21.11.-06 Alkoholihaittojen taustat
Poliittisella tasolla keskustellaan alkoholiveron nostamisesta haittojen lieventämiseksi. Miksi vasta nyt havaitaan näitä haittoja? Siksi, että ne ovat riistäytyneet käsistä? Toki näitä haittoja on aina ollut. Veronnosto saattaa olla askel oikeaan suuntaan. Mielestäni tämä on kuitenkin täysin riittämätön toimenpide. Ongelman juuret ovat huomattavasti syvemmällä, mutta niistä ei haluta käydä keskustelua, koska ne ovat liian laajoja ja osittain myös liian arkoja. Vastaväitteitä voidaan esittää loputtomiin. Otan tässä lyhyesti esille vain muutamia varteenotettavia seikkoja.

1) Aika on muuttunut hyvin epävakaaksi. Monien kohdalla tapahtuu äkillisiä ja yllättäviä muutoksia, joita voidaan väittää nykyisen markkinatalouden seuraamuksiksi. Tehokkuusvaatimukset nousevat koko ajan ja siinä yksittäiset ihmiset jäävät pahasti puristukseen. Kaikki eivät kestä ajan paineita. Yhdistetään yritykset suuriksi kasvottomiksi kokonaisuuksiksi, joissa raha ja tehokkuus ovat ainoat kriteerit. Ihmiset jäävät kauniista puheista huolimatta täysin sivuasioiksi. Miksi ei tähän asiaan reagoida mitenkään? Puristuksiin jääneet ihmiset yrittävät usein paeta todellisuudesta - alkoholin avulla. Mutta - joudutaan ojasta allikkoon.

2) Arvot muuttuvat. Erityisesti parisuhde-alalla ja seksuaaliasioissa on kovasti löysätty normeja ja käyttäytymiskriteerejä - vapauden nimessä. Mutta koska toitotetaan vain vapautta ja unohdetaan vastuukysymykset, ajautuvat monet ihmiset helposti karille näissä asioissa. Tulee avioliittokriisejä kaikkine seuraamuksineen. Tulee pettymyksiä ja katkera mieli jne. Silloin on alkoholi joillekin pakotie ikävyyksistä ja toivottomuudesta. Varsinkin lapsille katkenneet suhteet tai ikävä ilmapiiri kotona aiheuttavat traumoja, joiden vaikutuksia tulevaisuudessa kukaan ei voi ennakoida. Tilanne ehkä muistuttaa lumivyöryä, joka hiljaisen alun jälkeen voi saada tuhoisia vahinkoja. Tuntuu siltä, ettei yhteiskunnassamme ole täysin tajuttu, mihin nykyiset trendit johtavat. Puhutaan kehityksestä, mutta onko suuntaus päinvastainen?

3) Miksi ihaillaan alkoholin käyttöä? Toki ei kehoteta väärinkäyttöön, mutta suhtautuminen täysraittiisiin ihmisiin on epäilemättä nuiva ja ylimielinen. Miksi hienoissa tilaisuuksissa aina pitää olla alkoholia? Valitettavasti kohtuukäyttö monien kohdalla mm. edellisistä syistä johtuen luiskahtaa väärinkäyttöön. Miksi pitää lähes jokaiseen syrjäkylään saada oma ALKO? Jotta alkoholin haittavaikutukset saataisiin tasapuolisesti myös ulottumaan näihin?? Näihin vääristyneisiin asenteisiin ei puututa. Tilanne on todella ristiriitainen.

4) Kristilliset arvot romutetaan vähitellen. Nykyään monien mielestä Uuden testamentin kestäviä periaatteita ja kristillisiä arvoja ei saisi edes välittää lapsille ja nuorille - tasapuolisuuden ja suvaitsevaisuuden nimessä. Mutta jos tämä vuosisatoja kestänyt elämänpohja romutetaan, mitä jää jäljelle? Tilalle ei ole voitu esittää varteenotettavia vaihtoehtoja. Jokainen rummuttaa omia mielipiteitä, jolloin syntyy kaaosmainen tilanne, jossa pahuuden voimat pääsevät jylläämään. Ihminen kuitenkin tarvitsee jatkuvasti kestävää elämänpohjaa. Kristillinen usko antaa tällaisen pohjan, kuten olen yrittänyt sivustollani tuoda esille. Jos se sisäinen rauha, jonka usko Jeesukseen antaa, puuttuu, ihminen hakee kiperissä tilanteissa lohtua alkoholista. Sen takia aito kristillinen usko olisi tehokkain lääke näihin alkoholiongelmiin. Mutta sitä vastustetaan yhä räikeämmin monella tavoin. Tällaista vastustelua ei voida mitenkä puolustaa niillä ylilyönneillä, jotka mahdollisesti tapahtuvat kristillisyyden nimessä. Ovatko ne tapahtuneet kristillisten periaatteiden mukaan vaiko inhimillisten heikkouksien pohjalta?

17.11.-06 Kristuksen veri
UT mainitsee usein Kristuksen veren tärkeydestä hengellistä elämäämme silmälläpitäen. Tämä on nykyaikana monille vaikea ymmärtää. Monille ehkä veri on kammottava asia ihan käytännössä ja he voivat pahoin nähdessään verta. Mutta veri on meille jokaiselle kuitenkin elintärkeä asia. Jos verenkierto ruumiissamme jostakin syystä lakkaa, kuolemme heti. Tämä on meille jokaiselle päivänselvä asia.
Tarkastellaan asiaa hengellisesti tästä näkökulmasta.

UT puhuu meille, että uskovaisina ja uudestisyntyneinä olemme jäseninä Kristus-ruumiissa. Tässä tarkoitetaan laajempaa hengellistä käsitettä, jota emme voi näillä fyysisillä aisteillamme täysin ymmärtää. Asiaa tulee ymmärtää hengellisesti. Olemme jäseninä erilaisia ja meillä on erilaisia tehtäviä. Kristuksen ruumiin jäseninä meidän tulisi olla alamaisia Kristukselle, joka on pää (esim. 1 Kor 12 ja Ef 4) ja toimia hänen tahtonsa mukaisesti. Pohdittavaksi jää toimimmeko niin? Vai toimimmeko omatoimisesti oman itsekkään tahtomme mukaan?

Mutta Kristuksen ruumiissa on oma verenkierto. Veri tuo ravintoa jokaiselle jäsenelle ja se puhdistaa ja vie kuona-aineet pois. Sen takia on tärkeä, ettei tule verenkiertohäiriöitä, ahtaumia ja tukoksia. Sellaisia voi aiheuttaa anteeksiantamaton mieli, katkeruus, viha jne. Monissa hengellisissä lauluissa lauletaan Jeesuksen veren voimasta. Valvokaamme elämäämme, että pääsemme osallisiksi tästä voimasta.
On tärkeä, että tämä kierto on jatkuva ilman katkoja. Tämä edellyttää hengellistä valvomista.

Kun ajattelemme tätä hengellistä syvyyttä, ehkä ymmärrämme paremmin vanhan liiton uhrijärjestelmärituaaleja VT:ssa. Mm. Hebrealaiskirje kertoo meille, miten tämä vanha liitto on korvattu uudella liitolla Jeesuksen kautta. Siinä korostetaan voimakkaasti Kristuksen veren merkitystä hengelliselle elämällemme. Lue erityisesti luvut 9 ja 10.

Johannes kirjoittaa 1 Joh.1: 7. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. …9. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 10. Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä.

2.11.-06 Uskovaisen vastuu
Mikä on uskovaisen vastuu yhteiskunnassa? Huomaammeko, mitä ympärillämme tapahtuu? Olen viime aikana seurannut maailman tapahtumia ja myös tiettyjä trendejä omassa yhteiskunnassa ja huomannut, miten Raamatun profetiat lopun ajoista alkavat hahmottua hyvin konkreettisesti.

Haluaisin tässä kiinnittää huomiota kahteen seikkaan:
1) Monet tarkkailevat uskovaisia ja löytävät paljon moitittavaa. Tältä pohjalta sitten jätetään kristillisen uskon keskeiset asiat sivuun ja monet ovat näin ollen avoimia muunlaisiin katsomuksiin, jotka usein johtavat kristillisten arvojen romuttamiseen ja samalla murennetaan vähitellen koko yhteiskuntamme arvopohjaa.

