LOPUN AIKA

Mitä Raamattu opettaa lopun ajoista.

JOHDANTO

1. PROFETIOIDEN LUONNE

2. LOPUN AJAN JAOTTELU

2.1.Lopunajallinen järjestys

3. JEESUKSEN TULEMUS

3.1 Jeesuksen tulemisen ajankohta

3.2 Ylöstempaamisen valmius

3.3 Milloin seurakunta temmataan ylös

3.4 Raamatunjakeita Jeesuksen toisesta tulemuksesta

4. TUHATVUOTINEN VALTAKUNTA JA VIIMEINEN TUOMIO.

5. SEURAKUNNAN LÄHETYSTEHTÄVÄN LOPPUUNSAATTAMINEN

6. LÄHTEET

JATKO-OPETUS TÄLLE AJALLE : KOINTÄHTI

 

 

JOHDANTO

Tulevaisuus on aina kiinnostanut ihmisiä. Valtavasti on ollut ennustuksia. Monet ovat yrittäneet ennustaa milloin mitäkin tapahtuu. Yleensä ovat ennustukset menneet pieleen.

Raamattukin puhuu paljon tulevista ajoista, vaikka sen pääsanoma on toki tätä päivää varten. Raamattu ei kuitenkaan anna tarkkoja päivämääriä.

Raamatun sanomasta koskien viimeisiä aikoja on, kuten myöhemmin nähdään erilaisia tulkintoja. Herää ehkä kysymys, mistä tämä johtuu? Eikö Raamatun tulisi olla yksiselitteinen? Mitä tapahtuu, jos tulkitsen näitä profetioita väärin?

Raamattu ei kerro tulevaisuuden asioita puhtaasti kronologisessa järjestyksessä, vaan antaa välähdyksiä eri yhteyksissä, joista sitten joudumme tekemään yhteenvetoja kronologisesta tapahtumajärjestyksestä. Uskon, että tässä piilee suuri jumalallinen viisaus. Jos meille olisi kerrottu kaikki tarkasti eriteltynä, ihmisen pahuus ja itsekeskeisyys keskittyisi näihin tulevaisuuden asioihin tavalla, joka ei olisi Jumalan tahdon mukaista. Ihmisen pelastus ei riipu näistä lopun ajan tulkinnoista, vaan yksinomaan Jeesuksen täytetystä sovitustyöstä. Meille on annettu kehotus : Valvo ja rukoile !

Seuraavassa on Juhani Kuosmasen opetus näistä viime aikojen tapahtumista Raamatun mukaan. Hän on perusteellisesti perehtynyt aiheeseen. Olen saanut aineistoa henkilökohtaisesti tätä internet-osastoa varten. Esitys on koottu eri kirjoituksista, joissa on osittain hieman päällekkäisyyttä.

1. PROFETIOIDEN LUONNE

Voidaksemme tulkita Raamatun profetioita Kristuksen tulemuksesta ja erityisesti Ilmestyskirjaa oikein, meidän tulee tuntea muutama eskatologian (oppi lopunajoista) tulkintaperiaate.

- Raamattu on ohjeellinen ja tulkitsee itse itseään.

- Raamattu sisältää sekä kirjaimellista että vertauskuvallista ennustusta. Profetiat on tulkittava kirjaimellisesti, missä niin voidaan tehdä. Hengellinen tai symbolinen tulkinta tulee kysymykseen silloin, kun symboli on ilmoitettu itse tekstissä (esim. Ilm. 12:1) tai muualla Raamatussa (1. Kor. 10:11) tai tekstiyhteydestä käy selvästi ilmi, ettei kirjaimellinen tulkinta ole mahdollista. Symbolinenkin kieli kuitenkin ilmaisee kirjaimellisen totuuden.

- Ilmoitus on etenevää. Vanhan testamentin ennustukset koskivat pääasiassa Israelia; evankeliumitkin puhuvat vielä enimmäkseen valtakunnasta, koska seurakunta oli ennen helluntaita kätketty salaisuus. Uuden testamentin kirjeissä on jo selkeät peruslinjat, mutta vasta Ilmestyskirja on eskatologian pääoppikirja, joka selostaa asiat yksityiskohtaisesti ja lopullisesti.

- Edelliseen liittyen ennustuksissa on kehä kehässä eli ne toteutuvat useamman kerran. Osa toteutuu profeetan omana tai pian häntä seuraavana aikana. Varsinkin monet Vanhan testamentin profetiat toteutuvat Kristuksen tai seurakunnan aikana ja uloin kehä lopun aikana. Esimerkiksi Sakarjan ennustus Jerusalemin temppelin rakentamisesta (Sak. 4. ja 6. luku) ja Hengen lepäämisestä pohjoisessa maassa toteutui ensin Serubbaabelin aikana, kun hän sai Pyhän Hengen vaikutuksesta pohjoisessa olevasta Persian hovista luvan jatkaa temppelin rakentamista. Seuraavaksi profetia toteutui Kristuksessa (6:12) ja täyttyy lopullisesti tuhatvuotisessa valtakunnassa (6:13).

Sama kehällisyys on lukuisissa Jesajan ennustuksissa (esim. 7. luku), evankeliumeiden Jerusalemin hävitysennustuksissa ja jopa monissa Ilmestyskirjan ennustuksissa. Ilmestyskirjalla oli sanoma Johanneksen omalle ajalle koskien mm. ajan arvoja, asenteita ja ratkaisuja. Mutta jos typistämme sanoman koskemaan vain Johanneksen omaa aikaa, leikkaamme Ilmestyskirjan sanomasta pääosan pois, sillä kaikki ei suinkaan toteutunut Johanneksen aikana. Ilmestyskirja on ilmoituksensa mukaan nimenomaan ennustavaa profetiaa. Tulkinnassa ei saa sortua kumpaankaan ojaan.

