ELÄMÄNKATSOMUSTEN VIIDAKOSSA

OSA I
1. Pahuuden ongelma
2. Elämänkatsomukset
3. Maailmankaikkeuden olemassaolo
4. Jeesuksen  identiteetti

OSA II Keskustelu naturalismi-aiheesta.

OSA I

1. PAHUUDEN  ONGELMA

Miten pahuus voidaan selittää?
Tarkastellaan eri maailmankatsomusten käsityksiä.
Alaotsikot: Länsimainen naturalismi / Itämainen panteismi / Islam / Raamatullinen jumalanusko

  I. Länsimainen naturalismi

Perimmäinen todellisuus on sitä energiaa ja materiaa, josta maailmankaikkeus koostuu. Maailmakaikkeuden takana ei ole mitään tietoisuutta eikä tahtoa. Tästä seuraa ainakin kolme asiaa.

1 Ei ole normia, joka määrittelee, mikä on pahaa ja mikä on hyvää. Ihminen itse saa määritellä tätä asiaa. Tämä voi tapahtua eri tavalla. Jokainen itse määrittelee norminsa, enemmistö määrittelee normit tai vallanpitäjä määrittelee. Jokaisessa tapauksessa on normi subjektiivinen. Ei ole mitään yleispätevää normia, johon voidaan viitata.
- Jos on jotain pahaa, niin silloin myös on oltava jotain hyvää.
  - Jos on jotain pahaa ja jotain hyvää, on oltava normi, jonka mukaan asia ratkaistaan.
- Jos on jokin normi, joka määrittelee mikä on paha ja mikä on hyvä, silloin on myös oltava norminantaja.
  - Päätelmä: Jos puhumme pahasta ja hyvästä, meidän täytyy edellyttää, että Jumala on.

2 Emme voi arvioida, voimme vain todeta. Jos ei ole absoluuttista, emme voi arvioida. Teoreettisesti ei voi erottaa puukkoa vatsaan tai hyväilyä poskella. Me voimme todeta, että on selvä ero, mutta emme voi arvioida.

3 Maailma on normaali. On mahdotonta objektiivisesti sanoa, että maailmassa on jotain väärin tai että meidän on taisteltava muutosten puolesta johonkin suuntaan.
Naturalistinen vastaus pahuuden ongelmaan on, että hajotetaan käsitteet hyvä ja paha. Tämä tapahtuu siten, että teemme niistä subjektiivisia ja suhteellisia käsitteitä ja siten jättää meidät maailmaan, jossa on vain tekoja ja olosuhteita.

  II. Itämainen panteismi

Itämaiden perinteet ovat hyvin moninaisia, mutta monille on yhteinen ajatus eli panteismin yhtenäisyysoppi. Esim. erotukset sinun ja minun välillä, totuuden ja valheen välillä tai hyvyyden ja pahuuden välillä ovat tietoisuutemme rakennelma eivätkä sellaista, joka vastaa todellisuutta.

1 Ei ole hyvän ja pahan normia. Panteismi johtaa siihen, ettei voi puhua hyvästä ja pahasta.
2 On ajatusvirhe nimittää jotain pahuudeksi. Se, jota nimitämme pahuudeksi, on yhtä paljon kokonaisuuden osana, kuin se, jota nimitämme hyväksi.
3 Ei ole mitään pohjaa taistella epäoikeudenmukaisuutta ja pahuutta vastaan. Kaikki on yhtä ja sen takia ihmisen ei tule taistella toisen tai toisen asian puolesta ja asettaa ne vastakkain. Päämäärä on vapautuminen maailmasta.
Panteismin vastaus pahuuden ongelmaan on hajottaa hyvän ja pahan käsitteet ja jättää meidät maailmaan, jossa kaikki on samanarvoista.

III. Islam

Islam lähtee persoonallisesta Jumalasta, mutta eroaa kristillisestä uskosta vähintään kolmella tavalla.

  1 Ei ole syntiinlankeemusta seuraamuksineen.  Aatamin synti on vain esimerkkikertomus ihmisen synnistä ja Allah'in anteeksiantamuksesta.  Synti ei saa seuraamuksia Aatamille, hänen jälkeläisilleen tai maailmalle. Maailma ja ihminen ovat nykyäänkin periaatteessa samanlaisia kuin silloin, kuin Allah ne loi. Allah on luonut hajanaisen, rikkinäisen ja itsekkään ihmisen, sekä maailman, jossa on kärsimys, sairaus ja kuolema.

2 Allah'in kaikkivoipaisuus sisältää myös, että hän on syy kaikkeen. Juuri Allah'in valtaa korostetaan voimakkaimmin islamissa.  Kaikki on Allah'in ennalta määräämä ja siten Allah'in päättämä.

3 Allah'in olemus ei ole hyvän tai pahan normi.  Allah on niin paljon maailman ja ihmisten yläpuolella, ettei ole mahdollista oppia tuntemaan hänen olemustaan. Teko on hyvä tai paha vain, jos Allah niin sanoo. Etiikka pohjautuu Allah'in tahtoon eikä hänen olemukseen.  Ja Allah voi tahtoa mitä vaan.

  Islamin ratkaisu pahuuden ongelmaan on, että Allah on vastuussa siitä.

   IV. Raamatullinen jumalanusko

1 Jumala on hyvä. Jumalan olemus on hyvä. Hän on ilmaissut sen monella tavalla ihmiselle. Omantunnon kautta, joka antaa moraalisen arviointikyvyn. Raamatun kautta, jossa kerrotaan, että hän on hyvä. Jeesuksen Kristuksen kautta, jossa hän on ihmisen muodossa elänyt todeksi hyvää olemustaan.

  2 Jumala loi hyvän luomakunnan. Jokaisen luomisasteen Jumala itse antaa arviointinsa: "Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvä." Pahuutta ei ollut maailmassa.

  3 On tapahtunut kapina Jumalan luomakunnassa. Jumala loi ihmisen vapaalla tahdolla. Hän sai vastuun ja pystyi vaikuttamaan tulevaisuuteen. Ihmisille oli annettu rajoitus: "Älkää syökö hyvän ja pahan tiedon puun hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi."  Mutta he rikkoivat rajoituksen ja niin pahuus ja kuolema tulivat maailmaan. Pahuus ei ole esine, se on hyvyyden puute.

4. Elämme nyt epänormaalissa maailmassa. Maailma ei ole nyt samanlainen kuin Jumalan alun perin luoma maailma. 1 Moos 3  kuvaa joitakin syntiinlankeemuksen seuraamuksista. Ihmisen yhteys Jumalaan katkesi, ihminen ei voi sovittaa tekemäänsä, he peittävät alastomuutensa ja syyttävät toisiaan. Luonto on muuttunut, maa kantaa ohdakkeita. Ihmisruumis muuttui, lapset synnytetään kivulla ja ihminen kuolee ja muuttuu maaksi uudelleen.

5. Jumala on käynnistänyt pelastusoperaation. Koska Jumala on hyvä, hän rankaisee pahuutta. Synnin rangaistus on kuolema. Mutta Jumala on rakkaus ja odottaa kärsivällisesti mahdollisimman kauan ennen rankaisemista. Hänen rakkautensa vaikuttaa myös, että hän on valmistanut ulospääsytien tästä ihmisen umpikujasta. Ihmisen pelastamiseen hän antoi Poikansa, joka otti ihmisten syntien rangaistus päällensä kuolemalla ristillä ja nousemalla ylös kuolemasta.

6. On perusteltua taistella pahuutta vastaan. Maailma on syntiinlankeemuksen jälkeen kosminen taistelutanner Jumalan ja Saatanan välillä, missä ihminen on suurimmassa määrin mukana. Olemme Jumalan puolella, kun taistelemme pahuutta vastaan.

7. On toivoa: tuomio ja uudelleenluomista. Jumala tulee tuomitsemaan maailmaa. Kaikki saa oikeudenmukaisen palkkansa ja jokainen ihminen asetetaan vastuuseen elämästään. Pahuus, synti ja kuolema heitetään pois ja Jumala asettaa ja luo uudelleen maailmansa.
- Jos Jumala on hyvä, hän tulee poistamaan pahuuden.
- Jos Jumala on kaikkivaltias, hän voi poistaa pahuuden.
- Pahuutta ei ole vielä poistettu.
- Päätelmä: Jumala tulee eräänä päivänä poistamaan pahuuden.

On olemassa normi, koska on olemassa hyvä Jumala. Siksi voidaan erottaa hyvän ja pahan välillä. Pahuus pohjautuu vapaalla tahdolla varustettujen olentojen kapinaan Jumalaa vastaan, mikä turmeli Jumalan luomakunnan. Vastuussa ovat ihmiset ja enkelit, eikä suinkaan Jumala. Elämme nyt epänormaalissa maailmassa, mutta meidät on kutsuttu tekemään vastarintaa ja asettumaan Jumalan puolelle pahuutta vastaan. Pahuus on todellinen, mutta vaikuttaa vain syntiinlankeemuksen ja Jeesuksen toisen paluun välillä. Jumala on jo saanut ratkaisevan voiton Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta ja nyt odotamme hänen paluutansa, jonka jälkeen tulee tuomio ja uudelleenluominen.

Kristillisessä uskossa on vastaus pahuuden ongelmaan mutta ei kärsimyksen ongelmaan. Tuomiota odotellessamme on olemassaolomme täynnä epäoikeudenmukaisuutta ja ansaitsematonta kärsimystä ja sen takia meidän tulee taistella muutosten puolesta. Ihmisten kärsimysten keskellä Jumala tarjoaa itsensä, lohdutuksensa, läsnäolonsa ja tulevaisuuden toivon kautta.

2. ELÄMÄNKATSOMUKSET

A. Mikä on ihminen?

Maailman elämänkatsomukset ja uskonnot antavat aivan erilaiset vastaukset ihmisen arvoitukseen. Jos haluamme tutkia, mitä ihmisestä sanotaan, meidän tulee ensin ymmärtää, mitä on sanottu perimmäisestä todellisuudesta. Tätä voidaan kuvata kahdella tavalla. Joko se on persoonaton tai persoonallinen.
Maailman elämänkatsomukset voidaan jakaa kolmeen pääryhmään.

I. Länsimainen naturalismi
Esim. ateismi, marxismi, eksistentialismi ja materialismi. Perimmäinen todellisuus on persoonaton ja voidaan kuvata luonnollisin termein. Ei ole olemassa yliluonnollista tai hengellistä todellisuutta. Perimmäinen todellisuus on maailmankaikkeuden sisältämä energia ja materia.

II. Itämainen panteismi
Esim. hinduismi, buddhismi ja New Age. Perimmäinen todellisuus on persoonaton ja kuvataan hengellisillä termeillä. Jumala ei ole persoona, jonka kanssa voi olla yhteydessä, vaan jotakin epäpersoonallista, johon voi yhtyä tai sulautua. Itämaiset uskonnot ovat "teknikkauskontoja" eivätkä "suhdeuskontoja", koska ei ole mitään, mihin suhtautua. Eri tekniikkojen kautta ihminen voi tulla sopusointuun persoonattoman todellisuuden kanssa.

III. Raamatullinen jumalanusko.
Tähän kuuluvat monoteistiset uskonnot: juutalaisuus, kristinusko ja islam. Perimmäinen todellisuus on ääretön ja persoonallinen Jumala. Hän on aina ollut ja tulee olemaan ja hän on luonut tämän maailman, josta olemme osa. Hän on tietoinen "MINÄ", joka on ilmoittanut itsestään ja tahtoo, että ihmisen tulee elää suhteessa häneen.

B. Elämänkatsomusten seuraamuksia

Maailmankaikkeus sisältää sekä persoonallista että persoonatonta. Mikä on näitten molempien selitysmalli? Tiedämme, että vesi ei nouse korkeammalle kuin sen lähde. Samoin on maailmankaikkeus rajoitettu niihin mahdollisuuksiin, jotka sen alkuperä sallii. Vain se, mikä pohjautuu alkuperään, voi olla todellisuus siinä maailmassa, joka sen jälkeen on syntynyt.

I. Länsimaisen naturalismin seuraamukset

Naturalismi lähtee persoonattomasta alkuperästä, jota kuvataan aineellisin termein. Se yrittää selittää persoonallisia piirteitä persoonattomista lähtien. Mikä on sitten loogiset seuraamukset ihmiselle tällaisesta alkuperäajattelusta?

  1 Ihmisen persoonallisuutta ei voida selittää. Naturalismi tarkoittaa itse asiassa, että persoonallinen on pohjimmiltaan sama kuin persoonaton. Tästä seuraa, että ihmisen kokemus itsestään persoonana on varsin käsittämätön.

