TEORIOITA LIITTYEN RAAMATUN LUOTETTAVUUTEEN

Velikovsky

Vuonna 1924 Velikovsky muutti Palestiinaan, jossa hän toimi lääkärinä. Vuonna 1928 hän erikoistui psykoterapiaan, ja vuonna 1930 hän oli ensimmäinen, joka ehdotti, että epileptikoilla voi olla luonteenomaisia neronleimauksia. Vuonna 1933 hän matkusti Wieniin opiskelemaan psykoanalyysiä Freudin oppilaan Wilhelm Stekelin alaisena ja palattuaan kotiin hänestä tuli Palestiinan alueen ensimmäinen psykoanalyytikko. Vuonna 1939 hän matkusti Yhdysvaltoihin pitämään sapattivuotta, jonka aikana tarkoitus oli kirjoittaa kirja Freudin unista. Freud näki unta Mooseksesta, Akhnatonista ja Oidipuksesta. Kun Velikovsky alkoi tutustua Moosekseen Raamatun

ja muitten lähteitten kautta, hän tuli siihen tulokseen, että jos Raamatussa mainitut vitsaukset ja ihmeet ovat autenttisia, niille myös löytyä järkevä selitys. Tästä hän alkoi kehittää kahta mullistavaa teoriaansa, joihin me tutustumme.

Miettiessään Raamatunhistorian ja hyväksytyn Egyptin kronologian vastaavaisuussuhteen puutteellisuutta, Velikovsky kehitti uuden version Lähi-idän kronologialle. Hän arvosteli niin kutsuttua "soottilaisen aikakauden" teoriaa, johon koko Egyptin ajanlasku perustuu. Egyptiläiset eivät itse edes tunteneet tällaista aikakautta. Velikovsky osoitti, että Egyptin hyväksytty kronologia, joka siis perustuu tähän "soottilaiseen aikakauteen", sisälsi paljon säännöttömyyksiä ja ristiriitaisuuksia. Erikoisesti hän arvosteli Kreikan ja Vähä-Aasian "Pimeän Aikakauden" käsitettä, joka - hänen mielestään - johtui ainoastaan tämän hyväksytyn ajanlaskun virheellisyyksistä. Tässä uudessa korjatussa ajanlaskuversiossaan Velikovsky palauttaa Exoduksen sen perinteelliseen päivämäärään vuoteen 1450 eKr., sijoittaen sen Egyptin Keskikuningaskunnan loppuun, juuri ennen hyksojen Egyptin valtausta. Velikovsky siirtää 18.-19. dynastioitten faaraot 530 - 800 vuotta eteenpäin. Sama pätee Kreetan, Mykenean ja Ugaritin historioita, jotka ovat erittäin läheisesti sidottuja näihin dynastioihin. Toisin sanoen, ei ole ollut mitään 530 vuotta kestänyttä "Pimeätä Aikakautta", kuten historioitsijat ja arkeologit väittävät.

Velikovskyn kirjat tästä aiheesta ovat: Ages in Chaos (4 osaa)

Mytologisten ja historiallisten kirjoitusten tutkiminen sai Velikovskyn vakuuttuneeksi siitä, että Egyptin vitsaukset olivat osa maailmanlaajuista luonnonkatastrofia. Tätä ajatusta vahvistivat myös geologiset ja tähtitieteelliset näkökohdat. Tämän katastrofin syynä oli maapallon ja suuren komeetan vähältä piti törmäys. Komeetta sai nimekseen Venus. Tämä teoria esiintyy kahdessa Velikovskyn kirjassa: Worlds in Collision (1950) ja Earth in Upheaval (1955).

Vielä 3500 vuotta sitten Venusta ei tunnettu muitten jumalien ja planeettojen joukossa. Se liittyi näitten joukkoon yhtäkkiä samoihin aikoihin, kun Israelin lapset lähtivät Egyptin orjuudesta. Siitä tuli ymmärrettävistä syistä sodan jumalatar kaikille maailman kansoille. Velikovskyn mukaan Venus on irronnut tuhansia vuosia sitten Jupiterista, ja epämääräisen kiertoratansa ansiosta se on alkanut uhmata maapalloa noin 3500 vuotta sitten.

Tämä teoria auttaa meitä ymmärtämään miksi niin monista planeetoista on ajan saatossa tullut ihmiskunnalle jumalia. Ne ovat uhmanneet tätä maapalloa ja ihmiskuntaa, ja sen takia kaikkialla maailmassa niitä on alettu lepyttää uhraamalla niille jopa ihmisuhreja. Ne, jotka olivat tavanneet oikean Jumalan, kuten Aabraham, Iisak, Jaakob, Mooses ja monet profeetat, eivät olleet harhautettavissa, koska he tiesivät, että Jumala vain käytti näitä luomiaan taivaankappaleita ohjatessaan ihmiskunnan historiaa. Tälle teorialle on vahvistusta myös Raamatussa. Jumala tuhosi Sodoman ja Gomorran lähettämällä taivaalta niiden niskaan tulikiviä eli meteoriitteja (1 Moos. 19:24).

Ja Herra antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle tulikiviä ja tulta, Herran tyköä taivaasta.

