Pelastuskokemuksessa tapahtuu monia asioita samalla kertaa. Tästä syystä emme voi puhua niiden kronologisesta, ajallista järjestyksestä. Kääntyminen, vanhurskauttaminen, uudesti-syntyminen, yhdistyminen Kristukseen, lapseksiotto ja pyhittyminen Kristuksessa tapahtuvat samanaikaisesti yhdessä hetkessä. Pyhityksellä tässä tarkoitetaan tietysti uudesti-syntymisessä saatavaa Kristuksen pyhyyttä. Ihmisen pyhityskilvoitus on koko hänen elämänsä ajan jatkuva prosessi.

Raamattu ilmoittaa kuitenkin pelastuksen loogisen järjestyksen. Ensimmäisenä siinä on kääntyminen, Jes. 31:6, Hes. 18:32; 33:9,11, Jooel 2:12-14, Matt. 18:3, Apt. 3:19.

Seuraavana on vanhurskauttaminen, Room. 3:24; 4:1-8, Tiit. 3:7.

Jeesus Kristus sanoi: "Teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä", Joh. 3:7.

Uudestisyntymisen välttämättömyys johtuu koko ihmiskuntaa kohdanneesta moraalisesta turmeltuneisuudesta ja syntisyydestä. Syntiturmeluksen vuoksi kukaan ihminen ei voi sellaisenaan päästä Jumalan yhteyteen. Kaikki ihmiset ovat syntisyytensä vuoksi "vihan lapsia", Ef. 2:3, ''tottelemattomuuden lapsia", Ef. 2:2, "tämän maailman(ajan) lapsia", Luuk. 16:8 ja "perkeleen lapsia", 1 Joh. 3:10. Vrt. Matt. 13:38; 23:15, Apt. 13:10.

Viimeksimainittua nimitystä käytetään erityisesti Kristuksen kieltäjistä, Joh. 8:44.

Vain uudestisyntyminen voi tuoda sellaisen muutoksen, että yhteys Jumalaan tulee mahdolliseksi, Joh. 3:3, Matt. 18:3. Uudestisyntyminen on välttämätön, sillä ilman sen tuomaa muutosta ihminen ei voi kestää Jumalan pyhyyden edessä, Hebr. 12:14.

"Maailma tai kaikkeus, jossa on epäpyhiä tai itsekkäitä olentoja, ei mitenkään voi olla onnellinen. On mahdotonta ajatella taivasta itsekkäiden olentojen asuinpaikkana. Ilman uudestisyntymistä itsekkäällä sielulla ei ole mitään mahdollisuutta sopeutua taivaallisiin askareisiin ja ilonaiheisiin" (Ch. Finney).

a) Uudestisyntyminen ei ole samaa kuin hindulaisuuden ja buddhalaisuuden jälleensyntyminen, joka yhtäältä on perusteetonta toiveajattelua ja toisaalta toivottomaan ihmisponnisteluun ja uskonnon kahleisiin johtava oppi.

b) Uudestisyntyminen ei myöskään tuleminen jonkin uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi.

c) Uudestisyntyminen ei tapahdu kasteessa tai jonkin "sakramentin" yhteydessä. Ei edes uskovan upotuskasteella ole uudestisynnyttävää voimaa. Sitä paitsi kaste otetaan jo tapahtuneen uudestisyntymisen jälkeen.

d) Uudestisyntyminen ei myöskään ole uskonnollisen vaikutuksen tuntemista, hartautta, elämäntapojen parantelemista, uskonpuhdistusta, opinkappaleiden todeksi myöntämistä, ei edes tunnepohjaista "Kristuksen puolelle ratkaisun tekemistä".

e) Uudestisyntyminen ei ole samaa kuin jonkin musiikkiesityksen tai näytelmään verrattavan kerronnan vaikutuksesta koettu sielunliike tai henkinen murtuminen.

f) Uudestisyntyminen ei ole sielun tai ruumiin rakenteellista muuttumista. Jumala uudestisynnyttää ihmisen niiden sielunkykyjen myötä, jotka tällä on, kunhan hänet Sanalla ohjataan tekemään oikeat valinnat . Vaikka ihmisen sielunrakenteessa ei tapahdu muutosta, uudestisyntyminen muuttaa hänet hengellisesti.

g) Uudestisyntymisessä ihminen ei saa mitään uusia luonnollisia kykyjä ja ominaisuuksia. "Kaikki on uudeksi tullut" on kokonaan hengellinen tapahtuma. Tämä totuus auttaa etsivää ihmistä irtautumaan epärealistisesta uskottelumielteestä.

