valitsee ja ratkaisee

 

Jumalan oman ennaltamääräyksen ja valinnan rinnalle nousee Raamatussa yhtä selkeästi myös ihmisen vastuullinen valinta ja vaikutus omaan pelastukseensa evankeliumin sanoman edessä. Evankeliumi antaa ihmiselle tilaisuuden omaan vapaaehtoiseen valintaan uskon ja epäuskon - pelastuksen ja kadotuksen - välillä.

 

- "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." (Mark. 16:16),

 

Koko suun lähetyskäskyhän perustuu siihen, että eteemme asetetaan elämän tie ja kuoleman tie, ja meitä kehotetaan valitsemaan elämä. Jeesus ja apostolit vetosivat jatkuvasti ihmisen vapaaseen tahtoon tehden elämän tielle astumisen meille oman vapaan tahtomme ratkaisuksi.

 

- "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua." (Matt. 16:24).

- "Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: 'Tahdotteko tekin mennä pois? ... (Joh. 6:67).

- "Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani." (Joh. 7:17).

- "Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: 'Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon ...(Joh. 7-.37).

- "Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois’. (Ap.t. 3:19).

- "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne..". (Hebr. 3:7,8; 15; 4:7).

 

Jopa uskossaan epäonnistuneita ja luopuneita kehotetaan loppuun asti palaamaan Herran luokse, "niin hän armahtaa häntä ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta"., (Jes. 55:7).

 

-  "Palatkaa takaisin te luopuneet lapset, sanoo Herra, sillä minä olen ottanut teidät omikseni" . (Jer.3:14).

-  "Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne." (Jer. 3:22).

 

Meille vakuutetaan, että meidän omat ratkaisumme ratkaisevat todellisesti ja loppuun asti oman kohtalomme: Voimme "vetäytyä pois omaksi kadotukseksemme" tai "uskoa sielumme pelastukseksi?' (Hebr. 10:39).

 

- ’... minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte." (5. Moos. 30:19).

 

5. Ikuisuus ja sen suhde elämämme aikasuoraan

 

Varsinaiseen ongelmaan käydäksemme ryhdymmekin nyt tarkastelemaan sitä kysymystä, miten ylipäätään on selitettävissä, että pelastuksemme riippuu samanaikaisesti sekä omasta valinnastamme että Jumalan ennaltamäärätystä päätöksestä - sillä juuri näinhän olemme todenneet Jumalan sanan kokonaisuudessaan opettavan.

 

Tähän kysymykseen tuskin löytyy tästä luomakunnasta täysin järkeämme tyydyttävää vastausta. Silti saattaa olla hyödyksi pohtia erästä ajatusta. Voimme melko helposti käsittää sen, ettei Jumala ole sidottu meidän aikasuoraamme. Meidän ajallinen elämämmehän on rajoitettu neliulotteiseen aika-avaruuteen. Yksinkertaistettuna me siis voimme käsittää tällä elämämme aikasuoralla neljä ulottuvuutta (tosin nekin vain teoreettisesti): 1.Pituuden 2. Leveyden. 3. Korkeuden. 4. Ajan.

 

Paavali toivoo meidän kuitenkin kristittynä ulottuvan korkeammalle, että voisimme "rakkauteen juurtuneina ja perustuneina .. kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä, että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä." (Ef. 3:18,19).

 

Omalla inhimillisesti rajoitetulla aikasuorallamme voimme kuitenkin nähdä vain takanamme olevan menneisyyden ja edessämme olevan arvoituksellisen tulevaisuuden. Jumalan edessä taas ei ole mitään rajoituksia - koko mennyt ja tuleva historia on kuin avoin kirja. Hän on meidän aikasuoramme yläpuolella ja riippumaton siitä, vaikka toimiikin siinä ja ilmaisee läsnäolonsa myös ajan ja historian Jumalana. Kaikki aikakaudet, sekä menneet että tulevat, ovat Hänen edessään yhtä lailla läsnä olevaa todellisuutta. Tähän perustuu myös profeetallinen ilmoitus, jossa Jumala saattaa profeetallisessa Hengessä valaista meille asioita, jotka sijaitsevat aikasuoralla vielä meidän kannaltamme edessäpäin - Kristuksen rakkauden tarkoitusperiä varten!