Kun Joosua ajoi takaa kanaanilaisia kuninkaita Ajjalonin laaksosta Asekaan, Jumala lähetti tulikiviä näitten vihollisten niskaan tappamalla heitä enemmän kuin Joosuan miekka (Joos. 10:11-12).

Ja kun he paetessaan Israelia olivat Bet-Hooronin rinteessä, heitti Herra taivaasta heidän päällensä isoja kiviä, koko matkan Asekaan asti, niin että he kuolivat; niitä, jotka kuolivat raekivistä, oli useampia kuin niitä, jotka israelilaiset surmasivat miekalla., Silloin puhui Joosua Herralle, sinä päivänä, jolloin Herra antoi amorilaiset israelilaisten valtaan, ja sanoi Israelin silmien edessä: Aurinko, seiso alallasi Gibeonissa, ja kuu Ajalonin laaksossa.

Aina Aristoteleestä lähtien tiede on ollut sitä mieltä, että meidän aurinkokuntamme on alusta saakka ollut samanlainen kuin nykyään ja että se on aina ollut yhtä rauhallinen ja järjestäytynyt. Tämän teorian mukaan aurinkokuntamme planeetat ovat aina olleet samoilla paikoillaan eikä uusia taivaan kappaleita ole liittynyt aurinkokuntamme jäseniksi. Tiedemiehet myös väittävät, että maapallomme on lähes viisi miljardia vuotta vanha ja että sen kehitys on ollut rauhallista ja hidasta. Jos maapallolla on ollut mullistuksia, ovat ne johtuneet maapallon omista voimista. Tähän saakka kaikki maapallon ulkopuoliset voimat on jyrkästi kielletty. Jo Aristoteles väitti ja opetti, että se mikä hänen aikanaan ei ole tapahtunut ei ole tapahtunut ennenkään eikä tapahdu tulevaisuudessakaan. Näin syntyi käsitys rauhallisesta ja turvallisesta maailmankaikkeudesta, jossa elämme. Tämä on edelleenkin tähtitieteen päällimmäisin ideologia. Velikovsky oli vielä 70-luvulla ainoa tämän maailmankäsityksen epäilijä.

Velikovskya kohtaan heräsi suuri kiinnostus 70-luvulla, kun todettiin hänen ennustustensa vahvistukseksi, että Venuksen pinnan lämpötila on erittäin korkea ja että auringolta on erittäin voimakas sähkömagneettinen varaus. Hän myös tiesi, että Venuksen ilmakehä on raskas ja se koostuu pääasiassa hiilivetykaasuista, metaanista ja erilaisista hiilihydraateista. Hänen mukaansa Venus on nuori planeetta, joka ei vastaanota lämpöä vaan luovuttaa sitä.

Velikovskyn suurin vastustaja tähtitieteen puolella oli kuuluisa astronomi Carl Sagan Cornellin yliopistosta, joka kaikin mahdollisin tavoin yritti saattaa Velikovskyn ja hänen teoriansa naurunalaisiksi tieteellisessä maailmassa. Carl Saganin mukaan Venuksessa vallitsee kasvihuoneilmiö, jonka takia se on niin kuuma. Se vastaanottaa lämpöä auringosta, mutta sen raskaan ja paksun ilmakehän ansiosta tämä lämpö kahliutuu planeetalle. Tämä on edelleen se ainoa hyväksytty teoria, jota opetetaan yliopistoissa ja kouluissa. H. H. Hess, Lloyd Motz ja monet muut tiedemiehet antoivat Velikovskylle tunnustusta hänen oikeista ennustuksistaan. Oikeiksi todettiin myös Velikovskyn väitteet siitä, että Jupiter lähettää radioaaltoja, että maapallolla on magneettikenttä, joka ulottuu aina kuun radan ulkopuolelle ja että kuun pinnan alla on uskomattoman voimakasta lämpötoimintaa. Nämä asiat hän ennusti jo 40-luvulla, jolloin hänelle vielä naurettiin. Velikovskyn mielipiteet, muinaisesta historiasta ja astronomiasta, ovat saaneet puolelleen sekä paljon kannatusta että voimakasta vastustusta. Kun hänen ensimmäinen kirjansa Worlds in Collision ilmestyi vuonna 1950, Harwardin yliopiston professorit, jotka olivat tutustuneet kirjaan New York Timesin artikkelin kautta, kieltäytyivät lukemasta koko kirjaa ja painostavat kaikin tavoin kustantajaa lopettamaan kirjan kustannuksen. Velikovskya alettiin mustamaalata monissa yliopistoissa, ja samalla hänet asetettiin pannaan akateemisessa maailmassa. Ei koskaan aikaisemmin ole näin voimakkaasti hyökätty tiedemiestä ja hänen ajatuksiaan vastaan kuin Velikovskyn tapauksessa. Pääsyy tähän käytökseen oli tietenkin pelko ja akateeminen kateus. Jos Velikovskyn teoriat olisi hyväksytty arkeologiassa ja tähtitieteessä, ne olisivat heittäneet monien tiedemiesten teoriat monilla tieteenaloilla roskakoriin. Yksi hänen harvoista tukijoistaan oli hänen ystävänsä Albert Einstein. Kun tämä löydettiin kuolleena sängystään kodissaan Princetonissa, hänen rintansa päällä oli Velikovskyn kirja Worlds in Collision, jota hän tutki ennen kuolemaansa. Nykyään ainakin tähtitieteen puolella tilanne on muuttunut. Yhdysvalloissa ja Englannissa on perustettu yhteisöjä ja tieteellisiä julkaisuja, joissa tutkitaan positiivisessa hengessä Velikovskyn ajatuksia. Arkeologian puolella hänelle ei kuitenkaan ole annettu tuumaakaan periksi. Vaikka Velikovsky on kiistelty henkilö, hän oli epäilemättä teoreetikko, jonka valtavaan mielikuvitukselliseen voimaan yhdistyivät laajat ja tarkat tiedot.

