MIKSI  JUURI  KRISTILLINEN  USKO?
Jumala / Kristinusko / Raamattu / Kristillinen oppi / Kristityt / Muu

Usein esille tulleiden kysymysten käsittely lyhyesti ( versio 9 / 2006)
 (Muokatut kohdat 1.7, 3.11, 3.12, 5.14, 6,2  )

SISÄLTÖ:
TÄMÄN  ESITYKSEN  SYNTY  JA  TARKOITUS
1. JUMALA
  1.1 KUKA  JUMALA  ON  ?
Uskovaisten lähtökohta / Jumalan olemassaolo / Ikuisuuden ongelma
1.2 JUMALAN  OLEMUS
Jumala  on rakkaus / Jumala  on pyhä ja oikeudenmukainen / Jumala ja pahuuden ongelma  
1.3  ONKO  JUMALA  KAIKKIVALTIAS?
1.4 JUMALA JA IHMISET
Eri ajatustaso / Jumalan kuva / Jumalanpelko / Uskovaisten suhde / Jumalan toiminta VT:ssa.    (muokattu 06/06)
1.5 JUMALA  JA  MAAILMAN  HÄTÄ
Kärsimyksen ongelma / Mutta kai Jumala voisi puuttua asioihin? / Kärsimys  maailman kirous
1.6 VAPAA  TAHTO. ONKO  SE  KÄRSIMYKSEN  ARVOINEN  ASIA?
Vapauden riskit / Vapaa tahto ja rangaistus
1.7 TODISTUS  JUMALAN OLEMASSAOLOSTA  (Täyd. 9/2006)
Miksi pitäisi todistaa Jumalan olemassaoloa? / Tutkimuksen rajoittuneisuus / Usko ja tiede / Jumala ilmoittaa itsensä
1.8 MIKSI-KYSYMYKSET  ?
Tietolähteemme / Kaiken alku? / Uteliaat ihmiset ja kysymykset / Voiko Jumala tehdä virheitä? / Onko vastauksia kysymyksiin?
1.9 JUMALA, KAIKKIVALTIAS JA HELVETTI    (muokattu 02/06)
    Miksi? / Onko Jumala oikeudenmukainen?

2. KRISTINUSKO  
2.1 MITEN ELÄVÄ KRISTILLINEN USKO EROAA USKONNOSTA  YLEENSÄ?
Erään lähetyssaarnaajan kokemus
2.2 OMAT NÄKEMYKSET "KESTÄVÄSTÄ POHJASTA"
2.3 MUUT  USKONNOT

3. RAAMATTU
3.1 RAAMATUN  TARKOITUS  JA  TEHTÄVÄ
3.2 MIKSI RAAMATTU ON NIIN VAIKEASELKOINEN?
3.3 ONKO RAAMATTU VAIN IHMISTEN KIRJOITTAMA KIRJA?  (Linkki lisätty 9/05)
Pyhän Hengen vaikutus / Profetiat / Vanhan ja uuden liiton erot / Miten luen Raamattua?
3.4 UUDEN  TESTAMENTIN  LUOTETTAVUUS
Tutkimuskriteerit / Milloin evankeliumit on kirjoitettu? >  (Täyd. 06/06)
3.5 ONKO RAAMATTU TÄYNNÄ TARUJA?
3.6 ONKO RAAMATUSSA RISTIRIITOJA?
3.7 MIKSI VT:SSA ON NIIN PALJON JULMUUTTA?    (muokattu 06/06)
3.8 MIKSI  NIIN  PALJON  TULKINTOJA?
3.9  MIKÄ  ON  RAAMATULLISTA  ?
3.10 PROFETIAN  LUONNE
Yleistä / Raamatun omat profetiat koskien mm. Israelia sekä lopun aikoja
3.11 LIBERAALITEOLOGIEN HARHAT  (Täyd. 09/06)
Mistä on lähdetty / Mihin on tultu
3.12   TÄMÄN  AJAN AJATTELUMALLIT  (Täyd. 09/06)
Kaikki on suhteellista - Mihin kyseenalaistaminen johtaa? / Suvaitsevaisuus / Kriittinen pohdinta ja ajattelu / Auktoriteetit / Käsitteiden viidakko / Elämänkatsomukset
3.13 MUUT "PYHÄT KIRJAT"

4 JOITAKIN KRISTILLISEN USKON AIHEITA
4.1 JUMALAN KOLMINAISUUS     (Täyd.02/06)
Isä / Poika / Pyhä Henki
4.2 JUMALAN RAKKAUS  (Uusi 8/05)
4.3  PELASTUS HYVIEN TEKOJEN KAUTTA  ?
4.4 JUMALAN KUTSU  - VALINTA  -   PELASTUS
4.5 SYNTI - LAKI – ARMO  (Uusittu 2/06)
4.6 RUKOUS  (Uusittu 8/05)
Rukouksen käytännöllinen merkitys / Rukouksen syvempi merkitys
4.7 MITÄ USKO ON?
Uskon ongelma / Pelastava usko / Uskoontulon "askeleet" / Uskoontulon periaatteet / Vahva usko / Kristillisen uskon kolme tasoa
4.8 ARMOLAHJAT, PROFETIAT – MILLOIN JUMALASTA, MILLOIN EI?
4.9 TAIVAS – HELVETTI
4.10  KRISTILLINEN  VAELLUS
4.11  ANTEEKSIANTAMUS
4.12  HENGELLINEN KYPSYYS

5 KRISTITYT
5.1  KRISTITYT  ARKIELÄMÄN  KESKELLÄ
Elämme syntiin langenneessa maailmassa / Ihmisinä olemme erilaisia / Aikamme paineet  ja  vaikutukset / "Menestysteologia" / Parantumisesta
5.2 KRISTITTYNÄ NYKY-YHTEISKUNNASSA  (Uusi 10/05)
Ihmisarvo / Demokratia / Esivalta / Perhe / Seksuaalisuus / Homoseksuaalisuus / Raha / Päihteet / Eettiset kysymykset / Väkivalta / Mielenterveys
5.3 MIKSI USKOVAISTEN VIRHEITÄ SEURATAAN JA NIITÄ SUURENNELLAAN JA YLEISTETÄÄN?
Miksi kristityt ovat tehneet pahaa? / Miksi yksipuolista tarkastelua? / Vahingonilo / Väärä käsitys / Vastenmielisyys / Syytökset valehtelusta
5.4 USKOVAISET  JA  EI-USKOVAISET?
Onko eroja ja mitkä? / Meillä kaikilla on vastuu / Negatiivinen asenne
5.5 MIKSI USKOVAISET "TUPUTTAVAT" USKOAAN?
5.6 USKOVAN KIITOLLISUUS  
5.7 OMA  TODISTUS
5.8 IHMISEN VIETIT (Seksuaalisuus)
5.9 "ENSI APU"
5.10 JUMALAN JOHDATUS ARKIELÄMÄSSÄ
5.11 KUN MASENNUS ISKEE
5.12 ONKO JEESUKSEEN USKOVIA PALJON VAI VÄHÄN?
5.13 KOKONAISUUS KRISTILLISEN USKONI TAKANA  (Uusi 9/05)
5.14 KRISTITYN NÄKEMYS TULEVAISUUDESTA  (Uusi 2/06)

6. MUUT  AIHEET
6.1 IHMISEN  LOGIIKKA    (muokattu 06/06)
6.2 MAAILMANKUVA  (Täyd. 9/2006)
  Ihmeellinen luomakunta / Kysymyksiä evoluutiosta / Usko ja tiede / Tulevaisuus
6.3 TIETOTEKNIIKASTA  VERTAUSKUVIA
Tietokoneen "kehitys" / Aivopesu, ohjelmointi ja virukset / Toimiva yhteys

7. YHTEENVETO - KRISTILLISEN USKON PERUSASIA, PELASTUS

TÄMÄN  ESITYKSEN  SYNTY  JA  TARKOITUS

Vaikka elämme nk. kristillisessä maassa, monet kuitenkin suhtautuvat hyvin välipitämättömästi tai jopa kielteisesti kristillisen uskon asioihin. Tämä on tullut hyvin voimakkaasti esille mm. internetin keskustelupalstoilla, joilla on esitetty monenlaisia kysymyksiä. Siellä on myös käynyt ilmi, että tietämättömyys näistä uskon asioista on hyvin suuri. Tähän on koottu antamiani vastauksia  joihinkin yleisiin, ei suinkaan kaikkiin kysymyksiin, tiettyihin aiheisiin niputettuina ja muokattuna. Johtuen ihmisten erilaisista taustoista ja kokemuksista laajempi systemaattinen  esitys voi olla joskus tarpeen jonkin erilliskysymyksen selvittämiseksi. Tätä on pidettävä mielessä. Vastaukset eivät suinkaan ole täydellisiä. Niissä on hyvin tiivistetysti tuotu esille joitakin ajatuksia, jotka voivat toimia virikkeinä näitten kysymysten jatkopohdinnoissa. Monissa kohdissa on kysymys niin laajoista ja syvällisistä, osittain ihmisen ajatuskyvyn ulkopuolella olevista asioista, että on mahdottomuus näin lyhyessä esityksessä saada kaikille tyydyttäviä vastauksia.

Vaikka vastaukset mielestäni pohjautuvat Raamatun sanomaan, niitä ei perustella raamatunjakeilla, koska silloin esitys paisuisi kohtuuttomasti.

Kiinnostuneille on hyvä kirja mm. Boyd´ien kirja: "Epäilijän kirjeet" (Suomeksi  Aika Oy 1993).
Toinen suositeltava kirja on Stefan Gustavssonin kirja "Perusteltu usko" (Uusi tie 1999. Otteita tästä kirjasta on osiossa: Elämänkatomusten viidakossa , sekä viittauksia muuallakin.

Lisäksi on lainauksia allekirjoittaneen kirjoituksista  internetissä, joihin viitataan, sekä keskustelupalstoilla käydystä keskustelusta.

1.  JUMALA

1.1  KUKA  JUMALA  ON  ?

Alaotsikot: Uskovaisten lähtökohta - Jumalan olemassaolo - Ikuisuuden ongelma

Uskovaisten lähtökohta

Uskovaisten lähtökohta on, että Jumala on aina ollut, Hän on ja tulee olemaan. Ihmisten rajoittunut ajatuskyky ei pysty käsittämään Hänen viisauttaan ja suuruuttaan. Eri ihmiset, myös uskovaiset, voivat tuoda esille ja korostaa erilaisia Jumalan ominaisuuksia. Tämä ei aina merkitse ristiriitaisuutta, vaan pikemmin antaa pieniä välähdyksiä siitä kokonaisuudesta, joka on meidän ajatuskykymme sekä koko tieteen ja tutkimuksen ulkopuolella. Sen takia on täysin järjetöntä ja turhaa ajatella, että tiede voisi johdattaa ihmisen Jumalan yhteyteen. Tulee kuitenkin muistaa, että vaikkemme järjellä voi käsittää Jumalaa, usko Jumalaan ei ole järjenvastaista, kuten myöhemmin tuon esille.

Jumalan olemassaolo

Kun on kysymys Jumalasta, meidän tulee huomioida mm. seuraavat asiat:

1. Kaikkivaltias Jumala, tämän luomakunnan Luoja, on itse tuntemamme ulottuvuutemme ulkopuolella. Sen takia tieteellinen tutkimus ei pysty Jumalaa tutkimaan. Missä Jumala on? Hän on itse ilmoittanut: "Korkea ja Ylhäinen, hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin: - Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen." (Sen takia ei kriittisellä ja arvostelevalla mielenlaadulla voi saada yhteyttä Jumalaan. Lieneekö tämä syy siihen, että Jumala-käsite jää niin monille vieraaksi.)

2. Vahva todistus Jumalasta ovat ne sadat miljoonat ihmiset, jotka ovat saaneet edellisen jakeen mukaisesti kokea Jumalan voimaa omassa elämässään. Voit lukea joitakin esimerkkejä.

Näitten ihmisten todistuksia ei voi noin vain ohittaa tai mitätöidä kevytmielisillä selityksillä.  

3.Tämän ihmeellisen luomakunnan takana on viisautta, jota emme täysin edes voi tajuta. On täysin järjetöntä väittää, että kaikki on ilman Luojaa ja suunnittelijaa kehittynyt tyhjästä. Tämä sotii arkipäiväistä kokemustamme vastaan. Raamattu ilmoittaa sen näin: "Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. 20. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua. 21. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt."

Kun mainitaan, että Jumala on maailman luonut, seuraa usein kysymys: Kuka on sitten luonut Jumalan? Palaan tähän kohdassa 1.8.

Jumalan olemassaolon puolesta  on useita argumentteja mm.:
- Kosmologinen argumentti.
- Design-argumentti.
- Moraalinen argumentti.

Ikuisuuden ongelma

Raamatussakaan Jumala ei "todista" olemassaoloaan tavalla, jota ehkä monet haluaisivat. Hän vain on "MINÄ  OLEN". Hän toimii. Hän on ikuinen.

Meidän on vaikea tajuta ikuisuutta ja mitä se todellisuudessa merkitsee, koska olemme niin voimakkaasti sidottuna tähän nykyiseen aikakäsitteeseen. Tässä nykyisessä elämässämme olemme sidotut tiettyihin ulottuvuuksiin. Pituuden, leveyden sekä korkeuden / syvyyden suhteen meillä on, ainakin periaatteessa, mahdollisuus vapaasti liikkua tai olla liikkumatta (pysyä paikallaan). Aikaulottuvuudessa (Einsteinin mukaan neljäs ulottuvuus) meillä ei ole tässä materia-olotilassa tätä mahdollisuutta. Ikuisuus vallitsee, jos aika-akselilla ei liikuta. Tiedemiesten mukaan lienee toista kymmentä ulottuvuutta. Näistä meillä ei ole käytännössä käsitystä.

Itse Jumala on ulottuvuudessa, jossa tällaista aikarajoitusta ei ole, kuten Raamatustakin käy ilmi. Koska Hän ON  tämän luomakunnan LUOJA, Hän on itse sen ulkopuolella. Jos Hän olisi tästä luomakunnasta, ei Hän olisi voinut itseään luoda. Jumala on saamaan aikaan menneessä, tässä hetkessä ja tulevassa.

Raamattu puhuu paljon  näkymättömästä maailmasta.

1.2 JUMALAN  OLEMUS

Alaotsikot: Jumala  on rakkaus - Jumala  on pyhä ja oikeudenmukainen - Jumala ja pahuuden ongelma  

Jumala  on rakkaus

Raamattu kertoo meille, että Jumala on rakkaus. Jumala loi maailman rakkauden tähden. Maailmasta piti tulla rakkauden täyttämä paikka. Jumalan ja ihmisen välisen suhteen piti olla rakkaussuhde. Sen piti olla kiintymystä, luottamusta ja kunnioitusta ilman ehtoja. Samaten ihmisten keskinäisten suhteitten piti olla täynnä rakkautta. Syntiinlankeemus turmeli tämän Jumalan unelman.

Hän halusi ihmisen, joka ei olisi kaikessa vain tottelevainen "robotti". Hän halusi suhteen, joka perustuisi vapaudessa toimivaan rakkaussuhteeseen, koska ainoastaan siinä Jumalan rakkaus toteutuu. Tämä merkitsee, että ihmisellä on vapaus tehdä omia ratkaisuja erilaisissa valintatilanteissa. Näin oli syntiinlankeemuksessa ja niin on ollut kautta aikojen. Jumala sallii meidän tehdä ratkaisuja, jotka eivät läheskään aina ole Jumalan tahdon mukaisia. Seurauksista joudumme itse ja kanssamme moni muukin kärsimään, koska "mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää". Jumala ei aina ota meitä ihmisiä "niskasta kiinni rötöksistämme" , vaan rakkaudella Hän kutsuu meidät pelastukseen Jeesuksen sovitustyön kautta. Ja taas ihminen usein tekee väärän ratkaisun ja kieltäytyy ja kierre jatkuu. Mutta Jumala on rakkaus ja haluaa katkaista nämä kierteet.

Jumala  on pyhä ja oikeudenmukainen

Jumalan olemukseen kuuluvat myös pyhyys ja oikeudenmukaisuus. Onko Jumala tuomari? Rankaiseeko hän? Koska Jumala on pyhä rakkaus, on hän myös ehdottoman oikeudenmukainen. Olisihan aivan mahdotonta, että rakastava Jumala voisi hyväksyä ihmistä kohdanneen vääryyden. Jumalan oikeudenmukaisuudesta on vakavat seuraukset: miten syntinen, vääryyttä tehnyt ihminen voi kestää oikeudenmukaisen Jumalan kasvojen edessä. Jos ihminen ei olisi syntinen, niin hän kokisi, että Jumala on rakastava Isä. Mutta koska hän on syntinen, hän pelkää Jumalan vihaa. Hän pelkää, että hänen rakkaudettomuutensa ja vääryytensä paljastuvat. Oman syntisyytensä tähden ihmiset kokevat, että rakastava Jumala on tuomari.

Luodessaan ihmisen Jumala otti niin suuren riskin, että siihen sisältyi ihmiseksi tuleminen ja helvetillinen kuolema ristillä. Jumala on Raamatun mukaan kärsinyt ihmisten vääristä valinnoista, ja Hän kärsii koska rakastaa.

Jeesuksen, Jumalan Pojan, uhrikuolema näyttää meille, että Jumala rakastaa ihmistä uhrautuvalla rakkaudella. Tällainen "agapee"-rakkaus on aika vieras käsite nykyajan ihmisille,  joille rakkaus-käsite usein on täysin jotain muuta, kuin mitä Raamatussa kuvataan. Jumalan poika kärsi synnittömänä synnin seurauksen, kuoleman. Jeesuksen ansiosta saamme kohdata Jumalan, joka ei ole tuomari vaan rakastava isä.  

Jumala ja pahuuden ongelma  

Kaiken sen pahuuden keskellä, mikä maailmassa ympärillämme tapahtuu, monet ovat ymmällä. Mistä kaikki pahuus on tullut? Miksi se saa yhä enemmän valtaa? Eikö mikään voi sitä estää? Miksei hyvä ja rakastava Jumala puuttuu asioihin? Voinko minä mahdollisesti jotain tehdä? Voivatko kristityt jotain tehdä? Kysymyksiä on paljon, emmekä ehkä saa tyydyttäviä vastauksia kaikkiin ongelmiin.

Usein kysytään, miksi Jumala on luonut Saatanan, pahuuden ja kaiken, mikä siihen liittyy?

Jumala ei ole näitä luonut. Ne ovat ikään kuin seurauksia rakkauden Jumalan toiminnasta, kuten jatkossa osoitetaan.

Jumala ei voi olla paha. Jumalan luomakunta oli, kuten alussa mainittiin, "sangen hyvä".

Raamattu antaa vihjeitä (Jes.14:12-21, Hes.28:1-10, ym), että jossakin vaiheessa eräs etevä enkeliruhtinas ylpistyi ja pyrki Jumalan yläpuolelle. Tällöin hän sai melkoisen osan enkelimaailmasta puolelleen. Eedenin puutarhassa tämä paholainen viekotteli ensimmäiset ihmiset syntiin ja sen jälkeen maailma on ollut "pahan vallassa".
Pahuuden alkujuuret ovat siis ylpeys, itsekkyys, vallanhalu ja tottelemattomuus Jumalaa vastaan.
Tuntuuko tutulta? Eikö tämän päivän pahuus maailmassa johdu ihan näistä samoista alkujuurista? Entäs meidän omassa elämässämme? Eivätkö sielläkin nämä samat voimat usein riehu? Olemme osa syntiin langennutta, kapinoivaa ihmiskuntaa. Jos siis olisit ollut Aadam tai Eeva, olisit tehnyt saman virheen kuin he, olisit kieltäytynyt tottelemasta Jumalaa.
Pahalla on taipumus levittää pahaa, sekä yksilön kohdalla että yhteisössä. Se toimii lumivyöryn tavoin. Tämä on selvästi havaittavissa tämän päivän maailmassa. Tästä Raamattukin puhuu. "Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää."  

Eräs toinen näkökulma kysymykseen, mikä on "pahuus": Usein käsitetään pahuutta oliona, käsitteenä tai esineenä, joka on sellaisenaan olemassa kuten "tuoli" tai "pöytä". Mutta, mitä on nälkä? Tai kuoppa kadussa? Eiköhän se ole jonkin puute? Nälkä on ruoan puutetta, ja katukuoppa on tiemateriaalin puutetta. Ellei ole katua, ei siinä kadussa voi olla kuoppaa! Samalla tavalla pahuus on hyvyyden puutetta, eikä sellaista, minkä Jumala olisi luonut. (Tämä ei tarkoita, että pahuus olisi epätodellinen. Se on yhtä todellinen kuin kuoppa kadussa.) Sen takia voidaan sanoa, että Jumalan luomakunta oli "hyvä", eikä Jumala luonut pahuutta.

Lue "Pahan ongelma - huono argumentti kristinuskoa vastaan".

Ongelman valaisemiseksi voi olla hyvä tutkia, mitä Raamattu opettaa sekä valkeuden että pimeyden näkymättömistä olennoista.

1.3 ONKO  JUMALA  KAIKKIVALTIAS?

Miten Jumala sallii kaikkia niitä julmuuksia ja epäoikeudenmukaisuuksia, mitkä maailmassa tapahtuvat? Jos Hän kerran on kaikkivaltias, miksi Hän ei puutu asiaan? Onko Hän kaikkivoipa? Siinä monen ihmisen usein hyvin rehellinen kysymys. Kysymykseen voi vastata sekä kyllä ja ei.

Vastaus on kyllä siinä mielessä, että alunperin Hänellä oli kaikki valta. Ennen luomista ei ollut muita olentoja kuin Jumala. hän saattoi tehdä mitä tahansa, eikä mikään vastustanut Häntä.

Vastaus on ei siltä kannalta, että vapaalla tahdolla varustettujen olentojen luomisen myötä Jumala väistämättä delegoi osan vallastaan luoduillensa. Hän halusi ihmisen, joka ei olisi kaikessa vain tottelevainen "robotti". Hän halusi suhteen, joka perustuisi vapaudessa toimivaan rakkaussuhteeseen, koska ainoastaan siinä Jumalan rakkaus toteutuu. Tämä merkitsee, että ihmisellä on vapaus tehdä omia ratkaisuja erilaisissa valintatilanteissa, kuten jo aikaisemmin mainitsin. Näin oli syntiinlankeemuksessa ja niin on ollut kautta aikojen. Jumala sallii meidän tehdä ratkaisuja, jotka eivät läheskään aina ole Jumalan tahdon mukaisia. Seurauksista joudumme itse ja moni muukin kärsimään, koska "mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää". Jumala ei aina ota meitä ihmisiä "niskasta kiinni rötöksistämme", vaan rakkaudella Hän kutsuu meidät pelastukseen Jeesuksen sovitustyön kautta. Ja taas ihminen usein tekee väärän ratkaisun ja kieltäytyy ja kierre jatkuu. Mutta Jumala on rakkaus ja haluaa katkaista nämä kierteet.

Tämän "vallanluovutuksen" Jumala teki puhtaasti omasta tahdostaan. Jos Jumalan valta onkin näennäisesti rajallinen, se on siksi, että Hän on niin päättänyt.

Kuitenkin Jumala on "vallassa" ja ohjaa ihmiskuntaa kohti suunnittelemaansa päämäärää, joka meille näytetään Raamatun profetioissa. Sen takia meidän ei tarvitse masentua. Me saamme kuuliaisina kulkea Jumalan johdatuksessa. "Hän johdattaa, kun he rukoillen kulkevat". Vaikka Saatanalla onkin valheenruhtinaana paljon valtaa tänä päivänä, Jumalan lopullisen tarkoituksen - se, että luomakunta on kerran rakkausyhteydessä Häneen - toteutuminen ei ole koskaan uhattuna.

1.4  JUMALA JA IHMISET

Alaotsikot: Eri ajatustaso - Jumalan kuva - Jumalan pelko - Uskovaisten suhde

Eri ajatustaso

Jumala tietää tulevaisuuden, koska Hän ei ole aikaan sidottu. Hän on tämän luomakunnan luonut, joten Hänen on itse oltava sen ulkopuolella. Tämä tekee meille vaikeaksi tajuta monenlaisia asioita, joita uteliaina pohdimme.

Vaikeus monissa pohdinnoissa ja keskusteluissa on, että yritetään siirtää Jumalan aivoituksia ihmisen ajatusmallin tasolle. Nykyajan ajatusmalli lisäksi usein lähtee siitä, ettei Jumalaa ole, kaikki on kyseenalaistettava, jolloin se oma ajatuskyky itse asiassa on joillekin korkein auktoriteetti ja toimii ylimpänä tuomarina. Vaaditaan Jumalasta todisteita ja tietoja, jotka olisivat tällaisen  ajatusmallin mukaisia. Tämä on mahdottomuus. Luotu ihminen olisi kaiken keskipiste eikä Luoja itse. Mutta miksi tällaisen ajatusmallin pitäisi olla oikea?

Mielestäni tällainen itsekäs ajatus- ja logiikkamalli, jossa keskipiste on MINÄ ITSE eikä Jumala on täysin vääristynyt. Eihän  miljardien "MINÄ"-ihmisten käsitys voi olla oikeassa, varsinkaan kun tiedämme, miten erilaisia olemme. Eihän luotu ihminen voi olla jumala. Hän ei voi edes läheskään ymmärtää Jumalan kaikkia aivoituksia.

Jumala on itse ilmoittanut: " Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. 9. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella."  (Jes.55)

Sen takia tämä nykyaikana leviävä ajatusmalli on erittäin ylimielinen, kun kuvitellaan, että Jumala toimisi tai Hänen pitäisi toimia meidän itsekkäiden toivomustemme tai käsitystemme mukaisesti. Tämä tarkoittaa, että ihminen työntää Luojansa sivuun ja kuvittelee itse olevansa jumala. Kyllä tällainen jumala on tavattoman heikko ja kykenemätön, johon ei ole luottamista. Tältäkö pohjalta arvostellaan Jumalaa?

Maailmassa on monenlaisia elämänkatsomuksia olemassaolo-kysymyksistämme. Lyhyesti näistä ja niiden vaikutuksista ihmisten ajatteluun ja moraaliin: "Elämänkatsomusten viidakossa".

Ihminen - Jumalan kuva

Luomisessa rakkauden Jumala antoi ihmiselle valintavapauden, jotta ihminen voisi valita rakkaussuhteen Jumalaan, jolloin Jumalan kuva näkyy, koska ilman vapautta ei ole rakkautta. Todellinen vapaus merkitsee moraalista vastuuta, mikä merkitsee, että olemme vastuussa myös toinen toisillemme. Siinä me voimme tehdä vääriä valintoja, olla rakkaudettomia, ja Jumalan kuva himmentyy meissä.
Pahin väärinymmärrys lienee se, että ihminen ymmärretään Jumalan kopioksi, näköispatsaaksi henkisellä tasolla. Ja sitten todetaan: "Jos Jumala on sellainen kuin ihminen, niin .... " Jatko vaihtelee, mutta aina sen sävy on kielteinen.
Me vain heijastelemme sitä, mitä Jumala on. Jumala ei hyväksy mitään väärää. Mutta meidän kykymme valita oikean ja väärän välillä on pilaantunut. Jumalan kuvan sirpaleet näkyvät siinä, että me ylipäänsä pohdimme tällaista ongelmaa.
Jumala on rakkaus. Rakkaus on pohjimmiltaan epäitsekästä toimintaa toisten hyväksi. Koneet voittavat meidät monessa asiassa (voima, nopeus, tietojenkäsittelykyky, mittaustarkkuus), mutta ne eivät pysty rakastamaan. Lemmikkieläimet voivat kiintyä omistajaansa, mutta nekään eivät pysty rakastamaan.  Rakastaminen on Jumalan meille antama aatelismerkki.
Niinkuin kaksi nuorta seurusteluaikana päättävät, haluavatko he todella rakastaa toisiaan ja jatkaa elämää yhdessä avioliitossa, on tämä maallinen elämä meille annettu "seurusteluaika", jolloin me valitsemme haluammeko rakastaa Jumalaa ja kerran taivaassa ikuisesti olla Hänen luonansa.
Jumala on antanut jokaiselle persoonallisuuden. Minä olen mitätön, alle miljardisosa ihmiskunnasta, mutta silti  olen minä; tämännäköinen mutta sentään oma persoonani. Olen Jumalalle tärkeä juuri tällaisena. Minulla on arvo minuna, ei sen tähden mitä osaan tai  jaksan tehdä, mitä omistan tai miltä näytän. Ihmisen pohjimmainen arvo on siinä, että hän on Jumalan kuva. Pahimmassakin konnassa, epämuodostuneessa vauvassa tai muistinsa menettäneessä vanhuksessa on Jumalan kuva. Siksi jokainen ihminen on arvokas.
Meidän tulee miettiä: Millaista kuvaa meistä heijastuu? Onko sen Jumalan kuvan mukainen?

Jumalanpelko

Pelko on sana, joka on helppo ymmärtää väärin. Useita lapsia on peloteltu Jumalan rangaistuksella. Mutta  Raamattu ei tarkoita jumalanpelolla mitään sellaista. Parempi sana Raamatun kokonaisilmoituksen pohjalta olisi sana "kunnioitus".

Vanhasta testamentista voimme lukea, miten Jumala puhui profeetallisissa ilmestyksissä Moosekselle. Jumala käytti sanaa pelko näin:

   "Mitä Herra sinun Jumalasi, sinulta muuta vaatii,  kuin että pelkäät Herraa, sinun Jumalaasi, että aina  vaellat hänen teitänsä ja rakastat häntä, ja että palvelet Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi  ja kaikesta sielustasi, noudattaen Herran käskyjä ja säädöksiä, jotka minä sinulle tänä päivänä annan,  että menestyisit". 5 Moos 10:12-13

Tästä on samalla helppo päätellä, millainen on ihminen, joka ei pelkää Jumalaa. Hän ei rakasta Jumalaa eikä hän toteuta lähimmäisenrakkautta. Päinvastoin, hän on tehnyt itsestään oman maailmansa keskuksen.

Meidän ei tarvitse pelätä Jumalaa siksi, että hän olisi jotenkin ilkeämielinen tai kauhistuttava. Meidän pitää pelätä sitä, että eksymme tai tietoisesti Iähdemme pois Jumalan luota.

Jos emme elä Jumalan tahdon mukaan, eli rakkauden mukaan, joudumme todella pelkäämään Jumalaa  syyllisyyden tähden. Tämä ei kuitenkaan ole sitä pelkoa, mitä Jumala tahtoo. Jumala tahtoo  vapauttaa kaikesta syyllisyydestä ja kutsua rakkautensa piiriin. Jeesuksen anteeksi- antamus on niin suuri ja täydellinen, että se karkottaa pelon ja kuljettaa rakastavan Isän  luokse.

"Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka  pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa."    1 Joh 4:18

Uskovaisten suhde

Entäs uskovaiset? Yritämme yleensä oppia tuntemaan Jumalaa ja Hänen tahtoaan paremmin; nöyrällä mielellä Raamatun Sanan ja rukouksen perusteella. Toki on sanottava, että uskovaisinakin olemme vain ihmisiä, jolloin  itsekäs ajattelumme ja toiveemme joskus voi johtaa harhaan yhdessä ympäristön vaikutteiden kanssa. Kristinuskon nimessä on  tehty ja tehdään edelleen paljon sellaista, mikä ei ole Jumalan tahdon mukaista. Tämä ei kuitenkaan tee tyhjäksi sitä Jumalan voimaa, joka vaikuttaa evankeliumin kautta. Kyllä Jumala on luotettava ja pysyy samanlaisena meidän ihmisten kömmähdyksistä huolimatta. Sen takia on nöyrä asenne näissä asioissa KAIKILLE erittäin tärkeä. Tältä pohjalta meidän tulisi tutkia, mikä on Luojan tarkoitus  ja mitkä ovat Hänen "käyttöohjeensa" ihmiskunnalle ja yksilöille (meidän kunkin kohdalla) Tämä huipentuu evankeliumin sanoman kautta, jolloin rikkoutunut suhde Jumalaan saadaan korjatuksi ja uudelleen toimivaksi.  

Jumalan toiminta VT:ssa

Usein on kohdistettu voimakasta kritiikkiä Jumalan toimintaa vastaan VT:ssa. Väitetään, että Jumala on julma ja sadistinen. Vaikeus on siinä, että poimitaan tiettyjä tapahtumia irti tekstiyhteydestä ja analysoidaan ne sitten vieheellisten kriteerien mukaan. Tämä johtaa väärään ja ristiriitaiseen kuvaan Jumalasta. Linkissä "Jumalan toiminta VT:ssa".  tarkastellaan muutamia näistä väitteistä.

1.5 JUMALA  JA  MAAILMAN  HÄTÄ

Alaotsikot: Kärsimyksen ongelma - Mutta kai Jumala voisi puuttua asioihin? - Kärsimys  maailman kirous

Kärsimyksen ongelma.

Tätä on maailmassa valtavasti pohdittu. Monet syyttävät Jumalaa kärsimyksistä. "Jos Jumala kerran on kaikkivaltias, miksi Hän ei puutu näihin valtaviin ongelmiin?"

Tämä on varsin hankala kysymys, johon ei ole helppoa vastata. Tähän liittyy lisäksi niin paljon voimakkaita tunteita varsinkin niitten kohdalla, jotka todella kärsivät, että vastaaminenkin pelottaa. Raamatussakin on paljon rehellisiä kysymyksiä ja jopa vihaisia rukouksia (Job, Daavid, Jeremia, ym.) Uskovaisetkaan eivät siis aina ole kärsimysten ulkopuolella. Kärsimys usein nostaa vihaa, katkeruutta jopa raivoa, mikä itse asiassa pahentaa tilannetta ja saa usein aikaan ketjureaktioita, joita kukaan ei pysty pysäyttämään. Nämä negatiiviset ihmisten reaktiot  eivät ole kuitenkaan mikään uhka Jumalalle.

Kuitenkaan Jumalaa ei voi syyttää näistä asioista. Erittäin usein ne ovat sittenkin vapaan tahdon seurannaisia. Ihmisellä on mahdollisuus  käyttää väärin vapaata tahtoaan  toisten ihmisten vahingoittamiseksi. Vapaus merkitsee moraalista vastuuta myös toisistamme, jolloin meillä on mahdollisuus rakastaa tai olla rakastamatta, tehdä hyvää tai tehdä pahaa. Vaihtoehtona olisi ollut luomisessa robottien teko, mutta silloin ei olisi ollut rakkautta tai mahdollisuutta siihen. Silloin ei olisi ollut myöskään rakastava Jumala.

Mutta kai Jumala voisi puuttua asioihin?

Miksei Jumala puutu asiaan, kun tätä vapautta käytetään räikeästi väärin? Mutta taas törmätään tähän vapauden olemukseen. Vapaus, jota voitaisiin estää tai rajoittaa väärinkäyttämisen uhatessa, ei olisi vapautta.

Jos Jumala todella antaa meille vapauden, sen on oltava luonteeltaan, ainakin enimmäkseen, peruuttamaton asia. Hänen on periaatteessa tietyin rajoituksin "pidettävä siitä näppinsä irti". Ihmiset  saavat tehdä oman mielensä mukaan, mutta on pidettävä mielessä, että mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Jumala kuitenkin valvoo tapahtumien kulkua  tavalla, jota emme aina heti  tunnista, ja ohjaa maailman menoa niin, että Hänen lopullinen suunnitelmansa aikanaan kyllä toteutuu. Tämä on mahdollista, koska Jumala ei ole sidottu aikaan kuten me ihmiset.

Kärsimys  maailman kirous

Jumala on luonut meidät yhteyteensä, jotta kaikessa olisi harmoniaa. Ihminen kuitenkin paholaisen houkuttelemana lähti tottelemattomuuden tielle ikävin seurauksin. Synnin kautta tuli kärsimys maailmaan.  Koko VT on täynnä esimerkkejä siitä, kun jopa Jumalan valittu kansa oli uppiniskainen ja sai siitä kärsiä, kunnes he taas välillä nöyrtyivät (hetkeksi). Näin tilanne on jatkunut meidän päiviimme asti. Myös kirkot ovat usein lähteneet tottelemattomuuden tielle ikävin seurauksin. Evankeliumissa on kuitenkin Jumalan voimaa. Sen ovat monet vallanpitäjätkin huomanneet ja kristinuskon varjolla ovat tehneet kaikenlaista, mikä ei kuulu kristinuskon luonteeseen, jotta he voisivat toteuttaa omia itsekkäitä ja vallanhimoisia pyrkimyksiä. Mutta Jumalan voima ei toimi näissä ihmisten itsekkäissä toiminnoissa.

Mutta Jumala on todella ollut pitkämielinen tämän ihmisten pahuuden suhteen. Rakkaudessaan Hän jopa tarjoaa ihmiselle uudelleen yhteyden evankeliumin sanoman kautta. Tämän Hän tarjoaa ilmaiseksi ilman ihmisen omaa ansiota. Ihmiskunta ei ole kuitenkaan tätä hyväksynyt, vaan on luisumassa yhä syvemmälle pahuuteen – ja saa siitä edelleen kärsiä monella tavalla.

1.6 VAPAA  TAHTO. ONKO  SE  KÄRSIMYKSEN  ARVOINEN  ASIA?

Alaotsikot: Vapauden riskit - Vapaa tahto ja rangaistus

Vapauden riskit

Tässä on jo ollut puhetta ihmiselle annetusta vapaasta tahdosta. Haluammeko  sitä vai emmekö halua?

Vapauteen liittyy aina tietty riski. Sen täytyy kuitenkin olla oikeassa suhteessa sen mahdollisuuteen saada aikaan jotain hyvää.  Esim. rakkaudessa on aina riski, että loukkaa toista. Jos  rakastaa paljon, voi sen kautta myös vahingoittaa paljon ja päinvastoin. Koska meillä on niin suuri kyky tehdä pahaa, tämä merkitsee, että meillä on myös suuri kyky tehdä hyvää. Molemmista on paljon esimerkkejä tässä maailmassa, jossa ne toimivat rinnakkain.

Voitaisiin myös sanoa, että jos on Jumalan luoma hyvyys, on myös samalla hyvyyden puute, eli pahuus. Tätä ei ole helppoa ymmärtää tai hyväksyä, varsinkaan silloin kun ollaan pahuuden syövereissä, syvissä vaikeuksissa.

Onko tämä vapaus sitten vaivan arvoinen? Mutta voidaan kysyä, onko muita vaihtoehtoja?

Näitä tilanteita kohtaamme sekä laajemmissa puitteissa mutta myös jopa esim. perheen arkielämässä, yhteiselämässä, lasten kasvattamisessa. Jokaisessa ihmissuhteessa ovat nämä asiat koetuksella. Ellei ihminen rakastaisi, hän ei myöskään joutuisi kärsimään. Rakkauteen voi myös sisältyä kipua, vaikka sitä ei kukaan toivoisi. Mutta tässä kärsimyksessä ihminen kasvaa ja kypsyy. Hän elää.

Mutta myös Jumala otti tällaisen riskin luomisessa. Hän olisi voinut kieltäytyä vedoten näihin riskeihin. Mutta koska Hän on rakkaus, ei ilmeisesti ollut muita vaihtoehtoja kuin sellaisen maailman luominen, jossa rakkaus on mahdollinen. Jumala ei antanut meille vapautta vain vapauden vuoksi mutta ennen kaikkea rakkauden vuoksi. Raamatussa  käy monessa paikassa ilmi, että Jumalakin kärsii ihmisten vääristä valinnoista, koska Hän rakastaa.

Tähän Jumalan riskinottoon kuuluu ja sisältyy myös Jumalan ihmiseksi tulo Jeesuksessa ja Jeesuksen kuolema  ristillä ihmiskunnan pelastamiseksi. Ristillä Jeesus otti päällensä maailman synnin ja ihmisen tottelemattomuuden aiheuttaman rangaistuksen ja valmisti iankaikkisen elämän mahdollisuuden. Jumalan ei ollut pakko tehdä näin. Hän on meitä rakastanut niin paljon ja rakkauden takia tämä kärsimys oli sen arvoinen.

Jos tämä Jumalan rakkaus meitä kohtaan olisi vain tämän lyhyen ihmiselämän ajaksi, voitaisiin perustellusti kysyä, oliko riski seuraamuksineen sen arvoinen. Mutta Raamattu ja sen mukaan kristillinen usko opettaa, että tämä maanpäällinen elämä on kärsimysten keskellä vain lyhyt olotila, jonka jälkeen seuraa iankaikkinen elämä. "Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme." (Room.8:18) Raamattu antaa Jumalaan uskovalle monessa paikassa toivoa tämän elämänjakson jälkeen. Monille tällainen toivo antaakin elämälle sisältöä ja tarkoitusta.

Vapaa tahto ja rangaistus

Eräs kysymys tuli esille: onko kysymyksessä vapaa tahto, jos seuraa rangaistuksia vääristä valinnoista?

Eräs uskovainen henkilö kirjoitti:"On tietty syy, miksi luotujen piti olla persoonia. Persoonalla on ilman muuta oma tahto ja päätösvalta, jotta hän voisi olla persoona. Mutta tästä seuraa VÄLTTÄMÄTTÄ se, että persoonalla on myös ITSELLÄ VASTUU omista teoistaan. Näistä asioista ei voi tinkiä. Jos on persoona, on OMA tahto ja jos on OMA tahto, on myös vastuu. Näin se menee. Jumala katsoo sen, että tapahtuu oikeudenmukainen tuomio. Mielestäni tässä ei ole mitään epäloogista, ei mitään epäselvää, ei mitään ristiriitaista."

Valinnan vapautta ja vastuuta ei siis voi erottaa toisistaan. Näin on myös yhteiskuntamme eri alueilla. Täydellinen vapaus ilman vastuuta johtaa helposti anarkiaan. Raamattu ilmoittaa: mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää. Kumoamaton laki!

Luoja on antanut tiettyjä käyttäytymissääntöjä ihmisille. Valitettavasti ihmiset ovat kaikkina aikoina olleet tottelemattomia Jumalaa kohtaan. Seuraukset ovat nähtävissä. Vanha testamentti on täynnä varoittavia esimerkkejä tästä tottelemattomuudesta.

Mutta edelleen Jumala rakkaudessaan tarjoaa meille armahdusta evankeliumin sanoman kautta.

1.7  TODISTUS  JUMALAN OLEMASSAOLOSTA

 (Täydennetty 9/2006)

Alaotsikot: Miksi pitäisi todistaa Jumalan olemassaoloa? - Tutkimuksen rajoittuneisuus - Usko ja tiede - Jumala ilmoittaa itsensä

Miksi pitäisi todistaa Jumalan olemassaoloa?

Tällainen kysymys todisteista tulee hyvin usein esille. Kuitenkin vaaditaan "tieteellisiä tuloksia" siinä muodossa, että itsekäs, epäilevä ja kriittinen ihminen voisi ne empimättä hyväksyä

Vaikeus tässä on, että  yritetään siirtää Jumalan olemusta ja aivoituksia ihmisen itsekeskeisen ajatusmallin tasolle. Tämä ajatusmalli lisäksi lähtee usein nykyään siitä, ettei Jumalaa ole, kaikki on kyseenalaistettava, jolloin se oma ajatuskyky itse asiassa on se korkein auktoriteetti ja toimii ylimpänä tuomarina.

Koska ihmiset kysyvät näin, he ovat itselleen muodostaneet jonkinlaisen jumalankuvan, joka kuitenkin on vain oman mielikuvituksen mukainen. Vaaditaan sitten Jumalasta todisteita ja tietoja, jotka olisivat tämän ajatusmallin mukaisia. Tämä on mahdottomuus. Jumala on Jumala ja Luoja eikä mikään ihmisajatuksen mielikuvitustuote. Näille luotu ihminen on kaiken keskipiste; ei Luoja itse. Koska tiede ei pysty 100-%sti tutkimaan tieteen ulkopuolella olevan Jumalan olemusta tieteellisin keinoin, he hylkäävät kaikki  uskovaisten kertomukset Jumalan toiminnasta ja vaikutuksista, ja esittävät joskus mitä naurettavampia selityksiä, että jokin tapahtunut asia ei ole sittenkään tapahtunut. Jos Jumalan voisi todistaa tieteellisin keinoin, mihin uskoa tarvittaisiin?

