Usko ja tiede

. 1. Ovatko kristillinen usko ja tiede vastakkain?
2. Mistä on sitten kysymys?
3. Tieteen rajoitukset
4. Tutkimuksen periaatteita

1. Ovatko kristillinen usko ja tiede vastakkain?

Monet yrittävät väittää, että näin on. Mutta silloin ei huomioida niiden todellisia ulottuvuuksia eikä niiden rajoituksia. Monet tarkastelevat asioita oman elämänkatsomuksen pohjalta, jolloin on kysymys filosofisesta eikä tieteellisestä arvioinnista. Siltä pohjalta ei voi ratkaista kysymystä. Tässä esityksessä otetaan tiivistetysti esille joitakin näkemyksiä tästä ongelmakentästä.

Kritiikki liikkuu kahdella tasolla:

a. Periaatteellisella tasolla väitetään, että tiede korvaa kristinuskon.
Väitetään, että sitä mukaan kun tiede menee eteenpäin, tarve uskoa Jumalaan vähenee. Jotkut jopa kuvittelevat, että tiede voi täysin vastata kaikkiin ihmisen kysymyksiin. Kuten myöhemmin selviää, asia tosin ei ole niin. Tiede ei pysty selvittelemään ihmisen olemassaolokysymyksiä. Nämä sekä Jumala ovat kokonaan tieteen ulottumattomissa, kuten olen monessa kohdassa tuonut esille.

Vaikka tiedämme paljon luonnonlakien periaatteista sekä ihmisen ja muun luomakunnan toiminnasta, tiede ei pysty selvittelemään näitten luonnonlakien ja monenlaisten toimintojen alkuperiä. Mistä ja miten kaikki on kehittynyt? Teorioita toki on, mutta niitä ei voi kokeellisesti todistaa oikeiksi.

Maallikko voi usein vain turvautua terveeseen talonpoikaisjärkeen. On paljon alueita ja ilmiöitä, joita ei hallita. Olen pannut merkille, miten monet innokkaasti hyväksyvät melkein mitä vaan, mutta samalla hylkäävät kylmästi ei mieluisia käsityksiä. Monilla on utopistinen usko tieteen mahdollisuuksiin. Saattaa olla, että tiedemiehillä yleensä on realistisempi käsitys. Monet tekijät voivat toki viedä tiedettä harhaan, esim. projektien rahoitus tai väärin asetetut kriteerit.

b. Usein asetetaan usko ja tiede vastakkain.
Tuodaan usein esille esimerkkejä, jotka kuulemma vahvistavat tällaista vastakkaisasettelua. Lähemmin tarkasteltuna ne usein kuvaavat käsityksiä, joilla eivät itse asiassa kuulu perusasiaan, vaan ovat joidenkin ihmisten tai ryhmien omia tulkintoja tietyistä ilmiöistä. Esimerkkinä mainittakoon käsitys, että kristinuskon mukaan maailma olisi litteä. Tämä esim. koostuu kahdesta seikasta:
1) Jossakin vaiheessa kirkko omaksui sen ajan tieteen käsityksiä, jotka myöhemmin ovat osoittautuneet vääriksi.
2) Ei ole ymmärretty, että Raamatussa on sanontoja, jotka lähtevät sen ajan ihmisten tavasta tarkkailla ympäröivää maailmaa ihmisen näkökulmasta. (Tällaisia sanontoja on vielä jopa tänä päivänä allakassa, kun puhutaan, että aurinko nousee tai laskee tiettynä päivän hetkenä.) Näitten sanontojen kohdalla meidän tulisi ymmärtää se totuus, joka näitten takana häämöttää.

Tässä en ryhdy yksityiskohtaisemmin käsittelemään niitä kohtia, joissa on väitetty vastakkaisuutta. Niistä on paljon selvityksiä muualla, eikä erilaisista lähtökohdista johtuen ole aina päästy yhteisymmärrykseen. Lisäksi käsitykset puolin ja toisin saattavat muuttua melkoisesti.  Paljon hyödyllisempää on lyhyesti ottaa esille joitakin yleisiä periaatteita, joiden pohjalta tulisi lähestyä näitä ongelmia.