2 Ihmisen arvoa ei voida motivoida. Ihmisellä ei voi olla ainutlaatuinen arvo.

3 Ihmisen vapautta ei voi motivoida. Energia ja materia eivät voi valita, ne vain ovat. Newtonin järjestelmän mukaan kaikki luonnossa on ennalta määrätty. Kvanttifysiikassa avautuu mahdollisuus, että on myös sattuma, mutta tämä ei ole sama kuin vapaus. Vapaus on tietoisen ja vastuullisen valinnan mahdollisuus.

4 Moraalia ei voi motivoida. Luonto on ei-moraalinen ja hyvän ja pahan keskustelun suhteen täysin välipitämätön. Moraali on ihmisen satunnainen rakennelma. Koska moraali ei pohjaudu alkuperään, ei moraalin pätemiseen löydy todellista pohjaa. Mutta moraaliin on tarpeen kiintopiste. Kuitenkaan yksittäinen ihminen, demokraattinen enemmistö tai poliittinen valtaeliitti eivät voi olla tällainen kiintopiste. Sen takia moraalista tulee jotain suhteellista.
Ei myöskään evoluutioajatus voi olla moraalin pohjaa. Mahdollisesti voidaan selittää, että selviytymisen taistelussa on osoittautunut eduksi toimia ryhmässä ja siihen tarvitaan tiettyjä sääntöjä. Mutta tämä selitys ei anna pohjaa moraalin pätemiseen. Ehkä voitaisiin perustella moraalia periaatteen pohjalta, ett kaikki, mikä edistää elämää, on hyvä. Mutta naturalismi ei voi motivoida, miksi elämä olisi parempi kuin "ei-elämä". Tämä elämänkatsomus ei voi motivoida arvoja: Kaikki on energia ja materia, mutta kuitenkin oli Etelä-Afrikan apartheid moraalisesti väärin. Kaikki on energia ja materia ja kuitenkin on inhimillisiä oikeuksia, joita ei saa loukata.

Naturalismin varsinainen päätelmä on tarkoituksettomuus. Älyllisesti on naturalismi itsensä hajottava teoria, joka jopa tekee ihmisen ajattelemisen tarkoituksettomaksi. Olemassaolon suhteen ei ole tarkoitusta ilman Jumalaa.

II. Itämaisen panteismin seuraamuksia

Itämainen panteismi lähtee persoonattomasta alkuperästä, jota kuvataan hengellisillä termeillä. Panteismin johtava ajatus on ykseys. Kaikki on jumala ja kaikki on yhtä ja samaa. Mitä tämä ajatus merkitsee ihmiselle, että perimmäinen todellisuus on jakamaton hengellinen ykseys?

1 Ihmisen persoonallisuus hajaantuu. Jos kaikki on yhtä, katoaa kaikki persoonallisuus mukaan luettuna sen tuntomerkit. Kaikki todellinen on persoonaton ja määrittelemätön. Ihmisen minuus on identtinen jumalalisen ykseyden kanssa, eikä sen takia ole olemassa henkilökohtaisena ominaisuutena. Niin kuin Ganges'in vesi virtaa mereen, niin ihminen erillisenä henkilönä hajaantuu ja sulautuu kaikkea käsittävään persoonattomaan ykseyteen.

2 Ihmisen arvo hajaantuu. Ihmisarvosta ei jää mitään jäljelle.

3 Ihmisen vapaus hajaantuu. Ihmisen vapaus ei ole vapautta valita tai olla olemassa, vaan se on vapaus yksilöllisyydestä. Sulautumisella tai sammumisella siihen kaikkeuteen saavutetaan vapaus olemassaolosta ja ihmisyydestä mutta ei vapautumista olemassaolosta tai ihmisestä.

  4 Moraali hajaantuu. Koska kaikki on jumala ja kaikki on yhtä, yhdistyvät vastakohdat, eroavaisuudet häviävät, kontrastit sulautuvat ja kaikki luokittelut hajaantuvat. Jos kaikki on yhtä, mikä silloin on väärin?

Persoonattomasta alkuperästä voi seurauksena olla vain persoonaton maailma. Mutta kukaan ei voisi elää, jos ihminen olisi vain paketti aminohappoja, vapaus olisi vain illuusio ja moraali mielivaltainen rakenne. Ei kukaan voi elää, jos monimuotoisuus ja erotus ei olisi, vaan pitäisi elää niin kuin kaikki olisi yhtä. Lisäksi näitä arvoja on mahdotonta motivoida persoonattomasta maailmasta lähtien.

III. Raamatullisen jumalauskon seuraamuksia

Raamatullinen jumalanusko antaa radikaalisesti toisenlaisen kuvan alkuperästämme. Mikä on aina ollut ja aina tulee olemaan, on todellinen ja elävä persoona(llisuus) - MINÄ OLEN. Itsetunto, ajatus, rakkaus, luovuus, tahto, vapaus ja hyvyys löytävät hänessä ikuisen lähteensä. Mitä tällainen alkuperä merkitsee ihmiselle?

1 Ihmisen persoonallisuuden perusta. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Tämä antaa hyvän perustan ihmisen itsetuntoon, käsitykseen itsestään.

2 Ihmisen arvon perusta. Raamatullisen jumalauskon pohjalta on jokainen osa maailmankaikkeudesta Jumalan luoma ja sen takia arvokas ja tärkeä siinä omassa yhteydessään. Mutta vain ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja tämä erottaa hänet muusta luomakunnasta. Tästä määrittelystä Jumalan kuvana lähtien, ei aikaansaannoksista tai tehtävästä, ihmisellä on absoluuttinen ja loukkaamaton arvo. Ei ole sattuma, että taistelu ihmisarvon puolesta on alkanut kerran kristitystä Euroopasta. Juuret lähtevät raamatullisesta jumalanuskosta. Koska persoonallisuus on kaiken alkuperä, on perusteltua puhua ihmisestä persoonana ja arvokkaana sellaisena.

   3 Ihmisen vapauden perusta. Jumala, joka mm. on vapaus, on antanut ihmiselle vapauden lahjan. Ihminen ei ole vain kemiallinen prosessi tai ohjelmoitu kone, vaan persoona, joka on vastuullinen Jumalan edessä.

4 Moraalin perusta. Jumala on hyvä ja sen takia on perimmäinen ja absoluuttinen normi, joka on jokaisen tilanteen yläpuolella ja jonka pohjalta jokainen tilanne on arvioitavissa. On olemassa moraalin perusta, koska hyvyys pohjautuu siihen, mikä aina on ollut.

Todellisessa elämässä ei kukaan ihminen voi elää, ellei persoonallinen Jumala olisi. Elämisemme kautta vahvistamme jatkuvasti lukuisia totuuksia, jotka ovat päteviä vain, jos Jumala on. Ihminen on itse asiassa tällä tavalla elävä todistus siitä, että totuus on persoonallisessa alkuperässämme. Esim. moraalikysymyksen kohdalla voi asettaa seuraavat loogiset teesit:
Vain jos Jumala on, on absoluuttinen moraali olemassa.
Absoluuttista moraalia löytyy.
Päätelmä: Jumala on olemassa.

Tämän päätelmän kieltäminen vaatii, että täytyy kieltää edelliset kohdat. Loogiselta näkökulmalta ei voi kieltää ensimmäistä kohtaa. Myös ateistiset filosofit tunnustavat tämän seikan. He yleensä kieltävät toisen kohdan. Tämä kohta ei ole loogisesti tarpeellinen. Mutta se on olemassaolomme kannalta välttämätön. Todellisessa elämässä ei kukaan voi vakavasti väittää, että esim. lapselle kohdistetun väkivallan tai raiskauksen tuomitseminen olisi vain eräänlainen sosiaalinen sopimus. Väite, että on absoluuttinen moraali, on käytännössä välttämätön. Siksi on päätelmä, että Jumala on olemassa.

3. MAAOLMANKAIKKEUDEN OLEMASSAOLO

A. Miksi on olemassa jotain sen tilalle, ettei olisi mitään. Kysymykseen maailmankaikkeuden olemassaolosta voidaan periaatteellisesti vastata neljällä eri tavalla.

I. Maailmankaikkeus on vain illuusio eli harhakuvitelma
- Mutta mikä on aiheuttanut tämän illuusion. Jotain on ollut, joka on sen aiheuttanut ja näin ollen on olemassa.
  - Mutta kenellä on tämä illuusio. Illuusio edellyttää, että joku on houkuteltu harhaan tästä illuusiosta. Mutta tässä tapauksessa tämä harhaanjohdettu henkilö on olemassa, eikä näin ollen mikään illuusio.
Kun yritämme kuvitella, ettei ole mitään absoluuttista, olemme kuitenkin itse ajattelevana subjektina, Silloin emme voi ajatella, ettei ole mitään. Loppupäätelmä on, että kaikki ei ole illuusio. Jotain on olemassa.

  II. Maailmankaikkeus on syntynyt itsestään
- Mutta silloin sen on täytynyt olla olemassa ennen sen olemassaoloa. Maailmankaikkeuden on täytynyt itse aiheuttaa olemassaolonsa. Jotta on itse voinut aiheuttaa, sen on täytynyt olla olemassa ennen omaa olemassaoloa. Siis sen on oltava syy ja seuraus samanaikaisesti.  Mutta logiikan lakien mukaan ei mikään voi olla ennen sen olemassaoloa. Niin kuin A ei voi olla sekä A että ei-A, maailmankaikkeus ei voi olla olemassa ja samanaikaisesti ei olla olemassa.
  Ei ole mahdollista, että maailmankaikkeus on voinut syntyä ilman mitään syytä tai aiheuttajaa. Emme voi edes ajatella, että esineitä voisi syntyä ilman syytä, puhumatta koko maailmankaikkeudesta. Silloin kiellämme kaiken kokemuksemme sekä perustavimmat ajatuslakimme. "Tyhjästä ei voi nyhjäistä". Luonnontieteet (sekä muukin tiede) lähtevät siitä, että jokaisen tapahtuman takana on syynsä. Kvanttimekaniikassa on tapahtumia, joilla on tilastollinen kausaliteetti. Mutta tässäkin asiat lähtevät kuitenkin todellisuudesta, joka on jo olemassa, ei tyhjästä. Ellemme etsi syytä, pysähtyy tiede. Jos tämän syyn ja vaikutuksen laki ei pätisi, olisi kaikki käsittämätöntä. Periaatteessa on maailmankaikkeus, joka on syntynyt itsestään, vain muunnos itsensä luovasta maailmankaikkeudesta. Jos se on syntynyt itsestään se on luonut itsensä.

III. Maailmankaikkeus on ikuinen
- Mutta maailmankaikkeus ei ole aina ollut. Luonnontieteessä yritetään määrittää maailmankaikkeuden ikä. Termodynamiikan toinen laki kertoo, että käytettävissä oleva energia suljetussa järjestelmässä aina vähenee ja järjestelmän järjestys pienenee (kaaos lisääntyy). Maailmankaikkeuden kohdalla tämä tarkoittaa, että tähdet ja muut energialähteet vähitellen sammuvat. Jos maailmankaikkeus olisi ikuinen, tämä olisi silloin jo tapahtunut.
On mahdotonta ajatella ääretöntä aikaa, joko toteutettuna tai ohitettuna, koska äärettömällä ei ole loppua. Ajassa ei voida äärettömästi mennä taaksepäin, vaan on oltava alku. Aikajanassa, joka kulkee taaksepäin ilman alkua, on mahdotonta löytää tiettyä aikaa, esim. tätä päivää. Päästäkseen sinne on ohitettava ääretön määrä muita päivämääriä. Mutta äärettömällä ei ole loppua, eikä sitä voi ohittaa. Näin ollen tätä päivää ei voi saavuttaa, jos maailmankaikkeus olisi ikuinen.
- Mutta myöskään mikään osa maailmankaikkeudesta ei ole ikuinen. Jokainen osa on olemassaolonsa puolesta riippuvainen jostakin muusta.

IV. Maailmankaikkeuden takana on ikuinen tekijä.
Maailmankaikkeuden ulkopuolella on ikuinen ja riippumaton tekijä, joka on maailmankaikkeutemme aiheuttaja. Tämä on ikuinen, riippumaton Jumala. Maailmankaikkeus on olemassa, koska Jumala on niin suunnitellut ja toteuttanut. Koska Jumala on ikuinen ja riippumaton, hänellä ei ole alkusyy.

B. Maailmakaikkeuden tunnusmerkit
     Eräs esimerkki tietoisesta ja älyllisestä suunnittelusta on juhlallisesti katettu ruokapöytä astioineen, kynttilöineen ja herkullisine ruokineen. Eräs esimerkki suunnittelemattomasta, satunnaisesta tapahtumasta on, kun tämä hienosti katettu pöytä romahtaa ja koko kattauksesta tulee kaoottinen, vastenmielinen sekamelska. Voimme nähdä suunnittelun tuloksia eri tasoilla. Linnunpesä on eräänlainen, hienosti sisustettu kerrostalon asuntohuoneisto toisella korkeammalla tasolla. Entäs maailmankaikkeus? Onko sillä jälkiä älyllisestä suunnittelusta? Ja millä tasolla tämä suunnitelma on?