Tietenkin uskovaiset kokevat kuten muutkin yhteiskuntaamme kohdistuvia paineita, kiusauksia ja houkutuksia. Kukaan ei ole täydellinen. Mutta kysymys on: Muokkaako ympäröivä maailma liian paljon uskovaisten arkipäivää Raamatusta nousevien periaatteiden sijasta?  Millaista evankeliumia kristitty heijastaa ympärilleen?

Kun nykyään pohditaan erilaisia aatteita, ei aina huomata, että kristillinen usko pohjimmiltaan ei ole mikään aatesuunta (uskonto), jota yritetään omaksua. Se on henkilökohtainen suhde Jumalaan, joka on Jumalan armosta tarjoama lahja, jonka valitettavasti voimme myös hylätä. Mutta se kyllä käytännössä asettaa vaatimuksia myös arkielämään ja suhteisiimme kanssaihmisiin.

2) Uskovaiset aivan liian usein kiinnittävät huomiota erilaisiin toisarvoisiin asioihin ja kinastelevat näkemyseroista jossakin opinkysymyksessä, ja jättävät keskeiset, kaikkia yhdistävät asiat sivummalle. Tämä vaikuttaa negatiivisesti kristillisen uskon levittämiseen ja monet ulkopuoliset ovat ymmällä.

Uskovaisille on aina ollut vaikea kysymys esim. lain ja armon suhde. Jotkut ovat liian lakihenkisiä, eivätkä huomaa armon tuomaa vapautta evankeliumin kautta. Toiset luottavat liian tunnepitoisesti armoon, eivätkä välitä Raamatun osoittamista periaatteista ja uskovaisen asemasta yhteiskunnassa. Sitten on niitä, jotka yrittävät pysyä mahdollisimman neutraaleina ottamatta kantaa. Selvä on, että luonnekysymykset ja erilaiset perinteet vaikuttavat uskovaisen elämässäkin.

Joskus puhutaan, että uskovaiset ovat liian paljon "sisäänpäin lämpiäviä". Jokaisen tulisi tarkkailla suhdettaan ympärillä oleviin ihmisiin. Tämä aika kaipaa kipeästi kristillistä rakkautta. Missä näkyy?

Mutta jos uskovainen ei avoimesti elä eikä ota kantaa Raamatun antamien periaatteiden suhteen, hän itse asiassa jättää tilaa pahojen voimien esimarssiin. Sen takia tämän kristillisen sanoman ja sen mukana tuomien periaatteiden levittäminen tämän ajan ihmisille sekä sanoin että teoin olisi erittäin tärkeä tehtävä uskovaisille. Meidän tulee rukoilla yhteiskuntamme ihmisten, vastuuhenkilöiden ja päätöksentekijöiden puolesta. Ilahduttava on, että monet kuitenkin suhtautuvat antautuneesti ja avoimesti tähän tehtävään. Mutta paljon enemmän varmasti voitaisiin tehdä. Olemmeko valmiita luopua laiskuudesta ja välipitämättömyydestä ja antautua hyvän palvelukseen?

21.10.-06 Elämän mysteeri
Kun eteeni tulee erilaisten ihmisten näkemyksiä ja ajatuksia, tulin miettineeksi ihmiskunnan kirjoa. Ei ole kahta samanlaista ihmistä, ei edes samassa harrastelijaryhmässä. Jokaisella on omat luonteenpiirteensä, taustakuvionsa, kokemuksensa jne.
On vain yksi yhteinen tekijä: ELÄMÄ. Sekin voi tosin toimia eri tasolla riippuen voimista ja terveydestä.

Mitä elämä on? Vaikka tiedämme elämäntoiminnoistamme paljon, emme tiedä, mitä se itse asiassa on ja mistä se on lähtöisin. Yhteistä on, että kerran synnymme ja kerran kuolemme. Kukaan ei voi pohdinnan kautta päättää, että nyt minä synnyn ja alan elää. Elämä on meille mysteeri, mutta silti elämme ja toimimme.

Puhutaan myös hengellisestä elämästä eli yhteydestä Jumalan, Luojamme, kanssa. Ei sitäkään voi sanoin selittää, mitä se on, niin että toinen, jolla ei ole siitä kokemusta, voisi sen ymmärtää. Tässäkin pätee, että siihen synnytään. Sitä ei ihminen voi omilla teoilla tai pohdinnalla saada aikaan. Puhutaan uudestisyntymisestä, pelastuksesta, kääntymyksestä jne. Raamattu puhuu iankaikkisesta elämästä, koska Jeesus on voittanut kuoleman (tässä ero Jumalasta). Synti erottaa meidät Jumalasta, mutta Pyhä Henki synnyttää meissä kaipuuta tähän elämään. Me saamme sen lahjana, kun olemme valmiit ottamaan vastaan. Tämäkin elämä on meille mysteeri. Emme voi sitä tarkkaan selittää, mutta voimme elää ja toimia Raamatun antamien periaatteiden mukaan.

Mutta valitettavasti näemme, miten Raamatun sana toteutuu ympärillämme: "Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. 20. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua. 21. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.  22. He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi, (Room. 1)

Monet kysyvät: Missä on Jumala, elämän antaja? Vastaus on Jes. 57:15 :"Korkea ja Ylhäinen, hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin: - Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen."

Toiselle Jumala on siis saavuttamaton mutta toiselle hän on lähellä ja virvoittaa. Miksi näin erilaisia kokemuksia, vaikka elämänolosuhteet voivat olla hyvin samanlaisia? Avainsana Jumalan kokemiselle on NÖYRYYS. Mutta olemmeko liian ylpeitä?

4.10.-06 Epäillään rikoksesta
Minusta yhä useammin esiintyy tällaisia otsikoita medioissa. En lähde sen enempää näitä tapauksia kommentoimaan. Usein poliisi tekee esitutkimuksen, jonka pohjalta sitten päätetään jatkotoimenpiteistä.

Esitän tässä vain joitakin yleisiä ajatuksia otsikoiden johdosta.
Ensinnä tuntuu siltä, että yhä enemmän on yhteiskunnassa lähdetty pois rehellisyyden periaatteista. Yhä enemmän etsitään jopa aukkoja lainsäädännössä, joiden avulla sitten voi hyödyntää tilanteesta, vaikka periaatteessa teko ei ole moraalisesti hyväksyttävissä. Minusta tämä koskee nykyään henkilöitä melkein kaikilla tasoilla yhteiskunnan hierarkiassa. Tästä syystä lainsäädäntö kiristyy yhä enemmän ja olemme joutuneet todelliseen viidakkoon, josta tuskinpa enää kukaan, jos niin halutaan, pääsee ehjänä ulos. Tuijotetaan liikaa lainpykäliin, eikä aina huomioida niitä periaatteita, joiden pitäisi olla näiden pykälien takana.

Tietenkin rikoksia on aina paljastettava ja tuomittava, mutta missä kulkee kohtuuden raja? Tosin usein näitten tapausten takana voi olla jotakin hämärää, mutta varsin usein tulee sellainen maku, että tässä media haluaa oikein mässäillä, varsinkin jos takana on jokin julkinen henkilö. Lehdistön sensaatiopyrkimykset eivät kyllä aina pysy kohtuuden tasolla. Valitettavasti.

Eräs ryhmä on sitten niitä syytöksiä, jotka joku henkilö (tai ryhmä) esittää yksinomaan katkeruuden, kateuden, koston tai vihan tunteiden pohjalta. Joskus nämä voivat itse olla osallisina siinä tapahtumasarjassa. Tämä syytösryhmä on minusta täysin tuomittava. Tämä on varsin kiusallinen asianomaiselle ja voi vahingoittaa hänen tulevaisuuttaan, vaikkakin häntä ei tuomittaisikaan.

Minusta meidän tulisi palata takaiseen kristilliseen sanomaan ja sen periaatteisiin. Sana kehottaa meitä elämään sopusoinnussa ja harmoniassa Jumalan, kanssaihmistemme ja itsemme kanssa. Jos niin voisimme elää tässä yhteiskunnassa, jäisi paljon näistä rötöksistä ja näistä syytöksistä pois.

Trendi yhteiskunnassamme on minusta aika huolestuttavaa. Meillä on uskonnonvapaus, mutta saattaa olla, että uskovaisia ruvetaan syyttämään milloin mistäkin asiasta, joka nousee Raamatusta, mutta ei ole säädetty yhteiskunnan lain pykälissä. Tai jos lakimme on säädetty vastoin Jumalan antamia periaatteita? Meillä on esimerkkejä tästä ja luterilainen kirkko on lähtenyt kompromissien tielle, joka johtaa kenties pahaan umpikujaan. Tulisi pitää erillään rikos yhteiskunnan lakeja vastaan ja synti Jumalan edessä. Tästä on tarkempi kirjoitus "Synti, laki ja armo". Kirkko tuskin enää uskaltaa puhua synnistä.

