Olen saanut kokea uudestisyntymisen ihanuuden ja siitä tahdon teille kertoa.

Olen 36-vuotisen elämäni aikana kokenut monenlaista; etupäässä miinusmerkkisiä asioita. Pahimmat arvet elämäni alkutaipaleella sain vanhempieni menettämisestä. Olin 11-vuotiaana täysorpo ja jouduin asumaan sisareni "uusperheeseen", jossa lähimmäisenrakkaus kohdistui lähinnä lemmikkieläimiin, eikä ihmisiin. Tästä kylmästä kaudesta sain sellaiset haavat sieluuni, ettei aikuisena elämästä tullut suoraan sanottuna yhtään mitään.

20-vuotiaasta saakka olen kärsinyt hirvittävistä depressiokausista, jotka toistuivat säännöllisesti kestäen puolesta vuodesta pahimmillaan puoleentoista vuoteen. Se joka on kokenut täysin invalidisoivan masennuksen, voi kuvitella millaisia helvettejä olen käynyt läpi. Kuitenkin nyt koen, että Jumala on vetänyt minua puoleensa koko ikäni. Ja samallahan hän on varjellut minua läpi näiden masennuskausienkin. Itsemurhayritykset eivät onneksi onnistuneet!

Alkoholin käyttö oli aina runsaampaa masennuksien yhteydessä ja lisääntyi lisääntymistään vuosi vuodelta. Tänä keväänä olin siinä pisteessä, että patologista juopottelua (masennus oli tietenkin pontimena ryyppäämiselle) kesti parisen kuukautta. Siinä oli parisuhdekin lujilla.

Jumala oli alkanut puhua minulle tosissaan jo viime syksynä. Olin silloinkin tietysti masentunut enkä tehnyt muuta kuin ryyppäsin. Erään puhelinrukouksen aikana viinanhimo yhtä äkkiä katosi ja noin viikon kuluessa siitä, masennuskin hävisi. Silloin tulin "Jumalauskoon". Tämän kevään vaikeudet ovat paljastaneet minulle Jeesuksen merkityksen syntien sovittajana ja olen todella saanut juurtua Kristukseen.

Kuvaava tilanne tältä keväältä oli se, kun uikutin eräänä aamuna sängyn pohjalla Jumalalle, että "anna minun kuolla, anna minun kuolla... Sinä pystyt tekemään ihmeitä, pysäytät vain sydämeni ja peli on selvä". Jumalapa vastasi tähän rukoukseen, mutta ei kuitenkaan fyysisesti, vaan hengellisesti. Sen maanantaipäivän vielä join, mutta illalla Jumala johdatti minut uskovan ystäväni luo, jossa otettiin KAN-asia esille. Siitä lähti toipumiseni. Lopetin ryyppäämiseni jo ennen KAN:lle pääsyä. Sain valtavasti toivoa, kun tiesin ennen pitkää pääseväni Munsalan KAN-kotiin.

Jälkeenpäin voin todeta, että itse asiassa Jumala antoi minussa kuolla sen vanhan Pirkon ja sain uudestisyntyä Jeesukseen Kristukseen. En totisesti kaipaa enää entistä maailmallista elämääni. Jeesus on kaikkeni.

Vietin kaksi viikkoa Munsalan Solhemissä ja ne olivat ehdottomasti elämäni parhaimmat ja rakkauden täyteisimmät viikot. Jumala todella hoitaa ihmisen sielua, jos vain annamme Hänelle siihen mahdollisuuden.

Olen saanut Jumalasta mahtavan rakastavan Isän, jonka sylissä olen todella turvassa. Toivon, että sinäkin, joka et vielä ole kokenut uskoon tulon ihanuutta voit sen jossain elämäsi vaiheessa kokea.

Rakkain kesäterveisin

Pirkko P.