  Maailmankaikkeuden viisi tunnusmerkkiä:
1 On järjestys. Luonnonlait kuvaavat vallitsevaa järjestystä.  Ilmiömäinen järjestys, rakenne ja johdonmukaisuus kuvaavat maailmankaikkeutta.
2 On tarkoituksenmukaisuus. Kaikella on oma tehtävänsä. Biologiset järjestelmät ovat tarkoituksenmukaiset. Ihmisen ruumis on tarkoituksenmukaisuuksien ihme.
3 On monimutkaisuutta ja silti yhteensopivuutta. Maailmankaikkeuden rakenne on erittäin ilmiömäinen, esim. atomiytimen sisus, solumme rakenne tai ihmisaivojen tietosisältö. Tästä monimutkaisuudesta huolimatta on yhteensopivuutta. Maailmankaikkeus on täynnä tärkeitä lakeja ja periaatteita, jotka ohjaavat sen toimintoja.
4 On kauneutta. Elämässämme kohtaamme monenlaisia ihmeellisiä kauneuskokemuksia, Esimerkkejä: yöllinen tähtitaivas, lumisen tunturimaiseman näkymät, kukkien kauneus, lapsen ilo, musiikin sointuja tai rakastetun silmänkatseet. Sattuma ei voi olla näitten alkuperä, vaan takana on luova tekijä.
5 Informaatio löytyy maailmankaikkeudesta luettavissa aistiemme kautta.
Esim. geneettisessä koodissa on valtavasti informaatiota. Miten tällainen informaatio on voinut syntyä ilman tietoista, älyllistä alkuperää. Voimme ajatusleikkinä kuvitella, että on joukko apinoita, jotka onnistuvat sattumalta pitkän ajan kuluessa kirjoituskoneella kirjoittamaan jonkin Shakspearen tekstin. Mutta ihmeellisintä Shakspearen tekstissä ei ole, että kirjaimet ovat tietyssä järjestyksessä. Tärkein on se informaatio, jonka kirjoittaja välittää. Tämä on ensin ollut hänen tietoisuudessaan ja sitten hän on siirtänyt ajatuksensa sanoiksi, että me voimme ne lukea. Näin ei ole apinoiden tekstin kanssa. Apinoille teksti on ilman tarkoitusta.

Ajatelkaamme seuraava tilanne: Matkustamme junalla ja näemme eräässä rinteessä valkoisia kiviä, jotka muodostavat sanat: "Tervetuloa X-kylään". On kaksi mahdollisuutta: Joko kivet on tarkoituksella sijoitettu rinteeseen, tai sitten ne ovat sattumalta joutuneet sinne muodostamaan nämä sanat. Jos hyväksymme sanat tosiksi, ts. että joku on ne sijoittanut sinne, uskomme, että olemme tulleet ja olemme tervetulleita X-kylään. Jos oletamme, että kivet ovat siellä sattumalta, ne eivät välitä mitään sanomaa meille.

Teoreettisesti on mahdotonta ajatella, että aistimme olisivat tuloksia ilman tietoisuutta olevien persoonattomien voimien toiminnasta, jotka ilman tarkoitusta on vaikuttanut elämäämme miljoonien vuosien aikana. Mutta myös ne ihmiset, jotka kuvittelevat, että aistimme ovat kehittyneet ilman suunnittelua ja tarkoitusta, käyttävät näitä aisteja saadakseen informaatiota ympäröivästä maailmasta ja lisäksi he ajattelevat, että tämä informaatio on tosi. Mutta silloin he tekevät erehdyksen: He ottavat tervetulosanat X-kylään todeksi, mutta kieltävät, että kivet olisi sijoitettu tarkoituksenmukaisesti. He etsivät tarkoitusta siitä, mikä heidän mielestä on ilman tarkoitusta. Ilman tarkoitusta syntyneet aistit välittävät heidän mukaan kuitenkin totuuden ympäröivästä maailmasta.

Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan. Ps 19:2.
Kohottakaa katseenne korkeuteen: kuka on tämän kaiken luonut? Hän, joka kutsuu esiin taivaan joukot täydessä vahvuudessaan, hän, joka tuntee ne nimeltä, joka ainoan. Suuri on hänen väkevyytensä, valtaisa hänen voimansa: yksikään joukosta ei jää pois. Jes 40:26.
Hänen (Jumalan) näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua. Room 1:20.

Logiikka

Edellisessä argumentoinnissa on käytetty suoraan tai epäsuoraan kolme loogista lakia. Ne ovat kaiken ajattelun ja kommunikoinnin perusta. Identtisyyden laki,  A=A.
Vastakohtaisuusvapauden laki, A on erillään ei-A:sta.
Kolmannen poissulkemislaki, A ei voi samanaikaisesti olla sekä A että ei-A.

Totuus
Argumentoinnissa on ollut kolme totuuskriteeriä.
1 Yhtenäisyyskriteeri (Koherenssi). Onko se ajateltavissa? Väite on oltava loogisesti yhteneväinen. Väitettä testataan rationaalisesti.
2 Samankaltaisuuskriteeri.  Onko se uskottava? Väitteen tulee olla totuudenmukainen. Sitä testataan empiirisesti.
3 Käytännöllisyyskriteeri. Onko se sovellettavissa? Väitteen tulee toimia omassa elämässäni. Sitä testataan persoonallisella kannanotolla.

Ateismi on usko

Voi olla, että kysymys tulee eteen: Onko metsässä sieniä? Jos löytää sieniä, on helppoa vastata myönteisesti. Jos ei löydä sieniä, ei voi varmuudella vastata kielteisesti. Absoluuttinen kielteinen vastaus vaatii absoluutista tyhjentävää tietoa. Samalla tavalla ei voi kieltää Jumalan olemassaoloa. Väite "Tiedän, että Jumala ei ole olemassa" tarkoittaa, että on täydellinen tieto, on kaikentietävä, ts. on itse Jumala.

4. JEESUKSEN IDENTTITEETTI

A. Kuka hän uskoo olevansa?
Vanha testamentti on yhteinen juutalaisuudelle ja kristinuskolle. Siellä puhutaan tulevasta Messiaasta. Jeesus väittää olevansa tämä Messias.
Jeesus oli ihminen, jolla oli suuria vaatimuksia. Hän puhui paljon itsestään. Seuraavassa käsitellään kolme näistä väitteistä.

1 Jeesus väittää olevansa Jumala
Jeesus sanoo, että hän ja Isä ovat yhtä, Joh. 10:30. Hän sanoo, että hän oli ennen Aabrahamia, Joh.8:58, ja käyttää silloin itsestään Jumalan nimeä "Minä olen". Tämä oli niin pyhä, etteivät juutalaiset sitä käyttäneet.  Hän sanoo edelleen: Se, joka ei kunnioita Poikaa, ei kunnioita myöskään Isää, joka on hänet lähettänyt Joh. 5:23-24. Jeesus sanoo, että hän oli ennen maailman luomista, Joh. 17:24. Hän antaa synnit anteeksi, Mark. 2:1-12, ja kuka voi antaa synnit anteeksi paitsi Jumala? Joh.5:18: Tämä vain lisäsi juutalaisten halua ottaa Jeesus hengiltä. …vieläpä sanoi Jumalaa omaksi isäkseen ja teki siten itsestään Jumalan vertaisen.

   2 Jeesus väittää, että hänestä riippuu kaikkien ihmisten tuleva kohtalo.
Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta. Mark. 10:45. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi, Matt. 26:28. Kaikki maan sukukunnat puhkeavat valituksiin, kun näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan., Matt. 24:30. Hän sanoo:  Isä on myös antanut hänelle (Pojalle) tuomiovallan, koska hän on Ihmisen Poika. 28. Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä. 29. He nousevat haudoistaan - hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen., Joh. 5:27-29. Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani., Joh. 14:6. Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, Luuk. 11:23.

3 Jeesus väittää, että Jumalan valtakunta on hänen kauttaan tullut maailmaan.
Jeesus lukee synagogassa Messiaan ennustuksen Jes. 61:1-2: " Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen  ja julistamaan Herran riemuvuotta". hän sanoo sitten: "Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen."  Kaikki kiittelivät häntä ja ihmettelivät niitä armon sanoja, joita hänen huuliltaan lähti, Luuk. 4:21-22. Kun ylipappi kysyi, onko hän Messias, hän vastasi: "Olen, ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien keskellä.", Mark. 14:61-62. Jeesus sanoo, että Kirjoitukset todistavat hänestä ja että Mooses kirjoitti hänestä, Joh. 5:39, 46.

B. Jeesuksen vetovoimaa
Jeesus teki voimakkaan vaikutuksen niihin henkilöihin, jotka hän tapasi. Hänen ystävänsä, jotka olivat hänen kanssaan kolmen vuoden aikana, kuvaavat hänet synnittömäksi, 1 Piet. 1:19, 2:22. Oikeudenkäynnissä Jeesusta vastaan Pilatus sanoo, ettei hän voi löytää mitään rikollista, Luuk. 23:4. Toinen ryöväristä Jeesuksen rinnalla sanoo, ettei tämä ole tehnyt mitään pahaa, Luuk 23:41. Sadanpäällikkö ristiinnaulitsemisen aikana sanoo: "Tämä mies oli todella viaton.", Luuk 23:47. Jeesus itse esitti provosoivan kysymyksen: "Kuka teistä voi osoittaa, että minä olen tehnyt syntiä?", Joh. 8:46.

Jeesus on luottamuksen antava ja puoleensa vetävä henkilö. Tämä on merkillinen tilanne: Miten on mahdollista, että henkilö, joka esittää itsestään sellaisia vaatimuksia, voi olla luottamuksen antava ja puoleensa vetävä henkilö? Miten on mahdollista, että nämä ainutlaatuiset vaatimukset eivät mitätöi käsitystämme hänestä? C S Lewis on kirjoittanut:
Tämä on harvinaista mutta kuvaava, etteivät hänen vastustajansakaan saa evankeliumeja lukiessaan Jeesuksesta sitä kuvaa, että hän olisi ollut hullu tai ylpeyden riivaama. Vielä paljon vähemmän niiden kohdalla, jotka lukevat ennakkoluulottomasti. Kristus sanoo, että hän on "lempeä ja nöyrä" ja me uskomme häneen ajattelematta, että jos hän olisi vain ihminen, nämä ominaisuudet olisivat hyvin kaukana eräitten hänen sanojensa perusteella.

C. Jeesuksen identiteetin vaikeudet
Seuraavassa käsitellään kuusi selitysyritystä kysymykseen, miksi Jeesuksella vaatimuksistaan huolimatta oli niin suuri vetovoima.

1 Jeesus  oli moraali-opettaja.
- Ei pidä paikkaansa sen kanssa, miten hän näki itsensä. Hänen moraaliopetustansa ei voi erottaa vaatimuksesta, kuka hän oli.
- Ilman itsensä tuntemista ei ole viisautta. Jos Jeesus erehtyi sellaisessa tärkeässä kohdassa, kuka hän oli, miten voimme sitten pitää häntä suurena moraaliopettajana?  (Ei ole nimittäin mikään pieni virhe väittää olevansa Jumala, jos on vain tavallinen ihminen.)

2 Jeesus oli valehtelija.
- Tämä ei pidä yhtä hänen persoonansa kanssa. Jos Jeesus tiesi, ettei ollut Jumala, mutta valehteli ja väitti niin, hän oli paha ihminen. Mutta itse asiassa hän oli pahan ihmisen vastakohta: epäitsekäs, laupias ja totuudenmukainen.
- Ei ollut mitään motiivia. Tietoiset valehtelijat valehtelevat itsekkäistä motiiveista, jotta he voivat saavuttaa valtaa, rahaa tai vaikutusvaltaa. Mutta Jeesus ei voinut saavuttaa menestystä sellaisella valheella.

3 Jeesus oli mielisairas.
- Tämä ei sovi yhteen hänen persoonansa kanssa. Hän vaikuttaa olevansa tasapainoinen ja harmoninen ihminen. Hänellä on viisautta, sisäistä turvallisuutta ja on johdonmukaisuutta ja yhdenmukaisuutta hänen opetuksessansa ja elämässään. Vaikka ympärillä oli ihmismassoja, hän oli rauhallinen ja pystyi keskittymään sanomaansa. Kaikilla tasoilla hän käyttäytyi täysin eri tavalla kuin mielisairauspotilaat yleensä.
- Ei pidä paikkaansa ympäristön mielipiteiden kanssa. Mielisairautta ei voi piilottaa. Ympäristö kyllä huomaa sen nopeasti ja henkilön luottamus katoaa. Jeesusta ei kukaan väittänyt sairaaksi, eivät edes hänen vihollisensa, jotka koko ajan yritti syyttää häntä erilaisista asioista.