Ei luotu ihminen tarvitse tietää kaikkia Luojansa, Jumalan aivoituksia.

Tähän liittyen pohdi myös näkemyksiä linkeissä:
Elämänkatsomusten viidakossa.
Onko totuutta - kaikki on suhteellista?

Tutkimuksen rajoittuneisuus

No, en ole tiedemies, mutta olen työskennellyt tutkimuksen parissa. Mutta tutkimuksella on omat rajansa. Eräs rajoitus on esim., ettei ole tutkimusvälineitä, joilla saada tutkimusaiheesta otetta. Toinen vaara on, että ekstrapoloidaan saatuja tuloksia ulottumaan alueelle, jossa ne eivät enää päde. Usein asetetaan lähtöolettamuksia, jotka vievät täysin harhapoluille. Syntyy "nollatutkimus". Samoin käy jos väkisin yrittää "todistaa"  tiettyjä omia väitteitä.

Tässä lyhyesti joitakin tekijöitä, joiden kautta monille on tullut täysin vääriä "tieteellisiä" tietoja kaiken alusta.

Kun pohditaan luomistapahtumia ja siihen liittyviä tekijöitä on vielä huomioitava muitakin seikkoja. Näistä olen esittänyt joitakin  ajatuksia tässä esityksessä, nimittäin aika-käsite sekä muiden ulottuvuuksien mahdollisuudet, joista tiedemiehet kyllä puhuvat ja tiedostavat ne, mutta joita he eivät pysty tutkimaan tutkimusmenetelmien puuttuessa.

Tarkoitan, että tälle alueelle minulla ei ole edellytyksiä lähteä pönkittämään asioita. Minulla on sellainen tunne, että jopa tiedemaailma on liikaa "urautunut" tietylle katsantokannalle, ettei ole edes halua lähteä tutkimaan asioita rehellisesti ja ennakkoluulottomasti ilman vanhoja rasitteita. Jos joku uskaltaa esittää poikkeavia näkemyksiä, hänet haukutaan heti pataluhaksi. Surullista, että tiedettä käytetään usein näin väärin. Näin kuitenkin on.

Usko ja tiede  (Lisätty 9/2006) (Myös kohdassa 6.2)
 Edelliseen viitaten on usein asetettu vastakkain usko ja tiede. Siitä on tullut usein sellainen virheellinen käsitys, että ne olisivat ristiriidassa toistensa kanssa. Näin ei välttämättä kuitenkaan ole, jos ennakkoluulottomasti pystyy arvioimaan niitten suhdetta. Tätä on pohdittu tarkemmin linkissä "Usko ja tiede".
Tästä eräs pieni ote:
"Kristillisestä näkökulmasta tarkasteltuina Jumalan teot luomakunnassa ovat sopusoinnussa sen kanssa mitä Jumala on ilmoittanut Raamatussa. Ilmaistakseni asian teologisesti: luomakunta eli yleinen ilmoitus ja Raamattu eli erityinen ilmoitus pitävät yhtä. Niillä on sama lähde.
Mutta tiede ja teologia eivät aina ole sopusoinnussa keskenään. Miksi?
Meidän on erotettava toisistaan luomakunta (Jumalan teko) ja tiede (ihmisten tulkinta luomakunnasta) sekä Raamattu (Jumalan sana) ja teologia (ihmisten tulkinta Raamatusta). Kun tiede ja teologia törmäävät, voi olla kyse ihmisten tekemistä virhetulkinnoista: tiede on voinut tulkita väärin luomakuntaa, teologia on voinut tulkita väärin Raamattua, tai sitten molempia täytyy oikaista."

Jumala ilmoittaa itsensä    (Lisätty 8/05)
Tähän sopii pohdittavaksi Eero Junkkaalan ajatuksia herättävä puhe kesällä 2005: Jumala ilmoittaa itsensä.

1.8 MIKSI-KYSYMYKSET

Alaotsikot: Tietolähteemme - Kuka on luonut Jumalan? - Kaiken alku? - Uteliaat ihmiset ja kysymykset - Voiko Jumala tehdä virheitä? - Onko vastauksia kysymyksiin?

Tietolähteemme

Jumalasta ja Hänen tahdostaan saamme Raamatusta sen verran tietoa, kuin on tarpeellista meille. Tämä on kuitenkin  otettava vastaan avoimella ja nöyrällä mielellä. Tästä on lähdettävä, jos ylipäänsä haluamme päästä eteenpäin pohdinnoissamme. Oma ajatuskykymme ei pysty ratkaisemaan olemassaolomme visaisia kysymyksiä.

En lähde itse spekuloimaan Jumalan kaikkia aivoituksia. Yritän pysyä niissä, mitkä Raamatussa on ilmoitettu. Olen monista syistä päätynyt siihen, että Raamattu on luotettava, vaikka en kaikkea ymmärrä. Sieltä käy ilmi, että Jumala tietää tulevaisuuden, koska Hän ei ole aikaan sidottu. Hän on tämän luomakunnan luonut, joten Hän on itse sen ulkopuolella. Tämä tekee meille vaikeaksi tajuta monenlaisia asioita, joita uteliaina pohdimme. Tutkimuskaan ei pysty peilaamaan olemassaolon syvyyksiä.

Monet ihmisten kysymykset syntyvät siitä, ettei tunneta Raamattua. Kysytään uudelleen ja uudelleen tiettyjä asioita, vaikka vastaus olisi suoraan luettavissa Raamatussa. Sitten on valtavasti niitä "knoppikysymyksiä", jotka kysytään vain saadakseen  uskovaisia ansaan. Näitä voivat olla esim. Kain´in vaimo, alkuajan "sukurutsaukset", vedenpaisumus, monet ankarat juutalaisten lait, ym., ym. Kysymyksiä riittää ja tulee lisää, koska Raamattu ei anna vastauksia kaikkiin yksityiskohtiin eikä kuvaa niitä sillä tavalla ja niillä sanoilla, kuin tämän ajan ihminen vaatii.

Meidän tulee nimittäin muistaa, että Raamattu on  annettu kaikkien aikakausien ihmisille luettavaksi, joten sanoman ja kuvausten täytyy olla sellaisia, että ne ovat olleet luettavassa muodossa noin kahden tai kolmen tuhannen vuoden aikana. Huomaamme kuitenkin, miten esim. profetiat avautuvat yhä enemmän meille, mitä lähemmäksi toteutusajankohta tulee. Sieltä löytyy jopa tähän aikakauteen  soveltuvia teknisiä kuvauksia, jotka ovat jääneet aikaisemmille sukupolville hämäriksi, lentokone, atomipommi, mikrosiru ym.

Monet ihmiset asettavat itsekkäästi vaatimuksia, että Raamatun esitystavan pitäisi olla  jokin tietty juuri meidän aikaamme sopiva. Tämä on itse asiassa aika itsekäs, kohtuuton vaatimus. Siitä sitten syntyy väittelyaiheita.

Kuka on luonut Jumalan?
Inhimillisen ajatusmallin mukaan tämä on itse asiassa hyvin luonnollinen kysymys. Olemme sekä nykyisten käsitteiden että ajan vankeina. Emme pysty käsittämään olemassaolon syvimpiä mysterioita. Viittaan siihen, mitä aikaisemmin (kohdassa 1.1) kirjoitin ikuisuuden ongelmasta.
Viittaan Gustavssonin pohdintaan maailmankaikkeudesta. Lue myös Geniksen vastaus.

Kaiken alku?

Siitä, miten koko luomakunta on saanut alkunsa, on syntynyt erilaisia käsityksiä. Meillä on Raamatun luomiskertomus, jonka pohjalta on syntynyt kreationismi ja sen alahaaroja, sekä evoluutioteoria, joka todella on vain teoria monine vaihtoehtoineen ja suurine aukkoineen. Näitten koulukuntien välillä käydään sitten kovaa taistelua siitä, kumpi on oikeassa. Kysymyksiä ja vastauksia riittää, eikä loppua näy.

En lähde näitä vertailemaan. Siihen ei ole riittävästi asiantuntemusta. Näin lyhyessä esityksessä ei siihen  ole edes mahdollisuutta.  Sivuillani on joitakin kysymyksiä ja vastauksia luomisesta ja evoluutiosta. Jääköön ne jokaiselle mietittäväksi.
Mielessäni on käynyt monien havaintojen pohjalta ajatus, että saattaa hyvinkin löytyä vaihtoehto, jossa pohjana olisi Raamatun luomiskertomus, mutta ristiriitaa esim. vanhan ja nuoren maailman välillä ei olisi. En puutu tässä siihen sen enempää.

Itse lähden siitä, että tämän luomakunnan takana on Luoja, joka on suunnitellut ja toteuttanut luomakunnan omalla viisaudellaan ja voimallaan. Miten tämä on käytännössä tapahtunut, en lähde selittämään, enkä edes vakavammin pyri siihen.

Ajatus, ettei olisi tällaista Luojaa, Jumalaa, on minusta niin peräti järjetön sen perusteella, mitä tässä elämässä ja kokemuksen mukaan tapahtuu. Ajatusmallini olen joskus pakinan muodossa yksinkertaistettuna esittänyt "Onko kristillinen usko järkevä?"

Monta kertaa esitettyyn kysymykseeni, miten olisi mahdollista luomakunta ilman Luojaa, en ole kertakaan saanut järkevää vastausta. Päinvastoin vastaukset ovat sitä luokkaa, että uskoni Jumalaan on vain vahvistunut. Tieteen saavutuksista vedetään usein johtopäätöksiä, jotka eivät ole perusteltuja. Täytyy ihmetellä ihmisten kekseliäisyyttä.

Käytännön elämässäkin joudumme tekemään valintoja eri vaihtoehtojen välillä, vaikka meillä ei ole täydellisiä tietoja kaikista niihin liittyvistä asioista, jotka ehkä jopa tuntuvat ristiriitaisilta. Silloin teemme valinnan sen perusteella, mikä vaihtoehto KOKONAISUUDEN  kannalta näyttää parhaimmalta. Näin olen aikoinaan tehnyt lukuisten osatekijöiden pohjalta, enkä ole tarvinnut katua. Elämäni nykyinen perusta on vuosien varrella vain vahvistunut. Tämä huolimatta siitä, ettei pelastava usko ole älyllisen toiminnan tuote, se on Jumalan antama lahja.

Uteliaat ihmiset ja kysymykset

Miksi? Miksi Jumala luodessaan teki niin ja niin? Miksi Hän ei tehnyt näin? Kysymykset voivat olla hyvin monenlaisia. Joskus ne ovat vain verukkeita, jotta tiedostaen tai joskus tarkemmin ajattelemattakin voisi päästää pakoon Jumalan kutsusta evankeliumin kautta.

Usein ne voivat kuitenkin olla aitoja ihmisten pohdintoja elämän syvimmistä asioista, joihin ei aina edes löydy tarkkoja vastauksia. Heillekin pitäisi yrittää antaa rakentavia vastauksia. Muutamilla lauseilla kuitenkin on lähes mahdotonta menestyksellisesti vastata, kun lähtöolettamukset ja kokemukset ym. voivat eri ihmisillä olla hyvin erilaisia.

Eikö rakkauden Jumala tekisi väkivaltaa, jos Hän "sormia napsauttamalla" tai muulla tavalla pakottaisi kaikki uskomaan Häneen? Eihän silloin voisi syntyä molemminpuolista rakkauden suhdetta, josta aikaisemmin oli puhetta.

Miksi Hän ei puutu maailmassa olevaan epäoikeudenmukaisuuteen ja pahuuteen. Tätä pohdittiin jo aikaisemmin.

Hyvin usein kysytään, miksi Jumala on tehnyt asioita tietyllä tavalla, eikä niin kuin itsekäs, ylpeä ihminen toivoisi. No, meitä ihmisiä on niin monenlaisia ja niin monenlaisia käsityksiä ja toivomuksia, että olisi mahdottomuus sovittaa niitä yhteen. Eikä ole ihmisten tehtävä suunnitella Jumalan tehtäviä. Kyllä Luoja on Luoja ja me olemme luotuja. On todella naurettavaa, miten ihmiset joskus kuvittelevat olevansa Luojaansa viisaampia.

Eräs kompakysymys on: Pystyykö Jumala luomaan niin ison kiven, ettei jaksa sitä nostaa? Eräs vastaus tässä.

En lähde itse spekuloimaan Jumalan kaikkia aivoituksia. Yritän pysyä niissä asioissa, mitkä Raamatussa on ilmoitettu. Olen monista syistä päätynyt siihen, että se on luotettava, vaikka en kaikkea ymmärrä.

Voiko Jumala tehdä virheitä?

Tällaiselle kysyjälle vastasin kerran: "Ilmeisesti vertaat asioita omaan suppeaan tämänhetkiseen ajatusmaailmaasi? Oletko itse kaikkien virheiden yläpuolella? Pystytkö katsomaan asioita kaikkivaltiaan Luojaan näkökulmasta, joka esim. ei ole sidottu tähän lyhytnäköisen aikamietiskelyn puitteisiin, jossa me ihmiset hääräämme? Pystytkö tarkastelemaan asioita iankaikkisuuden perspektiivistä, mitä oli ennen meitä, mikä on tämän olemassaolomme tarkoitus ja kokonaisuus, mitä elämämme jälkeen?

Jos pystyt tähän, niin silloin vasta voit palata asiaan koskien Jumalan mahdollisia virheitä. Minulla ei ole tätä laajaa näkökulmaa, joten en pysty vastaamaan suoraan kysymykseesi. Pidän kiinni siitä, minkä olen Raamatusta löytänyt, että Jumala on rakkaus, Hän on oikeudenmukainen ja pyhä. Me teemme virheitä (olemme syntisiä), ts. emme tottele Jumalan tahtoa. Hän on kuitenkin alusta lähtien huomioinut tämän ja tarjoaa meille pelastuksen."

Onko vastauksia kysymyksiin?

Paljon on usein esitetty jossittelu- ja miksi-kysymyksiä, varsinkin koskien Jumalan olemusta ja Hänen tekojaan. Niihin on usein hyvin vaikeata, joskus mahdotonta vastata lyhyesti, koska

  • emme tunne kaikkia Jumalan aivoituksia ja syvempää olemusta näitten kysymysten kohdalta.
  • Raamattu ei ole uteliaitten ihmisten vastauskokoelma. Sen sanoma tähtää ensisijaisesti ihmisen pelastus-kysymykseen ja miten löydetään Jumalan johdatusta ja arkipäivän periaateohjeita.
  • Raamatun sanomaa on tarkasteltava kokonaisuuden näkökulmasta, mikä ei aina ole helppoa, jolloin kysymyksiin voi tulla hyvin pitkiä vastauksia.
  • Eräs vaikeus on kysyjien väärät ennakkoluulot ja  -tiedot, joita ensin olisi korjattava. Kielteinen lähtöasenne on tehokas keskustelun - sekä tyydyttävään lopputulokseen pääsemisen este. Monet eivät edes halua vastauksia. He haluavat vain väitellä ja piiloutua uskovaisten vajavaisten vastausten taakse.

Kun Jumala tiesi, että ihminen lankeaa syntiin, miksei hän tehnyt eri tavalla? Miksei Jumala pelasta sormia napsauttamalla? Ym.,ym.

Tuon esille seuraavia näkökohtia:

  • Tällaiset kysymykset eivät mielestäni ole kovin helppoja kysymyksiä. Monille ne saattavat  kuitenkin olla hyvinkin polttavia ja vastausta vaativia  kysymyksiä. Sen takia ehkä vastaukset voisivat tulla helposti pitkiksi. Mutta ehkä ensilukemisella joku ei sittenkään huomaa ydinasiaa. Ihmisten vääristynyt jumala-kuva vaikeuttaa Jumalan suuruuden ja luonteen tajuamista. Muutenkin  nämä ovat ihmisille vaikeita pohdiskeluja.
  • Täytyy nimittäin muistaa, että Jumalan ajatukset ja suunnitelmat ovat ihmisten ajatusten yläpuolella: "Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. 9. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella" (Jes.55). Sen takia kaikkiin kysymyksiin ei saada vastauksia. Minä en ainakaan lähde  "keksimään"  vastauksia  kysymyksiin, joihin Jumala ei ilmoituksessaan anna suoraan tietoa. Minusta on ylimielisyyttä asettua Jumalan yläpuolelle ja sanella Hänelle muita ratkaisuja. Nykyajan ihminen on kyllä valmis moittimaan Luojaansa: "miksi minut tällaiseksi loit?" Tämä ei johda mihinkään, koska Jumala on evankeliumissa ilmoittanut ratkaisunsa ihmisen syntiongelmaan ja tarjoaa sen lahjana meille. Luotan siihen, että tämä ratkaisu on sittenkin paras.
  • Monet ovat vaatineet niin selviä "todistuksia", että sen perusteella tulisivat uskoon. Raamattu ja myös käytäntö osoittavat, että näin ei läheskään aina tapahdu. Evankeliumin sanoma riittää.
  • Minun uskoni ei ole siitä kiinni, että ymmärtäisin kaiken ja minulla olisi vastauksia jokaiseen kysymykseen. Olen usein sanonut, että kokonaisuutta huomioiden on usko Jumalaan ja Hänen pelastussuunnitelmaan evankeliumin kautta mielestäni ylivoimaisesti kaikkein järkevin vaihtoehto. Tämä huolimatta siitä, ettei pelastava usko Jumalaan synny älyllisen pohdinnan tuotteena. Usko on lahja, jonka saamme ottaa vastaan. Valitettavasti monet näkevät ristiriitaisuutta  Raamatun  useissa yksityiskohdissa ja haluavat niistä  vain väitellä.  Mutta ne yleensä selkenevät vasta, kuin niitä tarkastellaan tarkemmin hieman laajemmassa perspektiivissä. Mutta se vaatii kyllä rehellisyyttä ja nöyryyttä.
  • Monet vaativat uskovaisilta kaikenlaisia vastauksia. Itse heillä ei ole järkeviä toisenlaisia vastauksia. Olen esim. monta kertaa kysynyt, miten tämä luomakunta on voinut syntyä ja kehittyä ilman Suunnittelijaa ja Luojaa. Tämä on täysin järjenvastaista. Ei tällä kertaa sen enempää tästä.
  • Omalla tavalla monet syyttävät uskovaisia monenlaisista asioista huomaamatta , että ympärillä ei-uskovat ihmiset tekevät niitä samoja ja vielä paljon pahempia asioita. Uskovaisten tietenkin tulisi olla esimerkillisiä, mutta hekin ovat vain ihmisiä samanlaisten kiusausten ja yhteiskunnan epäkohtien ahdistamina kuin muut. Monet "uskonnolliset" ihmiset eivät ole uudestisyntyneitä. Monien mielipiteet ovat mielestäni luvattoman "kapeakatseisia" perustuen vain omiin `ainoaksi oikeaksi´ katsomiinsa mielipiteisiin ilman perusteluja.

1.9 JUMALA, KAIKKIVALTIAS JA HELVETTI

 
   (muokattu 02/06)
    Miksi? / Onko Jumala oikeudenmukainen?

Miksi?

Miksi rakkauden Jumala "heittää" ihmisiä helvettiin? Tällainen kysymys tulee esille hyvin usein.

Usein viitataan siihen, että tämä olisi vain kirkon keksimä "keino pelottaa ihmisiä uskoon".

Raamatun mukaan, kuten tässäkin esityksessä on osoitettu, ihminen on luotu rakkaussuhteeseen Jumalan kanssa, koska siinä toteutuu Jumalan perimmäinen tahto. Tällainen läheinen suhde voi syntyä ja toimia vain molemminpuolisessa rakkaussuhteessa. Kuten tässä on osoitettu, ihmisen vapaa tahto on kapinoinut Jumalaa vastaan, ts. hän on langennut syntiin. Synnin palkka on Raamatun mukaan kuolema eli ero Jumalasta.

Raamattu puhuu myös kahdesta  ihmisen tämän elämän jälkeisestä päämäärästä: taivas ja helvetti. Tässä on itse asiassa kysymys siitä, jatkaako ihminen elämänsä Jumalan yhteydessä vai erossa Jumalasta tämän maallisen elämänsä jälkeen.

(Enemmän tästä myöhemmin osastolla  "Kristinuskon aiheita")

Englanniksi on hyvä selventävä esitys

Onko Jumala oikeudenmukainen?

Lainaan Krister Renard'in vastauksen( http://gluefox.com/):
Tavallinen vastaväite kristillistä uskoa vastaan on väite, että Jumala olisi epäoikeudenmukainen Miten käy niille, jotka eivät koskaan ole kuulleet Jeesuksesta? Niitäkin tuomitaan? Onko tämä sitten oikein?
Kysymys on asiallinen ja tärkeä ja yritän vastata niin hyvin kuin voin?

Raamatun vastaus tähän on, että Jumala rakastaa jokaista ihmistä ja että Jumala on ehdottomasti oikeudenmukainen. Ei yksikään ihminen voi tuomion päivänä sanoa Jumalalle: "En koskaan saanut mahdollisuutta. Olet epäoikeudenmukainen!" Paavali kirjoittaa esim. tuomion päivästä: "Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki. (Rom 2:5). Jokainen, joka rehellisesti etsii totista Jumalaa, myöskin löytää Hänet. Tästä on monenlaisia kertomuksia pakanamaista. (Renard antaa pari esimerkkiä)

Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa:
Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa. 19. Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. 20. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua. 21. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.

Edelleen Paavali kirjoittaa:
Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki. 15. Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä. 16. Tämä tulee näkyviin sinä päivänä, jona Jumala minun julistamani evankeliumin mukaisesti tuo ihmisten sisimmätkin salaisuudet Kristuksen Jeesuksen tuomittaviksi. (Room 2:14-16)
Tätä voidaan tulkita niin, että jokaista tuomitaan sen mukaan, miten asianomainen on suhtautunut siihen korkeimpaan totuuteen, mikä jokaiselle on ollut mahdollisuus tietää tai sisäisesti tuntea. Raamattu ei kerro tarkkaan, mitä kaikkea tähän sisältyy. Raamattu vain kertoo, että jokainen joutuu tuomiolle ja jokaista tuomitaan oikeudenmukaisesti. Kysymys ei ole ensisijaisesti, miten käy niille, jotka eivät ole kuulleet evankeliumia. Sen sijaan kysymys koskee sinua, joka olet sen kuullut!

Jumalan tahto on, että mahdollisimman monet pelastuvat. Pietari kirjoittaa 2 Piet 3:9:ssa: "Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.". Uudessa luomakunnassa ei ole saastaisuudelle mitään tilaa, joten ikuinen tuli jää niille, jotka kieltäytyvät tekemästä parannusta. Tai niin kuin kirjailija  C S Lewis kerran kirjoitti:
Loppujen lopuksi on vain kahdenlaisia ihmisiä: ne jotka sanovat Jumalalle "Tapahtukoon Sinun tahtosi" ja ne joille Jumala aikanaan sanoo "Tapahtukoon SINULLE niin kuin itse tahdot".

2. KRISTINUSKO

 Kts myös kohta 4

2.1 MITEN ELÄVÄ KRISTILLINEN USKO EROAA USKONNOSTA  YLEENSÄ

Uskonnot yleensä ovat ihmisten kehittämiä. Ihminen on luotu Jumalan yhteyteen ja hän kaipaa sisimmässään takaisin tähän yhteyteen, jonka syntiinlankeemus katkaisi. Sen takia on monenlaisia ihmisten omia pyrkimyksiä päästä Jumalan yhteyteen tietyillä opeilla ja rituaaleilla, jotka kuitenkin ovat vain ihmisten omia ponnistuksia. Tästä syystä ne ovat voimattomia huolimatta siitä, että niissä voi olla hyviäkin piirteitä.
Evankeliumin sanoma pelastuksesta on rakastavan Jumalan ilmoitus meille, miten tämä yhteys saadaan uudelleen toimimaan.

Tämä merkitsee, että elävä sydämen usko Jumalaan Jeesuksen kautta  ja uskonnot yleensä ovat lähtökohdiltaan täysin erilaiset. Niitä ei saisi sekoittaa keskenään, niin kuin valitettavan usein tehdään. On totta sekin, että kristinusko voi olla pelkkä uskonto dogmeineen ja rituaaleineen, jossa ei evankeliumin perussanoma pääse vaikuttamaan. Silloin kristinuskokin on vain ihmisen valitsema "kuollut uskonto".  

On totta, että kristinuskon nimessä on esitetty monenlaisia väitteitä ja tehty paljon sellaista (esim. ristiretket ym.), mikä ei kuulu kristinuskon perusluonteeseen. Tämä johtuu siitä, että vallanpitäjät ja monet muutkin ovat käyttänyt kristinuskoa hyväksi väärällä tavalla, kun  pahuuden alkujuuret  (ylpeys, itsekkyys, vallanhalu ja tottelemattomuus Jumalaa vastaan) ovat saaneet hallita näitä ihmisiä.

Seuratessani erilaisia keskusteluja olen pannut merkille erästä trendiasiaa. Vaikka jotkut periaatteesta vastustavat kaikkia uskontoja, monet kuitenkin suhtautuvat kunnioitettavasti moniin uskontoihin - paitsi elävään kristinuskoon, josta he sitten kyllä löytävät kaikenlaista moitittavaa.
Miksi tehdään niin monia yksipuolisia selvityksiä tarkoituksella vesittää Raamatun luotettavuutta? Miksi uskovaisten virheitä tuodaan niin hanakasti esille, suurennetaan ja yleistetään? Luetteloa voitaisiin jatkaa pitkälle. Monien erilaisten havaintojen ja niistä tehtävien päätelmien pohjalta, olen tullut siihen johtopäätökseen, että evankeliumissa on voimaa, joka puuttuu muualla. Sanoihan Jeesuskin: "Te kuljette eksyksissä, koska ette tunne pyhiä kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa."

Aidon kristinuskon sanoma on Jumalalta saatu totuudenmukainen ilmoitus.

Huomaa siis ero:

Uskonnot yrittävät ihmisponnistuksilla päästää Jumalan yhteyteen. Tämä epäonnistuu.

Elävän uskon kautta Jeesukseen Jumala itse luo tämän yhteyden.  Tämä onnistuu

Erään lähetyssaarnaajan kokemus

Monasti  pahoitellaan, että evankeliumia viedään pakanaihmisille ja turmellaan heidän kulttuuriaan. Tämä väite pääsääntöisesti ei pidä paikkaansa. Mitä asiantuntijat kertovat?

Luin taannoin erään lähetyssaarnaajan mietteitä. Hän on lähes 10 vuotta asunut kuumassa, maailman kolmanneksi köyhimmässä maassa.

"Voisi ihmetellä, miksi minulla on ollut etuoikeus syntyä perheeseen, jossa on vallinnut keskinäinen kunnioitus ja jumalanpelko. Entä jos olisinkin syntynyt moniavioiseen afrikkalaiseen suurperheeseen, missä riidat, juonet, vainoaminen ja salakavaluus ovat jokapäiväistä elämää. Jos minun siinä kristittynä eläessäni aina olisi varottava, kuka yrittää saada minut ansaan tai peräti pois päiviltä (niin kuin usein on afrikkalaisen perheyhteisön kohdalla)? Miksi minulla on ollut onni syntyä sellaiseen maahan, missä on mahdollisuus asua kunnon asunnossa ja saada syödä joka päivä kyllikseen, elää rauhassa, käydä koulua, saada terveydenhoitoa olla perillä maailman asioista, missä ihmisarvo ja oikeudet tiedostetaan...

Köyhyys on konkreettisesti täällä portilla odottamassa, käsiä ojentamassa. Sittenkin aineellista köyhyyttä pahempi on hengellinen, Jumalan nälkä. Täällä ihmisillä on pelko ja ahdistus, henkivallat, viholliset ja vaarat uhkaavat, monenlaiset elämän ongelmat, toimeentulovaikeudet, nälkä, sairaudet piinaavat. En todellakaan näe afrikkalaisten veljieni ja sisarteni osaa helppona! Silti pidän etuoikeutena sitä, että saan täällä elää ja työskennellä heidän kanssaan."

2.2 OMAT NÄKEMYKSET "KESTÄVÄSTÄ POHJASTA"

Käytännön elämässäkin (omassa elämässämme, yhteiskunnassa, elinkeinoelämässä, jne.) joudumme tekemään valintoja eri vaihtoehtojen välillä, vaikka meillä ei ole täydellisiä tietoja kaikista niihin liittyvistä asioista, jotka ehkä jopa tuntuvat ristiriitaisilta. Silloin teemme valinnan sen perusteella, mikä vaihtoehto KOKONAISUUDEN  kannalta näyttää parhaimmilta. Kuten edellä olen maininnut,  olen näin aikoinaan tehnyt uskon asioissa lukuisten osatekijöiden pohjalta, enkä ole myöhemmin tarvinnut katua. Totesin, että vaikka minulla ei ole vastausta kaikkiin kysymyksiin, niin huomioiden kaikki ne lukuisat osatekijät, joita silloin pohdin, on usko Jumalaan, Hänen Sanaansa ja pelastussuunnitelmaansa evankeliumin ilmoituksen kautta sittenkin kaikkein järkevin vaihtoehto.

Tämä huolimatta siitä, ettei elävä pelastava usko ole suinkaan älyllisen toiminnan tuote, se on Jumalan tarjoama ja antama lahja. Saamme nöyrinä ottaa sen kiitollisina vastaan.

Usein peräänkuulutetaan  kriittisyyttä. Minäkin aloin aikoinaan suhtautua kriittisesti kristinuskon ja Raamatun sanomaan. Tarkkailemalla työympäristöä (teollisuudessa) sekä arkipäivän monenlaisia keksintöjä avautui silmäni näkemään asioita hieman syvemmin.

Päädyin siihen, että kaiken takana on oltava Suunnittelija ja Luoja (kts pakina "Onko kristillinen usko järkevä?" )

Kiteytettynä oli kysymykseni: " Lopputulos tästä vertailusta (ihminen – kemiallinen prosessiteollisuus) on, että tavallinen ihminen on paljon mutkikkaampi ja pidemmälle kehittynyt olento kuin kaikkein pisimmälle kehitetty teollisuus, johon on tarvittu valtavia kehitysresursseja. Jos nyt kehitysopin kannattajien mielestä ihminen on ihan sattumalta, ilman Luojaa vähitellen kehittynyt tyhjästä, niin pitäisi olla paljon yksinkertaisempaa ja loogisempaa ajatella, että jokin teollisuuslaitos on kehittynyt tyhjästä ilman tutkijoiden, suunnittelijoiden, laitevalmistajien ja rakentajien apua."

Entäs sitten jos ajatellaan koko tätä monimutkaista ja monimuotoista luomakuntaa. Nykyään viitataan erilaisiin tutkimustuloksiin. Ristiriitaa aiheuttaa se, että niistä usein yritetään ekstrapoloida  ja vetää johtopäätöksiä, joita ei välttämättä enää ole.

Seuraava ajatus oli, että näin valtavan luomakunnan (myös ihmisen) takana on selvä tarkoitus. Se oli käytännön kokemusten pohjalta ainoa järkevä. Toinen asia on sitten, miten paljon yksittäinen ihminen tajuaa tästä tarkoituksesta. Lähes kaikkea emme varmasti tiedä.

Entäs sitten Luoja ja hänen tarkoituksensa? Tässä ihmisen ajatuskyky joutuu ahtaalle ja helposti alkaa syntyä kaikenlaisia mielikuvituksen tuotteita.

Entäs sitten Raamattu, jonka väitetään olevan Jumalan ilmoitus? Aloin pohtia asioita puolesta ja vastaan.

Lopputulos oli, että siinä oli niin paljon, mikä puolusti sen luotettavuutta, etten voinut millään sivuuttaa Raamatun ilmoitusta, vaikka en kaikkea ymmärrä.

Puhutaan talonpoikaisjärjestä. Siitä olen kyllä yrittänyt pitää kiinni, vaikka uskon asioissa mennään usein alueille, jossa järkemme ei aina riitä. Olen yrittänyt olla kompastumatta yksityiskohtiin. Meidän tulisi tarkastella kokonaisuutta.

Aikoinaan löydetty elämäni perusta on vuosien varrella vain vahvistunut.

Raamattu myös selvästi ilmoittaa, ettei Jumala ole ihmisen syntiinlankeemuksesta huolimatta jättänyt luomaansa ihmistä oman onnensa nojaan. Hän on Jeesuksen kautta valmistanut pelastuksen synnin seurauksista ja pääsyn Jumalan yhteyteen.

Sitten tulee ehkä se vaikein valinta.  Miten suhtaudun tähän evankeliumin tarjoukseen? Siinä jokaisen on tehtävä oma valinta. On kaksi vaihtoehtoa: hyväksyä tai hylätä.

Kun hyväksymme Jumalan tarjouksen, tulee elämäämme uusi ulottuvuus, jota älymme ei voi tajuta: Jumalan uudeksi muuttava voima. Siksi haluan mieluummin puhua elävästä uskosta eikä pelkästään uskosta tai vielä vähemmän uskomuksista (uskonnoista).

Minun uskoni ei ole siitä kiinni, että ymmärtäisin kaiken ja minulla olisi vastauksia jokaiseen kysymykseen. Kokonaisuutta huomioiden on usko Jumalaan ja Hänen pelastussuunnitelmaan evankeliumin kautta mielestäni ylivoimaisesti kaikkein järkevin vaihtoehto.

Olen jopa yrittänyt noudattaa nykyajan "muotitrendiä": kaikki on kyseenalaistettava. Siinäkin on oltava hyvin rehellinen. Kokonaisuutta ja eri puolilta saatuja havaintoja tarkastelemalla olen pysynyt uskossani. Monien esittämät kriittiset  näkemykset ja johtopäätökset yksityiskohdista lähtien aiheuttaisivat näkemäni kokonaisuuden kannalta sellaisia ristiriitoja, jotka mielestäni olisivat täysin järjettömiä. Mainitsen tässä vain yhden: Luomakunta ilman Luojaa ja Suunnittelijaa.

Kts myös "oma todistus"  kohdassa 5.7, jossa on osittain myös nämä asiat.

2.3 MUUT  USKONNOT

Maailmassa on vaikka kuinka paljon erilaisia uskontoja. Hyvin usein kysytään, miksi toinen olisi parempi kuin toinen? Kysymys olisi aiheellinen, jos kristinusko ja sen sanoma olisi ihmisten laatima niin kuin muut uskonnot. Tässä esityksessä on osoitettu, että näin ei ole. Kun tiedän, miksi uskon Jeesukseen, ja mitä tämä usko on saanut aikaan omassa ja monien muiden uskovien elämässä, ei ole mitään erikoista syytä lähteä vertailemaan eri uskontoja keskenään. Muissa uskonnoissa saattaa olla hyviä asioita ja yleviä ajatuksia ja aatteita. (Kts kohta 3:13) Niistä kuitenkin puuttuu eräs oleellinen asia. Ne eivät välitä sitä, mitä ihmiskunta  kaikkein kipeimmin tarvitsee: Jeesuksen Kristuksen persoonaa.

Tässä kannattaa pohtia näkemyksiä linkissä: Onko totuutta - kaikki on suhteellista?

Keskusteluissa muslimien kanssa on tullut esille joitakin ajatuksia islamista ja sen alkuperästä.

Muista uskonnoista puuttuu lunastus ja synnin sovitus. Ne kertovat, mitä ihmisen on tehtävä pelastuakseen, mutta eivät puhu siitä, mitä Jumala on tehnyt pelastaakseen ihmisen!

Muitten uskontojen sisältöä en lähde tässä tarkemmin selostamaan, koska   uskonnoista saat lisää tietoja Kirkon Tutkimuskeskuksen raporteista.

On elämänkatsomuksia, jotka eivät suoraan välttämättä ole uskonnollisia. Näistä on hyvä yhteenveto linkissä "Elämänkatsomusten viidakossa".    

Englanniksi löytyy hyvä linkki , josta löytyy vastauksia monenlaisiin kysymyksiin.
Lue lisää kohdassa 3.13!

Todettakoon tässäkin, että myös kristinusko on valitettavasti monille vain uskonto, joka voi olla verrattavissa muihin uskontoihin. Tällaiseksi se muodostuu, jos siihen kuuluvat vain tietyt dogmit, perinteet ja uskonnolliset "harrastukset", mutta todellinen elävä, pelastava sydämen usko puuttuu.

3. RAAMATTU

3.1 RAAMATUN  TARKOITUS  JA  TEHTÄVÄ

Raamattu on meille annettu, jotta me voisimme edes jossain määrin ymmärtää, millainen Jumala on ja mikä on Hänen suunnitelma ihmiskunnan kohdalla. Tämä ilmoitus on luotettava, koska kirjoittajien takana on Pyhän Hengen innoitus. Jumala on "valvonut Sanaansa"  ihmisten toiminnoista huolimatta. Mikään muu ihmisen kirjoitus, vaikka niissä voi olla viisaita sanoja, ei ole verrattavissa Raamattuun. Raamatun luotettavuuden puolesta puhuvat lukuisat toteutuneet profetiat sekä seikka, että sen sanoman kautta sadat miljoonat ihmiset ovat saaneet kokea Jumalan voimaa monella tavalla omassa elämässä. He ovat kokeneet omakohtaisesti, että Jumalan Sana on ELÄVÄ SANA.

Raamatussa kulkee punaisena lankana, että Jumala, kaiken Luoja, on pyhä ja jokainen tottelemattomuus on syntiä tätä pyhyyttä (täydellistä harmoniaa) vastaan. Mutta Hän on myös rakkaus, ja Jeesuksen sovitustyön kautta haluaa, että jokainen ihminen uudelleen armosta pääsee Hänen yhteyteensä. Tämä evankeliumin ilosanoma tarjotaan jokaiselle lahjana ilman omia ansioita. Meille jää ratkaisuvalta, otammeko lahjan vastaan?

Qumran-kääröjen perusteella on todettu, ettei Raamatun teksti ole oleellisesti muuttunut. Vaikka kääntäminen on joskus vaikea tehtävä ei ole myöskään todettu, että siinä olisi tapahtunut oleellisia virheitä. Ensimmäiset evankeliumit kirjoitettiin hyvin aikaisessa vaiheessa, jolloin silminnäkijät vielä elivät.

Huomioiden monenlaisia tekijöitä olen todennut, että Raamattu on luotettava. Siellä olevat seikat tukevat tätä esitystä, joten lyhyyden takia vain viittaan siihen. Lue myös sen alalinkit, joista löytyy kiinnostuneille paljon pohdiskeltavaa.

3.2 MIKSI RAAMATTU ON NIIN VAIKEASELKOINEN?

Olen siis todennut Raamatun luotettavaksi rupeamatta kinasteluun yksityiskodista, joista minulla ei ole edes aina riittävästi tietoja.

Oleellista on myös, ettei usko Raamattuun ketään pelasta. Vain Jumalan vaikuttama elävä usko Jeesuksen sovitustyöhön pelastaa ihmisen ja synnyttää hänet elävään yhteyteen Jumalan kanssa.

Toisaalta täytyy muistaa, että mielestäni tällainen pelastava usko ei voi syntyä, ellen luota Jumalan ilmoitukseen eli evankeliumin sanomaan, joka on meille monin tavoin ilmoitettu Raamatussa.

Minusta paljon tärkeämpää kuin yksityiskohtien ymmärtäminen erillään toisistaan, on tajuta Jumalan kokonaisilmoitus ihmisille, mikä tulee esille Raamatun alusta sen loppuun.

Tämä jää monilta huomaamatta, kun he kompastuvat, usein tieten tahtoen, näihin yksityiskohtiin. He olettavat, että asia on tällä tavalla hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Mutta eihän Jumalan ilmoitus ja tahto voi millään kumoutua ihmisten tulkintayrityksillä ja verukkeilla. Jumala edelleen kutsuu ihmisiä pelastukseen.

Raamattu on toisille kompastuskivi, mutta monille se on kuten Psalmien tekijä sanoo: "Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani."

Kompastuskiveksi se tulee, kun lukija ei ymmärrä Raamatun kokonaisilmoitusta eikä edes halua kuunnella Jumalan kutsua Sanan kautta, vaan hän rupeaa tarrautumaan yksityiskohtiin. Kyllä Raamatussa on paljon vaikeaselkoista ja näennäisesti ensisilmäyksellä ristiriitaista. Yleensä nämä asiat selviävät, kun niitä tarkemmin tarkastellaan oikeata taustaa vastaan. Ymmärtämistä joskus vaikeuttavat käännösten epätarkkuudet (sanat eivät täysin vastaa toisiaan) sekä lukijan puuttuvat tiedot sen ajan tausta- ja kulttuuriolosuhteista. Raamatussa on paljon erilaisia kirjallisuustyylejä, mikä tulee huomioida.

Nimet Raamatussa

Monet ovat varmasti kysyneet, miksi Raamatussa on pitkät nimi- ja sukuluettelot? Harvat jaksavat niitä edes lukea.

Sen ajan yhteiskunnassa oli sukutietoisuus tärkeä. Perhe- ja sukulaisuussuhteet olivat tärkeät. Miten meillä nykyään?
Raamatun ajan nimillä oli oma merkityksensä, josta vain harvat suomalaiset tietävät jotain.

Eräs esimerkki: jos tarkemmin tutkitaan seitsemän päähenkilön nimien merkitystä Aadamista Nooaan, saadaan seuraava sanoma: "Man (is) appointed mortal sorrow; (but) the Blessed God shall come down teaching (that) His death shall bring (the) despairing rest.", eli vapaasti: Ihmiselle on määrätty kuoleman suru, mutta siunattu Jumala tulee alas ja opettaa, että hänen kuolemansa tuo toivottomille levon.
Tässähän on evankeliumin sanoma piilotettu Raamatun alkulehtien sukuluetteloihin.

Yksittäisten (meille tuntemattomien) ihmisten maininta Raamatun lehdillä on osoitus siitä, että jokainen ihminen on arvokas Jumalan edessä. Toinen asia on sitten, onko kyseinen henkilö omassa valinnassa toiminut Jumalan tahdon mukaan.

Meidän nimemme eivät ole tietenkään Raamatussa. Siellä puhutaan Ilmestyskirjassa toisesta kirjasta "Elämän kirjasta". Ovatko nimemme siellä? Vain Jumala sen varmuudella tietää. Itse voimme saada sisäisen varmuuden siitä. Toisten ihmisten kohdalla emme ole tuomareita, vaan jätämme tuomion Jumalalle.

Ilm.20:12. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan. …15. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen. Ilm.21:27. Mitään epäpuhdasta ei sinne (taivaaseen) päästetä, ei ainoatakaan iljettävän valheen palvelijaa, vaan ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan.

Ottamalla evankeliumin sanoma vastaan omakohtaisesti pääsemme tähän Elämän kirjaan.

Toisaalta on oleellista tietää, ettei Raamatun laajempi tunteminen ole edellytys uskoon tulemiseen, joka edellyttää vain, että ihminen sydämessään hyväksyy Jumalan tarjoaman uskon lahjan Jeesuksen sovitustyön kautta. Kristityn hengellistä kasvua ja käytännön toimintaa varten Raamattu antaa Uudessa testamentissa paljon ohjeita.

3.3 ONKO RAAMATTU VAIN IHMISTEN KIRJOITTAMA KIRJA?

Mm. Pyhän Hengen vaikutus / Profetiat / Vanhan ja uuden liiton erot / Miten luen Raamattua?

Pyhän Hengen vaikutus
Kohdassa 3.1 mainittiin jo, että Raamatun sisällön takana on Pyhän Hengen inspiraatio ja johdatus. Ellei tätä huomioida, joudutaan helposti monilta osin harhaan.

Raamatun oma todistus: 2 Piet. 2:19. "Siksi me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne. 20. Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. 21. Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet."

Ihmiset ovat olleet vain tulkkeja, jotka ovat kirjoittaneet muistiin Jumalalta saamansa sanoman, mutta puhuja on ollut Jumala itse Pyhän Henkensä kautta.