Yleinen käsitys arkeologien ja historioitsijoitten keskuudessa on se, että Raamatun kertomus autiomaavaelluksesta on liioiteltu ja erittäin epätarkka. Tämä pääasiassa johtuu siitä, että Raamattuun ei luoteta tarkkana historiankirjana ja siitä, että oletetaan, ettei Egyptin historiasta ole löydetty todisteita tällaisesta orjakansasta ja heidän lähdöstään pois Egyptistä, saatikka sitten Raamatussa mainittujen vitsausten ja ihmeiden saattelemana. On myös koulukuntia, jotka väittävät, että koko orjuus ja exodus ovat juutalaisten keksimää tarua. Ehkä hyväksytyin teoria on se, että tällainen orjakansa on ollut olemassa ja että nämä ovat vähitellen pitkän aikavälin kuluessa pieninä ryhminä lähteneet Egyptistä pois kohti Kanaan maata eri reittejä käyttäen. Ihmeille ja vitsauksille on yritetty keksiä luonnollisia selityksiä huonolla menestyksellä, tai sitten ne kielletään kokonaan. Arkeologit ja historioitsijat luottavat enemmän löytöihinsä ja itseensä kuin Raamattuun. Raamattuun luotetaan vain silloin, kun se tukee arkeologien ja historioitsijoiden löytöjä ja teorioita. Hyvänä esimerkkinä tästä on Assyrian ja Babylonian kuninkaitten tekemiset, joita Raamatun kirjoitukset tukevat.

Jos esimerkiksi Egyptistä löydetään jonkun "Saddam Husseinia" vastaavan despoottifaaraon kirjoituksia, jotka ovat Raamatun kanssa ristiriidassa, niihin luotetaan enemmän kuin Raamattuun. Egyptologia on tarkka, Raamattu erehtyy. Tämä on se yleinen tendenssi kaikkialla maailman yliopistoissa. Virheellisten johtopäätösten ansiosta on jopa keksitty kuningaskuntaa, joita ei ole edes ollut olemassa. Tästä hyvänä esimerkkinä on Hattien valtakunta muinaisen Assyrian ja Babylonian alueella 1300-800 eKr.

Syy, niiksi selviä todisteita Exoduksesta ei ole löydetty, on se, että niitä on etsitty liian myöhäiseltä aikakaudelta. Yleisin käsitys on se, että Israelin lapset lähtivät Egyptistä noin 1200 eKr. Velikovsky väittää, että Exodus on tapahtunut noin 1450 eKr., ja tältä pohjalta hän lähti etsimään todisteita. Hän löysi Leidenin yliopiston kirjastosta Hollannista Ipuwer-nimisen papyruksen, joka on tältä ajalta. Se löydettiin jo vuonna 1825 Saqqarasta Egyptistä erään Ipuwer-nimisen kirjurin hautakammiosta. Sitä ei ole pidetty mitenkään tärkeänä, koska sitä ei ole osattu yhdistää Raamatun tapahtumiin liian aikaisen päivämääränsä takia. Ipuwer kertoo Egyptiä kohdanneista vitsauksista täsmälleen samalla tavalla ja samassa järjestyksessä kuin Raamattu. Hänkin kertoo kuinka Niili ja kaikki kaivot muuttuivat punaisiksi ja myrkyllisiksi. Hän myös kertoo, että mullistusten keskellä orjakansa lähtee maasta pois ja että faarao lähtee näiden perään. Sen jälkeen Egyptiin saapuu vieras kansa, jota hän kutsuu Amuksi, joka tuhoaa sen mitä mullistukset eivät olleet ehtineet tuhota.

Velikovsky löysi myös Ismaelin museosta graniittialttarin, jossa kerrotaan hieroglyfein kuinka Thom-niminen faarao lähti ajamaan takaa orjakansaa ja saavutti heidät Pii-hahirot-nimisessä paikassa. Sen jälkeen faarao sotajoukkoineen tuhoutui suuressa pyörremyrskyssä. Samassa kirjoituksessa kerrotaan myös Amu-nimisen kansan tunkeutuneen Egyptiin. Raamatussa kerrotaan, että Mooseksen ja Israelin lasten lähestyessä Pii-hahirot-nimistä paikkaa, faarao tavoitti heidät. Sen jälkeen Kaislameri jakaantui kahtia, ja kun he olivat päässeet yli, vedet palautuivat ja faarao sotajoukkoineen tuhoutui. Sekä Raamatussa että alttarissa paikka on sama, minne Mooses ja faarao saapuivat. Raamatussa ei mainita faaraon nimeä, mutta alttarin mukaan hän oli Thom. Israelin lapset rakensivat orjuudessa kaupungin, jonka nimi oli Pi-Thom, Thomin kaupungin. Huomaatte, että todisteita on yllin kyllin, ja uskon, että niitä löydetään lähitulevaisuudessa lisää, kunhan vain entiset ensin hyväksytään ja tunnustetaan egyptologien toimesta.