 

On ihmeellistä  , kuinka Jumala katseli Kristuksessa koko maailmanhistoriaa ja lunastustyötä valmiina tosiasiana jo ennen luomistapahtumaa. Pelastetutkin olivat "Hänessä" valitut ja edeltämäärätyt autuuteen "jo ennen maailman perustamista". (Ef. 1:4).

 

Jumalan oma tahto pätee kaiken aikaa suvereenisti Hänen omassa luomakunnassaan sekä ajassa että ikuisuudessa - Hänellehän ne eivät ole kuin joitakin eri ulottuvuuksia, kuten meille. Ja vaikka synti ja pahuus muodostavatkin näennäisesti omia Jumalan tahdon ulkopuolella olevia "reviirejään" kaikkeudessa, Jumalan tahto toteutuu kuitenkin lopulta kaiken yläpuolella. Pahankin Hän kääntää palvelemaan lopulta omia tarkoitusperiään: "Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astiajaloa, toinen halpaa käyttöä varten? Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön, ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen?" (Room. 9:21-23).

 

6. Ennaltamääräys sallii todellisen valinnanvapauden

 

Omalla rajatulla aikasuorallamme Jumalan ennaltamääräyksen ei tarvitse sitoa meitä mihinkään tiettyyn kohtaloon. Voimme yrittää ilmaista asian esimerkiksi niin, että asemamme tuossa Jumalan hallitsemassa (ennaltamäärätyssä) kokonaisuudessa toteutuu ja muotoutuu käytännössä juuri niiden valintojen kautta, joita me itse teemme ja siten toteuttaa Jumalan ikuisuudessa "valmiina" olleen todellisuuden - tai eräässä mielessä juuri valmistaa tämän todellisuuden.

 

Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava - ja tässä kohtaamme taas ihmeellisen paradoksin - että se on kuitenkin Jumala, joka valmistaa meidät, valittunsa, Kristuksen kuvan kaltaiseksi, mihin emme omin voimin koskaan kykenisi. Se on Jumala, joka muotoilee meitä jo valmiista todellisuudesta käsin: Hän näkee meidät jo nyt - näki jo ennen maailman perustamista - kirkastettuina ja täydellisinä. Hän myös kohtelee, neuvoo, ohjaa, kasvattaa ja opettaa meitä sen mukaisesti: "Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt  Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa" mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut,, ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut, mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.  Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?" (Room. 8:29-31).

 

On hyvä pitää mielessä myös se, että käsitteet määrätä tai tuntea "edeltä" pätevät vain silloin kun katselemme asiaa omalla aikasuorallamme, jossa asiat tapahtuvat järjestyksessään "ennen" tai "jälkeen". Nämä käsitteet eivät tietenkään päde aikasuoran ulkopuolella, jossa kaikki tapahtumat ovat Jumalan edessä samaa läsnäolevaa todellisuutta - Hän luo materian ja avaruuden ja saa ajan ja historian virtaamaan suunnitelmiensa mukaisesti - sovittaen kaikki omaan täydellisyyteensä Kristuksen kautta. Tässä mielessä myös käsitteet  ’tuntea" tai "määrätä" tai "tietää" edeltä näyttävät yhdeltä ja samalta todellisuudelta.

 

Voimme jälleen todeta vain sen, että Jumalan ennaltamääräyksen toteutuminen ja toisaalta meidän vapaan tahtoratkaisumme toteutuminen pelastuksessamme ovat lopultakin yhtä ja samaa todellisuutta.

 

7. Edeltätunteminen ja ennaltamäärääminen "Kristuksessa"

 

Roomalaiskirjeessä tulee selvimmin esille se valintaa koskeva tosiasia, että Jumalan ennaltamäärääminen perustuu Hänen edeltätuntemiseensa - Jumala valitsi pelastukseen ne, jotka Hän tunsi edeltä: "Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi". (Room. 8:29).