Sitä mukaan kun islamin uhka tunkeutuu yhä syvemmin Eurooppaan, voi olla, että sekularisoidut nk. kristilliset maat ovat täysin umpikujassa ja avuttomia. Ei voi enää vapaasti julistaa kristillistä sanomaa, joka sisältää Jumalan antamia periaatteita ja neuvoja tasapainoiseen elämään.

Keskustelupalstoilla ovat jotkut ihmiset esittäneet aika uhkaavia tulevaisuuden kuvia, mihin he pyrkivät.

Kristittyjen tulisi pienten ristiriitojensa keskellä herätä ja todella rukoilla, että kristillinen Raamatusta nouseva sanoma saisi vaikuttaa eheyttävästi tässä monien ongelmien kanssa kamppailevien ihmisten kohdalla. Ihmisten hätä tänä aikana on kyllä tiedossa, mutta sen lieventämiseksi ei tehdä mitään, tai tehdään asioita, jotka itse asiassa pahentavat sopua yhteiskunnassa.
Jonka Jeesus tekee vapaaksi, hän on todella vapaa.

10.10.-06 Mihin kiinnitämme huomiota?
Avasin äsken radion kesken saarnaa. Pappi mainitsi, että VT:n lakikohdat ovat usein kieltoja (Älä tee…) UT:ssa on enemmän myönteisiä kehotuksia. Merkillinen seikka on, että jos meitä kielletään tekemästä jotakin, niin juuri siihen asiaan tulee helposti himo. Tästä Paavali kirjoittaa Room. 7:ssä luvussa.

Eräs mielenkiintoinen testi: Jos joku sanoo sinulle: Älä ajattele punaista! Mitä teet? Ajattelet punaista. Miksi? Koska sinulla on selvä kuva punaisesta väristä, mutta sinulla ei ole kuvaa ei-punaisesta. Joudut siirtymään toiseen väriin, mutta sinne pääset vain "punaisen" kautta.

Tämä mielestäni pätee myös monien raamatullisten kieltojen suhteen. Toki nämä kiellot ovat olemassa, mutta monet kiinnittävät liikaa huomiota niihin. Mitä siitä seuraa? Tulee helposti lakikristillisyys, mikä pitemmän päällä voi tulla hyvin raskaaksi. Kun sitten lankeamme jossakin asiassa, tämä tilanne alkaa sitten masentaa ja me menetämme sitä iloisuutta ja vapautta, mitä evankeliumin tulisi vaikuttaa.

Sen takia meidän tulisi enemmän kiinnittää huomiota evankeliumin myönteisiin kehotuksiin:

- Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään.
- Minun (Jeesuksen) käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.
- Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.
- Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.
- Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.

Näitä kehotuksia on paljon. Näissä on konkreettisia tavoitteita, jotka vähitellen johdattavat vapauttavaan ja mielekkääseen elämäntyyliin.

6.10.-06 Mihin nuoriso uskoo?
Lehdissä oli maininta, että kaksi kolmasosaa eli enemmistö nuorista (15-29 v.)uskoo Jumalaan. Kuitenkin nuorten aktiivinen kiinnostus kirkon toimintaan on pieni mutta heidän arvostuksensa kirkon toiminnan suhteen on hyvä. Monet uskovat Jumalaan eri tavalla kuin kirkko opettaa. Tästä ei tullut tarkempaa tietoa. Ateisteja on vain alle 10 %. Tämä on mielestäni hyvin sopusoinnussa sen kanssa, mitä olen esittänyt muualla sivustollani .

Kun seuraa internetin keskustelupalstoja, tässä ajattelen lähinnä uskonnon palstoja, on tilanne näköjään erilainen.
Erään ruotsalaisen palstan puitteissa tehty kysely osoitti, että 50 % oli ateisteja. Joillakin muilla uskonto-palstoilla vaikuttaa siltä, että tilanne on samankaltainen.

Eilen sain eräältä kokeneelta terapeutilta kuulla, että monet tämän ajan mielenterveydellisten ongelmien kanssa kamppailevat ihmiset hakeutuvat näille palstoille ja purkavat turhautuneisuutensa sinne kirjoittamalla milloin mitäkin. Lähemmin ajatellen olen samaa mieltä. Sen takia palstojen viestit ovat usein niin tyhjänpäiväisiä.

Siis:
Ateistit hakeutuvat näille uskonnollisille palstoille enemmän kuin heidän osuutensa keskimäärin on yhteiskunnassa.
Mielenterveydellisten ongelmien kanssa kamppailevat ihmiset hakeutuvat näille palstoille.
Minusta tuntuu, että uskovaisten osuus uskonnollisilla palstoilla on selvästi aliedustettu.
Mitä johtopäätöstä voidaan tästä vetää?
Sanon kuitenkin, että näin helposti ei voi vetää yleispäteviä johtopäätöksiä. Mutta asiaa kannattaisi lähemmin tutkia.

Mielestäni täytyy myös huomioida:
Olisiko eräs syy, että sekä ateistit että psyykkisesti sairaat hakevat elämälleen tarkoitusta ja ehkä alitajuisesti kuvittelevat, että he voisivat löytää sen näiltä palstoilta. He kuitenkin pettyvät, koska he moniin verukkeisiin viitaten eivät halua omaksua kristillisen uskon keskeistä sanomaa. Palstoilla ei ole myös riittävästi asiaan perehtyneitä ja kokeneita uskovaisia.

Uskovaiset ovat taas löytäneet elämänsä pohjan uskon kautta Jeesukseen ja lähtevät aktiiviseen toimintaan seurakunnassa tai muualla, kukin omalla tavalla ja kutsumuksella. He eivät halua tuhlata aikaansa niihin alituisiin toistuviin jankutuksiin, mitkä keskustelupalstoilla helposti syntyvät. Itse seuraan joitakin palstoja, mutta osallistun hyvin harkiten keskusteluun. Päältäpäin usein huomaa, onko kyselijä vakavissa vai haluaako hän vain kinata. Joskus annan vastauksia, jotka lähinnä suuntaan "hiljaisille lukijoille". Onneksi minulla on myös tämä internetsivusto, johon asiasta todella kiinnostuneet voivat perehtyä.

Uskovaisten pitäisi entistä enemmän pohtia, miten he voivat saavuttaa tämän ajan juurettomia ihmisiä ja tuoda evankeliumin sanoma näille niin, että menee perille. Siinä on suuria haasteita, jotka edellyttävät hyvää kristillisen uskon tuntemusta, selviä visioita ja kärsivällisyyttä.

4.10.-06 Fundamentalismi
Luin aamulla lehdessä erään henkilön kirjoituksen siitä, miten fundamentalismi nostaa päätään, viitaten eräisiin kirkossa toimiviin piireihin. En nyt puutu näiden liikkeiden toimintaan.

Minusta fundamentalismi-käsitettä käytetään väärin. Jokainen uskova kristitty on itse asiassa fundamentalisti. Hän perustaa uskonsa Raamatun ilmoitukseen, evankeliumeihin. Lutherkin mainitsi jo, että Raamattu on kristityn ohjenuora. Valitettavasti monet teologit ovat hylänneet Raamatun sanoman ja perustavat opetuksensa tämän ajan ajatusmalleihin, johon toki voi sisältyä joitakin Raamatusta valikoituja opetuksia. Kristinuskon perustan eli fundamentin, Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen merkityksen he kieltävät. Jeesus ei ollut jumalallinen. Näitä ajatuksia olen esittänyt kirjoituksessa "Tämäkö enää kristinuskoa?" . Voidaan kysyä, mihin kirkko on menossa, jos tällaiset ajatukset saavat laajempaa kannatusta?