4 Jeesus oli mystikko.
- Jeesus oli monoteistinen ja Kirjoituksiin uskollinen juutalainen. Juutalaisten jumalankuva oli täysin erilainen kuin polyteistien, panteistien ja senaikaisten mystisten ja myyttisten perinteiden kuvat. Juutalaiset uskoivat persoonalliseen Jumalaan, joka oli luomakunnan yläpuolella. Jeesus ei kumonnut tätä jumalankäsitystä.
- Teoria, jonka mukaan Jeesus olisi vieraillut Intiassa, keksittiin 1800-luvun loppupuolella, eikä sillä ole minkäänlaista historiallista tukea.

  5 Jeesus on myytti.
Kolme argumenttia Jeesuksen olemassaolon puolesta:
I. Uusi testamentti. Meillä on paljon laajempi kuvaus Jeesuksesta, kuin useammista historian henkilöistä.
II. Raamatun ulkopuolella olevat lähteet. Esim. juutalainen historiankirjoittaja Josefus vuonna 90, roomalainen lähde Tacitus vuonna 115 sekä Plinius nuorempi mainitsevat Jeesuksesta.
  III. Kristinusko vaatii perustelunsa. Maailman laajin liike ei synny tyhjästä. Jos Jeesus ei ollut tämä alkuperä, on jonkun toisen täytynyt olla. Miksi olisi keksitty henkilö X, kun on runsaasti aineistoa, että Jeesus oli syy kristinuskon syntyyn?

Kolme argumenttia evankeliumien luotettavuuden puolesta:
a) Kopioiden ja originaalien yhteneväisyys. Mitään muuta antiikin tekstiä ei ole niin hyvin dokumentoitu kuin Uusi testamentti, josta löytyy yli 5000 kopiota, joissa aikaero originaaliin nähden on 30-300 vuotta. Tämä tarkoittaa, että kopioiden tekstit ovat yhteneväiset alkuperäisten kanssa. Useimmista antiikin kirjoituksista on vain muutamia luotettavia kopiota, jotka ovat ajalta noin 1000 vuotta originaalin jälkeen.
b) Aikaväli originaalin ja tapahtumien välillä. Uuden testamentin kirjat on kirjoitettu v. 35 ja viimeistään v. 90 välillä. Silmännäkijät sekä ystävä- että vihollisten puolella eli ja tiesivät, miten asiat olivat. Virheelliset väitteet olisivat helposti paljastettu.
c) Tapahtumien luotettava kuvaus evankeliumeissa. Evankeliumit eroavat myyteistä, ne ovat silmännäkijäkuvauksia ja antavat lukuisia tietoja, jotka ovat olleet todettavissa ja ovat rehellisiä myös niissä kohdissa, jotka ovat vähemmän imartelevia.

6 Jeesus on Messias.
Päätelmä on, että tämä on ainoa selitysmalli, joka on sopusointuinen historiallisen materiaalin kanssa.

OSA II

Joitakin otteita eräältä ruotsalaiselta keskusteluforumilta NATURALISMI-otsikon alla. Tässä käännettynä suomeksi ja hieman muokattuna. Lyhyesti keskustelijoiden väitteitä ja kysymyksiä (kursiivilla) ja allekirjoittaneen vastaukset.

  1. Naturalismi
  2. Jokaisella on oma usko
3. Kyseenalaistaminen
4. Voiko hyväksyä?
5. Erilaiset lähtökohdat
6. Miksi Jumala ei ilmesty?
7. Miten kohdata toisten mielipiteitä?
8. Vertailut arkikuvien avulla
9. Usko tai tieto?
10. Maailmankatsomus
11. Elämän tarkoitus
12. Miten tiedän, että jotain tulee Jumalasta?
13. Olemmeko vain pelinappuloita?
14. Millaisia todisteita tarvitaan?
15. Voin hyvin sittenkin?
16. Miten elämä on syntynyt?
17. Eräänlainen kristillisen uskon yhteenveto
18. Olettamuksia - Jumalan olemus
19. Luomakunta, logiikka, ym

1. Naturalismi   (Keskustelun aloitus)
Ne, joilla on naturalistinen maailmankuva, joka perustuu vain aistiemme havaintoihin, eikä hyväksy yliluonnollisia ilmiöitä, hylkää Jumalan ja kristillisen sanoman. Mutta heilläkään ei ole vastauksia moniin ilmiöihin, vaan he sivuuttavat nämä. Sanoisin, että juuri näillä on rajoittunut maailmankuva, josta he usein syyttävät uskovaisia. Seuraava ote on paikallaan, koskien Jeesusta.

Onko naturalismi totta?
Tähän selitykseen voidaan kohdistaa kaksi vastaväitettä. Ensiksi, vaikka myöntäisimmekin nykyisen länsimaisen maailmankuvan naturalistiseksi, se ei merkitse sitä, että naturalistinen näkemystapa olisi tosi. Maailmankatsomukset ovat monesti vääriä. Sitä paitsi, jos pidetään kiinni siitä että naturalismi on totta, on samalla pidettävä väärinä kaikkia sellaisia maailmankatsomuksia, joissa on tilaa yliluonnolliselle. Naturalistinen maailmankatsomus voi siis olla oikeassa tai väärässä. Historian Jeesukseen liittyvän tutkimustyön suhteen olisi edellisestä tehtävä seuraava johtopäätös: asia on ratkaistava todisteiden valossa, ei suinkaan ihmisen omaan maailmankatsomukseen perustuvien ennakkokäsitysten pohjalta. On oltava avoimia sille mahdollisuudelle, että evankeliumit ovat totta, sen sijaan että pyritään selittämään, miksi ne eivät ole totta. Jos todistusaineisto viittaa siihen, että Jeesus väitti olevansa Jumala ja teki evankeliumien Hänen nimiinsä panemia jumalallisia tekoja, meidän tulisi olla valmiita hyväksymään tämä riippumatta siitä, sopiiko se maailmankatsomukseemme vai ei.

Onko länsimainen maailmankatsomus todella naturalistinen?
Edellä olevaan selitykseen voi kohdistaa myös sen vastaväitteen, että olettamus, jonka mukaan länsimainen maailmankatsomus on naturalistinen, ei pidä paikkaansa. Oppineet ovat suurin joukoin inttäneet asiaansa toista sataa vuotta, mutta silti suurin osa länsimaisen kulttuurin piirissä eläneistä ihmisistä on jatkuvasti uskonut, että ihmeitä voi tapahtua. Tälläkin hetkellä länsimaalaisten - niin tunnustavien kristittyjen kuin muidenkin - enemmistö uskoo ilman muuta yliluonnollisiin asioihin.

Sitä paitsi yhteiskunnassamme on tällä hetkellä vallalla tavattoman voimakas kiinnostus (ellei suorastaan pakkomielle) sellaisiin yliluonnollisiin asioihin kuin esim. ihmeet, enkelit ja kanavointi. Tämän voi havaita pistäytymällä minkä tahansa kirjakaupan new age-osastolla. Ollaanpa tästä ilmiöstä muutoin mitä mieltä tahansa, se riittää todistamaan, ettei liberaaliteologista Uuden testamentin tutkimusta niin vahvasti hallitseva naturalistinen ajattelu kuulu länsimaiseen kulttuuriin. Itse asiassa se on yhä selvemmin ristiriidassa länsimaisen kulttuurin kanssa.

Kysymys on: Pitääkö hylätä kaikki, mikä ei ole sopusoinnussa OMIEN ajatusmallien kanssa?

  2. Jokaisella on oma usko
(Jokainen saa uskoa niin kuin haluaa. Mutta ei pidä tuputtaa uskoansa muille, niin kuin olisi jokin sovittu  tosiasia. Jos vaatii, että toisten tulisi toimia tietyllä tavalla, menee pieleen. Usko on kuitenkin usko, vaikka kuinka moni siihen tunnustautuu.)

Täysin selvä on, ettei voi pakottaa toista uskomaan niin kuin itse. Tämä ei ainakaan toimi kristillisen uskon kohdalla. Kun on kysymys ihmisnäkemyksistä, voi olla, että joku voi argumentoida niin taitavasti, että toinen vakuuttuu näkemysten luotettavuudesta.

Mutta kristillinen usko on olemukseltaan henkilökohtainen suhde Jumalaan. Sen lisäksi tämä usko ei ole inhimillisten ponnistusten tuloksena. Se on Jumalan lahja, jota emme voi sanoilla kuvata. Me saamme tämän uskon, kun syntisinä hyväksymme evankeliumin sanoman. Tätä olen, ehkä huonolla menestyksellä, yrittänyt painottaa.

Myös kristinusko uskontona voi olla verrattavissa muihin uskontoihin, jos siihen liittyy vain tiettyjä opinkappaleita, rituaaleja tai hurskaita elämäntapoja. Nämä voivat olla ihan hyviä ja suositeltavia, mutta ne eivät luo todellista yhteyttä Jumalan kanssa. Olen kirjoittanut: "Teot eivät voi synnyttää elävää sydämen uskoa, mutta sydämen usko synnyttää tekoja. Ihminen voi ihan hyvin tehdä hyviä tekoja ilman sydämen elävää uskoa Jeesukseen.
  Sanontatapa: "Jokainen tulee autuaaksi OMALLA uskolla" ei löydy Raamatusta.

  Mutta naturalismi ei voi hyväksyä näitä ajatuksia kristillisestä uskosta, koska se ei voi tai tahdo hyväksyä, että on Jumala, joka välittää meille tämän uskon.

3. Kyseenalaistaminen
(On tärkeä, että jatkuvasti kyseenalaistamme vallitsevia arvoja ja normeja. Siten kehitymme ja havaitsemme uusia asioita. Joskus huonoja asioita ja joskus hyviä. Mutta lukkiutuminen täysin tiettyyn järjestelmään mielestäni ei ole koskaan hyvä. Jos kuvittelee, että omaa totuuden testaamatta sitä uudelleen ja uudelleen on merkki siitä, ettei tiedä paljon mistä puhuu. Testaa, kokeile, väittele ja keskustele! Avaa silmäsi uusille näkemyksille. Silti emme tarvitse jättää vanhoja näkemyksiä Jos ne kestävät uusien näkemysten rinnalla, ne vahvistuvat).

Tämä oli vastaus kysymykseen: Pitääkö hylätä kaikki, mikä ei ole sopusoinnussa OMIEN ajattelumallien kanssa?
Minä olen pitkälti yrittänyt testata erilaisia vaihtoehtoja.
Mutta kun on kysymys Jumalasta ja meidän olemassaolokysymyksistämme, emme voi luottaa niihin ajattelumalleihin, jotka ajassamme liikkuvat.

Kysymykseen: "Voiko Jumala tehdä virheitä?", vastasin kerran:
"Ilmeisesti vertaat asioita omaan suppeaan tämänhetkiseen ajatusmaailmaasi? Oletko itse kaikkien virheiden yläpuolella? Pystytkö katsomaan asioita kaikkivaltiaan Luojaan näkökulmasta, joka esim. ei ole sidottu tähän lyhytnäköisen aikamietiskelyn puitteisiin, jossa me ihmiset hääräämme? Pystytkö tarkastelemaan asioita iankaikkisuuden perspektiivistä, mitä oli ennen meitä, mikä on tämän olemassaolomme tarkoitus ja kokonaisuus, mitä elämämme jälkeen?
Jos pystyt tähän, niin silloin vasta voit palata asiaan koskien Jumalan mahdollisia virheitä. Minulla ei ole tätä laajaa näkökulmaa, joten en pysty vastaamaan suoraan kysymykseesi. Pidän kiinni siitä, minkä olen Raamatusta löytänyt, että Jumala on rakkaus, Hän on oikeudenmukainen ja pyhä. Me teemme virheitä (olemme syntisiä), ts. emme tottele Jumalan tahtoa. Hän on kuitenkin alusta lähtien huomioinut tämän ja tarjoaa meille pelastuksen."

4. Voiko hyväksyä?
(Omalta osaltani tuntuu siltä, että voin hyväksyä vain ne asiat, jotka minä voin omilla aisteillani havaita. Mutta tahtoisin mielellään uskoa, että olisi jotain kaiken järjellisen takana. Olen vuosien mittaan saanut kokea sellaista, mikä ei ole selitettävissä muulla tavoin, kuin että ne ovat … "ei luonnollisia".)

