Raamattu on Jumalan sana. Jumala on aina saattanut oman tahtonsa ja voimansa julki ja koettavaksi Sanansa kautta. Näin Hän toimii edelleenkin.

Sanan voima tulee esille luomistyössä, 1 Moos. 1:3. Jumalan Sanassa vaikuttaa mukana Jumalan Henki, 1 Moos. 1:2. Lue Sanan luovasta voimasta Ps. 33:6-11.

Jumalan Sana on ihmistä parantava ja korjaava Sana, Ps. 107:20. Parantaminen tarkoittaa ihmisen kaikinpuolista eheyttämistä. Ihmiselle tapahtuu sama, mikä luvattiin Israelille Jes. 43:26.

"Vain sana" paransi sadanpäämiehen palvelijan, Matt. 8:8. Lue Hebr. 4:12.

Jumala on iankaikkinen Jumala, siis Hänen Sanansa on myös iankaikkinen. Tuli aika, jolloin Jumala näki hyväksi antaa tämän iankaikkinen Sanansa tulla "ihmisen muotoon", ihmisen kielelle. Saimme kirjoitetun ilmoituksen, Raamatun. Lue Room. 16:25,26 ja Ef. 1:9.

Raamattu on Jumalan iankaikkinen Sana , joka on annettu ihmisen kielelle tietyssä historiallisessa tilanteessa. Näin Raamatulla on sekä jumalallinen että historiallinen totuus. Vertaa Jeesuksen (logos=sana) ihmiseksi tuloa, Room. 1:3,4 ja Gal. 4:4,5.

Raamatussa on Jumalan ilmoitus ihmisen pelastumisesta täydellisenä. Siihen ei enää tarvita mitään lisäilmoituksia.

Raamattu ei tarvitse tuekseen ihmeellisiä syntytarinoita (vrt. Mormonin kirja). Raamatun 66 kirjaa

(VT 39 ja UT 27) ovat syntyneet noin 1500 vuoden aikana noin 40 ihmisen kirjoittamana. Kirjat eivät ole ikäjärjestyksessä. Vanhin kirja mahd. Jobin kirja, nuorin Johanneksen Ilmestys, joka on kirjoitettu 1. vuosisadan lopulla j.KR.

Jumalan Sanan luotettavuus tulee esille käytännössä. Sana toimii! Mutta se toimii vain uskolla vastaanotettuna, 1 Tim. 1:15.

Taustalla on kuitenkin historiallinen totuus, Luuk. 1:1-4, 1 Kor. 15:1-4. Ilman historiallista totuutta

Raamatun hengelliseltä sanomalta putoaisi pohja pois. Arkeologiset löydyt ovat melkein poikkeuksetta osoittaneet, että Raamattu on ollut oikeassa niissä kohdissa, missä on väitetty olevan ristiriita tieteen ja Raamatun välillä.

Raamatun väitetyt ristiriitaisuudet voivat johtua mm seuraavista tekijöistä :

- emme tunne riittävästi sen ajan taustatekijöitä, kuten elin- ja kultuuri-olosuhteet

- käännösvaikeudet voivat aiheuttaa väärinkäsityksiä

- monet yrittävät löytää Raamatusta tukea omille näkemyksille, jolloin tulkinta on vääristetty

- monet kohdat esim. profetiat ymmärretään paremmin vasta, kun niiden toteutus on lähellä.

Raamatun keskeisimmät totuudet ovat: 1) Jeesus on kuollut meidän syntiemme sovitukseksi, 2) Jeesus on noussut kuolleista ja elää nyt. Room. 8:34 (Myös VT tuo esiin sanoman Jeesuksesta. Lue Luuk. 24:25-27.)

Raamatun sana hyödyttää meitä vain sikäli kun tiedämme, mitä se sanoo. Siksi Raamattua on luettava.

1) Seurakunta perustuu Kristukseen Sanan kautta, Ef. 2:19-22.

2) Seurakunta toimii ja kasvaa Sanan kautta, Ef. 4:11-16.

3) Siksi Sanan ilmoitus on tunnettava, Joh. 13:17, Room. 11:25, 1 Kor. 14:20.

4) Sana on annettu tavalliselle uskovalle, ei vain teologeille, 1 Joh. 2:12,13.

