|
Jumalallinen
valinta ja ennaltamäärääminen @)VeikkoPekki Raamatunopiskelusivut. Luvalla
linkistä: http://www.nic.fi/~vpekki/raamattu/predestinaatio.html (ei nykyään
käytössä)
2. Historialliset tulkintalinjat
3. Kaikki asiaa koskevat raamatunkohdat on
huomioitava
4. Paradoksi: ihminen valitsee ja ratkaisee
5. Ikuisuus ja sen suhde elämämme aikasuoraan
6. Ennaltamääräyssallii todellisen valinnanvapauden
7. Edeltätunteminen ja
ennaltamäärääminen "Kristuksessa"
9. Jumalan pelastustahdon luonne
10. Valintatietoisuuden
voima ja hengelliset tulokset 1. Lyhyesti: Mitä tällä
kurssilla opetetaan ennaltamääräämisestä? Kysymys ihmisen vapaasta tahdosta ja Jumalan ennaltamäärätystä päätöksestä sisältää paradoksin: Jos
kaikki kerran on edellämäärättyä, miksi meitä
kuitenkin kehotetaan valitsemaan pelastuksen tie ja kilvoittelemaan sillä? Eikö kaikki toteudu
säädetyllä tavalla ilmankin? Raamatun mukaan toteutuu, mutta oma valintamme on
juuri tuossa toteutumisessa ratkaisevasti mukana. Tämä opetuskokonaisuus perustuu näkemykseen, jonka mukaan
pelkkä edeltätietäminen (Jumala ainoastaan tiesi
etukäteen, ketkä tulevat uskoon, ja suoritti valinnan ja ennaltamääräämisen sen
pohjalta), ei selitä kaikkea sitä, minkä Raamattu asiasta ilmoittaa.
Tiivistetysti se opetuskokonaisuus, jonka näen nousevan Raamatusta, osoittaa
seuraavaa: 1. Jumala on armosta valinnut kadotetusta ihmiskunnasta
pelastettujen joukon, jonka Hän on määrännyt edeltäkäsin iankaikkiseen elämään.
2. Jumala suoritti tämän valintansa yksin oman
armopäätöksensä mukaan katsomatta kenenkään henkilökohtaisiin ominaisuuksiin
tai tekoihin. 3. Jokainen yksilöihminen valitsee kuitenkin itse, uskooko
evankeliumin vai hylkääkö sen ja on myös todellisesta vastuussa ratkaisuistaan
loppuun saakka. 4. Vain Pyhän Hengen värittämä kutsu ja armo tekevät
ihmiselle mahdolliseksi uskoa evankeliumin ja kilvoitella uskossaan loppuun
saakka - kutsu tulee sellaisena, että sen voi joko torjua tai ottaa vastaan. 5. Jumalan ennaltamäärätty päätös
ja ihmisen vastuullinen valinta toteuttavat käytännössä toinen toisensa ja ovat
ikuisuuden kannalta samaa todellisuutta. Sana "Jumalan valinta" tarkoittaa tässä kokonaisuudessa
valitsemista iankaikkiseen pelastukseen, ellei asiayhteydessä toisin
mainita (esim. valitsemista johonkin tiettyyn tehtävään tai kutsumukseen).
Ulkopuolelle jäävät eli kadotetut ovat kokonaan jumalallisen valinnan
ulkopuolella. Ennaltamäärääminen ei myöskään koske kadotustuomiota - ketään ei
siis ole edeltämäärätty kadotukseen. Tämän elämän
aikana jokaisella ihmisellä on käytännössä mahdollisuus loppuun saakka tulla
sisälle Jumalan valintaan ja ennaltamääräykseen
tulemalla Kristuksen luo, sillä valinta on tapahtunut "Kristuksessa".
Jokaisella on myös mahdollisuus pysyä loppuun
saakka "valittuna Kristuksessa" ja tehdä "valitsemisensa
lujaksi". "Pyrkikää sentähden, veljet,
sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne (kutsuminen on
todiste Jumalan valinnasta, oma huom.) lujaksi, sillä jos sen teette,
ette koskaan lankea, sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän
Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan."
(2. Piet. 1:10,11). Tämä lyhyt määritelmä voi tuntua ristiriitaiselta ja sekavaltakin,
enkä väitäkään sen tekevän täyttä oikeutta Raamatun suurenmoiselle ilmoitukselle
asiasta. Pidän kuitenkin tarpeellisena ilmaista etukäteen käsitykseni em.
asioista, koska se helpottaa raamatuntukisteluamme jatkossa, jonka rukoilen
johtavan meidät virvoittavien armon näköalojen ääreen. Vasta Raamatun ilmoitus
ennaltamääräämisestä tekee opit Jumalan armosta ja kaikkivaltiudesta
täydellisiksi. Ilmoitus valinnasta ja ennaltamääräämisestä koskettaa
Jumalan pelastussuunnitelmassa niitä syvyyksiä, jotka ylittävät kaiken
ihmisviisauden ja -kunnian. Vain predestinaatio- eli ennaltamääräämisopin
valossa ihmisen autuus jää lopultakin kokonaan Jumalan ansioksi. Tietty
älyllinen paradoksaalisuus asiassa tulee hyväksyä ja vastaanottaa ilmoitus
uskossa. Silloin raamatullinen valintatietoisuus muodostuu hengelliseksi voimavaraksi
ja armontäyteiseksi luottamukseksi ja turvallisuudeksi elämässä, mutta ei
kuitenkaan ilman vastuullisuutta omista valinnoista. On tärkeää huomata, että oppia ei käsitellä Raamatussa
ongelmakeskeisesti, vaan ilmoitus Jumalan valinnasta ja ennaltamääräämisestä
ilmoitetaan kaikille uskoville hyvänä uutisena, kuten muukin
evankeliumin aines. "Hänessä me myös
olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt
hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa
päättämän mukaan, että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi". (Ef. 1: 11,12). 2. Historialliset
tulkintalinjat Antiokialainen koulukunta - Krystosomos - Arminius - herätyskristillisyys Varsin yleinen on sellainen käsitys, jonka mukaan Jumala ei
olisi edeltä valinnut eikä määrännyt ketään pelastukseen, vaan ainoastaan
edeltä tiennyt (edeltätuntenut, Room. 8:29) sen.