Varmasti kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän painiskelleet näitten kysymysten kanssa. Monet ovat yrittäneet piilottaa ne kaikenlaisten ennakkoluulojen ja verukkeiden alle, jotta he eivät tarvitsisi pohtia niitä. Ehkä he ovat argumentoineet itsensä kanssa niin voimakkaasti, että he ovat alkaneet uskoa näkemyksiinsä. Mutta joitakin kysymyksiä ei voi argumentoida pois. Naturalismilla ei ole myöskään vastauksia kaikkeen.

5. Erilaiset lähtökohdat
(Olkoon miten tahansa, en usko, että maailmankaikkeuden synnyn ja kehityksen takana olisi jokin älyllisyys tai tietoinen suunnitelma. Se menisi liian pitkälle. Eikä löydy mitään tosiasioita, jotka osoittaisivat siihen suuntaan. Niin että miksi pitäisi tehdä elämä vielä monimutkaisemmaksi elää.  Että pitäisi asettaa epäreaalisia, näkymättömiä ja aineettomia (ilkeitä) jumalia? Muutenkin on elämä vaikea!)

Joitakin lyhyitä ajatuksia siitä, MIKSI olemme niin kaukana toisistamme:
Olen joskus kiteyttänyt asian näin:
Karkeasti jaoteltuna on olemassa kaksi ihmisryhmää:
- Toiset väittävät: Ihmiset ovat (erilaisista syistä) "luoneet" itselleen jumalia.
- Toiset sanovat (esim. minä): Jumala on luonut ihmisen.
Sen takia haluan nöyrästi etsiä Jumalan tahtoa luodun ihmisen suhteen. Korkein auktoriteetti ei ole luotu ihminen vaan Luoja itse.

Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat erilaiset ihmiset:
- Ne, jotka kieltävät Jumalan olemassaolon kokonaan (ateistit)
- Ne, jotka tunnustavat, että on jonkinlainen jumala tai "korkeampi voima". Määritelmä voi olla enemmän tai vähemmän selkeä tai joskus hyvin epämääräinen.
  Tunnusomaista on, että lähdetään inhimillisestä perspektiivistä, jonka me voimme havainnoida aistiemme avulla tai muokata ajatusmaailmassamme. Tämä vaikuttaa hyvin loogiselta. Mutta itse asiassa kielletään se auktoriteetti, joka tulee Jumalalta ja hänen ilmoituksensa kautta. Tässä on OLEELLINEN ero.

Minulle on ajatus, ettei olisi Luojaa, täysin mieletön, kun ajattelen niitä monenlaisia teknisiä edistysaskeleita, mitä ihmiskunta on tehnyt esim. viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Olisi järjetöntä yrittää kieltää sitä valtavaa tutkimus-, suunnittelu- ja kehittämistyötä, mikä on näitten saavutusten takana. Olen sitä mieltä, että tämän monimutkaisen ja monitahoisen luomakunnan takana on oltava vielä valtavampaa viisautta ja suunnitelmallisuutta. Mielestäni ei voi ajatella luomakuntaa tai ihmistä ilman Luojaa.  En pysty ajattelemaan, että tietokone edessäni on sinne vähitellen ilmestynyt sattumalta ilman viisaiden ihmisten työpanoksia.

Pidät ihmistä korkeimpana auktoriteettina, joka parhaimman mukaan yrittää löytää ratkaisuja olemassaolon kysymyksiinsä. Minä taas pidän Jumalaa korkeimpana auktoriteettina, ja pyrin ymmärtämään hänen ilmoituksia niin hyvin kuin on mahdollista. Olenko sitten ymmärtänyt kaikki yksityiskohdat oikein, on kysymys, josta varmasti voi keskustella. Olen yrittänyt löytää oleellisia periaatteita, enkä itse asiassa pohdi niinkään paljon toisarvoisia asioita, vaikka nekin voivat olla hyvin mielenkiintoisia ja virikkeitä antavia. Ihmisillä voi lisäksi olla erilaisia kokemuksia ja ilmestyksiä. Emme saa olla tuomareita näitten kohdalla. Mutta näitten kokemusten ja ilmestysten ei kuitenkaan saisi olla ristiriidassa Jumalan ilmoitusten kanssa.

6. Miksi Jumala ei ilmesty?
(Mutta Jumalasi saa mielellään ilmestyä ja selvittää: (sitten erilaisia kysymyksiä)

Minulla ei ole "monopoolia" Jumalan suhteen. Häntä en voi komentaa jonkin itsekkään toivomuksen mukaisesti, kuten kai olet huomannut. Jokaisen täytyy ITSE päättää suhteestaan Jumalan suhteen. Mutta tämä tapahtuu Jumalan ehtojen mukaisesti, ei ihmisten toivomusten mukaan. Sinun täytyy itse nöyrällä asenteella lähestyä Jumalaa näitten kysymystesi kanssa.

Minusta olet huonosti lukenut kirjoituksiani. Sinä lähdet itsepäisesti ajatuksesta, ettei ole Jumalaa, ettei ole viisautta luomakunnan takana, että aivot ovat syntyneet tyhjästä. (Tuskinpa ajattelet, että tietokoneesi on joutunut pöydällesi ilman kehittämisresursseja.)
Minulle tällaiset ajatusmallit ovat mahdottomia. Lue pakinani!
   Esitetyt selitykset ovat usein niin ontuvia, perustuen olemattomiin lähtöoletuksiin, etteivät ainakaan minua tyydytä. En toki ole asiantuntija, mutta olen lukuisten sekä omien että muitten havaintojen perusteella yrittänyt hahmottaa itselleen kokonaiskuvaa. Nämä skeptiset kirjoituksetkaan eivät ole horjauttaneet tätä kuvaa. Elämäkatsaukseni pohja on vain vahvistunut.

Kirjoitin aikaisemmin, että kaiken takana on valtavan suuri viisaus, jota emme voi täysin tutkia ja käsittää. Minulla ei ole suinkaan vastauksia kaikkiin olemassaolon kysymyksiin. Olen aika huono vastaamaan moniin ihmisten uteliaisiin kysymyksiin. (Kysyminen ei ole aina pahasta, mutta meidän täytyy lähteä siitä, että meillä ei ole aina vastauksia.)  Mutta emme saa piiloutua tällaisten vastaamattomien kysymysten taakse. Joskus ihmiset kuvittelevat, että he voisivat aikaansaada paremman maailman kuin nykyinen. Mutta heidän lähtökohdistaan se ei onnistu, koska he kuvittelevat olevansa viisaampia kuin Jumala.

En rupea antamaan vastauksia annettuihin kysymyksiisi. Mutta tiedän Jumalan ilmoituksesta Sanan kautta, että sekä maailma että ihmiset ovat synnin takia kirouksen alla. Synnin alkuperä oli ylpeys, itsekkyys, vallanhimo ja kapina Jumalan pyhyyttä (harmoniaa) vastaan. Olen alkanut aavistaa, että Raamatun lyhyen syntiinlankeemuskertomuksen takana on paljon dramaattisempia tapahtumia, kuin mitä meille on kerrottu ja mitä voimme kuvitella.

Keskeinen kysymys silloin oli: "ONKO JUMALA TODELLA SANONUT?" Kysymys johti katastrofaalisiin seurauksiin. Tämä on jatkunut siitä lähtien. Se on aiheuttanut sellaisen sekamelskan sekä ihmisten keskuudessa että luontoa vastaan, etten minä ainakaan lähde selvittämään tätä syyn ja seurauksen vyyhtiä. Siitä saamme kaikki enemmän tai vähemmän kärsiä. Jumala on ilmoittanut, että eräänä päivänä sekä luonto että ihmiset vapautuvat tästä kirouksesta. En halua spekuloida, milloin tämä tapahtuu. Totean vain, että paljon Raamatun kuvauksista lopun ajan suhteen, alkaa meidän aikanamme yhä enemmän konkreettisesti hahmottua. Tämä vahvistaa uskoani Raamatun luotettavuudesta.

Sen sijaan, että teemme pilkkaa Jumalan ilmoituksesta ja kristillisestä sanomasta, meidän tulisi paremmin oppia tuntemaan Jumalan ilmoituksia ja hänen tahtoansa koskien HENKILÖKOHTAISTA SUHDETTAMME JUMALAAN. Meidän tulisi hyväksyä Jumalan pelastussuunnitelma Jeesuksen kautta. Jumalaa kieltämällä emme pääse mihinkään. Me vain sotkemme tilannettamme yhä enemmän. "Mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää."

    Olen usein viitannut perusteluihini, miksi olen kristitty uskovainen. Mutta usein huomaan, ettei näitä perusteluja oteta vakavasti. Mutta en voi ylipuhumalla vakuuttaa ketään. Mutta olen usein kehottanut: AJATTELE ITSE!  Älä hyväksy kritiikittömästi pilkkaavia väitteitä uskon asioista. Selvitä itsellesi jotain kristillisen uskon todellisesta olemuksesta.

7. Miten kohdata toisten mielipiteitä?
(Jos haluat keskustelua, niin pitää välttää sellaista inhottavaa asennetta niihin, jotka yrittävät katsoa asioita eri tavalla kuin sinä. Annat uuden tarkoituksen käsitteeseen  "makaronin  kautta katsominen.)

Kyllä keskustelua on ollut. Tiivis ja lyhyt kirjoitustyylini saattaa aiheuttaa, että erilaisella elämänkatsomuksella omaavalla  on vaikeuksia pysyä mukana. Valitettavasti monet eivät ole tutustuneet ajatuksiini, vaan arvostelevat kirjoituksiani heidän omien arvostusten pohjalta. Olen hyvin tietoinen näistä muista näkemyksistä. Mutta en tarvitse kirjoittaa niiden pohjalta. Minulla on oikeus tuoda esille omia näkemyksiäni, ilman että minua syytetään milloin mistäkin syistä. Pitäisi olla enemmän suvaitsevaisuutta. Olen kirjoittanut:

Suvaitsevaisuuskäsite on usein eksynyt harhateille. Tietenkin meidän tulee kuunnella ja ainakin tiettyyn asteeseen kunnioittaa toisten mielipiteitä, mutta se ei suinkaan tarkoita, että meidän pitää niitä hyväksyä tai että me emme saisi tuoda voimakkaastikin esille mielipiteitämme, niin kuin jotkut yrittävät yksipuolisesti väittää. Tämä ei suinkaan ole muitten yläpuolelle asettumista. Tietenkin väitteiden takana tulisi olla perusteluja. Itse olen ainakin yrittänyt pitää tästä kiinni.
Tiedän, ettei uskon asioista voi sellaista esittää, minkä kaikki voisivat tai edes haluaisivat hyväksyä, mutta se on heidän asiansa. Minusta on nurinkurista, jos uskovaisten pitäisi vaieta uskostaan, mutta muut saisivat esittää kaikenlaisia ilkeitä ja ivallisia herjauksia. Kun uskovainen kertoo uskostaan Jeesukseen, toiset saattavat syyttää ylimielisyydestä tai jopa tuomitsemisesta, kun nämä eivät ole kokeneet uskon tuomaa sisäistä rauhaa ja turvallisuutta. Ehkä omatunto soimaa, mutta sitä ei haluta tunnustaa. Olen joskus törmännyt vielä voimakkaimpiin reaktioihin. Mutta on myös tullut esille, että ihmiset toisaalta kaipaavat aidon uskon tuomia kokemuksia tämän ajan myllerrysten keskellä.

8. Vertailut arkikuvien avulla
(Samaistat ihmisen aivot tietokoneen kanssa, kun haluat korostaa, miten epätodennäköistä on, että evoluutio olisi voinut tuottaa jotain niin monimutkaista kuin ihmisen aivot. Miten oikein ajattelit silloin?)

En ole samaistanut ihmisen aivoja tietokoneen kanssa. Itse asiassa aivomme, jotka keräävät valtavasti tietoja aistiemme kautta, ovat monessa suhteessa ylivoimaisia nykyisiin tietokoneisiin nähden. Ajattelen näitten tietojen käsittelyä ja niitten tallentamismekanismeja, koko meidän loogista ajattelukykyämme ja luovia kykyjämme.
Mutta on myös piirteitä, joiden takia olen ottanut edessämme olevan tietokoneemme konkreettisena esimerkkinä, jotta ihmiset alkaisivat ajatella. Joku yritti kerran väittää, että aivot ovat täysin suunnittelemattoman kehityksen tuote. Sellaista ajattelumallia minä taas en ymmärrä. Kokemukseni teollisuudesta tekee sen mahdottomaksi.

Lisää vertailuja tietotekniikan ja hengellisen elämän välillä olen esittänyt linkissä kohdassa 6. Suosittelen luettavaksi.   Vertailujen tarkoitus on hieman helpottaa hengellisten asioiden ymmärtämistä.