1) tekee väkeväksi, 1 Joh. 2:14,

2) antaa varmuuden iankaikkisesta elämästä, 1 Joh. 5:13,

3) antaa luottamusta ja voimaa rukoukseen, 1 Joh. 5:14,15,

4) puhdistaa, Joh. 15:2,3; 17:17, Ps. 119:9,

5) antaa ilon, Joh. 16:33, Kol. 3:15,16,

6) antaa rauhan, Joh. 15:11,

7) auttaa tekemään oikeita valintoja, Ps. 119:104,105, Luuk. 11:28,

8) antaa valmiuden todistaa uskosta, 1 Piet. 3:14-16

(Kun Sana on saanut vaikuttaa kaikkea edellä mainittua, meiltä varmasti kysytään syytä siihen.),

9) auttaa menestymään elämässä, Joos. 1:8, Ps. 1:1-3

(Tätä menestystä ei saa mitata katoavilla materialistisilla mitoilla, kuten raha, omaisuus,

vaikutusvalta, ruumiin terveys jne.),

10) kehottaa viemään tätä Sanaa eteenpäin, 5 Moos. 4:9,14, Esra 7:10, Matt. 4:23; 9:35; 10:7,8; 28:19,20.

Siksi Sanaan on paneuduttava. Sitä on pidettävä tarjolla ja sitä on opiskeltava. Muutoin tapahtuu se, mistä varoitetaan Hebr. 5:11-14. Jumala puhuu meille, Hebr. 1:1.

Raamattu ei ole vain tutkimista varten, vaan että löytäisimme sen avulla Jeesuksen, Joh. 5:39,40.

Uskolla vastaanotettu Sana tuo meille pelastuksen, Ef. 2:8.

Jeesus Kristus sanoi: Teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä", Joh. 3:7.

Uudestisyntyminen on välttämätön syntiinlankeemuksen seurauksen tapahtuneesta ihmisen turmeltumisesta. Muuttumaton ihminen ei voi kestää Jumalan pyhyyden edessä, Hebr. 12:14.

Ilman uudestisyntymistä ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa, Joh. 3:3, Matt. 18:3.

Se ei ole jälleensyntymistä. Se ei tapahdu tulemalla uskonnollisen yhdyskunnan tai kirkon jäseneksi. Se ei tapahdu kasteen yhteydessä. Se ei ole uskonnollisen vaikutuksen tuntemista eikä vain joidenkin opinkappaleiden myöntämistä.

Uudestisyntyminen on sydämen muutos, uuden sydämen saaminen.

Sydämestä tulevat pahat ajatukset, Matt. 15:18,19. Paha sydän tuo esiin pahaa, Matt. 12:33-35. Sydän on ihmisen ajatusten ja tekojen perimmäinen vaikutin. "Ihmisen hengellinen muutos tapahtuu sydämessä. se on perimmäisen vaikuttimen radikaali muutos". (Finney).

Uudestisyntyminen on Jumalan teko, ei meidän omien ponnistelujemme tulos, Joh. 1:13. Se tapahtuu vain Kristuksen yhteydessä, 2 Kor. 5:17, Ef. 2:10.

Uudestisyntyminen on sitä, että Jeesus kohtaa syntisen ihmisen, antaa häneen oman Henkensä ja uudenlaatuisen iankaikkisen elämän, muuttaa hänen syntisen luontonsa ja tekee hänet osalliseksi jumalallisesta luonnosta, Joh. 3:1-16, Room. 8:8-11, 2 Piet. 1:3,4.

1) Jumalan Sanan vaikutuksesta, kun se otetaan uskolla vastaan, 1 Piet. 1:23, Jaak. 1:18.

2) Jumalan tahdon voimasta, Joh. 1:13, Jaak. 1:18.

Jumala tahtoo uudestisynnyttää kaikki ihmiset, 1 Tim. 2:4, 2 Piet. 3:9. Hänen tahtonsa lakkaa vaikuttamasta, kun ihminen vastustavalla asenteellaan tekee Jumalan suunnitelman kohdallaan turhaksi, Luuk. 7:30, 2 Kor. 6:1.

3) Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen voimasta, Joh. 3:14-16, 1 Piet. 1:3, Ef. 1:19,20.

4) Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksesta, Joh. 3:5,6; 1:15, Tiit. 3:5, Ef. 1:13,14, Room. 8:9-16.

5) Vastaanottavan ihmisen itsensä aktivoituessa, 1Piet. 1:22, 1 Joh. 3:3, Joh. 3:3-7,16, Room. 10:6-17, Ef. 5:14.

Uudestisyntyminen alkaa tuottaa hedelmää ihmisen elämässä.

Turvaudut siihen, että Jeesuksen veri puhdistaa sinut kaikesta synnistä, 1 Joh. 1:7-9.