Artikkelissa viitattiin niihin moniin tulkintoihin, jotka Raamatun pohjalta ovat syntyneet. Totta on, että esim. menestysteologiassa on osittain esiintynyt tulkintoja, jotka eivät ole raittiita. Näistä olen lyhyesti maininnut muualla sivustollani.
Kuitenkin olen havaitsevinani, että nämä lukuisat tulkinnat syntyvät pääosiltaan niiden keskuudessa, jotka eivät hyväksy Raamatun auktoriteettia, vaan yrittävät saada omia mielipiteitä mahtumaan Raamatun sanomaan. Tämä ei ole kristillisyyden perusta. Meidän tulisi olla "fundamentalisteja" sanan oikeassa merkityksessä, että Raamatusta löydämme Jumalan luotettavan ilmoituksen meille ihmisille. Olen muualla kirjoittanut enemmän Raamatun luotettavuudesta ja mitä siihen sisältyy. Useimmin tulkinnoista puhuvat ne, jotka eivät tunne raamatullisen tulkinnan periaatteita.

Artikkelissa mainittiin myös, että monille on "vaikea yhdistää tieteellistä tiedonkäsitystä ja hengellistä vakaumusta". Näin varmasti on, kun ei ole syvemmin paneutunut aiheeseen vaan monet kevyesti esille heitetyt ajatukset saavat sokeasti ohjailla ihmisten käsityksiä. En puutu tähän sen enempää, vaan viittaan kirjoitukseen "Usko ja tiede" . Ehkä se antaa joitakin uusia näkemyksiä.

6.9.-06 Hengellinen perintö
Olin äsken vaimoni kanssa pojan perheen järjestämässä rapukestissä Hangon saaristossa, jossa kaikki lapset perheineen olivat koolla. Puheeksi tuli myös, että olemme kaikki saaneet kokea Jumalan siunausta. Ehkä on vaikea määritellä, mitä kaikkea siihen kuuluu. Tätä siunausta ei mitata omaisuuden määrällä eikä yhteiskunnallisella vaikutusvallalla. Totesin, ettei se ole ainakaan minun aikaansaannoksistani peräisin. Se on loppujen lopuksi Jumalan armoa.

Olen kuitenkin voimakkaasti kokenut, että oleellinen vaikutus on se hengellinen perintö, mikä on suvuissamme ollut. Sukuselvitysteni pohjalta kävin lyhyesti yksityiskohtaisemmin läpi joittenkin vaikutuksia.

Ainakin yli 100 vuoden aikana on ollut paljon uskovaisia henkilöitä, jotka kukin omalla panoksella ovat vaikuttaneet hengellisen ilmapiirin levittämiseksi ja ylläpitämiseksi paikkakunnalla ja perhepiirissä. He ovat kykyjensä mukaan ottaneet kristillistä sanomaa vakavasti elämässään. Monet ovat olleet hengellisen herätyksen uranuurtajia ja ovat olleet vastuullisissa tehtävissä seurakunnissaan. Jotkut ovat vaikuttaneet voimakkaasti yhteiskunnallisissa asioissa ja elinkeinoelämässä. Jotkut ovat toimineet lähetyslääkäreinä tai muissa tehtävissä mm. Afrikassa, jne.

Mieleen on tullut Hebrealaiskirjeen 12 luvun alkuosa:
"Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella.  Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi."

Tämä koskee myös omaa perhekuntaa ja sukua. Nämä edeltäjät ovat myös olleet esirukoilijoita, joiden varassa elämme tänä päivänä. Esirukouksen lapset saavat kokea rukouksen siunauksia. Mutta meidän täytyy kuitenkin todeta, että jokainen on vastuussa omasta elämästä. Kukaan ei voi elää toisen uskolla.

Sen takia Paavali kehottaa: "Ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! Hänhän sanoo:  Oikealla hetkellä olen kuullut sinua, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun.. Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä."

Sen takia onnittelen kaikkia, joilla on rukoilevia vanhempia, isovanhempia tai läheisiä ystäviä. Näitten esirukoukset ovat paljon arvokkaampia, kuin yleensä ajattelemme.

22.8.-06 Voi ressukka!
Olin eräässä keskustelussa maininnut Sakarjan profetian 12:1-4, jossa kerrotaan, miten koko maailma nousee Jerusalemia vastaan (YK- tai EU-joukot??). Heille käy huonosti, koska Jerusalem on Jumalan "silmäterä". Sinne ei Suomen tulisi lähettää joukkoja. Vastaukseksi tuli mm,:
"Voi Lindell-ressukkaa sentään. Onko sillä teidän jumalallanne tosiaan muka jotain maallisia aarteita..?"

Vastasin:
En ole mikään ressukka. Kysymys ei ole jostakin minun omasta jumalastani. Jumala on Jumala, joka ei toimi sinun tai minun toiveajattelun mukaisesti. Hän on luonut ihmiskunnan, joten hänellä on kyllä "aarteita". Hän toivoo, että nämä "aarteet", joihin mekin kuulumme, kunnioittaisi Jumalaa ja vapaan tahdon kautta noudattaisivat niitä periaatteita, jotka hän on antanut.

Oman aivoituksen mukaisesti Jumala on valinnut itselleen maan päällä omaisuuskansan, jonka kautta hän haluaa toteuttaa omia suunnitelmia. Tämän kansan kautta olemme mm. saaneet Kirjoitukset (VT ja NT) sekä myös Vapahtajan. Tulevaisuudessa heillä on tehtäviä. Voimme kyllä todeta, että suuri osa ihmiskunnasta (ja myös nykyinen Israel) on luisunut pois Jumalan tahdosta. Mutta Jumala valvoo kuitenkin suunnitelmiaan ja hän vie ne päätökseen. Siksi on tärkeä siunata Jumalan omaisuuskansaa, vaikkakin emme voi hyväksyä kaikkia tämän päivän toimintoja. Tilanne muuttuu eräänä päivänä. Ihmisten paatumuksen ja tottelemattomuuden takia tämä ei tapahdu ilman suuria "mullistuksia" ja vaikeita aikoja, valitettavasti (Jaakobin ahdistus lienee edessä). Mutta näemme tänä aikana, miten Raamatun ilmoitetut skenaariot alkavat "rutosti" vähitellen tapahtumaan, vaikka ei ole annettu tarkkaa aikataulua eikä kaikkia yksityiskohtia.

En lähde liikaa spekuloimaan näissä asioissa. Syyskuun versiossa otan esille joitakin ajatuksia kesän Lähi-Idän selkkausten tiimoilta. Minusta nykyajan järjettömätkin asiat ovat paremmin ymmärrettävissä Raamatun valossa, joten kaikkien tulisi entistä enemmän perehtyä Sanan ilmoituksiin.

  7.8.-06 Ihmeellisesti tehty!
28.6.-06 kirjoitin tällaisen otsikon alla ihmisruumiin ihmeellisyyksistä.
Mutta Raamattu puhuu myös Kristus-ruumiista (esim.1 Kor. 11), jossa jokainen uudestisyntynyt ihminen on jäsen. Jäsenillä on erilaisia tehtäviä. Näitä meidän tulisi uskollisesti suorittaa Kristus-ruumiin päästä, Kristuksesta tulevien ohjeiden mukaan. En usko, että Kristus haluaa, että jäsenet toimivat toistensa vastaan tottelematta Kristuksen tahtoa.

Usein monet vierastavat UT:n sanomaa Kristuksen verestä. Tuntuu ehkä nykyajan ihmiseltä käsittämättömältä.

Mutta jos ajattelemme Kristuksen ruumista, se on ihan luonnollinen asia.

Fyysisessä ruumiissamme veri kiertää jatkuvasti. Ellei näin tapahdu, kuolemme heti. Veressä on monenlaisia ihmeellisiä komponentteja ja tehtäviä.
Se vie ravintoa ruumiin eri osiin. Se kuljettaa pois kuona-aineita. Se estää vieraiden tunkeutujien, virusten ja basillien tuhoisaa toimintaa. Jos tulee haavoja, veri hyytyy ja estää verivuodon. (Tähän kuuluu 50 osaprosessia, joiden yhdessä pitää toimia moitteettomasti!)

Kun olemme jäseniä Kristus-ruumiissa, on tärkeä, että tämän ruumiin verenkierto toimii hyvin.
Siinä meillä on elämä.
Jeesus "meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen. (Hebr.9:12) Lue luvut 9-10!

Se tuo meille ravintoa ts. siinä on voimaa.
Se puhdistaa:
"Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä." (1Joh.1:7) Se varjelee meitä synnin hyökkäyksissä.

Tässä on ihmeellisyyksiä ja niin syvälle luotavia totuuksia, että emme täysin ymmärrä niitä.
Silti saamme ELÄÄ!