Takaisin alkuun

2. LOPUN AJAN JAOTTELU

Raamatun mainitsemaan lopunaikaan sisältyvät mm. seuraavat aikajaksot:

seurakunnan aika, vihan aika, jolloin Antikristus hallitsee, tuhatvuotinen valtakunta, jolloin Kristus hallitsee. Sen jälkeen tulee uusi, Jumalan hallitsema, ikuinen maailmankaikkeus.

Lopun aikaan sisältyy myös kolme tuomiota: ylöstemmatun seurakunnan tuomio taivaassa (1. Kor. 3:13; 2. Kor. 5:10; Ilm. 3:5,12), kansojen tuomio maan päällä (Matt. 25:31,32; 19:28; Ilm. 20:4) ja viimeinen tuomio (Ilm. 20:11).

Kristuksen (ylöstemmatun seurakunnan) tuomioistuin (1 Kor. 3:11-15) :

- Palkka- ja kiitostumio
- Teot koetellaan, ovatko motiivit olleet oikeat
- Ei julisteta kadotustuomiota

Vihan aika (puhutaan myös suuresta ahdistuksesta) koostuu kahdesta kolmen ja puolen vuoden jaksosta, jolloin Antikristus hallitsee. Alussa hän tekee liiton Israelin kanssa (Dan. 9:27a, Joh. 5:43), mutta rikkoo sitten liiton ja alkaa vainota Israelia (Dan. 7:25, 9:27b; Ilm. 11:2; 12:5,14; 13:7).

Antikristus on persoonallinen Jumalan vastustaja, eikä mikään järjestö tai virka (Dan. 7:8,11,24; 8:23; 11:36; Joh. 5,43; 2 Tess. 2:3). Antikristuksen aika alkaa seurakunnan ylöstempaamisen jälkeen (2 Tess. 2:7,8; Ilm. 6:1) ja päättyy Jeesuksen tuloon Öljymäelle (2 Tess. 2:8; llm. 19.-20). Hän nousee saatanan vaikutuksesta ja voimasta (Jes. 14:12-16; Dan. 8:24; 2 Tess. 2:9; Ilm. 13:2).

Kansojen tuomio. Maan päälle tulonsa jälkeen Kristus kutsuu tuomiolle Israelin (Matt. 24:31; Jes. 27:12,13: Matt. 19:28) ja muut elossa olevat kansat (Matt. 25:31,32; Jooel 3:2). Kuolleista herätetään vihan ajan marttyyrit (Ilm. 20:4).

Tuomiolla tutkitaan mm., ketkä pääsevät tuhatvuotiseen valtakuntaan (Jes.26:9,10; Matt 25:34)

2.1 Lopunajallinen järjestys

Eri koulukunnat sijoittavat tapahtumat eri järjestykseen. Postmillennialistit (post = jälkeen, millennium = tuhat vuotta) opettavat, että Jeesus tulee vain viimeiselle tuomiolle tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen. Osa tästä joukosta on amillennialisteja, jotka opettavat, että nyt on tuhatvuotinen valtakunta, ja saatana sidotaan evankeliumin julistuksen ja kirkon kasvun myötä.

Premillennialistit (pre = ennen) opettavat Jeesuksen tuloa ennen tuhatvuotista valtakuntaa. Osa heistä uskoo, että Jeesus tulee antikristillisen vihan ajan jälkeen (Ilm. 19. luku). Osa opettaa Jeesuksen tulevan vihan ajan puolivälissä (Ilm. 11-12 luvut). Kolmannet opettavat, että Jeesus tulee ennen vihan aikaa noutamaan seurakunnan.

Paavali kirjoitti, miten Kristus tulee taivaista ja pelastaa seurakunnan tulevasta vihasta (1. Tess. 1:10). Vihalla tarkoitettanee ajanjaksoa, sillä jo Danielille ilmoitettiin viimeinen vihan aika (Dan. 8:19; 11:36), joka käsitti usean vuoden jakson (8:13). Karitsan viha alkaa Ilm. 6. luvun tuomioilla (6:16,17). Jeesus lupasi pelastaa Filadelfian enkelin yleismaailmallisesta koetuksesta (Ilm. 3:10), jolla tarkoitettanee antikristillistä vihan aikaa.

Ilm. 7. luvussa nähdään, vihan tuomioiden vasta alkaessa, jo ylöstemmattuna 24 vanhinta ja suuri valkopukuinen joukko (7:9,11). Tämä joukko kiittää ilmeisesti siitä eskatologisesta pelastuksesta, joka on seurakunnalle luvattu (7:10; 1. Piet. 1:5,9). Tämän jälkeen jatkuu Ilmestyskirjassa vihan ajan kuvaus, mutta sanaa seurakunta ei mainita kolmannen luvun jälkeen ennen kuin taas kirjan lopussa.

Tapahtumien todennäköinen järjestys on siis: Kristus tulee ensin pilviin ja tempaa seurakunnan Kristuksen tuomioistuimen eteen, sitten tulee vihan lopussa seurakunnan kanssa kukistamaan Antikristuksen ja perustaa tuhatvuotisen valtakunnan. Sen jälkeen on viimeinen tuomio ja tuleva ikuisuus.

Takaisin alkuun

3. JEESUKSEN TULEMUS

Jo Vanha testamentti puhui Messiaan kahdesta tulemisesta. Hän tulee vaatimattomana kuin juuri kuivasta maasta (Jes. 53:2) ja nöyränä aasilla ratsastaen, haavat rinnassaan (Sak. 9:9; 13:6,7). Hän on rikkomusten tähden haavoitettu (Jes. 53:5). Toisaalta Messias tulee kirkkaudessa lopun aikana (Dan. 8:13,14; Sak. 14:5). Kysymyksessä ei ole saman tulemisen eri puolet, vaan kokonaan eri tulemiset, joiden välissä oli tietty aika.

Uusi testamentti puhuu Jeesuksen paluusta maan päälle yli 300 kertaa. Näin se on Ut:n keskeisimpiä asioita, jota ei voida raamatuntutkimuksessa ohittaa.