Tässä yhteydessä tulee huomioida pari asiaa:
A. Pyhä Henki ei sulje pois inhimillistä työtä
Jos me ajattelemme Pyhän Hengen innoitusta, jonka vaikutuksesta Raamattu on syntynyt, niin me emme kuitenkaan väitä, että Raamatun kirjoittajat - Mooses, Jesaja, Daavid, Luukas, Pietari, Johannes, Paavali - olivat erehtymättömiä ihmisinä. Päinvastoin me näemme jo heidän teksteistäkin, että he tekivät paljon erehdyksiä elämässään.
Pyhä Henki inspiroi ja innoitti Raamatun sanan, mutta siten että Hän käytti siinä tavallisten ihmisten persoonallista työtä ja vaikutusta. Taas tulee yhteen jumalallinen ja inhimillinen. Luukas tekee työtä. Hän haastattelee ihmisiä. Hän kuuntelee, mitä Pietari puhuu. Hän tutkii, mitä on aiemmin pantu muistiin. Hän valikoi aineistoansa niin kuin toimittaja. Niin Luukaskin: "...tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään...".
Tässä kaikessa Pyhä Henki johtaa kuitenkin niin, että lopputuloksena on Raamatussa erehtymätöntä Jumalan Sanaa.

B. Pyhän Hengen johdatus ei ole ylihengellisyyttä
Tämä on erittäin tärkeä nähdä, koska eräänlainen sairas ylihengellisyys monesti käsittää asiat aivan toisella tavalla. Eli niin, että ihmiset olivat tahdottomia robotteja, jotka jossakin ekstaasissa kirjoittivat jonkinlaista automaattikirjoitusta ylös. Mutta sellainen on pimeyden henkivalloille ominaista vaikutusta. Se on pakanallista ja ylihengellisyydelle tyypillinen näkemys, joka sitoo ihmisen persoonallisuuden eikä vapauta häntä. Varsinainen Pyhän Hengen vaikutus ja Jumalan johdatus sen sijaan tapahtuu arkielämässä ja siinä on ihminen ja ihmisen persoona mukana koko laajuudessaan täysin vapautettuna olemaan se, mikä hän on.

Raamatussa kulkee punaisena lankana, että Jumala, kaiken Luoja, on pyhä ja jokainen tottelemattomuus on syntiä tätä pyhyyttä (täydellistä harmoniaa) vastaan. Mutta Hän on myös rakkaus, joka Jeesuksen sovitustyön kautta haluaa, että jokainen ihminen uudelleen pääsee armosta Hänen yhteyteensä. Tämä evankeliumin ilosanoma, josta UT kertoo, tarjotaan jokaiselle lahjana ilman omia ansioita. Meidän ratkaistavaksi jää, otammeko lahjan vastaan.

Minustakin Raamattu sisältää paljon hyödyllistä ja on tarkemmin tarkasteltuna tavattoman yhtenäinen, vaikka siinä on noin 40 kirjoittajaa noin 1500 vuoden ajalta.

Sen takia on suuria vaatimuksia tällaisen kirjakokoelman takana, jonka vaikutusvalta ulottuu vielä meidänkin aikaamme. Kun huomioi erilaisia tekijöitä, ymmärtää, että on oltava syvempi tausta tähän luotettavuuteen kuin yksinomaan inhimillinen viisaus. Kun esim. tarkastaa sitä matemaattista tarkkuutta (Panin, raamattukoodit, ym.), jolla Raamattu on kirjoitettu, tuntuu mahdottomalta, että Raamattu voisi olla yksinomaan inhimillinen tuote. Kun syytetään Raamatun muokkaamisesta aikojen kuluessa, on hyvä muistaa, ettei mikään kirkollinen instanssi tai "komitea" olisi voinut aikaansaada tällaista kokonaisuutta. Totta on, että kirkolliskokoukset aikoinaan ovat tehneet tärkeitä päätöksiä. Mutta he eivät ole voineet muokata sitä kokonaisuutta, jonka itse Jumala on aivoitellut ja aikojen saatossa johdattanut tähän lopputulokseen. Sen takia on turha pohtia sitä, ovatko nämä kirkolliskokousten osanottajat sekä muut asiaan vaikuttavat henkilöt olleet riittävän "päteviä."

Jos ei uskota tällaiseen Jumalaan, silloin joudutaan suuriin vaikeuksiin ja aletaan keksiä kaikenlaisia selityksiä Raamatun "ristiriitaisuudesta" selviytyäkseen tällaisista todellisista ristiriitaisuuksista, joista lyhyesti mainitsin.

Minusta Raamattu on ainoa teos, joka auttaa ainakin minua paremmin ymmärtämään nykyajan tapahtumia ja virtauksia.

Profetiat
Vt:ssa kerrotaan, miten Jumala valitsi Israelin omaisuuskansakseen, jonka kautta Hän halusi toteuttaa tärkeitä vaiheita ihmishistoriassa. Heiltä olemme saaneet Kirjoitukset (Raamatun) ja heidän keskuudessa syntyi Jeesus Kristus, meidän Vapahtajamme. (Tulevaisuudessa on myös tehtäviä!) Sen takia tälle kansalle annettiin tiukkoja säädöksiä, jotta he pysyisivät erillään muista sen ajan moraalisesti rappeutuneista kansoista. VT:sta huomaamme kyllä, että he olivat useimmiten hyvinkin tottelemattomia ja saivat siitä (vieläkin) kärsiä. Heille on annettu monenlaisia profetioita , joista monet ovat toteutuneet. Kts. myös esim. Messias-profetiat. Tosin juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen, koska hän ei sopinut heidän toiveajatteluunsa ja omavanhurskauteensa. Mutta pelastus on toki myös juutalaisille ja kerran he nöyrtyvät ja ottavat Messiaansa vastaan.

Lue myös Lyhyesti Israelista.

VT sisältää paljon Israelin historia-kuvauksia. Siinä on israelilaisten yhteiskunta- ja jumalanpalvelussäädöksiä, joiden kohdalla meillä on omat lakimme ja asetuksemme. VT:n kertomukset ovat usein meille varoitukseksi ja lisäksi ne sisältävät paljon hengellisiä opetuksia ja myös symboliikkaa, josta ehkä ymmärrämme aika vähän. Kokonaisuus on erittäin syvälle luotava. Valitettavasti nämä nykyään sivuutetaan olankohauksella, mikä on suureksi vahingoksi. Taustalla on kuitenkin Jumalan antamaa viisautta ja ohjausta myös meillekin opetukseksi.

Profetiat toteutuvat nykyaikana
Eräs erittäin varteenotettava perustelu Raamatun luotettavuudesta on, että monet profetiat toteutuvat meidän aikanamme (piinallisen kirjaimellisesti kuten eräs professori totesi taannoin). Ihmettelen, kun ei Jesajan, Jeremian, Hesekielin ja Sakarjan (esim. luvut 12-14) profetioita oteta vakavasti Lähi-Idän tilannetta arvioitaessa. Toimenpiteet ovat sitten sen mukaan. Syyt tähän voivat olla mm.:
- Tietämättömyys Raamatun sanomasta.
- Liberaaliteologien ym. väitteet, ettei Raamattu ole luotettava. (Kts kohta 3.11)
- Asetetaan mieletön vaatimus, että Raamatun profetiat olisi pitänyt kirjoittaa nykyisen journalistiikan sääntöjen mukaan.
Olen muualla kirjoittanut:

"Raamatun sanomasta koskien viimeisiä aikoja on, kuten myöhemmin nähdään erilaisia tulkintoja. Herää ehkä kysymys, mistä tämä johtuu? Eikö Raamatun tulisi olla yksiselitteinen? Mitä tapahtuu, jos tulkitsen näitä profetioita väärin?

Raamattu ei kerro tulevaisuuden asioita puhtaasti kronologisessa järjestyksessä, vaan antaa välähdyksiä eri yhteyksissä, joista sitten joudumme tekemään yhteenvetoja kronologisesta tapahtumajärjestyksestä. Uskon, että tässä piilee suuri jumalallinen viisaus. Jos meille olisi kerrottu kaikki tarkasti eriteltynä, ihmisen pahuus ja itsekeskeisyys keskittyisi näihin tulevaisuuden asioihin tavalla, joka ei olisi Jumalan tahdon mukaista. Ihmisen pelastus ei riipu näistä lopun ajan tulkinnoista, vaan yksinomaan Jeesuksen täytetystä sovitustyöstä. Meille on annettu kehotus : Valvo ja rukoile !"

Vanhan ja uuden liiton erot
Tämä on asia, joka on monille erittäin vaikea. Siitä syntyy sitten paljon sekavia tulkintoja ja hankalia kysymyksiä.
Asian havainnollistamiseksi katsotaan minun käteni varjoa piirtoheittimen kautta valkokankaalla. Se itse asiassa pimentää alustaa ja näyttää tietyt rajat, jotka ovat käden muotoiset, vaikka itse käsi on pimennossa. Se on Vanhan Testamentin olemus. Sinä näet siitä jotakin varjonomaisesti totuudessa. Jumalan ilmoitus VT:ssa julistaa varjonomaisesti Kristusta. Mutta jos olet lain alla, niin silloin olet kuitenkin pimeydessä, vaikka sieltä totuuden muotoa näkyykin. Uusi Testamentti on verrannollinen näin Vanhalle Testamentille. Mutta UT:ssa tulee esiin aito elävä käsi. Tämä on Vanhan ja Uuden ero. Tässä on käsi, joka voi tarttua ja elää. Varjo ei elänyt, eikä voinut tarttua, vaikka se käden muodon näyttikin.
Sen vuoksi Paavali sanoo, että Vanhan liiton säädökset olivat niin kuin tulevaisen varjo, mutta me olemme elävässä Kristuksen yhteydessä.
Israelin ja Jumalan välillä oli aikoinaan Mooseksen kautta tehty lakiliitto. Kristuksen tultua se lakkasi olemasta voimassa, koska sijaan tuli uusi liitto. Laki ei ole myöskään koskaan ollutkaan meidän liittomme, koska se oli tehty vain Jumalan ja Israelin välille.
Sanonta "laista on tullut meille kasvattaja Kristukseen", tarkoittaa että laki kasvattaa meitä vain siihen asti kun uskoon tulemme. Kasvattaja Kristukseen se on siinä mielessä, että se opettaa ihmisen näkemään syntisyytensä ja kadotetun tilansa. "Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia." Kun ihminen on tullut uskoon, lain kasvatustehtävä päättyy sillä hetkellä ja sen jälkeen ei enää kukaan voi tulla kasvattamaan kristittyä lailla.
Laissa ovat elämää suojelevat yleiset periaatteet ja raja-aidat, jotka ovat aina voimassa niiltä osin, jotka Uusi Testamentti toistaa esim. Mooseksen laista, mutta niitä ei ole annettu autuuden saavuttamiseksi, vaan ihmiselämän varjelemiseksi. Kaikkia säädöksiä ei ole toistettu Uudessa Testamentissa esim. epäpuhtaita ruokia koskevia eikä seremonialain osuuksia, jotka liittyvät jumalanpalvelukseen.

Monet syyttävät kristittyjä, että he poimivat Mooseksen laista vain "rusinat", jotka ovat mieleisiä ja sivuuttavat kaikki muut. Sen lisäksi mitä edellä on sanottu, kannatta perehtyä kirjoitukseen "Lain ja liiton suhde" , jossa on myös konkreettisia esimerkkejä, miten räikeästi näitä asioita väärinkäsitetään.

Voimme todeta, että Jeesus hyväksyi VT:n kertomukset, vaikka hän ei hyväksynyt fariseusten tapaa noudattaa isien säädöksiä. Hän ei tullut lakia kumoamaan vaan antamaan täyttymystä ja syvällisempää sisältöä Jumalan säädöksiin.

Jos luemme UT:n ohjeita ja neuvoja tarkemmin, huomaamme, että kristitynkin kohdalla tulisi monessa kohdassa olla voimassa ihan erilaiset asenteet ja käyttäytymismallit, kuin mitä nykyään on vallitsevina. Tästä enemmän kohdassa 4.10.

Miten luemme Raamattua?
Yleinen väittämä on, että Raamatun sisällöstä on niin monta tulkintaa. Raamatun lukemisessa ja tulkinnassa on tiettyjä periaatteita
, joita olisi hyvä tietää.
Kun väitetään, että Raamattu on täynnä ristiriitoja, haluaisin väittää, että nämä ristiriidat useimmiten ovat ihmisten omassa ajatusmaailmassa. Miksi olisi niin?
Meillä ihmisillä on asioista monenlaisia käsityksiä, johtuen luonteestamme, taustatekijöistä (perinteistä) ja kokemuksistamme. Raamattua lukiessamme viemme nämä käsitykset tietoisesti tai ehkä usein huomaamatta lukemaamme raamatunkohtaan. Sitten tulkitsemme Raamattua tältä pohjalta huomioimatta tekstin taustoja sekä uskossa, että aikamme usein ihmiskeskeiset ajatusmallit ja eri käsitteiden määritelmät olisivat ainoat oikeat. On selvää, että syntyy tulkintoja, jotka ovat ristiriidassa muitten raamattupaikkojen kanssa.
Toisin sanoen teemme "eisegeesiä", kun meidän pitäisi tehdä eksegetiikkaa, eli tulkita Raamattua Raamatun omilla ehdoilla. Lisäksi meidän tulee huomioida jumalallisia ulottuvuuksia. Ilman näitä on mahdotonta ymmärtää Raamattua.
Viittaan äskenmainittuun linkkiin, jossa näitä periaatteita lähemmin käsitellään.

3.4 UUDEN TESTAMENTIN LUOTETTAVUUS

 (Täyd. 06/06)

Alaotsikot : Tutkimuskriteerit - Milloin evankeliumit on kirjoitettu?

Meille kristityille on Uuden testamentin ja erityisesti evankeliumien sanoma Jeesuksesta, hänen elämästään, olemuksestaan ja opetuksistaan ensiarvoisen tärkeä. Miten voimme varmistua siitä, että sanoma on luotettava. Tänä päivänä esitetään erittäin paljon selvityksiä, joiden mukaan sanoma on saatu muilta lähteiltä, se on tarkoituksenhakuisesti vääristelty tai yritetään antaa sille tulkintoja, jotka ovat itse asiassa raamatunvastaisia.

Uuden testamentin luotettavuudesta on paljon kirjoitettu, josta tässä eräs linkki: "Uusi testamentti - totta vai tarua?"

Tutkimuskriteerit

Uuden testamentin ja erityisesti evankeliumien tekstien tutkimukseen voidaan käyttää yleisesti käytettäviä sisäisiä ja ulkoisia kriteereitä. En mene näihin sen enemmän. Totean vain muutamia asioita:

Sisäisten kriteerien suhteen voidaan todeta:

- Kirjoittajat olivat itse silminnäkijöitä tai he tukeutuvat silminnäkijöihin

- Evankeliumeissa on paljon itse asian kannalta paljon merkitsemättömiä yksityiskohtia, mikä on tyypillistä silminnäkijäkertomuksiin. Tällaisia ei esiinny esim. legendoissa tai jälkeenpäin laadituissa selvityksissä tiettyä tarkoitusta varten.

- Evankeliumeissa on paljon yksityiskohtia, jotka itse asiassa ovat epäedullisia. (Mainittakoon naisten osuus ylösnousemuskertomuksissa. Tällaista ei kuulunut ollenkaan juutalaisuuteen siihen aikaan.)

- Evankeliumit antavat hyvin yhtenäisen kuvan Jeesuksesta, hänen elämästään ja toiminnasta. Ristiriidoiksi väitetyt asiat ovat itse asiassa vain eri silminnäkijöiden osakuvauksia kokonaistilanteesta (esim. ylösnousemuskertomukset) Jos asia olisi sepitetty jälkeenpäin, olisi esitys yhtenäisempi.

- Vaikka evankeliumissa kerrotaan yliluonnollisistakin tapahtumista, ovat monet tutkijat sitä mieltä, että niissä ei ole mytologisia piirteitä, eivätkä ole legendoja.

Ulkoisista kriteereistä voidaan todeta:

- Opetuslapset joutuivat vainottavaksi julistettuaan evankeliumia. Olisiko heillä ollut siis motiiveja tai hyötyä ruveta välittämään valheellisia kuvauksia Jeesuksesta. Kukaan ei liene epäillyt opetuslasten vilpittömyyttä.

- Tietoja Jeesuksesta ja kirjoittajista löytyy myös muista sen ajan lähteistä.

- Arkeologit ja historioitsijat ovat sitä mieltä, että evankeliumien monet yksityiskohdat ovat yhteensopivia niitten tietojen kanssa, jotka löytyvät niiltä ajoilta. (Jotkin virheellisiksi väitetyt asiat ovat myöhemmin osoittautuneet oikeiksi. (Käskynhaltijat ja väestönlaskenta.)

- UT syntyi aikaan, joka itse asiassa oli vihamielinen kristinuskolle. Jos kristinusko olisi perustunut valheisiin, olisi nämä helposti kumottu. (Jeesuksen ruumis olisi esim. tuotu haudasta!)

- Ottaen huomioon opetuslasten pelkotilat Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja hautaamisen jälkeen, ei olisi ollut mahdollista, että kristinusko olisi levinnyt niin voimakkaasti, ellei sen sanoman takana olisi ollut totuus.

Vaikka joistakin evankeliumien yksityiskohdista tietenkin voidaan väitellä, on kokonaiskuvan pohjalta todettava, että UT on luotettava. Vaikka kristinusko on aikojen kuluessa välillä joutunut harhateille kirkkojen laitostumisen kautta, on todettava, että koko ajan on ollut ihmisiä, jotka ovat kokeneet evankeliumin sanoman eläväksi ja vieneet sitä eteenpäin. Ei ole kristinuskon aikana ollut niin paljon elävässä uskossa olevia ihmisiä kuin tänään. Pohdinta näitten aikakausien vaiheista ja siihen vaikuttaneista syistä jää luonnollisesti tällaisen tiivistetyn esityksen ulkopuolelle.

Milloin evankeliumit on kirjoitettu?

Hyvin usein viitataan siihen, että vasta 300-luvulla kirkolliskokous lopullisesti päätti UT:n sisällöstä (ja että se olisi silloin kirjoitettu!). Voidaan kuitenkin todeta, että jo alkuseurakuntien aikana alkoi vähitellen kiteytyä, viimeistään 100-luvulla, mitkä kirjoitukset ja kirjeet ovat inspiroituja lähteitä seurakunnan opetusta silmälläpitäen. Myöhemmin, kun erilaiset harhaopit alkoivat levittäytyä, oli pakko vahvistaa seurakuntien aikaisempaa käytäntöä.

Monet ovat väittäneet, että UT:n kirjoitukset ovat syntyneet vasta n. vuoden 100 aikoihin. Tosiasiat kuitenkin viittaavat, että ne ovat kirjoitetut aikaisemmin.

Yleisesti on tunnustettu, että Luukas on kirjoittanut sekä evankeliumin että Apostolien teot vähän myöhemmin. Samoin on yleisesti todettu, että Markuksen evankeliumi on kirjoitettu ennen Luukasta.

Apostolien teot on ollut pakko olla kirjoitettuna viimeistään 60-luvun alussa, koska:

- siellä ei ole mainittu 60-luvun vainoista eikä Jerusalemin hävityksestä (v.70)

- siellä ei ole mainittu Pietarin eikä Paavalin martyyrikuolemaa, vaikka on maininta Stefanuksen ja Jaakobin kuolemista.

- Apostolien teoissa on joitakin ilmaisuja, jotka viittaavat aikaan ennen v. 70.

Evankeliumeissa on hyvin seikkaperäisesti mainittu huomattavia hallitusmiehiä. Historiankirjoittajat ovat vähitellen selvittäneet, että mainitut tiedot todella ovat tosiasioita, vaikka niihin johonkin aikaan suhtauduttiin epäilevästi.

Todettakoon vielä, että evankeliumit ja UT:n kirjeet kirjoitettiin niin aikaisin, ettei vielä ole mitenkä ehtinyt muodostua "legendoja". Asiat olivat tarkasti silloin elävien henkilöiden tiedossa.

Vielä pari pientä seikkaa:
Markus ei mainitse Kaifasta nimeltä. Kaifas toimi v. 18-37, Joten oletetaan, että tämä oli luonnollista vain jos alkuperäinen kirjoitus on tehty ennen v. 37.
Karsten Peter Thiede mainitsee kirjassaan "Kala Rooman Keisarille", että roomalainen satiirikko Petronius (v. 27-66) on kirjassaan Satyrica viitannut tapahtumaan Markus 14:3-9. Luultavasti tämä on kirjoitettu noin v. 61, mutta joka tapauksessa ennen v. 66.

Syy, miksi evankeliumien kirjoittaminen on siirretty myöhempään ajankohtaan, johtuu mm. siitä, että niissä mainitaan Jerusalemin hävityksestä. Koska nämä tutkijat olettavat, että Raamattu on pelkästään ihmisten kirjoittama ilma Jumalan Hengen vaikutusta, niissä ei voi olla profetioita. Ei edes Jeesus ole sen takia voinut lausua sellaista profetiaa. Näitten tutkijoiden väitteet ovat monessa suhteessa niin heikolla pohjalla, että täytyy ihmetellä heidän suhtautumista edellä mainittuihin seikkoihin.

Tässä mainitut asiat vahvistavat sen asian, että evankeliumin ja kristinuskon sanoma on syntynyt ja jopa kirjoitettu aikaan, jolloin ensimmäiset kristityt elivät ja vaikuttivat ja heillä oli mahdollisuus itse tarkistaa asioiden luotettavuutta. Tämä sulkee pois mm. sen, että jotkut "kirkonmiehet" ovat myöhemmin keksineet oppejaan oman vallankäytön pönkittämiseksi.

Tätä asiaa käsitellään myös esityksessä "Kuka on Jeesus?"

Jeesuksen historiallisuudesta Raamatun ulkopuolella on useita mainintoja. Minusta erityisesti Pilatuksen kirjeet tuovat uusia vivahteita UT:n teksteihin ulkopuolisen näkökulmasta katsottuna. Tämä on ihan riippumatta siitä, ovatko nämä todella aitoja.  

Muut:
Raamattu ja arkeologia (M.Peltonen).

Kuka kirjoitti Synoptiset evankeliumit?

Uusi testamentti - tarua vai totta?

3.5 ONKO RAAMATUSSA TARUJA?

Hyvin usein väitetään, että Raamattu on täynnä taruja ja ihmisten hömpötystä. Silloin on takana lähes poikkeuksetta määrätietoinen pyrkimys vääristää asioita. Useimmiten tämä johtuu tietämättömyydestä, joskin on tehty valtavasti selvityksiä, miksi ja miten mikin asia on joutunut Raamatun lehdille

Todettakoon vielä, että tämän ajan itsekeskeinen ajattelumalli on sen verran vinoutunut, että monet voivat ihan vakavissaan suhtautua vähättelevästi Raamattuun, koska sen perussanomaa ei tajuta. Monet hylkäävät Raamatun siitä syystä, että sen sisältö ja esitystapa ei tyydytä tämän ajan ihmiskeskeisiä ajattelumalleja.

Uskon kuitenkin, että jos rehellinen ja avoimella mielellä etsivä ihminen paneutuu tämän esityksen ja siinä annettujen linkkien sanomaan, Raamattuun ei voi ylimielisesti suhtautua täysin torjuvasti. Vastausta kaipaavia, avoimia kysymyksiä toki voi syntyä.

3.6 ONKO RAAMATUSSA RISTIRIITOJA?

Valitettavasti monet tarrautuvat kaikenlaisiin ristiriitaisiksi väitettyihin yksityiskohtiin, jotka yleensä selkenevät, kuin niitä tarkastellaan tarkemmin. Usein yksityiskohtia ei voi ymmärtää ilman kokonaisuuden hahmottamista, mikä ei välttämättä aina ole helppoa. Se vaatii kyllä rehellisyyttä ja nöyryyttä. Ristiriidat lähes aina johtuvat vääristä lähtöolettamuksista ja inhimillistä tulkinnoista, jotka loppujen lopuksi eivät ole täysin raamatullisia. Usein ne kuvastavat tiettyä yksipuolisuutta. Erityisesti vapaa-ajattelijat ovat esittäneet monenlaisia "ristiriitaisuuksia", jotka eivät kestä tarkempaa tarkastelua.

Miettiessäni sitä monenlaista kritiikkiä Raamattua vastaan, mitä keskustelupalstoilla usein on tuotu esille, tuli mieleen vahva köysi, joka kestää painavan ajoneuvon hinaamisessa. Joku epäilee tätä ja lähtee sitä todistelemaan. Hän erittelee ohueen säikeen kerrallaan ja todistaa, ettei se kestää. Vihdoin on koko köysi poikki. Hän riemastuu. Mitä sanoin? Köysi ei kestä!
Samoin tehdään Raamatun kanssa. Otetaan yksityiskohta kerrallaan ja todistetaan, ettei voi pitää paikkaansa käyttämällä mm. seuraavia keinoja:
- Otetaan kohta irti yhteydestä. Ei välitetä taustatiedoista, missä tilanteessa ja ketä asia koskee.
- Ennakkoluulosta johtuen tulkitaan kohta oman vinoutuneen lähtö-olettamuksen pohjalta, eikä haluta avoimesti tutkia asiaa.
- Ei välitetä Raamatun ilmoituksesta, että takana on Pyhän Hengen innoitus, vaan oletetaan ilman muuta, että kysymyksessä on ihmisten omia mielikuvituksellisia näkemyksiä menneiltä ajoilta. Heidän mielestään ihmiset ovat erehtyväisiä, joten heidän sanomaansa ei voi suoraan luottaa.
- Epäillään automaattisesti Raamatun sanomaa, samalla kun kritiikittömästi omaksutaan muitten iskulauseita ja yksipuolisesti ja tavoitehakuisesti tehtyjä selvityksiä ilman minkäänlaista kritiikkiä. Näitä usein ei voi luotettavasti torjua ilman asiantuntemusta.
- Ei vaivauduta selvittelemään, mikä on Raamatun kokonaisilmoitus asiasta. Usein yritetään tulkita Raamattua nykyisen ihmiskeskeisen ajattelumallin mukaisesti. Silloin ainakin syntyy ristiriitoja.
- Takana on usein sisäinen ehkä tunnistamaton pelko, että Jumala sittenkin on ja kutsuu ihmisiä yhteyteensä. Tämä aika ei siedä, että ihmisen oman käsitystason yläpuolella olisi joku. Sen takia moni etsii verukkeita.
Turvallista on tietää, että "raamattu-köysi" kyllä kestää, mutta monen lukijan luottamus voi heikentyä näistä väitteistä, ellei ole tietoa, miten asiat todellisuudessa ovat.

Tämä esitys kuitenkin paisuisi liian laajaksi, jos näitä asioita tässä lähdettäisiin kohta kohdalta käsittelemään. Kiinnostuneille viittaus Jasu Markkasen erinomaisiin selvityksiin: "Raamatun ristiriidat selviksi". Sieltä voi ammentaa vastauksia näihin usein kieroihin kysymyksiin.

Raamatusta nousee usein kysymyksiä, joihin ensi silmäyksellä on ehkä vaikeata löytää vastauksia. Voit
tästä
ehkä saada vastauksia (engl.) niihin. Vaikka ne ehkä saattavat osittain olla epätäydellisiä, ne antavat monasti runsaasti ajattelemisen aihetta. Joihinkin kysymyksiin ehkä löytyy myös toisenlaisia vastauksia.

3.7 MIKSI VT:SSA ON NIIN PALJON JULMUUTTA?

   (muokattu 06/06)

Vanha testamentti on sotaisa, rosoinen kirja. Mutta se kelpasi Jeesukselle ja opetuslapsille. Se oli heidän Raamattunsa. Jeesus hyväksyi VT:n kertomukset todellisiksi.

Onko Jumala kostonhimoinen? Vai toteutuuko kumoamaton sääntö: "Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän." Ihmiset, jopa Jumalan valitsema Israelin kansa, ovat kautta aikojen kapinoineet Jumalaa vastaan ja saaneet siitä korjata satonsa. Siitä VT on täynnä varoittavia esimerkkejä. Jumala on pyhä ja oikeudenmukainen, vaikka kaikki eivät sitä tunnusta.

Monille ihmisille ovat vieraita monet VT:n Mooseksen kautta annetut monet lait ja säännöt. Tämä on itse asiassa luonnollista. Mooseksen lakipykälät oli ensisijaisesti kirjoitettu Israelin kansalle, joka oli Jumalan valitsema kansa. Ne olivat myös samalla Israelin kansan "yhteiskuntalaki", joka soveltui sen ajan tilanteeseen. Jeesuksen mukaan se oli annettu "heidän kovuutensa takia". Maailma oli VT:n aikana erittäin raaka ja raadollinen ja Israel joutui elämään kaiken sen ajan yhteiskuntakulttuurin, väkivallan ja siveettömyyden keskellä, mikä silloin vallitsi heidän ympärillään. Oman tottelemattomuutensa takia omaksumalla naapurimaiden kulttimenoja Israel joutui monenlaisiin vaikeisiin tilanteisiin, jotka eivät olleet Jumalan tahdon mukaisia. Emme mekään voi tässä humaanisessa (?) yhteiskunnassamme tänään ymmärtää niitä olosuhteita ja tapoja, jotka olivat vallalla. Vaikka kyllä maailmassa tänäkin päivänä esiintyy samankaltaista raakuutta.

Monelta taholta on kohdistettu erittäin voimakasta kritiikkiä Jumalan toimintaa vastaan VT:ssa. Väitetään, että Jumala on julma ja sadistinen. Sellaista Jumalaa ei kuulemma voi hyväksyä. Vaikeus on siinä, että poimitaan tiettyjä tapahtumia irti tekstiyhteydestä ja analysoidaan ne sitten vieheellisten kriteerien mukaan. Voitaisiin kysyä: Mihin itse asiassa pohjautuvat nämä heidän moraalikriteerinsä? Tämä johtaa täysin väärään ja ristiriitaiseen kuvaan Jumalasta. Linkissä "Jumalan toiminta VT:ssa".  tarkastellaan muutamia näistä väitteistä.

Jumalan antama laki osoitti, että Jumalan pyhyys on sitä luokkaa, ettei ihminen voi omilla teoilla selviytyä. Monilla VT:n säännöistä on myös syvällinen symbolinen ja hengellinen merkitys, jota tuskin pystymme edes luotaamaan. Ne myöskin antavat arvokasta lisätietoa uuden liiton opetuksiin. ( Lue Hebrealaiskirje!) UT myös korostaa, että olemme kaikki syntisiä Jumalan edessä.

Vanhan testamentin ensisijainen tehtävä meille on kertoa siitä pelastuksesta, jonka Jumala valmisti maailmalle. Sen sanoma on siis sama kuin Uuden testamentin. VT vain katsoo keskeisiä pelastustapahtumia eteenpäin. UT kertoo pelastustapahtumista juuri tapahtuneina. VT:ssa on odotus - UT:ssa on täyttymys.

Mutta Jumala on myös rakkaus. Sen takia Hän lähetti Jeesuksen sovittamaan ihmisten synnit. Tätä varten Hän tarvitsi juutalaista kansaa, jonka keskuuteen Jeesus Kristus, juutalaisten Messias syntyi. Siellä myös syntyivät ensimmäiset seurakunnat, joista evankeliumi sitten levisi pakanakansojen keskuuteen. Mutta vaikka tänään julistetaan pelastuksen evankeliumi meille lahjaksi, niin sittenkään suuri osa ihmisistä ei ota sitä vastaan, vaan ihmiset jatkavat kapinointiaan Jumalaa vastaan ja kierre jatkuu.

3.8 MIKSI NIIN PALJON TULKINTOJA?

Evankeliumien ydinsanoma eli pelastussanoma on itse asiassa niin yksinkertainen, että jokainen voi sen syntisenä ottaa vastaan hyväksymällä Jumalan lähettämän Jeesuksen sovitustyön meidän ihmisten puolesta. (Vaikka kyllä monet yrittävät tehdä tätä työtä kyseenalaiseksi ja tehdä asiaa monimutkaiseksi.)

Monista muista raamatullisista asioista on syntynyt erilaisia tulkintoja ja käsityksiä. Kristillinen oppirakennelma on tietenkin tärkeä ja meidän tulisi tarkoin etsiä Jumalan tahtoa erilaisissa asioissa. Monet kuitenkin yrittävät, johtuen monista syistä, paisuttaa joitakin opinkappaleita niin tärkeäksi, että ne käytännössä syrjäyttävät evankeliumin ydinasian, joka on pelastus yksin armosta, mikä on Jumalan työ meissä. Eri uskonsuunnissa ja seurakunnissa on käytännössä muotoutunut tiettyjä "perinteitä" ja uskonkäsityksiä. Mielestäni tässä ei ole meidän vajavaisten ihmisten keskuudessa hälyttävää, kun vaan pidämme kiinni kristillisen uskon perusasioista ja osaamme kohdella muitakin elävässä uskossa olevia Kristuksen rakkaudella. (Enemmän tästä kohdassa 3.9.) Valitettavasti myös uskovien keskuuteen on levinnyt tämän ajan "vitsaus": itsekkäästi ja itsepäisesti kinata ja väitellä toisarvoisista asioista, jopa vääristellä toisten käsityksiä.

Tässä olisi tarpeen enemmän hengen hedelmää: "Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä."

Tärkeitä periaatteita
Kun lukee kirjan, tulisi olla rehellinen tarkoitus saada selville, mitä kirjoittaja todella haluaa tuoda esille. Olemmeko sitten samaa mieltä, on sitten toinen asia. Jos lähdemme olettamuksesta, että kirjoittajan sanoma on pelkkää humpuukia, emme varmasti saa mitään hyötyä lukemisesta. Kirjaa lukiessamme, meidän tulisi mahdollisimman ennakkoluulottomasti tarkastaa sisältöä kirjoittajan näkökulmasta, vaikkakin se voi olla erilainen kuin meidän. Jos opiskelee jotain ainetta, on ensiksi päästävä ymmärtämään, mitkä ovat sen aineen pääperiaatteet ja perusteet. Ei saisi aloittaa jostakin yksityiskohdasta ja jäädä siihen kiinni. Yksityiskohdat on tarkasteltava kokonaisuuden taustaa vastaan. Nämä ovat niin päivänselviä asioita, että lähes tarpeetonta muistuttaa niistä. Kaikki, jotka ovat opiskelleet tai opiskelevat, tietävät nämä periaatteet. Mutta kun lukee joidenkin kirjoittajien mielipiteitä Raamatusta, huomaa helposti, miten he ovat syrjäyttäneet näitä periaatteita lähes täydellisesti. Usein saattaa olla ajattelemattomuus ja tietojen puute näitten kirjoitusten takana. Kuitenkin he ovat kritiikittömästi omaksuneet muiden henkilöiden perustelemattomia lausahduksia tai väitteitä. Sillä tavalla on syntynyt vääriä ennakkoluuloja, jotka estävät heitä omaksumasta Raamatun opetuksia meille jokaiselle. Raamatun lukemisessakin on tiettyjä periaatteita, joiden mukaan meidän tulisi perehtyä sisältöön. Muuten helposti voi tulla kaikenlaisia väärinkäsityksiä ja syntyy turhia kysymyksiä. Voit lukea enemmän näistä periaatteista linkissä:
Raamatun selittämisen ja tulkinnan perusteet.

Koska monista Raamatun ilmoituksista toisarvoisissa asioissa on erilaisia tulkintoja, herää ehkä kysymys, mistä tämä johtuu? Eikö Raamatun tulisi olla yksiselitteinen? Mitä tapahtuu, jos tulkitsen näitä ilmoituksia väärin?

Uskon, että tässä piilee eräs suuri jumalallinen viisaus. Jos meille olisi kerrottu kaikki tarkasti eriteltynä, että jokainen sen ilman muuta ymmärtäisi, ihmiset alkaisivat toimia orjallisesti tavalla, joka ei olisi Jumalan tahdon mukaista. Me joutuisimme auttamattomasti lain ja sääntöjen alle. Silloin pääasia eli rakkauden ja armon evankeliumi jäisi vuorostaan toisarvoiseksi.

3.9 MIKÄ ON RAAMATULLISTA ?

Kristillisessä toiminnassa on erotettava kaksi päätekijää:

  • Evankeliumin perussanoma, että ihminen pelastuu armosta, kun sydämessään ottaa vastaan Jumalan lahjan Jeesuksen sovitustyön kautta. Ihminen uudestisyntyy, tulee Jumalan lapseksi ja perii iankaikkisen elämän. Tämä on Jumalan työ meissä, johon ihminen ei voi mitään lisätä tai muuttaa. Evankeliumiin kuuluu vielä Jeesuksen lähetyskäsky: " Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa." Tämä on annettu meille tehtäväksi.
  • Toinen asia on sitten, miten tämä lyhyessä yleismuodossa esitetty lähetyskäsky käytännössä toteutetaan. Kristillisen seurakunnan tulisi olla Pyhän Hengen johdatuksessa, kun pohtii kullekin ajalle sopivia toimintamenetelmiä, jotta tavoite parhaiten saavutettaisiin. Tässä on varmasti tehty ja tehdään monista syistä virheitä, koska kristitytkin ovat vain vajavaisia ja erehtyväisiä ihmisiä. Korinttolaiskirjeestä käy ilmi, että jo alkuseurakunnissa esiintyi monenlaisia epäkohtia. Mutta SANA silti menestyi ja kristittyjen joukko lisääntyi.

Ihmiset, heidän taustansa ja kokemuksensa sekä luonteenominaisuudet ovat niin moninaiset, ettei heidän uskoon tulemiseensa voida asettaa tiukkoja ulkonaisia ihmissääntöjä, miten sen on tapahduttava. Silloin joutuisimme sellaisiin uskonnollisiin rituaaleihin ja ihmisten laatimiin sääntöviidakkoihin, joissa evankeliumin pelastussanoma ei enää voi toimia. Tästä Jeesus aikoinaan moitti fariseuksia. Sydämen pelastava usko on Jumalan lahja, jota ei voi aikaansaada ihmisteoilla ja omilla rituaaliteoilla. Raamattu ilmoittaa selkeästi tämän totuuden.

Vaikka kristittyjen tulee olla Pyhän Hengen johdatuksessa, tulee myös kristillisessä toiminnassa olla jonkinlainen järjestys, jotta toiminta ei ihmisten erilaisuudesta ja vajavaisuudesta johtuen muuttuisi täysin villiksi. Näin ollen syntyy perinteitä, jotka osittain ohjaavat tätä toimintaa. Eri seurakunnissa voivat nämä poiketa toisistaan jonkin verran. Perinteet eivät sinänsä ole pahasta niin kauan, kuin me pidämme evankeliumin pääkohdat kirkkaina mielessä ja meillä on siltä pohjalta oikeat asenteet. Jos alamme pitää perinteitämme tärkeinä vain perinteiden vuoksi, silloin joudumme helposti sivuraiteille. Näin on valitettavasti käynyt monissa kirkoissa, joissa toiminta on kangistunut kaavoihinsa. On syntynyt pelkkä uskonto aidon uskon tilalle.

Kristillisessä toiminnassa tulee seurata myös aikaamme ja sen muutoksia ja pohtia keinoja, miten me kulloinkin saavutamme ihmisiä ja voimme oikealla tavalla rakkaudessa kohdata ja käsitellä heidän ongelmiaan. Tässä on kristityillä edelleen paljon opittavaa. Tällöin emme tietenkään saa poiketa evankeliumin pääsanomasta. Sitä ei saa muokata ajan hengen mukaiseksi, koska se on Jumalan ilmoitus. Sen sijaan voidaan pohtia millä tavalla ja millä keinoin evankeliumi on esitettävä, jotta ihmiset ymmärtäisivät, mistä on kysymys. On osattava vastata ajan haasteisiin.

Perinteet luovat uskovaisillekin usein tiettyä turvallisuuden tunnetta. Ei haluta muutoksia, koska "aina on tehty näin". (Tuttu fraasi monilta elämän alueilta.) Useimmiten nuoret ovat enemmän muutoshaluisia, mikä joskus rakentaa kuilun eri ikäryhmien välillä. Kaikkien tulisi kuitenkin hyväksyä se tosiasia, että muutoksia ulkoisissa puitteissa on tapahduttava, kuitenkin harkiten ja hätäilemättä, jotta kaikki "ehtivät mukaan".

Toisin sanoen ulkoiset kristillisen toiminnan perinteet eivät koskaan saisi olla niin "pyhiä", ettei niihin voi puuttua. Sen sijaan Jumalan ilmoittama evankeliumin ydinsanoma on pyhä ja muuttumaton.

3.10 PROFETIAN LUONNE

Alaotsikot: Yleistä - Raamatun omat profetiat koskien mm. Israelia sekä lopun aikoja

Yleistä

Raamatussa Jumala ilmoittaa, että Hän etukäteen ilmoittaa tulevista tapahtumista profeettojen kautta. Ketä Hän tähän tehtävään kutsu, sitä ihminen ei voi päättää. Jokaisella on oma tehtävä, eikä tule matkia toisia ihmisiä. Vain hyvin harva uskovainen saa profeetan tai ilmestyksen näkijän tehtävä.

Raamatussa kerrotaan monista profetioista, ilmestyksistä ja näystä. Myös UT:ssa on näitä profeettoja (esim. Agabus Apt. 11) UT:ssa puhutaan myös profetoimisesta ja armolahjoista. Tästä enemmän kohdassa 4.8.

Raamatun omat profetiat koskien mm. Israelia sekä lopun aikoja

Sekä liberaaliteologia pitkälti että myös tämän ajan ajattelumalli vähättelee Raamatun profetioita ja keksii niille mitä erilaisimpia selityksiä. Joskus olen törmännyt sellaiseen VT:n profetioiden omalaatuiseen tulkintaoppiin, jossa vaaditaan, että ollakseen oikeita profetioita, niiden olisi pitänyt olla nimien kanssa ja sellaisilla sanoilla, että ihminen suoraan ymmärtäisi, ikään kuin lukisi tapahtumia sanomalehdestä. Tällöin henkilö asettaa omia vaatimuksia niin innokkaasti, ettei ollenkaan huomaa profetioiden asiasisältöä. Lisäksi jopa syytetään uskovaisia valheista ja ylimielisyydestä.

Pietari kirjoittaa varteenotettavat sanat: "Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet." (2 Piet.1:20-21)

Olen itse ymmärtänyt, että Raamatun profetiat usein ovat ikään kuin välähdyksiä tulevista asioista, joista yksityiskohtia voi puuttua. Koska on kysymys hengen inspiraatiosta, profetoiva ei välttämättä pysty itse inhimillisen vajavaisuutensa takia tarkemmin yhdistämään sanomaansa mihinkään. Profetioissa voi olla kysymys ajankohtaisista asioista, joista profeetta ilmeisesti oli tietoinen, niissä voi olla hengellinen opetus tai ne voivat samanaikaisesti ilmoittaa tulevista asioista.

Näitä usein ei voi tulkita ja yhdistää kokonaisuudeksi, ellei Pyhä Henki saa avata ymmärryksemme tajuamaan, mistä on kysymys. Siihen tarvitaan rehellisyyttä ja avoimuutta.

Raamattukin puhuu paljon tulevista ajoista, vaikka sen pääsanoma on toki tätä päivää varten. Raamattu ei kuitenkaan anna tarkkoja päivämääriä.

Raamatun sanomasta koskien viimeisiä aikoja on erilaisia tulkintoja. Herää ehkä kysymys, mistä tämä johtuu? Eikö Raamatun tulisi tässäkin olla yksiselitteinen? Mitä tapahtuu, jos tulkitsen näitä profetioita väärin?

Raamattu ei kerro tulevaisuuden asioita puhtaasti aikajärjestyksessä, vaan antaa välähdyksiä eri yhteyksissä, joista sitten joudumme tekemään yhteenvetoja tästä "kronologisesta" tapahtumajärjestyksestä. Uskon, että tässä piilee suuri jumalallinen viisaus. Jos meille olisi kerrottu kaikki tarkasti eriteltynä, ihmisen pahuus ja itsekeskeisyys keskittyisi näihin tulevaisuuden asioihin tavalla, mikä ei olisi Jumalan tahdon mukaista. Ihmisen pelastus ei riipu näistä lopun ajan tulkinnoista, vaan yksinomaan Jeesuksen täytetystä sovitustyöstä. Meille on annettu kehotus: Valvo ja rukoile!
Enemmän tästä ja armolahjoista yleensä kohdassa 4.8!

3.11 LIBERAALITEOLOGIEN HARHAT

 (Täyd. 09/06)
Mistä on lähdetty / Tähän on tultu

Mistä on lähdetty?

Mm. liberaaliteologiassa on ongelmana, että Jumalan ulottuvuus jää historiallis-kriittisen yliopistollisen Raamatun tutkimuksen ulkopuolelle, koska Jumalan olemusta ei voida tutkia tieteellisin keinoin. Jumala on meidän ulottuvuuksiemme ulkopuolella, johon nykyajan tieteelliset mittaus- ja tutkimusmenetelmät eivät ulotu.

