Myös evankeliumi toimii vielä tänä päivänä. Siitä voivat tuhannet myös meidän maassamme todistaa. Toiset ehkä ovat pettyneet, kun kristillinen sanoma ei ole osoittanut voimaansa, ehkä juuri sentakia, etteivät ole halunneet nöyrtyä sen edessä . Monille kristinusko on vain miellyttävä oppi tai kunnioitettava tapa, jolla ei ole käytännöllistä merkitystä  -  ja menettävät paljon.

Sen takia, vaikka emme aivoillamme pysty käsittämään Jumalan tekoja, kristillinen usko ei tarvitse olla järjetön. Päinvastoin voi olla enemmän järjetöntä olla uskomatta Jumalaan.

Valitettavasti monet voimat nykyään yrittävät tehdä tyhjäksi uskon asiat. Kehitysoppi yrittää kaikin keinoin tuoda esille, ettei Luojaa enää tarvita. Liberaaliteologia yrittää vesittää kristillistä sanomaa pelkäksi ihmisopiksi. Lisäksi ympärillämme on tänä päivänä paljon epäraamatullisia uskonnollisia virtauksia, joiden edessä ihmiset ovat ymmällä. Totuuden löytäminen tuntuu vaikealta, miltei mahdottomalta. Onko totuus olemassa?

En tule tässä käsittelemään näitä kysymyksiä tieteellisesti tai teologisesti. Haluan vain nk terveen talonpoikaisjärjen avulla osoittaa eräitä tosiasioita, jotka tulivat mieleeni, kun itse painiskelin näitten ongelmien parissa. Valinnan edessä on tärkeätä ennakkoluulottomasti ja monipuolisesti tutkia erilaisia vaihtoehtoja ja rehellisesti valita järkevin, jos siihen on mahdollisuuksia, tai vähiten järjetön, ellei kaikkea voi selittää. Usein epäuskossamme voimme jäädä tuijottamaan johonkin pieneen yksityiskohtaan, joka sitten ratkaisee valintamme, tajuamatta, että kokonaisuus viittaa ihan toisenlaiseen valintaan.   

Monille tämä on täysin tarpeeton kysymys, kun taas toiset pohtivat  tätä valtavasti pääsemättä selvyyteen. Kehitysopin edustajat yrittävät selittää, miten kaikki on kehittynyt vähitellen itsestään. Ensin oli valtava räjähdys. Sitten syntyi elämä itsestään, jonka jälkeen alkoi valtava kehitys, joka aikanaan johti ihmissuvun ilmestymiseen. Koska kaikki tämä voidaan "selittää täysin luonnollisesti", ei tarvita enää Luojaa eikä Jumalaa.                      

Kaikki tämä on tiedemiesten teorioita, joihin me maallikot emme pysty paljoakaan sanomaan emmekä vaikuttamaan. Miten terve talonpoikaisjärki reagoi?

Verratkaamme pieni yksityiskohta majesteettisessä maailmankaikkeudessa - ihminen - nykyaikaiseen kemialliseen prosessiteollisuuteen. Kaikki tiedämme, mikä on ihminen. Useimmilla on kai jonkinlainen käsitys teollisuudesta. Näitten välillä on monenlaisia yhtäläisyyksiä. Loppujen lopuksi ihminenkin on kehittynyt  "prosessiteollisuus". Ruumiimme tuottaa suuren määrän kemiallisia yhdisteitä, jotta kaikki pystyisi toimimaan. Määrät tosin eivät ole suuria, mutta moninaisuudessaan ja monimutkaisuudessaan ne ylittävät ne saavutukset, joihin valtava kemiallinen teollisuuslaitos pystyy. Ja näitä  "laitoksia" on maapallolla jo yli 5 miljardia.   

Ruumiimme on myös varustettu omalla voimalaitoksella, joka tuottaa voimaa ja lämpöä meille. Polttoaineena käytämme monenlaisia ruoka-aineita. Ruumiissamme on suuri putkiverkosto, joka ulottuu jokaiseen paikkaan. Verenkierto hoitaa sekä ruoka- että jätekuljetukset. Tätä kuljetusta hoitaa pumppu, joka lakkaamatta ilman huoltoväliä toimii jopa 70 - 90 vuotta.  (Teollisuutemme ottaisi mielellään niin kestäviä laitteita  käyttöönsä!)