Et enää viihdy synnin teillä etkä halua jäädä lankeemuksiisi, vaan nouset jälleen kilvoittelemaan, 1 Joh. 2:15-17; 3:4-10.

Sydämeesi asumaan tullut Pyhä Henki todistaa Raamatun sanaan pohjautuen, että olet Jumalan lapsi, 1 Joh. 4:13, Room. 8:14-16, 1 Joh. 5:7,8.

Tunnustat suullasi Jeesuksen Jeesuksen Herraksi, 1 Joh. 4:15, Room. 10:9,10, Matt. 10:32,33.

Uskot Raamatun sana ja ja Raamatusta tulee elämäsi ohjaaja ja auktoriteetti, Room. 4:3, 1 Joh. 2:3-5. Siksi haluat tutkia Raamattua.

Haluat seurustella Herrasi kanssa henkilökohtaisessa rukouselämässä, Matt. 23:14, Joh. 4:23,24, Apt. 9:11, Room. 8:26-34.

Saat rakkauden lähimmäisiäsi, toisia uskovia ja seurakuntaa kohtaan, 1 Joh. 2:9-11

Haluat muuttua enemmän Jeesuksen kaltaiseksi, 2 Kor. 3:18, Room. 12:1-2, Tiit. 2:11-14.

"He ottivat kasteen, sekä miehet että naiset", Apt. 8:12

Erilaiset kasteet ja pesut ovat olleet tunnettuja jo esikristillisenä aikana. Juutalaisten keskuudessa oli proselyyttikaste yleinen. Se annettiin juutalaisuuteen siirtyneelle pakanalle. Lisäksi miesproselyytti ympärileikattiin. Kaste vaadittiin ympärileikkauksen lisäksi. Ympärileikkaus ei siis sovellu kristillisen kasteen esikuvaksi.

Johanneksen kaste oli tärkein ennen Jeesuksen asettamaa kastetta. Johanneksen toimintavaltuudet oli Jumalalta, Joh. 1:6,33, Matt. 21,25, Luuk. 3:2,3, Mark. 1:2-4.

Johanneksen kaste oli kaste parannukseen. Kastettavilta edellytettiin mielenmuutosta ja uskoa

Kristukseen, Luuk. 3:3, Matt. 3:6, Apt. 19:4, Matt. 3:11.

Siinä täytettiin Jumalan vanhurskaus, Matt. 3:5.

Kasteessa Jeesus vihkiytyi palvelustehtävään ja osoitti seuraajilleen kuljettavan tien.

Jeesus samastui niin ihmisen osaan, että vaikka Hän oli synnitön, Hän tahtoi antaa ihmisille myös kasteesta seurattavan esimerkin.

UT:n kaste perustui ylösnousseen Herran lähetyskäskyyn, Matt. 28:18-20.(Uuden käännöksen

mukaan: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni. Kastakaa heitä..."), Mark. 16:15,16.

Apostolit ryhtyivät toteuttamaan Jeesuksen käskyä täytyttyään Pyhällä Hengellä helluntaina, Apt. 2. luku.

Apostolien tekojen kuvaus osoittaa, että apostolit ja alkuseurakunta noudattivat jumalallista kaavaa: opetus - usko - kaste. Sama kaava on voimassa nytkin niin lähetyskentillä kuin Suomessakin, Mark. 16;15,20, Room. 10:17, 1 Kor. 4:15, Hebr. 11:6..

Raamattu puhuu uskovien kasteesta, ei lasten tai aikuisten kasteesta. UT:n kastekertomukset todistavat tämän käytännön.

1) Helluntaipäivänä Jerusalemissa, Apt. 2. luku.

2) Herätys Samariassa, Apt. 8:5,6,12,13.

3) Hoviherra, Apt. 8:26-40.

4) Saulus Tarsolainen, Apt. 9:3-18; 22:6-16.

5) Korneliuksen perhekunta, Apt. 10:44-48.

6) Lyydian perhekunta, Apt. 16:14 -15.

7) Vanginvartijan perhekunta, Apt. 16:25 - 34.

8) Krispuksen perhekunta, Apt. 18:8.

9) Stefanaan perhekunta, 1 Kor. 1:16; 16:15.

10) Efeson opetuslapset, Apt. 19:1-5.

"Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste", Ef. 4:5. Ei ole kysymys mistä kasteesta tahansa, vaan UT:n järjestyksen mukaisesta, uskovaisena vastaanotetusta kasteesta. UT:n järjestyksen mukaan toimitettua kastetta ei tarvitse uusia.