Arkeologiset kaivaukset ympäri maailmaa ovat osoittaneet, että noin 3500 vuotta sitten kuningaskunnat tuhoutuivat maailmanlaajuisessa katastrofissa. Egypti ei ollut ainoa uhri. Raamattu keskittyy ymmärrettävistä syistä ainoastaan Egyptin tapahtumiin. Samaan aikaan kun Israelin lapset lähtivät Egyptin orjuudesta monet muutkin kansat joutuivat jättämään kotiseutunsa. Arabihistorioitsijoiden mukaan Arabian niemimaata kohtasi katastrofi, joka tuhosi kaksi suurta jokea, ja alue muuttui kuivaksi autiomaaksi, jolloin Mekan alueen Amu-niminen suuri heimo lähti vaeltamaan pohjoiseen lopulta valloittaen Egyptin. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan paratiisia ympäröineestä neljästä joesta, joista vain kaksi Eufrat ja Tigris tunnetaan nykyisin. Mooseksen mainitsemat kaksi muuta jokea, Pison ja Gihon, ovat nähtävästi tuhoutuneet edellä kuvatussa katastrofissa (1 Moos. 2:10-14). Historioitsijat yhdistävät Amut Raamatun amalekialaisiin. Historiankirjoista me tunnemme heidät nimellä Hyksos, joka tarkoittaa "paimentolaiskuninkaat". Egyptiläiset tunsivat heidät kansana nimeltä Amu. Ipuwer kertoo, että tämä kansa oli erittäin julma ja että he hävittivät kaiken sen mitä katastrofi ei ollut ehtinyt tuhota.

Egyptologien käsitys on, että hyksot, joiden alkuperää ei tunneta, hallitsivat Egyptiä 1780-1560 eKr. Juutalainen historioitsija Josephus Flavius taas väittää heidän hallinneen 500 vuotta. Velikovskyn mukaan tämä Amu-niminen kansa oli Raamatussa mainitut amalekialaiset, jotka paetessaan Arabian niemimaalla, ottivat Israelin lasten kanssa yhteen ja samalla valtasivat Egyptin. He rakensivat Pohjois-Siinaille Avarikseen (EI Arish) valtavan linnoituksen, josta käsin he terrorisoivat koko senaikaista Lähi-itää. Heistä tuli erittäin vihattuja kaikkien alueella olevien kansojen keskuudessa. Raamatun mukaan heistä tuli pitkäksi aikaa Israelin pahin vihollinen ja vihatuin kansa.

Egyptissä vaikutti 300-luvulla eKr. pappi nimeltä Manetho, joka kirjoitti uudelleen Egyptin historian keksimällä ne dynastiat, jotka ovat edelleenkin hyväksyttyjä tieteellisessä maailmassa. Häneen perustuu lähes koko nykyinen Lähi-idän ja Egyptin ajanlasku ja historia. Hän halusi näyttää kreikkalaisille ja muiden kansojen historioitsijoille, että Egyptin historia ja kulttuuri oli vanhin maailmassa. Hän jostain syystä myös vihasi juutalaisia ja väitti, että paljon vihatut hyksot olivat juutalaisia, jotka joutuivat jättämään Egyptin saatuaan ruton. Manethon mukaan Mooses oli heidän johtajansa, joka valloitti Jerusalemin tämän ruttokansan kanssa. Hänen mukaansa sana sapatti tarkoitti ruttoa. Manethon käsitys omaksuttiin kaikkialla, ja monet Rooman ja Kreikan filosofit ja historioitsijat siteerasivat häntä myöhemmin. Jopa itse Josefus Flaviuskin myönsi Manethon väitteet. Tästä vaiheesta on saanut alkunsa antisemitismi, joka valitettavasti elää voimakkaana vielä meidänkin päivinämme. Velikovskyn mukaan antisemitismi on periytyvää. Toisilla se on syvemmällä alitajunnassa ja toisilla pinnemmalla. Se on sitä kollektiivista muistia, jonka monet kansat ovat perineet esi-isiltään. On hyvin tavallista, että ihmiset, jotka eivät ole koskaan tavanneet juutalaista, ovat kuitenkin erittäin vakaumuksellisia antisemiitteja.

Paradoksaalista on se, että kansa, joka vapautti muut kansat hyksojen ikeestä, samaistettiin heihin. Raamatun mukaan Israelin ensimmäinen kuningas Saul voitti amalekialaiset Avariksessa Pohjois-Siinailla ja otti vangiksi heidän viimeisen kuninkaansa Aagogin (1 Sam. 15). Hieroglyfeissä hyksojen viimeinen kuningas oli Aapop. Hieroglyfeissä kirjaimet g ja p ovat hyvin lähellä toisiaan. Syntyi siis hirvittävä vääryys, josta juutalaiset ovat saaneet kärsiä jo 2250 vuotta.