 

Mitä sisältää edeltätunteminen? On selvää, että kyse on enemmästä kuin vain ennaltatietämisestä. Jumala on enemmän kuin ’tulevaisuuden näkijä" - Hän on ennemminkin sen tekijä. Jumala tunsi edeltä, paitsi omat valittunsa, myös oman suvereenin valintansa heidän elämässään. Hän ei vain edeltäpäin "kurkistanut’ tulevaisuuteen nähdäkseen, ketkä valitsisivat Hänet, vaan Hän valitsi heidät ja omisti valittunsa "Kristuksessa" sydämessään jo ennen kaikkeuden luomista. Arminiolainen pelkkään edeltätietämiseen perustuva näkemys osoittautuu näin anniltaan liian laihaksi kirkastaakseen Sanan (Room. 8:29) koko ilmoitusta edeltätuntemisesta ja Jumalan sydämestä.

 

Jumala tunsi jo ennen aikojen alkua omikseen nekin ihmiset, jotka ovat vailla tietoa omista vanhemmistaan tai jotka ovat haavoittavasti saaneet kuulla olevansa pelkkiä "vahinkoja" tai "sattumia" tässä elämässä. Kukaan ihminen ei kuitenkaan Jumalan edessä ole vahinko tai sattuma. Kristuksessa ihminen löytää syvimmän tarkoituksensa juuri silloin, kun hän saa kuulla ilosanoman siitä, että hänet onkin Jumalan suunnitelmissa tarkoitettu ja nähty rakastetuksi, valituksi ja ainutkertaiseksi Jumalan silmäteräksi jo ennen kuin hänen vanhempansa olivat edes syntyneet - jo ennen kuin koko kaikkeutta oli edes luotu - täysin riippumatta siitä, kuinka ja missä olosuhteissa hän tähän maailmaan on syntynyt ja mitä tehnyt. Tästä esikuvana meillä on itse ihminen Kristus Jeesus, Jumalan alkuperäinen Valittu, jonka esivanhemmista löydämme kuitenkin epätäydellisyyksiä, mm. portto Raahabin tai esimerkiksi Daavidin tekemän aviorikoksen seurauksena syntyneen pojan (Salomon).

 

Koska edeltätuntemiseen perustuva edeltämäärääminen koskee Room 8:29:n mukaan Kristuksen kaltaisuuteen määräämistä, monet ovat pelkistäneet koko ennaltamääräämisen yksinomaan tähän "kaltaisuuteen määräämiseksi" syrjäyttäen valinnan muun sisällön. Vaikka pelastetut tosin ovatkin valitut myös Hengen pyhitykseen, Kristuksen kuuliaisuuteen, jne., apostoli opettaa selkeästi edeltämääräämisen merkitsevän juuri valintaa iankaikkiseen elämään. Sen osoittaa sekä Roomalaiskirjeen tekstiyhteyden jatko-osa että Ef 1:11: "Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan". (Vrt. j. 5: "...edeltäpäin määräten meidät lapseuteen").

 

Edeltätuntenut (proginosko), 'tietää ennalta'. Ajatus ilmentää omakohtaista yhteenliittymistä.  Jumala ei ainoastaan tiennyt, mitä ihminen tekisi, vaan myös mitä Hän itse tekisi hänen hyväksi. Tähän sisältyy suuri salaisuus: miksi Jumala valitsi meidät ja me valitsimme Hänet? Kukaan ei oikeastaan pysty selittämään Jumalan kaikkivaltiuden ja ihmisen tahdonvapauden välistä suhdetta. (Novum Room. 8:29:stä)

 

8. Ihmisen tahdon luonne

 

Tässä pohdinnassa meitä pyrkii koko ajan häiritsemään eräs langenneelle ihmiselle tyypillinen ajatus, Että Jumalan ennaltamääräys ja valinta tekisi jollain tapaa vääryyttä ihmisen vapaalle tahdolle ja tukahduttaisi valinnanvapautemme.

