Olen saanut elää suhteellisen rauhallista elämää ilman suuria mullistuksia. Tästä olen kovin kiitollinen. Ehkä toisille voi olla hyödyksi saada joitakin välähdyksiä siitä. Paljon tästä löytyy myös muualta sivustollani.

Lapsuuteni ja nuoruuteni
Olen uskovaisesta maaseudun kodista kotoisin. Muistan edelleen kiitollisuudella sitä lämmintä ja rauhallista lämpöä, joka vallitsi siellä. Ei ollut suuria sanoja ja eleitä, vaan vallitsi arkisessa elämässä syvä luottamus Jumalaan. Osallistuin vanhempien kanssa paikallisen seurakunnan toimintaan. Siinäkin vallitsi erittäin hyvä henki. Koko kylässä vallitsi sopuisaa henkeä, eikä rikoksista ja päihteistä ollut kokemuksia ollenkaan. Muistan kun opiskeluaikana tulin kotiin, oli niin kuin toinen maailma olisi avautunut, rauhan maailma.
Siihen aikaan ei ollut kotikylässäni tapana jatkaa opintoja akateemiseen loppututkintoon saakka. Eikä minunkaan kohdaltani ollut selvää tulevaisuuden suunnitelmaa. Vähitellen kuitenkin se johti akateemiseen loppututkintoon.

Keski-iän kriisi
Opiskelun jälkeen siirryin teollisuuden palvelukseen. Jouduin siirtymään toiselle paikkakunnalle, kauas kotikylästä. Seurakuntayhteys alkoi vähitellen rakoilla yhä enemmän, enkä enää toiminut aktiivisesti hengellisessä työssä.
Luonteeltani olen "teknokraatti", jonka takia aikanaan sitten jouduin syvälliseen uskon kriisiin, kun en voinut ymmärtää ja omaksua kaikkia Raamatun kertomuksia. Tämäkin vieraannutti edelleen seurakuntaelämästä paikkakunnan vaihtuessa.
Lapsuuden ja nuoruuden kristillisyys oli ehkä liian paljolti ollut elämäntapa, josta elämä sitten alkoi kuihtua. Näin kului useita vuosia. Arkuudessani aloin voimakkaasti käpertyä itseeni ja sisäinen ihmiseni tuli rikkinäiseksi. Vähitellen ulkoisetkin olosuhteet ja tilanteet, vaikka elin muuten ihan kunnollista elämää, kärjistyivät siihen pisteeseen, että oli pakko tehdä selkeitä ratkaisuja uskon asioissa.

Muutos tapahtui
Silloin Jumala puuttui asiaan ja ympärillä olevan prosessiteollisuuden asioiden ja arkipäivän tekniikan havaintojen kautta avasi ilman ihmisten väliintuloa silmäni näkemään asioita uudessa valossa. Usein mainitsemani pakina sisältää pohdintoja tältä ajalta.
Päädyin vähitellen siihen varmuuteen, että vaikka järkemme ei pysty täysin käsittämään kaikkia hengellisiä asioita, ne eivät suinkaan silti ole järjettömiä. Vaikka päätös palata uskon tielle oli selkeä, kesti kuitenkin kauan, ennen kuin sisäinen rikkinäisyys eheytyi. Ehkä yritin ratkaista uskon asioita liikaa järjelläni, enkä siinä vaiheessa sisäisesti riittävästi tajunnut Jumalan armoa ja uskon elämän ydintä, vaikka asiat kyllä olivat tiedossa.

Uusi elämänvaihe kiteytettynä
Käytännön elämässäkin (omassa elämässämme, yhteiskunnassa, elinkeinoelämässä, jne.) joudumme tekemään valintoja eri vaihtoehtojen välillä, vaikka meillä ei ole täydellisiä tietoja kaikista niihin liittyvistä asioista, jotka ehkä jopa tuntuvat ristiriitaisilta. Silloin teemme valinnan sen perusteella, mikä vaihtoehto KOKONAISUUDEN kannalta näyttää parhaimmilta. Näin olen aikoinaan tehnyt uskon asioissa lukuisten osatekijöiden pohjalta, enkä ole myöhemmin tarvinnut katua. Totesin, että vaikka minulla ei ole vastausta kaikkiin kysymyksiin, niin huomioiden kaikki ne lukuisat osatekijät, joita silloin pohdin, usko Jumalaan, Hänen Sanaansa ja pelastussuunnitelmaansa evankeliumin ilmoituksen kautta on sittenkin kaikkein järkevin vaihtoehto.