Jeesuksen toinen tuleminen on varma asia. Ennen kärsimistään Jeesus itse lupasi tulla noutamaan omansa: "Minä tulen takaisin ja otan teidät tyköni", Joh. 14:3. Kristuksen taivaaseen astumisen jälkeen enkelit vakuuttivat hänen tulevan takaisin (Apt. 1:11). Vielä kirkkaudesta Jeesus lähetti apostoli Johanneksen kautta terveiset: "Totisesti, minä tulen pian", Ilm. 22:20. Messias on luvannut pelastaa myös Israelin lopun aikana, jolloin viha Israelia kohtaan on suuri (Dan. 11:36; 12:1; Sak. 14:2-5).

Jeesus itse lupasi palaavan kirkkaudessa takaisin. Jeesuksen kirkastuminen vuorella oli esinäytös tästä tulemuksesta (Matt. 16:27,28; 2. Piet. 1:16-18). Jotkut ovat tulkinneet Jeesuksen erehtyneen puhuessaan tässä tulemuksestaan, mutta Pietari, silminnäkijä, vahvistaa, ettei kyse ollut lopullisesta tulemuksesta vaan tulemuksen voiman osoittamisesta.

Näiden lupausten perusteella Jeesuksen tulemus on aina ollut seurakunnan toivo (Tiit. 2:13). Toisaalta apostolit odottivat pikaista paluuta (1. Tess. 4:15-17), toisaalta sekä Jeesus (Matt. 25:5,19; Luuk. 19:11-) että Paavali (2. Tess. 2:2) opettivat Herran tulon viipyvän. Niin kuin morsian odottaa sulhasta, niin joka sukupolvessa morsiussielut odottavat Kristusta.

3.1 Jeesuksen tulemisen ajankohta

Käsitys tulemuksen ajankohdasta jakaa Raamatun lukijat useaan leiriin. Ensiksi, miten tulemus ajoittuu tuhatvuotiseen valtakuntaan nähden, on synnyttänyt kolme tulkintaa.

Postmillennialistit (tulemus tapahtuu tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen, post = jälkeen, millennium = tuhatvuotiskausi) uskovat, että on vain viimeinen tuomio, jota ennen koittaa kirjaimellinen rauhan ja vanhurskauden aika. He tulkitsevat Ilm. 20:6:n ylösnousemuksen hengelliseksi. Heidän mukaan Kristus hallitsee sydämissä, kun maailma kristillistetään.

Amillennialistit puolestaan uskovat, että elämme jo nyt tuhatvuotisessa valtakunnassa. Israelille annetut lupaukset täyttyvät kirkossa. Muutoin heidän näkemyksensä on sama kuin postmillennialisteilla, mm. Ilm. 20:1-6 käsitetään symboliseksi.

Premillennialistinen näkemys (pre = ennen) tulkitsee Ilm. 20. luvun kirjaimellisesti. Premillennialistit opettavat, että Kristus tulee ennen tuhatvuotista valtakuntaa, ja valtakunta on kirjaimellinen. Ennen tuhatvuotista valtakuntaa on niin sanottu vaivan- tai vihanaika. Premillennialistit puolestaan jakaantuvat kolmeen ryhmään kysymyksessä, tempaako Kristus seurakunnan ylös vihanajan ennen, keskellä vai jälkeen.

Posttribulationistit (post = jälkeen, tribulation = koettelemus, kärsimys, tässä: ahdistus, vaiva) opettavat, että Kristus tulee vasta vihanajan jälkeen, kun hänen jalkansa seisovat Öljymäellä. Ilmestyskirjan tulkinnassa Kristuksen tulemus sijoitetaan 20. lukuun, jossa puhutaan ensimmäisestä ylösnousemuksesta. Näin opetettuna seurakunnan ylöstempaaminenkin pilviin olisi mutka ilmassa.

Midtribulationistit (mid = keskellä) sijoittavat tulemuksen vihanajan puoliväliin eli Ilmestyskirjan tulkinnassa 11. tai 12. lukuun. He tulkitsevat, että 7. pasuna on Paavalin mainitsema viimeinen pasuna, ja joko kahden säkkipukuisen todistajan tai poikalapsen ylöstempaaminen symbolisoi seurakunnan ylöstempaamista.

Pretribulationistit opettavat Kristuksen tuloa noutamaan seurakunnan ennen vihan aikaa. Ilmestyskirjan tulkinnassa ylöstempaaminen sijoitetaan joko kolmannen ja neljännen luvun väliin tai kuudenteen lukuun.

Pretribulationistien mukaan Kristuksen toisessa tulemuksessa on kaksi vaihetta: ensin Kristus noutaa seurakunnan taivaaseen Kristuksen tuomioistuimen eteen ja sitten vihan ajan lopussa tulee seurakunnan kanssa kukistamaan antikristuksen, pelastaa Israelin ja perustaa tuhatvuotisen valtakunnan. Ensimmäisessä vaiheessa Kristus ei tule maan päälle asti, vaan seurakunta temmataan häntä vastaan yläilmoihin. Toisessa vaiheessa Kristus tulee Öljymäelle.

3.2 Ylöstempaamisen valmius

Ylösotossa mukaan pääsyn perustana on lahjavanhurskaus (Room. 5:9; Hebr. 10:37-39), Kristuksen täysi armo ja laupeus (1. Piet. 1:13; Juuda 20,21). Kaikki, jotka ovat Kristus-perustuksella, pääsevät mukaan (1. Kor. 3:11-15), vaikka kaikista teoista ja vaikuttimista ei palkkaa saakaan.