Raamattu puhuu uudestisyntymisestä myös uuden sydämen saamisena. Sitä sanotaan myös uudeksi luomiseksi. Siinä siirrytään kuolemasta elämään. Uudestisyntyminen ja sydämen muuttuminen ovat siis sama asia.

Mitä on sydän? "Sydämestä tulevat ulos pahat ajatukset", Matt. 15:18,19.

"Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa", Matt. 12:34,35.

"Sydän on lähde, ihmisen ajatusten ja tekemisten vaikutin, josta tulvii hyvää tai pahaa, riippuen sydämen tilasta. Sydän ei ole vain hyvän ja pahan lähde, vaan se on myös itsessään hyvä tai paha.

Uudestisyntyminen on siis "perimmäisen vaikuttimen radikaali muutos" (Finney).

Uudestisyntyminen on synnissä kuolleesta tilasta heräämistä, uuden hengellisen elämän alku.

Uudestisyntymisen tuloksena on uusi luomus, ei fyysisen vaan hengellisen luomistapahtuman seuraamuksena.

Uudestisyntyminen edellyttää ihmisen kääntymistä Jumalan puoleen. Kääntyminen on sydämen luovuttamista Jumalalle. Tämä edellyttää valintaa itsekkyyden ja Jumalan vallan välillä.

Tämä moraalinen muutos voi tapahtua ainoastaan Jumalan Hengen tekona. Tämän Jumalan Hengen teon ihminen voi estää omalla asenteellaan, kieltäytymisellään siitä.

Jumala vaikuttaa ihmisessä mahdollisuuden uudestisyntymiseen johtavaan valintaan saarnauttamansa evankeliumin välityksellä. Kun Herra näkee näin vaikutetun ihmisen etsinnän ja valinnan Hän uudestisynnyttää sydämen ja välittää syntiselle ihmiselle Jumalan elämän.

Raamatun sanat 1 Piet. 1:23 ja Jaak. 1:18 ovat yksiselitteisiä. Jumalan Sana on siemen, johon uusi elämä on kätketty. Tämä siemen on elävä, pysyvä ja totuudellinen. Sitä on julistettava samassa hengessä.

Koska Sanan kuulijana on kuitenkin vastuullinen ihminen, Jumalan sanan pelkkä lukeminen, kuuleminen tai julistaminen - ei edes uskonnollisten menojen vahvistamana - voi maagisella tavalla ketään uudestisynnyttää, vaan ihmisen on otettava Sana vastaan uskolla. Hänen tulee ottaa vastaan Jeesus Kristus Herrana, kuten uudestiluova Sana Hänet ilmoittaa.

Olemme syntyneet "Jumalan tahdosta", Joh. 1:13. Jaakobin sana tekee tämän vielä selvemmäksi: "Oman tahtonsa mukaan Hän synnytti meidät totuuden sanalla", Jaak. 1:18.

Paavali oli synnyttänyt korinttolaiset evankeliumin sanalla, 1 Kor. 4:15. Hän oli kuitenkin kastanut heistä vain muutaman, 1 Kor. 1:14,16. Sakkeus, Luuk. 19:9, katuva ryöväri, Luuk. 23:42,43, ja Kornelius, Apt. 10:47, julistettiin uudestisyntyneiksi ennen kastetuksi tulemistaan.

Jumalan tahto on vastustamaton. Hän tahtoo uudestisynnyttää kaikki ihmiset, 1 Tim. 2:4, 2 Piet. 3:9. Hänen uudestisynnyttävä tahtonsa lakkaa vaikuttamasta vain silloin, kun ihminen vastustavalla asenteellaan tekee Jumalan suunnitelman kohdallaan turhaksi, Luuk. 7:30, 2 Kor. 6:1.

Meidän on muistettava, että uudestisyntyminen on riippuvainen uskosta ristiinnaulittuun Kristukseen, Joh. 3:14-16. Kristuksen ylösnousemus on samoin kiinteässä yhteydessä uudestisyntymiseemme, 1 Piet. 1:3.

Joh. 3:5,6; 1:15, Tiit. 3:5. "Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa", Room. 8:9.

"Minä teidät synnytin evankeliumin sanalla", 1 Kor. 4:15. Lue myös Gal. 4:19 ja Filem. 10.

Yleensä toista ihmistä pidetään pelkkänä sivustakatsojana, avustajana, "kätilönä". Toinen ihminen vaikuttaa uudestisyntymään vain sikäli kuin hän julistaa uudestiluovaa Sanaa Pyhässä Hengessä. Syntiset uudestisyntyvät terveimmin ja tuloksellisimmin silloin, kun he kuulevat evankeliumin sanaa, kirkkaan totuuden selvää opetusta. Pyhä Henki toimii ennen kaikkea saarnassa, Mark. 16:15, 16, 20, 1 Kor. 2:4,5, 1 Tess. 2:13.