Saulin voiton jälkeen Egypti jälleen itsenäistyi ja sen omat faaraot, jotka luetellaan Raamatussa, alkoivat hallita Egyptiä.

Velikovskyn mukaan protoplaneetta Venus on ohittanut maan vaarallisen läheltä, jolloin maapallo on joutunut sen pyrstön vaikutuspiiriin, ja tämä lähes yhteentörmäys on aiheuttanut kaikki vitsaukset eli katastrofit, joista Raamattu ja kirjuri Ipuwer puhuvat. Uusi jumala oli ilmestynyt maailman kansoille. Venusta alettiin heti palvoa sodan jumalattarena kaikkialla maailmassa. Lähestyessään se on nähtävästi muistuttanut härkää, koska sitä palvottiin kaikkialla sellaisena,(Apis-lehmä Egyptissä ja Kultainen vasikka Siinailla jne.). Vielä tänä päivänä on olemassa rippeitä Venuksen palvonnasta Kauko-idässä. Intiassa lehmä on pyhä ja siitä pidetään parempaa huolta kuin ihmisistä.

Kun Israelin lapset saapuivat Kaislameren rannalle, meri jakaantui kahtia, ja kansa pääsi kuivin jaloin toiselle puolelle jossain Suezin lahden alueella. Kun faarao joukkoineen lähti ylittämään merta vedet palautuivat hirvittävällä voimalla, jolloin he hukkuivat ja tuhoutuivat, tai niin kuin edellä mainittu graniittialttari kertoo: faarao Thom sotajoukkoineen tuhoutui voimakkaassa pyörremyrskyssä. Juutalaisen perimätiedon mukaan monet Israelin lapsista hukkuivat, koska eivät ehtineet ajoissa toiselle puolelle. Tätä puoltavat Raamatun psalmit, jotka siteeraavat tätä tapahtumaa. Akateemisessa maailmassa Kaislameren jakaantumista pidetään satuna tai suuresti liioiteltuna. Erään teorian mukaan Israelin lapset ovat ylittäneet yhden monista Suezin alueen suolajärvistä tai soista, jotka ovat matalia ja joihin nousu- ja laskuvesi vaikuttavat. Uskotaan, että he ovat ylittäneet tällaisen järven tai suon laskuveden aikana, jolloin vesi ulottui korkeintaan polviin saakka.

Kerran jossain Suomessa erään seurakunnan tilaisuuteen oli kutsuttu pappi luennoimaan tästä aiheesta. Hän selitti Kaislameren ylityksen samalla tavalla vähätellen Raamatun kertomusta. Eräs iäkäs nainen nousi yleisön joukosta ylös ja huusi:

Halleluja, sittenhän se on ollut vielä suurempi ihme. Pappi kysyi: Kuinka niin suurempi ihme? Nainen vastasi: Niin matalaan järveen hukkui koko faaraon armeija.

Me olemme tietoisia, että kuu aiheuttaa sekä lasku- että nousuveden. Auringollakin on tässä ilmiössä osansa, mutta paljon pienemmässä mittakaavassa kuin kuulla. Kuvitelkaa mitä on tapahtunut, kun maapallon kokoinen protoplaneetta on mennyt läheltä ohi. Valtamerien vedet ovat nousseet kilometrien korkeuteen: meristä on hetkeksi tullut manterelta ja mantereista meriä; vanhoja vuoristoja on tuhoutunut ja uusia on syntynyt; ihmiskunta on kokenut hirvittäviä maanjäristyksiä ja tulivuorenpurkauksia.

Velikovskyn mukaan Marokon Atlantin rannalla ollut vuoristo on sortunut, jolloin Saharassa sijainnut valtava makeanveden järvi on kuivunut, kun sen vesimassat ovat virranneet Atlanttiin; samassa rytäkässä Atlantiksen valtakunta on vajonnut jossain Marokon ulkopuolella valtameren pohjaan; viimeiset mammutit ovat jäätyneet ja kuolleet sukupuuttoon , kun maan akseli on liikahtanut, ja navat ovat vaihtaneet paikkaa, jolloin Siperiasta ja Alaskasta on tullut yhdessä silmänräpäyksessä jäätäviä alueita. Tämän kaiken kaaoksen keskellä Mooses ja Israelin lapset ovat ylittäneet jakaantuneen Kaislameren.

Samaan aikaan noin 3500 vuotta sitten Kiinaa hallitsi yksi maan historian kuuluisimmista keisareista. Hänen aikakirjansa ovat säilyneet kopioina jälkipolville. Hän kertoo, että Kiinaa kohtasi hirvittävä katastrofi, jossa lähes koko maa joutui veden valtaan. Hän kuivatti Kiinaa 25 vuotta rakentamalla patoja ja kaivamalla uusia jokiuomia. Sitten hän kuuli taivaasta äänen Jaahu. Kiinan keisarithan olivat omasta mielestään jumalia, ja koska ääni tuli taivaasta, omaksui hän tämän nimen itselleen.