Kristus-perustuksella elävä haluaa valvoa (1. Tess. 5:6) ja pyrkiä pyhitykseen (Hebr. 12:14), ettei maailman syntielämä vie pois perustukselta (1. Kor. 6:9,10; Ef. 5:5,6; 2. Piet. 3:17). Paraskin pääsee mukaan armosta, siksi Jumalan pelastavan ja varjelevan armon takia tulemus on kristitylle hyvä ja autaallinen toivo (2. Tess. 2:16; Tiit. 2:11-14). Valvova kristitty on vajavaisenakin jatkuvasti Jeesuksen veren puhdistavan vaikutuksen (1. Piet. 1:2,3) ja Pyhän Hengen pyhittävän työn alainen (Fil. 3:12-20; Ilm.22:11,12).

3.3 Milloin seurakunta temmataan ylös

Maan päällä ollessaan Jeesus itsekään ei tiennyt tulemuksensa hetkeä, koska Isä ei ollut sitä vielä ilmoittanut hänelle. Ilmestyskirja kertoo, miten Isä antoi Pojalle ilmestyksen lopputapahtumista (1:1). Nyt Poika tietää.

Pian-sana on ymmärrettävä Jumalan näkökulmasta. Tapahtumat alkoivat välittömästi tapahtua, mutta loppu toteutuu vasta Uudessa Jerusalemissa. Kuitenkin Jumalasta katsottuna aika Johanneksesta Uuteen Jerusalemiin on pian. Ilmestyskirjan tapahtumat etenevät aikajärjestyksessä, sillä esimerkiksi Uusi Jerusalem ei laskeudu samaan aikaan kuin kuudes pasuuna soi. Välillä tekstissä on ennakkoilmoituksia tulevista (vertaa 14:8 ja 18:29) tai tausta takautumia (esim. 17:10), mutta muuten asiat tapahtuvat "tämän jälkeen...tämän jälkeen"-järjestyksessä.

Kuudennen sinetin auettua (6:12) nähdään Kristuksen valtaistuimen edessä suuri valkopukuinen joukko kaikista kansoista (Ilm. 7:9). Tässä seisovat seurakuntakauden pyhät ja vihan ajan alkupuolen marttyyrit. Kysymyksessä on ylöstemmattu joukko, ei sielujen joukko paratiisissa, sillä valtaistuimen edessä seisovat vain ylösnousseet (vert. 6:9 ja 12:5). Ylöstempaaminen on täytynyt tapahtua jo aikaisemmin, sillä tässä heidät nähdään kirkkaudessa, ja he kiittävät eskatologisesta pelastuksestaan (7:10; 1. Piet. 1:5,9,13). Ylöstemmattu joukko seisoo Kristuksen tuomioistuimen edessä.

Seurakunnan ylöstempaaminen ei siis voi olla kuvattuna vasta Ilm. 20. luvussa. Seitsemäs sinetti ei voi avautua ennen kuudetta eivätkä sen jälkeiset tapahtumat "pasuna-, malja- ja lopputuomiot" voi toteutua ennen kuudennen sinetin tapahtumia. Näin ylöstempaaminenkaan ei voi olla vasta seitsemännen pasuunan soidessa.

Mitä Ilm. 7. luvun jälkeen nähdään pyhiä maan päällä, he ovat lähinnä juutalaisia (vert. 12:1,5,17; 14:12; 15:3, samoin 11:2-4,8). Midtribulationistit sekottavat lopunajan juutalaiset ja seurakunnan.

Ilmestyskirjan 20. luku puolestaan kertoo, miten Kristuksen pyhät asettuvat valtaistuimille tuomareina (20:4) , heidät itsensä on tuomittu jo aikaisemmin taivaan temppelissä, valtaistuimen edessä (1. Piet. 4:17; Ilm. 3:5,12; 7:9). Tuhatvuotisen valtakunnan alussa päättyy ensimmäinen ylösnousemus, jossa on selvästi eri osia: mm. suuri valkopukuinen joukko (Ilm. 7:9), kaksi säkkipukuista (11:11,12), poikalapsi (12:5) ja antikristuksen ajan marttyyrit (20:4).

Kristuksen tulon ja seurakunnan ylöstempaamisen ajankohtaa ei ole ilmoitettu. Ajanmerkeistä, kuten Israel, maailmanpolitiikka ja uskontojen kehitys, voimme päätellä suuntaviivoja, mutta tarkka ajankohta on salattu. Meille on annettu käsky ottaa Kristuksen teoista vaarin (Ilm. 2:26), valvoa (3:2), tehdä työtä, noudattaa Sanaa (3:8,10) jne. Nämä ovat tärkeämpi kuin tarkkojen aikojen määrittely. Jokainen Kristuksessa oleva saa valvoen panna täyden toivon Jumalan armoon (1. Piet. 1:13), ja kaikki perustuksella olevat pääsevät mukaan (1. Kor. 3:11-15).

Takaisin alkuun

3.4 Raamatunjakeita Jeesuksen toisesta tulemuksesta

Jeesuksen tulemuksessa kaksi vaihetta:

Jeesus tulee pilviin, 1. Tess. 4:16,17

Mihin sieltä? Joh. 14:2,3; Ilm. 3:5,12
Mitä siellä? 2. Kor. 5:10
Tätä vaihetta kutsutaan ylöstempaamiseksi.

Jeesus tulee Öljymäelle, Sak. 14.4; Ilm. 19:11.

Mitä siellä? Matt. 25:31,32.
Ketkä tuomareina? Matt. 19:28; Ilm. 20:4; 1. Kor. 6:2.

Ylöstempaaminen

Ajankohta

Ennen "laittoman" ilmestymistä. 2. Tess. 2:6-8.
Pidättäjä? 1. Joh. 4:2-4.
Ennen "vihaa", 1. Tess. 1:10.
Mitä viha tarkoittaa? Ilm. 6:16,17
Ennen "suurta ahdistusta". Ilm. 2:22,24,28; Matt. 24:21; Ilm. 7:9.
Ennen "koetuksen hetkeä". Ilm. 3:10.