1 Piet. 1:22, 1 Joh. 3:3, Joh. 3:7.

Näissä raamatunkohdissa tulee esille vastaanottavan ihmisen aktivoituminen. Vaikka uudestisyntyminen onkin Jumalan työ ja

vaikka ihminen on turmeltunut ja syntinen, on jokaisella ihmisellä kuitenkin Sanan saarnan kautta Pyhän Hengen luoma edellytys uskoa Jeesukseen, Room. 10:6-17

Kääntyminen ja uudestisyntyminen sisältävät ihmisen oman aktivoitumisen. Jumala uudestisynnyttää ja ihminen ottaa sen vastaan. Jumala vetää ja antaa parannuksen lahjana, ihminen puolestaan kääntyy Sanan saarnanvaikutuksen kautta. Molemmat ovat samanaikaisia toimintoja.

"Heräjä sinä, joka nukut...", Ef. 5:14. Jumala kutsuu. Syntinen kuulee ja vastaa: "Tässä olen." Jumala sanoo: "Nouse kuolleista." Jumala vetää, ja syntinen astuu sisälle elämään.

a) Uudestisyntynyt, Jumalasta syntynyt ei halua jatkaa synnin tekemistä, 1 Joh. 3:9; 5:18. Hänen jäsenissään vaikuttaa tosin synnin laki, Room. 7:23. Syntiin lankeamiseen on aina mahdollisuus. Siksi jatkuva valvominen on tarpeen.

b) Lankeemus ei vielä merkitse uuden luomuksen lakkaamista, kunhan kilvoitteleva mieli säilyy ja Herran edessä murtunut asenne vie tunnustamaan synnit Jeesukselle Kristukselle, joka antaa synnit anteeksi, puhdistaa kaikesta vääryydestä ja puolustaa meitä Isän luona, 1 Joh. 1:5 - 2:2. Vasta jatkuvaan syntielämään suostunut ja parannukseen taipumaton mieli turhentaa Jumalan työn.

c) Uudestisyntyneen asenne on muuttunut. Hän rakastaa toisia uskovia, 1 Joh. 5:1, Jumalaa, 1 Joh. 5:2; 4:19, Jumalan sanaa, Ps. 119:97; 1 Piet. 2:2, vihollisiaan, Matt. 5:44, ja kadotettuja sieluja, 2 Kor. 5:14.

d) Uudestisyntyneellä on eräitä lapsen etuoikeuksia. Niitä ovat tarpeitten täyttyminen, Matt. 7:11, Isän tahdon selville saaminen ilmoituksen kautta, 1 Kor. 2:10-12, ja itsestänsä vaarin pitäminen, 1 Joh. 5:18.

e) Uudestisyntynyt on Jumalan perillinen ja Kristuksen kanssaperillinen, Room. 8:16,17. Vaikka varsinainen perintöön käyminen on enimmäkseen vielä tulevaisuudessa, Jumalan lapsella on jo nyt perinnön vakuutena Pyhän Hengen osallisuus, Ef. 1:13,14.

f) Uudestisyntyneellä on Pyhän Hengen antama sisäinen todistus, joka pitää yhtä kirjoitetun Sanan todistuksen kanssa, Room. 8:15-16, 1 Joh. 5:7-8.

On tietenkin selvää, että maailma ei näitä tuloksia suoraan näe, mutta siitä huolimatta ne ovat todellisia sille, joka on syntynyt Jumalan perheeseen.

Uudestisyntymisen todisteiksi ei tule etsiä sellaisia taipumuksia, toiveita ja tunteita, jotka ovat yhteisiä sekä uudestisyntymättömillä että Jumalan lapsilla.

Sellaisia ovat mm.:

1) Oman ja toisten onnen tavoittelu. Tämä on ihmiselle luontaista ilman uudestisyntymääkin. Motiivit tosin voivat olla erilaiset. Uskomaton voi tavoitella omaisten pelastustakin, vaikka itse pysyttelee ulkopuolella. Vrt. Luuk. 16:27,28.

2) Totuuden ja vanhurskauden voiton toivominen, pahuuden tukahduttaminen. Jälleen vaikuttimet voivat olla erilaiset, mutta ne eivät välttämättä ole näkyvissä.

3) Rehellisyys liiketoimissa ja politiikassa. Tämäkin on luonnolliselle ihmiselle usein luontaista.

Lähde : Tapani Kärnä / Raamattu 88 opetuspaketti