Perjantai 13. päivä on kautta aikojen ollut epäonnen päivä maailman kansoille. Monissa löydetyissä egyptiläisissä hieroglyfeissä varoitetaan tekemästä mitään ja paastoamaan sinä päivänä. Ihmeellistä kyllä tämä päivä on aina ollut juutalaisille onnen päivä. Israelin lapset lähtivät kiireellä Egyptistä juuri perjantaina 13. päivä illalla, joka juutalaisen kalenterin mukaan oli jo lauantai 14. päivä, koska juutalaisilla päivät alkavat edellisenä iltana. Monet kansat kuten egyptiläiset kärsivät sinä päivänä, kun taas juutalaisille se oli onnen päivä heidän vapautuessaan orjuudesta ja päästyään pois Egyptistä.

Mistä sitten juontaa Kaislameren toinen nimi, Punainenmeri? Erään teorian mukaan se tulee punertavista koralleista, joita elää merenpinnan alla. Toinen selitys on se, että kun Edomin ja Midianin vuoret muuttuvat punaisiksi auringon laskiessa, tämä punaisuus heijastuu mereen, jos se on tyyni. Velikovsky väittää, että meri on muuttunut vähäksi aikaa punaiseksi aivan kuten Niili ja kaikki Egyptin kaivotkin, jonka ilmiön aiheutti yksi kymmenestä vitsauksesta. Tähän on ollut syypäänä Venuksen raskas ilmakehä, josta osa on sekoittunut maan ilmakehään ja satanut alas punertavalla myrkkynä. Turkissa on vuori, jota kutsutaan Punaiseksi vuoreksi, vaikka se on kaikkea muuta kuin punainen.

Mooseksen oli tarkoitus vaeltaa suoraan Siinain läpi Luvattuun maahan, mutta kun Aradin kuningas uhkasi sodalla ja kun Israelin lapset pelkäsivät taistella tiensä läpi, Jumala päätti, että se sukupolvi ei tule näkemään Luvattua maata. Näin Mooses joutui vaeltamaan heidän kanssaan 40 vuotta Siinain ja Negevin autiomaassa, siirtyen keitaalta keitaalle, kuten beduiinit tekevät vielä tänäkin päivänä.

Vaelluksen alkuvaiheessa he saapuivat Hoorebin vuoren juurelle. On olemassa montakin teoriaa vuoren sijainnista. Jotkut (Beke, Mount Sinai, a Vulcano, 1873) ovat paikallistaneet sen Arabian niemimaan puolella sijaitsevalle muinaiselle tulivuorelle (Jabal al Lawz); toiset taas väittävät sen sijainneen Siinain ja Negevin rajalla. Mutta hyväksytyimmän teorian mukaan Hoorebin vuori sijaitsee nykyisen Pyhän Katariinan luostarin kupeessa Siinailla.

Velikovskyn mukaan suurin osa autiomaavaelluksesta on tapahtunutkin Arabian niemimaalla. Israelin lapset ovat lähteneet Goosenin maakunnasta läheltä nykyistä Kairoa ja kulkeneet Suezin lahden pohjoispuolitse Siinain itärannikkoa pitkin Tiranansalmen kohdalle. Voi hyvin olla, että tämä paikka oli silloin nimeltään Pii-hahirot. He ovat ylittäneet Tiranansalmen ja sitten leiriytyneet Jabal al Lawzin luona, joka on muinainen tulivuori Midianin autiomaan eteläpäässä. Ei pidä unohtaa, että Mooseksen appi, Jetro, oli sieltä kotoisin. Jebal al Lawz on ainoa vuori alueella, johon Raamatun kuvaukset sopivat parhaiten, sitä tukevat myös arkeologiset löydöt:

Maribin alueella (Meriba) oli heimo, joka oli saapunut sinne vähän aikaisemmin. Heimopäällikkö oli Amr Aimirin poika; hänen etunimensä oli Mozaikiya. Hänellä oli pyhä veli, jonka nimi oli Amran. Mozaikiyalla oli vaimo, jolla oli profeetan lahjat; hänen nimensä oli Zeripha.

Tämä kolmen henkilön perhe oli kansakunnan johdossa: kaksi miestä ja nainen - hallitsija, hänen pyhä veljensä ja hänen vaimonsa, joka oli profeetta. Raamatunkin mukaan Israelin lapsia johti Egyptin orjuudesta perhe, joka käsitti kolme henkilöä: johtaja, hänen pyhä veljensä ja hänen siskonsa, joka oli profeetta. Israelin lasten johtajat olivat Amramin lapsia. AI-Masudin mainitseman heimon johtajat, jotka pelastuivat Mariban luona, olivat Amirin lapsia. Mooseksen pyhä veli oli Aaron; heimopäällikön pyhä veli oli Amran. Mooseksen sisko oli Miriam, hänen vaimonsa oli Sipora; Mariban profeetta oli Zeripha. AI-Masudin kertomus näistä kolmesta henkilöstä ja heidän tekemisistään muistuttaa mykistävän paljon Raamatun vastaavaa kertomusta Mooseksesta, Aaronista ja Miriamista ja Israelin lasten autiomaavaelluksesta. Hänen kertomuksensa on niitä harvoja, joiden alkuperä ei ole Raamatusta tai juutalaisten perimätiedoista. Kaikki nykyiset paikannimet Siinailla ja Negevissä, jotka viittaavat autiomaavaellukseen, ovat israelilaisten tiedemiesten asettamia Daavid Ben Gurionin pyynnöstä.