9. Usko tai tieto?
(Onko jotain jäänyt ymmärtämättä? Luulin, että on kysymys uskosta.)

Tietenkin on kysymys uskosta. Mutta kaikkien elämänkatsomusten kohdalla on syvimmiltä kysymys uskosta. Ei löydy sellaisia inhimillisiä "todisteita", joiden avulla voitaisiin yksimieleisesti ja puolueettomasti arvioida, mikä on oikea maailmankuva. Kuka ihminen voi tässä asettua tuomariksi? Myöskin evolutionistien käsitykset ovat niin "onttoja", että enemmän on kysymys uskosta kuin tiedosta. Evoluutio ei ota kantaa elämän syntyyn ja sen tarkoitukseen.  Kohdassa 6.2 em. linkissä on joitakin kysymyksiä näistä asioista.

Olen aikoinaan pohtinut näitä asioita ja kiteyttänyt johtopäätökseni näin:
"Käytännön elämässäkin (omassa elämässämme, yhteiskunnassa, elinkeinoelämässä, jne.) joudumme tekemään valintoja eri vaihtoehtojen välillä, vaikka meillä ei ole täydellisiä tietoja kaikista niihin liittyvistä asioista, jotka ehkä jopa tuntuvat ristiriitaisilta. Silloin teemme valinnan sen perusteella, mikä vaihtoehto KOKONAISUUDEN kannalta näyttää parhaimmilta. Näin olen aikoinaan tehnyt uskon asioissa lukuisten osatekijöiden pohjalta, enkä ole myöhemmin tarvinnut katua. Totesin, että vaikka minulla ei ole vastausta kaikkiin kysymyksiin, niin huomioiden kaikki ne lukuisat osatekijät, joita silloin pohdin, usko Jumalaan, Hänen Sanaansa ja pelastussuunnitelmaansa evankeliumin ilmoituksen kautta on sittenkin kaikkein järkevin vaihtoehto.

Tämä huolimatta siitä, ettei elävä pelastava usko ole suinkaan älyllisen toiminnan tuote, se on Jumalan tarjoama ja antama lahja. Saamme nöyrinä ottaa sen kiitollisena vastaan. Näin se vaan on, vaikka sitä ei kukaan voi sanallisesti tarkkaan selittää. On vähän sama juttu kuin meidän fyysisen elämän suhteen. Jos elämäni edellytys olisi, että ymmärtäisin kaikki ruumiini toiminnot, joutuisin toteamaan, ettei minulla ole tietoa eikä uskoa siihen. Mutta todellisuudessa minä vaan elän ja nautin siitä, vaikka en voi toiselle selittää, mitä elämä itse asiassa on. Samoin on hengellinen elämä eli yhteys Jumalan kanssa. Se myös sittenkin toimii, kun turvaudumme Jeesuksen sovitustyöhön, jota tuskinpa kukaan täysin ymmärtää".

Tämä silloinen pohdintani on vuosien aikana syventynyt ja vahvistunut. Siitä on ollut tavattoman suuri hyöty erilaisten kristillistä uskoa vastaan kohdistettujen hyökkäysten edessä. Olen havainnut, miten hatara monien ihmisten elämänpohja on. Uskoni ei ole kiinni niistä monista yksityiskohdista, joita en ymmärrä. Kokonaisuus on ratkaiseva. Enemmän tästä on linkissä Kokonaisuus kristillisen uskoni tanana.

10. Maailmankatsomus
(Mikä on maailmankatsomus? Onko se olemassaolomme selitys? Wikipediassa ei ollut vastausta. Minulla ei ole vastausta. En ole uskovainen, mutta saadakseni vastauksen, pitääkö lukea Raamattua ja uskoa siihen?)

Ihmiset ovat kaikkina aikoina olleet kiinnostuneita mm. seuraavista kysymyksistä: Mistä olen (osana ihmiskunnasta) tullut? Kuka olen ja mikä on elämäni tarkoitus? Minne olen matkalla ja mikä seuraa tämän elämän jälkeen?  Elämä on meille niin kuin matka. Jokaisen tekemämme matkan aikana meidän tulisi tietää, mistä tulen, missä olen juuri nyt ja minne olen menossa? Ellei ole vastauksia näihin kysymyksiin, meidän on todettava, että olemme eksyksissä. Se tuo aina epämiellyttävän tunteen, johon emme voi tyytyä.

Ihmiset ovat etsineet vastauksia näihin kysymyksiin. Siitä on syntynyt jonkinlainen elämänkatsomus. Niitä löytyy monenlaisia ja kysymys on sitten: Mikä on se oikea? En voi antaa kaikkia tyydyttävää vastausta. Voin vain tuoda esille omia näkemyksiä ja perusteluja. Nämä ovat esim. linkissä "Kokonaisuus kristillisen uskoni takana."  Jokainen voi itse lukea ja ottaa kantaa.

Mutta kristillinen usko ei synny sillä, että sokeasti ryhdyn toteuttamaan tiettyjä dogmeja tai elämäntapoja. Kristillinen usko on henkilökohtainen suhde Jumalan kanssa. Sellaista suhdetta en voi jakaa muille, voin ainoastaan tuoda esille tiettyjä periaatteita, kts. linkki , kohta 7.

Kuten ketjun vastauksista käy ilmi, taitaa monille tuottaa vaikeuksia seurata ajatuksiani. He tuovat esille epäilyksiä tai väärinkäsityksistä johtuvia selityksiä. En lähde kinastelemaan näistä. Vertauskuvat ovat aina ontuvia. Kristillisessä uskossa on kuitenkin elementtejä, joita tämän ajan yleinen ajattelumalli ei voi (halua) ymmärtää. Tämä on Jumalan voima evankeliumissa ja Jumalan muuttava voima sen ihmisen elämässä, joka uskoo (hyväksyy) sanoman, jonka Jumala on ilmoittanut Jeesuksen kautta.

11. Elämän tarkoitus.
(Tuskin kukaan, olkoon filosofi tiedemies tai Matti Meikäläinen on löytänyt vastauksia elämän tarkoitukseen. Jokaisen meidän täytyy vain huolehtia hyvistä suhteista, jotta voisimme elää hyvää elämää. Mutta uskonnolliset (kristityt) ovat saaneet jumalalta tarkoituksen, mikä on tulkittava siten, että täyttykää maailma, tehkää hyvää + tunnustakaa jumala. Olenko oikeassa? Tämä on pitkälti myös oma käsitykseni, jos jätetään jumala pois.)

Elämämme matka meidän täytyy kaikki tehdä omalla persoonallisella tavalla. Meillä on kaikilla omia kokemuksia, sekä hyviä että huonoja. Emme voi tehdä matkaa toisten kustannuksella.
Ehkä enemmän tämä matkamme on verrattavissa suunnistuskilpailuun. Siinä on tärkeä, että meillä on hyvä kompassi ja luotettava kartta. Molemmat ovat YHDESSÄ tärkeät.
Todellisessa elämässämme meillä on myös kompassi. Meillä on sisäänrakennettu elin, omatunto, joka etsii suuntaa Jumalaa, Luojaamme, kohden Tämä "kompassi" voi joutua epäkuntoon, jos paadumme ja ympäröi itsemme "panssarilla", jonka sisäpuolella kuvittelemme olevan vapaita ja riippumattomia Jumalan tahdosta. Silloin omatuntomme turtuu.
Jos tämä "kompassi" on epäkunnossa, on tietenkin elämän "suunnistuskartta", eli Jumalan sanoma meille Sanansa kautta, täysin arvoton, mitä monet yrittävät viestittää näillä palstoilla.

Ainoa mahdollisuus löytää perille elämässä on mielestäni rehellisesti ja avoimesti etsiä Luojan tahtoa ja opastusta. Tämä lienee pääsanomani. Miksi tämä sitten on niin vaikea? Olisiko syy lähtökohta, joka tässä on kutsuttu naturalismiksi? Vain aistiemme havainnot pätevät?

12. Miten tiedän, että jotain tulee Jumalasta?
(Miten tiedät, onko se lahja suoraan Jumalasta, vai onko se oman ajattelusi tuote?)

Tässä teet hyvin tärkeän kysymyksen, jota olen itse paljon pohtinut. Siteeraan linkistä , kohdasta 5.10, jossa tuon esille mietteitä internetsivuni johdosta (sekä eräät muut tapahtumat).

"Sitten syntyy kysymys: Miten tiedän, että tässä on Jumalan johdatus? Entäs jos kaikki sittenkin johtuu omasta luonteestani tai jopa pimeyden voimien toimesta?

Ensiksi koen, että koko tämä prosessi on hyvin sopusoinnussa Jumalan Sanan periaatteiden kanssa. "Mene teille ja aitovierille" eli sinne, missä ihmiset tänä päivänä ovat tietokoneittensa äärellä. Tämä tuli minulle voimakkaasti esille heti alkuvaiheessa. Koen monet yksityiskohdat rukousvastauksena, kun toivomukseni on, että voisin toimia Jumalan tahdon mukaan kohdallani.

Toiseksi olen näissä tilanteissa kokenut syvää sisäistä rauhaa. Luonteeni mukaan tämä ei olisi mahdollista, jos kaikki olisi itsestäni.

Lisäksi olen saanut olla itseni, eikä minun ole tarvinnut ponnistella yli voimieni. Enkä tarvitse pohtia sivujeni ja monien "projektieni" vaikutusta ihmisten elämässä. Se on Jumalan Pyhän Hengen tehtävä, joka avaa sanomani tarvitsevien ihmisten kohdalla. Minun tehtäväni on asettaa nämä kirjoitukset kaikkien luettavaksi."

Sama koskee myös tätä keskusteluketjua, jonka avaamiseen sain voimakkaan sisäisen kehotuksen.

13. Olemmeko vain pelinappuloita?
(Näin pitkälle olemme yhtä mieltä. Jokaisen on etsittävä oma käsitys elämän tarkoituksesta. Ja tässä juuri mielipiteemme eroavat, koska Jumala ei ole olemassa. En ole koskaan kokenut sellaista, että olisi korkeampi voima, tämä on minun ja monen muun vakaumus. Voisin sanoa, että Jumala (niin kuin uskonnot yleensä) on vain pilvilinna ja toimii turvana niille, jotka uskovat. Tehän uskotte, mutta te ette tiedä.  No, varma on, ettei kukaan voi ottaa tätä pois teiltä, mutta ette voi toisaalta vakuuttaa meitä skeptikkoja tästä uskonnon abstraktisuudesta ja epätodennäköisyydestä. Osoita minulle Jumala ja että hän on kaiken takana, sitten olen valmis harkitsemaan. Siihen asti - ei Jumala. Siitä olen kiinnostunut: eikö tunnu kovin kahlitsevalta, ettei voi olla oma itsensä vaan on vain pelinappula Jumalan laajamittaisessa pelissä. Kysymys kuulostaa sarkastiselta, mutta sitä se ei ole. Olen aidosti utelias tästä "vapaudesta", josta puhut.)

"Elämän tarkoituksesta minulla on joitakin ajatuksia linkissä "Kokonaisuus kristillisen uskoni tanana."

  Lienee selvä, että meillä on eri maailmankatsomukset (Kts. aloituskirjoitukseni). Mutta sinun kohdallasi on ihan samanlainen "pilvilinna", joka toimii turvana niille, jotka uskovat tietyllä tavalla. Siinäkin pätee myös: "Tehän uskotte, mutta te ette tiedä."    Ilmeisesti olet asettanut tiettyjä kriteereitä tai olettamuksia, millainen Jumala on, miten hänen tulisi ilmestyä tai toimia. Kun nämä kriteerit eivät ole täyttynyt tai niitä ei ole todettu totuuden kanssa pitäviksi, olet hylännyt Jumalan. Mutta - ovatko nämä kriteerisi oikeat? Jumalaa ei voida todistaa ja häntä ei voida kokea inhimillisillä kriteereillä. Jumalaa täytyy lähestyä niitten jumalallisten periaatteiden mukaan, jotka hän on meille ilmoittanut. Monille tämä on vaikea ymmärtää ja hyväksyä.

Jumalan olemassaolo ei ole riippuvainen sinun tai minun käsityksistä. Ne voivat olla hyvin puutteellisia. Omalta kohdaltani luotan siihen, että Jumalan ilmoitukset Sanassaan antavat meille riittävästi tietoa siitä, mikä meille on tärkeä.