Sen takia ei voi tieteen nimessä puhua Jumalasta konkreettisesti. Kuitenkaan Raamatun tutkimuksessa ei saisi jättää tätä Jumala-käsitettä huomioimatta. Tätä ongelmallisuutta kunniahimoinen tiede ei hallitse.

Sen takia liberaaliteologit lähtevät siitä ihmiskeskeisestä olettamuksesta, mikä ihmisen näkökulmasta kuulostaa miellyttävältä, että Raamattu on ihmisten kirjoittama, jossa ei tarvitse olla jumalallista inspiraatiota ollenkaan. Se vain kuvaa ihmisten sen ajan käsityksiä Jumalasta. Sen takia Raamattua voi tutkia yksinomaan ihmisten kirjoituskriteerien mukaan. Näitäkin voi toki huomioida, kun vaan ei unohdeta, että kaiken takana on kaikkivaltiaan ilmoitus. Tämän ilmoituksen esilletuomiseksi on Jumala valinnut vajavaisia ihmisiä, joiden omat luonteenpiirteet voi tulla esiin. Raamatun mukaan Jumala on kuitenkin valvonut Sanaansa, joten itse olen vakuuttunut siitä, että sanoma on meille riittävä pelastuksen suhteen, vaikka monien mielestä Raamatun sanoman olisi pitänyt olla selkeämpi. Mainittakoon, että liberaaliteologeja on monenlaisia laidasta laitaan.

Uskovaisten lähtökohta on, että Raamattu on Jumalan ilmoitus ihmisten kautta annettu ja huomioon otettaessa eri kirjallisuuslajeja ja kirjoitustyylejä, se on luotettava kristityn ohjenuoraksi (Luther).

Edellä mainittu liberaaliteologien lähtöasettelu on aikaansaanut melkoisesti vääristyneitä johtopäätöksiä.

He lähtevät mm. siitä, että koska ihmiset ovat Raamatun kirjoittaneet, siinä ei voi olla profetioita ja tulevaisuuden näkymiä. Tämän olettamuksen pohjalta on esim. eri osien kirjoittamisajankohta yritetty määrittää. Sekä UT:n että VT:n puolella on lukuisia esimerkkejä tästä. Tämä kuitenkin johtaa monenlaisiin vaikeuksiin Raamatun ymmärtämisessä. Myös kirjoittajien kohdalla on erimielisyyksiä (esim. Jesaja). Vähitellen on sotku valmis. Syntyy väite, että Raamattu on ristiriitainen.

Enemmän näistä vinoutuneista käsityksistä lähinnä koskien Uuden testamentin luotettavuutta ja sen Jeesus-kuvaa löytyy kirjoituksesta "Kuka on Jeesus?" Siellä käsitellään mm. niitä kysymyksiä, jotka tulivat esille ns. Jeesus-seminaarissa USA:ssa 1990-luvulla.

Liian kriittinen asenne Raamatun ilmoitukseen johtaa myös siihen, ettei pelastuksen sanomaa voi vastaanottaa. Tämä itse asiassa merkitsee, että ihminen asettuu Jumalan yläpuolelle ja itsekkäästi yrittää määrittää, mitä Raamatussa on Jumalasta ja mitä ei. Tästä syntyy ihmisten luonteesta, kokemuksista ja kulloisistakin yleisvirtauksista johtuen johtopäätökset, jotka voivat olla hyvinkin ristiriitaisia. Tämä ei ole Jumalan vaikuttamaa uskoa vaan pelkkää uskottelua (=oma uskonto). Tämä voi kuitenkin estää meitä omaksumasta pelastavaa sydämen uskoa.

Tähän on tultu
Tarkemmin tätä on käsitelty   "Tämäkö enää kristinuskoa?" , jossa ovat kommenttini näitten allaolevien väitteiden johdosta.
(Teol.tri Timo Eskola on asiantuntevasti selostanut näitä trendejä kirjassaan "Ateistit alttarilla".)

Joitakin esitettyjä johtopäätöksiä näitten liberaaliteologien mukaan ovat kärjistetysti mm:
- Ihminen ei ole syntinen. Darwinistiseen evoluutiokuvaan ei mahdu syntiinlankeemus. Koska ihminen silti tekee pahaa, syytetään Jumalaa tästä.
- Koska ihminen ei ole syntinen, hän ei tarvitse sovitusta.
- Näin ollen Jeesuksen pelastustehtävä on ilman merkitystä.
- Vanhurskauttaminen on vain Lutherin vääristämä oppi.
- Koska ihminen ei ole vastuussa synneistään, ei tarvita tuomiota.
- Jeesus ei ollut neitseestä syntynyt eikä suinkaan jumalallinen. Tämä on vain myytti.
- Jeesus ei esiintynyt Messiaana.
- Ruumiillinen ylösnousemus ei ole mahdollinen.
- Raamattu on vain ihmisten kirjoittama kirja ilman jumalallista inspiraatiota ja ilmaisee vain sen ajan ihmisten käsityksiä Jumalasta. Raamattu ei siis ole Jumalan ilmoitusta. Tästä seuraa, ettei voi olla profetioita ja ennustuksia.
- Näin ollen Raamatun ohjeellisuutta ei tarvita tämän ajan "valistuneessa ja sivistyneessä" maailmassa.
- Armo ei erottele uskovaisia ja epäuskoisia. "Kaikki pääsevät taivaaseen."
- Kaikki uskonnot pyrkivät samaan.
- Opeista pitäisi päästä irti ("Oppia koskevissa kysymyksissä vain minä itse voin tietää, mikä on totta minulle", Kylliäinen)

Mielestäni tämä ei ole enää kristillistä uskoa, koska se ei ole Kristus-keskeistä. Se on vain jonkinlainen järjen uskonto, joka ei saisi kulkea kristinuskon nimellä.
Sen takia tämän sivuston laatija (ja kanssani monet, monet muut!) on täysin eri mieltä kaikkien näitten väitteiden kohdalla.

Suuri ihmettelyni ja kysymykseni on: Mitä luterilaisesta kirkosta tulee, kun tällaiset näkemykset valtaavat alaa? Nyt olisi herätyksen aika! Mutta kyllä muutkin kirkot ja seurakunnat joutuvat myös valvomaan, millaisessa ajassa elämme. Nämä mainitut asiat pyrkivät jossakin muodossa ja määrin tunkeutumaan koko kristillisyyteen. Varottavia esimerkkejä löytyy kaikkialla. Raamatun mukaan sieluvihollisen hyökkäykset voimistuvat sitä mukaan, kun hän huomaa, että hänellä on vain vähän aikaa.

3.12 TÄMÄN AJAN AJATTELUMALLIT

 (Täyd. 09/06)

Alaotsikot: Kaikki on suhteellista - Mihin kyseenalaistaminen johtaa? - Suvaitsevaisuus - Kriittinen pohdinta ja ajattelu - Oikea kritiikki - Auktoriteetit - Käsitteiden viidakko - Elämänkatsomukset

Kaikki on suhteellista. (Relativismi)

Tuttu sanonta: Kaikki on suhteellista. Mitä tämän sanonnan takana piilee ja miten kestävä tämä käsite on?
"Kellään ei ole totuutta". "Se on totuus, mikä on hyvä minulle". Lue Stefan Gustavsson'in terävä analyysi RELATIVISMI-käsitteestä linkissä "Onko totuutta - kaikki on suhteellista"
jossa on myös osa alla olevista pohdinnoistani

Mihin kyseenalaistaminen johtaa?

Tämän ajan ja jopa liberaaliteologien mottona näyttää olevan "kaikki on kyseenalaistettava", ainakin kun on kysymys Jumalasta ja Raamatusta. Mikseivät nämä samat henkilöt kyseenalaista omia asenteitaan ja käsityksiään?

Vaikeus niissä keskusteluissa on sitten, että usein yritetään siirtää Jumalan aivoituksia ihmisen oman ajatusmallin tasolle. Tämä ajatusmalli lisäksi usein lähtee siitä, ettei Jumalaa ole, tai siitä ei voi olla varma. Joten kaikki on kyseenalaistettava, jolloin se oma ajatuskyky itse asiassa on se korkein auktoriteetti ja toimii ylimpänä tuomarina. Vaaditaan Jumalasta todisteita ja tietoja, jotka olisivat tämän oman ajatusmallin mukaisia. Tämä on mahdottomuus. Luotu ihminen on näitten kohdalla kaiken keskipiste; ei Luoja itse. Synnin alkuperä olikin kapina Jumalaa vastaan ja se on jatkunut läpi aikojen.

Hyvin usein lähdetään siitä, että jumala olisi vain ihmisajatuksen tuote. Sen takia vaaditaan uskovaisilta hyvin perusteellisia vastauksia Jumalan olemusta ja Hänen tekojaan koskeviin kysymyksiin. Koska kukaan ei voi antaa heille tyydyttäviä vastauksia, he kuvittelevat, että koko uskon asia on sellainen, jota ei tarvitse ottaa vakavasti. Kuten aikaisemmin on selkeästi osoitettu, on lähtötilanne ihan päinvastainen. Ihminen ei voi millään tehdä tyhjäksi Jumalan olemusta kieltämällä Hänet.

Toitotetaan, ettei kenelläkään ole totuutta ja että suvaitsevuuden nimessä kaikkien mielipiteet ovat yhtä tärkeät. Ihmisten kesken tämä on tietenkin tiettyyn rajaan näin. Asenteet ja motiivit tietenkin ratkaisevat. Itse katson kuitenkin, että Luojamme, Jumalan tahto ja suunnitelmansa ovat ihmistä korkeammalla tasolla. Tästä kyllä pidän kiinni. Tämän ajan eräs ajatusmalli on, että ihminen (= minä itse) on kaikkein korkeimmalla prioriteetilla ja päättää, mikä on oikein ja näin ollen toimii kaikkien muitten tuomarina. Kyllä on lähdettävä siitä, että Jumalan (Luojamme) ilmoitus ihmiskunnalle on luotettava ja toimii tuomarina ihmisen omien käsitysten yläpuolella.

Monet kirjoittajat kyseenalaistavat tämän ajan hengen mukaan kaikki, mikä koskee Jumalaa, Raamattua ja uskovaisten toimia. Viimeksi mainitussa voi toki olla paljon korjaamisen varaa. Uskovaisetkin ovat vain ihmisiä.

Suvaitsevaisuus

Eräs muotisana nykyään on suvaitsevaisuus. Koska uskovaiset ovat evankeliumista löytäneet jotakin arvokasta, josta he haluavat pitää kiinni, heitä pidetään suvaitsemattomina tai "tiukkapipoisena". Mutta miksi niin monet suvaitsevaisuutta ja vapautta kannattavat kirjoittajat kuitenkaan eivät suvaitse uskovaisia? Epäjohdonmukaista!

Suvaitsevaisuuskäsite on usein eksynyt harhateille. Vaikka se tarkoittaa, että meidän tulee kuunnella ja ainakin tiettyyn asteeseen kunnioittaa toisten mielipiteitä, se ei suinkaan tarkoita, että meidän pitää niitä hyväksyä tai että me emme saisi tuoda voimakkaastikin esille mielipiteitämme, niin kuin jotkut yrittävät yksipuolisesti väittää. Tämä ei suinkaan ole muitten yläpuolelle asettumista. Tietenkin väitteiden takana tulisi olla perusteluja. Itse olen ainakin yrittänyt pitää tästä kiinni. Onnistumisesta en mene takuuseen. Tiedän, ettei uskon asioista voi sellaista esittää, minkä kaikki voisivat tai edes haluaisivat hyväksyä, mutta se on heidän asiansa. Minusta on nurinkurista, jos uskovaisten pitäisi vaieta uskostaan, mutta muut saisivat esittää kaikenlaisia ilkeitä ja ivallisia herjauksia.

Kriittinen pohdinta ja ajattelu

Nykyään vaaditaan varsinkin uskovaisilta itsenäistä ajattelua ja kriittistä pohdintaa. Nämä samaiset henkilöt kuitenkin usein toistavat toisten ajatuksia hyvinkin kritiikittömästi ajattelematta tuskin mitään, varsinkin jos on kysymys uskonasioiden mustamaalaamisesta.

JOS Jumala olisi ihmisen luoma, silloin voitaisiin käsitellä häntä kriittisellä pohdinnalla.

Nyt on vaan niin, että Jumala on luomakunnan, myös ihmisen, Luoja. Hänen "suunnittelukykynsä" ja toimintakykynsä ja ajatustasonsa on niin eri luokkaa kuin meidän ihmisten, että emme sinä tai minä pysty omalla pohdinnallamme täysin käsittämään. Tässä on se ratkaiseva näkemysero monissa keskusteluissa.

Vaikka tiede on paljon tutkinut luomakunnan asioita ja ihmiselämän toimintoja ja paljon asioita onkin selvinnyt, niin elämän ja olemassaolon mysteeri on edelleen ratkaisematta. Minusta nämä tieteen saavutukset kertovat yhä voimakkaammin siitä käsittämättömästä viisaudesta, jonka täytyy olla kaiken takana.

Olen monta kertaa kysynyt, miten tämä luomakunta on voinut syntyä, ellei ole Luojaa.

Vastaukset ovat olleet sitä luokkaa, että uskoni Jumalaan Luojana on vain lujittunut.

Totuus lienee, että kaikkien logiikka on puutteellinen, kun mennään syvemmälle asioihin, joita ihmisajatus ei voi täysin käsittää.

Tämä kehotus on usein tullut vastaan:"Ajatelkaapa nyt uskovaiset vähän järjellänne."
Hyvä neuvo! Näin minäkin aikoinaan tein. Epäilin uskon asioita, kunnes ympärilläni olevat konkreettiset asiat, mm. työpaikalla, avasivat silmäni. Rupesin miettimään. En heittänyt järkeäni pois. Päinvastoin tutkiessani erilaisia vaihtoehtoja keskenään päädyin siihen tulokseen, että ylivoimaisesti järkevin vaihtoehto kokonaisuuden kannalta on uskoa Jumalaan, Raamattuun ja evankeliumin sanomaan. Voit lukea tarkemmin tästä kohdassa 5.7. Mielestäni tämä usko ei sodi järkeä vastaan, vaikka en kaikkea ymmärrä. Sen sijaan nykyinen monesti vinoutunut ajan henki ei hyväksy tätä uskoa. Usko ei sokaise järkeä, vaan valaisee sen. Uskoontulon jälkeen näemme asioita, joista meillä ei ennen ollut mitään tietoa.

Oikea kritiikki

Joku kirjoitti minulle kerran: "Tulkinnallasi on arvoa vain jos se kestää kritiikin"

Kenen esittämänä? Ateistin, agnostikon, ei-uskovaisen, uskovaisen ym. esittämänä? Kyllä käsityksiä on jossakin mielessä lähes yhtä paljon, kuin on ihmisiä. Tosiasia on, ettei Jumalan aivoituksia ja yleensä uskon asioita (eikä monia muitakaan) voi ihmisjärjellä aina syvemmin käsittää. Ei inhimillinen järki koskaan voi olla uskon asioissa "auktoriteetti", joka sanelee mitä uskoa ja mitä ei. Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle Raamatun välityksellä on se oikea lähde uskon asioissa. Puhutaan usein ihmisten tulkinnoista Raamatun sanoman suhteen. Kyllä meidän tulee lähestyä ja tulkita Raamattua oikeassa hengessä. Kaikkea emme voi vajavaisuutemme takia täysin ymmärtää.

Auktoriteetit

Eräs ajan megatrendi on, ettei saa olla auktoriteetteja. Sen takia ei saisi olla kaikkivaltiasta Jumalaa eikä Raamattua, joka tuo meille tiettäväksi Jumalan ilmoituksia. Kun uskovaiset tuovat esille näitä, heitä koetaan auktoriteeteiksi, jotka on raivattava pois tieltä.

Terve kriittisyys on tietenkin paikallaan. Mutta kun tämä johtaa siihen, että ihminen omaksuu vain sellaista, mikä mahtuu omaan aivokoppaan tai yleisesti hyväksytään kriittisellä suhtautumisella, silloin ollaan vaarallisella alueella. Se nimittäin merkitsee, että itse asettuu ylimmäksi auktoriteetiksi ja tuomariksi. Tällaisen itsenäisen tuomarin asema on varsin kyseenalainen, koska hänellä ei ole syvempää tietoa elämän ja olemassaolon perimmäisistä syistä.

Ei uskota Jumalaan, koska oletetaan, että Hän on vain ihmisen mielikuvitustuote. Tällaiseen kuviteltuun jumalaan tietenkään ei pidäkään uskoa eikä voisi luottaakaan. Kaikkivaltiaan Jumalan edessä ylpeä, itsekäs ja itseriittoinen ihminen ei halua nöyrtyä. Ja niin hän keksii kaikenlaisia verukkeita ja syitä, jotta ei tarvitsisi ottaa evankeliumin sanomaa vakavasti. Näyttää siltä, että monet ilman minkäänlaista kritiikkiä omaksuvat tällaisia väitteitä.

Käsitteiden viidakko

Esille on tullut käsitteitä kuten: kaikkivaltias/-voipa , hyvä , kaikkitietävä , rakastava

Usein käsitellään näitä sanoja todella liian kevyesti. Minusta tuntuu, että nykyajan ajattelumallin mukaan sisällytetään käsitteisiin sellaisia ihmisen itsekkyyden, ylpeyden ja pätemisen vaatimia merkityksiä, jotka tukevat omia mielipiteitä, mutta eivät ole sopusoinnussa Jumalan alkuperäisen ilmoituksen kanssa. Niistä voi tulla fraaseja, joiden merkitystä emme edes ajattele. (Koskee sekä uskovia että ei-uskovia.) Ja sitten kinastellaan ihan turhaan.

Lyhyesti jotain alustavaa.

Kaikkivaltias, -tietävä: Katso Jumalaa käsittävä osasto esityksen alussa.

Rakkaus: Tämä käsite on kyllä kokenut inflaatiota meidän aikanamme ja saanut vivahteita, joilla ei ole mitään tekemistä Jumalan rakkauden kanssa. Suomenkielellä ei ole erillisiä sanoja, joten sekoitetaan luvattoman paljon eroottista rakkautta, ystävänrakkautta, äidinrakkautta ym. vivahteita. Jumalan rakkaus (agapee-rakkaus) on vielä paljon syvällisempää. Se on pitkämielistä, täysin antautuvaa rakkautta, mikä ei edellytä vastapalvelua. (Vrt 1 Kor.13)

Vapaan tahdon mukaan voin päättää olla rakastamatta. Silloin vallitsee rakkauden puute eli itsekkyys. Tämä usein tuhoaa suhteita sekä Jumalaan että ihmisiin päin. Tämä ei ole Jumalan tahto.

Hyvyys: Onko vain se hyvä, mikä on minulle hyvä? Hyvyyden puute on pahuus. Pahuuden takana on eri asteilla oleva ylpeys, itsekkyys, tottelemattomuus Jumalaa vastaan, vallanhalu. Hyvyys tässä yhteiskunnassa ihmisten kesken, ei välttämättä ole hyvyyttä Jumalan edessä. Vaikka teko on hyvä, niin motiivit voivat olla väärät. Esim. voidaan tehdä hyvää vain sen takia, jotta itse hyötyy.

Elämänkatsomukset
Maailmassa on monenlaisia elämänkatsomuksia olemassaolo-kysymyksistämme. Lyhyesti näistä ja niiden vaikutuksista ihmisten ajatteluun ja moraaliin: "Elämänkatsomusten viidakossa".

3.13 MUUT "PYHÄT KIRJAT"

Entäs muiden uskontojen "pyhiä kirjoja"? Niistä lyhyesti muutama seikka.
Ensinnäkin vain muutamalla suurella uskonnolla on pyhä kirja, jota väitetään "Jumalan Sanaksi". Useimpien uskontojen, esim. hindulaisuuden ja buddhalaisuuden, piirissä syntynyttä kirjallisuutta tämän uskonnon kannattajat pitävät pyhänä ja katsovat sen olevan täynnä viisautta, mutta mitenkään erehtymättömänä sitä ei pidetä. Niinpä niitä voi lukea, mutta tulee arvioida itse, missä määrin ne sisältävät "pyhää viisautta". Toisinaan niissä esiintyy sitä, toisinaan ei. Näin voisivat sanoa myös kyseisen uskonnon kannattajat.
Toiseksi, kun ajattelee niitä uskontoja, joilla on "kilpailevia kirjoituksia", järkevintä olisi lähteä liikkeelle siitä, mikä tiedetään, ja edetä kohti tuntematonta aluetta. Kun tiedän, miksi uskon Jeesukseen, miksi uskon Raamattuun ja mitä Raamattu on saanut aikaan elämässäni, minun on lähdettävä liikkeelle tästä. Kun sitten arvioin käytävää "kilpailua" tässä valossa, päädyn siihen johtopäätökseen, etteivät nämä muut kirjat voi olla Jumalan Sanaa, koska ne ovat ristiriidassa Raamatun kanssa tietyissä keskeisissä kysymyksissä. Ne ovat samanlaisia kuin muutkin uskonnolliset kirjat siinä, että niissä saattaa olla runsaasti inhimillistä viisautta. Kuitenkaan niissä ei ole sitä arvovaltaa, mitä Jeesus katsoi Raamatulla olevan.

Buddhalaisten pyhän kirjan, Tripikatan, pääsanoma on sisällöltään Mooseksen lain toisintoa ja muita moraalisääntöjä, kuten esimerkiksi nämä viisi pääkäskyä: älä vahingoita mitään elävää olentoa, älä varasta, kieltäydy seksuaalisista himoista, älä valehtele, harrasta hyväntekeväisyyttä jne.

Asiantuntijoiden mukaan on islamilaisia kirjoja, joissa pyritään todistamaan Koraanin inspiraatio, ja mormonien kirjoja, joissa pyritään todistamaan Mormonin kirjan inspiraatio, mutta nämä yritykset ovat olleet aika vaatimattomia. Niissä ei yksinkertaisesti ole sellaista vastaansanomatonta luonnetta kuin ylösnousemuksella tai Raamatun täyttyneillä profetioilla. Sitä paitsi nämä molemmat (ja monet muut samantapaiset) teokset ovat ristiriidassa Raamatun kanssa perustavissa kysymyksissä, ja siksi ne samat perusteet, joiden vuoksi uskon Raamattuun, estävät minua uskomasta niihin. Joten ensinnäkään ei ole hyviä syitä, jotka puhuisivat niiden puolesta, mutta lisäksi on vankkoja todisteita, jotka puhuvat niitä vastaan.

Koraani myötäilee Vanhaa testamenttia, mutta on todellisuudessa Raamatun väärennös. Koraanihan on kirjoitettu huomattavasti myöhemmin.
On myös muita teoksia, joihin sisältyy väite siitä, että ne ovat "Jumalan Sanaa". Tämä kertoo mm. siitä, että ihmisillä on voimakas tarve saada kuulla Jumalan Sanaa.
Mutta silloin niiden ei saisi olla ristiriidassa luotettavaksi todetun Raamatun kanssa. Jos tutkii lähemmin väitteitä "Jumalan ilmoituksesta", saa huomata, että yksin Raamattu kestää ehdottomana "Jumalan Sanana". Muissa teoksissa voi olla, ja onkin, upeita kirjallisia arvoja ja filosofisia oivalluksia, mutta eivät välitä ihmiskunnalle sitä, mitä se kaikkein kipeimmin tarvitsee: Jeesuksen Kristuksen persoonaa.

Islamista ja sen alkuperästä on syntynyt joitakin ajatuksia keskusteluissa muslimien kanssa.

Muitten uskontojen sisältöä en lähde tässä tarkemmin selostamaan, koska uskonnoista saat lisää tietoja Kirkon Tutkimuskeskuksen raporteista.
Englanniksi löytyy hyvä linkki , josta löytyy vastauksia monenlaisiin kysymyksiin.

4 JOITAKIN KRISTILLISEN USKON AIHEITA

Tähän ei ole otettu laajempaa kristinuskon sisältöä. Viittaan internetsivuilleni ja siinä mainittuihin linkkeihin, jossa on kirjoituksia monista kristinuskon keskeisistä aiheista. Tänne olen ottanut vain muutamia aiheita, joiden kohdalla usein esiintyy kysymyksiä.

4.1 JUMALAN KOLMINAISUUS

Isä / Poika / Pyhä Henki

Kolminaisuuskäsite on monille vaikea. Sana ei tosin sellaisena esiinny Raamatussa, mutta asia tulee monessa kohdassa esille. Raamatun alkusanat "Jumala loi" hepreaksi osoittavat, että Jumala on monikossa ja verbi yksikössä. Lähetyskäskyssä mainitaan kolminaisuuden henkilöt Isä, Poika ja Pyhä Henki.

En tässä lähde tässä enempää kolminaisuuden aihetta käsittelemään. Viittaan vain omiin havaintoihin, jotka omalta osaltani havainnollistavat tätä jumaluuden mysteeriä.

En tosin ole kovin paljon pohtinut sitä aihetta teologisesti, koska käsitteet helposti menevät sekaisin. Mutta näen sen kaikkialla Jumalan luomakunnassa. Kaikki alkuaineet voivat esiintyä kolmessa olomuodossa (kiinteä, neste ja kaasu). Ajattelepa vaikka vettä, vesihöyryä ja jäätä. Täysin erilaiset fyysiset ominaisuudet, mutta täysin sama kemiallinen koostumus. Entäpä ihmisen "kolminaisuus": ruumis sielu ja henki (joka pyrkii Jumalan yhteyteen).

ISÄ

Todettakoon ensiksi, että käsitteet "Isä" ja "Poika" ehkä vievät ajatuksiamme liian paljon näihin maallisiin vastaaviin käsitteisiin ja antavat vääriä mielleyhtymiä. Jumalan koko olemus on niin syvällinen, etteivät inhimilliset sanat ja käsitteet voi sitä tulkita. Viittaan tässä siihen, mitä olen esittänyt Jumalasta osiossa 1 sekä Jumalan rakkaudesta myös kohdassa 4.2.

POIKA, JEESUS KRISTUS

Raamatussa osoitetaan, että Poika (Jeesus) oli luomistyössä mukana. Myös Pyhä Henki oli siinä mukana (1.Moos.1:2). Jeesus puhui jumaluudestaan monta kerta toki hieman peitetysti, koska suoraa puhetta ei käynyt päinsä juutalaisuudessa. Kuitenkin sen ajan kirjanoppineet ymmärsivät sen ja sen takia halusivat raivata hänet pois.

"Jeesus on Jumala"-aiheesta kuulin kerran miettimisen arvoisia ajatuksia:

" Miten Jumala ja ihminen voivat yhtyä samassa henkilössä, emme käsitä.
Jumalan jumaluuteen kuuluu juuri se, ettei hän ole ihminen ja ihmisyyteen kuuluu juuri se, ettei hän ole Jumala. - Lihaksi tulossa on kysymys yhteen sopimattomien yhtymisestä; ei kuitenkaan puolijumalaksi, vaan Jeesus oli täysi Jumala ja täysi ihminen.
Kristusta ei nähdä Jumalan Pojaksi sen nojalla mitä hän tekee, vaan hän tekee, mitä hän tekee, sen nojalla, että hän on Jumalan Poika.
Kristus ei ole maanpäällä ainutlaatuinen siitä syystä, että hän syntyi neitseestä, vaan hän syntyi neitseestä siitä syystä, että hän on Ainutlaatuinen ja että hänen maailmaan tulonsa on inkarnaation (lihaksi tulon) ihme.
Kristus ei tule pelastajaksi sen nojalla, että hän sovittaa maailman synnin, vaan hän sovittaa maailman synnin, koska hän on Pelastaja .
Kristus ei ole elämänruhtinas sen nojalla, että hän nousee kuolleista,
vaan hän nousee kuolleista sen nojalla, että hän on Elämän Ruhtinas.

----------------------------

Jos ajattelette suurimpia ihmeitä, mitä koskaan on tapahtunut, niin yksi suurin ihme on se, kun Jumala tuli ihmiseksi.
Jeesuksesta on monenlaisia kuvia. Sinänsä ne voivat olla oikeita. Hän voi olla humanistin Jeesus, vallankumouksellisen Jeesus, luonnon mystiikkaan perehtyneen Jeesus, karismaatikon tai tietyn uskonsuunnan Jeesus. Mutta kuka on syvimmiltään Raamatun Jeesus?

Jeesuksen ihmeet ja tunnusteot eivät riitä Vapahtajamme tunnistusmerkiksi. Maailmahan on täynnä ihmeitä ja tunnustekoja. Jeesus varoitti jopa uskomasta näihin.

Jeesuksen koko toiminta kiteytyy tähän: Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa, Jeesus kuoli ristillä syntiemme sovitukseksi ja hän nousi ylös kuolleista. Kaikki muu kytkeytyy tähän.

Tämä aika hyväksyy hänet ihmisenä. Jeesus auttoi köyhiä, sairaita ja syrjäytyneitä, sanoi kovia sanoja itseriittoisille, oli hyvä opettaja, jne. Ihmisyys tuo hänet meitä lähelle.

Tämän rinnalle on nostettava totuus: Hän on Jumala. Suurin, keskeisin työ on kuitenkin sovitus.
Evankeliumin sanoma on, että monien muiden hyvien asioiden rinnalla ennen kaikkea ihminen pelastuu sen kautta iankaikkisesta kadotuksesta.

Sosiaalisesti suuntautuva maailma korostaa ihmisen menestymistä ajallisesti. Tarjotaanko saarnoissa pelastusta ajallisista vaikeuksista ja hyvää ulkonaista elämää vai iankaikkista pelastusta?

Vain sanoma Jeesuksen ristinkuolemasta voi meidät pelastaa. Muu korostus johtaa harhaan. Usein halutaan tämän vanhan totuuden lisäksi jotain uutta. Halutaanko voimaa, lisää voimaa taistellakseen vihollista vastaan?

Kuitenkin - voima on ristissä, Jeesuksen veressä, syntien anteeksiantamuksessa, ainoastaan sen voiman edessä sielunvihollisen on väistyttävä.
Pyhän Hengen työ ja toiminta on tärkeä, mutta se ei syrjäytä ristin ja Jeesuksen veren voimaa.

Ei ollut mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet (Jeesuksen) pitää, koska hän oli Jumala."

Jotkut epäilevät Jeesuksen jumaluutta ja pitävät häntä vain opettajana, muuten viisaana ihmisenä tai jopa epäilevät hänen eläneensä. Joidenkin mukaan hän on vain ensimmäisten kristittyjen luoma ihannekuva. Tähän liityviä kysymyksiä käsitellään esityksessä "Kuka on Jeesus?"

Usein epäillään Jeesuksen ylösnousemusta. Tämän puolesta kuitenkin on hyvin vahvoja perusteluja.
Vielä vastauksia joihinkin yleisiin Jeesusta koskeviin kysymyksiin. (Mihin juuri Jeesus tarvitaan?)

Lyhyesti voit tutustua "Jeesuksen seksuaaliopetukseen".

PYHÄ HENKI
Raamattu puhuu monissa kohdissa Pyhästä Hengestä sekä Vanhan että Uuden testamentin sivuilla. Joskus puhutaan Jumalan Hengestä, joskus Jeesuksen Hengestä j.n.e. Tila tässä ei anna mahdollisuutta perusteellisempaan selvitykseen. Raamattu osoittaa, että Pyhä Henki on osa Jumalan kolminaisuudesta, emmekä voi tarkasti rajata kolminaisuuden ilmestymismuotoja toisistaan. Jumalan olemus jää meille mysteeriksi, johon ihmisjärki ei voi tunkeutua. Ainoastaan Pyhä Henki voi selventää meille jotain näistä Jumalan syvyyksistä (1 Kor.2).

Monet ehkä ajattelevat Hengen toimintaa hyvin suppeasti. Raamattu osoittaa, että toimintakenttä on hyvinkin laaja. Kuitenkin kolme varteenotettavaa asiaa:
- Osoittaa ihmiselle hänen syntisyytensä.
- Avaa ihmisen sydämen uudestisyntymisessä ottamaan vastaan pelastuksen.
- Valmistaa uskovaa palvelutehtäviä varten Pyhän Hengen kaste sekä armolahjat

Pyhän Hengen armolahjoista enemmän linkissä "Armolahjat" sekä kohdassa 4.8.

Muita Hengen toimintaa ja tehtäviä kuvaavia ilmaisuja ovat esim.:
Totuuden Henki, puolustaja, lapseuden Henki, armon ja rukouksen Henki, viisauden ja ilmestyksen Henki, "voiman, rakkauden ja raittiuden Henki", "viisauden, ymmärryksen, neuvon, voiman, tiedon, Herran pelon Henki".

Pyhä Henki vaikutti monissa Vanhan testamentin henkilöissä ja antoi heille viisautta, voimaa ja taidollisuutta toimia Jumalan tahdon mukaisesti.
Uuden testamentin puolella puhutaan paljon Pyhän Hengen toiminnasta ja voimasta varsinkin Apostolien teoissa sekä Paavalin kirjeissä, erityisesti 1 Kor. 12-14-luvuissa.

Lisää Pyhästä Hengestä . Lue siinä oleva "Hengen puu"

4.2 JUMALAN RAKKAUS

 (Uusi 8/05)

Meidän aikanamme puhutaan paljon rakkaudesta. Kuitenkin on rakkaus-käsite kokenut inflaatiota, että usein ei tiedetä, mistä on kysymys.
Kun on kysymys Jumalan rakkaudesta, on sekaannus vielä suurempi. Monet yrittävät pohtia Jumalan rakkautta itsekkään ja ihmiskeskeisen lähtökohdan pohjalta. Tällöin on kuitenkin mahdotonta ymmärtää, mistä on kysymys. Olen kohdassa "Jumala" tuonut esille jotain Jumalan rakkaudesta. Nyt on tarkoitus tuoda esille jotain Jumalan uhrautuvasta rakkaudesta Jeesuksen kautta. Aihe on tavattoman syvällinen, eikä ole mahdollista saada kaikkia tyydyttäviä vastauksia, koska emme täysin ymmärrä Jumalan olemusta. Raamattu kuitenkin kertoo paljon tästä. Viittaan raamatunopetukseen, jonka äsken kuulin. Siinä käsiteltiin "Uhrautuva rakkaus." Toivottavasti linkki antaa miettimisen aihetta jokaiselle.

4.3 PELASTUS HYVIEN TEKOJEN KAUTTA ?

Pelastava usko on lahja. Jos minulle tarjotaan ilmaiseksi lahja (jokin laite), on luonnollista, että otan sen vastaan, kiitän siitä ja voin ottaa sen omaan käyttööni. En rupea sitä hajottamaan ja sen kautta tutkimaan onko lahja kunnollinen ja voinko "uskoa", että se toimii. (Sen jälkeen se ei ilmeisesti toimisikaan!) Jos esim. jokin laite käytännössä toimii, en tarvitse edes välttämättä tietää, miten se toimii. Näin on aidon sydämen uskon kanssa: "Se toimii sittenkin."

Pelastava usko ei pohjimmiltaan ole siitä kiinni, että ymmärrämme Raamattua oikein tai että meillä on "oikea oppi". Ihmisillä saattaa olla asioista monenlaisia käsityksiä. Ratkaiseva on rehellinen, avoin ja nöyrä asenne Jumalan pelastuslahjan suhteen. Kun Jumala on päättänyt toteuttaa pelastussuunnitelmansa Jeesuksen sovitustyön kautta, minun on täysin turha pohtia esim., olisiko Jumala voinut sen tehdä toisella tavalla, niin kuin monet kysyvät. Ei sellainen pohdinta pelasta minua synnin seurauksesta, joka on ero Jumalasta. Hyväksyn Jumalan tarjouksen.

En pelastu omien hyvien tekojeni ansioista vaan armosta. Enemmän tästä.

Kun on kysymys ihmisen elämästä, meidän tulisi kysyä, mikä on Luojamme tarkoitus. Ihminen on luotu Jumalan yhteyteen ja me kaipaamme tätä yhteyttä, joka synnin takia on monien kohdalla mennyt poikki. Kun Jumala on meidät luonut, Hänellä on myös selvä tarkoitus, vaikka emme tiedä Jumalan kaikkia aivoituksia.

Jumala on ilmoittanut meille tahtoansa sen verran, kun on tarpeellista. Hän on myös valmistanut tien meille takaisin yhteyteensä. Saamme armosta ilman omaa ansiota lähteä tälle tielle. Voimme pelastua synnin siteistä ja sen seurauksista.

Tämä elämä Jumalan yhteydessä ei ole suinkaan este elää tätä elämää tässä ja nyt vastuullisesti. Päinvastoin. Elämän vaikeuksista huolimatta se antaa kuitenkin sisäistä voimaa ponnistella eteenpäin ja se antaa elämälle tarkoituksen.

Tämä pelastus on lahja. Tulee huomioida:

Lahjan antaja: Kaikkivaltias Jumala, luomakunnan Luoja. Kukaan ei ole tasavertainen Hänen kanssaan
Lahjan laatu: vapautus synnin seurauksista, hengellinen elämä (iankaikkinen elämä) eli yhteys taivaalliseen Isään. Vain Elämän Antaja voi sen luvata. Sinä tai minä emme siihen pysty.
Lahjan vastaanottohetki: Tässä elämässä, ("Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä.")
Kenelle Hän antaa: "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet (Jeesuksen) vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen." Joh.1:12)

Näitä ihmisiä on satoja miljoonia. Ja kuitenkaan kukaan ei pysty siihen omassa voimassaan.

Todellinen pelastus eli uudestisyntyminen on Jumalan teko armosta ja saamme yhteyden Jumalaan.
Tästä alkaa hengellinen elämämme, jossa meidän tulee kasvaa. Jumalan synnyttämä usko vaikuttaa meissä tekoja. Siinä on jatkuva kilvoittelu, jotta kerran olisimme lopullisesti pelastettuna.
Eräs vertauskuva:
Mies on pudonnut mereen ja on hukkumaisillaan. Hänelle heitetään pelastusrengas ja kun hän saa siitä kiinni, hän on tavallaan pelastunut, sillä hän ei välittömästi huku. (Jo tässä vaiheessa voidaan rannalla helpottuneesti huokaista "ei hukkunut").
Sitten häntä aletaan vetää rantaan ja toivotaan ettei ote irtoa kun häntä pelastetaan (lisää jännitystä rannalla riittää vielä).
Kun hän seisoo tukevasti rannalla, hän on pelastunut, koska ei hukkunut. (Rannalla ollaan täysin helpottuneita).

Usein pompahtaa esille uskovaisille ja usein muillekin tärkeä kysymys: Pelastus armosta uskon kautta vaiko tekojen kautta?

Monet tarrautuvat tiettyihin raamatunjakeisiin (mm. Jaak.2) ja voivat jopa väittää Raamattua ristiriitaiseksi, koska eivät ole tajunneet kristinuskon todellista sanomaa. Tämä tulee esille juuri tässä kysymyksessä: usko vaiko teot pelastavat? Raamattu on selkeä tässä asiassa. Ef-kirjeessä sanotaan: "Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. 9. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä." Usko on Jumalan lahja, jonka saamme armosta ottaa vastaan, kun NÖYRRYMME Jumalan pelastussanoman edessä ja otamme kiitollisina lahjan kuin vilpitön lapsi.

Tämä pelastava sydämen usko (Room. 10) palauttaa ihmisen alkuperäisen yhteyden Jumalaan. Tämä on pystysuora yhteys ylöspäin. Ihminen ei voi parhaimmilla teoillaankaan korvata Jumalan sovitustyötä Jeesuksen kautta. Kysymys on siitä, hyväksymmekö vai hylkäämmekö sanoman?

Mutta uskovaisella ihmisellä on myös yhteyksiä vaakasuorassa eli kontaktit muitten ihmisten kanssa. Tällä tasolla aidon uskon tulisi vaikuttaa tekoihin ja käyttäytymiseen. Jos usko ei kanna minkäänlaisia hedelmiä tässä suunnassa, voidaan kyllä epäillä uskon aitoutta. Me emme kuitenkaan ole toistemme tuomareita tässä asiassa. Uskovaiset eivät saa olla toistensa kopioita, jokaisella on oma tehtävänsä. Kuitenkin täytyy muistaa, että ihminen on vajavainen. Uskovainenkin joutuu kerran vastuuseen omista teoistaan. Tässä "Kristuksen tuomioistuimessa" ei kuitenkaan langeteta kadotustuomioita.

Raamattu puhuu käyttäytymisestä ja teoista paljon ja antaa monenlaisia ohjeita ja neuvoja, joten ne ovat tärkeitä, mutta eivät ratkaise pelastuskysymystä."

4.4 JUMALAN KUTSU - VALINTA - PELASTUS

Seuraavaksi monille erittäin vaikea yhdistelmä: kutsuttu – valittu – pelastettu.

Jokainen on kutsuttu tavalla tai toisella, evankeliumin sanomalla tai jopa luonnon kautta (Room. 1). Ketkä ovat sitten valitut? Luulen, että vaikeutemme on, ettemme ymmärrä, että Jumala ei ole aika-akseliin sidottu, kuten me ihmiset. Hän voi vapaasti liikkua suuntaan tai toiseen tai olla liikkumatta, esim. niin kuin me pituussuunnassa. (Ikuisuus = aika-akselilla ei liikuta!) Jumala tietää tulevaisuuden ja hän tietää myös kaikki ne valinnat sinä, minä ja me ihmiset olemme tehneet ja jatkuvasti teemme sekä niiden seuraukset. Hän myös tietää suhtautumisemme kutsuunsa huomioiden tilanteemme. Hän katsoo sydämen asenteeseemme ja sen mukaan hän toimii, ei väkisin mutta rakkaudessa. Hän valitsee ne, jotka ovat, ainakin tietyn prosessin jälkeen, valmiit nöyrtymään "Jumalan väkevän käden alle". Hän vaikuttaa niissä uskon ja pelastuksen. Näitten kohdalla Jumalan tahto voi tapahtua.
Jumalan tahto ei tapahdu niiden kohdalla, jotka itsekkäästi hylkäävät Jumalan pelastustarjouksen. Mutta tämä ei ole Jumalan valinta vaan ihmisen.

Nk. predestinaatiosta voit lukea lisää.

4.5 SYNTI - LAKI – ARMO

(Uusittu 2/06)

Synti ja laki.

Ihmisten käsitykset "synti"-käsitteestä ovat mitä erilaisempia ja kuvaavat usein aikamoista tietämättömyyttä.

Mistä on kysymys? Miksi sotketaan asioita, ettei kukaan ota niistä selvää? Monet sanovat: en ole tehnyt syntiä, koska olen aina elänyt kunnollista ja kunnioitettavaa elämää. Käyttäydyn jopa paremmin kuin "nuo uskovaiset". He saattavat olla ihan oikeassa.

Meidän täytyy erottaa kaksi asiaa:
1. Yhteiskunnan rikokset. Meillä on Suomessa oma lakimme, jota meidän tulee rehellisesti noudattaa. Ellemme niin tee, seuraa jonkinasteisia rangaistuksia. Näitä rikoksia voimme tietenkin ryhmitellä eri tavoin. Tämä Suomen laki koskee meitä kaikkia kansalaisia, sekä uskovaisia että ei-uskovaisia.
(Huomauttakoon tässä, ettemme noudata niitä VT:n Mooseksen laatimia yhteiskunnallisia lakeja, jotka oli solmittu Jumalan ja Israelin kansan välillä. Me kristityt elämme uuden liiton aikaa ja Vanhan testamentin universaaliset periaatteet on toistettu Uudessa testamentissa.  Israel ja sen kansa oli siihen aikaan maantieteellisesti tarkoin rajoitettu alue, tietyssä historiavaiheessa. Kristittyjä asuu eri maissa ympäri maailmaa. Kaikissa näissä maissa on erilaiset omat lait ja perinteet.)

2. Raamatun syntikäsite: Kun Raamattu puhuu synnistä, on kysymys ensisijaisesti Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta. Toki Raamattu antaa myös paljon ohjeita suhteistamme toisiin ihmisiin. Näitten suhteen olemme usein surkeassa tilassa arkielämässämme ja epäonnistumme päivittäin.
Raamatun mukaan olemme kaikki tehneet syntiä ja olemme "Jumalan kirkkautta vailla".
Siinä Jumala on tuomarina, emmekä me voi luetella näitä syntejä suuruusjärjestyksessä.