Nimi Mozaikiya ei nähtävästi ole arabialaista vaan egyptiläistä alkuperää. Mose-ika-ya voi olla nimi, joka on muotoiltu samalla tavalla kuin esimerkiksi Smenkh-ka-re, jonka viimeinen tavu viittaa jumalaan - Smenkaren tapauksessa Re-jumalaan; Mosaikayan tapauksessa Ya-Jumalaan (kuten Isa iah ja Jerem iah sanoissa), tavun kan merkitessä egyptinkielessä sanaa "sielu". Jos tämä muinainen arabialainen sana Mosaikaya todellakin tarkoittaa Moosesta, niin siinä tapauksessa meillä on vihdoinkin edessämme Mooseksen seemiläinen ja samalla egyptiläinen nimi. Nimi "Jehovan sielu" sopiikin loistavasti miehelle, joka Raamatun mukaan oli ensimmäinen, jolle Jumala ilmoitti oikean nimensä.

Kun Mooses meni ylös vuorelle vastaanottamaan laintaulut, alkoi osa kansasta alhaalla väsyä odottamaan hänen paluutaan valmistaen Kultaisen Vasikan ja alkaen palvoa sitä. Kun Mooses palasi ja huomasi, mitä alhaalla tapahtui, hän heitti laintaulut Kultaisen Vasikan päälle tuhoten sen ja kaikki ne, jotka olivat sitä palvoneet. Kultaisen Vasikan palvonta oli Venuksen palvontaa. Osa Israelin lapsista omaksui saman tavan kuin lähes kaikki kansat ympäri maailmaa. Venusta alettiin niinä aikoina palvoa kaikkialla sodan jumalattarena, ja se kuvattiin härkänä tai lehmänä kaikkialla maailmassa. Kalevalassa mainitaan Suuri Härkä, jonka "häntä heilui Hämeessä, pää keikkui Kemijoella".

Raamatussa kerrotaan, että Israelin lapset vaelsivat 25 vuotta "kuoleman varjon laaksossa". Mikään ei itänyt sinä aikana. Aaronin sauva alkoi itää vasta 25 vuoden vaelluksen jälkeen. Nähtävästi aurinko on ollut paksujen pilvien peitossa kaikki nämä vuodet. Kalevalassa kerrotaan, että Louhi kätki auringon ja kuun ja tuli pimeys. Monien kansojen perimätiedoissa kerrotaan, että taivas oli pitkään niin alhaalla, että voitiin melkein koskettaa sitä. Muistamme myös Kiinan keisarin, joka kuivatti maataan 25 vuotta ja kuuli taivaasta äänen Jaahu. Koska maa ei ollut tuottanut ravintoa 25 vuoteen, Jumalan oli ruokittava ihmiskuntaa. Raamattu kertoo, että taivaasta satoi alas mannaa. Sitä kerättiin varhain aamulla. Ennen sapattia sitä otettiin taiteen sinetöityihin ruukkuihin, jotta se olisi säilynyt yli sapatin, koska sapattina sen kerääminen oli kiellettyä. Raamattu ei ole ainoa lähde, jossa kerrotaan mannasta. Kreikan mytologiassa sitä kutsutaan Ambrosiaksi, jumalten ruuaksi, joka oli peräisin Venuksesta! Saamelaiset ja islantilaiset kertovat, että kauan sitten taivaasta satoi alas ruokaa. Kalevalassa kerrotaan, että taivaasta satoi alas hunajaa.

Tiedemiehillä, jotka vähättelevät Raamattua, on kaksikin teoriaa mannasta: Jotkut väittävät, että liitonarkki olisi ollut mannakone! Hyväksytyin teoria on se, että manna oli erään panssarihyönteisen eritettä. Tämä nimittäin erittää touko-kesäkuussa tamariskipuiden oksille ja runkoon pieniä pyöreitä palloja, jotka sisältävät muun muassa sokeria ja jota beduiinit kutsuvat mannaksi. He keräävät sitä varhain aamulla ja syövät sitä. Teoria on hyvä, mutta siinä on sellainen heikkous, että tämä erite ei sada alas taivaasta, kuten Raamatussa kerrotaan.

Velikovsky väittää, että kun maa ja Venus olivat lähellä toisiaan, osa Venuksen raskaasta ilmakehästä on sekoittunut maan ilmakehän kanssa ja estänyt samalla auringon paisteen moniksi vuosiksi. Kun maan ilmakehän bakteerit pääsivät vaikuttamaan Venuksen ilmakehän hiilivetykaasuihin ja hiilihydraatteihin, aine muuttui syötäväksi aineeksi ja satoi alas. Se kerättiin varhain aamulla, ettei se olisi ehtinyt sulaa. Eräs ranskalainen laboratorio alkoi tutkia asiaa Velikovskyn teorian innoittamana 50-luvulla. Tulos oli hämmästyttävä: Kun tiettyjä bakteereita sekoitettiin petroliin ja jopa jäteasfalttiin, saatiin hunajamaista syötävää ainetta. Mielenkiintoista on se, että kreikkalaiset tiesivät Ambrosian olleen lähtöisin Venuksesta ja että Kalevala mainitsee hunajan, joka satoi taivaalta. On ymmärrettävää, että Jumala piti huolta koko ihmiskunnasta, vaikka Raamattu mainitsee vain Israelin lapset ja Siinain alueen.