Tämän mukaan Jumala on siis valinnut ne, joiden Hän etukäteen tiesikin
vastaavan myönteisesti evankeliumin kutsuun. Kirkkoisä Krystosomos
edusti tätä niin sanotun antiokialaisen koulukunnan linjaa. 1500-luvun uskonpuhdistuksen jälkeen hollantilainen Jakob Harmensen, myös Arminiukseksi
kutsuttu, kehitti tätä näkemystä. Ihminen ratkaisee täysin itse
pelastusasiansa, ja Jumala huomioi tämän ratkaisun edeltäkäsin valitsemalla
ihmisen pelastukseen. Näin arminiolainen
raamatuntulkinta asiasta ulottuu aina meidän päiviemme herätyskristillisyyteen
saakka korostaen ihmisen täydellistä valinnanvapautta ja yksinomaista
ratkaisuvaltaa pelastusasiassa. Ilmoitus Jumalan armovalinnasta jää muun
julistuksen varjoon eikä edeltämääräyksestä juurikaan
opeteta muutoin kuin jonkinlaisena kiusallisena Raamatun ongelmana, joka
pitäisi jotenkin ratkaista ja josta pitäisi päästä älylliseen rauhaan. Augustinus - Calvin -
kalvinismi Uskonpuhdistaja Jean Calvin
perusti sitä vastoin kirkkoisä Augustinuksen
opetukselle, jonka mukaan Jumala on valinnassaan suvereeni. Armo ei seuraa
ihmisen tekoja, vaan käy niiden edellä. Halunkin pelastukseen ja kääntymykseen
täytyy tulla Jumalalta. Valinta on tapahtunut Jumalan omissa päätöksissä ilman
ihmisen omaa vaikutusta. Augustinus arvosteli
pelkkään edeltätietämiseen perustuvaa valintaoppia
siitä, ettei siinä oikeastaan ilmene mitään Jumalan omaa valintaa, vaan että
siinä ainoastaan huomioidaan ihmisen edeltänähty oma
teko. Raamattu puhuu kuitenkin useassa kohden nimenomaan Jumalan edeltämääräyksestä (Ef. 1:4,5,11,
Room. 8:29,30). Calvin kehitti tältä pohjalta sittemmin
jyrkän niin sanotun kaksinkertaisen predestinaatio-opin, jonka mukaan Jumala on
luonut toiset ihmiset pelastusta varten ja toiset kadotusta varten. Kalvinistista
perintöä ovat käsitykset vastustamattomasta armosta ja oppi siitä että ennaltavalittujen on mahdotonta luopua (ns. kerran
pelastettu - aina pelastettu -oppi). Luther - sidottu ratkaisuvalta - luterilaisuus Uskonpuhdistaja Martti Luther edusti puolestaan jonkinlaista
keskitietä myöntäen kyllä ennaltamääräämisen (Jumalan oman valinnan)
pelastettujen suhteen, mutta jättää kysymyksen edeltämääräyksestä
kadotettujen kohdalla avoimeksi. Lutherin perintöä ovat meillä käsitykset
ihmisen sidotusta ratkaisuvallasta (kykenemättömyydestä vaikuttaa millään
tavoin omaan pelastukseen) ja armovalinnan toteutuminen lapsikasteessa. 3. Kaikki asiaa koskevat
raamatunkohdat on huomioitava Yksinkertaistamalla ja johonkin koulukuntaan sitoutumalla
päädytään helposti yksipuolisiin näkemyksiin, joissa jokin Raamatun tärkeä
totuus jää yleensä huomiotta. Taipumustamme yksinkertaistaa tietyt Raamatun
vaikeat paradoksit kuvaa erään teoreettisen fyysikon lausuma: ’Yhtälöiden
kauneus on tärkeämpi kuin yhtäpitävyys luonnon kanssa.’' Uskonpuhdistaja Calvin
kaksinkertainen predestinaatio-oppi on kieltämättä päällisin puolin
johdonmukainen ja hieno yhtälö, josta kaikki ristiriitaisuudet on huolella
karsittu. Mutta sellaiselta näyttää myös Arminiuksen
yhtälö, jossa puhutaan pelkästä ihmisen ratkaisun edeltätietämisestä.
Siitä on riisuttu tuo kiusallinen ennaltamääräämisen elementti ihmisjärkeä
häiritsemästä. Lutherin selitys asiasta - joka tämän päivän tulkinnassa sotii
ratkaisukristillisyyttä vastaan - sopii taas sellaisenaan ristiriidattomasti
luterilaiseen kasteteologiaan. Vaikka kunnioitammekin suurten teologien ja
uskonpuhdistajien saamaa viisautta ja tunnustamme heidän opetuksensa olevan
suuressa määrin Jumalan lahjaa koko kristikunnalle, meidän tulisi kristittynä
kuitenkin aina pyrkiä sellaiseen omakohtaiseen raamattunäkemykseen, joka kattaa
mahdollisimman suuren määrän asiaan liittyvää Raamatun aineistoa. Vain täten
muodostettu vakaumus riittää perusteeksi omakohtaisille opinkäsityksille ja
tyydyttää myös ilmoitukselle alistetun järjen vaatimukset. Vakaumuksemme tulisi
myös olla "yhtäpitävä luonnon kanssa", eli sen tulisi vastata
käytännön elämän ja kristillisen uskon kokemusta. Ennen kuin ryhdymme lähemmin tutkistelemaan ihmisen tahdon
ja Jumalan valinnan välistä syvää salaisuutta, käymme luettelonomaisesti
läpi keskeisimmät ennaltamääräämisoppia käsittelevät raamatunkohdat. Niistä käy
ilmi, että 1. Ainoa ja alkuperäinen Valitsija on Isä Jumala. 2. Jumala näki valittunsa Kristuksessa täydellisinä jo ennen
maailmankaikkeuden luomista - täydellisyys Kristuksessa on koko valinnan
tarkoitus ja päämäärä. 3. Jumalan edeltämääräys eli
valinta pelastukseen on armovalinta, jonka perusteena on yksin Hänen oma
tahtonsa - ei mikään ihmisessä oleva ominaisuus. 4. "Valinta" -sanaa käytetään sanan tavanomaisessa
merkityksessä, joka tarkoittaa joukosta erilleen valitsemista ja ratkaisun
tekemistä en vaihtoehtojen välillä. "Valitut’ ovat siis suuremmasta
joukosta erotettuja yksilöitä. - "...hän ennen maailman perustamista oli hänessä
valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat
hänen edessään, rakkaudessa,
edeltäpäin määräten meidät lapseuteen,
hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen
kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan". (Ef. 1:4,5). - "Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan,
ollen siihen edeltämäärätyt hänen
aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa
päättämän mukaan". (Ef 1:11) - "Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa
niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen
aivoituksensa mukaan ovat kutsutut. Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut
hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan
kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka
hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja
jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut,
ne hän on myös kirkastanut. Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on
meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?" (Room. 8:28-31). - "Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole
vääryyttä? Pois se' Sillä Moosekselle hän sanoo: 'Minä olen armollinen,
kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan.' Niin
se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan
Jumalan, joka on armollinen." (Room. 9:14-16).
"Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja
paaduttaa, kenen tahtoo. Sinä kaiketi sanot minulle: 'Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen
tahtoansa?' Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa
vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: 'Miksi minusta tällaisen teit?' Vai
eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia
jaloa, toinen halpaa käyttöä varten? Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää
vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä
kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit (huom:
eivät 'edeltävalmistetut´) häviöön,
ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden
astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut
kirkkauteen? Ja sellaisiksi hän myös on kutsunut meidät, ei ainoastaan
juutalaisista, vaan myös pakanoista". (Room. 9:18-24).
- "Samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon
valinnan mukaan. Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista,
sillä silloin armo ei enää olisikaan armo. Miten siis on? Mitä Israel
tavoittelee, sitä se ei ole saavuttanut, mutta valitut ovat sen
saavuttaneet; muut ovat paatuneet’. (Room. 11:5-7)*. *Huomautus: Paavali opettaa Roomalaiskirjeensä
kokonaisuudessaan luvuissa 9-11 sitä, ettei Jumalan valinta koskaan historiassa
ole perustunut ihmisen ominaisuuksiin tai tekoihin. Tämän osoittaa Jumalan
pysyvä armovalinta valitun kansansa Israelin vaiheissa. ’Ei Jumala ole
hyljännyt kansaansa, jonka hän on edeltätuntenut.’
(Room.11:2) Tämä Israelin kohdalla tapahtunut armovalinta on Jumalan sanassa
selkeästi opettamassa meille uusitestamentillisen armovalinnan luonnetta
iankaikkisessa pelastuksessamme. Jumalan teot pelastushistoriassa auttavat näin
meitä ymmärtämään armovalinnan periaatteita myös yksilön valitsemisessa
iankaikkiseen elämään, vaikkeivät ne suorastaan dogmaattisesti esitäkään
varsinaisen predestinaatio-opin periaatteita. ’sillä kaikki, mikä ennen on
kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen
kautta olisi toivo.’ (Room.15:4) - ’..vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala
valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen,
mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä
väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua,
sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi
sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä. Mutta hänestä
on teidän valitsemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille
viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että
kävisi, niinkuin kirjoitettu on: 'Joka kerskaa, sen
kerskauksena olkoon Herra.'(1. Kor.1:27-30). Seuraavassa Jeesuksen ja apostolien sanoja, jotka perustuvat
yllä olevista tekstiyhteyksistä ilmitulevaan jumalallisen ennaltavalinnan
tosiasiaan: Jeesuksen sanoja: - "Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat
valitut’. (Matt. 22:14). -
"Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut
lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä." (Joh.
6:44). - "En minä puhu teistä kaikista: minä tiedän, ketkä
olen valinnut’. (Joh. 13:18). - "Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät'.
(Joh. 15:16). - "..mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen
teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä
vihaa." (Joh. 15:19). - "Minä olen ilmoittanut sinun nimesi
ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä
annoit heidät minulle". (Joh. 17:6). Apostoli Luukkaan sanoja: "Sen kuullessansa pakanat iloitsivat ja ylistivät
Herran sanaa ja uskoivat, kaikki, jotka olivat säädetyt iankaikkiseen
elämään." (Ap.t. 13:48). Apostoli Paavalin sanoja: - "Tervehdys Rufukselle, valitulle
Herrassa". (Room. 16:13). - "Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan
valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen". (Kol. 3-12). - "..tietäen, veljet, te Jumalan rakastetut, teidän
valitsemisenne: (missä valinta tuli ilmi) että meidän evankeliumimme tuli
teidän tykönne, ei ainoastaan sanana, vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä".
(1. Tess. 1:4-5). - ’Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän
tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden
että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen". (2. Tess. 2:13). - "..hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhänä
kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja
armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen
ikuisia aikoja". (2. Tim. 1:9). - "Paavali, Jumalan palvelija ja Jeesuksen
Kristuksen apostoli Jumalan valittujen uskoa ja sen totuuden tuntemista
varten, joka on jumalisuuden mukainen". (Tiit. 1:1).
Apostoli Pietarin sanoja: - "Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, valituille
muukalaisille, jotka asuvat hajallaan Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa
ja Bityniassa, ja jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta
valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä
vihmottaviksi. Lisääntyköön teille armo ja rauha." (1. Piet.1:1,2). - "Tervehdyksen lähettää teille Babylonissa oleva
seurakunta, valittu niinkuin tekin". (1.
Piet. 5:13). - "Pyrkikää sentähden,
veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi’. (2.