2. Mistä on sitten kysymys?

Useimmiten usko ja tiede eivät puhu asioista samoista näkökulmista. Lainaan tässä osittain lyhennettyinä ajatuksia Stefan Gustavssonin kirjasta "Perusteltu usko":

"Kristilliseen uskoon sisältyy mahtava näkemys tiedon olemuksesta! Voimme tiivistää sen neljään kohtaan:

- Jumala on totuuden lähde. Hänellä on kaikki tieto, ja hän tuntee kaikki tosiasiat. On olemassa joku, jolla on ehdoton, yleispätevä ja kaikenkattava tieto. Jumala on totuuden perimmäinen ankkuri.
- Maailmankaikkeus on todellinen ja käsitettävissä oleva. Einsteinin kerrotaan sanoneen: "Käsittämättömintä maailmankaikkeudessa on se, että se on käsitettävissä!" Viimeisten sadan vuoden aikana olemme korjanneet fantastisia hedelmiä saamalla todellista tietoa maailmankaikkeudesta.
- Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, ja hänellä on kyky saada tietoa ympäröivästä maailmasta. Hänen aistinsa ja hänen ajatuksensa ovat sopusoinnussa hänen ulkopuolellaan olevan todellisuuden kanssa. Hän on yhteydessä todellisuuteen!
- Jumala on ikuisesta näkökulmastaan käsin ilmoittanut totuuksia sekä itsestään että maailmankaikkeudesta ja saattanut ne ihmisen ulottuville.

Kristillisestä näkökulmasta tarkasteltuina Jumalan teot luomakunnassa ovat sopusoinnussa sen kanssa mitä Jumala on ilmoittanut Raamatussa. Ilmaistakseni asian teologisesti: luomakunta eli yleinen ilmoitus ja Raamattu eli erityinen ilmoitus pitävät yhtä. Niillä on sama lähde. Mutta tiede ja teologia eivät aina ole sopusoinnussa keskenään. Miksi? Meidän on erotettava toisistaan luomakunta (Jumalan teko) ja tiede (ihmisten tulkinta luomakunnasta) sekä Raamattu (Jumalan sana) ja teologia (ihmisten tulkinta Raamatusta). Kun tiede ja teologia törmäävät, voi olla kyse ihmisten tekemistä virhetulkinnoista: tiede on voinut tulkita väärin luomakuntaa, teologia on voinut tulkita väärin Raamattua, tai sitten molempia täytyy oikaista."

Kristillinen usko lähtee siitä, mitä 1 Moos. 1-2 luvuissa kerrotaan ihmisestä ja hänen tehtävistään:
1) Ihminen luotiin Jumalan "kuvaksi". Olen muualla maininnut, että meidänkin tulisi heijastaa jotain Jumalan ominaisuuksista:  rakkaus, pyhyys (harmonia)  ja oikeudenmukaisuus. Mutta siihen sisältyy varmasti, että meidän tulisi toimia eräänlaisena Jumalan sijaishallitsijana tässä maailmassa.
2)  Ihmisen ensimmäinen tehtävä on viedä elämä eteenpäin; "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää!"
3) Ihmisen tulee toiseksi hallita luomakuntaa: "... ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu"
4) Eräs tehtävä on varjella luomakuntaa; hänet on asetettu "viljelemään ja varjelemaan sitä". Hänellä on vastuu siitä, eikä hän saa kuluttaa loppuun eikä tuhota sitä, minkä Jumala on hänen käsiinsä uskonut.
5)  Ihmisen tehtävä on nimetä luomakunnan osa-alueet ja samalla myös ymmärtää niitä.

Näiden tehtävien voidaan sanoa olevan koko luomakunnan kattavan hallintatehtävän sovellutuksia. Vallita, varjella ja nimetä - Jumala haastaa tekemään työtä, tutkimaan, kehittämään tekniikkaa ja tiedettä... Yksikään elämänkatsomus ei anna tieteelle korkeampaa asemaa kuin kristillinen usko. Jumala itse on kutsunut meidät hallitsemaan luomakuntaa. Näin tiede ja tutkimus ovat sidoksissa olemassaolomme merkitykseen.
Gustavsson kiteyttää hienosti:
"Ei ole sattumaa, että moderni tiede syntyi kristillisessä länsimaailmassa! Kristillisen maailmankuvan merkitys luonnontieteiden synnylle voidaan tiivistää seuraavasti:

- Jumala on järjestyksen Jumala - siksi luonnossa on lainalaisuuksia
- Jumala on ainoa Jumala - siksi lait ovat johdonmukaisia
- Ihminen on Jumalan kuva - siksi Jumalan maailmaa on mahdollista ymmärtää
-    Maailmankaikkeus on luotu eikä välttämätön - siksi havaintojen tekeminen on välttämätöntä
 -    Maailmankaikkeus ei ole  jumalallinen eikä sillä ole sielua  - siksi kokeiden tekeminen ei ole vaarallista"  
(Lainaus loppuu)

Ihminen on siis saanut tehtäväkseen vallita tätä luomakuntaa ja niin ollen pyrkiä varjelemaan sitä. Tässä suhteessa voimme vain todeta, että paljon on mennyt pieleen. Maailma saastuu yhä enemmän. En puutu siihen tässä sen enempää.