Monet yrittävät kuitenkin tehdä "syntilistoja". Itse en tee tämänkaltaisia syntilistoja. Ainoastaan voin esittää, mikä suurin synti on. Mielestäni se on tärkeimmän käskyn rikkominen. Jeesuksen opetus Matt. 22 : 36. "Opettaja, mikä on lain suurin käsky?" 37. Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. 38. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. 39. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. 40. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."

Kuka meistä on pitänyt tämän käskyn? Tiedämme ja Raamattu sen ilmoittaa: ei kukaan. Joudumme niin kuin Paavali toteamaan, olen suurin syntinen. Mutta syntisille annetaan armo ja anteeksiantamus, kun me nöyränä ja katuvaisena otamme Jumalan lahjan, Jeesuksen, vastaan sydämessämme. Tässä anteeksiantamuksessa ja armossa meidän tulisi elää päivittäin. Ellemme niin tee, saattaa olla että itsekkyydessämme emme voi toimia Jumalan tarkoittamana kanavana, jonka kautta Jumalan armo ja rakkaus virtaa ympäristöömme. Meissä on jokin tukos, ettemme voi elää "yltäkylläistä elämää".

Yleisemmin ilmaistuna on synti tottelemattomuutta Jumalaa ja Hänen tahtoaan vastaan. Synti erottaa meidät Jumalasta. Rakastava Jumala on kuitenkin valmistanut meille tien takaisin Hänen yhteyteen. Synnin syvin olemus ei ole siis ensisijaisesti meidän teoissamme, vaan meidän sydämemme asenteissa. Kaikesta huolimatta Jumala rakastaa meitä edelleen ja kutsuu meidät yhteyteensä. Me emme ole toistemme tuomareina näissä syntiasioissa. Me näemme vain ulkokuoren, mutta Jumala näkee sydämeen. Mutta jos toinen toimii väärin, niin toki voi rakkaudellisesti siitä huomauttaa muistaen, että ihmisen syntisyys Jumalan edessä ei ole ensisijaisesti hänen teoissaan vaan hänen asenteessaan, joka saa hänet toimimaan väärin sekä ihmisiä että Jumalaa kohtaan.

Pahuuden (synnin) alkujuuret ovat Raamatun mukaan ylpeys, itsekkyys, vallanhalu, tottelemattomuus Jumalaa vastaan.

Eikö tämän päivän pahuus maailmassa johdu ihan näistä samoista alkujuurista? Entäs meidän omassa elämässämme? Eivätkö sielläkin nämä samat voimat usein riehu? Olemme osa syntiin langennutta, kapinoivaa ihmiskuntaa. Jos siis olisit ollut Aadam tai Eeva, olisit tehnyt saman virheen kuin he, olisit kieltäytynyt tottelemasta Jumalaa.

Pahalla on taipumus levittää pahaa, sekä yksilön kohdalla että yhteisössä. Se toimii lumivyöryn tavoin. Tämä on selvästi havaittavissa tämän päivän maailmassa. Tästä Raamattukin puhuu. "Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää."

Synnin syvin olemus ei ole siis ensisijaisesti meidän teoissamme, vaan meidän sydämemme asenteissa.

Kaikesta huolimatta Jumala rakastaa meitä edelleen ja kutsuu meidät yhteyteensä. Tässä tulee Jumalan armo kuvaan.

Jumalan armo.

Armo on tärkeä käsite evankeliumissa, mikä on monille vieras ja usein vaikeasti ymmärrettävä asia.
Meillä on usein jonkinlainen itsepäinen käsitys, että minun täytyy itse tehdä jotain, jotta tulee tehdyksi. Saatamme jopa vierastaa toisten apua. Olisiko meidän ylpeytemme esteenä?  Haluaisimme olla parempia kuin olemme. Sen takia saattaa tuntua siltä, että armo vie minulta oman vastuuni pois itseltäni. Näin ei suinkaan ole, päinvastoin. Tarkastellaan tilannetta.

Tiedämme, että elinkautinen vanki voi päästä vapaaksi presidentin armahduksella. Tällainen vanki ei suinkaan jää selliinsä iloitsemaan uutisesta. Ei, hän lähtee vankilaportista ulos vapauteen. Kirjoitin aikaisemmin, että synti erottaa meidät Jumalasta. Mutta Jumala haluaa armahtaa meitä Jeesuksen kautta. Uskomalla tähän saamme kiitollisina astua vapauteen, Jumalan yhteyteen.

Raamattu kiteyttää asian näin: Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. (Ef.2:8).

Jos saamme arvokkaan lahjan, jota emme ole toiminnallamme ansainnut (vaikkapa lottovoiton), otamme sen kiitollisena vastaan ja hyödymme siitä annettujen ohjeiden mukaisesti. Jos velkainen lotonvoittaja vain jää iloitsemaan, mutta ei nosta summaa, se ei hyödytä häntä ollenkaan. Hän on edelleen velkainen.

Armo on käsite, jota emme järjellämme pysty täysin käsittämään. Mutta kun rakkauden Jumala tarjoaa tätä armoa meille, niin miksi meidän pitäisi yrittää keksiä jotain muuta? Me emme voi teoillamme aikaansaada yhteyttä Jumalaan. Jumala itse tarjoaa meille tämän yhteyden evankeliumin kautta. Siinä vasta on armo.

4.6 RUKOUS

 (Uusittu 8/05)
Rukouksen käytännöllinen merkitys / Rukouksen syvempi merkitys

4.6.1 RUKOUKSEN KÄYTÄNNÖLLINEN MERKITYS
RUKOUS  AVOIN  KAIKILLE
Ensinnä : Jokainen voi hädässään huutaa Jumala avuksi: "Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua." (Ps.50:15) Kysymys: Miten sen kunnioituksen kanssa on? Olemmeko kiittäneet Jumalaa Hänen avustaan ja armostaan? Usein ihmiset kiinnittävät huomiota vain epäkohtiin, eivätkä huomaa niitä hyviä asioita, joista meidän tulisi olla kiitollisia. Raamattuhan kehottaa: ”Kiittäkää joka tilassa.”, mikä ei suinkaan ole helppoa vaikeissa tilanteissa.

Jokainen voi rukoilla syntisen rukouksen, esim. seuraavin sanoin:
 "Rakas Jeesus ; Tiedän, että olen syntinen ja tarvitsen sinun anteeksiantosi. Uskon, että kuolit syntieni puolesta. Haluan kääntyä pois synneistäni. Kutsun Sinua nyt tulemaan sydämeeni ja elämääni. Haluan luottaa sinuun Vapahtajana ja seurata sinua Herrana, sinun seurakuntasi yhteydessä. Auta minua ja armahda minua. Kiitos, että kuulet rukoukseni!" Jos tämä rukous on aito, alkaa jotain tapahtua elämässäsi. Synnyt ylhäältä Jumalan lapseksi ja pääset Jumalan yhteyteen. Se on Jumalan työ Sinussa. Omin ponnistuksin et saa sitä aikaan.

RUKOUS ON  JUMALAN  LAPSEN  ETUOIKEUS
Toiseksi . Vasta Jumalan lapsena voit vähitellen päästää syvemmin rukouksen salaisuuksiin.
Pieni arkipäivän kuva : Jos esim. naapurin lapsi on hädässä ja huutaa apua, teet varmasti kaikkesi, jotta lapsi saa apua hätätilanteeseensa.
Jos tämä sama lapsi tulee luoksesi ja pyytää: "Osta minulle pyörä", niin melko varmasti sanot hänelle: Mene isäsi luo ja pyydä häneltä. (Toki voit joihinkin pyyntöihin suostua.)
Jos oma lapsesi esittää saman kysymyksen ja keskusteluissa käy ilmi, että lapsi todella tarvitsee pyörän (ei ole kysymys vain hetken innostuksesta, koska kaveri on saanut uuden pyörän) ja varmistut siitä, että hän tulee todella käyttämään sitä, niin varmasti teet kaikkesi, että lapsesi saa pyöränsä.

MIKSI RUKOILLA?

Rukouksen tärkein tehtävä on mahdollisuus olla kahden kesken henkilön kanssa, jota rakastaa: puhua, kuunnella tai vain "olla yhteydessä" Jumalaan. Vaikka olemme edelleen vain ihmisiä, niin opimme paremmin tuntemaan Jumalaa ja Hänen tahtoaan ja tällaisesta intiimisuhteesta voi jotain todella arvokasta syntyä.

Eikö Jumala tiedä kaikkea jo etukäteen? Näin voisi helposti yrittää turhentaa rukoilemisen. Mutta tuollainen ajatushan on aivan tunteeton ja konemainen. Ei meidän elämäämme ole ennalta määrätty. Me joudumme aina elämässämme uusiin tilanteisiin, kohtaamme uusia ongelmia, joudumme valitsemaan eri vaihtoehtojen välillä. Näissä kaikissa tarvitsemme viisautta ja saamme olla yhteydessä Jumalaan ja anoa viisautta ja johdatusta.

Rukouksessa pyydämme, että hänen tahtonsa tapahtuisi. Silloin kun Jumalan tahto tapahtuu, toteutuu rakkaus tässä maailmassa. Rukous voi olla myös vaarallinen asia, koska siinä pyydämme Jumalaa tulemaan mukaan suunnitelmiimme ja Jumala saattaakin muuttaa suunnitelmamme. Meidän tahtomme kun ei aina edistä rakkautta.

Ellemme hoida rukouselämäämme, joudumme helposti tämän kiireellisen, stressaavan ja epävarmuutta täynnä olevan ajan hengen uhriksi. Teemme helposti hätäisiä päätöksiä ja saamme siitä sitten kärsiä. Nykyään puhutaan yleisesti masennuksesta, joka leviää yhä laajemmalle yhteiskunnassa. Myös monet uskovaiset joutuvat tähän kierteeseen, joiden syyt eivät suinkaan aina ole yksiselitteisiä. Sen takia on tärkeätä, että uskonelämämme lepää raittiilla pohjalla.

Rukouksen tärkein anti ei ole kuitenkaan rukousvastauksen saaminen vaan Jumalan tunteminen. Vasta kun Jumalan kirkkaus ja Jumalan armo saa valloittaa meidät, avautuu myös portti syvempään rukouselämään, jossa voittoja saavutetaan. Tämä ei ole koskaan helppoa ylpeälle ihmismielelle.

Rukouksessa on tärkeintä sydämemme asenne.

Tämän luomakunnan Luoja ei ole osa tästä luomakunnasta, jota tiede tutkii. Tämä ei suinkaan merkitse, ettei Hän voi vaikuttaa luomaansa luomakuntaan. Siinä hän ei toimi meidän ihmisten ehdoilla, vaan oman viisautensa mukaan. Sen takia rukouksen syvyyttä ei voi tieteellisesti tutkia.

Tämä maailma on annettu ihmisten hallittavaksi. Kaikki tiedämme, että siinä on läpi aikojen tehty vääryyttä. Ei ole noudatettu Luojan "käyttöohjeita". Vaikka Jumala on antanut pelastusohjeensa, monet eivät siitä välitä.

Sama on rukouksen suhteen. Rukousvastauksia ei ainakaan saada väittelyn kautta vaan siten, että paneudutaan Jumalan ohjeisiin rukouksesta.

Rukous on myös tärkeä meille, että tietäisimme, mikä on Jumalan tahto ja johdatus erilaisissa elämämme tilanteissa.

En usko, että Jumala olisi pulassa, ellemme rukoile. Mutta me olemme pulassa. Ympäristömme on pulassa. Tarkkaile yhteiskuntamme tai maailma, niin huomaat, miten käy, kun ei toimita Luojan tahdon mukaan. Toteutuu väistämättä sääntö: "Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. 8. Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän."

Olen vuosien varrella kuullut, että monet ihmiset ovat rukoilleet näin: "Jumala, en tiedä oletko edes olemassakaan. Mutta jos olet, tässä minä olen. Tule minun elämääni ja tee, mitä SINÄ haluat. Muuta minut." Koska rukous on ollut aito, nämä ihmiset ovat vähitellen saaneet kokea jotain, mikä on sittemmin muuttanut koko heidän elämänsä.

4.6.2 Rukouksen syvempi merkitys

Monissa uskonnoissa rukouksella on keskeinen asema. En tule vertailemaan näitä keskenään, koska siitä ei ole hyötyä tämän esityksen puitteessa. Otan lyhyesti esille joitakin tärkeitä asioita rukouksesta Raamatun opetuksen pohjalta:
Kristillisen uskon mukaan on rukous paljon enemmän kuin pelkästään tiettyjen rukoustekstien tai sanojen toistamista tai tiettyjä rituaaleja esim rukousnauhojen tms. pyörittämisen kanssa.

Tunnetuin Jeesuksen opettama rukous "Isä meidän"-rukous:
Matt. 6:9. Rukoilkaa te siis näin: - Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi. 10. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa. 11. Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme. 12. Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa. 13. Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.

Rukouksessa saamme lähteä siitä turvallisesta lähtöasemasta, että Jumala on meidän taivaallinen Isämme. Saamme Hänen kanssaan kehittää sitä luottamuksellista suhdetta, joka vallitsee (ainakin tulisi) isän ja lapsen välillä. Tämä on aika ainutlaatuista. Miten tämä voi olla mahdollista? Se on mahdollista vain Jeesuksen Kristuksen kautta, Jeesus itse ilmoittaa:
Joh.14: 6 Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. 7. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet." 8. Filippus sanoi hänelle: "Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä." 9. Jeesus vastasi: "Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne? Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka voit sanoa: 'Anna meidän nähdä Isä'? 10. Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni: Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan. 11. Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa. Ellette muuten usko, uskokaa minun tekojeni tähden.

  Edelleen Raamattu ilmoittaa:
Room.8: 14 Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. 15. Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: "Abba! Isä!" 16. Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. 17. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän.

Siis Jeesuksen Kristuksen kautta saamme rukouksessa lähestyä Jumalaa ja oppia tuntemaan Häntä yhä paremmin todellisena Isänämme.
Jäähyväispuheessa Jeesus kehottaa opetuslapsiaan rukoilemaan Jeesuksen nimessä ja he tulevat saamaan merkillisiä rukousvastauksia. Nämä jakeet sisältävät tavattoman syvällisiä totuuksia rukouksesta ja millä asenteella meidän tulisi rukoilla. Siinä meillä on oppimista koko elämämme ajaksi. Valitettavasti nämä asiat unohtuvat niin helposti. On syytä usein pohtia esitettyjä kysymyksiä.
Meillä on monenlaisia esteitä voittoisan rukouksen saavuttamiseksi. Mainitsen tässä itsekkyytemme. Itsekkäisiin rukouksiin ei ole luvattu vastauksia. Rukous ei ole mikään automaatti. Tuhoisa este on myös epäuskomme.
Olemme heikkoja ihmisiä, emmekä aina tiedä, miten meidän tulisi rukoilla. Silloin Pyhä Henki tulee avuksemme:
Room.8:26 Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. 27. Ja hän, joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta.
Voimme syntyä uudestaan ja saada lapseuden aseman. Jeesus puhuu tästä mm. Joh.3. Edelleen 1 Piet.1:23 Olettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestä, vaan katoamattomasta, Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta.

Tätä uudestisyntymistä tai pelastusta emme voi itse aikaansaada. Se on kokonaan Jumalan teko Jeesuksen täytetyn sovitustyön kautta, jonka saamme armosta ottaa vastaan (hyväksyä).
Uudestisyntynyt ihminen saa siis olla Jumalan lapsi ja Jeesuksen kautta päästä taivaallisen Isämme luo. Hänen kanssaan saamme luottamuksellisesti tuoda asioitamme esille, kiittää ja ylistää Häntä. Saamme tuoda esille kaikki, mitä painaa, tai yksikertaisesti olla Hänen eheyttävässä kosketuksessaan ja ilmapiirissään.
Koska Jumala on Rakkaus, Hän on mahdollistanut kaiken tämän meille. Tämä on nähdäkseni ainutlaatuista juuri kristillisessä uskossa.
Ikävää kyllä tätä ei korosteta tämän ajan sekulaarisessa ja vesittyneessä kristinuskossa.

Lue "Ajatuksia rukouksesta"

4.7 MITÄ USKO ON?

Alaotsikot: Uskon ongelma - Pelastava usko - Uskoontulon "askeleet" - Uskoontulon periaatteet - Vahva usko - Kristillisen uskon kolme tasoa

Uskon ongelma

Elämä ja sen synty on edelleen mysteeri, vaikkakin tiedetään erittäin paljon elämästä ja sen monimutkaisista toiminnoista. Entäs sitten elämän Suunnittelijasta ja elämän antajasta? Olen monta kertaa kysynyt, miten näin monimutkainen ilmiö voi olla olemassa, ellei takana ole käsittämätön viisaus?

Vaikka en tiedä elämäni toiminnoista ja miten ne ovat mahdollisia kovinkaan paljon, en vaivaa päätäni kysymyksellä: Elänkö, tiedänkö todella perinpohjin , että elän? Minä elän ja toimin parhaani mukaan, vaikka en voi varmasti "uskoa", miten se on mahdollista.

Hengellisestä elämästä ja uskosta Jumalaan ja Hänen ilmoitukseen on hieman samalla tavalla. En edes pyri tietämään kaikkea, vaan minä elän sen uskon ja niitten lahjojen mukaan, jotka Jumala on lahjoittanut.

Olen kiitollinen Jumalalle siitä kaikesta, minkä olen saanut kokea näissä uskon asioissa.

Pelastava usko

Kun on kysymys aidosta elävästä uskosta, se on ja tulee olemaan mysteeri, jonka salaisuuksiin paraskin älyllinen pohdiskelu ei täysin pääse. Silti se on todellinen ja kaikille tarjolla. Usko ei ole uskottelua, se on Jumalan lahja. joka armosta annetaan nöyrille. Usko on LEPÄÄMISTÄ Jeesuksen sovitustyön varassa.

Seppä Högman sanoi kerran Paavo Ruotsalaiselle, jolla varmasti oli tietoa kristinuskosta: "Sinulta puuttuu yksi asia ja sen mukana kaikki, Kristuksen sisäinen tuntemus."

Tätä tuntemusta ei saada älyllisillä ponnistuksilla. Se on "usko, jonka Jeesus vaikuttaa". Jotain tästä uskon salaisuudesta sain konkreettisesti kokea vakavan sairauden aikana vuosia sitten.

Pelastava usko on Jumalan lahja meille, kun me syntimme tunnustaen ja katuen otamme sen uskossa (hyväksymällä) vastaan turvautuen Jeesuksen sovitustyöhön

Uskoontulon "askeleet"

Joskus on tuotu esille, että uskoontulon vaiheiden tulisi olla selkeämmin lueteltu Raamatussa, esim. jokin "10-askeleen ohjelma". Tällöin ei ole ymmärretty, mikä pelastava usko on. Jos olisi tämänkaltainen ohjelma, niin koko asiasta tulisi vain ihmisen ponnistelu, joka olisi riippuvainen kunkin luonteesta ym. asioista. Silloin joutuisimme jonkinlaiseen "pelastussääntöviidakkoon". Raamattu ilmoittaa selkeästi: "Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. 9. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä." (Ef.2:8-9)

Pelastava usko ei ole siitä kiinni, että ymmärrämme koko Raamattua oikein tai että meillä on "oikea oppi". Ihmisillä saattaa olla asioista monenlaisia käsityksiä. Ratkaiseva on rehellinen, avoin ja nöyrä asenne Jumalan pelastuslahjan suhteen. Kun Jumala on päättänyt toteuttaa pelastussuunnitelmansa Jeesuksen sovitustyön kautta, minun on täysin turha pohtia esim., olisiko Jumala voinut sen tehdä toisella tavalla. Ei sellainen pohdinta pelasta minua synnin seurauksesta, erosta Jumalasta.

Uskoontulon periaatteet

Vaikka eri ihmiset voivat kokea pelastuksen hyvin eri tavalla riippuen luonteesta, kokemuksista, perinteistä, ym. on kuitenkin olemassa "tietyt pääkohdat":

  • Myönnä tarpeesi. (Olen syntinen)
  • Ole valmis kääntymään pois synneistäsi (katumaan) ja tarvittaessa sovittamaan rikoksesi.
  • Usko, että Jeesus Kristus kuoli puolestasi ristillä ja nousi ylös haudasta.
  • Kutsu rukouksen avulla Jeesus Kristus tulemaan elämääsi ja hallitsemaan sitä Pyhän Hengen kautta.

Vahva usko

Kristillisestä uskosta puheen ollen tulee usein esille sellainen vivahde, että uskon pitää olla vahva, jotta se vaikuttaisi. Tämä helposti vie siihen, että yritetään "uskoa". Mutta tämä ei ole pelastavaa uskoa, jos se perustuu ihmisen omiin ponnisteluihin. Jumalan pelastustyö Jeesuksen kautta on valmis ja täydellinen ihmiselle armosta vastaanotettavaksi. Pelastava usko on Jumalan lahja, kun ihminen hyväksyy itsensä sellaisena syntisenä, kuin hän on. Hän turvautuu siihen, mitä Jumala on tehnyt. Hän LEPÄÄ turvallisena siinä evankeliumin lupausten varassa. Pelastava usko ei ole ensisijaisesti tunnemaailmassa. Joku on sanonut, että tunteet vaihtelevat kuten lämpötila ulkona. Mutta Jumalan lupaukset eivät vaihtele, ne pysyvät. Ne muodostavat sen maaperän, johon uskomme voi juurtua. Jos ympärillämme myrskyää, juuret pysyvät ja tunkeutuvat yhä syvemmälle.

Kristillisen uskon kolme tasoa

Kristillistä uskoa voidaan tarkastella kolmella tasolla, joista taso 2 on nimenomaan elävän kristinuskon erikoistaso.

1. Järjen taso. Tämä ei merkitse, että ymmärrämme tai pystymme selittämään kaiken. Uskonasioissa on ja tulee olemaan asioita, joita rajoittuneet aivomme eivät käsitä täysin. Järkeämme käyttämällä tai olosuhteiden johdosta päädymme kuitenkin siihen vaihtoehtoon, joka kokonaisuuden kannalta vaikuttaa järkevimmältä. Näin me teemme jatkuvasti elämämme eri alueilla.

Tähän kuuluvat myös kristilliset oppirakennelmat, raamatuntuntemus, kristillistä elämää koskevat asiat ja perinteet. Näistä asioista voidaan käydä keskustelua tai jopa kiivasta väittelyä.

2. Sydämen usko. Tämä usko on pelastava usko. (Room.10:10-11) Tämä on se sisäinen salattu vakaumus, jota kukaan ulkopuolinen ei voi arvioida. Se on Jumalan ja yksilön välinen asia, mutta voi tulla esiin seuraavalla uskon tasolla. Tämä usko ei perustu tunteisiin, jotka ajoittain vaihtelevat. Se perustuu Jumalan Sanaan, evankeliumin sanomaan. Jeesuskin puhui uudestisyntymisestä, pelastuksesta. Tämä tapahtuu armosta ilman omaa ansiotamme (Ef.2:8-10) Tämä on hengellistä elämää, iankaikkista elämää, yhteyttä Jumalan kanssa tai millä nimikkeellä sitä halutaan nimittää. Mikä on tämä elämä? Sitä ei kukaan voi tarkkaan määritellä. Mutta ei kukaan voi myöskään määritellä, mikä meidän fyysinen elämä on, vaikka tiedetään erittäin paljon elämän ja ruumiimme toiminnoista. Elämä ei voi syntyä kuolleesta aineesta. Se on Jumalan lahja. Elän, toimin ja teen monenlaisia asioita, vaikka en tiedä, miten se on mahdollista. Ymmärrykseni pohjalta tämä toiminta on "järjetön", johon en voi "uskoa". Mutta silti elän ja tiedän, että elän. Hengellinen elämä on mielestäni jotain samantapaista. Tärkein kysymyksemme: Elänkö tätä elämää? Kukaan muu ei voi ratkaista tätä kysymystä puolestamme. Emme voi elää sitä, jos hylkäämme Jumalan pelastussuunnitelman Jeesuksen sovitustyön kautta.

Tästä sydämen uskosta on myös kysymys, kun jokin raamatunjae avautuu meille ihan uudella tavalla.

3. Käytännön uskon taso, eli miten tämä uskomme tulee näkyviin arkielämässämme. Eri ihmisten kohdalla tämä vaihtelee valtavasti riippuen luonteestamme, kokemuksistamme, ympäristötekijöistä, perinteistä jne. Tunteetkin muovaavat käyttäytymistämme usein luvattoman paljon ja saavat meidät joskus toimimaan hyvin itsekkäästi, kun meidän tulisi toimia Jumalan tahdon mukaisesti. Monet "hiljaiset" uskovaiset voivat tosin elää aika "näkymättömästi", mutta jos heidän "sydämen uskonsa" on aito, se heijastuu ilmapiiriin heidän ympärillään. Ihminen voi ilman sanojakin "todistaa" uskostaan. Tältä taustalta voimme paremmin ymmärtää Jaakobin sanat: "Usko ilman tekoja on kuollut". Teot eivät synnytä pelastavaa (sydämen) uskoa, mutta sydämen usko synnyttää tekoja. Ihminen voi tehdä hyviä tekoja ja osoittaa rakkautta myös ilman pelastavaa uskoa.

Todellinen kristillinen usko on yksilön kohdalla hänelle henkilönkohtaisesti sopiva, tasapainotettu yhdistelmä näistä kolmesta tasosta. Muissa uskonnoissa taso 2 puuttuu.

4.8 ARMOLAHJAT, PROFETIAT – MILLOIN JUMALASTA, MILLOIN EI?

Mitä kohdassa 3.10 mainittiin profetioista, mainittakoon tässä lisäksi seuraavaa:

Uudessa testamentissa puhutaan esim. 1 Kor. 12-14-luvuissa paljon armolahjoista, joista profetoimisen lahja on eräs lahja niistä.

Profetoiminen on Jumalan antama armolahja uudestisyntyneille. Mutta kaikilla uudestisyntyneillä ei ole tätä lahjaa. Henki jakaa niin kuin tahtoo. Kukaan ei voi itsekkäästi ottaa tätä lahjaa itselleen. Silloin ainakin menee pieleen. Armolahjoja tulee käyttää seurakunnan rakentamiseksi, ei koskaan itsekkäisiin tarkoituksiin, joskin kielillä puhuva rakentaa itseään ja sen kautta seurakuntaa.

Aito profetia tulee aina Jumalalta Pyhän Hengen välityksellä. Myös UT kehottaa arvostelemaan profetioita.

Profetointi tai ennustaminen voi myös tulla pahuuden henkien kautta tai ihmisen omasta mielestä. Tällaisia tulee karttaa. Tämän erottamista ei ole aina helppoa tehdä. Kuitenkin Raamattu kehottaa pyrkimään armolahjojen, erityisesti profetoimisen lahjan saamiseen.

Tärkein profetian kriteeri on, onko puhuttu sana sopusoinnussa Raamatun kokonaisilmoituksen kanssa. Jos on ristiriitoja, on profetia hylättävä.

Enemmän Pyhän Hengen armolahjoista.

Raamatussa puhutaan myös vääristä profeetoista, jotka jopa profetoivat Herran nimessä.

Näitten erottamiseen tarvitaan ylhäältä viisautta ja elävä yhteys Jumalaan. Ihmisviisaudella ei onnistuta.

Vielä tänäänkin Jumala voi valita henkilöitä, joiden kautta Hän haluaa tuoda esille sanomaansa. Sitä virkaa ei voi ottaa, siihen kutsutaan ja Jumala varustaa tarvittavalla, joskus yliluonnollisellakin armoituksella.

Meidän tulee muistaa, että myös pahuuden henkivallat käyttävät ihmisiä ja voivat myös varustaa jopa yliluonnollisilla kyvyillä. Ko. ihminen ehkä ei aina tiedä, mistä on kysymys ja kenen palveluksessa hän on. Tänäänkin harrastetaan tätä okkultismia hyvin laajasti. On povaamista, ennustamista ja kaikenlaisia spiritistisiä ilmiöitä. Nämä eivät ole Jumalasta, vaikka ilmenemismuoto saattaa joissakin tapauksissa muistuttaa Jumalalta tulevia ilmestyksiä. Näistä Raamattu varoittaa hyvin voimakkaasti, koska niiden kautta ihminen joutuu väärän vallan alaiseksi. Jeesus voi vapauttaa näistäkin kahleista.

4.9 TAIVAS – HELVETTI

Hyvin usein kysytään, miksi rakastava Jumala "heittää" ihmisiä helvettiin?

Helvetti ei ole tehty ihmisiä varten vaan perkelettä ja hänen enkeleitään varten. Jumalan tahto on, että ihminen pelastuu. Ei kannata palvella paholaista ja totella hänen houkutuksia ja joutua ikuisesti hänen seuraansa. Ei Jumala lähetä ketään helvettiin, Päinvastoin Hän haluaa pelastaa.

Raamattu ilmoittaa, että Hän jo ennen maailman perustamista on valmistanut pelastussuunnitelmansa.

Väite, että Hän valmisti helvetin Saatanaa varten, perustuu Jeesuksen sanoihin. Jeesus puhui usein helvetistä tai kadotuksesta. Luotan Jeesuksen sanoihin, vaikka en pysty konkreettisesti kuvaamaan sitä. Raamatun kuvakielestä päätellen, luulen, että emme voi tarkkaan käsittää sitä, enempää kuin taivastakaan. Emme pysty nykyisillä aisteillamme edes läheskään käsittämään todellisia olosuhteita koskien helvettiä. Sen takia Raamattu käyttääkin erilaisia kielikuvia.

Luotan siis siihen, että Luojalla on ollut selkeä kuva ja aivoitus luodessaan luomakuntaa ja ihmisiä. Sen takia en pohdi kovasti asioita, jotka ovat rajoitetun ymmärrykseni ulkopuolella. Sen sijaan katson tärkeäksi saada selville, mikä on Hänen tahtonsa luomansa ihmisen kohdalla. Siitä Raamattu ja erityisesti UT puhuu paljon. En tiedä, puhuvatko uskovaiset niin paljon helvetistä. Ehkä enemmän miten voidaan välttää. Helvettiä ei ole tehty ihmisiä varten, vaan varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen, joten meidän ei ole pakko joutua sinne.

Jeesus itse on usein maininnut helvetistä, kadotuksesta, joten emme voi sivuuttaa hänen sanojansa.

Tästä vaikeasta aiheesta on tullut mieleen seuraavat asiat:

1. Taivaasta Raamattu ilmoittaa: ".. mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat."

Luulen, että sama koskee myöskin helvettiä. Emme pysty ollenkaan nykyisillä aisteillamme edes läheskään käsittämään todellisia olosuhteita koskien helvettiä. Sen takia Raamattu käyttää erilaisia kielikuvia.

2. Ihminen on luotu Jumalan yhteyteen. Sen takia ilman Jeesusta kuollut ihminen kokee kadotuksessa tätä yhteyden puutetta karmeana tilanteena, jota ei voi sanoin kuvata. Ilman Kristusta taivaskaan ei olisi taivas.

3. Meidän on vaikea tajuta ikuisuutta ja mitä se todellisuudessa merkitsee, koska olemme niin voimakkaasti sidottuna tähän nykyiseen aikakäsitteeseen. Tässä nykyisessä elämässämme olemme sidotut tiettyihin ulottuvuuksiin, Pituuden, leveyden sekä korkeuden suhteen meillä on ainakin periaatteessa mahdollisuus vapaasti liikkua tai olla liikkumatta (pysyä paikallaan). Aikaulottuvuudessa (Einsteinin mukaan neljäs ulottuvuus) meillä ei ole tässä materia-olotilassa tätä mahdollisuutta. Ikuisuus vallitsee, jos aika-akselilla ei liikuta. Tiedemiesten mukaan lienee toista kymmentä ulottuvuutta. Näistä meillä ei ole käytännössä käsitystä.

Itse Jumala on ulottuvuudessa, jossa tällaista aikarajoitusta ei ole. Jos tiedostaisimme, että voi olla meiltä näkymätön ulottuvuus, monet asiat olisivat myös helpommin tajuttavissa. Kuitenkin joudumme esim. toteamaan, että käsite: näkyvä – näkymätön on aina kiinnostanut ihmisiä kaikkina aikoina, myös nykyaikana (sadut, okkultismi, science fiction ym.). Tiede ei ole saanut otetta näistä asioista, eikä ole pystynyt niitä tutkimaan.)

Iloitsen siitä, että Jumala on valmistanut meille kaikille pelastustien, joka johtaa oikeaan paikkaan, Jumalan yhteyteen. Miksei ota selville, mistä on kysymys?

Lue "Helvetti ja armo - oikeudenmukaisuuden ongelmat".

4.10 KRISTILLINEN VAELLUS

Kuten on mainittu, pelastava sydämen usko (Room. 10) palauttaa ihmisen alkuperäisen yhteyden Jumalaan. Tämä on pystysuora yhteys ylöspäin. Ihminen ei voi parhaimmilla teoillaan korvata Jumalan sovitustyötä Jeesuksen kautta. Kysymys on siitä, hyväksymmekö vai hylkäämmekö sanoman?

Mutta uskovaisella ihmisellä on myös yhteyksiä vaakasuorassa tasossa eli kontaktit muitten ihmisten kanssa. Tällä tasolla aidon uskon tulisi vaikuttaa tekoihin ja käyttäytymiseen. Jos usko ei kanna minkäänlaisia hedelmiä tässä suunnassa, voidaan aiheellisesti epäillä uskon aitoutta. Hengen hedelmä on lueteltu Gal.5:22.

Me emme kuitenkaan ole emmekä saa olla toistemme tuomareita tässä asiassa. Kuitenkin täytyy muistaa, että ihminen on vajavainen. Uskovainenkin joutuu kerran vastuuseen omista teoistaan. Tässä "Kristuksen tuomioistuimessa" ei kuitenkaan langeteta kadotustuomioita.

Raamattu puhuu käyttäytymisestä ja teoista paljon ja antaa monenlaisia ohjeita ja neuvoja, joten ne ovat tärkeitä, mutta eivät ratkaise pelastuskysymystä.

Kristityn kohdalla tulisi olla voimassa ihan erilaiset asenteet ja käyttäytymismallit, kuin mitä nykyäänkin muualla vallitsee. Olen esittänyt mm. seuraavat jakeet:

Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. (Matt.7:12)

Kolossalaiskirjeestä: Haudatkaa siis se, mikä teissä on maallista: siveettömyys, saastaisuus, intohimot, pahat halut ja ahneus. Luopukaa nyt tekin tästä kaikesta: vihasta, kiukusta, pahuudesta, herjauksista ja siivottomista puheista. Älkää valehdelko toisillenne. (Kol.3:5…)

Tämän tilalle (jakeet 12 - ):

Pukeutukaa sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.

Vielä Efesolaiskirjeestä 4:29…32:

Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta, vaan puhukaa sitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kuulijoille iloksi.

Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.

Ja vielä Room.kirjeestä 12:10 (Lue koko luku.):

Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.

Tällaiset neuvot vaikuttaisivat hyvin myönteisesti ympäristössämme, ihmisten keskellä.

4.11 ANTEEKSIANTAMUS

Lukiessani ihmisten (myös uskovien) keskinäiset väittelyt, on tullut mieleen, muistavatko nämä Jeesuksen sanat: . "Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. 15. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne." (Matt.6)
Miksi minun pitäisi antaa anteeksi? Minähän olen oikeassa. Toinen on väärässä. Tai yleisemmin: Enhän minä ole tehnyt mitään pahaa. Se toinen sen teki ja loukkasi minua.
Ja sitten jatketaan kinastelua ja etsitään syyllistä tai kuka heitti "ensimmäisen kiven".
Olenko katkera? En, toiset vaan käyttäytyvät epäoikeudenmukaisesti ja loukkaavasti minua kohtaan. Onko se katkeruuden syy? Onko katkeruus koskaan puolustettavissa?
Katkeruus on eräs tämän päivän pahimmista syöpäpesäkkeistä. Ollaan katkeria toisille ihmisille, esivallalle, olosuhteisiin, Jumalalle ja usein jopa itselleen. Katkera ihminen kylvää katkeruutta ympärilleen.
Raamattu kuitenkin kehottaa elämään anteeksiantamuksessa. Anteeksiantava mieli toista ihmistä kohtaan ei tarkoita sitä, että hyväksyisimme hänen tekojaan ja sanojaan. Mutta me emme asetu tuomariksi. Jokainen ihminen vastaa omista teoista ja sanoista. Me useimmiten emme edes tiedä niitä kokemuksia ja taustoja, jotka piilevät toisen ihmisen tekojen ja sanojen takana. Usein voi jopa olla kysymys väärinkäsityksistä. Mutta me itse olemme vastuussa oman katkeruutemme hedelmistä.
Jumala antaa syntimme anteeksi, kun me nöyrästi ja rehellisesti pyydämme anteeksi ja olemme valmiit parannuksentekoon. Jumalan kanssa ei käydä "kaupantekoa", että kun minä annan jollekin anteeksi, niin Jumala antaa vastaavasti anteeksi minulle. Näin se ei suinkaan toimi.
Tulee kuitenkin muistaa, että kun Jumala antaa syntimme anteeksi, meidänkin tulee antaa kanssaihmisille anteeksi. Jos meillä on anteeksiantamattomuutta ja katkeruutta sydämessämme, ei Jumalan anteeksiantamus toimi meidän kohdalla. Tästä Jeesus on puhunut hyvin selkeästi. Pelastushan eli suhde Jumalan kanssa on kyllä lahja armosta ilman omaa ansiota, kuten muualla olen kirjoittanut. Mutta se aiheuttaa, ettei Jumalan tahto meidän elämässämme tai elämämme kautta voi toimia. Meistä voi tulla esteitä siunauksen virroille, hengellisen elämän vireys estyy, emmekä voi elää täyspainoista elämää. Pelastuksemme ehkä kestää, mutta elämäntyömme palaa kerran poroksi (1Kor.3:11-15).
Kun on kysymys anteeksipyytämisestä ja anteeksiantamisesta ei ole ensisijaisesti kysymys siitä, kuka on syyllinen. Tästä on paljon väärinkäsityksiä ja siitä on syntynyt paljon tulehtuneita ja lukkiutuneita henkilösuhteita ja monet saavat kärsiä siitä omassa elämässä. Katkeruus on niin kuin pahanlaatuinen syöpä, joka levittäytyy helposti ja myrkyttää ilmapiiriä katkeroituneen ympärillä.
Meidän tulee elää anteeksiantamuksessa toisin sanoen olla vapaita katkeruudesta toista ihmistä kohtaan, myös vaikka tämä olisi yksin syyllinen tiettyyn tekoon meitä kohtaan. Tämä ei suinkaan ole helppoa, mutta siihen meidän tulisi pyrkiä. Anteeksiantava mieli siis ei ole riippuvainen siitä, kuka on syyllinen tai siitä, kenen tulisi ensiksi pyytää anteeksi.
Anteeksiantamisen voima on suuri.
Sen kautta on moni saanut kokea ihmeellisiä käänteitä elämässään ja suhteissaan toisiin ihmisiin. Kannattaa todella paneutua tähän aiheeseen, vaikka se on omalle itsekkyydelle ja ylpeydelle tavattoman vaikea asia.
Tämä on ainoa ratkaisu myös eri ihmisryhmien välisiin konflikteihin. "Väkisin" tehty rauha tai aselepo ei ole loppujen lopuksi mikään ratkaisu. Se antaa vain aikalisää.
Monesti katkeruuskierre on jatkunut niin kauan ja syöpynyt niin syvälle, ettei taida olla muuta ratkaisua, kuin että ihmiset saavat kokea rauhaa Jumalan kanssa. Vaikka tämä tarjotaan kaikille, niin milloin ihmiset ovat valmiit ottamaan vastaan?
"Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet." (Hebr.12:15)

4.12 HENGELLINEN KYPSYYS

Uskonelämämme ei ole itsestään selvyys. Jatkuvasti joudumme taistelemaan sielunvihollista vastaan, joka hyökkää meihin juuri heikoista kohdistamme. Tärkeää on, että olemme puetut oikeisiin varusteisiin (Ef.6): "Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.

Sen tähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä." Emme saa taistella ihmisiä vastaan, sillä silloin itse asiassa taistelemme sielunvihollisen puolella

Tässä taistelussa on myös tärkeä: "Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta." On todella helpottavaa ja hyvää tietää, etten minä ainakaan ole tai saa olla toisten tuomari, joka sanelee, kuka on uskossa, kuka ei. Sana sen tekee: mm "Room.8:14. Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. 15. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" 16. Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia."

Jumalan lapsina voimme joskus olla todella uhmaikäisiä ja tuhmia. Mutta Raamattuhan kehottaa monessa paikassa panemaan pois monenlaisia asioita ja pukeutumaan uudelleen:

Kol. 3: 8. Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. 9. Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa 10. ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan. ----- 12. Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, 13. kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. 14. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side. 15. Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset. 16. Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. 17. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.

Kun Henki todistaa meidät Jumalan lapsiksi, tulee muistaa (uudelleen ja uudelleen) myös: Ef.4 " 29. Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat. 30. Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka. 31. Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä. 32. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut. 5:1.Olkaa siis Jumalan seuraajia, niin kuin rakkaat lapset, 2. ja vaeltakaa rakkaudessa, niin kuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle "suloiseksi tuoksuksi."

Millainen tämä Kristuksen rakkaus on? Taas erittäin tutut sanat: 1 Kor.13:4. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, 5. ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, 6. ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; 7. kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii."

Olisiko opettelemista?

Kristityn hedelmä on lueteltu: Gal. 6:22 "Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen." Eikö tällaisia hedelmiä meistä pitäisi löytyä. Ei niitä oikein tahdo löytyä nykyaikana.

Tämä kaikki on tuttua. Tämä kertoo myös miksi sitten toinen kokee outoja piirteitä monissa viesteissä (ei aina tietenkään). Mistä johtuu ristiriidat, joista olen maininnut? Jos minulla olisi tyydyttävä vastaus, antaisin sen. Nyt vain joitakin vihjeitä, joiden edessä voit viipyä ja miettiä.

Paavali mainitsee kolmenlaisesta ihmisestä:

  • Luonnolliset ihmiset (esim. ne ihmiset, jotka eivät tiedä, eivätkä edes halua tietää hengellisiä totuuksia. Niitähän on paljon tänä aikana)
  • Hengellisiä ihmisiä, jotka ovat ottaneet vastaan pelastuksen ja pyrkivät Pyhän Hengen avulla yhä syvempään näihin totuuksiin ja ymmärtämään, mikä on Jumalan tahto. Vaikka he saattavat olla hyvinkin heikkoja ja vajavaisia, jopa kompastuvat, he kuitenkin nöyrtyvät, tekevät parannuksen ja pyrkivät yhä lähemmäksi Kristusta.
  • Lihalliset ihmiset, jotka kyllä ovat lähteneet Kristusta seuraamaan, mutta heidän lihalliset himonsa ja taipumuksensa heijastuvat arkielämässä. Usein he eivät edes tiedä, mistä on kysymys. Omatunto ja Pyhän Hengen ääni heissä muistuttavat, että jotain on vinossa. Jostakin syystä he kuitenkaan eivät etsi todellista parannusta, vaan alkavat puolustautua sillä, että toisetkin tekevät niin ja niin. Kyllä syntipukkeja on helppo löytää, joiden selän takana on mukava piileskellä.

Monet (ellei lähes kaikki) uskovaiset ovat kahden viimeksi mainitun ihmisryhmän sekoitus. Riippuu tilanteista, mikä ryhmä kulloinkin saa yliotteen. Kyllä "vanha Aatami" jatkuvasti tekee kiusaa (Room. 7) Sen takia on niin tärkeä, että kasvamme hengellisesti.

Olisiko tavoite Paavalin sanat: Gal. 2:19. "Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, 20. ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni."?