Jatkakaamme ! Pieni prosessiteollisuutemme on myös varustettu erittäin korkeatasoisella instrumentoinnilla. Silmän näkökyky, korvan kuulokyky sekä maku-, haju-, ja tuntoaistit ovat tänäkin päivänä lähes lyömättömiä valtavasta teknillisestä kehityksestä huolimatta. Onko lisäksi kuudes aisti?

Meillä on myös pitkälle kehittynyt tietokone, joka rekisteröi valtavaa määrää vaikutelmia ja ohjaa sitä varsin monimutkaista automatiikkaa,jonka avulla yleensä pysymme elossa ja voimme hoitaa jokapäiväisiä askareitamme.

Olemme niin tottuneet kaikkeen tähän, että useimmiten reagoimme vasta, kun jokin asia pettää. Toisin sanoen me elämme ja toimimme ajattelematta ylipäänsä, miten kaikki on mahdollista. Jos ymmärryksemme olisi edellytyksenä elämisen toimintoihimme, joutuisimme toteamaan, että elämämme on täysin järjetöntä, johon me emme missään tapauksessa voi uskoa.

Mutta on myös monenlaisia eroavaisuuksia, kuten esim. ihmisen vaisto tai ihmisen lisääntymiskyky, mikä on vain kaukainen haave monessa tämän päivän teollisuudessa.

Lopputulos tästä vertailusta on, että tavallinen ihminen on paljon mutkikkaampi ja pidemmälle kehittynyt olento kuin kaikkein pidemmälle kehitetty teollisuus, johon on tarvittu valtavia kehitysresursseja. Jos nyt kehitysopoin kannattajien mielestä ihminen on ihan sattumalta, ilman Luojaa kehittynyt tyhjästä, niin pitäisi olla paljon yksinkertaisempaa ja loogisempaa ajatella, että jokin teollisuuslaitos on kehittynyt tyhjästä ilman tutkijoiden, suunnittelijoiden, laitevalmistajien ja rakentajien apua.

Kaikkihan me tiedämme miten valtavasti kaikenlaisia resursseja on tarvittu ja edelleen tarvitaan tekniikan kehittämiseen. Jokaisen kaupassa olevan tavaran takana on valtavasti kehittämis- ja valmistamistyötä. Tuntuu siltä, että vain kehitysopin kannattajat uskaltavat väittää asioita, jotka sotivat tätä yksinkertaista ajattelutapaa vastaan.

"Kaikkihan on kehittynyt ja tapahtunut hitaasti miljoonien vuosien aikana !" Mutta kaikkihan tiedämme myös, minkälainen "kehitys" tapahtuu teollisuusrakennuksessa, jota ei hoideta, jo muutamien vuosien aikana puhumatta tuhansista vuosista.

Kun puhutaan sattumanvaraisesti tai valinnan kautta ohjatusta kehityksestä, on kysymys sellaisista todennäköisyysalueista, että tuskinpa kukaan ymmärtää, mistä on kysymys. Esim. ruumiimme geenit sisältävät sellaisen määrän informaatiota, joka luultavasti vastaa tuhansia sivuja tavallisen kirjan tekstiä. Miten ovat  "kirjaimet" tässä geeniinformaatiossa voineet järjestäytyä tarkoituksenmukaiseen ja toimintakykyiseen järjestykseen? Todennäköisyys lienee sitä paitsi huomattavan suuri, että  "kirjaimet" muodostavat jossakin vaiheessa käskyn, joka tuhoaa koko edellisen kehityksen.  Kuinka ovat tämän geeni-informaation "rakennuskivet", aminohapot syntyneet?  Ne muodostuvat lähtöaineista vain hyvin rajoitetuissa olosuhteissa pelkistävässä ympäristössä. Ts. happea ei saa olla läsnä. Jotta elämä toimii tarvitaan happea. Miten elämä voi syntyä olosuhteissa, joissa se ei voi toimia?

Satunnaisesti tapahtuva kehitys toimii yleisesti tunnustetun termodynamiikan toisen pääsäännön vastaisesti. Entropialain mukaan epäjärjestys jossakin järjestelmässä kasvaa jatkuvasti ilman energiantuontia ulkoa. Luomakunnan pitkälle kehittynyt järjestys ei sovi termodynaamisesti ollenkaan satunnaiseen kehitykseen. Luonnonvalinta edellyttää vaihtoehtoja. Miten ne ovat kehittyneet?