Itse en käyttäisi sanaa "pelinappula". Se antaa virheellisiä mielleyhtymiä. Kuten aikaisemmin olen kirjoittanut, on Jumala luonut meidät elämään rakkaudellisissa ja harmonisissa suhteissa Jumalan kanssa, kanssaihmistemme kanssa ja itsemme kanssa. Tätä ei voi saada aikaan väkisin. Valitettavasti synti ja sen lähtöjuuret: ylpeys, itsekkyys, vallanhimo ja tottelemattomuus Jumalaa kohtaan ovat rikkoneet tätä harmoniaa. Vasta kun nämä nykyiset trendit maailmassa on kärsinyt "haaksirikon", tulee Jumala uudelleen palauttamaan kaikki ennalleen.

Vapautta ei ole suinkaan se, että voi vapaasti toteuttaa omia himoja, vaikka monet niin kuvittelevat.

14. Millaisia todisteita tarvitaan?
(Todellisella tiedolla tarkoitan jotain konkreetista, jonka voit näyttää minulle ja sitten minä voin näyttää muille ja sanoa "Kas, siellä on nyt jumala. Ei riitä sellaista, jota voi kokea vain mielessä jos minulla on oikea suhde jumalaan ja raamattuun. Lyhyesti sanottuna todistus voidaan konkreettisesti toistaa.)

Valitettavasti Jumalaa ei voi todistaa tällä tavalla, koska hän on sen todellisuuden ulkopuolella, jota me voimme havaita aisteillamme. Mutta saamme tavata ja kohdata häntä niitten ilmoitusten kautta, jonka hän on antanut Sanassaan, koska hän on antanut periaatteet, emmekä me. Kokemuksemme voi suuresti vaihdella ja meidän täytyy varmistua siitä, että ne ovat Jumalan ilmoitusten mukaiset. On nimittäin myös muunlaisia kokemuksia (spiritistisiä ym.)
  Palaan joihinkin tärkeisiin ja keskeisiin Raamatun ilmoittamiin asioihin myöhemmin.

(Minusta vaikuttaa hyvin turvattomalta jättää vastuu jollekin toiselle, mutta niin kauan, kuin olet tyytyväinen, niin...)

Minusta taas on turvallista elää harmoniassa kaiken Luojan kanssa ja yrittää elää hänen antamiensa periaatteiden mukaisesti. Selvä on kuitenkin, että myös uskovaisilla on vastuu elämästään. Ehkä olet jotain käsittänyt väärin?

15. Voin hyvin sittenkin?
(En etsi jumalaa, mutta viihdyn hyvin silti. Olisi kuitenkin kiva yrittää ymmärtää, miten ne, joilla on vastakkainen mielipide, ajattelevat.)

Jos et usko Jumalaan ja Luojaan, niin ilmeisesti ajattelet, että evoluutioteoria pystyy selittämään, miten tämä monitahoinen maailma, josta me molemmat olemme osa, on syntynyt ja kehittynyt. Minä en pysty käsittämään, miten niin monimutkainen olento kuin ihminen on voinut syntyä ilman meille käsittämätöntä viisautta ja suunnitelmallisuutta. Joku veitikka täällä väitti äskettäin, ettei ihmisten aivojen takana ole mitään suunnitelmallisuutta. Hokuspokus? Olen valitettavasti niin tekninen ihminen, että sellainen ajattelu on minulle ylivoimainen.

Aikaisemmin mainitussa linkissä oli kysymykseni pähkinäkuoressa: " Lopputulos tästä vertailusta (ihminen - kemiallinen prosessiteollisuus) on, että tavallinen ihminen on paljon mutkikkaampi ja pidemmälle kehittynyt olento kuin kaikkein pisimmälle kehitetty teollisuus, johon on tarvittu valtavia kehitysresursseja. Jos nyt kehitysopin kannattajien mielestä ihminen on ihan sattumalta, ilman Luojaa vähitellen kehittynyt tyhjästä, niin pitäisi olla paljon yksinkertaisempaa ja loogisempaa ajatella, että jokin teollisuuslaitos on kehittynyt tyhjästä ilman tutkijoiden, suunnittelijoiden, laitevalmistajien ja rakentajien apua."

Entäs sitten kun tarkastelemme koko tätä ihmeellistä maailmaa? Usein viitataan tutkimustuloksiin, josta monet ovat ihmeissään. Mutta liian usein tuloksia ekstrapoloidaan alueille, joissa ne eivät enää päde. Vedetään hätäisiä johtopäätöksiä. Äsken esitettyyn kysymykseen olen saanut käsittämättömiä vastauksia, jotka pikemmin vahvistavat omia käsityksiä, että kaiken takana on Luoja. Onko sinulla vastaus kysymykseeni?

Jos hyväksymme Luojan, seuraa kysymys: Mikä on Luojan suunnitelma ihmisen elämän kohdalla? Monet tuntuvat ajattelevan, ettei ole mitään tarkoitusta. Ei kai meidän ennakkoluulomme estä meitä etsimästä vastausta?

16. Miten elämä on syntynyt?
(Hyvin tavallinen argumentti, olen huomannut. Mutta tämä ei ole mikään todiste, ettei evoluutioteoria ole voinut olla ihmisen monimutkaisuuden takana?)

Miten "teoria" voi luoda monimutkaisuutta? No, valitettavasti tätä teoriaa käytetään melkein minkä asian tahansa "todistamiseksi". (Todella tehokas teoria!) Mutta mikä on se "luova voima", joka vie kehityksen eteenpäin? Meidän täytyy myös muistaa, että entropia-laki pyrkii yhä suurempaan epäjärjestykseen, mikä vie kehityksen toiseen suuntaan. (On tietenkin tietyt "standardivastaukset", mutta ovatko ne todennäköisiä?)

   Mikäli olen ymmärtänyt oikein, evoluutioteoria ei selitä elämän syntyä. Voiko joku määritellä, mikä on elämä?

Useita vuosia sitten sai etevä aivospesialistimme, prof. Matti Bergström, eräässä kuolemaa käsittävässä TV-ohjelmassa kehotuksen määritellä, mikä on kuolema? Hän tunnusti, ettei hänellä ole määritelmää. Ensiksi nimittäin pitäisi määritellä, mikä on elämä? Hänen mukaan kukaan ei ole voinut sitä tehdä luotettavasti. Ja kuitenkin elämme!

Monet ehkä kaipaavat määritelmää, mikä hengellinen elämä Jumalan yhteydessä on? Sitäkään ei voi tarkkaan määritellä. Onko se sen takia humpuukia?
Olen kirjoittanut linkissä , kohdassa 4.7:

"2. Sydämen usko. Tämä usko on pelastava usko. (Room.10:10-11) Tämä on se sisäinen salattu vakaumus, jota kukaan ulkopuolinen ei voi arvioida. Se on Jumalan ja yksilön välinen asia, mutta voi tulla esiin seuraavalla uskon tasolla. Tämä usko ei perustu tunteisiin, jotka ajoittain vaihtelevat. Se perustuu Jumalan Sanaan, evankeliumin sanomaan. Jeesuskin puhui uudestisyntymisestä, pelastuksesta. Tämä tapahtuu armosta ilman omaa ansiotamme (Ef.2:8-10) Tämä on hengellistä elämää, iankaikkista elämää, yhteyttä Jumalan kanssa tai millä nimikkeellä sitä halutaan nimittää. Mikä on tämä elämä? Sitä ei kukaan voi tarkkaan määritellä. Mutta ei kukaan voi myöskään määritellä, mikä meidän fyysinen elämä on, vaikka tiedetään erittäin paljon elämän ja ruumiimme toiminnoista. Elämä ei voi syntyä kuolleesta aineesta. Se on Jumalan lahja. Elän, toimin ja teen monenlaisia asioita, vaikka en tiedä, miten se on mahdollista. Ymmärrykseni pohjalta tämä toiminta on "järjetön", johon en voi "uskoa". Mutta silti elän ja tiedän, että elän. Hengellinen elämä on mielestäni jotain samantapaista. Tärkein kysymyksemme: Elänkö tätä elämää? Kukaan muu ei voi ratkaista tätä kysymystä puolestamme. Emme voi elää sitä, jos hylkäämme Jumalan pelastussuunnitelman Jeesuksen sovitustyön kautta."

17. Eräänlainen kristillisen uskon yhteenveto
(Mutta ihminen kiltti, minähän olen lukenut kirjoituksesi. Ehkä minulla on vakava ymmärrysvaje? Mutta on mahdotonta löytää edes jotain, mikä vahvistaa väitteesi jumalan olemassaolosta. Kiltti, auta minua!)

OK, hienoa, että olet lukenut kaiken(?). Siinä tapauksessa et ole ymmärtänyt. Mutta tämä ei ole minkään vajavaisuutesi takia. Ilmeisesti merkitsee, ettet ole noudattanut tiettyjä periaatteita lukemisessa. Kun pyysit apua, yritän vielä kerran lyhyesti mainita jotain.

Kun aloitetaan uuden aiheen opiskelu (tässä tapauksessa kristillinen usko), täytyy aloittaa perusteista. Täytyy yrittää selvittää tärkeimmät periaatteet ko. aiheessa sotkematta siihen omia ennakkoluuloja ja virheellisiä käsityksiä. Sen jälkeen voi mennä syvemmälle ja tutkia yksityiskohtia sen saadun yleiskatsauksen valossa. Tämä pätee ihan yleisesti, mutta myös kun on kysymys kristillisestä uskosta. Valitettavasti erittäin usein aloitetaan keskustelu jostakin yksityiskohdasta ymmärtämättä sitä kokonaisuutta, johon se liittyy. Yleensä tämä ei johda mihinkään, vaan keskustelu velloo edestakaisin ja monet hämmentyvät yhä enemmän, Kun on saatu ehkä vielä hieman utuinen kokonaiskuva, voidaan vakavasti kysyä lisää. Kysymyksiä kyllä löytyy, mutta löytyykö vastauksia? (mutta antavatko sitten muut elämänkatsomukset vastauksia?)

Mikä on oleellista kristillisessä uskossa? Olen yrittänyt esittää asian erittäin ytimekkäästi:
1. Jumala on luonut ihmisen yhteyteensä ja hän rakastaa jokaista ihmistä.
2. Ihmiskunta lankesi syntiin ja yhteys Jumalaan katkesi ikävin seurauksin.
3. Jumala lähetti poikansa Jeesuksen Kristuksen sovittamaan syntimme.
4. Ottamalla Jeesuksen vastaan sydämeemme löydämme uudelleen yhteyden Jumalaan ja voimme olosuhteista riippumatta löytää elämän tarkoituksen.

Tässä tuli monta käsitettä, joista sinulla ehkä ei ole otetta mutta kyllä ehkä OMIA pohdintoja, jotka ehkä eivät sovi kokonaiskuvaan.

JUMALA. Monilla on jumalakuva, joka ei sovi kristilliseen kokonaiskuvaan. Monet etsivät vastauksia Jumalasta siten, että se OMA JUMALAKUVA saataisiin vahvistetuksi. Tämä on kuitenkin mahdottomuus. Monet haluavat tieteellisiä todisteita Jumalan olemassaolosta. Mutta Jumala on inhimillisen tutkimuksen ulkopuolella, koska hän on itse tämän luomakunnan ulkopuolella (vaikka hän kyllä vaikuttaa täällä omalla tavallaan) Koska tiede ei 100%:sti voi tutkia Jumalan olemusta tieteellisin menetelmin, hylätään ihmisten todistukset Jumalan puuttumisesta ihmiselämään. Näille kokemuksille annetaan sitten mitä eriskummallisia selityksiä.

Usein ihmiset kuvittelevat, että Jumalan tulisi melkein automaattisesti toimia meidän itsekkäiden toivomustemme ja käsitystemme mukaan. Sen takia ei myös saada rukousvastauksia. Mutta tämähän merkitsee, että työnnämme Jumalan sivuun ja kuvittelemme itse olevamme Jumalaa viisaampia. Mutta tämän kaltainen "jumala" on varsin heikko ja merkitsemätön, johon ei voi luottaa. Tältäkö pohjalta sitten Jumalaa arvostellaan? Jumala toimii kuitenkin omien periaatteiden mukaan, eikä suinkaan ihmisten vaatimusten mukaan.

Ihmiset ovat kaikkina aikoina olleet kiinnostuneita Jumalasta. Sen takia on syntynyt niin monia uskontoja, kun ihmiset ovat omien rituaalien, ponnistusten tai meditaation kautta yrittäneet löytää yhteyttä Jumalaan. Viittaan internetsivuuni tai Stefan Gustavssonin ajatuksiin tämän osion alkuosassa.

Kun ihmisillä on näin monenlaisia käsityksiä Jumalasta, niin miten saan tietää MILLAINEN JUMALA ON todellisuudessa?

Kristillinen usko lähtee siitä, että Jumala on ilmoittanut jotain itsestään, olemuksestaan, teoistaan ja tahdostaan ihmisen suhteen. Tämä hän on tehnyt Sanassaan, Raamatussa. Hän on ilmoittanut, miten voimme uudelleen saada yhteyden häneen. Kaikkiin ihmisten uteliaisiin kysymyksiin ehkä ei ole vastauksia. Kohdat 2 - 4 edellä selviävät tutkimalla Raamattua.