Lue myös kirjoitus "Hengellinen kasvu arkielämän keskellä"

5 KRISTITYT

5.1 KRISTITYT ARKIELÄMÄN KESKELLÄ

Alaotsikot: Elämme syntiin langenneessa maailmassa - Ihmisinä olemme erilaisia - Aikamme paineet ja vaikutukset - "Menestysteologia" - Parantumisesta

Hyvä kirjoitus tästä aiheesta on "Hengellinen kasvu arkielämän keskellä"

Raamatussa on meille annettu monenlaisia lupauksia rukouksen voimasta ja Jumalan johdatuksesta ja avusta erilaisissa tilanteissa. Kuitenkin monet kristityt (tarkoitan tässä myös aidosti Jeesukseen uskovia) joutuvat arkielämän keskellä pohtimaan tilannettaan, auttaako rukous ja ovatko he todella Jumalan huolenpidon ja johdatuksen piirissä. Seuraavassa joitakin tekijöitä ja ajatuksia, jotka avaavat mahdollisuuden nähdä asioita hieman laajemmassa perspektiivissä.

Elämme syntiin langenneessa maailmassa

Ensiksi on todettava, että me kaikki ihmiset, myös kaikki uskovaiset, joudumme elämään syntiin langenneessa maailmassa. Syntiinlankeemus oli kapina Jumalaa vastaan, joissa paholaisen motiivit olivat ylpeys, itsekkyys, tottelemattomuus Jumalaa vastaan, vallanhalu. Nämä samat voimat riehuvat nytkin maailmassa ja enemmän tai vähemmän jokaisen ihmisen elämässä ja myös kristittyjen keskuudessa. Sen takia on ilmoitettu, " sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi." Tämä ei tarkoita, että olisimme arkielämässämme täydellisiä, mutta suhteessa Jumalaan olemme armosta otolliset.

Synnin takia maailma ja ympäristö ympärillämme on monella tavalla pahuutta täynnä ja tämä pahuus koskettaa meitä jokaista tavalla tai toisella ja aiheuttaa elämässämme monenlaisia vaikeita tilanteita. Näissä teemme ehkä vastoin parempaa tietoa valintoja ja kompromisseja, johtuen omasta itsekkyydestämme, joista saamme sitten kärsiä.

Meidän tulee huomata, että suurin osa tämän ajan hädästä ja kärsimyksistä maailmassa, on ihmiskunnan itse aiheuttamaa, joko suoraan väärillä toimenpiteillä tai ettei niihin puututa riittävän tehokkaasti. Väitetään, että suurin osa sairauksista johtuu psyykkisistä tekijöistä. Nämä ovat nykyaikana kovasti esillä, mutta tästä huolimatta ajetaan ihmisiä yhä enemmän umpikujaan monenlaisin toimenpitein, joihin kenelläkään ei ole valtaa pysäyttää, koska ei yleisesti tunnusteta niiden alkuperää.

Raamatussa on lukuisia esimerkkejä, miten myös "uskon sankarit" ovat saaneet kokea vaikeuksia ja tehneet vääriä ratkaisuja josta he ovat saaneet kärsiä.

Ihmisinä olemme erilaisia

Ihmisinä meillä on erilaiset luonteet, erilaiset taustat, perinteet ja kokemukset. Jumalan edessä meidän tulisi olla avoimia ja rehellisiä sellaisina kuin olemme. Jumalan kokemisen, johdatuksen ja rukouksen alueilla emme voi noudattaa tarkasti laadittuja sääntöjä, vaan me joudumme lähestymään Jumalaa juuri siitä omasta tilanteestamme. Kristillisissä seurakunnissa tätä ei aina huomioida riittävästi rakkaudellisessa hengessä, jolloin painopiste helposti siirtyy pois Jumalan mahdollisuuksista ja me käperrymme tästä aiheutuviin ongelmiin hengellisessä ympäristössämme. Jos seurakunnissa vallitsisi todellinen rakkaudellinen ilmapiiri, olisi helpompi odottaa ja kokea Jumalan ilmestymistä elämämme erilaisissa tilanteissa ja vaikeissakin asioissa voisimme saada kanssaihmistemme tukea. Valitettavan usein seurakuntalaiset joutuvat lain alle, eivätkä pääse kokemaan armon vapauttavaa ilmapiiriä.

Paavali kirjoittaa, että meillä on taistelu ei ihmisiä vaan henkivaltoja vastaan. Tämän takia, mutta myös erilaisten ulkopuoleltamme tulevien paineitten, kiusausten ja tilanteiden (sairaus, työhuolia, henkilösuhteita, taloudellisia asioita ym.) johdosta sekä omien itsekkäiden pyrkimysten takia elämme usein sellaisessa sisäisessä sekamelskassa, johon Pyhän Hengen parantava, virvoittava ja johdattava vaikutus ei helpolla pääse meitä eheyttämään.

Aikamme paineet ja vaikutukset

Aika, jossa elämme, kahlitsee ihmisiä, myös uskovaisia, erilaisilla kirjoittamattomilla käyttäytymissäännöillä. Ajatellaan vaikkapa tilannetta, että kaikki uskovaiset olisivat Jumalan avulla automaattisesti vapaita sairauksista ja arkielämän hankaluuksista. Eikö tämä johtaisi siihen, että uskovaisten joukkoon ryntäisi ihmisiä tämän takia. Valitettavasti motiivi olisi pelkkä itsekkyys eikä syntisyyden tunto Jumalan edessä. Evankeliumin mukaan tämä olisi mahdottomuus ja johtaisi täydelliseen kaaokseen.

Samanlainen olisi tilanne jos Jumala parantaisi kaikki sairaat ihmiset, joiden puolesta rukoillaan.

Jos Jumala tekee ihmeen ja esim. parantaa ihmisen vaikeasta sairaudesta ja siitä tiedotetaan tiedotusvälineissä, siitä syntyy sensaationälkäisessä yhteiskunnassamme sellainen meteli, että harva ihminen sellaista myllerrystä kestää. Lisäksi Jumalalle ei anneta kunnia vaan keksitään kaikenlaisia selityksiä ja evankeliumin työ saattaa jopa kärsiä. Tänä päivänä on tilanne valitettavasti (kristityissä??) länsimaissa tämä.

Ihmeitä kyllä tapahtuu meidänkin aikanamme, mutta mielestäni on usein parempi, ettei siitä tehdä numeroa tiedotusvälineissä. Monet tosin kyselevät todisteita ja merkkejä Jumalan voimasta, mutta eivät kuitenkaan usko niihin. Näin oli jo Jeesuksen aikana. "Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki." (Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus) sekä "Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista." Ihmisten itsekkyys, ylpeys ja epäusko ovat edelleen Jumalan voiman esteenä arkielämässä. Jos tapahtuisi enemmän esim. parantumisihmeitä, syntyisi tavattoman helposti muissa sairastavissa katkeruutta ja nurjaa mieltä, mikä ei ole evankeliumin eduksi. Päällimmäiseksi nousisi kysymys: miksi eivät kaikki parane, jolloin suorastaan vaadittaisiin vastauksia Jumalan toiminnasta, josta emme kuitenkaan näe sitä kokonaisuutta, mikä siihen vaikuttaa. Kaikissa näissä tilanteissa pelastuksen perusta ja todellinen pohja, eli Jeesuksen sovitustyö, jäisi toissijaiseksi.

"Menestysteologia"

Tässä yhteydessä ehkä on syytä ottaa esille sitä "menestysteologiaa", joka julistaa, että jos joku uskovainen sairastaa, se on Saatanasta, eikä kyseisellä henkilöllä ole "uskoa" riittävästi. Saamme olla Jumalalle kiitollisia ja antaa Hänelle kunniaa, jos jollekulle Jeesus "vaikuttaa uskoa" niin, että hän voi elää vapaana sairaudesta ja muista elämän kärsimyksistä ja saa kokea siunauksia. Valvokoon tämä kuitenkin omaa elämäänsä, ettei hänelle tule hengellistä ylpeyttä ja yksipuolisuutta opetuksessa. Raamattukin tosin puhuu menestyksestä, mutta siihen sisältyy huomattavasti syvällisempi merkitys, kuin minkä nykyajan itsekeskeinen ihminen ajattelee. Tilanne muuttuu tuhoisaksi, jos ryhdytään opettamaan julkisesti tai käyttäytymisen kautta, että tämä olisi uskovaisten tai sen uskonyhteisön jonkinlainen "normi", joka osoittaa uskovaisuuden mittaa. Nimittäin tällöin Jumalan lahjoittaman uskon tilalle tulee helposti ihmisponnistelun "uskottelua", joka aiheuttaa paljon epäraittiita tilanteita. Esim. erään äärilaidan mukana ihminen ei saisi kuolla sairaana ja köyhänä. Hän olisi silloin luopio, ellei ole pystynyt säilyttämään terveyttään. Tämä on täysin raamatunvastaista. Tämä aiheuttaa ihmisissä sellaisia traumoja, mikä ei suinkaan ole aidon rakkaudellisen kristinuskon mukaista.

Parantumisesta
Edelliseen kohtaan liittyen joitakin ajatuksia parantumisesta, josta nykyään käydään keskustelua. En puutu laajemmin aiheeseen tämän esityksen puitteessa. Haluan vain tuoda esille erään huomautuksen Ristin Voiton palstoilta, jossa Valtter Luoto kirjoittaa mm.: "Minusta on selvää, että synti on ainoa asia, joka vaati sovituksen, sovitus taas vaati ristin. Jeesus kantoi omassa ruumiissaan meidän syntimme ristinpuulle (l.Piet. 2:24). Synti voidaan sovittaa. Sairaus ei sinänsä ole synti eikä se tarvitse sovitusta.
Tietysti sairaus on synnin seuraamusta, kuten myös esim. kuolema, kipu, synnytystuskat, työn vaiva, itku, suru, kärsimys. Kun Jeesus sovitti syntimme, ratkaistiin siinä paketissa myös synnin seuraamuksien ongelma, niin että ihmisellä on Kristuksen sovitustyön perusteella odotettavissa todellisuus, kun kaikki jälleen kohdallensa asetetaan (Apt. 3:21).
Jos nyt opetetaan, että meidän ei tarvitse sairastaa, koska Jeesus kantoi meidän sairautemme (ristinpuulle), silloin tulisi opettaa myös, ettei meidän tarvitse tuntea enää kipua, ei surua eikä tuskaa eikä kokea kuolemaa, koska nämä kaikki synnin seuraamukset Jeesus samalla tavalla kantoi. Miksi tästä paketista poimitaan vain sairaus? Raamattu kuitenkin opettaa, että täällä me vielä olemme vajavaisuuden lakien alaisina, emmekä saavuta täydellistä terveyttä enempää kuin ikuista nuoruuttakaan. Me odotamme Kristuksen sovitustyössä saavutetun voiton tähden ruumiimme lunastamista vapaaksi tästä epätäydellisyydestä (Room. 8:23)".

Tärkeintä on löytää evankeliumin pohjalta ja Jumalan antamien lupausten mukaisesti sellainen luottavainen usko, jossa ihminen voi sisäisesti LEVÄTÄ myös elämän vaikeissa tilanteissa. Silloin toteutuu lupaus: " Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen." Silloin voisi tänäkin aikana tapahtua enemmän Jumalan ihmeitä.

Parantumisesta enemmän: "Jumalallinen parantuminen".

5.2 KRISTITTYNÄ NYKY-YHTEISKUNNASSA.

 (Uusi 10/05)
Ihmisarvo / Demokratia / Esivalta / Perhe / Seksuaalisuus / Homoseksuaalisuus / Raha / Päihteet / Eettiset kysymykset / Väkivalta / Mielenterveys

Olen otsikon alle kerännyt näkemyksiä, jotka kristityille ja etsijöille voivat olla arvokkaita. Aiheet ovat tavattoman laajoja, joten kattavia esityksiä en tule missään tapauksessa esittämään. Ne ovat pikemmin lyhyitä välähdyksiä ja lausahduksia, jotka voivat antaa aihetta pohtimiseen siinä kunkin lukijan elämäntilanteen vaiheessa. Tapani mukaan yritän esittää ne ytimekkäästi ja lyhyesti Lisäksi moniin kysymyksiin ei ole kristitylle kaikenkattavia selkeitä vastauksia. Meidän täytyy lähteä Raamatussa annetuista periaatteista ja yrittää soveltaa niitä tämän ajan usein niin monimutkaisiin tilanteisiin. Tämä ei ole aina helppoa.
Useimmiten nämä asiat eivät ole ratkaisevia meidän pelastuksemme suhteen, joka on Jumalan lahja Jeesuksen sovitustyön perusteella. Mutta kristittyinä meidän tulisi perehtyä niihin periaatteisiin, jotka tulevat esiin Jumalan Sanasta. Väärät kannanotot eivät toki tee tyhjäksi pelastustamme. Mutta väärät valinnat ja kompromissien teot vastoin näitä periaatteita aiheuttavat sen, ettei Jumalan tahto pääse toivotulla tavalla tapahtumaan elämämme kautta. Meidän tulisi olla siunauksen kanavia muille ihmisille. Kompromissimme aiheuttavat ehkä sen, että nämä kanavat ovat enemmän tai vähemmän tukossa. Kts. myös 1 Kor.3:11-15. Vaikka perusta on Jeesus Kristus, voimme rakentaa elämäämme väärillä materiaaleilla. On siis tärkeä rakentaa Jumalan periaatteiden mukaisesti. Väärät valinnat ja kannanotot usein johtavat siihen, ettemme pysty elämään täyspainoista hengellistä elämää.

Voit siirtyä näiden aiheiden tarkasteluun tästä linkistä
Lue, mieti ja löydä paikkasi ajan mielipiteiden myllerryksessä tässä yhteiskunnassa!

5.3 MIKSI USKOVAISTEN VIRHEITÄ SEURATAAN JA NIITÄ SUURENNELLAAN JA YLEISTETÄÄN?

Alaotsikot: Miksi kristityt ovat tehneet pahaa? / Miksi yksipuolista tarkastelua? - Vahingonilo - Väärä käsitys - Vastenmielisyys - Syytökset valehtelusta

Miksi kristityt ovat tehneet pahaa?

On väitetty, että maailma olisi parempi ilman uskontoja, jolloin usein suppeasti ajatellaan vain kristinuskoa. Tällainen "toive" on tietenkin täysin epärealistinen.

"Uskontojen" vaarallisuus (mukaan luettuna kristinusko uskontona) syntyy silloin, kun maallinen valta (laajempi tai suppeampi, jopa yksilötasolla) ottaa ne käyttöönsä omien itsekkäiden pyrkimysten toteuttamiseksi. Siitä syntyy niitä ikäviä ilmiöitä, joihin usein viitataan.

On totta, että kristinuskon nimessä ja varjolla on tällä tavalla tehty paljon pahaa. Mutta onko silloin toimittu Jumalan tahdon mukaan? Ei ole.

Lähemmin tarkasteltuna on kuitenkin kaikki pahuus maailmassa loppujen lopuksi lähtöisin ihmisen vapaasta tahdosta - ei Jumalasta. Se, mitä Jumala tahtoo ja tekee, on aina hyvää. (Viittaan osastoon "Jumala")

Jumalaa ei voida syyttää siitä, mitä ihmiset tekevät vastoin Jumalan tahtoa.

Rakkauden Jumala on myös vapauden Jumala, koska rakkautta ei voi olla ilman vapautta. Sen takia meillä luoduilla ihmisillä on kyky valita rakkaus, ja samalla pystymme valitsemaan myös sen vastakohdan - pahan. Jos Jumala olisi vastuussa myös meidän pahuudesta, - oletamme samalla, että ihmiset olisivat robotteja, jotka vain toteuttavat ennalta suunniteltua ohjelmaa. Mutta silloin emme voisi olla rakastavia olentoja. Joten täytyy olettaa, että pahuus on lähtöisin jostakin muualta kuin Jumalasta.

Tästä seuraa, että jos kristillinen kirkko tai jokin kristillinen yhteisö on tehnyt tai tekee pahaa, se ei ole toiminut kristillisesti Jumalan ilmoituksen mukaisesti.

Itse asiassa aito kristinusko ei ole mikään ihmisten laatima uskonto tai laitoskirkko. Elävä kristinusko on henkilökohtainen suhde Jumalaan. Vain ihminen voi olla kristitty. Aina on löytynyt aitoja kristittyjä, joilla on pelastava ja elämää muuttava suhde Jumalan lähettämään Jeesukseen Kristukseen. Näitten aitojen kristittyjen kautta on kristinusko tuonut maailmaan paljon hyvää.

Sen takia olisi pidettävä erillään kristinusko pelkkänä uskontona ja henkilökohtainen uskon suhde Jeesukseen. Tätä valitettavasti ei aina ymmärretä nykyaikana.

Rajanveto näitten välillä ei seuraa mitään kirkko- tai seurakuntarajoja. Me emme kuitenkaan voi asettua tuomariksi tässä. Jumala ainoastaan tietää sydämemme asenteen.

Miksi yksipuolista tarkastelua?

Monet syyttävät uskovaisia monenlaisista asioista huomaamatta , että ympärillä ei-uskovat ihmiset tekevät jatkuvasti samanlaisia ja vielä paljon pahempia asioita. Vaikka uskovaisten tietenkin tulisi olla esimerkillisiä, hekin ovat vain ihmisiä samanlaisten kiusausten ja yhteiskunnan epäkohtien ahdistamina kuin muut. Monet "uskonnolliset" ihmiset eivät ole uudestisyntyneitä.

Vahingonilo

Eräs henkilö otti kerran esille mielenkiintoisen aspektin, miksi uskovaisten tekemisiä ja erityisesti virheitä otetaan esille ja usein suurennellaan ja yleistetään. Se on vahingonilo, kun ei itse pysty elämään, niin kuin pitäisi. Silloin on helppoa piiloutua uskovaisten selän taakse. Tämä varmasti pitää paikkansa usein ja tämä on pidettävä mielessä, kun syytöksiä tulee vastaan. Mutta uskovaisten tulee arkielämässä myös huomioida tätä heidän omaa "todistustaan". Onko vaellus evankeliumin hengen mukainen?

On kuitenkin muistettava, ettei tämä vahingonilo auta ketään, ei ainakaan luo yhteyttä Jumalan puoleen.

Väärä käsitys

Syytösten takana on myös suuri väärinkäsitys, että uskovaisen pelastus, uudestisyntyminen tai miksi sitä halutaan nimittää, olisi kiinni ihmisten teoista. Sen takia monet kuvittelevat, että uskovaisen tulisi olla kaikin puolin täydellinen. Vaikka se tavoitteena se olisi ihanteellista, se ei tässä synnin runtelemassa yhteiskunnassa kuitenkaan ole näin Me emme näe asioita Jumalan näkökulmasta. Vain KRISTUKSESSA hänen sovitustyön kautta ihminen on otollinen (täydellinen) Jumalalle.

Olen monta kertaa tuonut esille: Me EMME pelastu omien tekojemme ja hyvien töiden ansiosta synnin seuraamuksista Jumalan yhteyteen. Hyvät teot eivät pelasta, eivätkä synnytä elävää uskoa. Sen sijaan elävä usko Jeesukseen usein vaikuttaa tekoja.

Vastenmielisyys

Eräs henkilö vastasi kerran: "Vastenmielisyys kristinuskoa kohtaan siitä se kaikki vikoilu juontuu, ja mistä se vastenmielisyys juontuu on mielenkiintoinen kysymys."

Mistä johtuu?

Heitän tässä esille muutamia näkökohtia. Varmasti niitä on paljon muitakin riippuen ihmisten taustoista.

  • On todella ikäviä henkilökohtaisia kokemuksia nk. kristittyjen taholta. Tämä voi johtua monista seikoista. On muistettava, etteivät kaikki kristityn nimellä kulkevat ole uudestisyntyneitä uskovaisia. Monille kristityille kristinusko saattaa olla pelkkä uskonto, jonka puolesta sitten kiivaillaan ja vaaditaan tiettyjen asioiden ja perinteiden orjallista noudattamista. Eletään lain alla eikä armon alla. Jeesuskin torui aikanaan ankarin sanoin fariseuksia, jotka kiivailivat lain sääntöjen puolesta ymmärtämättä niiden todellista sisältöä ja tarkoitusta. Myös uudestisyntyneet uskovaiset saattavat liiallisessa innossaan ilman asiallista opetusta langeta tähän niin kauan, kunnes hengen hedelmä alkaa vähitellen kypsyä. (Gal.5:22. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.) Hyvä hedelmä joskus kypsyy hitaasti, ei hetkessä Ei huomioida riittävästi ihmisten erilaisuutta. Toisaalta uskovien keskuudessa on oltava tiettyjä sääntöjä, siitä ei pääse mitenkään, mutta niiden suhteen tulee noudattaa niitä periaatteita, jotka nousevat evankeliumin pohjalta.
  • Ihminen ei halua ylpeydessään ja itsekkyydessään alistua Jumalan tahdon alle. Sen takia ei hyväksytä auktoriteetteja. Tämä on eräs aikamme muotitrendejä. Kyseenalaistetaan Jumalan olemassaolo ja keksitään usein uteliaisuuden nimessä valtavasti kysymyksiä, miksi Hän ei tee tai miksi Hän on tehnyt tietyllä tavalla. Yritetään luoda sellainen kuva Jumalasta, joka mahtuisi ihmisen aivoihin. Tämä nyt ei alkuunkaan onnistu. Myös Raamattua ja sen luotettavuutta asetetaan kyseenalaiseksi monella tavalla, koska juuri Raamatun ja evankeliumin kautta Jumala kutsuu ihmisiä yhteyteensä. Näitten verukkeiden taakse ihminen piiloutuu ja kuvittelee, että hän on suojassa Jumalan kutsusta. Kun tämä monesti ei onnistu toivotulla tavalla ja omatunto soimaa, hän alkaa tuntea vastenmielisyyttä kaikkea kristillisyyttä vastaan.
  • Edellisten kohtien tuottamana syntyy sitten monenlaisia vääristettyjä käsityksiä, teorioita ja ihmisen omaa mieltä puhuttelevia tarinoita, joita osataan taitavasti esittää ihmisen järjelle luontevalla tavalla, usein kuitenkin erittäin yksipuolisesti ja tavoitehakuisesti. Monet saavat näitten kautta usein täysin vääriä käsityksiä elävästä kristinuskosta, eivätkä itse asiassa tiedä, mistä on kysymys. Syntyy vääristetty kuva kristinuskosta, joka ei ainakaan kuvaa aidon kristinuskon olemusta, vaan ainoastaan sen lieveilmiöitä.
  • Raamatusta käy selvästi esille, että on pahuuden henkivaltoja, jotka sokaisevat ihmisten silmät, etteivät näe sitä kirkkautta, mikä evankeliumista nouse esiin. Sen takia evankeliumia vastustetaan, koska ylpeä ihminen ei kerta kaikkiaan halua tulla pimeyden valtakunnasta valkeuden valtakuntaan ja tunnustaa syntisyyttänsä. Tästä Jeesus puhui selkeästi. Ainakin uskovaiset yleensä huomaavat, miten nämä pahuuden henkivallat toimivat tänäkin aikana ja saavat pahaa aikaan usein ihmisten avustuksella. Esim. hedonismi kukoistaa ja houkuttelee ihmisiä vedoten ihmisten vietteihin. Vietit eivät koskaan saisi olla elämän isäntinä, vaan palvelijoita. Kun ihmiset sitten tavoittelevat vapautta, he eivät huomaa, että uskomalla valheiden isän (saatanan) viekkaisiin valheisiin, he itse asiassa joutuvat pahuuden orjiksi. Tämä voi monille olla hyvin tuhoisaa. Mutta Jeesus voi pelastaa ja vapauttaa.

Syytökset valehtelusta

"Miksi valehtelette, hyvät uskovaiset? " Tämä oli erään henkilön väite, mutta valitettavasti tämä on melko laajalle levinnyt käsite. Vastasin hänelle:

Melkoinen väite, että uskovaiset ovat valehtelijoita.
Tämä tarkoittanee,
- että syytät satoja miljoonia ihmisiä valehtelijoiksi.
- että asetat itsesi ylimmäksi tuomariksi, mitä ihmiset saavat ajatella, uskoa ja kokea.
- että sinulla on koko totuus tiedossasi
- eli luulet olevasi viisaampi kuin Jumala

Onpa siinä suvaitsevaisuutta ja ihmisten kunnioittamista? Entäs Jumalan kunnioitus?

5.4 USKOVAISET JA EI-USKOVAISET?

Alaotsikot: Onko eroja ja mitkä? - Meillä kaikilla on vastuu - Negatiivinen asenne

Onko eroja ja mitkä?

Toki monet ei-uskovaiset elävät moraalisesti yhtä hyvää elämää (ellei parempaakin) kuin uskovaiset ja kunnioittavat uskovaisten periaatteita. Siitä saamme olla kiitollisia nykyään, kun niin monelta taholta yritetään murentaa näitä moraalisia arvopohjia tuomatta tilalle mitään pitkän päälle kestäviä vaihtoehtoja. Kyllä tiedämme, mihin se johtaa jos ihmiset vapaasti ja itsekkäästi saavat määrätä ja tehdä mitä tahansa välittämättä siitä, mitkä ovat seuraukset. Yhteiskunnassamme on jo liikaakin näitä varoittavia esimerkkejä. Myöskin Raamattu esittää varoittavia esimerkkejä. Näistä meidän tulisi oppia.

Vaikka uskovaisten tietenkin tulisi olla esimerkillisiä, hekin ovat vain ihmisiä samanlaisten kiusausten ja yhteiskunnan epäkohtien ahdistamina kuin muut. Myös uskovaiset ovat itsenäisiä yksilöitä, eivätkä toistensa kopioita (ei ainakaan saisi). Kullakin on oma vastuualueensa, kuten kaikilla muillakin. Monet "uskonnolliset" ihmiset kuitenkaan eivät ole uudestisyntyneitä, vaan heille kristinusko on niin kuin mikä muu uskonto, jota harrastetaan.

Aito sydämen usko ei riipu ihmisen käyttäytymisestä. Se on Jumalan lahja vastaanotettavaksi, joka palauttaa ihmisen alkuperäisen yhteyden Jumalaan. Tämä on pystysuora yhteys ylöspäin.

Mutta uskovaisella ihmisellä on myös yhteyksiä vaakasuorassa eli kontaktit muitten ihmisten kanssa. Tällä tasolla aidon uskon tulisi vaikuttaa käyttäytymiseen. Tästä Raamattu puhuu paljon ja antaa monenlaisia ohjeita ja neuvoja. (Kts. kohta 4.10)

Kristityn tehtäväkenttä vaakasuorassa toisten ihmisten keskuudessa on kyllä laaja ja moninainen. Siellä ei tarvitse olla laiska. Siellä meidän olisi kysyttävä, mikä on Jumalan tahto juuri minun elämäni kautta. Olenko siihen valmis??

Huomioi tämä:

- Tekomme eivät meitä pelasta, eivätkä voi synnyttää todellista pelastavaa uskoa.

- Aito elävä usko Jumalaan synnyttää meissä tekoja ihmisten keskuudessa,

Koska ihmisinä olemme vajavaisia, voivat nämä teot olla vajavaisia.

Monet käsittävät olevansa "kristittyjä" vain sen takia, että he kuuluvat kristilliseen kirkkoon. Heille kristinusko on vain uskonto.

Toiset ovat kristittyjä, koska heillä on elävä Jumalalta saatu sydämen usko Jeesukseen. Heille usko on paljon enemmän kuin jokin uskonto.

Tällainen usko on tie Jumalan yhteyteen.

Mikään uskonto tai kirkko ei voi avata meille tietä Jumalan yhteyteen. Tie on avattu Jeesuksen kautta.

Tämä on hyvä pitää mielessä, kun syytetään kristinuskoa monenlaisesta asiasta. Useimmin kristinusko uskontona on silloin vain väline itsekkäiden ja kunniahimoisten vallanpitäjien pyrkimyksissä.

Meillä kaikilla on vastuu

Pari poimintaa erään henkilön kommenteista:

"Emme saisi vaikuttaa muitten elämään ja yrittää muuttaa läheisiä."

Kyllä me vaikutamme kanssaihmisiin, vaikka emme edes pyri muuttamaan heidän elämäänsä.

Esimerkkinä katkeroitunut ihminen viestittää katkeroitunutta ilmapiiriä ympäristöön. Yllättävän helposti se tarttuu toisiinkin ja siitä se ikään kuin "lumipallo" lähtee vyörymään. Me kaikki luomme jonkinlaista ilmapiiriä ympäristöömme, joskus ehkä huomaamatta. Onko tämä vaikutus myönteinen vai negatiivinen? Siitä on kysymys.

"Ihminen ei ole sen kummemmin perustaltaan hyvä taikka paha."

Kuitenkin joudumme toteamaan, että ympärillämme tapahtuu paljon pahaa. Ehkä emme suoranaisesti voi tai ole voineet vaikuttaa näihin tapauksiin. Mutta kuitenkin voimme pienellä vaikuttamissektorillamme oikealla käyttäytymisellämme lieventää sitä negatiivista ilmapiiriä, mikä usein on näitten ikävien tapahtumien taustalla.

Vaikuttaa myönteisesti ja vastuullisesti asioiden kulkuun ympäristössä, jopa yhteiskunnassa, olisi varmaan uskovan velvollisuus; tietenkin mahdollisuuksiensa mukaan.

Muuten ihminen toimii vastuuttomasti.

Negatiivinen asenne

Negatiivisuus taitaa olla eräs tämän ajan muoti-ilmiöitä. Olen pannut merkille, miten helposti myös tiedotusvälineissä negatiiviset asiat, sensaatio-ilmiöt ja skandaalijutut tuodaan esille ja niitä sitten kommentoidaan. Miksi? Koska ne myyvät. Mutta onko tässä koko totuus? Totta kai joskus tulee myönteisiä asioita, mutta usein tuntuu siltä, että ne ovat vain poikkeuksia.

Luulisi, ettei ihmisten keskinäisissä suhteissa tämä olisi syy negatiivisuuteen. Olen havainnut, että jos joku tuo esille jonkin myönteisen kokemuksen esim. elävän uskon suhteen, heti löytyy henkilöitä, jotka repostelevat sitä asiaa ja tuodaan esille lähes mitä vaan. Sitä ei haluta nähdä, että siinä voisi olla jotain myönteistä.

Muutaman kerran olen yrittänyt saada kommentteja, miten jokainen voisi toimia ja tehdä, jotta tämän päivän ahdistusta yhteiskunnassamme voitaisiin edes vähän lieventää. Ei tarvitse olla uskon asioista, vaan ihan arkipäivän asioista. Silloin nämä samaiset henkilöt vaikenevat. Eikö kukaan voi ottaa kantaa myönteisellä asenteella?

Mitä tämä paljastaa? Onko näitten ihmisten mielessä vain negatiivisia asenteita ja tunteita?

Mielestäni tämä viittaa siihen, että sisäinen ihminen on pahasti rikkinäinen ja vailla kestäviä arvoja, jotka voisivat rakentavasti vaikuttaa sekä kyseisen henkilön omassa elämässä että siinä ympäristössä, jossa hän elää. Eräs yleinen ikävä ominaisuus, joka nykyään tekee tuhojaan, on katkeruus. Sen suhteen tulisi olla varuillaan, koska se niin helposti saastuttaa ympäristöä ja lisää sitä rikkinäisyyttä. Rikkinäinen ihminen kokee, että jotakin tärkeätä puuttuu elämästä ja katkeroituu. Tästäkö syntyy tämä negatiivinen asenne?

Sekä ei-uskovien että uskovaisten tulee tehdä kaikkensa, ettei ajan henki saa vaikuttaa meissä tällaista negatiivista asennetta

Aito elävä usko Jumalaan auttaa ihmistä pääsemään kestävälle pohjalle ja vapaaksi näistä kierteistä.

5.5 MIKSI USKOVAISET "TUPUTTAVAT" USKOAAN?

Monet ärsyyntyvät siitä, että uskovaiset ovat liian "aktiivisia" ja tuovat uskon asioita esille.

Totuus on, että uskovaiset (ei välttämättä uskonnolliset) yleensä ovat löytäneet jotain sellaista arvokasta, etteivät kadehdi muita, vaan rukoilevat ja toimivat, että mutkin löytäisivät saman aarteen.

Ihmettelen, eikö uskovainen saa esittää mielipiteitä arvokkaaksi havaitsemistaan asioista? Jos joku yrittää vääntää uskovaisten pyrkimyksiä toisenlaiseksi, se olkoon hänen oikeutensa. Ihmettelen usein logiikkaa. Miksi uskovaisia saa vapaasti haukkua ja heistä etsiä vikoja, mutta ei päinvastoin? (No, se ei kyllä mielestäni olekaan uskovaiselle sopivaa.) Taannoin joku syytti minua, että tuomitsen ihmisiä. Miksi? Yksinkertaisesti syystä, kun kirjoitin, mitä arvokasta olen itse löytänyt uskosta Jeesukseen. Hän käänsi sen niin, että samalla tuomitsen muita. Kummallinen logiikka. Kyllä kai ihminen saa tuoda esille positiivisia näkemyksiään?

Miksi niin usein uskovaisia nimitetään tuomareiksi, kun he kertovat uskostaan? Käsittämätöntä! Johtuuko se siitä, että oma omatunto soimaa? Miksi olisi sopimatonta, että ihminen löytää yhteyden Jumalaan ja saa sisäisen rauhan?

Sitten on tullut valituksia uskovaisten todistusten heppoisuudesta. Ulkopuolisesta ne saattavat kuulostaa niin. Tosiasia on kuitenkin, ettei uskovaisen sisimpiä tunteita eikä hengellisen elämän syvyyksiä voida pukea sanoiksi niin, että toinen ulkopuolinen tajuaisi, mistä on kysymys. Hengellinen elämä on elämää Jumalan yhteydessä. Se ei ole elämänkatsomus, jonka me itse voimme älyllisesti omaksua, eikä teoriaa. Se on kunkin oma todellinen kokemus.

Ihminen on luotu Jumalan yhteyteen. Jokainen kaipaa sitä joko tiedostaen tai tietämättään. Itse asiassa uskovainen tekisi virheen, jos hän yrittäisi piilottaa uskoaan. Evankeliumi on annettu jokaiselle ja Jumala rakastaa jokaista ja kutsuu yhteyteensä. Evankeliumin sanoma ei ole ihmisiltä, se on Jumalan ilmoitus. Tässä lienee ydinasia: Evankeliumin hyväksyminen tai hylkääminen. Siinä on ihmisen tärkeä valintamahdollisuus.

5.6 USKOVAN KIITOLLISUUS

Ihmettelen edelleen näitä loogisia kuperkeikkoja, kun todistuksista vedetään johtopäätöksiä, joista en ole ilmoittanut, enkä edes niitä hyväksy.

Miksi en saisin iloita pelastuksesta? Sehän on valtava lahja. Se ei kuitenkaan estää minua näkemästä ympärilleni maailmassa olevaa hätää, joka on suurelta osin peräisin Saatanan eli Pahuuden syntiinlankeemuksessa kylvämistä alkujuurista.

Mutta Jumala edelleen rakastaa tätä maailmaa ja osoittaa tien parempaan.

Jokainen ihminen on luotu Jumalan yhteyteen. Jos sinulta tämä yhteys on katkennut, Hän haluaa sen korjata. Tämä on ilosanoma, jonka olen usein yrittänyt esittää. Tästä sanomasta saa ja tulee iloita.

Pelastus on siis paluu alkuperäiseen suhteeseen. Kadotus tai helvetti on tehty perkeleelle ja hänen enkeleilleen, ei suinkaan ihmisille. Miksi ei sitten valita tietä Jumalan yhteyteen?

5.7 OMA TODISTUS

Omasta taustastani olen kirjoittanut:

Minulla on akateeminen loppututkinto ja toimin pitkään teollisuuden palveluksessa lähinnä tutkimustehtävissä.

Olen uskovaisesta maaseudun kodista kotoisin. Muistan edelleen kiitollisuudella sitä lämmintä ja rauhallista lämpöä, joka vallitsi siellä. Ei ollut suuria sanoja ja eleitä, vaan vallitsi arkisessa elämässä syvä luottamus Jumalaan. Muistan kun opiskeluaikana tulin kotiin, oli niin kuin toinen maailma olisi avautunut, rauhan maailma. Opiskelun jälkeen siirryin teollisuuden palvelukseen.

Luonteeltani olen "teknokraatti", jonka takia aikanaan sitten jouduin syvälliseen uskon kriisiin, kun en voinut ymmärtää ja omaksua Raamatun kertomuksia. Vieraannuin seurakuntaelämästä paikkakunnan vaihtuessa.

Lapsuuden ja nuoruuden kristillisyys oli ehkä liian paljolti ollut elämäntapa, josta elämä sitten alkoi kuihtua. Näin kului useita vuosia. Arkuudessani aloin voimakkaasti käpertyä itseeni ja sisäinen ihmiseni tuli rikkinäiseksi. Vähitellen ulkoisetkin olosuhteet ja tilanteet, vaikka elin muuten ihan kunnollista elämää, kärjistyivät siihen pisteeseen, että oli pakko tehdä selkeitä ratkaisuja uskon asioissa.

Silloin Jumala puuttui asiaan ja ympärillä olevan työmaan asioiden ja arkipäivän havaintojen kautta avasi ilman ihmisten väliintuloa silmäni näkemään asioita uudessa valossa. Usein mainitsemani pakina sisältää pohdintoja tältä ajalta.

Päädyin vähitellen siihen varmuuteen, että vaikka järkemme ei pysty täysin käsittämään kaikkia hengellisiä asioita, ne eivät suinkaan silti ole järjettömiä. Vaikka päätös palata uskon tielle oli selkeä, kesti kuitenkin kauan, ennen kuin sisäinen rikkinäisyys eheytyi. Ehkä yritin ratkaista uskon asioita liikaa järjelläni, enkä siinä vaiheessa sisäisesti riittävästi tajunnut Jumalan armoa ja uskon elämän ydintä, vaikka asiat kyllä olivat tiedossa..

Käytännön elämässäkin (omassa elämässämme, yhteiskunnassa, elinkeinoelämässä, jne.) joudumme tekemään valintoja eri vaihtoehtojen välillä, vaikka meillä ei ole täydellisiä tietoja kaikista niihin liittyvistä asioista, jotka ehkä jopa tuntuvat ristiriitaisilta. Silloin teemme valinnan sen perusteella, mikä vaihtoehto KOKONAISUUDEN kannalta näyttää parhaimmilta. Näin olen aikoinaan tehnyt uskon asioissa lukuisten osatekijöiden pohjalta, enkä ole myöhemmin tarvinnut katua. Totesin, että vaikka minulla ei ole vastausta kaikkiin kysymyksiin, niin huomioiden kaikki ne lukuisat osatekijät, joita silloin pohdin, usko Jumalaan, Hänen Sanaansa ja pelastussuunnitelmaansa evankeliumin ilmoituksen kautta on sittenkin kaikkein järkevin vaihtoehto.

Tämä huolimatta siitä, ettei elävä pelastava usko ole suinkaan älyllisen toiminnan tuote, se on Jumalan tarjoama ja antama lahja. Saamme nöyrinä ottaa sen kiitollisena vastaan. Näin se vaan on, vaikka sitä ei kukaan voi sanallisesti tarkkaan selittää. On vähän sama juttu kuin meidän fyysisen elämän suhteen. Jos elämäni edellytys olisi, että ymmärtäisin kaikki ruumiini toiminnot, joutuisin toteamaan, ettei minulla ole tietoa eikä uskoa siihen. Mutta todellisuudessa minä vaan elän ja nautin siitä, vaikka en voi toiselle selittää, mitä elämä itse asiassa on. Samoin on hengellinen elämä eli yhteys Jumalan kanssa. Se myös sittenkin toimii, kun turvaudumme Jeesuksen sovitustyöhön, jota tuskinpa kukaan täysin ymmärtää.

Niistä sen ajan pohdinnoista ja kokemuksista on ollut suurta hyötyä jatkuvasti.

Esim. internetin keskustelupalstoilla tulee esille niin paljon kristinuskonvastaisia ja sitä halventavia ajatuksia ja väitteitä, että uskoa todella koetellaan. Olen kuitenkin kokenut, että uskoni perusta kestää ja jopa vahvistuu, kun näkee, miten hataralla pohjalla monen elämä lepää. Raamatun suhteen en jää kiinni joihinkin yksityiskohtiin, joita en täysin ymmärrä. Siinäkin KOKONAISUUS ratkaisee.
Tästä kokonaisuudesta enemmän. .

Vaikeus monissa keskusteluissa on, että usein yritetään siirtää Jumalan aivoituksia ihmisen oman (nykyajan) ajatusmallin tasolle. Tämä ei vaan toimi. Tämä ajatusmalli lisäksi lähtee usein siitä, ettei Jumalaa ole, kaikki on kyseenalaistettava, jolloin se oma ajatuskyky itse asiassa on se korkein auktoriteetti ja toimii ylimpänä tuomarina. Vaaditaan Jumalasta todisteita ja tietoja, jotka olisivat tämän oman ajatusmallin mukaisia. Tämä on mahdottomuus. Luotu ihminen on näitten kohdalla kaiken keskipiste eikä Luoja itse. Synnin alkuperä olikin kapina Jumalaa vastaan ja se on jatkunut läpi aikojen.

Itse lähden siitä, että tämän luomakunnan takana on Luoja, joka on suunnitellut ja toteuttanut luomakunnan omalla viisaudellaan ja voimallaan. Miten tämä on käytännössä tapahtunut en osaa selittää, enkä edes vakavammin pyri siihen. Ja tämä Luoja, Jumala välttää meistä ja kutsuu meitä rakkaudessaan yhteyteensä evankeliumin kautta.

Tuhlaanko elämäni? En suinkaan, olen löytänyt perustuksen, joka kestää.
Omalta kohdaltani olen joskus kirjoittanut näin:
"Itse en tunne itseäni säälittäväksi, vaan iloitsen suuresti siitä, että saan luottaa evankeliumin sanomaan. Usko Jeesukseen on antanut sisäistä iloa ja turvallisuutta myös silloin, kun tilanne on ollut vaikea, esim. vakavan sairauden kohdatessa. Olen monta kertaa kokenut Jumalan johdatusta jopa yksityiskohtia myöten. En ole aina voinut ymmärtää tätä johdatusta ja joskus olen siinä hetkessä itsekkyyden vallassa jopa voimakkaasti kapinoinut vastaan. Sisäinen ääni on kuitenkin kuiskannut: näin on parasta. En ole silloin voinut tajuta, mihin se johtaa. Vasta paljon myöhemmin olen ymmärtänyt, miten ihmeellisesti Jumala on johdattanut ja olen ollut kovin kiitollinen. Tämä johdatus ei tarvitse välttämättä olla sarja mullistavia tapahtumia. Se voi ilmetä arkipäivän pienissäkin asioissa. "Jumala johdattaa niitä, jotka rukoillen kulkevat."
Joten kysyn vielä: Miksi minun pitäisi hylätä uskoni, joka antaa elämälle tarkoituksen, ja ruveta rakentamaan elämääni jollekin perustalle, joka eräänä päivänä pettää?"

5.8 IHMISEN VIETIT

Usein keskustelupalstoilla kysytään seksuaalisuudesta ja siihen liittyvistä asioista. Lähes kaikki mediat tuovat tätä aihetta näkyvästi ja kuuluvasti esille. Valitettavasti asiaa usein käsitellään yksinomaan sillä tavalla, että juttu "myy". Silloin vedotaan ihmisen vietteihin ja ylikorostetaan ihmisen vapautta ilman rajoitusta ja vastuuta. Tämä kuitenkin usein johtaa vaikeisiin tilanteisiin ihmisten välisissä suhteissa erityisesti parisuhteissa.
Vaikka monet kysyvät väärin motiivein, kiinnostaa tämä aihe myös monia aidosti kysyviä ihmisiä. Monilla on tässä todella vaikeita ongelmia. Näihin en puutu tässä. On paljon hyviä kirjoja, jotka käsittelevät tätä aihetta laajemmin uskovaisen näkokulmasta. Sen takia tuon hyvin lyhyesti muutamia ajatuksia yleisemmin ihmisten vieteistä, joita on useampia.