Tässä olivat vain muutamat nopeasti esitetyt kysymykset, jotka jo osoittavat, ettei kaikkea ole niin helposti todistettu.

Kun katsomme sitä valtavaa harmoniaa, joka vallitsee luonnossa, mikäli ihminen ei sitä riko, meidän täytyy nöyrästi ja syvästi kunnioittaen kumartua sen Luojan edessä, joka on suunnitellut ja tehnyt kaiken tämän.

Edellä yritin yksinkertaisesti, perustelematta sen enempää tieteellisillä tai teologisilla teorioilla, osoittaa, että on paljon yksinkertaismpaa uskoa Jumalaan maailmankaikkeuden Luojana kuin uskoa satunnaiseen kehitykseen tyhjästä.

Jos Jumala on luonut kaiken tämän, syntyy monenlaisia kysymyksiä. Miksi Hän on luonut maailman? Mikä on Hänen tarkoituksensa?  Millainen on Jumala?  Mikä on ihmisen tehtävä ja asema? Kysymyksiä on esitetty lukemattomia määriä.

Mutta palatkaamme ensin "prosessiteollisuuteemme". Jokaisen nykyaikaisen teollisuuslaitoksen takana on ihmisiä, jotka joko yksityishenkilöinä tai jonkin yrityksen, säätiön tai valtion edustajina ovat tehneet päätöksen ko laitoksen rakentamisesta. Päätöstä on aina perusteltu selvillä laitoksen tarkoitus-motiiveillä. Lisäksi on ollut rahoitus- ja resurssisuunnitelmia. (Toinen kysymys on, ovatko nämä  olleet realistisia?)

Ei kukaan järkevä ihminen rakenna monimutkaista teollisuus- laitosta vain leikkimielessä. Samalla tavalla voimme olettaa, että Jumalalla on ollut selvä tarkoitus ja tarkat yksityiskohtaiset suunnitelmat, kun Hän loi ihmisen ja kaiken muunkin. Kuten teollisuuslaitoksen henkilökunnalla, ei meillä ihmisilläkään ole tietoja kaikista asioista, ja usein voimme ihmetellä, miksi kaikki on ja tapahtuu tietyllä tavalla.  

Rakennettua teollisuuslaitosta ei jätetä tyhjäksi. Tehtaan johto ottaa ihmisiä työhön, antaa heille työtehtäviä ja kouluttaa. Annetaan tarkkoja ohjeita, useimmiten kirjallisia , miten tulee toimia erilaisissa tilanteissa. On vakava rikos työhönottoehtoja vastaan laiminlyödä näitä ohjeita. Esim. turvallisuusohjeiden laiminlyönnillä voi aiheuttaa sekä itselleen että muille vakavia vahinkoja, ja rangaistukset voivat olla melkoisia.

Jos Jumala on luonut ihmisen tähän maailmaan, onko Hän myös antanut ihmisille ohjeita?  Kyllä Hän on sen tehnyt.

Aikaisemmin Hän puhui usein suoraan tai profeettojen kautta. Nykyään meillä on Raamattu, josta me saamme tietää Hänen tahtonsa.

Onko Raamattu sitten todella luotettava? Mikä ero on Raamatun ja muiden kirjojen välillä? Liberaaliteologit väittävät, että Raamattu on ihmisten kirjoittama, ja sen takia se on samanarvoinen muitten kirjojen kanssa, ja sitä voidaan tutkia samoilla kriteereillä ja menetelmillä kuin muitatkin kirjoja. Monet asiat Raamatussa ovat vaikeasti ymmärrettävissä ihmisjärjellä. Mikä on Raamatun oma todistus?

Raamattu on tosin ihmisten kirjoittama, mutta nämä ovat olleet Jumalan Hengen innoittamia (1 Piet.1:10-11 ym), ja ovat voineet tuoda sanomia suoraan Jumalalta, joskin välillä ihmisluonteen värittäminä mutta kuitenkin luotettavina.