Ylöstempaamisen valmius

Perusvalmius: 1. Kor. 15:23 ; Kor. 3:11-15 ; Room. 5:9 ; Ilm. 7:14.
1Tess. 5:6; 1. Kor. 6:9,10; Hebr. 12:14; Ilm. 22:11; Fil. 3:16.

Ylöstempaaminen on:

Autuas ja hoitava toivo. Tiit. 2:13; 1. Piet. 1:13.
Lohtu, 1. Tess. 4:13; 2. Kor. 5:1,18
Kypärä päässä, 1. Tess. 5:8
Innoitus työhön, Luuk. 19:11-13; 1. Tess. 1:9,10,3
Innoitus kärsivällisyyteen, Jaak. 5:7,8; Ilm. 3:10.

Nyt ei vielä

Paavalin asenne ja opetus: 1. Tess. 1:10: 4:15 ; 1 Tess. 2:1-
Jeesus opetti pikaisesta paluusta, mutta Matt. 25:19. Morsiussielu odottaa.

Merkkejä

Israel. Hes. 37:12; 38:8; Ilm. 12. Luku
Jerusalem, Sak. 12:2; Ilm. 11:1.
Seurakunta. Ks. Tyatira, Sardes, Filadelfia ja Laodikea.
Maailmanpolitiikka. Ks. Dan. 2. Luku

Eriteltynä muutamat yleismaailmalliset ilmiöt :

- laittomuus (2 Tess. 2:7,8; 2 Tim. 3: 1 -5)
- okkultismin, spiritismin ja saatanismin leviäminen (Ilm. 2:24; 9:1-3,11,20)
- jumalanpilkka (Ilm. 16:9,11,21)
- rutot (ilm. 6:8, vrt. mm. AIDS)
- saasteet (Ilm. 8: 10,11)
- tekniikka (Ilm. 11:9; 13:16). Teknologiaa kehitetään ja systeemit luodaan valmiiksi lopputapahtumia varten seurakuntakaudella. Me emme saa näillä ilmiöllä spekuloida liikaa ja antaa niille kohtuutonta arvoa.

Takaisin alkuun

4. TUHATVUOTINEN VALTAKUNTA JA VIIMEINEN TUOMIO

Koska mielestäni perustellusti uskon Raamatun olevan Jumalan innoitettua Sanaa, uskon myös sen ennustuksiin tuhatvuotisesta valtakunnasta. Jo VT:n profeetat ennustivat Messiaan hallitseman kirjaimellisen valtakunnan tuloa (mm. Jes. 2., 4., 11. ja 35. ja Sak. 14. luku). Jeesus opetti sekä hengellisestä että kirjaimellisesta valtakunnasta (Luuk. 17:20-24).

Ilmestyskirja yhtyy Jeesuksen opetukseen kirjaimellisesta valtakunnasta (Matt. 19:28; Ilm. 20:4-6). Siksi olen ns. premillennialisti, joka uskon, että Jeesus tulee ennen tuhatvuotista valtakuntaa, ja viimeinen tuomio on vasta tämän valtakunnan jälkeen.

Lisäksi mielestäni myös Jumalan oikeudenmukaisuus edellyttää rauhan ja oikeudenmukaisen valtakunnan koittamista maan päälle, koska rauha ja oikeus on täällä rikottu. Raamatun mukaan "nyt emme vielä näe kaikkea hänen valtansa alle asetetuksi" (Hebr. 2:8). Siksi viattomat kärsivät sodissa ja "estoniat" uppoavat. Kaikkivaltiudessaan Jumala on rajoittanut valtansa väliaikaisesti ja antanut saatanalle ja ihmiselle tilaisuuden näyttää, mihin he pystyvät. Jo nykyisenäkin aikana Jumala voi yliluonnollisesti puuttua asioiden kulkuun, mutta kerran Jumala toteuttaa oman valtansa.

Tuhannen vuoden päästä Saatana taas pääsee vapaaksi ja villitsee taas kansoja. Siitä voidaan lukea Ilm.20:7-15. Sitä seuraavan taistelun jälkeen tulee viimeinen tuomio. Tuomittavina ovat jumalattomina kuolleet (Ilm. 20:5) sekä langenneet enkelit (Juuda 6).

Tämän tuomion jälkeen seuraa sitten "uuden taivaan ja uuden maan" aikakausi, Ilm.21 22-luvut, johon pääsevät mukaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan (Ilm.21:27). Mainitut luvut kuvaavat ehkä parhaiten taivaan olosuhteita.

Mutta joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen (Ilm.20:15).

Tulinen järvi, helvetti tai kadotus on alun perin valmistettu Saatanalle ja hänen enkeleilleen (Matt.25:41). Jeesus puhui paljon siitä ja varoitti ihmisiä sinne joutumasta (Matt. 5:22,29,30; 10:28; 18:9, Mark. 9:43,45,47 jne.). Raamatun mukaan tämä on toinen kuolema. Siinä näyttää olevan eroja, sillä rangaistusten kovuus riippuu teoista (Room. 2:5-16). Raamattu kuitenkin puhuu iankaikkisesta rangaistuksesta (Matt. 18:8; Mark. 9:43,45; 2 Tess. 1:9; Juuda 6,7; Ilm. 14:11; 20:11) samoin sanoin kuin puhuu iankaikkisesta elämästä.

Vääriä tulkintoja joidenkin yksittäisten jakeiden pohjalta ovat toiveet kaikkien pelastumisesta, ehdollisesta kuolemattomuudesta tai tyhjäksi tekemisestä. Näihin ei löydy perusteita Raamatusta, kun sitä tutkitaan kokonaisuuden pohjalta.

(Allekirjoittaneen kommentti tähän aiheeseen :

1. Raamattu ilmoittaa : ".. mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat." Luulen, että tämä koskee myös sekä taivasta että helvettiä. Emme pysty ollenkaan nykyisillä aisteillamme edes läheskään käsittämään todellisia olosuhteita koskien taivasta ja helvettiä. Sen takia Raamattu käyttää erilaisia kielikuvia, joiden pohjalta ehkä voimme jotakin paremmin aavistaa.