Ensiksi: seksuaalisuus on Jumalan luoma vietti meissä, joten siinä ei ole sinänsä mitään väärää. Kysymys on siitä, käytämme tätä viettiä Jumalan tarkoittamalla tavalla. Jumalahan loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja näitä intiimisuhteita tulee hoitaa miehen ja naisen yhteisessä avioliittosuhteessa. Tästä liitosta on maininta jo Raamatun alussa 1 Moos.2:24. Jeesuskin viittasi tähän. UT korostaa monessa paikassa avioliiton puhtautta. Tätä ehkä voimme ymmärtää ja tajuta vielä paremmin, jos luemme Paavalin rinnastuksesta Kristukseen ja seurakuntaan Ef.5:22-31.
Tässä ajassa korostetaan hedonistisia ja nautinnollisia tavoitteita ja oikein mässäillään näissä seksuaaliasioissa. Toitotetaan, että jokaisen tulee toimia vapaasti viettiensä mukaan Tämä johtaa helposti siihen, että seksuaalinen vietti saa ylivaltaa meissä ja ihmiselämä vääristyy. Usein se johtaa pulmallisiin ihmissuhteisiin.
Ihmiselle on annettu erilaisia viettejä, joiden tulisi palvella meitä ja kauttamme ympäristöämme. Tällaisia on mm. seksuaalivietti, nautintohalu, itsetunto, kunnianhimo (ylpeys), vallanhimo, selviytymishalu ym. Mutta ne eivät koskaan saa hallita meitä. Ne ovat palvelijoita. Näitten käytön suhteen on sanottava sama kuin tulesta: "hyvä palvelija - huono isäntä". Ymmärrämme jokainen, miten arvokas tuli on ihmisen jokapäiväisessä toiminnassa, mutta myös miten tuhoisa valloilleen päässyt tulipalo on.
Samoin on näitten viettien kanssa. Missä kulkee rajat? Jos nämä päästetään valloilleen, alkavat vähitellen tuhoisat seuraukset. Kuka on isäntä: sinä vaiko viettisi? Valitettavasti ajan henki on, että näille annetaan "vapaat kädet". Tämä tulee vastaan melkein joka tuutista. Esim. filmeissä lähes ihannoidaan moraalittomuutta ja irtosuhteita, juoppoutta, väkivaltaa ym. raakuuksia, niin kuin ne kuuluisivat normaali elämään. Seuraukset ovat jo nähtävissä yhteiskunnassamme ja pahenevat koko ajan. Perheiden pahoinvointi, henkilösuhteiden tulehtuminen, päihteiden väärinkäyttö, rikollisuus ovat varoittavia esimerkkejä. Sen takia meidän tulisi vastuullisesti olla varuillamme ja tehdä voitavamme suuntauksen hidastamiseksi.
Evankeliumin kautta opimme ymmärtämään, mikä on Luojamme tahto ja tarkoitus näitten viettien käytössä. Jumalan tahto on, että käyttäisimme ne rakentavasti. Pahuuden voimat yrittävät taas niiden kautta tuhota ja luoda kaaosta. Usein jopa tietämättä annamme periksi näille voimille ja toimimme vastoin Jumalan tahtoa.
Raamattu ilmoittaa, ettei kahta herraa voi palvella. Emme voi palvella Jumalaa ja paholaista yht'aikaa. Monet väittävät, että he itse hallitsevat näitä asioita. Käytäntö kuitenkin osoittaa, että ellemme palvele Jumalaa ja etsimme Hänen tahtoaan, me joudumme sieluvihollisen ansaan huolimatta siitä, että jotenkuten pystymme elämään kunniallista elämää. Ajan henki kuitenkin vaikuttaa, että ennen pitkään joudumme pahuuden valtojen alaiseksi. Vain Jumalan voimassa voimme voittaa pahuuden valtoja.
Vain armon evankeliumi voi vapauttaa meidät pahuuden voimien hallinnasta. Sen takia jokaisen tulisi ennakkoluulottomasti perehtyä evankeliumin sanomaan, kuin se on meille ilmoitettu UT:ssa.
Tässä asiassa ihminen on aika heikko, jos hänen ajatuksensa jatkuvasti liikkuu väärällä raitilla. Sen takia lyhyesti neuvoksi:
- Vältä niin paljon kuin mahdollista pornon ym. siveettömyyden katselua.
- Käännä katseesi Kristukseen Sanan lukemisessa ja rukouksessa, että opit paremmin ymmärtämään, mikä on Jumalan tahto näissä asioissa. Vietä aikaasi enemmän uskovien parissa.
- Keskustele jonkun luotettavan sielunhoitajan kanssa, jos sinulla on ongelmia.
- Yritä löytää sopivia hengellisiä palvelutehtäviä tai muita harrastuksia, jotka suuntaavat mielenkiintosi oikeille terveellisille alueille.
Jos lankeat, niin nouse ja jatka matkasi.

Raamatun seksuaaliopetuksesta ja sen periaatteista on tässä valaiseva kirjoitus.

Homoseksuaalisuutta käsitellään kristityn näkökulmasta linkissä "Kristitty ja yhteiskunta"

Jeesuksen opetus
Monet viittaavat siihen, ettei Jeesus mainunnut mitään homoseksuaalisuudesta. Keskustelussa tämä sitten käytetään argumenttina siihen, että Kirkon tulisi suhtautua myönteisesti homoseksuaalisiin suhteisiin, koska Kirkon perustajalla ilmeisesti ei ollut näkemyksiä tästä ilmiöstä. Mutta miten kestävä tämä väite on?
Lue Stefan Gustavssonin perusteltuja näkemyksiä ja huomaat, miten heikolla jäällä tällaiset väitteet ovat. Jos lähemmin ajattelee, väitteet kaatuvat omaan mahdottomuuteen.

Jos haluat lisää kristillistä opetusta seksuaaliasioissa (Myös homo - lesbo-kysymyksessä) kannatta käydä Aslan ry:n sivuilla.

5.9 "ENSI APU"

Normaali arkielämässä tapahtuu ihmisten keskinäisessä toiminnassa paljon sellaista, josta toinen osapuoli syvästi loukkaantuu ja syntyy tulehtuneita ihmissuhteita. Seuraavassa lyhyesti ja ytimekkäästi muutamia hyviä neuvoja, joita vakavasti kannattaisi harjoitella.

1. Pysy rauhallisena. Hätiköidyt yritykset korjata vahinkoa tavallisesti pahentavat sitä.

2 Paina haavaa välittömästi ymmärtämyksellä. Mikä aiheutti tapahtuneen? Olisitko voinut estää sen? Miltä loukanneesta osapuolesta tuntui? Entäs jos tilanne olisi ollut päinvastainen?

3. Pesee haava perusteellisesti ystävällisyydellä poistaaksesi kaiken kovuuden ja kostonhalun.

4. Voitele runsaasti rakkauden voiteella. Tämä suojaa kaunan ja katkeruuden tulehduksilta

5. Sido vahingoittunut kohta anteeksiantamuksella. Tämä peittää sen näkyvistä, kunnes haava on parantunut

6. Älä revi rupea irti. Asian ottaminen puheeksi saa haavan aukeamaan uudelleen, ja vakava tulehduksen vaara on edelleen olemassa.

7. Varo tuskallista ja helposti ärtyvää itsesääliä. Tätä nimitetään usein vetäytymiskivuiksi, koska oireena on vetäytyminen eroon toisista, erityisesti siitä, joka on vamman aiheuttanut. Hoitokeino: hyväksy anteeksipyynnöt

8. Lääkitys. Nauti runsas annos antibiootteja Jumalan Sanasta useita kertoja päivässä rukouksen kera. Tällä on rauhoittava vaikutus ja se on hyvä särkylääke.

9. Pysy koko ajan läheisessä yhteydessä suureen lääkäriin. Luota siihen, että hänen voimansa, ilonsa ja rauhansa auttavat sinua toipumisvaiheen aikana.

10. Täydellinen paraneminen on tapahtunut, kun potilas pystyy jälleen täysin ystävyyteen ja yhteisymmärrykseen, erityisesti loukanneen osapuolen kanssa.

5.10 JUMALAN JOHDATUS ARKIELÄMÄSSÄ

Internetsivuni / Aivoverenvuoto / Muistotilaisuuden puhe / Erään lähetystyöntekijän kokemuksia.

Iloitsen suuresti siitä, että saan luottaa evankeliumin sanomaan. Usko Jeesukseen on antanut sisäistä iloa ja turvallisuutta myös silloin, kun tilanne on ollut vaikea, esim. vakavan sairauden kohdatessa. Olen monta kertaa kokenut Jumalan johdatusta jopa yksityiskohtia myöten. En ole aina voinut ymmärtää tätä johdatusta ja joskus olen siinä hetkessä itsekkyyden vallassa jopa voimakkaasti kapinoinut vastaan. Sisäinen ääni on kuitenkin kuiskannut: näin on parasta. En ole silloin voinut tajuta, mihin se johtaa. Vasta paljon myöhemmin olen ymmärtänyt, miten ihmeellisesti Jumala on johdattanut ja olen ollut kovin kiitollinen. Tämä johdatus ei tarvitse välttämättä olla sarja mullistavia tapahtumia. Se voi ilmetä arkipäivän pienissäkin asioissa. "Jumala johdattaa niitä, jotka rukoillen kulkevat." Seuraavassa muutamia kokemuksia:

INTERNETSIVUNI

Viime vuosien kokemus on johdatus internetsivuni aloituksessa ja sen kehittämisessä. Vakaa käsitykseni 8 vuotta sitten oli, en koskaan aloita oman sivun tekemistä. Minulla ei ole mitään suurempaa intoa kirjoittamisessa eikä väittelyssä ihmisten kanssa. Eikä minulla ole vieläkään. Mutta Jumalan johdatus tähän oli niin ilmiselvä, etten voinut kieltäytyäkään. Oli niin monta virikkeitä ulkoapäin, että minulle jäi yksinkertaisesti: ota tai jätä. En uskaltanut olla aloittamatta.

Viime vuosien aikana olen kokenut sivun kehittämisessä niin monenlaisia asioita, joista kukin erikseen tarkasteltuna ehkä voitaisiin pitää sattuma. Mutta yhdessä ne muodostavat sellaisen kokonaisuuden, jota en ole itse voinut aavistaa. Eteneminen on tietämättäni sittenkin ollut hyvin johdonmukaista. Usein olen saanut hyvin voimakkaan sisäisen tunteen kirjoittaa tiettyjä asioita tai aloittaa tiettyjä projekteja, joita en ole aikaisemmin erityisemmin ajatellutkaan. Usein ne ovat tulleet yht'äkkiä mieleen ehkä rukousvastauksena edellisen päivän rukouksiin, kun olen tuntenut itseni hyvin avuttomana. Kun olen sitten ruvennut kirjoittamaan, olen siinä kokenut sellaista inspiraatiota, mikä ei ole ollenkaan ominaista minulle kirjoittamisessa.

Olen kovin ollut ihmeissäni, kun olen huomannut, miten näistä yksityiskohdista syntyy sellainen kokonaisuus, jota en ole voinut etukäteen edes hahmotella. Nämä yksityiskohdat eivät suinkaan ole aina olleet mieluisia minulle. Joskus ihan päinvastoin. Esim. eräs kustantaja sanoi etukäteen varoittamatta erään sopimuksen irti, mikä aiheutti kiireellisesti melkoisia muutoksia sivuillani. Yhdessä muiden tekijöiden kanssa tämä johti sitten sellaiseen kehitykseen, josta nyt olen erittäin kiitollinen. (Olen välittänyt kiitokseni kustannuspäällikölle.) En olisi omatoimisesti saanut tällaista aikaan ilman tällaisia "ravistuksia".

Sitten syntyy kysymys: Miten tiedän, että tässä on Jumalan johdatus? Entäs jos kaikki sittenkin johtuu omasta luonteestani tai jopa pimeyden voimien toimesta?
Ensiksi koen, että koko tämä prosessi on hyvin sopusoinnussa Jumalan Sanan periaatteiden kanssa. "Mene teille ja aitovierille" eli sinne, missä ihmiset tänä päivänä ovat tietokoneittensa äärellä. Tämä tuli minulle voimakkaasti esille heti alkuvaiheessa. Koen monet yksityiskohdat rukousvastauksena, kun toivomukseni on, että voisin toimia Jumalan tahdon mukaan kohdallani.
Toiseksi olen näissä tilanteissa kokenut syvää sisäistä rauhaa. Luonteeni mukaan tämä ei olisi mahdollista, jos kaikki olisi itsestäni.
Lisäksi olen saanut olla itseni, eikä minun ole tarvinnut ponnistella yli voimieni. Enkä tarvitse pohtia sivujeni ja monien "projektieni" vaikutusta ihmisten elämässä. Se on Jumalan Pyhän Hengen tehtävä, joka avaa sanomani tarvitsevien ihmisten kohdalla. Minun tehtäväni on asettaa nämä kirjoitukset kaikkien luettavaksi.

Aivoverenvuoto

Toukokuussa 1985 sain äkkiä ja odottamatta aivoverenvuodon, joka kuitenkin eteni niin hitaasti, että pystyin ajamaan autolla kotiin firmajuhlasta huolimatta siitä, että vasemmassa kädessä oli erittäin outo tunne. Kotiin tultuani tilanne vaikeutui ja piti lähteä poliklinikkaan. Siinä vaiheessa pystyin kävelemään vain suurella vaivalla. Lääkäri tiesi heti, mistä oli kysymys. Hän mainitsi, että kuntoutuksella osa liikuntakyvystä palautuu. Silloin syntyi äkillinen uskonvälähdys: OK, otan kuntoutuksesta niin paljon, kun saan ja Jumala tekee loput.

Jouduin jonkin ajan odottamaan ambulanssia, joka veisi minut keskussairaalaan. Kun siellä keskiyöllä odottelin, koin aivan jotain erikoista ja ajattelin: Miksi minulla on näin valtavan syvä rauha sisimmässäni, vaikka tiesin, että tulevaisuuteni saattaa olla invalidisoituneen ihmisen elämänkohtalo. Silloin koin Jumalan läsnäoloa konkreettisemmin kuin koskaan aikaisemmin. Jumalan lupaus Room. 8:28:ssa sai ihan uuden merkityksen. Tämäkin vaikuttaa minun parhaakseni. Kuinka voisin murehtia tulevaisuudesta, kun olin Jumalan johdatuksessa. Tämä tietoisuus kantoi minut seuraavien viikkojen aikana ja murehtimisen sijasta pystyin keskittymään kuntoutukseen.

Viikon päästä pääsin jo kotiin, mutta vuorokauden päästä sain voimakkaita kramppeja ja jouduin takaisin sairaalaan. Nyt tilanne oli vakavampi ja vaikeutui yhä. Viikon päästä oli tilanne, että koko vasen puoli oli täysin halvaantunut.

Muistan torstai-päivän juhannusta edeltävällä viikolla. Päivällä oli tehty toivottomilta tuntuvia kuntoutusharjoituksia. Illalla luin pienen kirjasen näistä sairauksista ja niitten käytännön seurauksista. Tajusin yht'äkkiä tilanteen, millaisia arjen vaikeuksia olisi vastassa minunlaiselle ihmiselle. Luonteeni joutuisi kovalle koetukselle. Tunsin, miten masennus tuli hiipien ja vajosin yhä syvemmälle. Juuri ennen kuin "sukelsin" pinnan alle, tuli kuitenkin ajatus: Minähän olen uskovainen. Nyt turvaudun täysin raamatunjakeeseen Fil.4:6-7. Rupesin rukoilemaan tämän sanan mukaisesti. Siinä ei ollut korkealentoisia rukouksia vaan hyvin lapsellinen rukous. Ei ollut mitään erityisiä tunteita. Jätin yksikertaisesti itseni ja tulevaisuuteni Jumalan käteen.

Seuraavana aamuna huomasin, että pystyin hieman liikuttamaan vasenta kättäni. Samana päivänä minut siirrettiin toiseen sairaalaan kuntoutusta varten. Viikonvaihteessa sitten varma uskon ajatus syntyi sisimmässäni: Juhannukseksi lähden kotiin. Tiesin, että se siinä tilanteessa oli käytännössä mahdotonta. Maanantai-aamuna jopa hämmästyin, kun sain lääkäriltä luvan siihen. Mutta sitten alkoi tapahtua: iltapäivällä pystyin ilman apua ottamaan kolme askelta. Tiistaina pääsin kaiteiden avulla WC:hen. Keskiviikkona pystyin peseytymään. Torstaina istuin iltapäivällä hikisten harjoitusten jälkeen autossamme ja vaimo ajoi minut kotiin. Juhannuksen jälkeen henkilökunta hämmästeli kovasti, kun liikuin. Monet ennalta suunnitellut kuntoutusharjoitukset olivat auttamattomasti vanhentuneet. Kahden viikon päästä pääsin terveenä kotiin. Kesäloman jälkeen palasin töihin.

Eräitä opetuksia:

Huomasin Jumalan johdatusta elämässäni. Koko sairausjakso koitui valtavaksi Jumalan siunaukseksi itselleni. Sain todella LEVÄTÄ. Aloin vähän ymmärtää, mitä USKO on. Koko jakso oli ajallisesti "suunniteltu" erittäin tarkkaan monien tekijöiden suhteen, että jälkeenpäin hämmästyin syvästi. Kun normaali "automatiikka" ei toiminut, sain monta kertaa, välillä jopa koomillisesti, kokea, miten valtavan taitavasti Jumala on ihmisen luonut. Meidän tulisi olla kiitollisia terveydestämme. Tämän me huomaamme usein vasta silloin, kun terveys pettää. Minulla oli ympärilläni rukoilevia ihmisiä. Niitten esirukoukset tekivät sen, että minä sain keskittyä kuntoutukseen.

Muistotilaisuuden puhe

1980-luvun alkupuolella oli eräässä naapurissa pieni puolitoistavuotinen, kehitysvammainen tyttö, joka tilapäisesti oli ollut hoidossa kodissamme. Kun eräänä päivänä tulin työstä kotiin, vaimo ilmoitti, että tyttö oli äkkiä kuollut äidin sylissä. Sydän oli pettänyt. Meidät oli kutsuttu hautajaisiin seuraavan viikon lauantaina. Eräs lauluryhmä, johon vaimoni kuului, oli kutsuttu laulamaan.

Enempää emme keskustelleet asiasta. Menin keittiöön tekemään voileipiä itselleni. Ehkä alitajunnassani pyöri kysymys: Mikä on tällaisen pienen, sairaan tytön tehtävä tässä maailmassa?

Välähdyksenomaisesti sain joka tapauksessa vastauksen tähän kysymykseen. Jäin ihmettelemään vastausta, kun muutaman minuutin jälkeen tuli kuin salamaniskuna erittäin voimakas sisäinen kehotus: "Tästä sinä puhut muistotilaisuudessa!" Olin ällikällä lyöty. Tiesin, että tämänkaltaisessa tilaisuudessa ei pidetä vapaita puheita. Lauletaan, pappi pitää puheen ja rukoilee. Miten minä voisin ulkopuolisena tunkeutua sinne väliin. En ole mikään puhuja. Kehotus oli kuitenkin niin selkeä, etten päässyt irti. Vihdoin sanoin Jumalalle: OK, mutta, jos tämä on Sinun tahtosi, saat järjestää minulle puhetilaisuuden. Minä en tule sen suhteen tekemään mitään. Niinpä en puhunut kenellekään, en edes vaimolle, ettei kukaan ryhtyisi toimenpiteisiin.

Illalla sain sitten lähes välähdyksenomaisesti puhetekstin, joka vielä täydentyi saman viikon lauantaina. Kauhukseni totesin, että puhe oli liian pitkä, vaikka hyväksyin kyllä sisällön. Mutta oliko se sopiva näille ihmisille? En tuntenut perheen sukulaisia. Edelleen en tietänyt, millä tavalla se toteutuisi.

Hautajaisviikon alkupuolella vaimo sitten kertoi keskustelusta naapurirouvan kanssa. Kirkkoherralla oli samana päivänä toinenkin toimitus (n. 15 km:n päässä), eikä ehtisi muistotilaisuuden alkuun. Olisiko mahdollista, että minä johtaisin alkutilaisuuden ja sanoisin jotain. Silloin vasta ilmoitin, että puhe on valmis mutta liian pitkä. Yhdessä pohdittiin asiaa, mutta totesin vain, että tuntui mahdottomalta tehdä muutoksia. Ujona ihmisenä kamppailin tämän kanssa koko viikon.

Lauantai-aamuna Jumala vastasi näihin epäilyihin. Raamattua olin lukemassa Apostolitekojen 14 lukua. En sinä aamuna päässyt pidemmälle kuin kolmanteen jakeeseen: "... ja puhuivat rohkeasti, luottaen Herraan, joka armonsa sanan todistukseksi antoi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä kautta." Jumalahan oli tässä takana, tämä ei ollut oma asiani.

Muistotilaisuus tuli ja laulujen jälkeen rupesin puhumaan. Silloin totesin, että tilaisuuden luonteen ja kankean kieleni takia puhe tulee venymään odotettua enemmän. Muutoksia en voinut tehdä. Silloin konseptit olisivat varmasti menneet sekaisin. Puhe ei ollut edes kirjoitettuna. Puheen loppupuolella kirkkoherra tuli. Kun lopetin puheeni, hän oli juonut kahvinsa ja tuli jatkamaan tavanomaisella tavalla. Ajoitus oli täydellinen, lähes sekuntien tarkkuudella. Minun asiani ei ole arvioida puheen merkitystä. Se on yksin Jumalan tiedossa.

Rakkolaisten kokemuksia Etiopiassa
Otteita kirjoituksesta "Wolmaran rakennusmies muistelee" Maailman Ääret-lehti 2/2001
Toimittaja Kati Ikonen

Jumala varjelee omiaan

Aluksi Rakkolaisia vihattiin Wolmarassa tunkeilijoina, mutta myöhemmin, kun koulu valmistui ja lapset pääsivät sitä käymään ja kun Taunolla kaiken lisäksi oli pyssy, jonka ansiosta riistaa riitti koko kylälle, viha lientyi. Viha oli alussa niin voimakasta, että koko Rakkolaisen perhe yritettiin kahdesti tappaa. Tauno muistelee noita hetkiä vieläkin kyyneleet silmissä.

- Ensimmäinen tapaus sattui, kun tukenamme ollut Mamu lähti käymään Addis Abebassa. Me emme osanneet vielä tuolloin paikallista kieltä ja Mamun apu oli siinäkin suhteessa korvaamaton. Meitä oli ilmeisesti tarkkailtu, ja kun Mamun lähtö nähtiin, alkoi tapahtua. Kuusi miestä ratsasti pihaan viidakkoveitset ja keihäät mukanaan. He hyppäsivät alas ratsujensa selästä ja aloittivat kiivaan sotatanssin. Tiesin heti, mitä se merkitsi. Sanoin perheelle: "Nyt rukoilkaa, sillä minun on mentävä tuonne ulos".

- Avatessani peltihökkelimme ovea, sain vielä sisäpuolella ollessani sisäisen varmuuden. Tunsin ja tiesin, että nuo miehet eivät voi tehdä minulle mitään. Oli kuin ympärilläni olisi ollut panssari. Minulla oli niin suuri rauha ja luottamus siitä, että meille ei voida mitään, että minun täytyi vain hymyillä. Lähestyin miehiä ja ollessani noin kuuden askeleen päässä heistä he lopettivat tanssin suunnaten keihäänsä minua kohti. Siinä samassa suustani alkoi tulla sanoja. Ja kun ne sanat loppuivat, miehet kumarsivat minulle, hyppäsivät ratsujensa selkään ja ratsastavat pois.

- Menin sisään ja huusin Martalle: " Kirjoita äkkiä ylös nämä sanat, jotka sain, niin että kun Mamu tulee, saamme tietää, mitä minä niille miehille sanoin!"

- Mutta kun Mamu tuli ja kuuli mitä oli tapahtunut, hän ei vähään aikaan pystynyt tekemään muuta kuin halaamaan meitä ja kyyneleet silmissä hokemaan suomeksi: "Kyllä Jeesus on ihmeellinen, kyllä Jumala on ihmeellinen". Minä hoputin, että kerro nyt jo hyvä mies, mitä minä niille rosvoille sanoin! Vihdoin Mamu pystyi kääntämään ne sanat, jotka tuohon tilanteeseen olin saanut. Ne kuuluivat: "Kuulkaa miehet! Meillä on tänään rukouspäivä. Menkää nyt pois ja tulkaa toiste takaisin." Kuulin sitten, että Etiopiassa oli laki, jonka mukaan ryhmälle, jolla oli joku erityinen rukouspäivä, ei saanut tehdä pahaa eikä heitä saanut häiritä, muuten häiritsijä kuolisi itse.

Ihmeellinen valokehä suojeli

Toisen kerran Rakkolaisen perheen kimppuun yritti käydä kolme miestä, jotka olivat neuvotteluissaan päätyneet siihen, että tulevat yöllä murhaamaan koko perheen.

- Sinä iltana meillä kotona oli painajaismainen tunnelma, Tauno kertoo. - Raija tuli monesti eteeni, otti kädestäni kiinni lapsen kädellään, katsoi silmiini ja sanoi: "Kuulepas isukki, meitä uhkaa nyt varmasti joku vaara ja meillä voi olla vaikeaa, mutta muista; kun Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan." Tämä toistui monta kertaa tuon illan aikana ja aina se poisti ahdistukseni.

- Olin jo aikaisemmin maaherran käskystä ympäröinyt alueemme tosi tiiviillä piikkilanka-aidalla, josta ei helposti tultaisi läpi. Miehet eivät saaneetkaan lankoja poikki, ja niin he etsivät kohdan, josta pääsivät aidan alta kaivautumaan pihallemme. Mutta kun he lähestyivät rakennusta, tuota peltihökkeliämme, he näkivät, kuinka sen ympärille ilmestyi valokehä. Miehet eivät pystyneet liikahtamaan paikaltaan ja joutuivat valtavan kauhun ja pelon valtaan. Pitkään aikaan he eivät päässeet mihinkään, ja kun he sitten lopulta vapautuivat, he juoksivat aivan paniikissa päin piikkilanka-aitoja ja kaktuksia. Kun he viimein pääsivät ulos samasta aukosta josta olivat tulleet, heidän työkalunsakin jäivät pihalle, josta ne sitten aamulla löysimme.

Aamulla Tauno Rakkolainen myös huomasi, että aidan ulkopuolella istui kaksi naarmuista ja veristä miestä, joiden vaatteet olivat repeytyneet rikki.

- Menin kysymään heiltä, ovatko pedot raadelleet, vai mitä heille oikein on tapahtunut. Pian nuo miehet kertoivat kaikille, että niillä valkoisilla on sellainen Jumala, että niitä ei voi kukaan tappaa. Sen jälkeen meitä ei enää uhattu, eikä meillä ollut koko tuolla 50 neliökilometrin alueella yhtään vihamiestä. Jopa päänoita, joka oli tosi paha, ja josta kerrottiin, että hän pystyi katseella tappamaan ihmisen, joutui lähtemään alueelta, eikä kukaan tiennyt, minne hän meni.

Kun eväät loppuivat

Rakennustarvikkeiden lisäksi Rakkolaiset olivat Suomesta ottaneet mukaansa myös vähän ruokaa. Martta oli leiponut ruisleipiä ja jostain kumman syystä päätti tehdä niistä korppuja. Niitä oli mukaan otetussa taikinatiinussa iso säkillinen. Heinolasta lähtiessä joku ystävä vielä toi perheelle ison punaisen juustopallon.

- Ne ruiskorput olivat kyllä ihmeellinen Jumalan johdatus, sillä emme voineet tietää, kuinka tiukoille ruoan kanssa aluksi jouduimme, Tauno muistelee. - Tiesimme, että kun alamme Etiopiassa saada maasta satoa, niin pärjäämme kyllä. Kuumassa auringonpaisteessa juurekset, perunat ja pavut kasvavat miltei itsekseen, kunhan vain vähän kastelee. Mutta eväät loppuivat ennen kuin satoa alettiin saada. Pöydässä ei ollut muuta kuin vettä. Rakkolaisen perhe näki nälkää. Se oli kovaa ja vaikeaa aikaa heille kaikille, mutta erityisesti Tauno-isälle. - Kahteen päivään tytöt eivät valittaneet, mutta kolmannen päivän iltana tuntui kuin joku olisi työntänyt tikaria rintaan, kun he nukkumaan mennessään itkivät, että eivät voi nukkua, kun on niin kova nälkä. En välittänyt itsestäni, mutta se, että Martta ja tytöt näkivät nälkää, sai minut sellaisen tuskan valtaan, että syöksyin peltihökkelistämme ulos juosten pitkään shampalet-heinikkoon. Sinne kaaduin, kun voimat loppuivat. - Huutamalla huusin Jumalan puoleen tuskissani. Paholainen kuiskutti korvaani: "Missä nyt on se Jumala ja se Jeesus, joista olet muillekin puhunut? Lisäksi olet edesvastuuton, kun olet tuonut perheesi tänne kuolemaan nälkään." Taunon maatessa heinikossa vihollisen röykytettävänä, alkoi lähettyvillä kuulua hyeenoiden ulvontaa. Ihmisen hajun tuntiessaan ne tulivat aina vain lähemmäksi maassa makaavaa miestä. - Voimat olivat poissa. En päässyt mihinkään ja vihollinen saarnasi: "Nyt jo tunnet niiden läähätyksen, ne syövät sinut. Voi poika parka, tähän päättyy elämäsi. Missä on nyt Jumalasi ja Jeesuksesi?" Minä melkein uskoin sitä, mutta sisimmässäni kuitenkin toinen ääni vienosti vakuutti, että ei tämä tilanne nyt ihan noin toivoton ole.

- Kun hyeenat todella sitten olivat niin lähellä, että niiden läähätys kuului, tapahtui jotain ihmeellistä. Taivaasta lankesi salaman lailla ylleni sellainen voima, että vaikka en itse noussut, minut suorastaan pompautettiin ylös. Nostin käteni ja aloin puhua voimakkaalla äänellä eri kielillä. Minut ympäröi sama valo, joka oli aikaisemmin ympäröinyt talomme ja tunsin itseni niin voimakkaaksi, että olisin voinut tehdä vaikka mitä. Kuulin kuinka hyeenat kääntyivät ympäri ja lähtivät pakoon. Niitä oli todella joka puolella.

- Vähitellen palauduin ennalleni ja lähdin taloon perheeni luo. Majaan mennessäni huomasin, että perhe nukkui maalattialla sikeässä unessa. Nukahdin itsekin heti ja nukuimme kaikki niin, että emme olleet herätä lainkaan. Kun sitten heräsimme kaikki yhtä aikaa, tytöt huudahtivat kuin yhdestä suusta: "Illalla oltiin nälkään kuolemassa, mutta nyt ollaan kurkkua myöten täynnä ruokaa ja juomaa! " Samoin tunsimme me Martan kanssa, eikä meille tullut koko päivänä nälkä eikä jano.

Tauno oli saanut säästetyksi muutaman shillingin ja lähti seuraavana päivänä maakalaisbussin kyydissä Addis Abebaan katsomaan, olisiko postilokeroon tullut mitään postia. - Lokerossa oli paksu kirje Kanadasta. Vieras naishenkilö, joka ei tiennyt meistä mitään, oli unessa nähnyt koko perheemme. Samalla hänelle oli sanottu, että hänen on heti lähetettävä apua tälle perheelle. Hän hätääntyi, kun ei tiennyt keitä me olimme. Illalla hän kertoi rukouskokouksessa unestaan ja siitä, että ei edes tiedä keitä ne ihmiset ovat, mutta valtava tuska heidän puolestaan on. Hän osasi kuvata meidät niin hyvin, että Helmi-siskoni, joka kuului samaan seurakuntaan huudahti: "Mutta sehän on minun veljeni perhe!"

Kanadan seurakuntalaiset keräsivät keskuudestaan isohkon summan ja lähettivät sen kirjeessä Etiopiaan. - Oli minulla sitten ruokaa, kun kotiin menin! Pian aloimmekin jo saada satoa ja sen jälkeen meiltä ei puuttunut mitään. Kun rukoilimme autoa, niin kohta meillä oli niitä kolme!

5.11 KUN MASENNUS ISKEE

Eräs aikamme huolestuttavampia oireita on masennus ja siihen liittyviä eriasteisia ilmiöitä. Puhutaan depressiosta, uupumisesta, "burn out":sta ja stressistä.
Kuulin äskettäin, että joka viidennellä ihmisellä on jonkinlainen lievä psyykkinen vaiva. 5 %:lla on masennus ja 2,5 % on todella ylirasittuneita. Uupumus on kutsuttu 2000-luvun alun merkittävämmäksi sairausoireeksi.
Olen lukenut, että 75-85 % kaikista fyysisistä sairauksista johtuu psyykkisistä syistä. Sen takia me olemme tässä valtavan ongelman edessä.
Syyt näihin on monenlaisia, enkä lähde niitä syvemmin erittelemään. Tästä on paljon kirjoitettu asiantuntijoiden taholta. Tässä ovat vaikuttamassa mm. kiireinen, vaativa, epävarma työelämä, yhteiskunnan muutokset ja monenlaiset henkilösuhteita rasittavat tekijät työssä, yhteiskunnassa ja perheessä. Yleensä monet tekijät vaikuttavat rinnakkain ja sisäkkäin ja ikään kuin voimakkaasti kiihdyttävät näitten ilmiöiden negatiivisia trendejä. Puhutaan "oravanpyörästä", joka pyörii vain kiihtyvällä vauhdilla. On todettu, että henkilöt, joiden itsetunto rakentuu paljon työn ja sen tuoman arvostuksen varaan, ovat alttiimpia sairastua loppuun palamiseen.
Toivoisin, että yhteiskunnan ja elinkeinoelämän päättäjien keskuudessa keskusteltaisiin ja myös keksittäisiin keinoja tämän vimmatun kilpailuvimman hidastamiseksi tai kääntämiseksi terveemmälle raiteelle. Tuntuu siltä, että ollaan täysin lamaantuneita terveisiin toimintoihin.
Jos joku potee vaikeata masennusta kehotan kääntyä ammattiauttajien puoleen. Toki voivat seuraavassa esitetyt asiat tuoda esille suunnan parantumiseen.

Syvempi näkemys: Alttius masennukseen lisääntyy huomattavasti, jos elämän tarkoitus on hakoteillä. Ei tiedetä mistä tullaan, miksi ollaan täällä ja mihin mennään. Näitä ihmisiä on paljon. Toiset pysyvät pinnalla, koska on mielekäs työ, on perhe tai mukavat harrastukset. Valitettavasti nämä perustukset voivat murtua ja silloin he joutuvat kriisiin.
Aivan liian monet lopettavat elämänsä tässä ahdistuksessa. Hämmästyin todella äskettäin, kuin totesin, että eräällä keskustelupalstalla kaikkein suosituin aihe oli: "Miten lopetan elämäni?" Siellä oli satoja ehdotuksia, mikä puhuu omaa kieltä elämän tarkoituksettomuudesta näitten kohdalla.
Vaikka kristityksi tuleminen ei suinkaan poista kaikkia ongelmia, se antaa elämälle pohjan, joka auttaa oleellisesti kestämään elämän koetuksia. Tämä on monen kohdalla koettu totuus, vaikka niin monet yrittävät mitätöidä uskovien todistuksia. Kai se henkilö, joka on itse henkilökohtaisesti kokenut uskon pohjaa, tietää paremmin kuin muut.

Otan tässä nyt esille joitakin näkökohtia, jotka koskevat erityisesti kristittyjä.
Myös kristityt ovat osaa tästä yhteiskunnasta ja näin ollen alttiita masennukseen ja muihin psyykkisiin oireisiin samalla tavalla kuin muutkin. Sanoisin kuitenkin, että kristityillä on muita parempia edellytyksiä näitten negatiivisten trendien torjumiseksi, ainakin omassa elämässä ja myös ympäristössä. Mutta meidän hengellisen elämämme tulisi joka suhteessa olla realistista. Vaikka meidän pitäisi olla enemmän Jumala-keskeisiä kuin ongelmakeskeisiä, emme voi sulkea silmiämme niiltä ongelmilta, joita kohtaamme.
Aivan tavallinen masentuminen verottaa kaikkein eniten hengellisiä voimavarojamme. Kukaan ei ole siitä vapaa. Monet kärsivät siitä ankarasti. Masentaminen on saatanan salakavalimpia menetelmiä evankeliumin etenemisen pysäyttämiseksi. Masentuminen on uskovan elämään kuuluva riski, eikä se katoa, kun uskonelämässä edistyy. Tarvitsemme kipeästi toinen toistemme tukea. Jos uskova näyttää olevan voimaton rukouksessa tai langenneen johonkin lihallisuuteen tai joutuneen epäilyksiin, älä karta hänen seuraansa. Hän tarvitsee rakkautta ja rukousta ja hienotunteista huolenpitoa. Älä tuomitse sanoilla eikä asenteilla, vaan pidä huolta.

Muutamat osatekijät erityisesti kristittyjen masennukseen. (George Verwer)
1. ´Vastaamatta jäänyt rukous on ensimmäinen ja ilmeisin syy. Miten pitäisi suhtautua, kun hartaasti ja koko sydämestämme rukoilemme jotakin, mitä meidän mielestämme selvästi tarvitsemme, mutta emmekä saa mitään vastausta? Kuulemme saarnoja rukouksesta, luemme kirjoja, jotka ovat täynnä ihmeellisiä rukousvastauksia ja meissä alkaa kehittyä pienoinen kyynisyyden häivä, joka helposti johtaa katkeruuteen. Uskon todella, että ihmeitä tapahtuu nykyäänkin, vieläpä aika usein, ja että Jumala vuodattaa armoaan seurakunnalleen niin paljon kuin kykenemme ottamaan vastaan. Kuitenkin vastaamaton rukous - tai vastaamattomalta näyttävä - on niitä suuria kokemuksia, joilla Jumala tekee todellisia miehiä ja naisia.
Viittaan tässä kohtaan 4.6 koskien rukousta.

2. Epäonnistuminen: ihmissuhteissa, perheessä, lastemme kanssa.
Tämä on yleinen ongelma, et ole yksin. Voit epäonnistua yrittäessäsi todistaa uskostasi.
Tämä on niin suuri ongelmakenttä, etten pysty näin lyhyesti kartoittaa sitä. On olemassa hyviä kirjoja näistä asioista. Tarvittaessa on hyvä keskustella jonkun luotettavan sielunhoitajan kanssa.

3. Synnin tähden masennumme usein.
Voittoisan uskovan on tiedettävä, mitä hänen tulee tehdä, kun hän epäonnistuu, sillä taatusti hän epäonnistuu joskus. Ehkä saamme Kristuksen voimassa voiton jollakin elämämme vaikealla alueella ja selviämme lankeemuksitta viikkoja jopa vuosia. Sitten jonakin "huonona" päivänä lankeamme juuri tuolla alueella. Veljien syyttäjä on heti paikalla huutamassa: "Siinä nyt näet, miten heikko tahtosi on - olet epäonnistunut, ei sinusta ole mihinkään." (Vaaralliseksi tekee se, että hän on oikeassa.) Tässä on tuttu kaava, mutta muista, että uskontomme on armon uskonto. Lue 1 Joh. 1!

4. Ruumiillisen sairauden tähden.
Monilla sairauksilla on paljon pitempiaikaisia sivuvaikutuksia kuin tajuammekaan. Kuitenkin ruumiillisesti sairaanakin voi olla mahdollista käyttää hengellistä voimaa. Sairaana ehkä et voi toimia, kuten ehkä haluaisit. Mutta rukoile viisautta ja Jumalan johdatusta juuri siinä tilassa, missä todellisuudessa olet (eikä jossakin toiveajattelussa).

5. Seurakunnan eripuraisuus, rikkoutuneet suhteet, epäluulot ja kaunat.
Tämä johtuu liiallisesta idealismista, että kunhan meillä on oikeat opit ja oikeat hengelliset siunaukset, niin meistä tulee likimain enkeleitä. Aivan liian usein etsimme kirkostamme tai kotiryhmästämme jotakin, jota Jumala ei ole koskaan tarkoittanut siellä olemaan, vaan jonka voi löytää yksin hänestä. Ihmisinä me olemme kovasti erilaisia luonteiltamme, erilaisia kokemuksiltamme ja eri-ikäisiä. Näin on myös seurakunnassa. Hengellistä onnelaa ei maan päällä ole. Uskova on erilainen siksi, että hän on juurtunut ja perustunut Jumalan rakkauteen. Vaikka suhteissa muihin ihmisiin olemme vajavaisia, olemme Jeesuksen sovitustyön perusteella otollisia Jumalan edessä.

Muutamia perusasioita jotta voisimme torjua masennusta
a) Jumalan itsensä syvempi tunteminen.
b) Jumalan Sanan parempi tunteminen.
Lue, opettele ulkoa, mietiskele.
c) Enemmän painoa uskolle ja vähemmän tunteelle.
d) Jatkuvasti pyrkimys ymmärtämään paremmin toisia ihmisiä.
Et ehkä tunne toisen käyttäytymisen taustalla olevia tekijöitä.
e) Hengellinen näkökulma erilaisiin tilanteisiin.
Kun vaellat Jumalan yhteydessä, yritä aina nähdä asiat laajemmin. Jätä juorut omaan arvoonsa, ellet tiedä asian taustaa.
f) Aseta itsellesi realistisempia tavoitteita.
Pitäydy kohtuullisesti saavutettavissa oleviin tavoitteisiin hengellisessä työssäsi, rukouselämässäsi ja seurakuntaelämässäsi, ellei Jumala nimenomaan ohjaa sinua toisin. Pyydä kaikin mokomin suuria asioita Jumalalta, mutta älä yritä manipuloida Häntä.
g) Enemmän painoa ylistykseen ja rukoukseen.
Pidä katseesi suunnattuna Herraan ja vältä liiallista itsetutkistelua.
h) Opi oikea tapa loukkaantua.
Ellemme tee niin, menemme mukaan siihen yleiseen panetteluun ja katkeruuteen, jota on monissa seurakuntaryhmissä.. Loukatuksi tuleminen kuuluu tämän planeetan elämään ja anteeksiantaminen on ehdottoman välttämätöntä.

5.12 ONKO JEESUKSEEN USKOVIA PALJON VAI VÄHÄN?

Hyvin usein annetaan keskusteluissa käsitys, että Jeesukseen uskovaisia on vain vähän tai että nykyään uskovaisten määrä vähenee voimakkaasti sen mukaan, kun tietomäärämme maailmastamme lisääntyy.
Sen takia on paikallaan antaa lyhyesti joitakin tietoja erilaisten tutkimusten ja tilastojen mukaan.
Ensiksi melko tunnetut tiedot maailman suurista uskonnoista:
Eri uskontoihin kuuluvat v. 2003
kristittyjä 2 076 milj. (33,1 % maailman väestöstä)
muslimeja 1 265 milj. (20,1 %)
hinduja 849 milj. (13,5 %)
ei-uskonnollisia 787 milj. (12,5 %)
buddhalaisia 371 milj. (5,9 %)
kansanuskontojen kannattajia 237 milj. (3,7 %)
ateisteja 151 milj. (2,4 %)
uusien uskontojen kannattajia 105 milj. (1,6 %)
sikhejä 25 milj. (0,3 %)
juutalaisia 15 milj. (0,2 %)
muita 420 milj. (6,7 %)
-------------------------------
Yhteensä 6.301 milj. (100 %)

Selvä on, etteivät kaikki kristityt ole uudestisyntyneitä, vaan osa on muotokristittyjä.
Erään tilaston mukaan on helluntailaisia sekä muita karismaatikkoja 553 milj. (Sata vuotta aikaisemmin oli lukumäärä n. 1 milj.)
(Lähde: International Bulletin of Missionary Recearch, D.Barreth, January 2003)
Nämä seurakunnat yleensä vaativat henkilökohtaista uskoa jäseniltä.
Tähän lukuun on tietenkin lisättävä se suuri määrä uskovaisia muissa "vanhoissa" kirkoissa.
Luterilaisia on maailmassa n. 63 miljoonaa. Kolmannes luterilaisista asuu Pohjoismaissa. Euroopassa luterilaisia on n. 37 miljoonaa.

Suomessa ovat tutkimuksia tehneet mm. Kirkon tutkimuskeskus (tulokset löytyvät internetistä) sekä MDC RISC-tutkimus 2003 (koskien helluntaiherätyksen tunnettavuutta maassamme).

Tuloksista voidaan poimia mm:
Kirkon tutkimuskeskuksen (Kati Niemelän) tutkimuksen mukaan 1999:
47 % suomalaisista uskoo kristinuskon opettamaan Jumalaan. (1991: 33 %)
27 % suomalaisista ilmoittaa uskovansa Jumalaan eri tavoin kuin kirkko opettaa. (1991: 30 %)
17 % on epävarma Jumalan olemassa olosta.
6 % ei usko Jumalaan ollenkaan.