6.8.-06 Eivätkö ihmiset huomaa?
Koko maailma seuraa järkyttyneenä, mitä Lähi-Idässä tapahtuu. Vain harvat ymmärtävät, mistä syvimmiltään on kysymys. Luin äsken kirjan, joka kertoo, mitä kaikkea on Israelin valtion perustamisen jälkeen v. 1948 tapahtunut. Raamattu mainitsee, että lopun aikoina "äkkiä ja lopullisesti on Herra toteuttava sanansa maan päällä." (Room.9:28). Ainakin kristittyjen tulisi herätä ja nähdä missä ollaan.

Eräs erittäin varteenotettava perustelu Raamatun luotettavuudesta on, että monet profetiat toteutuvat meidän aikanamme (piinallisen kirjaimellisesti kuten eräs professori totesi taannoin). Ihmettelen, kun ei Jesajan, Jeremian, Hesekielin ja Sakarjan (esim. luvut 12-14) profetioita oteta vakavasti Lähi-Idän tilannetta arvioitaessa. Toimenpiteet ovat sitten sen mukaan. Syyt tähän voivat olla mm.:
- Tietämättömyys Raamatun sanomasta.
- Liberaaliteologien ym. väitteet, ettei Raamattu ole luotettava. (Kts "Miksi juuri kristillinen usko" / Raamattu, kohta 3:11.)
- Asetetaan mieletön vaatimus, että Raamatun profetiat olisi pitänyt kirjoittaa nykyisen journalistiikan sääntöjen mukaan.

Olen muualla kirjoittanut artikkelissa "Lopun aika". :
"Raamatun sanomasta koskien viimeisiä aikoja on, kuten myöhemmin nähdään erilaisia tulkintoja. Herää ehkä kysymys, mistä tämä johtuu? Eikö Raamatun tulisi olla yksiselitteinen? Mitä tapahtuu, jos tulkitsen näitä profetioita väärin?

Raamattu ei kerro tulevaisuuden asioita puhtaasti kronologisessa järjestyksessä, vaan antaa välähdyksiä eri yhteyksissä, joista sitten joudumme tekemään yhteenvetoja kronologisesta tapahtumajärjestyksestä. Uskon, että tässä piilee suuri jumalallinen viisaus. Jos meille olisi kerrottu kaikki tarkasti eriteltynä, ihmisen pahuus ja itsekeskeisyys keskittyisi näihin tulevaisuuden asioihin tavalla, joka ei olisi Jumalan tahdon mukaista. Ihmisen pelastus ei riipu näistä lopun ajan tulkinnoista, vaan yksinomaan Jeesuksen täytetystä sovitustyöstä. Meille on annettu kehotus : Valvo ja rukoile !"

Sivuillani on myös kirjoitus "Lyhyesti Israelista" , joka valaisee joitakin tosiasioita.

3.8.-06 Sidotut mielipiteet
Kauan sitten eräs eläkkeelle jäänyt kirkkoherra lausahti: "Iloitsen, että nyt saan vapaasti julistaa evankeliumia".
Pistää miettimään, miten sidotut monet ihmiset ovat toimessaan. He eivät voi ilmaista todellisia mielipiteitään, vaan he joutuvat pohtimaan, mitä niistä seuraisi. Tästä usein johtuu, että syntyy hampaattomia kompromisseja, jotka ehkä vain mutkistavat entisestään tilannetta.

Poliitikot joutuvat usein hyvin tarkkaan punnitsemaan sanojaan ja esityksiään, jotta äänisaalis seuraavassa vaalissa ei romahtaisi puolueiden välisessä taistelussa. Tämä on minusta eräs demokratian heikkouksista. Ei voi aina tehdä järkeviä pitkäaikaisia päätöksiä, vaan joutuu toimimaan hyvin lyhytjännitteisesti äänestäjien saalistamiseksi. (Enemmän demokratiasta muualla.)

Maailmanpolitiikassa vallitsee tämä tilanne. Vallanhalu, erilaiset taloudelliset ja poliittiset intressit sanelevat, mitä voi tehdä. Ajankohtaisessa Lähi-Idän tilanteessa näemme näitä trendejä. Ei voi objektiivisesti tarkastella kokonaistilannetta ja taustoja. Siellä joudutaan erilaisten taloudellisten intressien (öljy), poliittisten ja elämänkatsomuksellisten (islam) ym. tekijöiden takia kompromisseihin ja toimenpiteisiin, jotka eivät ratkaise ongelmia. Ne ehkä antavat lisäaikaa, mutta kokonaistilanne vaan mutkistuu. Islamin perusfilosofia on niin integroitu ja erilainen kuin länsimaitten, että esitetyt julkilausumat ovat usein valitettavasti vain hurskaita toivomuksia ilman realistista pohjaa. (Muualla olen kirjoittanut näistä ongelmista enemmän).

Myös uskon asioissa ollaan sidottuja. "Mitä toiset ihmiset ajattelevat?"  Ja niin helposti tehdään erilaisia kompromisseja ja etsitään tekosyitä, jotka eivät vapauta vaan sitovat yhä voimakkaammin.

Mutta on paljon ihmisiä, jotka ovat jättäneet nämä kompromissiajatukset taakseen. He ovat rohkeasti astuneet "elämän tielle". On rohkaiseva kuulla, miten tällainen sydämestä tuleva aito ratkaisu on Jumalan avulla radikaalisti muuttanut monen elämänkulkua. On löydetty ELÄMÄ. Elämä Jumalan tahdon mukaan antaa vapauden. Älkäämme sitoko elämäämme turhilla siteillä.

1.8.-06 Kokonaisuuden hahmottaminen
Internet-palstoilla tulee eteen monenlaisia käsityksiä ja väitteitä. Ihmisellä on vapaus tuoda esille ajatuksiaan. Osa on toki ymmärrettäviä ja luonnollisia, vaikka en voi yhtyä niihin. Mutta joskus tulee vastaan väitteitä, joiden suhteen en voi tajuta, miten järkevä ihminen voi sellaista tuoda esille. Ehkä minun väitteistäni jotkut ajattelevat samalla tavalla.

Maailmankatsomuksia on paljon, niin kuin olen muualla sivustollani tuonut esille. Usein ne pohjautuvat asioihin, joita järkemme ei pysty selvittämään. Usein jokin pieni yksityiskohta voi monille olla ratkaiseva kokonaisuuden muodostamisessa.

Tällainen on tilanne uskon asioissa. Myöskin ajankohtaisten Lähi-Idän tapahtumien kohdalla.

Olen viime aikoina uudelleen hieman tutustunut eräiden raamatuntutkijoiden esittämiin väitteisiin. Entisenä tutkijana teollisuudessa olen joskus nähnyt "punaista", kun huomaan näitten tutkijoiden lähtöolettamuksia, jotka rajoittavat tutkimusta ja aikaansaavat virheellisiä johtopäätöksiä.
Tuntuu siltä, ettei ole niinkään paljon kysymys tutkimuksesta vaan mielipidemuokkauksesta, jotta kristinuskosta voisi tulla salonkikelpoinen aate, jonka tämän ajan naturalistisen elämänkatsomuksen omaava ihminen voisi hyväksyä. Mutta silloin ei olisi enää kysymys kristillisestä uskosta. Olisi vain jonkinlainen uusi uskonto, josta puuttuu Jumalan voima ja joka ei voi tyydyttää ihmisen syvimpiä kaipauksia.
Enemmän tästä syksymmällä sivustollani.

Itse olen yrittänyt niin pitkälle kun mahdollista hahmottaa jonkinlaista kokonaiskuvaa, vaikkakin en ymmärrä kaikkia yksityiskohtia. Se luo tukevan pohjan elämälle. Sivustoni tarkoitus on valaista näitä asioita niille, jotka kamppailevat näitten kysymysten parissa. Viittaan tässä näihin muihin kirjoituksiin.

28.6.-06 Ihmeellisesti tehty
oli kirjan nimi, jonka luin kauan sitten. Siinä kristitty lääkäri selosti ruumiimme ihmeellisiä toimintoja.
Asia tuli uudelleen mieleen, kun eilen kävin tapaamassa hyvän ystävän sairaalassa. Keväällä todettiin hänessä syöpä, mikä johti erittäin suureen leikkaukseen. Mm. koko virtsarakko poistettiin ja ohutsuolesta tehtiin uusi. Leikkaus oli onnistunut hyvin. Toipuminen oli pitkälle edistynyt. Kuitenkin hän joutuu opettelemaan jokapäiväisiä toimintoja uudella tavalla.