Kun Mooses myöhemmin lähetti 12 vakoojaa Luvattuun maahan, he saapuivat Hebronin vuoristoon. Sieltä palattuaan 10 heistä kertoi, ettei siihen maahan kannata mennä, koska se on vahvasti linnoitettu ja koska siellä asui jättiläisten jälkeläisiä. Joosua ja Kaaleb taas kertoivat, että sinne kannatti mennä, koska se maa oli hedelmällinen ja se virtasi mettä ja maitoa. He myös toivat Moosekselle valtavan viinitertun todisteena maan hedelmällisyydestä. Sanonta "maa virtasi mettä ja maitoa" on ymmärretty tarkoittamaan maan hedelmällisyyttä. Tosiasiassa viiniterttu tarkoitti juuri sitä. Kun vakoojat olivat vuoristoalueella, eikä alueella kerätty mannaa, se suli ja virtasi kuivissa joenuomissa, ja tästä sai alkunsa sanonta "maa virtasi mettä ja maitoa".

Autiomaavaelluksen loppuvaiheessa Mooses lähetti viestin Edomin kuninkaalle ja pyysi häneltä läpikulkulupaa, joka kuitenkin evättiin. Toisen pyynnön jälkeen Edomin kuningas keräsi sotajoukon näyttääkseen voimaansa. Silloin Mooses päätti kiertää Edomin alueen ollessaan haluton taistelemaan Israelin sukulaisia vastaan. Matkallaan Kuningasten valtatietä pitkin kohti Luvattua maata he joutuivat kuitenkin taistelemaan tiensä läpi amorilaisia vastaan, mutta välttivät yhteenoton sukulaistensa ammonilaisten kanssa. Jatkosta kerromme, kun vierailemme Jerikossa.

Tiedemiesten mukaan kaikkein suurin satu, joka Raamatussa mainitaan, on se, kun 50 vuotta Egyptistä lähdön jälkeen Joosua ja Israelin lapset taistelivat kanaanilaisia ja amorilaisia joukkoja vastaan Ajjalonin laaksossa, ja aurinko pysyi paikallaan Gibeonissa ja kuu Ajjalonin laaksossa. Maasta katsottuna aurinkohan pysyy koko ajan paikallaan. Maapallo pyörii auringon ja akselinsa ympäri. Aurinkokin liikkuu länteen tässä maailmankaikkeudessa, mutta me emme sitä huomaa. Mitä sitten on tapahtunut? Velikovskyn mukaan Venus on palannut takaisin 50 vuoden kuluttua ja aiheuttanut sen ja maan välille voimakkaan magneettikentän ja kitkan, jolloin maan pyöriminen akselinsa ympäri on lähes kokonaan pysähtynyt. Näytti siltä kuin aurinko ja kuu olisivat pysyneet paikallaan. Näin Joosua sai lähes vuorokauden lisäaikaa taistella valossa. Väinämöinen kertoo Kalevalassa, että aurinko ja kuu hävisivät pitkäksi aikaa. Tämä tapahtuma on nähtävästi sama kuin Raamatussa mainittu. Suomen alueella pohjoisessa aurinko ja kuu hävisivät, kun taas etelässä Israelin alueella nämä olivat pitkään näkyvissä.

Velikovsky uskoo, että juuri tästä toisesta lähes yhteentörmäyksestä on saanut alkunsa riemuvuosi, joka on juutalaisilla joka 50. vuosi. Juutalaisilla on sapattivuosi joka 7. vuosi. 49. vuosi on siis myös sapattivuosi, jolloin maan annetaan levätä. Ihmeellistä kyllä vuosi sen jälkeen on riemuvuosi, jolloin maan annetaan levätä vielä yhden vuoden, orjat vapautetaan ja maat luovutetaan entisille omistajille.

On siis täytynyt tapahtua jotain erittäin dramaattista, koska tämä vuosi otetaan niin vakavasti. Riemuvuotena juutalaisilla oli tapana uhrata syntipukki saatanalle eli Azaselille autiomaassa normaalin temppeliuhrin lisäksi. Arabiankielessä Venus on AI Uzza, joka muistuttaa Azasel sanaa. Kirkkoisä Hieronymus väitti ja uskoi, että Venus oli Lusifer. Jesaja kertoo, että Venus on langennut enkeli, joka luovuttaa valoa. Amerikassa atsteekeilla ja tolsteekeilla oli tapana joka 52. vuosi uhrata Venukselle nuori tyttö. Heilläkin on ollut jonkinlainen riemuvuosi joka 52. vuosi muistona jostain kammottavasta tapahtumasta, jonka Venus oli aiheuttanut. Uhraamalla sille ihmisuhri, sitä lepyteltiin, ettei se enää palaisi ja uhmaisi ihmiskuntaa. Kansa- kunnat siis pelkäsivät, että Venus palaisi takaisin joka 50. vuosi.