1) Kasteen pelastava merkitys, Mark. 16:16.

Pelastuksessa on sekä näkymätön että näkyvä puoli, Room. 10:10. Sydämessä tapahtunut uskonratkaisu ja muutos tulee näkyviin kastehetkessä, Apt. 2:37-40.

Arkki pelasti Nooan perhekunnan, mutta myös vesi pelasti heidät erottamalla heidät syntisestä maailmasta, 1 Piet. 3:20,21.

2) Kaste kuuliaisuuden askeleena. Se ei ole ihmisen oman vanhurskauden rakentamista, Joh. 3:36, Hebr. 11.1. Usko ja kuuliaisuus ovat kaksoset.

3) Kaste merkitsee hautaamista. Kuva ilmaisee hyvin kasteen merkityksen. Kuolimme silloin kun uskoimme Jeesukseen, Room. 6:10, 2 Kor. 5:14, Kol. 2:12.

Kuoltuamme meidät haudataan kasteessa Kristuksen kanssa, Room. 6:3,4,6.

Opetus ihmisen uudestisyntymisestä kasteessa on kuin väite ihmisen kuolemisesta hautaamisessa. Jeesuksen tie Golgata, hauta, ylösnousemus osoittaa tien meillekin (uudestisyntyminen, kaste, uusi elämä Kristuksessa).

4) Kaste merkitsee vihkiytymistä. Uudestisyntymisessä ihminen kihlataan Kristukselle, 2 Kor. 11:2. Tätä suhdetta ei saa salata. Kasteessa kihlattu vihkiytyy julkisesti seuraamaan Ylkäänsä.

Kasteessa ihminen astuu näkyväisen, uskovista ja kastetuista koostuvan seurakunnan yhteyteen, Apt. 2:41,42. Tämä on se eklesia, maailmasta uloskutsuttujen joukko, jonka Herra tunnustaa, Apt. 15:14.

Sana, jolla kaste on ilmaistu UT:ssa on baptizoo. Se merkitsee upottaa, painaa veden sisään, pestä, kastaa. Lue Apt. 3:23, Mark. 1:9, Matt. 3:5,6, Apt. 8:36-39, Room. 6:4.

"Lapsikaste tuli kirkossa yleiseen käyttöön vasta viidennellä vuosisadalla. Baptismi on lisäksi ottanut

käyttöön alkukristillisen kastamisen muodon, upottamisen, joka monen luterilaisenkin teologin mielestä on sekä raamatullisin että soveliain" (Pentti Lempiäinen: Kirkon pyhät toimitukset). "...upottaminen oli keskiajan lopulle asti maassamme tavallisin kastamistapa..." (Lempiäinen: em. teos).

Uudestisyntyminen tapahtuu evankeliumin sanan kautta, 1 Kor. 4:15. Ihminen uudestisyntyy vedestä (Jumalan sana) ja Hengestä (Pyhä Henki), Joh. 3:5, Ef. 5:26, Tiit. 3:4,5, 1 Piet. 1:23, Jaak. 1:18. Kaste ei uudestisynnytä vaan vahvistaa näkyvästi sen.

Kasteessa meitä muistutetaan omasta kuolemastamme, ehtoollisessa me julistamme Kristuksen kuolemaa. Uskova ja kastettu nauttii ehtoollista hengelliseksi virvoituksekseen ja uskonsa vahvistukseksi. Lue Apt. 2:41,42, 1 Kor. 11:28,29.

Kastamme Jeesuksen oman käskyn mukaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen, mikä merkitsee kastettavan tulemista tämän nimen omistajan valtapiiriin ja omaisuudeksi. Apostolien teoissa kerrotaan kasteista Jeesuksen nimeen, Apt. 2:38; 8:16; 10:48; 19:5.

Pieni lapsi on autuas Kristuksen lunastusarmon tähden, Hebr. 2:13-15, 2 Kor. 5:19. Jeesus siunasi lapsia ja sanoi, että senkaltaisten on taivasten valtakunta, Mark. 10:13-16.

Jos joku ei pääse olosuhteista johtuen kasteelle, vaikka haluaisikin, hän on autuas uskon kautta

Kristukseen. On kuitenkin epäkristillistä olla ottamatta kastetta, jos siihen on mahdollisuus. Esim. muiden ihmisten vastustava asenne ei ole peruste kasteelta poisjäämiseen, Luuk. 14:26, Joh. 15:18-23.