2. Ihminen on luotu Jumalan yhteyteen. Sen takia ilman Jeesusta kuollut ihminen kokee kadotuksessa tätä yhteyden puutetta karmeana tilanteena, jota ei voi sanoin kuvata. Ilman Kristusta taivaskaan ei olisi taivas.

3. Meidän on vaikea tajuta ikuisuutta ja mitä se todellisuudessa merkitsee, koska olemme niin voimakkaasti sidottuina tähän nykyiseen aikakäsitteeseen. Tässä nykyisessä elämässämme olemme sidotut tiettyihin ulottuvuuksiin, Pituuden, leveyden sekä korkeuden suhteen meillä on ainakin periaatteessa mahdollisuus vapaasti liikkua tai olla liikkumatta (pysyä paikallaan). Aikaulottuvuudessa (Einsteinin mukaan neljäs ulottuvuus) meillä ei ole tässä materia-olotilassa tätä mahdollisuutta. Ikuisuus vallitsee, jos aika-akselilla ei liikuta. Tiedemiesten mukaan lienee toista kymmentä ulottuvuutta. Näistä meillä ei ole käytännössä käsitystä.

Itse Jumala on ulottuvuudessa, jossa tällaista aikarajoitusta ei ole, kuten Raamatusta käy ilmi. Jos tiedostaisimme, että voi olla meiltä näkymätön ulottuvuus, monet asiat olisivat myös helpommin tajuttavissa. Kuitenkin joudumme esim. toteamaan, että käsite : näkyvä näkymätön on aina kiinnostaneet ihmisiä kaikkina aikoina, myös nykyaikana (sadut, okkultismi, science fiction ym). Tiede ei ole saanut otetta näistä asioista, eikä ole pystynyt niitä tutkimaan.)

Takaisin alkuun

5. SEURAKUNNAN LÄHETYSTEHTÄVÄN LOPPUUNSAATTAMINEN

Teologinen jännite: milloin tehtävä on loppuun suoritettu

Raamatun ilmoituksessa pinnalta katsoen on tietty jännite siinä, voiko Jeesus tulla ennen kuin lähetystyö on suoritettu loppuun. Matt. 24:14:n mukaan loppu tulee, kun evankeliumi on saarnattu kaikille kansoille. Toisaalta Jes. 66:19:n mukaan evankeliumia saarnataan vielä rauhan valtakunnassa.

Miten asia on? Vastaus löytyy Jumalan talouskausista. Lähetystehtävän loppuunsaattamisessa on ympyrä ympyrässä eli kunakin aikana sen aikakauden tehtävä viedään loppuun. Loppuunsaattaminen toteutuu useita kertoja.

Seurakunnan aika

Raamatussa on olemassa tietty jumalallinen dispensaatio, Jumalan määräämät talouskaudet. Seurakunnalla on aikansa, jolloin Jumala uloskutsuu juutalaisista ja pakanoista kansan itselleen (Apt. 15:14,16; Room. 11:25,26; Ef. 3:2-10) ja sitten hän kääntyy Israelin puoleen. Mikä on seurakunnan lähetystehtävä?

"Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu." (Matt. 24:14)

Seurakunta oli tuolloin vielä salaisuus (Ef. 3:4-6). Jeesus puhui lopun ajoista erittelemättä, mikä kuuluu seurakunnalle, mikä juutalaisille ja mikä pakanoille. Tarkempi erittely on myöhemmin Paavalilla ja yksityiskohtaisin Johanneksella. Samanlainen lajittelematon ilmoitus on 2. Piet. 3:10-13. Sen mukaan näyttäisi, että Jeesus tulee noutamaan omansa vasta ennen viimeistä tuomiota. Muusta Raamatusta tiedämme, että ennen viimeistä tuomiota on kuitenkin mm. 1000-vuotinen valtakunta ja antikristillinen vihan aika.

Jeesus oli julistanut valtakunnan evankeliumia (Matt. 4:23) eli kehottanut koko Juudan kansaa kääntymään ja ottamaan hänet vastaan. Näin koittaisi maailman juutalaisten odottama rauhan valtakunta. Kun juutalaiset olivat kieltäneet hänet, hän alkoi Matt. 16. luvun tapahtumista lähtien sisällyttää opetukseensa ilmoitusta myös seurakunnasta, vaikka se tuolloin oli vielä salaisuus. Siis Matt. 24:14:n valtakunnan evankeliumi varsinaisesti tarkoittaa sanomaa Messiaan tuomasta tuhatvuotisesta valtakunnasta, mutta siihen sisältyy myös seurakunnan missionäärinen näkökulma, koska vainotut opetuslapset (24:9) vievät sanomaa kaikille kansoille. Seurakunta on mukana tässä missiossa.

Loppu ei tässä tarkoita Jeesuksen tuloa noutamaan seurakuntaa, vaan vihan ajan loppua tuomioineen (24:15,21,22). Loppu tulee, kun päivät lyhennetään. Näin Matt. 24:14:n perusteella ei voi tehdä oppia, että Jeesus ei tule ennen kuin lähetystyö on loppuun saatettu. Jes. 66:19:n mukaan vielä tuhatvuotisessa valtakunnassa on ihmisiä, jotka eivät ole kuulleet kerrottavan Jeesuksesta.

Ilm. 7:9 : Näyn joukko on ylöstemmattu joukko, koska he ovat Karitsan valtaistuimen edessä (vertaa Ilm. 12:5). Tämä tempaaminen ei tapahdu vihan ajan puolivälissä tai lopussa, koska temmatut nähdään ylhäällä jo kuudennen sinetin auettua. Jumalalla on järjestys; ei kuudes sinetti voi olla seitsemättä ja sen jälkeisiä tuomioita myöhemmin. Lisäksi valkopukuiset kiittävät eskatologisesta pelastuksesta (7: 10), josta mm. Pietari oli ennustanut (1. Piet. 1:5,9).