Ruumiissamme on paljon ihmeellistä ja automaattisia toimintoja, joita tuskin edes ajattelemme, silloin kun kaikki toimii hyvin.
Itse sain kokemuksia tästä pari kymmentä vuotta sitten aivoverivuodon yhteydessä. Kun tuntoaisti ei toiminut kunnolla ja ruumiin automatiikka ei toiminut normaalitavalla, sain tästä monta kertaa muistutuksen joskus jopa koomisella tavalla. Tuli esille asioita, joita en edes aikaisemmin ajatellutkaan.

Kyllä näin ihmeellisen olennon takana täytyy olla erittäin suurta viisautta ja tarkka suunnitelma. Monet väittävät erilaisin termein, että ihminen on pelkästään kehityksen tulos. Tosin ihminen voi kehittyä ja sopeutua uusiin olosuhteisiin. Mutta kuka on luonut meihin edellytyksiä tähän? On tarvittu todellinen asiantuntija. Mielestäni "sattuma" ei ole mikään asiantuntija.
Ystäväni kohdalla tarvittiin erittäin asiantunteva ja kokenut kirurgi. Jos joku maallikko sattumanvaraisesti olisi ryhtynyt tällaiseen leikkaukseen, olisi ystäväni muistosanat jo lausuttu.

Ihmettelen niitä ihmisiä, jotka eivät näe eivätkä tunnusta näitä tosiasioita. Eräässä keskustelussa toin esille, miten taitava suunnitelma on esim. meidän aivojemme takana. Aivot pystyvät aistiemme avulla keräämään ulkopuoleltamme havaintoja, käsittelevät näitä tietoja ja joskus saavat jopa ruumiimme toimimaan automaattisesti tietyllä tavalla jonkin vaaran välttämiseksi. Lisäksi meillä on ihmeellinen ajatuskyky ja myös luova kyky. Eräs kaveri totesi lyhyesti: "ei aivojen takana ole mikään suunnitelma, ne ovat vain kehittyneet"!!?? Miten tällainen kaveri voi elää ja toimia tässä teknillistyvässä maailmassa. Jokainen tietää, että jokaisen keksinnön takana on valtavasti asiatietoja, tutkimuksia ja suunnitelmia.

Jeesus oli sittenkin oikeassa, kun hän sanoi, etteivät ihmiset tahdo tulla valkeuteen vaan elävät mieluimmin pimeydessä. Valkeudessa heidän tekonsa ja motiivinsa paljastuvat, mikä on ylpeälle ihmisluonnolle joskus kova koetus. Nöyrtyminen tosiasioiden edessä ja evankeliumissa olevan Jumalan ihmeellisen suunnitelman tunnustaminen tuo todellisen vapauden. Silloin ihmismieli eheytyy oikealla tavalla. Silloin elämä saa tyydyttävän sisällön.

26.6.-06 Ihmeellinen Luoja
Olemme viettäneet Juhannusta, ehkä kesän eräänlaista kohokohtaa. Kukin on tehnyt sen omalla tavallaan. Ainakin olemme saaneet nauttia kauniista ilmasta. Toki on paljon niitäkin, jotka erilaisten elämäntilanteiden takia eivät ole voineet nauttia kesän kauneudesta. Toivotan heille lohdutusta ja johdatusta ylhäältä.
Uutiset kertoivat, että 11 henkilöä on menehtynyt juhannuksen vietossa. Lehdessä oleva kuva roskaisesta rannasta kertoo, että kaikki ei ole sujunut asiallisella tavalla.

Tämä vihertävä, kaunis luonto muistuttaa meitä ihmeellisestä Luojasta. Mutta kaikki eivät näe tätä ihmeellisyyttä. Tuntuu joskus siltä, että ihmiset elävät jonkinlaisessa pimeydessä kaikesta sivistyksestämme huolimatta.  Luin äsken Roomalaiskirjeestä:

1: 19. Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. 20. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua. 21. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. 22. He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi.

Ihmiskunnan suurin virhe on, ettei kysytä eikä noudateta Luojan antamia ilmoituksia ihmiskunnalle. Yksilöihmisinä voimme tuskin paljon vaikuttaa maailman menoon. Mutta me voimme vaikuttaa asioihin oman elämämme ja lähiympäristön kohdalla. Siinä meillä on tekemistä ihan riittävästi. Se voi alkaa siitä, että kiitämme Jumalaa kaikista hyvistä asioista, ennen kaikkea evankeliumin ilosanomasta. Voimme pyytää johdatusta, että vähemmän miellyttävät asiat voisivat koitua jollakin tavalla siunaukseksi.

Jos joku kokee elämässään kylmää ja koleaa "talvisaikaa", hänen tulisi muistaa, että kylmyyden jälkeen kevätaurinko herättää luonnon uuteen vihertävään elämään. Samoin voi hän, joka sanoi: "Minä olen maailman valo." herättää kylmentyneen ihmiselämän kukoistukseen. Siinäkin ilmestyy Jumalan rakkaus ja ihmeellisyys.

18.6.-06 Uusi on sijaan tullut
Kuten sinä lukija olet huomannut, on sivuston osoite muuttunut.
Itse asiassa se lienee normaali kehitystyö. Vaikka se periaatteessa sujui hyvin, oli siinä muutama asia, joka ei sujunut omilla konsteilla tai yrityksillä. Tarvittiin asiantuntija-apua, mikä oli toki helposti saatavissa. Jokaisessa järjestelmässä on omat niksinsä. Nyt on tie auki lukijoitten luo tämän kautta.

Aina tarvitaan silloin tällöin asiantuntemusapua. Emme voi itse ratkaista kaikkia asioita. Näin on myös yhteys Jumalan kanssa. Miten usein ihmiset yrittävät omilla "koodeilla" aikaansaada sitä. Mutta se ei onnistu, ellei käytetä Jumalan viitoittamaa tietä Jeesuksen kautta. Jotkut kuvittelevat, että "kaikki tiet vievät Roomaan". Valitettavasti näin ei ole jumalasuhteessa, kuten olen sivustolla tuonut esille. Pysyvä kysymys syntiinlankeemuksen ajoilta lähtien on: "Olisiko Jumala todella sanonut?"

Yhteys Jumalaan saadaan evankeliumin viitoittamalla tiellä. Kun nöyrrymme ja uskomme Jeesukseen (hyväksymme tämän pelastussanoman) tulee jotakin uutta. Yhteys Jumalaan syntyy. Olemme Jumalan edessä "uusi luomus". Tämä ei tee meistä täydellisiä ihmisiä. Meidän persoonallisuutemme on edelleen sama. Mutta asemamme Jumalan suhteen muuttuu. Vaikka tämän pitäisi jollakin tavalla tulla esille, olemme edelleen vajavaisia ihmisiä. Tämä vajavaisuus arkielämässä ja meidän pyrkimyksemme joskus toimimaan Jumalan periaatteita vastaan tekemällä kompromisseja voi aiheuttaa sen, ettemme voi elää sitä yltäkylläistä rikasta sisäistä elämää, josta Jeesus puhui. Meillä on oikea perusta, Jeesus, mutta rakennusaineemme ovat joskus väärät. Tästä Paavali mainitsee 1 Kor. 3:11-15. Itsekkäät työt eivät kestä. Usko Jeesukseen on sen asian hyväksyminen, että Jeesus on tie Jumalan luo ja iankaikkiseen elämään. Jumalallisten periaatteiden mukaisesti meidän tulisi elää harmoniassa sekä Jumalan ja kanssaihmisten kanssa - ja myös itsemme kanssa.

3.6.-06 Miksi alkoholia suositaan?
Olin äsken pyöräilemässä ja ohitin meluisan nuorisojoukon. Heillä oli käsissään runsaasti olutpakkauksia.
Tuli mieleen, mihin nuorison alkoholin käyttö vie? Toki on erittäin paljon kunnollisia nuoria, joten ei voi yleistä.

Äsken oli uutisissa Porvoon tuomiokirkon palosta. Sen aiheutti kolme nuorta, jotka olivat humalassa. En tiedä oliko heillä varsinaisia muita motiiveja takana. Korjaukset vaativat miljoonia euroja. Kuitenkin on lähes päivittäin ikäviä uutisia, joitten takana on alkoholin käyttö. Paitsi suoranaisia aineellisia ja taloudellisia vahinkoja alkoholin käyttö aiheuttaa valtavasti kaikenlaisia kärsimyksiä esim. perheissä ja ihmisten välisissä suhteissa,  jotka tuovat mukanaan seurausilmiöitä kuten avioeroja ym. Tämä on kaikille tuttuja asioita.