Uskoontulossa ihminen saa Pyhän Hengen todistuksen, että hän on Jumalan lapsi, Room. 8:16, Gal. 4:6. Pyhä Henki asuu jokaisessa uskovassa, Room. 8:9. Pyhän Hengen kaste on eri asia kuin uudestisyntyminen.

Paavali kuvasi ympärileikkauksella uudestisyntymistä Room 2:28, 29. Jeesus oli ympärileikattu ja kastatti itsensä. Missään ei opeteta, että kaste on tullut ympärileikkauksen sijaan.

"Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä syntisi", Apt. 22:16.

Me tarvitsemme hengellisen kodin, jossa saamme kaikkea sitä hoitoa ja turvaa, mitä koti voi antaa, Tämä koti on seurakunta.

Jotkut ovat tottuneet ajattelemaan, että kunta ja seurakunta ovat lähes sama asia. Tämä on ollut niin yleinen käsitys, että luterilaisen kirkon ulkopuolella olleita seurakuntia alettiin sanoa lahkolaisseurakunniksi. Raamattu tekee selvän eron uskovaisten ja uskottomien välillä, 2 Kor. 6:14-17. Seurakunta on maailmasta erotettu joukko. Matt. 13. luvun vertauksessa luste ja nisu kasvavat pellossa "elonleikkuuseen" asti. Pelto ei ole seurakunta, vaan se maailma, Matt. 13:36-39. Maailma ja seurakunta eivät ole sama asia.

Seurakunta on Jumalan seurakunta, 1 Kor. 1:1,2, Apt. 20:28

Seurakunta ei ole syntynyt inhimillisen järjestelyn tuloksena, sen alkuperä on taivaasta, Apt. 2. luku.

Jumalan synnyttämä seurakunta lisääntyi uskoon tulleilla, Apt. 2:47; 4:4; 5:14; 6:7; 9:31.

Seurakunta ei ole uskonnollinen yhdistys eikä sen jäsenyys ole verrattavissa mihinkään yhdistyksen jäsenyyteen. Seurakuntaan tullaan vain uudestisyntymisen ja kasteen kautta.

1) Universaalinen (yleinen) seurakunta. Tähän kuuluvat maailman kaikki uudestisyntyneet uskovat. Se on todellinen Kristuksen morsian, joka temmataan Herran tulemuksessa Karitsan häihin, 1 Tess. 4:13-18. Sen seurakunnan jäsenluettelot ovat ylhäällä, Ilm. 21:27.

2) Paikallisseurakunta. Lähes kaikki UT:n seurakuntakirjeet on kirjoitettu paikallisseurakunnalle.

Julistuksen tuloksena syntyi paikallisseurakuntia, 1 Kor. 4:15.

On kristittyjä, jotka eivät halua kuulua paikallisseurakuntaan. Heidän mielestään riittää yleinen

seurakunta. Todellinen seurakuntayhteys voidaan kokea vasta näkyvässä paikallisseurakunta-yhteydessä.

Kristus hoitaa, vaalii ja ravitsee uskovia seurakunnan kautta, Ef. 3:10. Paikallisseurakunnan

tehtävänä on kasvattaa Jumalan lapsia. Se pitää huolta jäsenistään, kuten perheessäkin vanhemmat perheenjäsenet auttavat nuorempia, 1 Kor. 12:25,26, Room. 15:1.

Seurakuntiin asetettiin vanhimmat, Apt. 14:23, Tiit. 1:5.

Vanhimpien tulee olla vaelluksessa esikuvina uskoville ja heillä tulee olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, 1 Tim. 3. luku, Tiit. 1. luku.

Vanhimman eli paimenen tehtävässä voi onnistua paimenen mielellä, Joh. 10:11.

Paimenten on valvottava itseänsä ja Jumalan laumaa, Apt. 20:28,29.

Opettajalla on paimenen rinnalla tärkeä tehtävä, Ef. 4:11. Ilman monipuolista ja tervettä raamatunopetusta vilpitön kristitty voi joutua harhaan ja kasvaa väärin. Seurakuntalaisten ei saa laiminlyödä opetuskokouksia, Kol. 3:16.

Raamatun mukaan seurakuntavirat ovat moninaiset, 1 Kor. 12:5. Lisäksi U: n mukaan seurakunnassa on voimassa yleinen pappeus. Kaikki uskovat ovat "pappeja", Ilm. 1:6. Jäsenien erilaista tehtävää ja yhteyttä kuvaa hyvin kuva Kristuksen ruumiin jäsenistä, 1 Kor. 12:12-31.

Tehtävät eivät saa kasautua vain harvojen suoritettaviksi. Yhteistyössä rakennetaan Kristuksen

ruumista, Ef. 4:11,12.