Mutta onko tahtomme todella vapaa suhteessamme Jumalaan? Eräs vastaus on, ei. Käsitys ihmisen kykenemättömyydestä vaikuttaa millään tavalla ratkaisevasti omaan pelastukseensa ja uskonelämäänsä omilla valinnoillaan istuu lujasti niin luterilaisessa kuin kalvinistisessakin maaperässä. Mutta on todettava, että oppi ihmisen täydellisestä syntiturmeluksesta ja sidotusta ratkaisuvallasta - niin vakuuttavasti ja ansiokkaasti kuin esimerkiksi Luther asiaa onkin perustellut - on Raamatun valossa vähintäänkin kyseenalainen.

 

Kristus vetosi jatkuvasti ihmisen vapaaseen tahtoon ja järkeen kehottaessaan ihmisiä parannukseen. Hän edellytti ihmisten tajuavan, että he ovat pahoja ja näin ollen ymmärtävän myös, mikä on hyvää. Velvoittaessaan ihmisiä jo "itsestään päättämään, mikä oikein on" (Luuk. 12:57) Hän samalla edellytti heidän kykenevän valitsemaan oikean ja väärän välillä. Tuomiolle tullaan vain tietoisista valinnoista hyvän ja pahan välillä. Pelastumattomat tuomitaan viimeisellä tuomiolla "tekojensa mukaan".

 

Jos oppi ihmisen täydellisestä syntiturmeluksesta olisi totta, emme luonnollisestikaan kykenisi mihinkään arvioinnin ja valintaan hyvän ja pahan välillä. Eli jos Jumalan valkoinen on meille mustaa ja musta valkoista, emme voi tarkoittaa mitään sanoessamme, että Jumala on hyvä (C.S. Lewis)

 

Tahtomme on eittämättä monin tavoin sidottu synnin ja pahojen voimien alla, mutta Jumala tekee myös jatkuvasti kaikkensa saattaakseen meidät sellaiseen tilaan, jossa voisimme luovuttaa Hänelle vapaaehtoisesti rakkautemme ja palvontamme. Mutta jotta tuo vapaaehtoisuus voisi olla todellista, siihen on kuuluttava yhtä hyvin myös todellinen mahdollisuus kääntää Hänelle selkänsä. Kenenkään "vapaa tahto" ei kuitenkaan voi olla irrallaan siitä maailmankaikkeuden suuresta kokonaisuudesta, jota Jumala kaikkivaltiudessaan ohjaa - ja joka eräässä mielessä on jo valmis.

 

Vaikeutemme on myöntää, että Jumalan määräysvalta on hyvä ja vanhurskas siitäkin huolimatta, että Hän valitessaan jonkun ihmisen samalla ylittää hänen oman tahtonsa, vaikkakaan ei koskaan sido tai manipuloi sitä. Me puolestamme kyllä olemme taipuvaisia manipuloimaan, tukahduttamaan ja alistamaan toistemme tahtoa milloin hetkeksikään saamme siihen valtaa ja tilaisuuden. Siksi meidän on niin vaikea käsittää että Jumala, vaikka tunnustammekin Hänet hyväksi ja pelkkää rakkautta täynnä olevaksi Jumalaksi, kykenee todellakin toteuttamaan oman hyvän tahtonsa valittunsa tahdon kautta - lainkaan sitomatta tätä tahtoa tai tekemättä sille minkäänlaista väkivaltaa.

 

9. Jumalan pelastustahdon luonne

 

Miten tulisi sitten vastata siihen kalvinistiseen väittämään, että osa ihmisistä on jo etukäteen määrätty kadotukseen? (Uskonpuhdistaja Calvinhan opetti, että toiset ihmiset on suorastaan luotu pelastusta ja toiset kadotusta varten). Onhan ilmeistä, että Jumala on ennaltamäärännyt vain osan ihmisistä pelastukseen. Eikö siitä seuraa, että loppujen osana on kadotus? Ja eikö se ole ristiriidassa sen kaikkialla Raamatussa ilmenevän tosiasian kanssa, että Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset pelastuisivat? Onko siis Jumalan (ennalta)määräys toinen ja Hänen tahtonsa toinen, niin että Jumala olisi ristiriidassa itsensä kanssa?