Herää kysymys: Miksi alkoholi on niin suosittu? Miksi tasapuolisuuden nimessä sitä pitäisi olla helposti saatavissa jokaisessa paikassa ja syrjäkylässä? Miksi tiedotusvälineet jutuissaan ja filmeissään "mainostavat" sitä, että se olisi jotain jokapäiväistä? Jne.

Kun nykyään panostetaan turvallisuuteen, miksei panosteta tähän yhteiskunnan vaaratekijään? Miksi sallitaan vapaasti väärät asenteet? Ihmisten asenteista on pitkälti kysymys. Mitkä ovat vanhempien asenteet?
Tuodaan esille, että alkoholi vapauttaa jäykät suomalaiset ja kohtuukäyttö on jopa eduksi. Kukaan ei ryhdy alkoholin väärinkäyttäjäksi. Olosuhteet usein vähitellen vievät siihen. Alkoholilla ei kannata leikkiä.

Takana voi olla monenlaisia muitakin syitä, joita ei tässä kannata luetella. Olisiko eräs varteenotettava syy, että elämän tarkoitus on hukassa? Miksi olen olemassa tässä kurjuudessa? Tässä suhteessa kristillinen usko voi antaa varsin paljon. Miksei etsiä sitä elämää, joka on sopusoinnussa Luojan tahdon mukaan. Tästä voit lukea enemmän sivuillani.

30.5.-06 Tervetuloa tällekin palstalle
Toivoisin, että tämän palstan avulla voisi syntyä enemmän vuorovaikutusta lukijan ja sivuston pitäjän kanssa. Tosin olen saanut palautteita monilta. Minä en ole kuitenkaan perustanut omaa keskustelupalstaa. Kokemukset muualta osoittavat, että tällaisista tulee helposti vain kinastelu- ja jaarittelupalstoja, jotka vievät paljon aikaa ja lopputulos on kyseenalainen. Luonteeni mukaisesti en ole kiinnostunut senkaltaisesta väittelystä.

Ilman selvää Jumalan johdatusta en halua luopua siitä nykyisestä sivustoni luonteesta välittää vastauksia kristinuskon peruskysymyksistä niille ihmisille, jotka tämän päivän informaatiotulvassa joutuvat epäilevälle kannalle. Keskustelupalstoilla tulee näitä kysymyksiä ja kannanottoja runsaasti esille.

Ihmisillä on oikeus kysyä ja heidän pitäisi myös saada vastauksia. Mutta vastauksia ei voida aina antaa kyselijän elämänkatsomuksen pohjalta. Taustoja on niin monenlaisia. Sen takia nämä perustelut tahtovat paisua, vaikka yritän kirjoittaa lyhyesti ja ytimekkäästi. Joskus on todella vaikeata tajuta toisen ajatusten kulkua.

Sivustoni perusluonteeseen kuuluu myös, etten ryhdy väittelemään monista kristittyjen välisistä riita- ja tulkintakysymyksistä, jotka usein ovat perifeerisiä asioita. Haluan keskittyä kristillisen uskon ydinkysymyksiin, jotka vaikuttavat suhteeseemme Jumalan kanssa. Jonkin verran minulla on aineistoa eri uskon alueilta. Muualta löytyy lisää opetusta.

Halutessasi voit sähköpostin välityksellä lähettää kommentteja ja kysymyksiä. Niitä voi olla kahdenlaista:
- Muutamiin voi tällä "ajankohtais"-palstalla antaa lyhyitä vastauksia tai viitteitä.
- On sitten niitä enemmän henkilökohtaisia kysymyksiä, jotka edellyttävät kahdenkeskeistä vuorovaikutusta. Sähköpostinkin välityksellä tämä voi olla vaikea, kun ei aina tunne toisen henkilön taustaa, perinteitä ja kokemuksia. Mutta yrittää voidaan. On minulla niistä joitakin hyviä kokemuksia.

En rupeaa myöskään helposti ilman muuta vastaamaan erilaisiin kompakysymyksiin, joita usein esitetään. Tulen aina harkitsemaan vastaustapaani.

Kuten kirjoitin, tulevaisuus näyttää sitten, mitä tästä tulee.
Toivon kuitenkin miellyttäviä lukuhetkiä sivustollani.

29.5.-06 Kristillisen uskon paradokseja.  Miksi uskominen on niin vaikea?
Sunnuntain saarnoissa käsiteltiin Jeesuksen ylipapillista rukousta: "että he kaikki olisivat yhtä". Aihe alkoi pyöriä mielessäni. Ehkä liian laaja tälle palstalle.

Miksi kristittyjen keskuudessa on niin paljon eripuraa, kiistoja ja näkemyseroja monenlaisista asioista? Miten tämä sopii yhteen Jeesuksen rukouksen kanssa? Aika huonosti!

Paavali kirjoittaa (Room 15:5 ) "Jumala, jolta kestävyys ja rohkaisu tulevat, antakoon teidän olla keskenänne yksimielisiä Kristuksen Jeesuksen tahdon mukaisesti".  Huomioi, ei ihmismielipiteiden mukaan! Kaikki ihmiset ovathan erilaisia luonteensa, perinteiden ja kokemusten perusteella. Tätä emme voi mitätöidä tai muuttaa. Silloin joudumme orjuuteen, josta Jeesus haluaa vapauttaa. Tästä on runsaasti esimerkkejä.

Mutta meidän piti olla yksimielisiä Jeesuksen tahdon mukaan. Hän on antanut rakkauden käskyt, joita meidän tulisi noudattaa erilaisuudestamme huolimatta. Tässä olemme usein surkeasti epäonnistuneet. Tämä ei ole kuitenkaan pelastuskysymys, se on kristillisen elämän toteuttaminen arkielämässä. Siltä osin kuitenkin erittäin tärkeä.

Hän on edelleen sanonut: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani."
Siis hän tahtoo antaa yltäkylläistä elämää. Tämä ei välttämättä tarkoittaa aineellista rikkautta. Enemmän on kysymys tarkoituksenmukaisesta elämästä. Hän ilmoittaa totuuden ihmisestä Jumalan tahdon mukaisesti, joka tahtoo, että kaikki pelastuisivat. Jeesus on itse tie Jumalan yhteyteen. Edelleen arkielämän keskellä ahdistettu ja raskautettu saa häneltä levon (Matt:11:28), hän antaa rauhan, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi. Näin voitaisiin jatkaa pitkään. Myrskyisen arkielämän keskellä ihminen voi kokea tällaista.

Miksi näin ei aina tapahdu?
Jesaja kirjoittaa Jumalasta merkillisen ilmoituksen: " Korkea ja Ylhäinen, hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin: - Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen." (Jes.57:15)
Toisin sanoen: Toiselle ihmiselle Jumala on saavuttamaton persoonaton (satu)olento, joka on kokonaan sen ihmisen tietoisuuden ulkopuolella. Toiselle ihmiselle Jumala on samanaikaisesti persoonallisesti läsnä oleva ja on todellisuus arkipäivän tilanteissa. Miten tämä erilaisuus on selitettävissä? Jae antaa vastauksen: NÖYRYYS!

Jeesus puhuu usein Jumalan valtakunnasta. Monille se on vaikea käsite. Hän mainitsee mm.: "sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä." (Luuk:17:21)

Monet etsivät Jumalan valtakuntaa kirkoista, seurakunnista, muista organisaatioista tai kristityistä. He usein pettyvät, kun eivät löydä toivomaansa hedelmää. Mutta Jumalan valtakunnan tulisi olla sinussa ja minussa!  Se toteutuu, kun nöyrrymme evankeliumin sanoman edessä ja hyväksymme, että Jeesus on mahdollistanut pääsyn Isän luo. Edelleen: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. 4. Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa." (Matt. 18)

Kristikunnan suurimmat epäonnistumiset johtunevat siitä, että kristityt yrittävät toteuttaa Jumalan valtakunnan työtä omalla viisaudella ja omilla ponnistuksilla ihmismielen mukaisesti. Intoa voi olla, mutta onko taitoa Jumalan mielen mukaisesti?