Seurakuntavirat ovat moninaiset, 1 Kor. 12:5. Seurakuntavirka tarkoittaa, että teemme työtä

seurakunnan yhteydessä, Ef. 3:10, Apt. 15:3,4, 2 Kor. 8:18,19,22,23. Virat ovat palveluvirkoja, Matt. 20:28, Ef. 4:12, 1 Kor 3:5.

Vanhimmat ovat paimenia. Ylipaimen on Jeesus Kristus, Joh. 10:11,14, 1 Piet. 5:4.

Jokaisessa seurakunnassa on oma itsenäinen vanhimmisto, jonka tehtävänä on hoitaa laumaa, Tiit. 1:5.

On rukoiltava, että seurakuntaan saataisiin paimenia, Ef. 4:11, 4 Moos. 27:16,17.

Ennen kuin heidät valitaan tehtävään, heitä on koeteltava, 1 Tim. 3:10, 2 Kor. 10:18.

Raamattu asettaa vanhimmille tiettyjä vaatimuksia. Lue 1 Tim. 3:1-7, Tiit. 1:5-10, Joh. 21:15-17.

Lue paimenen tehtävästä Apt. 20:28, Hebr. 13:17, Tiit. 1:9,10, Jaak. 5:14-16.

Seurakunnalla on vastuu paimenistaan. Lue 1 Tess. 5:12,13, 1 Tim. 5:17,19.

Lue vanhimmiston kokouksista Apt. 20:17 ("kutsui vanhimmat").

Diakonin eli seurakuntapalvelijan virka, Fil 1:1, Apt. 6:3,4. Seurakuntapalvelijalle asetettavat

vaatimukset, Apt. 6. luku, 1 Tim. 3:8,9. Myös sisaret voivat palvella diakoneina, Room. 16:1, Fil. 4:2,3.

Diakonit hoitavat mm. talousasioita vanhimmiston apuna.

Terveeseen hengelliseen elämään kuuluu kokoontuminen yhteen seurakunnan kanssa. Vain paikallisseurakunta voi olla koolla näkyväisellä tavalla. Apt. 2:43,44, Hebr. 10:25, 1 Kor. 11:17-19, Room. 1:12

Seurakunnan järjestämiskokoukset, Apt. 6:1-6; 14:22,23. On huomattava, että seurakunnan syntyminen ja sen järjestäminen ovat eri asioita.

Opetuskokoukset, Apt. 2:42. Tätä tehtävää varten Jumala on antanut seurakunnalle opettajia, Ef. 4:11.

Rukouskokoukset, Apt. 4:23-31; 12:5.

Leivänmurtaminen eli ehtoollinen, 1 Kor. 11:23-34, Apt. 20:7.

Pyhän Hengen lahjojen käyttäminen, 1 Kor. 14:26.

Herätyskokoukset. Apostolien teoissa kerrotaan useista herätys- ja pelastuskokouksista.

Lähetyskokoukset, Apt. 13:1-3; 14:26-28.

Perillä Herran luona kokoontuva seurakunta koostuu kaikista pyhistä, jotka ovat valkaisseet vaatteensa

Karitsan veressä ja joiden nimet ovat Karitsan elämänkirjassa, Ilm. 21:27, 2 Tess. 2. luku.

Seurakunnan sielunhoidolliseen tehtävään kuuluu seurakuntakurin noudattaminen, 1 Kor. 6:5, Gal. 6:1,2, 1Tess. 5:14. Se on perhekuria, Ef. 2:19, 1 Kor. 4:14,15,21. Kurin vaikuttimena on rakkaus, Hebr. 12:6, Ilm. 3:19, 2 Kor. 2:4-7. Vaikuttimena ovat myös vanhurskaus ja oikeudenmukaisuus, 3 Moos. 1:15, 1 Tim. 5:21.

Seurakuntakurin päämääränä on sielujen pelastuminen, 1 Kor. 5:5, ja seurakunnan puhtaus, 1 Kor. 5:6, Gal. 5:9.

Seurakuntakurin viimeinen vaihe on seurakunnan yhteydestä erottaminen, 1 Kor. 5:5, 1 Tim. 1:20; 5:20 ja Joh. 20:23 mukaan.

Talous hoidetaan vapaaehtoisilla lahjoilla, Apt. 2:44,45; 4:32,34,35. Lue Jumalan armon vaikuttamasta uhrimielestä 2 Kor. 8:1-5. Uhraamisen tulee olla säännöllistä, 1 Kor. 16:1,2.