Vaikeuksia meille tuottavat käännösvaikeudet, tietämättömyytemme silloisista ihmisistä ja heidän tavoistaan mutta ennen kaikkea kykenemättömyytemme tahtoa ja voida ymmärtää. Jos pyydämme neljä ihmistä, jotka katsovat esim. taloa eri suunnista kuvaamaan näkemäänsä, saamme neljä eri kuvausta. Monet yksityiskohdat tuntuvat olevan ristiriitaisia, mutta ne ovat kuitenkin todellisia. Ehkä useimmat  "virheet" Raamatussa johtuvat käännösepätarkkuuksien lisäksi juuri tästä meidän kykenemättömyydestä nähdä tätä näkökulmien moninaisuutta Jumalan maailmassa. Jopa uskovina olemme usein tässä mielessä sokeita, mikä usein on hajottanut kristittyjä. Emme saa ottaa irrallisia jakeita Raamatusta  omien mielipiteittemme tueksi, jos eivät muut jakeet niitä tue. Meidän tulisi etsiä ja löytää Raamatun todellista sanomaa ja muokata mielipiteemme sen mukaan.

Kuka on se ihminen, joka uskaltaa asettua Jumalan yläpuolella ja ratkaistaa, mihin raamattukohtiin me voimme luottaa  -  ja mihin emme? Koska Raamattu on tarkoitettu meille opetukseksi ja johdatukseksi, uskon, että Jumala on valvonut Sanaansa, jotta se on meille riittävän luotettava, jos todella haluamme noudattaa sitä..    

Kun me ihmiset tutkimme erilaisia asioita tarvitsemme sopivia mittausvälineitä ja -menetelmiä. Ei kenenkään mieleen tulisi mitata sähköjohdon virtamäärää talousvaa'alla tai nestetilavuutta pituusmitalla. Sen sijaan jotkut kuvittelevat voivansa tutkia Jumalan olemusta ja Jumalan Sanaa samoilla menetelmillä, joilla tutkitaan ihmisten teorioita ja kirjoituksia. Ei huomata, että Jumala-käsite tuo mukanaan uusia ulottuvuuksia, joille tarvitaan uusia "mittausmenetelmiä". Raamattu toteaa, että vain Jumalan Hengen avulla voimme tutkia Jumalan syvyyksiä. Muuten joudumme helposti harhateille. Tämä vaatii suurta nöyryyttä, koska kukaan ei voi "komentaa"  Jumalan Henkeä.  Paavali käsittelee näitä kysymyksiä 1  Kor 1 - 2:ssa                             

Miten on suhtauduttava ihmeisiin sekä muihin meille vaikeasti käsitettäviin kohtiin Raamatussa?

Ensiksi meidän täytyy ymmärtää, että Jumalalla, joka on kaiken suunnitellut ja luonut, on mahdollisuuksia puuttua tapahtumiin tavalla, jota me emme käsitä. Tällaista saavat monet kokea, kun he nöyrästi luottavat Jumalan apuun. Esim. jollekin laitevalmistajalle ei tuota vaikeuksia saada eri tavalla toimiva laitemuunnos. Tai ajattele ATK-ohjelmaa, joka tietyissä olosuhteissa toimii täysin normaalista poikkeavalla tavalla.

Ellemme usko Raamattuun Jumalan Sanana, miten pystymme sitten esim. selittämään niitä profetioita, jotka jopa tuhansien vuosien päästä ovat kirjaimellisesti toteutuneet. Mm prof. Kaitera on matemaattisesti laskenut tällaisten profetioiden toteutumistodennäköisyyksiä ja todennut ne olemattomiksi, jos ne vaan olisi ihmisten yrityksiä.

Ja miten voimme mitätöidä niitten tuhansien jopa miljoonien ihmisten todistuksia siitä, että Raamatun Sana on ollut luotettava, kun he ovat siihen luottaneet. Näitä todistuksia eivät edes liberaaliteologit voi tehdä tyhjiksi.

Kun vertailen näitä vaihtoehtoja Jumalan Sanan puolesta ja vastaan, olen todennut, että on järkevämpi, vaikka en kaikkea ymmärrä, luottaa Raamattuun kuin kieltää se ja alentaa se jonkinlaiseksi "mytologiaksi".

Suurin ja tärkein kysymys on : Noudatammeko Jumalan antamia ohjeita vai jätämmekö ne surutta sivuun? "Jumala ei salli itseänsä pilkata. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää." Tätä totuutta ihminen ei koskaan voi väistää.                                  