Piet. 1:10). Apostoli Jaakobin sanoja: - "Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka
maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa" Jaak. 2:5). Apostoli Johanneksen sanoja: - "Vanhin valitulle rouvalle ja hänen
lapsillensa..". (2. Joh. 1:1). - "Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä,
jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan,
hamasta maailman perustamisesta." (Ilm. 13:8). - "... ne maan päällä asuvaiset, joiden nimet eivät
ole kirjoitetut elämän kirjaan, hamasta maailman perustamisesta, ihmettelevät,
kun he näkevät pedon". (Ilm. 17:8). 4. Paradoksi: ihminen
valitsee ja ratkaisee Jumalan oman ennaltamääräyksen ja
valinnan rinnalle nousee Raamatussa yhtä selkeästi myös ihmisen vastuullinen valinta
ja vaikutus omaan pelastukseensa evankeliumin sanoman edessä. Evankeliumi antaa
ihmiselle tilaisuuden omaan vapaaehtoiseen valintaan uskon ja epäuskon -
pelastuksen ja kadotuksen - välillä. - "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei
usko, se tuomitaan kadotukseen." (Mark. 16:16), Koko suun lähetyskäskyhän perustuu siihen, että eteemme
asetetaan elämän tie ja kuoleman tie, ja meitä kehotetaan valitsemaan elämä.
Jeesus ja apostolit vetosivat jatkuvasti ihmisen vapaaseen tahtoon tehden
elämän tielle astumisen meille oman vapaan tahtomme ratkaisuksi. - "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja
ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua." (Matt.
16:24). - "Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: 'Tahdotteko
tekin mennä pois? ... (Joh. 6:67). - "Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko
tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani." (Joh.
7:17). - "Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: 'Jos joku janoaa,
niin tulkoon minun tyköni ja juokoon ...(Joh. 7-.37). - "Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin
pois’. (Ap.t. 3:19). - "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää
paaduttako sydämiänne..". (Hebr. 3:7,8; 15;
4:7). Jopa uskossaan epäonnistuneita ja luopuneita kehotetaan
loppuun asti palaamaan Herran luokse, "niin hän armahtaa häntä ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon
anteeksiantamusta"., (Jes. 55:7). - "Palatkaa takaisin te luopuneet lapset, sanoo
Herra, sillä minä olen ottanut teidät omikseni"
. (Jer.3:14). - "Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne."
(Jer. 3:22).
Meille vakuutetaan, että meidän omat ratkaisumme ratkaisevat
todellisesti ja loppuun asti oman kohtalomme: Voimme "vetäytyä pois
omaksi kadotukseksemme" tai "uskoa sielumme pelastukseksi?' (Hebr. 10:39). - ’... minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman,
siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun
jälkeläisesi eläisitte." (5. Moos. 30:19). 5. Ikuisuus ja sen suhde elämämme
aikasuoraan Varsinaiseen ongelmaan käydäksemme ryhdymmekin nyt tarkastelemaan
sitä kysymystä, miten ylipäätään on selitettävissä, että pelastuksemme riippuu
samanaikaisesti sekä omasta valinnastamme että Jumalan ennaltamäärätystä
päätöksestä - sillä juuri näinhän olemme todenneet Jumalan sanan
kokonaisuudessaan opettavan. Tähän kysymykseen tuskin löytyy tästä luomakunnasta täysin
järkeämme tyydyttävää vastausta. Silti saattaa olla hyödyksi pohtia erästä
ajatusta. Voimme melko helposti käsittää sen, ettei Jumala ole sidottu meidän
aikasuoraamme. Meidän ajallinen elämämmehän on rajoitettu neliulotteiseen
aika-avaruuteen. Yksinkertaistettuna me siis voimme käsittää tällä elämämme
aikasuoralla neljä ulottuvuutta (tosin nekin vain teoreettisesti): 1.Pituuden 2. Leveyden. 3. Korkeuden. 4. Ajan. Paavali toivoo meidän kuitenkin kristittynä ulottuvan
korkeammalle, että voisimme "rakkauteen juurtuneina ja perustuneina
.. kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus
ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea
tietoa ylempänä, että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä." (Ef. 3:18,19). Omalla inhimillisesti rajoitetulla aikasuorallamme voimme
kuitenkin nähdä vain takanamme olevan menneisyyden ja edessämme olevan
arvoituksellisen tulevaisuuden. Jumalan edessä taas ei ole mitään rajoituksia -
koko mennyt ja tuleva historia on kuin avoin kirja. Hän on meidän aikasuoramme
yläpuolella ja riippumaton siitä, vaikka toimiikin siinä ja ilmaisee
läsnäolonsa myös ajan ja historian Jumalana. Kaikki aikakaudet, sekä menneet
että tulevat, ovat Hänen edessään yhtä lailla läsnä olevaa todellisuutta. Tähän
perustuu myös profeetallinen ilmoitus, jossa Jumala saattaa profeetallisessa
Hengessä valaista meille asioita, jotka sijaitsevat aikasuoralla vielä meidän
kannaltamme edessäpäin - Kristuksen rakkauden tarkoitusperiä varten! On ihmeellistä , kuinka Jumala katseli Kristuksessa
koko maailmanhistoriaa ja lunastustyötä valmiina tosiasiana jo ennen
luomistapahtumaa. Pelastetutkin olivat "Hänessä" valitut ja edeltämäärätyt autuuteen "jo ennen maailman
perustamista". (Ef. 1:4). Jumalan oma tahto pätee kaiken aikaa suvereenisti Hänen
omassa luomakunnassaan sekä ajassa että ikuisuudessa - Hänellehän ne eivät ole
kuin joitakin eri ulottuvuuksia, kuten meille. Ja vaikka synti ja pahuus
muodostavatkin näennäisesti omia Jumalan tahdon ulkopuolella olevia
"reviirejään" kaikkeudessa, Jumalan tahto toteutuu kuitenkin lopulta
kaiken yläpuolella. Pahankin Hän kääntää palvelemaan lopulta omia
tarkoitusperiään: "Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta
savensa seoksesta toinen astiajaloa, toinen halpaa käyttöä varten? Entä jos
Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on
suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit
häviöön, ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden
astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut
kirkkauteen?" (Room. 9:21-23). 6. Ennaltamääräys
sallii todellisen valinnanvapauden Omalla rajatulla aikasuorallamme Jumalan ennaltamääräyksen
ei tarvitse sitoa meitä mihinkään tiettyyn kohtaloon. Voimme yrittää ilmaista
asian esimerkiksi niin, että asemamme tuossa Jumalan hallitsemassa (ennaltamäärätyssä) kokonaisuudessa toteutuu ja muotoutuu
käytännössä juuri niiden valintojen kautta, joita me itse teemme ja siten toteuttaa
Jumalan ikuisuudessa "valmiina" olleen todellisuuden - tai eräässä
mielessä juuri valmistaa tämän todellisuuden. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava - ja tässä
kohtaamme taas ihmeellisen paradoksin - että se on kuitenkin Jumala, joka
valmistaa meidät, valittunsa, Kristuksen kuvan kaltaiseksi, mihin emme omin
voimin koskaan kykenisi. Se on Jumala, joka muotoilee meitä jo valmiista
todellisuudesta käsin: Hän näkee meidät jo nyt - näki jo ennen maailman
perustamista - kirkastettuina ja täydellisinä. Hän myös kohtelee, neuvoo,
ohjaa, kasvattaa ja opettaa meitä sen mukaisesti: "Sillä ne, jotka hän
on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän
olisi esikoinen monien veljien joukossa" mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut,, ja jotka hän on
kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut, mutta jotka hän on vanhurskauttanut,
ne hän on myös kirkastanut. Mitä me siis
tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä
vastaan?" (Room. 8:29-31). On hyvä pitää mielessä myös se, että käsitteet määrätä tai
tuntea "edeltä" pätevät vain silloin kun katselemme asiaa omalla
aikasuorallamme, jossa asiat tapahtuvat järjestyksessään "ennen" tai
"jälkeen". Nämä käsitteet eivät tietenkään päde aikasuoran
ulkopuolella, jossa kaikki tapahtumat ovat Jumalan edessä samaa läsnäolevaa todellisuutta - Hän luo materian ja avaruuden
ja saa ajan ja historian virtaamaan suunnitelmiensa mukaisesti - sovittaen
kaikki omaan täydellisyyteensä Kristuksen kautta. Tässä mielessä myös käsitteet ’tuntea"
tai "määrätä" tai "tietää" edeltä näyttävät yhdeltä ja
samalta todellisuudelta. Voimme jälleen todeta vain sen, että Jumalan ennaltamääräyksen toteutuminen ja toisaalta meidän vapaan
tahtoratkaisumme toteutuminen pelastuksessamme ovat lopultakin yhtä ja samaa
todellisuutta. 7. Edeltätunteminen
ja ennaltamäärääminen "Kristuksessa" Roomalaiskirjeessä tulee selvimmin esille se valintaa
koskeva tosiasia, että Jumalan ennaltamäärääminen perustuu Hänen edeltätuntemiseensa - Jumala valitsi pelastukseen ne, jotka
Hän tunsi edeltä: "Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut,
hän on myös edeltämäärännyt Poikansa
kuvan kaltaisiksi". (Room. 8:29). Mitä sisältää edeltätunteminen? On
selvää, että kyse on enemmästä kuin vain ennaltatietämisestä.
Jumala on enemmän kuin ’tulevaisuuden näkijä" - Hän on ennemminkin sen tekijä.
Jumala tunsi edeltä, paitsi omat valittunsa, myös oman suvereenin valintansa
heidän elämässään. Hän ei vain edeltäpäin "kurkistanut’ tulevaisuuteen
nähdäkseen, ketkä valitsisivat Hänet, vaan Hän valitsi heidät ja omisti
valittunsa "Kristuksessa" sydämessään jo ennen kaikkeuden luomista. Arminiolainen pelkkään edeltätietämiseen
perustuva näkemys osoittautuu näin anniltaan liian laihaksi kirkastaakseen
Sanan (Room. 8:29) koko ilmoitusta edeltätuntemisesta
ja Jumalan sydämestä. Jumala tunsi jo ennen aikojen alkua omikseen nekin ihmiset,
jotka ovat vailla tietoa omista vanhemmistaan tai jotka ovat haavoittavasti
saaneet kuulla olevansa pelkkiä "vahinkoja" tai "sattumia"
tässä elämässä. Kukaan ihminen ei kuitenkaan Jumalan edessä ole vahinko tai
sattuma. Kristuksessa ihminen löytää syvimmän
tarkoituksensa juuri silloin, kun hän saa kuulla ilosanoman siitä, että hänet
onkin Jumalan suunnitelmissa tarkoitettu ja nähty rakastetuksi, valituksi ja
ainutkertaiseksi Jumalan silmäteräksi jo ennen kuin hänen vanhempansa olivat
edes syntyneet - jo ennen kuin koko kaikkeutta oli edes luotu - täysin
riippumatta siitä, kuinka ja missä olosuhteissa hän tähän maailmaan on syntynyt
ja mitä tehnyt. Tästä esikuvana meillä on itse ihminen Kristus Jeesus, Jumalan
alkuperäinen Valittu, jonka esivanhemmista löydämme kuitenkin epätäydellisyyksiä,
mm. portto Raahabin tai esimerkiksi Daavidin tekemän
aviorikoksen seurauksena syntyneen pojan (Salomon). Koska edeltätuntemiseen perustuva edeltämäärääminen koskee Room
8:29:n mukaan Kristuksen kaltaisuuteen määräämistä, monet ovat
pelkistäneet koko ennaltamääräämisen yksinomaan tähän "kaltaisuuteen
määräämiseksi" syrjäyttäen valinnan muun sisällön. Vaikka pelastetut tosin
ovatkin valitut myös Hengen pyhitykseen, Kristuksen kuuliaisuuteen, jne.,
apostoli opettaa selkeästi edeltämääräämisen
merkitsevän juuri valintaa iankaikkiseen elämään. Sen osoittaa sekä
Roomalaiskirjeen tekstiyhteyden jatko-osa että Ef 1:11:
"Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka
vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan". (Vrt. j. 5:
"...edeltäpäin määräten meidät lapseuteen"). ’Edeltätuntenut (proginosko), 'tietää ennalta'. Ajatus ilmentää omakohtaista
yhteenliittymistä. Jumala ei ainoastaan tiennyt,
mitä ihminen tekisi, vaan myös mitä Hän itse tekisi hänen hyväksi. Tähän
sisältyy suuri salaisuus: miksi Jumala valitsi meidät ja me valitsimme Hänet?