 

Olemme jo todenneet, etteivät ennaltamääräys ja valinta koske kadotustuomiota. Jumala todella tahtoo kaikkien pelastuvan (1. Tim. 2:4). Mutta Jumalan tahto voi merkitä erilaisia asioita. Raamatussa Jumalan tahto voi merkitä

 

1. Hänen toimeenpanevaa tahtoaan, jolla Hän saa asiat tapahtumaan, esimerkiksi luodessaan maailman tai lähettäessään vedenpaisumuksen.

2. Hänen lakia säätävää tahtoaan, jonka ilmauksena Hän antoi Israelille lain ja antaa Sanassaan ihmisille tiedon tahdostaan ja sen rikkomisen seurauksista.

3. Hänen harrasta toivettaan ja haluaan - Jumala soisi kaikkien pelastuvan, mutta on uskonut valinnan ihmisille.

 

Jumalan pelastustahto kuuluu selvästikin Hänen tahtonsa kolmanteen lajiin - Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat eli Hän soisi hartaasti kaikkien pelastuvan, mutta kaikki eivät silti pelastu, eikä se ole Hänen syytään. Hän on antanut evankeliumissa ihmisille vapauden valita iankaikkisen elämän ja kuoleman välillä. On muistettava, että lähtökohta Jumalan pelastussuunnitelmalle on se, että kaikki ihmiset ovat jo kadotettuja. Kukaan ei ole ansainnut taivasta, vaan kaikki ovat tuomion alaisia. Käsittämättömässä armovalinnassaan Jumala kuitenkin pelastaa ihmiskunnasta joukon - samalla Hän on kuitenkin antanut kaikille saman mahdollisuuden pelastua.

 

Monia asioita tapahtuu Jumalan tahdon vastaisesti, eikä Hän estä niitä tapahtumasta. Kuitenkin kaikki yhdessä vaikuttaa lopulta "niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, jotka Hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut." Jumalan "aivoitus’ oli se, että Hän tunsi edeltä, ketkä Hän oli valinnut. Kadotetuille Hän taas sanoo: "Minä en ole koskaan teitä tuntenuf’. (Matt.7:23). Nämä ihmiset eivät myöskään itse koskaan tahtoneet täysin kääntyä Herran puoleen eivätkä pysyä Hänessä - Hän kutsuukin heitä "laittomuden tekijöiksi".

 

Yhteenvetona voi todeta, että

 

-   Kristus on kuollut kaikkien tähden ja avannut jokaiselle yhtäläisen mahdollisuuden pelastua uskon kautta.

-   Pelastetut ovat tietoisesti valinneet Kristuksen seuraamisen, mutta taivaassa he tulevat kerran kiittämään autuudestaan yksin Jumalaa ja näkevät pelastuksensa syyksi yksin Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen, joka tapahtui Kristuksessa jo ennen maailman luomista.

-   Kadotetut näkevät rangaistuksensa syyksi yksin oman väärän valintansa ja tottelemattomuutensa. He voivat syyttää tuomiostaan halki iankaikkisuuden vain itseään.

 

10. Valintatietoisuuden voima ja hengelliset tulokset

 

1. Valintatietoisuus vahvistaa pelastusvarmuutta

 

Raamatullinen tietoisuus siitä, että olemme valitut Kristuksessa iankaikkiseen pelastukseen ja valitsijana on itse kaikkivaltias Jumala, johtaa myönteiseen elämänasenteeseen ja oikeaan kristilliseen kilvoitteluun. Perusteet fatalismille, sokealle kohtalouskolle, ovat kumotut ja sijaan tullut armon tunto. Useinhan jo uskoon tulleen välitön tuntemus on: "Kuinka olenkaan voinut saada tällaisen armon, että Hän valitsi juuri minut!"

 

Tältä pohjalta kristityille annetaankin useita kehotuksia:

 

- Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen". (Kol. 3:12).

- Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi". (2. Piet. 1:10)

.-  ... valitut ... olkaa te varuillanne’. (Mark. 13:22,23).