Tekstistä käy ilmi seurakunnan lähetystehtävä. Ylöstemmatussa seurakunnassa ja vihan ajan alkupuolen pyhien joukossa on ihmisiä kaikista kansanheimoistakin. Evankeliumin täytyy siis saavuttaa heidät.

Room. 11:25 : Tässä puhutaan pakanain luvusta, ei seurakunnan luvusta. Täysi luku nähdään Ilm. 7:9-11:ssä, jossa on mukana ylöstemmattu seurakunta - heitä edustavat vanhimmat (5:8-10) - ja vihan ajan alkupuolen pyhät (7:14).

Jeesus voi tulla minä hetkenä hyvänsä, koska kaikilla kansoilla voi olla jonkinlainen tieto, mutta toisaalta meidän on tehtävä työtä, että evankeliumi viedään tietoisesti heille sekä painettuna että saarnattuna. Se on tehtävämme, jotta Ilm. 7:9:n näky toteutuisi.

Vihan aika

Kun seurakunta on temmattu ylös, alkaa juutalaisten kääntyminen:
- ensin 144.000 (Ilm. 7:4)
- sitten heidän kauttansa muita israelilaisia (Ilm. 12:17; 14:12).
- lopulta koko Israel (Room. 11:26; Sak. 12:9,10).

Vihan ajan alkupuolella evankelioiva joukko on 144.000 juutalaista eli "poikalapsi".

Tuhatvuotinen valtakunta

Juutalaiset saattavat loppuun maailman evankelioinnin (Jes. 66:19). Tuolloin pelastuneet juutalaiset vievät sanoman Messiaasta niille, jotka eivät ole kuulleet hänestä kerrottavan.

Valtakunnan aikana myös kaikki pakanakansat virtaavat Jerusalemiin oppimaan Jumalan teitä (Jes. 2:2,3) ja pakanat etsivät Iisain juurta eli Messiasta (Jes. 11:10).

Hengellinen näkökyky

Jotta tehtävä voidaan suorittaa loppuun, tarvitaan hengellistä näkökykyä. Jeesuksen tulemuksen suhteen tärkeintä ei ole ajankohdan arvaaminen, vaan työn tekeminen. Pelkästään ajanmerkkeihin tuijottaville Jeesus opetti vertauksen uskotuista leivisköistä (Luuk. 19:11-13. Nyt on leivisköillä asioimisen aika.

Lopun aikana on silmäsairauksia. Jeesuskin käski ostamaan silmävoidetta, että näkisi.

Hengelliset silmämme voivat olla:

- Nurja tai paha (Matt.20:15). Teksti viittaa juutalaisten suhtautumiseen pakanapelastuneisiin, mutta sitä voidaan soveltaa myös lopunajan työmiehiin, joiden vaikutteet voivat olla pahat (Fil. 1:15-17). Jos silmä on nurja eli vaikutteemme on kateus, kunnian-, rahan- ja vallanhimo tai ansion tavoittelu, tehtävää ei voi saattaa loppuun.

- Likinäköinen tai sokea (2. Piet. 1:8,9). Tämä sisältyy nimenomaan lähetystyön tekemiseen. Siinä tulee olla kaikilla tahoilla toimellinen, hedelmällinen ja kaukonäköinen.

Matt. 9. näkemisen luku

Lähetystyön eskatologiaan liittyvät näkevät silmät.

9:2. Jeesus näki ihmisen uskon kipinän.
9:8. Koska Jeesus näki, kansanjoukot näkivät Jeesuksen.
9:9 Jeesus näki miehen, mutta fariseukset vain tapojen rikkoutumisen (11).
Siksi Jeesus lähetti fariseukset laupeuden kouluun (13): "Menkää ja oppikaa!".
9:9 Jeesus näki voimattomat hälyäänet, kosketti silmiä (30) ja näki kansanjoukot (36).

Vanha tarina kertoo juutalaisesta rabbista, joka kysyi oppilailta:
- Milloin valo voittaa pimeyden? Ja vastaus oli: "Kun näet veljesi kasvot."

Tärkeämpi kuin tietää tulemuksen ajankohta, on nähdä veljen kasvot. Siksi Ilm. 3:18.

6. LÄHTEET

Raamatun opetuksia -kirjan (Juhani Kuosmanen, RV-kirjat, 2. p. 1994) lisäksi on käytetty mm. seuraavia lähteitä:

Erickson Millard J., Christian Theology, Baker Book House, 1985
Horton Stanley M., Systematic Theology, Gospel Publishing House, 1994
Roslim Suwandoko/Duncan David, Raamattu ja seurakunta, KKS Vantaa, 1989
Santala Risto, Suudelma hunnun läpi, Kuva ja Sana 1997
Perustan, Teologisen Aikakauskirjan ja Uusi Tie -lehden artikkeleita vuosilta 1993-97.

Takaisin alkuun

JATKO-OPETUS TÄLLE AJALLE : KOINTÄHTI

Saanko kointähden?

Ilmestyskirjan 2:28:ssa on ihmeellinen lupaus:
- "Ja minä annan hänelle kointähden".
Koska itse Jeesus sanoi tämän, se ei ole merkityksetön fraasi, vaan uskon- ja arkielämän kannalta tärkeä ilmoitus.

Mitä kointähden antaminen merkitsee?
Room. 13:11,12 antaa viitteitä vastauksen etsimiseen:
- Jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme (11).
- Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä (12).

Pelastushistoria Paavalin ajasta eteenpäin on kuin aamunkoitto. Nyt on maailman yö. Päivän koitto eli pelastus lähestyy. Pelastus tarkoittaa tässä eskatologista eli lopun aikana tapahtuvaa pelastusta, ylösnousemusta, josta alkaa iankaikkisuuden päivä.