Aikaisemmin olen lyhyesti todennut, että usko Jumalaan Luojana ja Raamatun luotettavuuteen voi olla paljon järkevämpi vaihtoehto kuin niitten kieltäminen. Haluan jatkaa ottamalla esiin joitakin jokapäiväisiä ilmiöitä.

Kun itse mietin näitä asioita ja Jumala itse rupesi puhumaan mm sen prosessilaitoksen kautta, missä itse työskentelen, panin merkille, miten vaikealta hengellisten tosiasioiden hyväksyminen tuntuu, kun sen sijaan omaksumme helposti vastaavanlaisia teknisiä ilmiöitä.

Vakava harhakäsitys aikanamme on luulo, ettemme tarvitse hengellisiä asioita niin kauan kuin kaikki menee hyvin ja tunnemme itse pärjäävämme.

Teollisuustuotannossa voi pienet poikkeamat jo tuotannon alkuvaiheessa aiheuttaa vakavia virheitä tuotteen ominaisuuksiin prosessin loppuvaiheessa tai ehkä vasta asiakkaan käytössä. Muuten prosessi sujuu hyvin, eikä päältäpäin havaita mitään epäilyttävää. Mutta ne pienet epäpuhtaudet, jotka ovat päässeet tuotteeseen, tulevat ilmi. kun tuote joutuu erikoistesteihin. Mutta silloin on liian myöhäistä korjata virheet.

Samalla tavalla voivat ne tekemämme "pienet" (?) poikkeamat Jumalan "ohjeista" tulla esille tuomion päivänä, vaikka muuten olemme eläneet mallikelpoista elämää. Jokainen tarvitsemme vanhurskautusta uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. ( Toinen Luther'in pääperiaatteista.)

Mitä on vanhurskautus ja pelastus?  Raamattu sanoo : "Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut !" Voiko olla niin yksin- kertaista? Eikö tarvita lähes yli-inhimmillisiä ponnistuksia, jotta saisimme elävän yhteyden Jumalaan?

Ajatukseni siirtyi sähkövalaistukseen. Ulkona hämärtää ja tulee pimeä. Painamme pienen koskettimen, ja - heti tulee valoista. Miltä asia olisi näyttänyt jollekin esi-isälle, jonka voisimme kuvitella tulleen vierailulle. Koskettimen painamisen sijasta hän olisi epäillen ja suurella "viisaudella" alkanut tutkia järjestelmää todetakseen, että siellä on vain metallilankoja, ei ollenkaan päreitä eikä öljyä. Lopputoteamus olisi ollut :"Se on mahdotonta !" Ja kuitenkin se toimii - edellyttäen että järjestelmä on kytketty virtalähteeseen. Muuten ei toimi.

Myös hengellinen pelastus toimii vain, jos uskossa otamme vastaan Jumalan valmistaman ja meille tarjoaman lunastustyön Jeesuksessa. Mikään omatekoinen usko, vaikka kuinka hieno ja älykäs, ei voi meitä pelastaa.

Yhteys Jumalaan, joka tuntuu olevan niin kaukana? (Vaikka Hän on kaikkialla.) Voiko Jumala kuulla rukouksemme? Tiedämme, että nykyajan tekniikalla etäisyys ei estä yhteyksiä. Olohuoneestamme voimme puhua maapallon toisella puolella olevien ihmisten kanssa. TV:n kautta voimme nähdä, mitä tapahtuu samanaikaisesti tuhansien kilometrien etäisyydellä. Harvat meistä ymmärtävät, miten kaikki tämä on mahdollista, mutta kaikki voimme hyödyntää tätä käyttämällä laitteitamme annettujen ohjeitten mukaisesti. Mutta "omilla kytkennöillä" me emme pääse pitkälle. "Viisaalle esi- isällemme" olisi kertomus näistä tekniikan saavutuksista ollut pelkkää hulluutta, satua tai mukavaa haaveilua.

Tietääkö Jumala kaiken, mitä me teemme. Ajatellen päivän pitkälle kehittynyttä mittaus- ja tietotekniikka ei liene vaikeata aavistaa, ettei tämä tuota vaikeuksia Hänelle, joka on kaiken suunnitellut ja luonut yksityiskohtia myöten. Muistakaamme myös, ettei Jumala ole materiaa, vaan Hänellä on paljon laajemmat ulottuvuudet ja mahdollisuudet kuin meillä ihmisillä.