Mutta ihminen on myös saanut kykyä hankkia tietoa, selvittää monenlaisia elämäämme kuuluvien sektoreiden toimintamalleja ja niitten avulla parantaa elinolosuhteitamme. Tässä suhteessa tiede on tehnyt suuria harppauksia varsinkin viimeisten vuosikymmenien aikana. tästä saamme nykypäivän ihmisinä olla kiitollisia.

Mutta niin kuin niin monella alueella tiedettä voidaan myös käyttää väärin, jos ihmisen motiivit ja pyrkimykset ovat vääriä. Tiede vaatii täyttä avoimuutta ja ennakkoluulottomuutta. Valitettavasti tiedemiesten omat maailmankatsomukset voivat luvattoman paljon vaikuttaa siihen, että "tiede urautuu" tietylle katsantokannalle.  Jos tietty tällainen yleinen käsitys tulee vallitsevaksi, on erittäin vaikeata saada poikkeavia näkemyksiä yleiseen tietoisuuteen.

Taustani pohjalta olen yleensä suhtautunut myönteisesti tieteeseen ja tutkimukseen. Valitettavasti olen törmännyt alueisiin, jossa on mielestäni rikottu erittäin röyhkeästi tärkeitä periaatteita. Tästä syystä on tutkimus, tai oikeammin tutkimustulosten analysointi,  johtanut täysin virheellisiin päätelmiin, joita on kuitenkin yleisesti omaksuttu tietyistä syistä. Ikävintä näissä tapauksissa on että:
1) sivuutetaan tai mitätöidään selkeitä todisteita toiseen suuntaan
2) suhtaudutaan erittäin ylimielisesti ja halveksivasti niihin, jotka ovat eri mieltä

Otteita Gustavssonin kirjasta:

3. Tieteen rajoitukset
Näitä voi luokitella karkeasti kolmeen alueeseen.

a. Tieteellisen työskentelyn alue on rajallinen.
Se ei voi vastata tarkoitus- tai arvokysymyksiin, vaan ainoastaan kysymyksiin siitä miten jokin toimii.
Se voi tutkia luonnontieteellisiä lainalaisuuksia. Siten se esim. voi tutkia ihmisruumiin toimintaa, mutta se ei voi antaa vastausta siihen:
- mikä on ihminen
- mikä on moraali ja sen alkuperä
- perustella ihmisen arvoa
- ratkaista kysymystä elämän tarkoituksesta
- ratkaista kysymystä ihmisen itsekkyydestä

Voidaan sanoa, että tiede ja elämänkatsomus täydentävät toisiaan. Kristinusko ei puhu siitä, miten kaikki fyysisesti tai biologisesti toimii - ihminen on saanut luomisen yhteydessä tehtäväkseen ottaa siitä selvää. Toisaalta tiede ei voi sanoa mitään fyysisten ja biologisten tapahtumasarjojen tarkoituksesta tai arvosta - nimenomaan niistä alueista, joista usko puhuu!

b. Tieteellisen työskentelyn alue on ajallisesti rajallinen.
Normaalisti tieteessä pyritään tutkimaan luonnon toimintoja reaaliajassa. Siinä työskennellään säännönmukaisten ilmiöiden parissa, ja se on määritelmältään empiiristä ja kokeellista. Kun tullaan kysymyksiin alkuperästä, pelisäännöt muuttuvat jyrkästi. Kysymykset siitä, kuinka maailmankaikkeus, maapallo tai elämä on syntynyt, eivät kuulu säännönmukaisiin ilmiöihin, eikä niitä voida tutkia empiirisesti tai kokeellisesti. Ne ovat menneisyyteen kuuluvia kertakaikkisia tapahtumia. Eikä kukaan meistä ollut paikalla niiden tapahtuessa! Siksi kysymykset alkuperästä jäävät empiirisen tutkimuksen ulkopuolelle.

