Riston stoori

Risto on sananmukaisesti siirtynyt pimeydestä valoon. Miehen syvien ja raskaiden huokausten lomasta aistii selvästi, että hänen on ajoittain vaikea edes muistella entistä elämäntyyliään.

....... Jo varsin nuorena poika alkoi kapinoida auktoriteetteja vastaan ja joutui tarkkailuluokalle.

- Näin jälkeenpäin ajatellen olin jo pienestä pitäen hyvin rikkinäinen ihminen. En muista, että minulla olisi ollut mitään haaveita tulevaisuuteni suhteen, Risto juttelee.

Poika alkoi käyttää alkoholia 13-vuotiaana. Viinanhuuruinen elämä tuli pikkuhiljaa tavaksi, ja elämäntyyli viitoitti tietä tulevaan. Se johti huumeiden maailmaan, johon Risto astui 16-vuotiaana.

- Kerran joku kysyi, olisinko kiinnostunut polttamaan marihuanaa. Ostin muistaakseni viisi huumesätkää. Sitten aloin polttaa hasista ja muutaman kuukauden kuluttua siirryin amfetamiiniin ja myöhemmin heroiiniin, Risto luettelee.

Risto piti kiinni omaksumastaan elämäntyylistä ja kuljeskeli ympäri Suomea. Hän asusti milloin Tampereella, milloin Helsingissä.

Huumeisiin kului tietenkin rahaa, jota Risto muiden huumeveikkojen tapaan hankki erilaisilla rötöksillä. Vankilaan hän ei missään vaiheessa joutunut, mutta reilun parin vuoden ehdonalainen hänen tilillään on. Se ei kuitenkaan tahtia haitannut.

- Huumerahaa sain myös työttömyyskorvauksista, jotka tilille tultuaan hupenivat viimeistä penniä myöten vanhojen huumevelkojen maksuun.

Ensimmäinen heroiinikokeilu Ristolla oli vuonna 1995. Seuraavana vuonna hän muutti Kuopioon ja meni rakennukselle töihin. Noihin aikoihin saattoi olla viidenkin kuukauden jakso, jolloin hän joi "vain" viinaa ja kaljaa ja poltti hamppua. Hän kuvitteli olevansa selvillä vesillä.

- Asiani olivat kuitenkin surkealla tolalla. Se oli niin sekavaa aikaa, ettei minulla ole siitä oikein mitään mielikuvaa.

Erään kerran Risto piipahti ystävänsä luona Kotkassa, josta oli tulla hänen maallisen elämänsä päätepiste.

- Aineet olivat luoneet mieleeni valhekuvan, että olin muka saanut jo kaiken eikä missään ollut enää mitään järkeä. Olin tosi yksinäinen ja huonossa kunnossa.

- Olin tuossa vaiheessa käyttänyt erilaisia huumeita parin vuoden ajan ja minulla oli pitkä amfetamiiniputki takanani. Se veti mielentilan tosi huonoksi. Vetäisin ranteeni auki, mutta kaveri oli onneksi lähellä, ja vuoto saatiin tyrehtymään.

Risto palasi Kuopioon. Jossain välissä oli jakso, jolloin hän tunnustautui muka ainoastaan hampun polttajaksi.

- Annoin itsestäni kuvan, että olen rento tyyppi, poltan ruohoa ja korkeintaan hasista. ja sehän ei huumeväen mielestä ole mitään. Silti koko ajan kävin salaa hakemassa kauppiaaltani amfetamiinia tai heroiinia ja piikitin itseäni, Risto kertoo.

Pari vuotta sitten Risto alkoi käyttää heroiinia sananmukaisesti kuollakseen.

- Käytin sitä neljän kuukauden ajan niin paljon kuin vain ikinä sain hommattua. Uusi annos oli saatava heti, kun edellisen vaikutus oli loppumassa, sillä vieroitusoireet olivat aivan hirveät.

Helmikuun lopulla vuonna 1999 Risto oli taas menossa ostamaan uutta huumeannosta ja seisoi Kuopiossa bussipysäkillä.

- Eräs tuttu kaveri tuli siihen ja sanoi, että lähde kokoukseen. Olin aivan ymmälläni, että mihin ihmeen kokoukseen. Kaveri kertoi löytäneensä elävän Jumalan. Tiesin, minkälainen ihminen tuttavani oli aiemmin ollut ja näin hänessä tapahtuneen muutoksen. Se vaikutti minuun enemmän kuin ymmärsinkään.

Risto ei lähtenyt kokoukseen, ja kaveri meni menojaan. Risto jatkoi kaman käyttöä. Hän oli aivan loppu ja toivoi kuolevansa.