Eräs toimittaja mainitsi äsken, ettei hän voi ymmärtää ylösnousemusta, josta Raamattu puhuu. Leikkisesti voitanee todeta, että on hyvä , ettei tästä toimittajasta ole tullut maanviljelijä. Sellainen tarvitsee vahvaa uskoa "ylösnousemukseen" ! Mitä hulluutta keväällä heittää pois arvokasta viljaa, josta voisi tulla ruokaa monille  ja "haudata" se multaan. Mutta maanviljelijä tietää, että vaikka hän ei saa kylvämäänsä jyvää takaisin, pian koittaa "ylösnousemuksen" päivä, jolloin hän saa korjata viljaa moninkertaisesti. Paavali käsittelee tätä aihetta ensimmäisessä korintolaiskirjeessä luvussa 15.

Mikä on uudestisyntyminen, jota Raamattu ja Jeesus pitää niin tärkeänä (Joh. 3)?  Se on elämä elävässä yhteydessä Jumalan kanssa. Kuollut materia ei voi synnyttää elämää. Niin ei myöskään synneissään hengellisesti kuollut ihminen voi itse luoda tätä yhteyttä Jumalaan. Vain Jeesuksen kautta voimme saada tämän yhteyden. Mitä on tämä yhteys eli hengellinen elämä? Sitä ilmeisesti kukaan ei voi tyydyttävästi selittää.

Mutta kuka voi selittää, mitä itse asiassa meidän fyysinen elämämme on? Sitä me emme tiedä, vaikka kyllä tiedetään paljon miten se toimii. Mutta tavalliselle ihmiselle riittää, että elämä toimii käytännössä. Hän tietää, että hän elää tietämättä,  mitä elämä on. Samoin on myös hengellisen elämän kanssa. Mutta itse emme voi sitä synnyttää.

Elämän säilyttämiseksi meidän täytyy syödä ja hengittää. Jotta hengellinen elämä säilyisi, meidän täytyy hankkia sille ravintoa Jumalan Sanasta ja rukouksesta.

Usein sanotaan : "Usko on minun yksityisasiani, josta kukaan muu ei tarvitse tietää mitään." Onko näin? Periaatteessa ehkä se voisi toimia, mutta kyllä on jotain sairaalloista ja poikkeuksellista, jos joku ihminen elää niin eristettynä ja syrjässä, ettei kukaan muu huomaa häntä. Raamatun mukaan meidän tulisi hengellisesti olla valo ja suola ympäristössämme.

Kaikessa koulutuksessa ja tutkimuksessa pätee paradoksi : "Mitä enemmän tiedetään, sitä vähemmän tiedetään." Mitä enemmän ihminen tunkeutuu uuteen aihepiiriin, sitä laajemmat näkymät avautuvat eteemme alituisesti ja uusia kysymyksiä tulee. Näin on myös Raamatun lukemisessa, jos me lähestymme sitä avoimesti ja nöyrästi. "Kaikkitietävä" ja kriittinen asenne voi kuitenkin estää meitä löytämästä vastausta todellisiin elämänkysymyksiimme.

Melkein kaikki olemme joskus ollut ajelemassa autolla ja joutuneet turvautumaan karttaan. Silloin 3 kysymystä on varsin tärkeät : Mistä tulen? Minne olen matkalla? Missä olen juuri nyt? Nämä kolme kysymystä ovat myös tärkeitä, kun etsimme oikeata suuntaa elämässämme Jumalan antaman kartan, Raamatun avulla.  

Toivon, että nämä hajanaiset ajatukset voisivat antaa virikkeitä ihmisille, jotka rehellisesti etsivät vastauksia elämänsä kysymyksiin.

Kuitenkin on muistettava, että todellinen kristillinen usko ei ole järjen usko, vaan sydämen usko. Sitä ei voi aikaansaada omilla ponnistuksilla, vaikka kuinka yrittäisi.

Todellinen Jesuksen vaikuttama usko syntyy, kun ihminen toteaa, että Jumalan edessä hän on syntinen, katuu syntejään ja turvautuu Jeesuksen sovitustyöhön, pyytäen, että Jeesus tulee sydämeen.