Ajatus, että kaikki olisi tapahtunut yhtenäisessä pitkässä tapahtumasarjassa syyn ja seurauksen periaatteella, on vain pelkkä olettamus. Naturalistinen näkemys on, ettei ole mitään yliluonnollista. Mutta jotain on joskus tapahtunut. Kristilliseen uskoon sisältyy useita tapahtumia, jotka ovat ainutlaatuisia. (Lisää Gustavssonin ajatuksia on osiossa "Elämänkatsomusten viidakossa").

c. Tieteen tulokset ovat rajallisia.
Tiede ei maineestaan huolimatta ole neutraalia! On oikeastaan väärin sanoa: "Tiede sanoo, että...". Tiede ei osaa puhua, se on abstraktio. Ainoastaan yksittäiset tiedemiehet ja tiedenaiset voivat sanoa jotakin. Tiede on aina riippuvainen ihmisistä, heidän maailmankuvastaan ja lähtökohdistaan.
Meihin ovat vaikuttaneet tapaamamme ihmiset, lukemamme kirjat ja se yhteiskunta, jossa olemme varttuneet. Ja se maailmankuva ja ne arvot, jotka olemme omaksuneet, vaikuttavat väistämättä tutkimukseemme. Ne ratkaisevat, millaisia kysymyksiä asetamme, miten niitä arvioimme, millaiseen arvojärjestykseen asioita asetamme ja miten asioita tulkitsemme. Siksi tiede ei koskaan ole täydellistä eikä lopullista. Tiede on aina matkalla, aina avoinna uudelleenmäärittelylle ja uusille näkö kulmille - tai ainakin sen pitäisi olla.

Jälleen siis korostuu se, miten suuri merkitys on lähtökohdillamme. Kuten Thomas Kuhn osoitti klassisessa teoksessaan, kaikki tutkimus riippuu paradigmoista, perusmalleista, joista tiettynä ajankohtana lähdetään liikkeelle. Paradigma sinänsä ei ole tiedettä, vaan se edeltää tieteellistä toimintaa ja vaikuttaa sen tuloksiin. Toisin sanoen se on nöyrästi omalla paikallaan tieteen tulosten edessä. Uusien löytöjen ja uuden paradigman valossa vanhat tulokset eivät kenties enää olekaan niin kovin varmoja.

Eräs suuri ongelma on, että hallitsevana paradigmana on jo kauan ollut naturalismin suljettu maailmankaikkeus. Tämä paradigma on asteittain saanut tieteessä itsestään selvän ja neutraalin lähtökohdan aseman. Mutta Jumalan pois sulkeminen ei ole neutraalia, se on elämänkatsomuksellinen kannanotto. Walter Moberly osuu oikeaan kirjoittaessaan tästä ongelmasta:

"Perustavan uskonnollisen kysymyksen suhteen modernin yliopiston tarkoituksena on olla neutraali, ja neutraali se katsoo olevansakin, mutta sitä se ei ole. Uskoa Jumalaan ei missään nimessä oteta huomioon eikä sitä myöskään avoimesti suljeta pois. Se tapahtuu paljon petollisemmin kuin avoimesti kieltämällä; Jumalaa ei oteta huomioon... Tässä mielessä nykyinen yliopisto on ateistinen... Erehdytään, jos oletetaan, että jättämällä jokin aine kokonaan pois opetuksesta siitä ei opeteta mitään. Silloinhan päinvastoin ilmaistaan, että se pitää jättää pois ja että se on siksi merkitykseltään vähäinen. Ja tätä ei sanota avoimesti ja selvästi siksi, että silloin jouduttaisiin kritiikin kohteeksi; asiaa pidetään yksinkertaisesti selviönä, ja siihen vihjataan sanattomasti, itsestään selvästi ja vastustamattomasti."

On siis erotettava toisistaan tosiasia, tosiasian tulkinta ja tosiasian tulkintaan vaikuttavat edellytykset. Muutama esimerkki evoluutioteorian ympärillä käytävästä keskustelusta havainnollistakoon tätä: Fossiililöydöt ovat tosiasia. Kaikki ovat yksimielisiä olemassa olevista jäänteistä - siinä mielessä, että kaikki ovat yksimielisiä fossiilien olemassaolosta. Se, miten niitä tulkitaan, on toinen kysymys ja ratkeaa pitkälti sen perusteella, miltä meidän etukäteen omaksumamme teoriat maapallon elämän kehityksestä näyttävät. Paradigma ohjaa tosiasioiden tulkintaa. Samanaikaisesti tosiasiat vaikuttavat parhaassa tapauksessa vähitellen paradigmaan.