Tämä huolimatta siitä, ettei elävä pelastava usko ole suinkaan älyllisen toiminnan tuote, se on Jumalan tarjoama ja antama lahja. Saamme nöyrinä ottaa sen kiitollisena vastaan. Näin se vaan on, vaikka sitä ei kukaan voi sanallisesti tarkkaan selittää. On vähän sama juttu kuin meidän fyysisen elämän suhteen. Jos elämäni edellytys olisi, että ymmärtäisin kaikki ruumiini toiminnot, joutuisin toteamaan, ettei minulla ole tietoa eikä uskoa siihen. Mutta todellisuudessa minä vaan elän ja nautin siitä, vaikka en voi toiselle selittää, mitä elämä itse asiassa on. Samoin on hengellinen elämä eli yhteys Jumalan kanssa. Se myös sittenkin toimii, kun turvaudumme Jeesuksen sovitustyöhön, jota tuskinpa kukaan täysin ymmärtää.
Niistä sen ajan pohdinnoista ja kokemuksista on ollut suurta hyötyä jatkuvasti.

Usko vahvistuu vähitellen
Esim. internetin keskustelupalstoilla tulee esille niin paljon kristinuskonvastaisia ja sitä halventavia ajatuksia ja väitteitä, että uskoa todella koetellaan. Olen kuitenkin kokenut, että uskoni perusta kestää ja jopa vahvistuu, kun näkee, miten hataralla pohjalla monen elämä lepää. Raamatun suhteen en jää kiinni joihinkin yksityiskohtiin, joita en täysin ymmärrä. Siinäkin KOKONAISUUS ratkaisee. Tästä kokonaisuudesta enemmän.

Vaikeus monissa keskusteluissa on, että usein yritetään siirtää Jumalan aivoituksia ihmisen oman (nykyajan) ajatusmallin tasolle. Tämä ei vaan toimi. Tämä ajatusmalli lisäksi lähtee usein siitä, että Jumala on vain ihmisajatuksen tuote, tai ettei Jumalaa ole, kaikki on kyseenalaistettava, jolloin se oma ajatuskyky itse asiassa on se korkein auktoriteetti ja toimii ylimpänä tuomarina. Vaaditaan Jumalasta todisteita ja tietoja, jotka olisivat tämän oman ajatusmallin mukaisia. Tämä on mahdottomuus. Luotu ihminen on näitten kohdalla kaiken keskipiste eikä Luoja itse. Synnin alkuperä olikin kapina Jumalaa vastaan ja se on jatkunut läpi aikojen.

Itse lähden siitä, että tämän luomakunnan takana on Luoja, joka on suunnitellut ja toteuttanut luomakunnan omalla viisaudellaan ja voimallaan. Miten tämä on käytännössä tapahtunut, en osaa selittää, enkä edes vakavammin pyri siihen. Ajatus, että olisimme vain sattumanvaraisen kehityksen tuote, on syvimmiltään niin järjetön, etten minä ainakaan voi siihen yhtyä. Ja tämä maailmankaikkeuden Luoja, Jumala välttää meistä ja kutsuu meitä rakkaudessaan yhteyteensä evankeliumin kautta. Vaikka tämäkin monille saattaa kuulostaa järjettömältä, se ainakin toimii käytännössä.

Tuhlaanko elämäni väärällä tavalla?
En suinkaan, olen löytänyt perustuksen, joka kestää. Omalta kohdaltani olen joskus kirjoittanut näin:
"Itse en tunne itseäni säälittäväksi, vaan iloitsen suuresti siitä, että saan luottaa evankeliumin sanomaan. Usko Jeesukseen on antanut sisäistä iloa ja turvallisuutta myös silloin, kun tilanne on ollut vaikea, esim. vakavan sairauden kohdatessa. Olen monta kertaa kokenut Jumalan johdatusta jopa yksityiskohtia myöten. En ole aina voinut ymmärtää tätä johdatusta ja joskus olen siinä hetkessä itsekkyyden vallassa jopa voimakkaasti kapinoinut vastaan. Sisäinen ääni on kuitenkin kuiskannut: näin on parasta. En ole silloin voinut tajuta, mihin se johtaa. Vasta paljon myöhemmin olen ymmärtänyt, miten ihmeellisesti Jumala on johdattanut ja olen ollut kovin kiitollinen.
Joten kysyn vielä: Miksi minun pitäisi hylätä uskoni, joka antaa elämälle tarkoituksen, ja ruveta rakentamaan elämääni jollekin perustalle, joka eräänä päivänä pettää?"