 

Paavali rohkaisee meitä nousemaan elämän taisteluiden ja vaikeuksien yläpuolelle muistuttamalla meitä Jumalan valinnasta. Paavali asettuu katselemaan ikuista pelastustamme ikään kuin jo taivaallisesta päämäärästämme käsin. Sieltä hän tähyilee taaksepäin Jumalan arvoituksia ja toteaa:

 

"Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut. Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa;  mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut, ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut, mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut. Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?" (Room. 8:28-31).

 

2. Valintatietoisuus vahvistaa nöyryydessä ja jumalanpelossa

 

Koska Jumalan valinta on armovalinta (Room. 11:6), kaikki ihmisen omat ansiot ovat kumotut. Meidät ja meidän pelastuksemme on tehty totaalisesti riippuvaisiksi yksinomaan Jumalan ansaitsemattomasta armosta. Omien ansioidemme perusteella ja Jumalan pyhän lain mukaan olemme ja pysymme tulevaisuudessakin kadotettuina, vaelsimmepa Hengessä sitten miten hurskaasti tahansa. Tarvitsemme loppuun saakka joka päivä Jumalan armollista anteeksiantoa.

 

Alkukristityt tunsivat selkeästi sen totuuden, ettei kukaan voi tulla Jeesuksen luokse ellei saa siihen armoa taivaasta (Joh. 6:44). Voimme yksinomaan huutaa Herraa avuksemme ja luottaa siihen, että Hän lupauksensa mukaan kuulee meitä. Tämä ei anna aihetta kevytmielisyyteen, vaan tekee meidät yhä riippuvaisemmaksi Hänen armostaan.

 

Jo Israelin kansa tunsi valintansa ja pyhän kutsumuksensa raskaana Jumalan kätenä yllään, milloin se erehtyi pitämään valintaansa lupana ja vapautena tehdä mitä hyvänsä: "Ainoastaan teidät minä olen valinnut kaikista maan sukukunnista - sentähden minä kostan teille kaikki teidän pahat tekonne." (Aam. 3:2).

 

3. Valintatietoisuus vahvistaa kutsumuksen palvella ja evankelioida

 

Valintatietoisuus luo perustan aidolle kutsumustietoisuudelle ja rakkaudelliselle palvelemiselle. Kaikki inhimillinen kerskaus ja arvoasemat ovat kumotut, sillä kaikkihan on armoa ja lahjaa Jumalalta.  Hän johtaa valittunsa eri palvelutehtäviin oman aivoituksensa mukaan inhimilliseen arvoasemaan katsomatta ja varustaa meidät Pyhän Hengen armolahjoilla.

 

Luottamus Jumalan ennaltamäärätyn valinnan toteutumiseen iankaikkisessa pelastuksessa ei suinkaan vähentänyt apostolien intoa evankeliumin julistuksessa, päinvastoin - tehokkuudessaan he olivat vailla vertaa. Sen sijaan Jumalan armovalinnan unohtaminen on usein johtanut meidät "kaikki riippuu minun omista ratkaisuistani" -asenteeseen, josta on vain lyhyt askel lakikristillisyyden orjuuteen: "Kaikki (siis pelastuksenikin) riippuu omista teoistani". Tällainen ei lisää intoa kristillisessä elämässä, vaan lamauttaa.

 

Tämänkaltainen omien tekojen korostaminen pelastusasiassa olisi heti särähtänyt myös apostolien korvaan. Heille evankeliumin julistus oli kuin voimakkaan magneetin viemistä sekalaisten esineiden keskelle - valitut tarttuivat ilosanomaan erottuen muiden ihmisten joukosta kuin magneettiin singahtavat rautanaulat muista esineistä!

 

  Paavali tunnisti tessalonikalaisten valitsemisen siinä, että he vastaanottivat evankeliumin Pyhässä Hengessä ja heistä tuli Herran seuraajia (1. Tess. 1:4-6).

  Sananjulistus Pisidian Antokiassa erotti pakanoiden joukosta "ne, jotka olivat säädetyt iankaikkiseen elämään." (Ap.t. 13@48).