Toinen esimerkki on makroevoluutio. Se ei ole havainnoitavissa oleva tosiasia. Se on eräs tulkinta tosiasiasta, nimittäin mikroevoluutiosta. Empiirisesti todennettavissa olevia pieniä muutoksia käytetään evoluutio teoriassa tulkinta-avaimena, jonka avulla pyritään ymmärtämään elämänmuotojen kehitystä. On totta, että eri lajeissa tapahtuu muutoksia. Evolutionistien tulkinnan mukaan nämä muutokset, jos niiden vain annetaan vaikuttaa tarpeeksi kauan, selittävät eri lajien olemassaolon. Tämä tulkinta edellyttää, että kaikki tapahtumasarjat ovat kautta maailmankaikkeuden historian olleet samanlaisia. Jos tämä pitää paikkansa, jos nykyisyys riittää menneisyyden ymmärtämisen avaimeksi, silloin voitaisiin selvittää historian kulku tutkimalla tällä hetkellä havaittavissa olevien toimintojen aiempia vaiheita. Mutta väite, jonka mukaan kaikki tapahtumasarjat ovat olleet samanlaisia, ei ole tieteellinen, vaan se on naturalistista filosofiaa! Se merkitsee sitä, että menneisyydessä tapahtuneen yliluonnollisen asioihin puuttumisen mahdollisuus suljetaan alun alkaen pois. Jumalan suoraa luomistekoa ei oteta huomioon edes mahdollisuutena. Se, mikä aluksi näyttää järkevältä tieteelliseltä asennoitumiselta vailla ennakkoasenteita (luonnon toimintoja tarkkaillaan nyt ja sen perusteella tehdään johtopäätökset niiden synnystä), onkin kaikkea muuta. Kaikki rakentuu sen varaan, ettei maailmankaikkeuden historiaan sisälly muita kuin luonnollisia ja samanmuotoisia tapahtumasarjoja. (Lainaus loppuu.)

4. Tutkimuksen periaatteita:
Näitä en ryhdy laajemmin selvittelemään. Lainaan joitakin omia ajatuksia vuosikymmenien takaa:

Olen itse vuosikymmeniä puuhannut tutkimuksen parissa. Tosin alueeni on ollut kemiallinen prosessitekniikka. Siksi tuon esille jotain tutkimuksen periaatteista, ehkä osin kantapään kautta opittuna. Esitän erittäin lyhyesti eräitä tutkimuksen perusasioita :

1. Tutkimuksessa on huomioitava kaikki kohteeseen liittyvät asianhaarat. Jos jätetään jotain, joko tahallisesti tai tietämättäkin, pois, voi tutkimustulos vääristyä pahoin ja koko tutkimus menee "pieleen". (Jos "tutkimusta" tehdään vain tietyn lopputuloksen saavuttamiseksi, esim. jonkin teorian tai väitteen kumoamiseksi tai omien mielipiteiden tukemiseksi, joudutaan usein luopumaan tästä periaatteesta, eikä silloin saisi edes puhua tutkimisesta.)

2. Edellä mainittu periaate merkitsee perusteellista paneutumista ja tutustumista kaikkiin vaihtoehtoihin.

3. On löydettävä oikea tutkimus- (mittaus-) menetelmä , jotta saataisiin luotettavia tuloksia. Tämä on usein vaikea tehtävä, ja siihen monet tutkimukset kompastuvatkin.

4. Ellei tietojen tai menetelmien puutteen vuoksi voi esittää varmoja tuloksia, on vähimmäisvaatimus, mitä voi vaatia rehelliseltä tutkijalta, että hän ilman omia ennakkoluuloja esittää a) kohteen liittyvät teoriat ja vaihtoehdot b) eri mittausmenetelmien luotettavuudet c) tulokset tai eri johtopäätökset puolesta ja vastaan.

Näistä voidaan olla jokseenkin yksimielisiä silloin, kun on kysymyksessä teknillisiä ja luonnontieteellisiä tutkimuksia.  Edellytyksenä on, että löytyy yhteisesti sovittuja tutkimusmenetelmiä instrumentteineen.

Kun on kysymys olemassaolomme perimmäisistä syistä, elämänkatsomuksista ja nk. yliluonnollisista ilmiöistä on tilanne paljon vaikeampi, koska näitä alueita ei voi kokeellisesti lähteä rekonstruoimaan. Niissä uskon ja tieteen välinen kuilu voidaan mielivaltaisesti paisuttaa. Kysymys on kuitenkin eri alueilta. Niiden tulisi pikemmin täydentää toisiaan. Käytävä jatkuva kinastelu on useimmiten aika hyödytön.   

  

 

    1.9.2006 lähtien.

Paluu