Kristillinen usko ei ole tiettyjen dogmien totena pitämistä. Se on henkilökohtainen suhde Jumalaan, joka tarjotaan meille lahjana armosta ilman omaa ansiota. Raamattu puhuu iankaikkisesta elämästä. Ihminen ei voi synnyttää tällaista elämää. Jeesuksen mukaan ihminen uudestisyntyy ylhäältä. (Joh.3). Tämä oli jo Nikodemukselle paradoksi ja käsittämätöntä.

Mutta miten nöyrtyä, jos en tunnusta syntisyyteni Jumalan edessä, etten ole rakastanut Jumalaa yli kaiken? Tämä on tärkein käsky ja siis sen rikkominen on suurin rikos, ei yhteiskunnan lakien mukaan, mutta pyhän Jumalan edessä. Tässä on ylpeän ihmisen kompastuskivi. Monet yrittävät kiertää sitä onnistumatta.

Kristillinen usko on syvä luottamus, joka ei perustu ihmisen aikaansaannoksiin ja yrityksiin. Se ei ole uskottelua. Se on Jeesuksen vaikuttama usko, kun nöyrryn Sanan edessä. Tämä on monille käsittämätöntä. Paavalin mukaan se on jopa hullutus joillekin. Mutta se TOIMII, koska siinä on Jumalan VOIMA!
Siinä on kristillisen uskon salaisuus joka on ja pysyy käsittämättömänä niille, jotka tarkastavat asioita vain itsekkään ihmisen ajatusmallin mukaisesti.

Tänä "demokraattisena aikana" jotkut kuvittelevat, että Jumalan tulisi toimia tasavertaisesti meidän kanssamme meidänkin ehdoilla. Tämä on ja tulee olemaan mahdottomuus. Luoja on ylemmällä tasolla kuin luotu ihminen. Taas tarvitaan nöyryyttä!
Mieti näitä paradokseja, jotka ovat tässä lyhyesti vilahtaneet.

23.5.-06 Da Vinci-koodi
Dan Brownin menestyskirja "Da Vinci-koodi on hämmästyttänyt koko maailmaa. Olen viime aikoina lukenut ja kuullut kommentteja tästä kirjasta, jota tosin en itse ole lukenut.
Romaanikirjana teos on erittäin taitavasti sommiteltu. Periaatteellisella tasolla jokainen saa ja voi kirjoittaa tällaisia teoksia.
Huolestuttavaa kuitenkin on, että tällaiseen mielikuvitusromaaniin liitetään kirjoittajan mukaan "faktatietoja", jotka kuitenkin ovat täysin perättömiä.

Pari esimerkkiä:
a) Brown väittää, että kirkolliskokouksessa Nikeassa v. 325 päätettiin, mitkä n. 80(?) evankeliumista otetaan mukaan Uuteen testamenttiin. Nykyiset 4 evankeliumia hyväksyttiin "niukalla äänten enemmistöllä". Tämä aihe ei edes ollut asialistalla. Hyväksyttiin vain "nikealainen uskontunnustus", joka tarkemmin määrittelee Jeesuksen jumaluuden olemusta (ei sitä, oliko hän Jumala vai ei - se on alkukirkosta lähtien ollut selvä asia). Kokouksen 316 osanottajasta 314 allekirjoitti tunnustuksen, joten asia lienee täysin selvä.
100-300-luvuilla alkoi esiintyä gnostilaisia ym. harhaoppeja, joihin kirkon johtajat, kirkonisät, joutui ottamaan kantaa. UT:n kaanoni muotoutui hyvin selkeästi jo alkukirkon aikana ja mukaan otetut kirjoitukset pohjautuivat apostolien tai niiden hyväksymien henkilöiden opetuksiin. Myöhemmin alkoi esiintyä monenlaisia jonkin apostolin nimen alle kirjoitettuja "evankeliumeja". Brown mainitsee 80 kpl, kun todellisuudessa niitä ehkä oli noin 15. Kirkonisät tunsivat nämä kirjoitukset, mutta niitä ei hyväksytty.

b) Toinen vakava asia oli, että Brownin mukaan Jeesus oli naimisissa Maria Magdalenan kanssa ja heillä oli yhteinen lapsi. "Todistukseksi" hän ottaa joitakin fragmentaarisia irrallaan olevia sanoja nk. Filippoksen evankeliumista, joita hän sitten soveltaa täysin mielikuvituksellisesti, johon ei ole minkäänlaista pohjaa.

Voidaan kysyä, miksi Brown kuvittelee tietävänsä sellaista, mikä:
- Uusitestamentti ei kerro, eikä anna edes vihjeitä, vaikka siellä käytetään puheenvuoroja, joissa olisi ollut luonnollista mainita Jeesuksen vaimosta, jos sellainen olisi ollut.
- Mikseivät antiikin kirjoitukset mainitse mitään tällaisesta? Ei edes kristinuskon vastustajat eivätkä harhaopit maininneet tällaisesta vaihtoehdoista.

Totuus tällaisten väitteiden takana on ihmisten halu kuulla raflaavia asioita, joten tällainen on mainio mainoskikka. Valheen voima on todella suuri.

Nämä asiat eivät ole lisäksi mitenkä Jeesuksen seksuaaliopetuksen mukaisia.

Jos syvemmin ajattelee Jeesuksen olemusta ja tehtävää maan päällä, on koko väite minusta täysin mieletön ja heijastaa vain ihmisten vääristynyttä ajatusmaailmaa. Turvaudutaan valheeseen, ettei tarvitsisi kohdata totuutta. Tiedämme Jeesuksen sanojen pohjalta, kuka "Valheen Isä" on.

21.5.-06 Euroviisuajatuksia
Vihdoin Suomi voitti euroviisut, mikä sinänsä on menestystä. Mutta tapa, millä tämä hoidettiin, antaa kyllä ajattelemisen aihetta. Lyhyesti muutama ajatus.

Voitto saavutettiin "hirviön" naamiolla. Olemmeko siirtyneet hirviö-aikaan? Ihmettelen, että lähes koko Eurooppa ihailee tällaisia hirviöitä. Minusta tuntuu siltä, että ihmisten ajatustaso ja todellisuustajunta on laskeutunut epäilyttävälle tasolle.
Miksi eurooppalaiset ovat alkaneet palvoa tällaisia hirviöitä? No, olen varma, etteivät kaikki ole siinä mukana, mutta kansikuva on kuitenkin itse asiassa hälyttävä vaikka ehkä pitkälti harhaanjohtava. Mutta silti trendi on hyvin oireellinen. Ei luulisi, että nk. "kristityssä" Euroopassa olisi tällaista epäjumalanpalvontaa.

Olemme luodut "Jumalan kuvaksi". Tämä tarkoittaa, että meidän tulisi elämän ja käyttäytymisen kautta heijastaa edes jotain Jumalan rakkaudesta, pyhyydestä ja oikeudenmukaisuudesta. Valitettavasti kuva on monien kohdalla aika utuinen ja epämääräinen, mutta näitä piirteitä tarvittaisiin tämän päivän kärsivässä ja sekasortoisessa maailmassa ehkä enemmän kuin koskaan. Kuka lähtee näihin pyrkimyksiin mukaan?

"Lordi" heijasti kyllä ihan erilaista ilmapiiriä. Hän oli enemmän niin kuin esikuva Antikristuksesta ja tämän hengestä. Raamattu selvästi ennustaa, että ihmisten pahuuden loppuhuipentumana tulee Antikristus, joka johtaa koko maailman "vihan aikaan".

Eräs toinen piirre tuli esille. Menestys johtunee ainakin osittain siitä, että ihmiset tänään etsii raflaavia asioita. Halutaan nautinnollisia hehkuja ja elämyskokemuksia. Tällöin silloin helposti jää tutkimatta elämän syvempiä ulottuvuuksia sekä elämän tarkoitusta koskevia kysymyksiä. Jos näin pääsee tapahtumaan johtavat nämä viihdeohjelmat loppujen lopuksi pinnallisuuteen ja ihmiselämästä tulee vain jonkinlainen "pakollinen" läpimenokulku. Mutta silloin jää elämä elämättä.

Nyt on aika herätä ja kysyä, missä ajassa elämme. Raamatun ennustamat loppuajan merkit alkavat toteutua hirvittävällä nopeudella ja todellisella realistisuudella. Sääli, että niin monet "nukkuvat" näkemättä, mitä todella tapahtuu monilla alueilla maailmassa. Kristityt: valvokaa ja rukoilkaa!

    17.6.2006 lähtien.