Seurakunta on täällä epätäydellinen ja muukalainen. Lopullinen päämäärä on seurakunnan valmistuminen, kirkastuminen ja täydellistyminen Herran tullessa, Fil. 3:20,21.

Mikä suuri armo saada olla jäsenenä Jumalan seurakunnassa!

Pyhän Hengen armolahjat toimivat alkuseurakunnassa. Kirkon laitostumisen myötä ne vähenivät, mutta niitä on ilmennyt eri aikakausina. Huomattavin tapaus Suomen historiassa Telppäsniityn Hengen vuodatus v. 1796. Viime aikoina on voimakas karismaattinen uudistus vaikuttanut kaikkialla.

Opetuslasten piti odottaa Jerusalemissa voimaa korkeudesta, Luuk. 24:49. Helluntain jälkeen sanoma levisi nopeasti, Apt. 2. luku; 13:1-5. PH varjeli seurakuntaa, Apt. 5:1-5; 15. luku. PH johdatti julistajia Apt 16:6-9 ja antoi rohkeutta, Apt. 4:31, ja voimaa, Apt 1:8. PH pyhittää seurakunnan, Room. 15:16.

Henkikaste ei ole sama kuin uudestisyntyminen eikä sama kuin pyhitys.

Kaikissa uudestisyntyneissä on Pyhä Henki, Room 8:9,15. Kuitenkin apostolit edellyttivät erityistä, havaittavaa kokemusta Pyhästä Hengestä, Apt 8:15-18 ; 10:45,46; 19:6. Nimitämme tätä henkikasteeksi Johannes Kastajan sanojen mukaan, Mark. 1:8. Tämän henkikastekokemuksen välittömänä merkkinä on UT:n kertomuksissa mainittu kielilläpuhuminen.

Pyhän Hengen kasteen kokeneet voivat täyttyä Hengellä jatkuvasti yhä uudelleen. Tämä uudistuva täyttyminen voi tapahtua joko kielilläpuhumisen kanssa tai ilman sitä.

Tärkeintä on voiman saaminen todistajana olemiseen.

Se on Isän lupaus, Luuk. 24:49, Apt 2:39

Jeesus opetti anomaan ja etsimään, Luuk 11:9-13, Apt. 1:14; 2:1.

Käsien päällepaneminen on raamatullinen tapa, Apt 8:17; 19:6.

Henkikasteenkokenut ei ole toisia parempi ihminen. Pelastus on yksin uskosta ja armosta, Room 4:16. Jeesus oli Hengestä syntynyt. Hän sai kuitenkin voitelun tehtävää varten Pyhässä Hengessä, Luuk. 1:31; 2:46,47, 51, 52. Samoin on luvattu jokaiselle uskovallekin.

1 Kor. 12:8-10 mainitsee Pyhän Hengen armolahjat erotukseksi Jumalan muista armolahjoista (esim. iankaikkinen elämä, Room. 6:23). PH:n armolahjat annetaan "yhteiseksi hyödyksi ja seurakunnan rakennukseksi", 1 Kor. 12:7; 14:1.

1) Viisauden ja tiedon sanat, 1 Kor. 12:8. Ei ihmisen synnynnäinen viisaus, vaan eri tilanteissa annettu yliluonnollinen Jumalan lahja. Viisauden sanat on kyky toimia oikein ja ratkaista ongelmat, tiedon sanat on kyky tietää asiat. Tämä armolahja on hyödyllinen saarnassa ja sielunhoidossa.

2) Usko Hengessä, 1 Kor. 12:9. Uskoa on kolmea lajia: luonnollinen usko, pelastava usko ja usko Hengessä. Luonnollinen usko voi uskoa Jumalan olemassaoloon, Jaak. 2:19. Pelastava usko antaa vanhurskauden, Room. 3:22-24. Usko Hengessä on yliluonnollinen kyky uskoa Jumalan kaikkiin mahdollisuuksiin ilman mitään epäilyjä. Se kuuluu voiman henkilahjoihin, Matt. 21:19-22.

3) Terveeksitekemisen lahjat, 1 Kor. 12:9. Tämä lahja on jumalallinen armoitus parantaa sairaita ilman inhimillisiä apuneuvoja tai lääkitystä (nekin ovat hyviä ja hyödyllisiä), Mark. 16:17,18, Jaak. 5:14-16, Apt. 14:8-10.

Raamatussa parantuminen yhdistetään usein uskoon, Matt. 8:13; 9:29; 17:19,20. Uskoa voi olla sairaalla itsellään, rukoilijalla tai jollakin muulla henkilöllä.