Haastatelluista uskoo vakaasti tai pitää vähintään todennäköisenä että:
83 % Jeesuksen opetukset soveltuvat oman aikamme elämänohjeeksi.
75 % Jeesus on Jumalan poika.
69 % Jeesus on noussut kuolleista.
68 % Jumala on luonut maailman.
68 % Raamatun ihmeet ovat todella tapahtuneet.
60 % Jeesus palaa takaisin.

Lehtitietojen mukaan lienevät nämä osuudet vuonna 2003 olleet noin 10 % pienemmät.

MDC RISC-tutkimus 2003:
11 % on uskossa ja hengellisyys on osa arkielämää (maaseudulla 15 %).
40 % sanoo olevansa uskossa, mutta hengellisyydellä ei ole osaa arkeen.
30 % suhtautuu välinpitämättömästi.
20 % hengelliset asiat eivät kiinnostaa.

RISC Monitorin tiedustelussa kysymykseen:
"Onko Jeesus Kristus sovittanut sinun syntisi?":
35 % kyllä-vastauksia.
20 % ehkä-vastauksia.
14 % ei-vastauksia.

Näistä voidaan vetää johtopäätökset, että:
11 % on aktiivisesti toimivia uskovia.
Vähintään joka kolmas on uskovainen (osa passiivisia).
Uskovaisten määrä lisääntyy.
Enemmistön mielestä yliluonnolliset asiat ovat vähintään todennäköiset.
Ateistien määrä on sittenkin hyvin pieni.

5.13 KOKONAISUUS KRISTILLISEN USKONI TAKANA

 (Uusi 9/05)

Olen halunnut kiteyttää joitakin tässä melko laajassa esityksessä esiintyviä asioita hieman lyhyemmässä muodossa. Tämä esitys on tässä linkissä. .

5.14 KRISTITYN NÄKEMYS TULEVAISUUDESTA

 (Uusi 2/06)

Tämä on tavattoman laaja aihe. Paljon on esitetty ja esitetään erilaisia ajatuksia ja myös monenlaisia spekulaatioita, jotka eivät välttämättä ole täysin raamatullisia. Sen takia meidän tulee olla varuillamme ja tutkia näitä Raamatun valossa. Raamattu ei kerro näistä tapahtumista aina kronologisessa järjestyksessä, vaan antaa ikään kuin välähdyksiä kytkemättä niitä aina toisiinsa. Mutta toteutuneiden profetioiden pohjalta tiedämme, että Raamattu on luotettava myös tulevaisuuden osalta. (Katso osio 3 Raamattu)

Tässä vain viittaan joihinkin asioihin muualla sivustollani:
Jeesuksen toinen tulemus on UT:ssa mainittu noin 300 kertaa. Tästä ja muista siihen liittyvistä tapahtumista on kerrottu esityksessä "Lopun aika".

Israel ja Lähi-Idän tapahtumat vyöryvät eteenpäin tavalla, joka saa maailman poliitikot ja meidät kaikki miettimään: "Mitä tulee tapahtumaan?". Olen lyhyesti esittänyt joitakin näkökohtia tästä ongelmakentästä esityksessä "Lyhyesti Israelista".
Kesän 2006 tapahtumista on joitakin kommentteja.

Hyvin ajankohtainen ilmiö on islam, joka lähes päivittäin aiheuttaa hälyttäviä uutisia, joiden taustoja monikaan ei tajua. Se on pohjimmiltaan täysin ristiriitainen kristillisen uskon kanssa, vaikka monet ovat eri mieltä. Olen tästä esittänyt esittänyt joitakin ajatuksia.

Tulisi myöskin havaita niitä trendeja, jotka tapahtuvat muuttuvassa yhteiskunnassamme. Kristilliset arvostukset ovat kauan muodostanut sen pohjan, jolla yhteiskuntamme on kehittynyt. Nyt näitten tilalle tuodaan vapauden ja mielihyväkulttuurin varjolla varsinkin seksuaalisuuden ja perhe-elämän alueilla arvostuksia, joiden pohjalta yhteiskunnassamme ongelmat lisääntyvät kiihtyvällä vauhdilla. Meidän tulisi pohtia: "Mikä on ihmisen arvo?"
Ajatuksia näistä trendeistä pohtimista varten on esitetty "Kristittynä yhteiskunnassa".

6. MUUT AIHEET

6.1 IHMISEN LOGIIKKA

   (muokattu 06/06)

Erään henkilön lausunto: "Ei voi uskoa johonkin, mikä on loogisesti mahdotonta."

Mitä tällä tarkoitat? Tarkoitatko ilmeisesti sellaista, mitä sinun järkesi ei pysty perustelemaan.

No, pystytkö sitten perustelemaan elämää? Ilmeisesti myönnät, että olet elävä olento, koska pystyt toimimaan tietyllä ihmiselle ominaisella tavalla. Varmasti viisaana henkilönä tiedätkin paljon ihmisen toiminnoista. Mutta et kuitenkaan pysty perustelemaan, mitä elämä on, ainoastaan miten se toimii. Jos et luottaisi kokemukseesi ja tietoosi fyysisen elämäsi toiminnoista, olisi sinun ilmeisesti mahdotonta loogisesti uskoa siihen. Pystyisitkö loogisesti perustelemaan elämän toiminnan salaisuuksia jollekin kuvitetulle ulkopuoliselle oliolle, joka ei ole elävä?

Voimme kysyä itseltämme: Monta vuotta sitten en ollut, tänään olen, joidenkin vuosien kuluttua en enää ole. Siis mistä tulin, minne menen, mitä on elämä ja olevaisuus? Todellisuutta, mutta käsittämätöntä.

Jotain samankaltaista on hengellinen elämä eli elävä yhteys Jumalaan. En pysty sitäkään kuvaamaan muille niin, että he ymmärtäisivät. Voin vain kertoa, että elävä usko on usko Jumalaan evankeliumin sanoman mukaisesti. Mutta varmuus siitä tulee vain omakohtaisen, elävän kokemuksen kautta. Mutta sen saamiseksi tarvitaan nöyrää mieltä ja rehellistä turvautumista Jumalan ilmoitukseen Sanan kautta.

Monet syyttävät uskovaisia siitä, etteivät ajattele loogisesti (tai eivät ajattele ollenkaan) ja omaksuvat kritiikittömästi kuulemansa.
Mutta loogisuutensa pohjalta näidenkin tulisi pohtia, toimivatko he loogisesti oikein. He myöntävät, etteivät tiedä kaikkia olemassaolon salaisuuksia. Heillä on kuitenkin tietty maailmankatsomus. Esim. länsimaisen naturalismin mukaan he eivät usko yliluonnollisiin asioihin, joita tieteellinen tutkimus tai omat aistit eivät voi todistaa. Näin ollen ei Jumalakaan ole olemassa. Mutta jos he eivät tiedä kaikkia salaisuuksia, miten he voivat tietää, että juuri heidän näkemyksensä on se ainoa oikea ja uskovaisten näkemyksiä ovat huuhaata? Täysin epäloogista!  Meikein huomaamatta heillä on esim. moraalikysymyksiä, joita on mielettömiä, ellei Jumalaa ole.
Näistä kysymyksistä on enemmän pohdintoja linkissä "Elämänkatsomusten viidakossa".  
Ihmisellä voi olla erilaisia elämänkatsomuksia. Mutta miksi nämä kriitikot eivät voi hyväksyä, että nämä uskovaiset omaavat elämänkatsomuksen, joka poikkeaa heidän omaksumastaan. He kuitenkin puhuvat suvaitsevaisuuden puolesta. Mikseivät voi suvaita kristittyjä? Varsin epäloogista!  

       

6.2 MAAILMANKUVA

 (Täyd. 9/2006)

Ihmeellinen luomakunta / Kysymyksiä evoluutiosta / Usko ja tiede / Tulevaisuus
Olen usein törmännyt lauseeseen "uskovaisten sulkeutunut maailmankuva"

Minusta sellaisen maailmankuva on todella sulkeutunut, joka ei tajua että tässä elämässä ja luomakunnassa voi olla muutakin, kuin mitä ihmisen rajoittuneeseen käsityskykyyn mahtuu, eli itsensä asettaminen kaiken keskipisteeksi. En todella luottaisi sellaisen ihmisen kykyyn ylläpitämään tätä luomakuntaa ja sen moninaisia toimintoja ja ilmiöitä. Mutta jos joku asettuu Luojansa yläpuolelle, niin kyllä hänen myös tulisi osoittaa, miten kaikki on voinut syntyä ja kehittyä itsestään ilman jumalallista ohjausta.

Ihmeellinen luomakunta
En lähde kuvaamaan tätä laajemmin. Otan vain erään yksityiskohdan.

Kuulin äsken solun ihmeellisyyksistä. On todella käsittämätöntä, miten monimutkaisia kemiallisia toimintoja ja valtavia "liikennejärjestelyjä" siellä tapahtuu. Jopa ateistiset tiedemiehet ovat todenneet, että solun syntyminen evoluutioajatuksen mukaisesti on mahdottomuus. Solussa on valtava informaatiomäärä. Miten "kirjaimet" tässä informaatiossa ovat voineet asettua toimintakykyiseen järjestykseen, etteivät ole samalla tuhonneet aikaisempaa informaatiota. Voitko kuvitella, miten kirjaimet muutaman hyllymetrin kirjoissa olisivat voineet jostakin "kirjainkasasta" satunnaisesti asettua luettavaan muotoon. Mistä ne kirjaimet muuten ovat tulleet? (Siinäpä ajatusleikkiä ihan riittävästi!)

Soluihin ja geeneihin on toki sisäänrakennettu monenlaisia korjaus- ja muuttumisominaisuuksia, joista ehkä tiedämme vain murto-osan. Nk. mikroevoluutio ei tee tyhjäksi Jumalan luomistekoa. Mielestäni se vain todistaa, miten ihmeellisesti Jumala on kaiken luonut. Näitä esimerkkejä varmasti löytyy vaikka kuinka paljon. Olen lisäksi ihmetellyt, että jos evoluution mukaan "vahvempi" laji syrjäyttää "heikoimmat" "evoluutioskaalassa", miksi heikommatkin jäävät eloon?

Olen monesti kysynyt, miten tämä luomakunta on voinut syntyä ilman minkäänlaista ennakkosuunnitelmaa. En ole kertaakaan saanut mitään järkevää vastausta. Arkipäivän kokemuksemme perusteella se on täysin järjetöntä. Ja kuitenkin monet pitävät tällaista ajattelua järkevänä, vain sen takia, etteivät hyväksy Jumalan olemassaoloa, vaan haluavat tämän ajan ajatteluvirtauksen mukaisesti asettaa itsensä kaiken yläpuolelle. Heidän "tieteelliset" perustelunsa ovat kuitenkin niin täynnä perustavanlaatuisia kysymyksiä ja aukkoja, että heiltä tarvitaan todellista "uskoa".

Kysymyksiä evoluutiosta
Minulla ei ole ollut tarkoitusta puuttua tähän aiheeseen, jossa minulla ei ole laajempaa asiantuntemusta. Kuitenkin monien taholta tulee voimakkaasti esille ajatus, että koska evoluutio selittää kaiken, ei tarvita Luojaa eikä Jumalaa. En ole tästä ollenkaan vakuuttunut. Kuitenkaan en laajemmin aio käsitellä tätä aihetta. Tuon kuitenkin esille muutamia ajatuksia kaikenkäsittävän evoluution kannattajien mietittäväksi. Teksti on pitkälti Pekka Reinikaisen mukaan (Dinosaurusten arvoitus ja Raamattu):
"Seuraavassa luettelo joistakin evoluution keskeisistä ongelmista, joista ei saa keskustella lukion biologian tunneilla. Aineisto on pääosin Roland Tolksdorffilta.
o Miten maailmankuvat vaikuttavat luonnonhistorian tulkintaan?
o Miksi evoluutiokritiikkiin reagoidaan tunteellisesti?
o Onko luonto selitettävissä itsensä avulla?
o Kuinka kauas historiaan evoluutioajattelu ulottuu?
o Mitä erilaisia evoluutioteorioita on olemassa?
o Selittyykö maapallon historia nykyisten prosessien avulla?
o Mitä todella tiedämme elämän alkuperästä?
o Miten biologinen informaatio voidaan määritellä?
o Miksi biologinen informaatio ei ole jo hävinnyt esimerkiksi mitokondrioista ja Y- kromosomeista?
o Onko luonnossa suunnittelun jälkiä?
o Mikä on mikroevoluution ja makroevoluution ero?
o Miksi teollisuusmekanismi ei kelpaa makroevoluution todisteeksi?
o Tunteeko luonnontiede mekanismin, jolla uusia biologisia rakenteita voi syntyä?
o Mikä on tunnettujen evoluutiotekijöiden vaikutusalue?
o Ovatko mutaatiot todella luonnon ihmeellisyyksien synnyttäjiä?
o Mistä antibioottiresistenssi tai kasvien lisääntynyt myrkkyjen sietokyky kertoo?
o Onko luonnonvalinta uutta luova voima?
o Miten bakteerin pyörintämoottori on syntynyt?
o Onko perusteltua väittää, että bakteerit edustavat alkeellista elämää?
o Onko suvullinen lisääntyminen todella edullisempaa kuin jakautumalla lisääntyminen?
o Kuinka meioosi ja sukuelinten anatomia ja fysiologia kehittyivät?
o Miten fysiologiset säätelyjärjestelmät syntyivät, esimerkkinä kaliumtasapainon säätely ja veren hyytyminen?
o Onko jalostustyö nopeutettua evoluutiota?
o Mitä vaikeuksia on biologisen lajin määrittelyssä?
o Mitä lajiutumisessa tapahtuu?
o Miten selittyvät perinteisten ja molekyylisukupuiden väliset erot?
o Mitä homologiat kertovat?
o Käykö ihmissikiö läpi historiallisen evoluutioprosessin?
o Onko ihmissikiöllä todella kidusten aiheet?
o Onko ihminen 99 %:sesti simpanssi?
o Mitä valintaetua ihmiselle on aikuisuuden saavuttamisesta vasta 15 vuoden iässä?
o Mitä valintaetua on vastasyntyneelle vauvalle siitä, että sen aivot kuluttavat 50 % energiasta?
o Miksi kaikki eläinkunnan rakennetyypit syntyivät evoluution näkökulmasta lähes samanaikaisesti?

Edellä vain joitakin esimerkkejä mielenkiintoisista avoimista kysymyksistä, keksit varmasti itse paljon lisää, kunhan ensin vapaudut evoluution pakkopaidasta ja ryhdyt ajattelemaan itse. On todella ponnisteltava, jotta voi päästä irti vuosikymmenten mittaisesta ja edelleen vaikuttavasta jokapäiväisestä aivopesusta, josta on tullut este luovalle ajattelulle. Evoluutiosta on tullut kaikkivoipa, kaiken selittävä kummajainen. Oppi, joka selittää kaiken, ei lopulta kuitenkaan selitä mitään.
Onko luomakunta ilman Luojaa ja Suunnittelijaa vain tieteen oma luomismyytti, jonka tarkoitus on torjua Luojan olemassaolo. Kuinka voit analysoida kriittisesti? Seuraavassa bioprosessi-tekniikan professori Matti Leisolan ohjeita:
o Erota tutkijan ennakko-oletukset ja koetulokset.
o Määrittele termit ja käytä niitä tarkasti.
o Keskity mekanismiin - älä latteisiin yleistyksiin.
o Testaa teoria todisteiden valossa - älä valikoi todisteita teorian tueksi.
o Erota älykkäät prosessit sattumanvaraisista.
On äärettömän hyväuskoista kuvitella modernin tieteen olevan maailmankatsomuksellisesti neutraalia."

Kun korostetaan luonnonvalinnan merkitystä evoluutioprosessissa, tulee huomioida seuraavat ongelmat:
" Hirsch ottaa esille myös luonnonvalinnan makroevoluution mekanismina ja tarkastelee solujen monimutkaisia biokemiallisia tapahtumia. "Elävät solut muodostavat monimutkaisen verkoston, joka edellyttää monien molekyylien hyvin tarkkoja yhdistelmiä. Nykyään tiedetään, että aineenvaihduntatiet on tiukasti lukittu toisiinsa. Tämän lisäksi molekyylit muodostavat kokonaisuuksia solukalvoissa, joissa ne toimivat yhteistyössä siirtäessään aineenvaihduntatuotteita solun sisällä. Nämä järjestelmät eivät voi kehittyä 'askel askeleelta', sillä välivaiheita ei 'valittaisi', koska vain kokonaisuus on toiminnallinen. Luonnonvalintaa on perinteisesti pidetty biologiaa yhdistävänä perusperiaatteena, mutta nämä ja muutkin samantapaiset ongelmat asettavat teorian kyseenalaiseksi. Jos biologiaa yritetään tehdä ymmärrettäväksi hakemalla eliöiden alkuperää käyttäen satoja erilaisia elämän sukupuita tai epävarmoja menneisyyden muutosmekanismeja, joita ei voida todistaa, on tällainen selitysyritys mielestäni epäonnistunut. Evoluutioteorian kansanomaistajana tunnetun professori Richard Dawkinsin esittämät mallit askel askeleelta tapahtuneesta kehittymisestä ovat riittämättömiä selittämään anatomisten rakenteiden sekä fysiologisten aineenvaihdunta- ja säätelyverkostojen satoja täsmälleen yhteensopivia yksityiskohtia, joista jokainen on toimivuuden kannalta välttämätön. Kokemusperäinen tutkimus ja matemaattiset mallit osoittavat, että tunnetut mikroevoluution mekanismit eivät ratkaise näitä ongelmia, kuten selviää kirjasta Evoluutio - kriittinen analyysi sivuilta 95-133.
Perinteinen sukupuu on siis kaatunut ja luonnonvalinnan mekanismi asetettu kyseenalaiseksi makroevoluution selittäjänä. Eihän muutenkaan voida aukottomasti perustella, mitä milloinkin "valittaisiin", tällöin täytyisi myös lopputuloksen olla selvillä ja tätähän evoluutio ei tiedä!
Otetaan esimerkiksi vaikkapa vain yksi veren hyytymismekanismin noin 50:stä hyytymiseen tavalla tai toisella osallistuvasta tekijästä. Ongelma tulee vielä vaikeammaksi, kun muistamme, että on huolehdittava siitä, että hyytymistekijä ei saa toimia onnen kuin juuri täsmällisesti tätä tarkoitusta varten "kehittynyt" entsyymi poistaa siitä "varmistimena" toimineen hyytymistekijämolekyylin osan. Tällä tavoin estetään tarpeettomien ja hengenvaarallisten veritulppien muodostuminen itsestään. Kun tulppa on muodostunut, on vielä "kehitettävä" järjestelmä, joka laittaa varmistimen takaisin paikoilleen, jotta koko verenkiertojärjestelmä ei hyydy ketjureaktionomaisesti. Tällaisen onnellisen evoluutiotapahtuman täytyy toteutua samanaikaisesti kaikkien hyytymistekijöiden kohdalla. Veren hyytyminen kertookin meille kolme tärkeää asiaa:
1. On olemassa nerokas suunnittelija, tällaiset järjestelmät eivät synny mutaatio- luonnonvalinta-mekanismilla (ks. myös Behe: Darwins Black Box ja Roomalaiskirjeen 1:20).
2. Järjestelmä on luotu nopeasti, pehmeän hyytymän tulee syntyä noin kolmessa minuutissa. Ihminen kuolee hyvin nopeasti, elleivät kymmenet vastaavat fysiologiset säätelyjärjestelmät toimi moitteettomasti.
3. Järjestelmän luomisesta ei ole kulunut kovin pitkää aikaa, koska se toimii vielä.

Jokaisessa solussasi tapahtuu päivittäin 5 000 mutaatiota, joista arvioita 4 995 on neutraaleja tai haitallisia Teoriassa noin yksi mutaatio tuhannesta voisi olla edullinen, ainakin tilapäisesti joissakin olosuhteissa, kuten bakteerin antibioottiresistenssi, joka hyödyttää vain silloin, kun antibioottia on ympäristössä. Tällaisessakin tapauksessa spesifinen informaatio kuitenkin vähenee. Tämän merkityksestä lisää myöhemmin. Informaatio siis tuhoutuu luonnossa nopeasti korjausjärjestelmistä huolimatta. Voidaan perustellusti kysyä, voisivatko mitkään nykyiset solut, joitakin erikoisia bakteereita ehkä lukuun ottamatta, yleensäkään enää toimia tässä mutageenisessä ympäristössä vaikkapa 10 000 vuoden kuluttua?
Syntiinlankeemuksen jälkeen alkanut rappeutuminen näkyy luonnossa ja rappeutumisen aste kertoo meille, milloin täydelliseksi luodun järjestelmän vähittäin etenevä tuhoutuminen alkoi. Jäljet johtavat Eedenin puutarhaan. "Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle.' (Room. 8:20)."

Monet esittävät näistä asioista monenlaisia kysymyksiä, joihin on joskus vaikeata löytää tyydyttäviä vastauksia.

Muutamiin on jonkinlaisia vastauksia "kysymyksiä ja vastauksia luomisesta ja evoluutiosta." .

Jumala on luonut meidät yhteyteensä, jotta kaikessa olisi harmoniaa. Ihminen kuitenkin paholaisen houkuttelemana lähti tottelemattomuuden tielle ikävin seurauksin. Tästä on valtavasti esimerkkejä ihmishistorian ajalta.

Usko ja tiede  (Lisätty 9/2006) (Myös kohdassa 1.7)
 Edelliseen viitaten on usein asetettu vastakkain usko ja tiede. Siitä on tullut usein sellainen virheellinen käsitys, että ne olisivat ristiriidassa toistensa kanssa. Näin ei välttämättä kuitenkaan ole, jos ennakkoluulottomasti pystyy arvioimaan niitten suhdetta. Tätä on pohdittu tarkemmin linkissä "Usko ja tiede".
Tästä eräs pieni ote:
"Kristillisestä näkökulmasta tarkasteltuina Jumalan teot luomakunnassa ovat sopusoinnussa sen kanssa mitä Jumala on ilmoittanut Raamatussa. Ilmaistakseni asian teologisesti: luomakunta eli yleinen ilmoitus ja Raamattu eli erityinen ilmoitus pitävät yhtä. Niillä on sama lähde.
Mutta tiede ja teologia eivät aina ole sopusoinnussa keskenään. Miksi?
Meidän on erotettava toisistaan luomakunta (Jumalan teko) ja tiede (ihmisten tulkinta luomakunnasta) sekä Raamattu (Jumalan sana) ja teologia (ihmisten tulkinta Raamatusta). Kun tiede ja teologia törmäävät, voi olla kyse ihmisten tekemistä virhetulkinnoista: tiede on voinut tulkita väärin luomakuntaa, teologia on voinut tulkita väärin Raamattua, tai sitten molempia täytyy oikaista."

Tulevaisuus?
Minusta olisi joskus hyödyllistä pohdiskella, millaiseksi tilanne muuttuu lähivuosien aikana?
Kun olen seurannut viime vuosikymmenien aikana esim. tekniikan kehitystä ja sen vaikutuksia mm.(maailman) politiikan ym. alueella, olen usein kysynyt: Mihin tämä kaikki vie? Koska ihminen ei ole "jalostunut" samassa tahdissa (päinvastoin?), johtaa tämä mielestäni ennen pitkää jonkinlaiseen umpikujaan tai katastrofiin. Raamattu puhuu tästä "vihan päivästä" tai "Herran päivästä", joka on kaikkea muuta kuin mitä ihmiset toivovat ja mistä he unelmoivat.

Raamattu kehottaa kuitenkin uskovaisia olemaan pelkäämättä. Itse olen uskossani kokenut ihmeellistä sisäistä turvallisuutta, vaikka tiedän, että lähivuodet saattavat olla täysin erilaiset kuin menneet vuodet.

Sen takia haluan suositella evankeliumin sanomaa muillekin. Monista eri havainnoista ja kokemuksista olen päätynyt siihen, että Jumalan ilmoitus meille Raamatun välityksellä todella on luotettava. Ymmärränkö kaiken ihan oikein on sitten toinen asia? Haluan nöyrällä mielellä etsiä Jumalan tahtoa ja johdatusta juuri nyt.

Jumala näkee sydämeen, eikä ole niinkään kiinnostunut ihmisten suurista sanoista ja eleestä. Ainoa todellinen aika, jota elämme on NYT-hetki.

6.3TIETOTEKNIIKASTA VERTAUSKUVIA

Alaotsikot: Tietokoneen "kehitys" - Aivopesu, ohjelmointi ja virukset - Toimiva yhteys

Tietokoneen "kehitys"

Aikoinaan uskonpohdinnoissani esitin luomiseen liittyvän kysymyksen kiteytettynä näin:

" Lopputulos tästä vertailusta (ihminen – kemiallinen prosessiteollisuus) on, että tavallinen ihminen on paljon mutkikkaampi ja pidemmälle kehittynyt olento kuin kaikkein pisimmälle kehitetty teollisuus, johon on tarvittu valtavia kehitysresursseja. Jos nyt kehitysopin kannattajien mielestä ihminen on ihan sattumalta, ilman Luojaa vähitellen kehittynyt tyhjästä, niin pitäisi olla paljon yksinkertaisempaa ja loogisempaa ajatella, että jokin teollisuuslaitos on kehittynyt tyhjästä ilman tutkijoiden, suunnittelijoiden, laitevalmistajien ja rakentajien apua."

Jos luomakunta on liian laaja käsite, niin otetaan jokin arkipäiväinen tuote, jota käytämme, vaikkapa tietokone, joka nykyään on yleisesti käytössä. Miten tällainen olisi voinut ilmestyä, ellei olisi ollut ihmisiä, jotka ovat laitteen kehittäneet, suunnitelleet ja sitten valmistaneet. On järjetöntä ajatella, että esine olisi jollakin konstilla itsestään vaan ilmestynyt pöydällemme.

Joku huomautti vihaisesti kerran, ettei ole kysymys sattumanvaraisesta kehityksestä tyhjästä vaan luonnonvalinnasta. Mutta eikö valinnassa pidä olla vaihtoehtoja, joista valinta tapahtuu.

Et usko, että tietokone on ilmestynyt sattumalta kenenkään pöydälle. Omistaja on käynyt kaupassa ja nähnyt esim. kolme eri tietokonemallia hyllyllä. Tarkkaan tutkittuaan ja harkittuaan hän on valinnut sen koneen, joka sopi parhaiten tarpeisiin. Parhaiten menestyvä tietokonemalli markkinoilla menestyy ja kehitetään edelleen. Huonosti menestyvä putoaa kilpailusta pois. Pointti on, että kaikkien näitten mallien takana löytyy kuitenkin valtavasti kehitystyötä eri muodossa.

Ihmettelen asiaa, kun tietokoneen kohdalla asia on selvä, mutta kun on kysymys tästä monimuotoisesta ja monimutkaisesta luomakunnasta, niin sitten löytyy mitä eriskummallisempia väitteitä ja teorioita. No, luullaan, että asia on ratkaistu, kun lisätään aikaperspektiiviä ja viitataan esim. solun ja geenien ihmeellisyyksiin. Ne ovat todella ihmeellisiä, mutta kuka on ne viisaudessaan suunnitellut? Sattumanvarainen kehitys on minusta aivan järjetön ja sotii arkipäiväisiä kokemuksiamme vastaan.

Aivopesu, ohjelmointi ja virukset

Usein puhutaan aivopesusta ajattelematta tarkemmin, mistä on kysymys. Usein tarkoitetaan uskon asioiden esillä pitämistä kodeissa ja kouluissa. Nämä henkilöt eivät itse huomaa, että hekin suorittavat erittäin yksipuolista aivopesua. Kyllä nuoret tarvitsevat tiedon lisäksi myös kestäviä arvoja.

Mistä on kysymys? Palaan taas tähän tietokone-esimerkkiin.

Ihmisten aivot ovat kuin tietokone, johon voidaan syöttää monenlaisia asioita (ohjelmoida). Varsinkin nuorten ja opiskelijoiden aivoihin "ohjelmoidaan" valtavat tietomäärät. Mutta syötetään myös paljon "maailmankatsomuksellisia" arvoja, jotka eivät perustu eksaktiin tieteisiin. Usein "tieteellisistä totuuksista" vedetään johtopäätöksiä, jotka eivät ole suinkaan totuuksia, vaan pelkkiä olettamuksia oman itsekkään käsityksen pönkittämiseksi tai toisten nujertamiseksi. Näitä esitetään sitten mahtipontisesti usein hyvin kritiikittömästi.

Jumala, kaiken Luoja, on luonut ihmisen yhteyteensä. Syntiinlankeemuksessa yhteys katkesi, mutta ihmisen "ohjelmistoon" jäi "yhteydenottokutsu", jolla kuitenkaan ei onnistuta saamaan yhteyttä, koska alkuperäiseen "selainohjelmistoon" on tullut virhe. Asia voidaan verrata siihen, jos tietokoneisiimme tulee käyttöjärjestelmään tai selainohjelmaan virhe, emme saa yhteyttä internetiin tai sähköpostin vastaanottajiin. Vaikka omassa koneessa muuten kaikki asetukset ovat kunnossa, niin yhteydet puuttuvat. (Oma kokemus!)

Kun ihmiset eivät itsekkyydessään ole saaneet yhteyttä Luojaan, he ovat keksineet omia ohjelmia (uskontoja), joilla he kuvittelevat saavan yhteyden tai sitten luopuvat kaikista yrityksistä. Ihmisen aikaansaannokset eivät onnistu, mutta paremman puutteessa he yrittävät kuitenkin pitää kiinni uskomuksistaan. Valitettavan usein sotketaan Jumalan vaikuttama usko Jeesukseen uskontoihin , jotka ovat ihmisten aikaansaannoksia.

Jumala itse on rakkaudessaan tehnyt "yhteysselaimen korjausversion" ja tarjoaa sitä meille ihmisille evankeliumin kautta. Kun ihminen tulee uskoon Jeesukseen, Jumala vaikuttaa meissä uskoa siten, että yhteys taas pelaa. Tätä ihminen ei voi yksityiskohtaisesti selittää, mutta monet ovat sen kokeneet todeksi. Mutta vaikka tämä "ohjelma" on täydellinen ja täysin ilmainen, niin jotkut yrittävät kuitenkin tehdä omia korjauksia oman itsekkään mielensä mukaan. Tilanne on verrattavissa siihen, että joku tietokoneen ohjelmoinnista osaamaton henkilö rupeaa itse tekemään omia korjauksia hankkimaansa valmiiseen ohjelmaan. Se taatusti epäonnistuu.

Jumala tarjoaa meille ilmaisen "pelastusohjelman". Meidän tulee kuitenkin muistaa, että pahuuden voimat yrittävät myös "ohjelmoida" meidät. Valitettavan paljon he ovat siinä onnistuneet. Ihminen kun ei aina tiedä, mistä ohjelmat tulevat ja ovatko nämä ohjelmien "imurointilähteet" luotettavia. Näiden epäluotettavien viestien mukana tulee sitten kaikenlaisia "viruksia", jotka sitten tekevät joskus tietämättä tuhotyötään, jopa usein itsekkään ja ylpeän luonteemme myötävaikutuksella.

Olen sähköpostipuolella törmännyt näihin, esim. "Bugbear" yritti monta kertaa päästä läpi (kuitenkin onnistumatta). Joskus olen ihmetellyt, että "lähettäjä" on joskus ollut tuttu henkilö (joka itse on syytön lähetykseen ), tai sitten sisältö on vaikuttanut "aidolta". Silti virus tekee tuhoaan, jos pääsee perille.

Kerran, kun palomuuri oli tilapäisesti poissa käytöstä, pääsi jokin täysin "puhdas ohjelma" tietokoneeseen. Mutta aina kun internetyhteys kytkettiin päälle, tämä ohjelma lähti internetiin hakemaan viruksia. Ei auttanut viruksien poisto kuin hetkellisesti. (Onneksi eivät olleet tuhoisia.) Vasta kun löysin tämän ohjelman ja heitin sen ulos, tilanne korjautui. Näin voi alitajunnassamme olla "ohjelmia", jotka uudelleen ja uudelleen tekevät tuhojaan.

Valitettavasti myös hengellisellä alueella on näitä samoja ilmiöitä. Omalla ajatuskyvyllä emme pysty läheskään aina erottamaan aitoja ilmiöitä vääristä. Meillä voi olla monista asioista erilaisia näkemyksiä ja korostuksia. Onneksi pelastuksemme ei ole tästä kiinni. On Jumalan työtä meissä, kun otamme syntiämme ja tottelemattomuuttamme katuen nöyrinä vastaan Jumalan "pelastusohjelman", Silloin aivomme taas toimivat Luojamme tarkoittamalla tavalla ja voimme sisäisesti kasvaa tasapainoisiksi. Kaiken tämän nykyisen sekamelskan keskellä on kuitenkin tärkein asia oppia tuntemaan Jumala ja Hänen tahtonsa yhä paremmin. Jeesus korosti: "Valvokaa ja rukoilkaa."

Toimiva yhteys

Uuden ASDL-internet-yhteyden kanssa minulla oli alussa vaikeuksia. Hankkimani modeemi ei lähtenyt toimimaan toivotulla tavalla ja asiantuntijatkin olivat ymmällä, mistä on kysymys. Vihdoinkin se lähti toimimaan, mutta jo seuraavana päivänä tuli taas toistuvasti vaikeuksia. Tutkittiin asiaa monelta kantilta. Vaikka itse modeemissa ei löytynyt toimintavikoja, jouduin lopuksi vaihtamaan internet-tarjoajan ehdottamaan ulkoiseen modeemiin. Sitten vähitellen yhteydet taas saatiin toimimaan. Todellinen syy jäi hämäräksi.

Usein on väitelty Jumalan olemassaolosta ja siitä, toimivatko uskovaisten yhteydet Häneen, toimiiko esim. rukous. Monet viittaavat tieteellisiin tutkimuksiin, joissa nykyisellä tietämyksellä ei ole, (heidän mukaansa), voitu todeta Jumalan olemassaoloa, heitä tyydyttävällä tavalla.

Heidän väärillä lähtö-olettamuksillaan tämä onkin ihan luonnollista. Olemme luodut Jumalan yhteyteen. Ainoastaan Luojamme voi korjata rikkoutuneen yhteyden, ei tiede tai itsekäs ja ylpeä ihmismieli. Muuten eihän tiedekään muutamia kymmeniä vuosia sitten pystynyt tutkimaan näitä internetyhteyksiä, eikä lausumaan käsityksiään nykyisestä tekniikasta, toimiiko se vaiko ei. Sen takia minusta on todella ylimielistä lausua "varmoja mielipiteitä" Jumala-yhteydestä, josta ei ole kokemusta ja jota lähdetään käsittelemään täysin väärillä olettamuksilla ilman kokemuksia. Eihän muilla alueilla kukaan järkevä ihminen lähde luotettavasti toimimaan tällä tavalla.

Kun ihmisen ja Jumalan välinen yhteys synnin takia on poikki, on ainoa korjausmahdollisuus Jumalan evankeliumin osoittama tapa. Ne, jotka hyväksyvät tämän saavat todeta, että yhteys taas toimii. Silti uskovainen ei voi tyydyttävästi selittää, miksi se toimii. Voidaan vain todeta: se toimii sittenkin! Mutta sydämemme nöyryys ja rehellisyys Jumala edessä on tärkeä.

Eräs syy, miksi minulla oli näitä vaikeuksia saattaa olla siinä, että koneen uusi käyttöjärjestelmä oli asennettu liikkeessä hieman arveluttavalla tavalla, jolloin vanhasta käyttöjärjestelmästä ja sen "sotkuista" oli voinut jäädä jotain. Vaikka kone muuten toimi ja toimii edelleen ihan tyydyttävästi tuli yhteydenottovaikeuksia tietyn laitteen kanssa.

Opetus tästä on, että meidän tulee oikealla asenteella Jumalan ilmoituksen mukaisesti toimia, jos todella HALUAMME löytää yhteyden Jumalaan.

7. YHTEENVETO - KRISTILLISEN USKON PERUSASIA, PELASTUS

PELASTUS ON JUMALAN LAHJA ARMOSTA

Ef. 2: 8. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. 9. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. 10. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.

PELASTUS ON JUMALASTA JEESUKSEN SOVITUSTYÖN KAUTTA

Evankeliumi kertoo meille tästä. Jumalan Sanan perusteella ihminen löytää pelastuksen.

Vaikka eri ihmiset voivat kokea pelastuksen hyvin eri tavalla riippuen luonteesta, kokemuksista, perinteistä, ym. on kuitenkin olemassa "tietyt pääkohdat":

- Myönnä tarpeesi. (Olen syntinen, koska en ole rakastanut Jumalaa yli kaiken.)

- Ole valmis kääntymään pois synneistäsi (katumaan) ja tarvittaessa sovittamaan ne.

- Usko, että Jeesus Kristus kuoli puolestasi ristillä ja nousi ylös haudasta.

- Kutsu rehellisesti ja avoimesti rukouksen avulla Jeesus Kristus tulemaan elämääsi ja hallitsemaan sitä Pyhän Hengen kautta.

Näin voit esim. rukoilla:

Rakas Herra Jeesus; tiedän, että olen syntinen ja tarvitsen sinun anteeksiantoasi. Uskon, että kuolit syntieni puolesta. Haluan kääntyä pois synneistäni. Kutsun Sinua nyt tulemaan sydämeeni ja elämääni. Haluan luottaa sinuun Vapahtajana ja seurata sinua Herrana, sinun seurakuntasi yhteydessä. Auta minua ja armahda minua. Kiitos, että kuulet rukoukseni!

Voit myös rukoilla muillakin sanoilla. Pääasia on, että ratkaisusi on aito ja olet valmis aloittamaan uuden elämän Jumalan yhteydessä. "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet (Jeesuksen) vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen." (Joh. 1:12).

PELASTUS ELI UUDESTISYNTYMINEN tarkoittaa mm.

  • Meidät vanhurskautetaan, eli olemme otollisia Jumalan edessä
  • Syntien anteeksisaaminen
  • Löydämme elävän yhteyden Jumalaan
  • Olemme Jumalan lapsia ja perillisiä

Uudestisyntymisessä syntyy hengellinen elämä, yhteys Jumalaan.

Mitä tällainen elämä on?

Sitä ei kukaan voi tarkkaan määritellä. Mutta ei kukaan voi myöskään määritellä, mikä meidän fyysinen elämämme on, vaikka tiedetään elämän ja ruumiimme toiminnoista erittäin paljon. Elämä ei voi syntyä kuolleesta aineesta. Se on Jumalan lahja. Elän, toimin ja teen monenlaisia asioita, vaikka en tiedä, miten se on mahdollista. Ymmärrykseni pohjalta tämä toiminta on "järjetön", johon en voi "uskoa". Mutta silti elän ja tiedän, että elän. Hengellinen elämä on mielestäni jotain samantapaista. Tärkein kysymyksemme: Elänkö tätä elämää? Kukaan muu ei voi ratkaista tätä kysymystä puolestamme. Emme voi elää sitä, jos hylkäämme Jumalan pelastussuunnitelman Jeesuksen sovitustyön kautta. Ainoastaan Jumala voi tällaisen elämän antaa.

PELASTUS on siis Jumalan teko, jonka ihminen saa lahjana ottaa vastaan (hyväksyä). Tämä itse asiassa tapahtuu hetkessä, vaikka ihmisen tietoisuudessa joskus vaatii tiettyä kypsymistä. Tämän uudestisyntymisen jälkeen on sitten tärkeä, että uusi hengellinen elämä Jumalan yhteydessä pääsee raittiilla tavalla kehittymään ja kasvamaan siten, että Jumalan tahto pääsee tapahtumaan arkielämämme kautta. Tärkeitä elementtejä tässä yhteydessä on Jumalan Sana, rukous sekä uskovien yhteys. Vaelluksessamme olemme vajavaisia ja teemme jatkuvasti virheitä, mutta asemamme suhteen olemme täydellisiä. Perustanamme onkin Kristuksen täytetty työ edestämme, eikä Pyhän Hengen keskeneräinen työ meissä. Muista, etteivät hairahduksemme tee tyhjäksi Jumalan armoa ja työtä meissä. Pelastuksen lahjaa ei kukaan voi riistää meiltä pois. (Joh.6:35-40)

Tämä pelastava sydämen usko (Room. 10) palauttaa ihmisen alkuperäisen yhteyden Jumalaan. Tämä on pystysuora yhteys ylöspäin. Ihminen ei voi parhaimmillakaan teoillaan korvata Jumalan sovitustyötä Jeesuksen kautta. Kysymys on siitä, hyväksymme vai hylkäämme sanoman.

Mutta uskovaisella ihmisellä on myös yhteyksiä vaakasuorassa eli kontaktit muitten ihmisten kanssa. Tällä tasolla aidon uskon tulisi vaikuttaa tekoihin ja käyttäytymiseen. Jos usko ei kanna minkäänlaisia hedelmiä tässä suunnassa, voidaan aiheellisesti epäillä uskon aitoutta. Hengen hedelmä on lueteltu Gal.5:22.

Sitä paitsi meillä on myös prosessi itsemme kanssa. Voimmeko antaa anteeksi itsellemme? Jos jäämme tuijottamaan liikaa itseemme ja heikkouksiimme, voi tämä hidastaa meidän hengellistä kasvuamme ja kypsymistämme.

Me emme kuitenkaan ole toistemme tuomareita tässä asiassa. Kuitenkin täytyy muistaa, että ihminen on vajavainen. Uskovainenkin joutuu kerran vastuuseen omista teoistaan. Tässä "Kristuksen tuomioistuimessa" ei kuitenkaan langeteta kadotustuomioita.

Raamattu puhuu käyttäytymisestä ja teoista paljon ja antaa monenlaisia ohjeita ja neuvoja, joten ne ovat tärkeitä, mutta eivät ratkaise pelastuskysymystä.

Kun Jumala antaa syntimme anteeksi, tulee meidänkin antaa toisillemme anteeksi. Matt. 6: 14. "Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. 15. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne."

Muista antaa itsellesi myös anteeksi!

Mitä pelastus EI OLE

Me EMME pelastu synnin seuraamuksista Jumalan yhteyteen:

  • Omien tekojemme ja hyvien töiden ansiosta. Hyvät teot eivät pelasta, eivätkä synnytä elävää uskoa. Sen sijaan elävä usko Jeesukseen vaikuttaa tekoja. (Huom. tämä järjestys, joka monille tuntuu olevan vaikea!)
  • Täyttämällä lain vaatimuksia. Siihen emme pysty. "Kaikki ovat syntiä tehneet."
  • Älyllisen pohdinnan kautta. Monet ovat esittäneet viisaita ajatuksia ja teorioita, mutta ne eivät pelasta.
  • Tunteidemme perusteella. Tunteet vaihtelevat kuten lämpötila ulkona.
  • Kuulumalla johonkin kristilliseen seurakuntaan.
  • Toimimalla aktiivisesti seurakunnan työssä.
  • Tiettyjen rituaalien ja hartaustoimintojen avulla.

PELASTUKSEN ESTEITÄ mm

  • Epäusko. Ei luoteta Sanaan.
  • Itsekkyys. MINÄ määrään, mihin uskoon. Ei ole muita auktoriteetteja.
  • Arvosteluhenki ja liiallinen kriittisyys. "Kaikki on kyseenalaistettava."
  • Ihmispelko.
  • Itsensä aliarvioiminen. Minä olen tällainen, joten enhän minä …
  • Pelko, ettei pysy uskossa.
  • Sieluvihollisen monenlaisia verukkeita.
  • Huonoja kokemuksia uskovaisista ja heidän toiminnoistaan ja riidoistaan.
  • Oletetaan, että usko Jeesukseen on vain ERÄS ihmisen keksimä uskonto, joista joskus on huonot kokemukset.

Näissä ei kuitenkaan huomioida Jumalan voimaa ja sen muuttavaa vaikutusta ihmiselämässä.

Raamattu puhuu kahdenlaisesta pelastuksesta:

  1. Pelastus = uudestisyntyminen eli Jumalan lapseksi pääseminen. Tässä on juuri tästä kysymys.
  2. Lopullinen pelastus tämän maallisen elämän jälkeen, kun olemme uskossa vaeltaneet.

Olet vierailija    1.1.2005 lähtien.
Alkuun
Paluu