Kointähti on Jeesus Kristus. Hän sanoi itsestään: "Minä olen...se kirkas kointähti", Ilm. 22:16. Kointähden valo on 130 kertaa kirkkaampi kuin muiden tähtien. Siksi tämä tähti sopi Jeesuksen vertauskuvaksi.

Kointähti kuvasi myös Jeesuksen valtaa, sillä jo Bileam ennusti: "Tähti nousee Jaakobista, ja valtikka kohoaa Israelista", 4. Moos. 24:17. Samoin Ilm. 2:27:ssä, ennen kuin Jeesus kertoo kointähden antamisesta, Hän puhuu Isältä saamastaan vallasta.

Myös Raamatusta heijastuva eskaloginen aikataulu täsmää aamunkoiton kanssa. Ensin nousee kointähti eli aamutähti, sitten on lyhyt synkeän pimeän hetki, ennen kuin aurinko nousee. Jeesus tulee ensin seurakunnalle aamutähtenä. Sitten on vielä pimeä antikristillinen yön jatke, jonka jälkeen Jeesus kirkastuu aurinkona Israelille ja maailmalle.

Jo profeetta Jesajalta kysyttiin: "Vartija, mikä hetki yöstä on?" Hän vastasi mystisesti: "Aamu on tullut, mutta silti on yö" (Jes. 21:11,12). Uuden testamentin perusteella paras tulkinta lienee, että kun seurakunnalle on jo kointähti koittanut eli seurakunta temmattu ylös, Israel elää vielä pimeydessä, kunnes sillekin koittaa autuus (Jes. 52:10) ja vanhurskauden aurinko (Mal. 4:2).

Kun Jeesus lupaa kointähden jollekin, hän lupaa itsensä. Hän tarkoittaa tulemustaan, jolloin hän noutaa henkilökohtaisesti omansa pois ennen antikristuksen valtaanpääsyä. Seurakunnan ei tule tavoitella maallista valtaa, vaan Kristus antaa tulevassa valtakunnassaan voittajille hallitusvallan. Nyt ei ole valtakunnan eikä kansojen kääntymisen aika, vaan yksilöistä koottavan seurakunnan aika.

Kenelle Jeesus antaa kointähden?

Jeesus rohkaisee ennen kointähti-lupausta:
- Joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan hallita pakanoita (Ilm. 2:26).
Samassa luvussa Jeesus puhuu kolmenlaisista teoista.
- Minä tiedän "sinun tekosi", 2:19.
Luetellut teot olivat hyviä, mutta se ei vielä riittänyt. Vaikka rakkaus, usko ja palvelus jopa lisääntyivät, oli vaara, että ne turmeltuvat. Nämä kolme piti säilyttää loppuun asti.
- Jos eivät tee parannusta ja luovu "hänen teoistaan", 2:22.

Uhkaus koskee Iisebelin tekoja. Niistä korostetaan erityisesti kolmea: haureuden harjoittaminen, epäjumalille uhratun syöminen ja saatanan syvyyksien tunteminen. Historiallisesti ajateltuna nämä toteutuivat silloin, kun kristinuskoon omaksuttiin pakanallinen käsitys sakramenteista muuttavina toimituksina ilman omakohtaista uskoa, "taivaan kuningattaren" eli Marian ja muiden pyhimysten palvonta. Edelleen seurakunnan ja maailman raja kasvoi umpeen, niin että koko kansa, kaikki kääntymättömätkin, kuuluivat seurakuntaan.

Tänään Iisebelin teot ilmenevät myös joskus uudestisyntyneiden keskuudessa moraalittomuutena, nykyajan epäjumalien palvontana ja Kristuksen uhrin syrjäyttämisenä. Jumala yksin tietää tarkalleen, milloin kuoleman raja ylittyy, joten tarkan rajan vetäminen, mikä on mitäkin, voi olla ihmiselle vaikeaa, mutta peruslinjat tiedämme Raamatusta.

Toisinaan lankeemus tulee teologian mittariksi. Uskova lankeaa haureuteen, juopotteluun ja muihin paheisiin. Sen sijaan, että tekisi parannuksen, hän muuttaa teologiaa, alkaa selittää Raamatusta, miten Jumala hyväksyy tällaisen elämän ja vaatii hyväksyntää muiltakin.

Myös "saatanan syvyyksiin" kurkistelu eli okkultismi ja taikausko leviävät lopun aikana. Edelleen sovitusoppi, joka syrjäyttää Kristuksen sovitustyön, kuuluu "Iisebelin opetukseen". Tällaista opetusta ainakin hipovat sakramentalismi ja tuonelan syvyyksissä saatanan käsissä tapahtunut menestysteologinen sovitustulkinta.

- Joka voittaa ja loppuun asti ottaa "minun teoistani" vaarin, 2:26.
Uskonelämän ydin ovat Kristuksen teot. Niistä ensimmäinen on ristin sovitus.

Roomalaiskirje viitatessaan päivän valkenemiseen käskee pukemaan päälle Herran Kristuksen. Ensimmäinen Kristuksen teoista vaarinotto on turvautua Kristuksen lahjavanhurskauteen, näin pukeutua Kristukseen. Ilman vierasta vanhurskautta meidän tekomme ovat "toisia tekoja", rakkautemme väärin jaettua rakkautta ja uskomme uskonnollisuutta.

Myös aito pyhitys on Kristuksen teko. Siinä tulemme hänen jumalallisesta luonnosta osalliseksi ja pelastumme maailman turmeluksesta (2. Piet. 1:4). Tällöin Kointähti jo nyt asuu ja vaikuttaa sydämissämme (2. Piet. 1:19).

Uskova on jo nyt päivän lapsi (1. Tess. 5:8,9), mutta odottaa samalla Kointähden koittamista. Valvominen ei ole ahdistavaa kiristämistä, vaan lepoa Kristuksessa ja tilan antamista Hänen vaikutukselleen. Tällä vanhurskauden ja pyhityksen pohjalla uskon saavani Kointähden.

 

    17.6.2006 lähtien.

Paluu