Muuttuneen kaverin kohtaaminen oli kuitenkin jäänyt Riston mieleen. Itse hän ei ollut koskaan ajatellut uskon asioita. Koulun uskontotunnit olivat jääneet väliin eikä hän ollut käynyt rippikoulua. Kukaan ei ollut koskaan tullut puhumaan hänelle uskosta.

Kaverin muuttuminen sai Riston lopulta lähtemään huumepysäkille ja sitä kautta A-klinikalle katkaisuhoitoon.

Klinikalla Risto sai lääkkeitä, ja ensimmäiset kuusi päivää menivät lääketokkurassa ilman suurempia tuskia. Mutta sitten vieroitusoireet hyökkäsivät päälle.

Menin itkien pyytämään lisää lääkkeitä, mutta minulle ei annettu niitä. Ajattelin vakavissani, että lähden pois klinikalta, sillä minulla oli valtavat tuskat. En pystynyt olemaan paikallani, vaan ravasin levottomana ympäri klinikka

Tuskissaan Risto muisti erään ystävänsä, joka oli tullut uskoon.

- Soitin hänelle ja kysyin, miten siihen uskoon oikein tullaan. Hän kehotti minua rukoilemaan ja lupasi itsekin rukoilla puolestani.

Risto kamppaili koko päivän ja mietti, lähteäkö lipettiin klinikalta vai odottaako, että hänelle tapahtuisi sama kuin sille täydellisesti muuttuneelle kaverille.

- Tuli ilta, ja valtava taistelu jatkui. Pääni oli aivan sekaisin ja minulla oli tosi paha olla. Rukouksesta en tiennyt mitään. Jo pelkkä ajatuskin rukoilemisesta tuntui jotenkin vastenmieliseltä.

Lopulta Risto polvistui sänkynsä ääreen ja sanoi, että Jumala, jos olet olemassa ja autat minua, seuraan Sinua koko elämäni. Toimenpide tuntui hänestä täysin hölmöltä.

Heti rukouksen jälkeen Risto nousi ensimmäisen kerran koko päivänä sängylleen ja kävi lepäämään. Hän ihmetteli rauhallista oloaan ja nukahti siihen paikkaan.

- En tiedä, mitä Jumala yön aikana teki, mutta aamulla minulla ei ollut lainkaan vieroitusoireita eikä pahaa oloa. Rinnassani oli mieletön rakkauden tunne. Itkin ja kiitin Jumalaa koko aamun.

Risto lähti huoneestaan suu virneessä ja käveli lääkkeidenjakopisteen ohi. Hoitajat olisivat antaneet hänelle normaalin annoksen, mutta poika kieltäytyi.

- Hoitajat varmaan ajattelivat, että olin lopullisesti pimahtanut, kun kuljin käytäviä hymyillen ja sanoin, etten tarvitse lääkkeitä.

Risto käveli klinikan parvekkeelle.

- Näin saman maiseman kuin ennenkin, mutta täysin uusin silmin. Aurinko paistoi kauniimmin kuin koskaan. Muistan ikäni sen ihanan tunteen. Päivä oli 7. maaliskuuta vuonna 1999.

Uskovainen ystävä oli soittanut Kuopion Kan-kotiin, josta otettiin yhteyttä Ristoon. Hänelle järjestettiin paikka Salon Kan-kodista, jossa mies vietti pari viikkoa. Hän alkoi käydä kuntosalilla ja aloitti lenkkeilyn. Huumeita hänen ei enää tehnyt mieli.

Salosta Risto siirtyi kuukaudeksi Kouvolan Kan-kotiin. Se on syrjäisessä ja rauhallisessa paikassa, jossa on erinomaiset puitteet levätä ja lukea Raamattua.

-Kan-kodeilla on ollut valtavan suuri merkitys toipumisessani. jos olisin joutunut menemään suoraan kadulle, olisi saattanut olla jonkinlainen vaara ajautua uudelleen huumeisiin.

Kouvolasta lähdettyään Risto palasi Kuopioon ja meni sikäläiseen helluntaiseurakuntaan. Hän kävi kasteella ja liittyi seurakuntaan.

Ristolla on heti uskoontulonsa jälkeen ollut voimakas halu oppia tuntemaan Jumalaa yhä enemmän. Syksyllä 1999 hän alkoi opiskella Raamattua ja teologiaa Iso Kirja -kansanopistossa ja suorittaa nyt nuorisotyön tutkintoa.

- Haluan kertoa muillekin siitä, mitä olen itse saanut uskon kautta kokea. Haluan sanoa huumeidenkäyttäjille, että elämässä on järkeä ja se löytyy uskosta Jumalaan.