Kukaan ei oikeastaan pysty selittämään Jumalan kaikkivaltiuden ja ihmisen
tahdonvapauden välistä suhdetta. (Novum Room.
8:29:stä) Tässä pohdinnassa meitä pyrkii koko ajan häiritsemään eräs
langenneelle ihmiselle tyypillinen ajatus, Että Jumalan ennaltamääräys
ja valinta tekisi jollain tapaa vääryyttä ihmisen vapaalle tahdolle ja
tukahduttaisi valinnanvapautemme. Mutta onko tahtomme todella vapaa suhteessamme Jumalaan?
Eräs vastaus on, ei. Käsitys ihmisen kykenemättömyydestä vaikuttaa millään
tavalla ratkaisevasti omaan pelastukseensa ja uskonelämäänsä omilla
valinnoillaan istuu lujasti niin luterilaisessa kuin kalvinistisessakin
maaperässä. Mutta on todettava, että oppi ihmisen täydellisestä syntiturmeluksesta
ja sidotusta ratkaisuvallasta - niin vakuuttavasti ja ansiokkaasti kuin
esimerkiksi Luther asiaa onkin perustellut - on Raamatun valossa vähintäänkin kyseenalainen. Kristus vetosi jatkuvasti ihmisen vapaaseen tahtoon ja
järkeen kehottaessaan ihmisiä parannukseen. Hän edellytti ihmisten tajuavan,
että he ovat pahoja ja näin ollen ymmärtävän myös, mikä on hyvää.
Velvoittaessaan ihmisiä jo "itsestään päättämään, mikä oikein on" (Luuk. 12:57) Hän samalla edellytti heidän kykenevän
valitsemaan oikean ja väärän välillä. Tuomiolle tullaan vain tietoisista
valinnoista hyvän ja pahan välillä. Pelastumattomat tuomitaan viimeisellä
tuomiolla "tekojensa mukaan". Jos oppi ihmisen täydellisestä syntiturmeluksesta olisi
totta, emme luonnollisestikaan kykenisi mihinkään arvioinnin ja valintaan hyvän
ja pahan välillä. Eli jos Jumalan valkoinen on meille mustaa ja musta
valkoista, emme voi tarkoittaa mitään sanoessamme, että Jumala on hyvä (C.S.
Lewis) Tahtomme on eittämättä monin tavoin sidottu synnin ja
pahojen voimien alla, mutta Jumala tekee myös jatkuvasti kaikkensa saattaakseen
meidät sellaiseen tilaan, jossa voisimme luovuttaa Hänelle vapaaehtoisesti
rakkautemme ja palvontamme. Mutta jotta tuo vapaaehtoisuus voisi olla
todellista, siihen on kuuluttava yhtä hyvin myös todellinen mahdollisuus
kääntää Hänelle selkänsä. Kenenkään "vapaa tahto" ei kuitenkaan voi
olla irrallaan siitä maailmankaikkeuden suuresta kokonaisuudesta, jota Jumala
kaikkivaltiudessaan ohjaa - ja joka eräässä mielessä on jo valmis. Vaikeutemme on myöntää, että Jumalan määräysvalta on hyvä ja
vanhurskas siitäkin huolimatta, että Hän valitessaan jonkun ihmisen samalla
ylittää hänen oman tahtonsa, vaikkakaan ei koskaan sido tai manipuloi sitä.
Me puolestamme kyllä olemme taipuvaisia manipuloimaan, tukahduttamaan ja alistamaan
toistemme tahtoa milloin hetkeksikään saamme siihen valtaa ja tilaisuuden.
Siksi meidän on niin vaikea käsittää että Jumala, vaikka tunnustammekin Hänet
hyväksi ja pelkkää rakkautta täynnä olevaksi Jumalaksi, kykenee todellakin toteuttamaan oman hyvän tahtonsa valittunsa
tahdon kautta - lainkaan sitomatta tätä tahtoa tai tekemättä sille
minkäänlaista väkivaltaa. 9. Jumalan pelastustahdon
luonne Miten tulisi sitten vastata siihen kalvinistiseen
väittämään, että osa ihmisistä on jo etukäteen määrätty kadotukseen?
(Uskonpuhdistaja Calvinhan opetti, että toiset
ihmiset on suorastaan luotu pelastusta ja toiset kadotusta varten). Onhan
ilmeistä, että Jumala on ennaltamäärännyt vain osan
ihmisistä pelastukseen. Eikö siitä seuraa, että loppujen osana on kadotus? Ja
eikö se ole ristiriidassa sen kaikkialla Raamatussa ilmenevän tosiasian kanssa,
että Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset pelastuisivat? Onko siis
Jumalan (ennalta)määräys toinen ja Hänen tahtonsa toinen, niin että Jumala
olisi ristiriidassa itsensä kanssa? Olemme jo todenneet, etteivät ennaltamääräys
ja valinta koske kadotustuomiota. Jumala todella tahtoo kaikkien pelastuvan (1. Tim. 2:4). Mutta Jumalan tahto voi merkitä
erilaisia asioita. Raamatussa Jumalan tahto voi merkitä 1. Hänen toimeenpanevaa tahtoaan, jolla Hän saa asiat
tapahtumaan, esimerkiksi luodessaan maailman tai lähettäessään vedenpaisumuksen.