Jumalan johdatus
Tämä johdatus ei tarvitse välttämättä olla sarja mullistavia ja ihmeellisiä tapahtumia. Se voi ilmetä arkipäivän pienissäkin asioissa. "Jumala johdattaa niitä, jotka rukoillen kulkevat."
Tätä Jumalan johdatusta olen selkeästi havainnut tämän intenetsivuston syntymisen ja kehittämisen yhteydessä. Tästä olen kirjoittanut enemmän kohdassa "Jumalan johdatus". Siitä eräs tärkeä kysymys: Miten tiedän, että tässä on Jumalan johdatus? Entäs jos kaikki sittenkin johtuu omasta luonteestani tai jopa pimeyden voimien toimesta?

Ensiksi koen, että koko tämä prosessi on hyvin sopusoinnussa Jumalan Sanan periaatteiden kanssa. "Mene teille ja aitovierille" eli sinne, missä ihmiset tänä päivänä ovat tietokoneittensa äärellä. Tämä tuli minulle voimakkaasti esille heti alkuvaiheessa. Koen monet yksityiskohdat rukousvastauksena, kun toivomukseni on, että voisin toimia Jumalan tahdon mukaan kohdallani. Oma päätös jopa oli: Ei koskaan oma sivusto.
Toiseksi olen näissä tilanteissa kokenut syvää sisäistä rauhaa. Luonteeni ja arkuuteni mukaan tämä ei olisi mahdollista, jos kaikki olisi itsestäni.
Lisäksi olen saanut olla itseni, eikä minun ole tarvinnut ponnistella yli voimieni. Enkä tarvitse pohtia sivujeni ja monien "projektieni" vaikutusta ihmisten elämässä. Se on Jumalan Pyhän Hengen tehtävä, joka avaa sanomani tarvitsevien ihmisten kohdalla. Minun tehtäväni on asettaa nämä kirjoitukset kaikkien luettavaksi.

Hengellinen perintö
Olen viime vuosina yhä enemmän ollut kiitollinen Jumalan siunauksista. Ehkä on vaikea määritellä, mitä kaikkea siihen kuuluu. Tätä siunausta ei mitata omaisuuden määrällä eikä yhteiskunnallisella vaikutusvallalla. Olen todennut, ettei se ole ainakaan minun aikaansaannoksistani peräisin. Se on loppujen lopuksi Jumalan armoa.

Tästä oli äskettäin puhetta koko perhepiirin, lasten ja lastenlasten, kokoontumisessa. Todettiin, että olemme kaikki saaneet kokea Jumalan siunausta. Olen kuitenkin voimakkaasti kokenut, että oleellinen vaikutus on se hengellinen perintö, mikä on suvuissamme ollut. Sukuselvitysteni pohjalta kävin lyhyesti yksityiskohtaisemmin läpi joittenkin vaikutuksia.
Ainakin yli 100 vuoden aikana on ollut paljon uskovaisia henkilöitä, jotka kukin omalla panoksella ovat vaikuttaneet hengellisen ilmapiirin levittämiseksi ja ylläpitämiseksi paikkakunnalla ja perhepiirissä. He ovat kykyjensä mukaan ottaneet kristillistä sanomaa vakavasti elämässään. Monet ovat olleet hengellisen herätyksen uranuurtajia ja ovat olleet vastuullisissa tehtävissä seurakunnissaan. Jotkut ovat vaikuttaneet voimakkaasti yhteiskunnallisissa asioissa ja elinkeinoelämässä. Jotkut ovat toimineet lähetyslääkäreinä tai muissa tehtävissä mm. Afrikassa, jne.

Mieleen on tullut Hebrealaiskirjeen 12 luvun alkuosa:
"Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi."

Tämä koskee myös omaa perhekuntaa. Nämä edeltäjät ovat myös olleet esirukoilijoita, joiden varassa elämme tänä päivänä. Esirukouksen lapset saavat kokea rukouksen siunauksia. Mutta meidän täytyy kuitenkin todeta, että jokainen on vastuussa omasta elämästä. Kukaan ei voi elää toisen uskolla. Sen takia Paavali kehottaa: "Ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! Hänhän sanoo: Oikealla hetkellä olen kuullut sinua, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun.. Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä."

Sen takia onnittelen kaikkia, joilla on rukoilevia vanhempia, isovanhempia tai läheisiä ystäviä. Näitten esirukoukset ovat paljon arvokkaampia, kuin yleensä ajattelemme.