  Jumala ilmoitti apostolille etukäteen, että Hänellä oli "paljon kansaa tässä kaupungissa", jotta julistusta jatkettaisiin ja tämä "kansa" tulisi sisälle uskoon (Ap.t. 18:10).

  Paavali näki koko palvelustehtävänsä ja apostolinvirkansa asetetuksi palvelemaan "Jumalan valittujen uskoa’ (Tiit. 1:1).

  Apostoli oli valmis jopa menemään vankilaan evankeliumin julistamisen vuoksi, koska hän halusi "kärsiä kaikki valittujen tähden" (2. Tim. 2:10).

 

4. Valintatietoisuus johtaa kunnioitukseen

 

Terve valintatietoisuus on viimein ainoa perusta toinen toisemme rakastamiselle ja kunnioittamiselle seurakunnassa. Inhimillinen arvojärjestys ja maailmalliset mittapuuthan ovat kumotut, ja jokainen uskova on henkilöön katsomatta valittu ja synnytetty uudeksi luomukseksi taivaalliseen kuninkaalliseen sukuun.

 

Puliukko, joka vasta eilen antoi elämänsä Jeesukselle ja vielä tänään haisee, on yhtä arvokkaassa asemassa Jumalan edessä kuin parhaiten pukeutunut ja jo neljäkymmentä vuotta uskon hellä kilvoitellut seurakuntalainen. Jos halveksimme tai syrjimme vähempiosaisia, vammaisia, erirotuisia, ulkomaalaisia, pakolaisia tai psyykepotilaita tai varattomia tai keitä muita hyvänsä kristittyjä seurakunnassa, me halveksimme Jumalan omaa valintaa ja teemme syntiä.

 

On hyvä muistaa myös, että Herran oma valinta kumosi radikaalina tavalla myös naisen asemaa koskevia käsityksiä ja raamatuntulkintoja alkukristillisessä kulttuuriympäristössä ja myöhemminkin. Käsitys, jonka mukaan nainen ei tänäkään päivänä saisi opettaa seurakunnassa, on selkeän kulttuurisidonnaisen säädöksen väärää soveltamista, sillä jo alkuseurakunnan aikana opettajina oli huomattavia naisia, esim. Priskilla (Priska), Ap.t. 18:26. Samalta tavoin aikansa kulttuurisidonnainen asia UT:ssa on esimerkiksi kehotus orjien pysymisestä asemassaan. Luomisjärjestyksessä miehellä ja naisella ovat luonnollisestikin omat pysyvät asemansa myös Jumalan armotaloudessa ja avioliitossa, mutta palvelutehtävissä rajat ovat selkeästi kehittyneet kulttuurisidonnaisten olosuhteiden ja Jumalan valinnan mukaan. Jumala on kautta aikojen valinnut ja valitsee nytkin myös naisia apostolisiin, profeetallisiin ym. tehtäviin valtakunnassaan, vaikka jotkut tulkitsijat eivät tätä valintaa ole kyenneetkään kunnioittamaan.

 

Jo alkuseurakunta teki syntiä katsoessaan henkilöön ja ulkomuotoon muistamatta, että seurakunnassa tulee kunnioittaa enemmän Jumalan oman valinnan todellisuutta. Monet esimerkiksi varasivat jumalanpalveluksissa etukäteen paikat hyväosaisille kehottaen köyhempiä seurakuntalaisia seisomaan tai tyytymään jalkajakkaran vierustaan. Apostoli nuhtelee

heitä:

 

",..te katsotte loistavapukuisen puoleen ja sanotte: 'Istu sinä tähän mukavasti', ja köyhälle sanotte: 'Seiso sinä tuossa', tahi: 'Istu tähän jalkajakkarani viereen'... Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat'?" (Jaak. 2:3,5).

 

Näin suurimmatkin Jumalan salaisuudet, joista Hän on jotakin nähnyt hyväksi ilmoittaa meille Sanassaan, johtavat meidät hyvinkin käytännölliseen kristillisyyteen.

 

 

 

 

 

Alkuun
Paluu kotisivulle