2. Hänen lakia säätävää tahtoaan, jonka ilmauksena
Hän antoi Israelille lain ja antaa Sanassaan ihmisille tiedon tahdostaan ja sen
rikkomisen seurauksista. 3. Hänen harrasta toivettaan ja haluaan - Jumala soisi
kaikkien pelastuvan, mutta on uskonut valinnan ihmisille. Jumalan pelastustahto kuuluu selvästikin Hänen tahtonsa
kolmanteen lajiin - Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat eli Hän
soisi hartaasti kaikkien pelastuvan, mutta kaikki eivät silti pelastu, eikä se
ole Hänen syytään. Hän on antanut evankeliumissa ihmisille vapauden valita
iankaikkisen elämän ja kuoleman välillä. On muistettava, että lähtökohta
Jumalan pelastussuunnitelmalle on se, että kaikki ihmiset ovat jo
kadotettuja. Kukaan ei ole ansainnut taivasta, vaan kaikki ovat tuomion
alaisia. Käsittämättömässä armovalinnassaan Jumala kuitenkin pelastaa
ihmiskunnasta joukon - samalla Hän on kuitenkin antanut kaikille saman
mahdollisuuden pelastua. Monia asioita tapahtuu Jumalan tahdon vastaisesti, eikä Hän
estä niitä tapahtumasta. Kuitenkin kaikki yhdessä vaikuttaa lopulta
"niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, jotka Hänen aivoituksensa
mukaan ovat kutsutut." Jumalan "aivoitus’ oli se, että Hän tunsi edeltä,
ketkä Hän oli valinnut. Kadotetuille Hän taas sanoo: "Minä en ole koskaan
teitä tuntenuf’. (Matt.7:23). Nämä ihmiset eivät
myöskään itse koskaan tahtoneet täysin kääntyä Herran puoleen eivätkä pysyä Hänessä - Hän kutsuukin heitä
"laittomuden tekijöiksi". Yhteenvetona voi todeta, että - Kristus on kuollut kaikkien tähden ja avannut jokaiselle
yhtäläisen mahdollisuuden pelastua uskon kautta. - Pelastetut ovat tietoisesti valinneet
Kristuksen seuraamisen, mutta taivaassa he tulevat kerran kiittämään
autuudestaan yksin Jumalaa ja näkevät pelastuksensa syyksi yksin Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen, joka tapahtui Kristuksessa jo
ennen maailman luomista. - Kadotetut näkevät rangaistuksensa syyksi yksin
oman väärän valintansa ja tottelemattomuutensa. He voivat syyttää tuomiostaan
halki iankaikkisuuden vain itseään. 10. Valintatietoisuuden
voima ja hengelliset tulokset 1. Valintatietoisuus
vahvistaa pelastusvarmuutta Raamatullinen tietoisuus siitä, että olemme valitut Kristuksessa
iankaikkiseen pelastukseen ja valitsijana on itse kaikkivaltias Jumala, johtaa
myönteiseen elämänasenteeseen ja oikeaan kristilliseen kilvoitteluun. Perusteet
fatalismille, sokealle kohtalouskolle, ovat kumotut ja sijaan tullut armon
tunto. Useinhan jo uskoon tulleen välitön tuntemus on: "Kuinka
olenkaan voinut saada tällaisen armon, että Hän valitsi juuri minut!" Tältä pohjalta kristityille
annetaankin useita kehotuksia: - Pukeutukaa siis te, jotka olette
Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen". (Kol. 3:12). - Pyrkikää sentähden,
veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi". (2.
Piet. 1:10) .- ... valitut ... olkaa te varuillanne’.
(Mark. 13:22,23). Paavali rohkaisee meitä nousemaan elämän taisteluiden ja
vaikeuksien yläpuolelle muistuttamalla meitä Jumalan valinnasta. Paavali
asettuu katselemaan ikuista pelastustamme ikään kuin jo taivaallisesta
päämäärästämme käsin. Sieltä hän tähyilee taaksepäin Jumalan arvoituksia ja
toteaa: "Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa
niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa
mukaan ovat kutsutut. Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut,
hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi,
että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltämäärännyt,
ne hän on myös kutsunut, ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut,
mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut. Mitä me siis
tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä
vastaan?" (Room.
8:28-31). 2. Valintatietoisuus
vahvistaa nöyryydessä ja jumalanpelossa
Koska Jumalan valinta on armovalinta (Room. 11:6),
kaikki ihmisen omat ansiot ovat kumotut. Meidät ja meidän pelastuksemme on
tehty totaalisesti riippuvaisiksi yksinomaan Jumalan ansaitsemattomasta
armosta. Omien ansioidemme perusteella ja Jumalan pyhän lain mukaan olemme ja
pysymme tulevaisuudessakin kadotettuina, vaelsimmepa Hengessä sitten miten
hurskaasti tahansa. Tarvitsemme loppuun saakka joka päivä Jumalan armollista
anteeksiantoa. Alkukristityt tunsivat selkeästi sen totuuden, ettei kukaan
voi tulla Jeesuksen luokse ellei saa siihen armoa taivaasta (Joh. 6:44). Voimme
yksinomaan huutaa Herraa avuksemme ja luottaa siihen, että Hän lupauksensa
mukaan kuulee meitä. Tämä ei anna aihetta kevytmielisyyteen, vaan tekee meidät
yhä riippuvaisemmaksi Hänen armostaan. Jo Israelin kansa tunsi valintansa ja pyhän kutsumuksensa
raskaana Jumalan kätenä yllään, milloin se
erehtyi pitämään valintaansa lupana
ja vapautena tehdä mitä hyvänsä:
"Ainoastaan teidät minä
olen valinnut kaikista maan sukukunnista - sentähden
minä kostan teille kaikki teidän pahat tekonne." (Aam. 3:2). 3. Valintatietoisuus
vahvistaa kutsumuksen palvella ja evankelioida
Valintatietoisuus luo perustan aidolle
kutsumustietoisuudelle ja rakkaudelliselle palvelemiselle. Kaikki inhimillinen
kerskaus ja arvoasemat ovat kumotut, sillä kaikkihan on armoa ja lahjaa Jumalalta.