Sitten tulee tärkeä kysymys: Voimmeko luottaa Raamattuun? Eikö se ole samanlainen ihmisten kirjoittama kirja kuin mikä muu tahansa? Koko ajan ihmiset väittävät, että se on täynnä virheitä ja ristiriitoja. Ehkä se sopi 2-3000 vuotta sitten mutta ei enää meidän modernissa ja valaistuneessa ajassamme.

Olen kirjoittanut, että suurin osa näistä ristiriidoista on ihmisten ajatusmaailmassa eikä suinkaan Raamatussa. Voi tietenkin olla paljon vaikeita asioita Raamatussa, mutta useimmiten on kysymys siitä, että ei ole huomioitu kokonaiskuvaa, vaan tulkitaan asioita omasta lähtökohdista. Toisin sanoen yritetään saada omat käsitykset mahtumaan Raamattuun. Tämä melkein aina epäonnistuu. Raamatun lukemisessa tarvitaan suurta avoimuutta ja rehellisyyttä.

Tässä veisi liian pitkälle selostamaan, miksi pidän Raamattua luotettavana. Sen takia viittaan osioon "Raamattu" linkissä.

JUMALALLINEN NÄKÖKULMA.
Tässä tulee tekijä, jota valitettavasti en voi kovin hyvin pukea sanoiksi, niin että muut, joilla ei ole näitä kokemuksia, voisivat ne tajuta. Hengellinen elämä, yhteys Jumalan kanssa on Jumalan lahja armosta, joka jää enemmän tai vähemmän mysteeriksi meille. Mutta onko se sen takia vähemmän todellinen? Ei! Lukemattomat ihmiset ympäri maailmaa voivat tänäkin päivänä todistaa tästä.   Usein viitataan aivojemme prosesseihin, jotka voivat aikaansaada tiettyjä ilmiöitä ja vaikutelmia. En ole aivojen asiantuntija, joten en kommentoi suoraan sen enempää. Mutta jos Luoja viisaudessaan on suunnitellut ja toteuttanut aivomme tällä monimutkaisella ja meille käsittämättömällä tavalla, on tämä loppujen lopuksi merkillinen todiste Luojan, Jumalan, olemassaolosta. Olen sen verran teknisesti ajatteleva henkilö, että tällainen monimutkainen elin kaikkine muisti-, ajatus-, ja luovan mielen kykyineen olisi sattumalta voinut kehittyä.

Pelastavasta uskosta olen kirjoittanut ja antanut vertailun:
2. Sydämen usko. Tämä usko on pelastava usko. (Room.10:10-11) Tämä on se sisäinen salattu vakaumus, jota kukaan ulkopuolinen ei voi arvioida. Se on Jumalan ja yksilön välinen asia, mutta voi tulla esiin seuraavalla uskon tasolla. Tämä usko ei perustu tunteisiin, jotka ajoittain vaihtelevat. Se perustuu Jumalan Sanaan, evankeliumin sanomaan. Jeesuskin puhui uudestisyntymisestä, pelastuksesta. Tämä tapahtuu armosta ilman omaa ansiotamme (Ef.2:8-10) Tämä on hengellistä elämää, iankaikkista elämää, yhteyttä Jumalan kanssa tai millä nimikkeellä sitä halutaan nimittää. Mikä on tämä elämä? Sitä ei kukaan voi tarkkaan määritellä. Mutta ei kukaan voi myöskään määritellä, mikä meidän fyysinen elämä on, vaikka tiedetään erittäin paljon elämän ja ruumiimme toiminnoista. Elämä ei voi syntyä kuolleesta aineesta. Se on Jumalan lahja. Elän, toimin ja teen monenlaisia asioita, vaikka en tiedä, miten se on mahdollista. Ymmärrykseni pohjalta tämä toiminta on "järjetön", johon en voi "uskoa". Mutta silti elän ja tiedän, että elän. Hengellinen elämä on mielestäni jotain samantapaista. Tärkein kysymyksemme: Elänkö tätä elämää? Kukaan muu ei voi ratkaista tätä kysymystä puolestamme. Emme voi elää sitä, jos hylkäämme Jumalan pelastussuunnitelman Jeesuksen sovitustyön kautta.

18. Olettamuksia - Jumalan olemus
(Olet oikeassa - olen ateisti. Samalla perusteella minulla ei ole syytä uskoa Jumalaan, koska en ole nähnyt häntä, eikä minulla ole mitään todisteita siitä, että hän olisi olemassa. On mahdotonta vastata kysymykseen: "Mikä on kaiken aiheuttaja?", koska en usko mihinkään universaaliseen syyhyn, joka aikoinaan käynnisti kaiken. Uskon vain loppumaton tapahtumasarjaan syyn ja seurauksen mukaan.
    Tulen perusteellisesti lukemaan tekstejäsi. Ne eivät muuta käsitystäni Jumalan olemassaolosta, mutta haluan paneutua sinun ja muiden uskovien tapaan nähdä asioita.)

Minusta teet oikein, kun haluat AJATUKSEN KANSSA lukea tekstejäni, joskin ne ovat vain pieniä osia todellisesta kokonaisuudesta. En rupea tässä sen enempää kommentoida esittämiäsi vertailujeni johdosta (otteita osiosta I tässä esityksessä). Toivon, että muut ne ymmärtävät paremmin. Mutta matkaevääksi lukuhetkiäsi varten haluan antaa seuraavia "olettamuksiasi"(?), joita saat itse arvioida.

1. Ensimmäiseksi mielestäsi oletat, että Jumalan (jos hän olisi olemassa) pitäisi olla meille konkreettinen "olento", jonka voimme aisteillamme tai perinteisillä tieteellisillä menetelmillä tms. määritellä. MIKSI  Jumalan pitäisi olla sellainen? Ei hän voi olla osa tästä luomakunnasta, koska ei hän ole voinut itseään luoda. Raamattu mainitsee, että Jumala on iankaikkinen.

2. Toinen olettamus on, että ajatusmallisi mukaan asetut muiden yläpuolelle. Mielestäsi sinulla on auktoriteetti päättää, mikä on ainoa oikea. Mutta Jumalan olemassaoloa ei ole riippuvainen mielipiteistäsi (eikä minunkaan tai muitten uskovien pohtimisesta). Mikseivät uskovaiset voisi olla oikeassa, vaikka olet eri mieltä?

3. Et hyväksy universaalista syytä ja kuitenkin puhut syyn ja seurauksen laista. Minusta tämä on ristiriitaista. Mistä ihminen on saanut sisäisen kaipauksen saada kontaktia "korkeamman voiman" kanssa? Miksi ihminen ylipäänsä ajattelee näitä olemassaolon kysymyksiä? Tai miksi ihminen ylipäänsä pystyy ajattelemaan loogisesti ja rationaalisesti ja hänellä on eriasteisia luovia kykyjä. (Toinen asia on, ovatko ajatuksemme aina oikeita ja johdonmukaisia?) Yleensä selitellään, että ne ovat vain kehittyneet. Mistä?

Jumala on antanut merkillisen ilmoituksen: " Korkea ja Ylhäinen, hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin: - Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen."

Toisin sanoen: Toiselle ihmiselle Jumala on saavuttamaton persoonaton (satu)olento, joka on kokonaan sen ihmisen tietoisuuden ulkopuolella. Toiselle ihmiselle Jumala on samanaikaisesti persoonallisesti läsnä oleva ja on todellisuus arkipäivän tilanteissa. Miten tämä erilaisuus on selitettävissä? Jae antaa vastauksen: nöyryys!

  Miten saamme tämän kontaktin? Tämä on hyvin yksilökohtainen asia, mutta seuraavassa tietyt yleiset periaatteet:
- Myönnä tarpeesi. (Olen syntinen, koska en ole rakastanut Jumalaa yli kaiken.)
- Ole valmis kääntymään pois synneistäsi (katumaan) ja tarvittaessa sovittamaan ne.
- Usko, että Jeesus Kristus kuoli puolestasi ristillä ja nousi ylös haudasta.
- Kutsu rehellisesti ja avoimesti rukouksen avulla Jeesus Kristus tulemaan elämääsi ja hallitsemaan sitä Pyhän Hengen kautta.

Ei voi rakastaa Jumalaa, ellei usko hänen olemassaoloon.
Vaikka ihminen yhteiskunnassa elää moitteetonta elämää, hän on ilman kääntymystä syntinen Jumalan edessä.

Olen vuosien varrella kuullut, että monet ihmiset ovat rukoilleet näin: "Jumala, en tiedä oletko edes olemassakaan. Mutta jos olet, tässä minä olen. Tule minun elämääni ja tee, mitä SINÄ haluat. Muuta minut." Koska rukous on ollut aito, nämä ihmiset ovat vähitellen saaneet kokea jotain, mikä on sittemmin muuttanut koko heidän elämänsä.

19. Luomakunta, logiikka, ym
(Mikäli olen ymmärtänyt oikein, Lindell, kaikella on syynsä paitsi Jumalan kohdalla itse? Tämä näyttää olevan perusolettamus, mikä vaaditaan, jotta yhtälö toimii. Jumala oli alusta siellä, niinkö? Millä tavalla on loogisesti oikein sulkea Jumala luomakunnan ulkopuolelle, jos nyt kaikki on luotu tietyn syyn perusteella?)

Luomakunnalla tarkoitan lähinnä sitä, mitä voimme havaita aisteillamme tai muilla mittausmenetelmillä. Mutta paljon viittaa siihen, että on muitakin ulottuvuuksia ja olotiloja. Mikäli muistan oikein, Hawkins puhuu yli 10 ulottuvuudesta.  Niitä me maallikot emme oikein ymmärrä. Mutta kautta aikojen ihmiset ovat eri yhteyksissä (ei uskonnollisissakin) spekuloineet esim. käsitteistä: näkyvä - näkymätön, aikamatkoja, ym.

Minusta on täysin loogista olettaa, että voi olla muitakin ulottuvuuksia, joista meillä ei ole konkreettisia käsityksiä. (Sen takia vajavainen keskustelumme usein lukkiutuu, jos olemme kykenemättömiä ajattelemaan pidemmälle.)

Jumalan ilmoitusten pohjalta olen käsittänyt, että Jumala ei ole sidottu aikaan niin kuin me. Hän oli, hän on ja hän tulee olemaan samanaikaisesti. Tämä on vaikea ymmärtää, mutta antaa vastauksia moniin kysymyksiin. Ellemme liiku aika-akselilla, vallitsee ikuisuus!  (Tästä olen kirjoittanut sivuillani.)

Sen takia minusta nämä periaatteet ja ajatukset (vaikka paljonkin vajavaisia) kaikesta huolimatta antaa olemassaolosta paljon paremman kuvan, kuin sinun yrityksesi kieltää tai mitätöidä kaikki, mikä ei ole mielesi mukaista. Puhut minun kohdallani kehäpäättelystä (mikä johtuu sinun lähtökohdastasi). Minusta itse teet loogisia kuperkeikkoja ja esität irrallaan olevia väitteitä, jotka minun mielestäni eivät ole vakuuttavia. Minusta et ole antanut termejä, joiden avulla yhtälö pätee.

Kuten sanottu, liikumme alueilla, joita emme täysin hallitse. Sen takia jatkokeskustelu ja esitettyjen väitteittesi ruodinta on aika hedelmätön.

Olen esittänyt kristillisen uskoni perusteluja ja kristillisen uskon periaatteita. Nämä olemassaolomme pohdinnat eivät ole ratkaisevia kristillisen uskon kannalta. Ne ovat kuitenkin taustakuvioita niihin kysymyksiin, joita monet pohtivat. Tämän palstan lukijat voivat itse ottaa kantaa niihin kirjoituksiin, jotka olen tehnyt tässä ketjussa. Gustavsson'in pohdinnoissa (kts.OSA I) tuli myös esille muitten kuin kristittyjen ajatuksia, joten ne muodostavat hyvän yleiskatsauksen (myöskin sinun käsityksistäsi??). Niitten pohjalta on hyvä tehdä vertailuja.

Vielä kerran haluan korostaa, että kristillisen uskon olemusta ei voida selittää sanoilla tai filosofisilla pohdinnoilla. Mutta niitä voidaan kokea Jumalan antamilla periaatteilla. Tämä on monille käsittämätöntä. Mutta ne, jotka hyväksyvät Jumalan tarjouksen evankeliumin kautta, ovat myös kokeneet, että se toimii.

Siellä on se jumalallinen aspekti, mikä pitkälle on mysteeri, mutta ei suinkaan mikään ihmisen keksimä mytologia.