Hän johtaa valittunsa eri
palvelutehtäviin oman aivoituksensa mukaan inhimilliseen arvoasemaan katsomatta
ja varustaa meidät Pyhän Hengen armolahjoilla. Luottamus Jumalan ennaltamäärätyn
valinnan toteutumiseen iankaikkisessa pelastuksessa ei suinkaan vähentänyt apostolien
intoa evankeliumin julistuksessa, päinvastoin - tehokkuudessaan he
olivat vailla vertaa. Sen sijaan Jumalan armovalinnan unohtaminen on usein
johtanut meidät "kaikki riippuu minun omista ratkaisuistani"
-asenteeseen, josta on vain lyhyt askel lakikristillisyyden orjuuteen:
"Kaikki (siis pelastuksenikin) riippuu omista teoistani". Tällainen
ei lisää intoa kristillisessä elämässä, vaan lamauttaa. Tämänkaltainen omien tekojen korostaminen pelastusasiassa
olisi heti särähtänyt myös apostolien korvaan. Heille evankeliumin julistus oli
kuin voimakkaan magneetin viemistä sekalaisten esineiden keskelle - valitut
tarttuivat ilosanomaan erottuen muiden ihmisten joukosta kuin magneettiin
singahtavat rautanaulat muista esineistä! •
Paavali
tunnisti tessalonikalaisten valitsemisen siinä,
että he vastaanottivat evankeliumin Pyhässä Hengessä ja heistä tuli Herran
seuraajia (1. Tess. 1:4-6). •
Sananjulistus Pisidian Antokiassa
erotti pakanoiden joukosta "ne, jotka olivat säädetyt iankaikkiseen
elämään." (Ap.t. 13@48). •
Jumala
ilmoitti apostolille etukäteen, että Hänellä oli "paljon kansaa tässä
kaupungissa", jotta julistusta jatkettaisiin ja tämä "kansa"
tulisi sisälle uskoon (Ap.t. 18:10). •
Paavali
näki koko palvelustehtävänsä ja apostolinvirkansa asetetuksi palvelemaan "Jumalan
valittujen uskoa’ (Tiit. 1:1). •
Apostoli
oli valmis jopa menemään vankilaan evankeliumin julistamisen vuoksi, koska hän
halusi "kärsiä kaikki valittujen tähden" (2. Tim. 2:10). 4. Valintatietoisuus
johtaa kunnioitukseen Terve valintatietoisuus on viimein ainoa perusta toinen
toisemme rakastamiselle ja kunnioittamiselle seurakunnassa. Inhimillinen
arvojärjestys ja maailmalliset mittapuuthan ovat kumotut, ja jokainen uskova on
henkilöön katsomatta valittu ja synnytetty uudeksi luomukseksi taivaalliseen
kuninkaalliseen sukuun. Puliukko, joka vasta eilen antoi elämänsä Jeesukselle ja
vielä tänään haisee, on yhtä arvokkaassa asemassa Jumalan edessä kuin parhaiten
pukeutunut ja jo neljäkymmentä vuotta uskon hellä kilvoitellut seurakuntalainen.
Jos halveksimme tai syrjimme vähempiosaisia, vammaisia, erirotuisia,
ulkomaalaisia, pakolaisia tai psyykepotilaita tai varattomia tai keitä muita
hyvänsä kristittyjä seurakunnassa, me halveksimme Jumalan omaa valintaa ja
teemme syntiä. On hyvä muistaa myös, että Herran oma valinta kumosi
radikaalina tavalla myös naisen asemaa koskevia käsityksiä ja
raamatuntulkintoja alkukristillisessä kulttuuriympäristössä ja myöhemminkin. Käsitys,
jonka mukaan nainen ei tänäkään päivänä saisi opettaa seurakunnassa, on selkeän
kulttuurisidonnaisen säädöksen väärää soveltamista, sillä jo alkuseurakunnan
aikana opettajina oli huomattavia naisia, esim. Priskilla
(Priska), Ap.t. 18:26.
Samalta tavoin aikansa kulttuurisidonnainen asia UT:ssa
on esimerkiksi kehotus orjien pysymisestä asemassaan. Luomisjärjestyksessä
miehellä ja naisella ovat luonnollisestikin omat pysyvät asemansa myös Jumalan
armotaloudessa ja avioliitossa, mutta palvelutehtävissä rajat ovat selkeästi
kehittyneet kulttuurisidonnaisten olosuhteiden ja Jumalan valinnan mukaan. Jumala
on kautta aikojen valinnut ja valitsee nytkin myös
naisia apostolisiin, profeetallisiin ym. tehtäviin valtakunnassaan, vaikka
jotkut tulkitsijat eivät tätä valintaa ole kyenneetkään kunnioittamaan. Jo alkuseurakunta teki syntiä katsoessaan henkilöön ja
ulkomuotoon muistamatta, että seurakunnassa tulee kunnioittaa enemmän Jumalan
oman valinnan todellisuutta. Monet esimerkiksi varasivat jumalanpalveluksissa
etukäteen paikat hyväosaisille kehottaen köyhempiä seurakuntalaisia seisomaan
tai tyytymään jalkajakkaran vierustaan. Apostoli nuhtelee heitä: ",..te katsotte loistavapukuisen puoleen ja sanotte:
'Istu sinä tähän mukavasti', ja köyhälle sanotte: 'Seiso sinä tuossa', tahi:
'Istu tähän jalkajakkarani viereen'... Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala
ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita
uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka
häntä rakastavat'?" (Jaak. 2:3,5). Näin suurimmatkin Jumalan salaisuudet, joista Hän on jotakin
nähnyt hyväksi ilmoittaa meille Sanassaan, johtavat meidät hyvinkin
käytännölliseen kristillisyyteen. |