4) Voimalliset teot, 1 Kor. 12:10. Voimalliset teot ylittävät normaali luonnonlait. Jumalalla on mahdollisuus ylittää omat lakinsa. Voimateot ovat ylösnousseen Jeesuksen tekoja, Joh. 14:12-14. Ne edellyttävät oikean suhteen Jumalaan ja ihmisiin, Luuk. 9:52-56. Jumalan voima ei ole riippuvainen meidän voimastamme, 2 Kor. 12:9,10.

5) Profetoimisen lahja, 1 Kor. 12:10. Profetia on jumalallinen ilmoitus, joka voi koskea menneisyyttä,

nykyisyyttä tai tulevaisuutta. Profetoivat puhuvat "rakennukseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi", 1 Kor. 14:3.

6) Lahja arvostella henkiä, 1 Kor. 12:10. Lahja on yliluonnollinen ilmestys henkien valtakuntaan, kyky

paljastaa ne ja niiden suunnitelmat, Matt. 9:3,4, Apt. 8:13,23.

Uskovassa ei voi olla riivaajaa. Hänen pahat tekonsa ovat lihan tekoja, Gal. 5:19-21, joista on tehtävä

parannus, Room. 8:13.

7) Kielilläpuhumisen ja kielten selittämisen lahjat,1 Kor. 12:10.

Kielilläpuhuminen joko henkikasteen merkkinä tai armolahjana ilmenee siten, että henkilö puhuu Hengen vaikutuksesta sellaista kieltä, jota hän ei muutoin osaa, Apt. 2:7,8. Tällainen kieli voi olla jotakin ymmärrettävää kieltä tai sellaista, jota ei kukaan ymmärrä, 1 Kor. 14:2.

Se on tavallisesti rukousta tai ylistystä, 1 Kor. 14:14,15, Room. 8:26,27. Kielilläpuhuminen on puhujan omaa rakentumista varten, 1 Kor. 14:4.

Kielilläpuhujien tulee rukoilla kielten selittämisen lahjaa, 1 Kor. 14:13. Tämän lahjan kautta myös seurakunta voi rakentua kielilläpuhumisen välityksellä.

8. LOPPUSANA

Raamatun Sanan mukaan PH vaikuttaa nyt voimallisesti, Apt. 2:16-20. Uskovien tulee rukoilla armolahjoja, 1 Kor 12:11.

On olemassa erilaisia tulkintoja tapahtumien järjestyksestä ajallisesti. Raamattu ei sido näitä tapahtumia kovin tarkkaa aika-akselille, joten erilaisille tulkinnoille jää tilaa. Tässä on eräs tulkintamalli. Raamattu puhuu kuitenkin hyvin selvästi Jeesuksen toisesta tulemuksesta. Meitä on kehoitettu rukoilemaan ja valvomaan, ettei Jeesuksen tulemus yllätä meitä.

Raamatun mukaan Kristuksen toisessa tulemuksessa on kaksi vaihetta:

1) Hän tulee tempaamaan ylös seurakuntansa, Matt. 24:40-44, 1 Tess. 4:16,17, 2 Kor. 5:10.

2) Jeesus tulee seurakunnan ja enkelin kanssa ja perustaa tuhatvuotisen valtakunnan, Ilm. 1:7, Juuda 14,15, Kol 3:4 , 2 Tess 1:9-10, Ilm. 19:11 - 20:6. Näiden tulemuksien välillä on ns. vihan aika.

1) Tästä on meille lupaus, Joh. 14:3, Apt. 1:11, Ilm. 2:25; 3:11; 22:12,20.

2) Se on meille "autuaallinen toivo", Tiit. 2:13. Lue Tiit. 2:11,12.

3) Ylöstempaamisen ajankohta on ennen antikristillistä vihan aikaa. Seurakunta on luvattu pelastaa tulevasta vihasta, 1 Tess. 1:10; 5:9, Room.5:9. Seurakunta on "pidättäjä", joka estää antikristuksen ilmestymisen, 2 Tess. 2:7, 1 Joh. 4:3,4. Ylöstemmatun seurakunnan edustajat laulavat "uutta virttä" Ilm. 5:9,10 ennen 6. luvussa alkavaa "Karitsan vihaa". Seurakuntaa kutsutaan "esikoisten juhlajoukoksi", Hebr. 12:23. Siksi se temmataan ylös ennen Ilm. 7:9,14; 11:2 ja 12:5:ssä mainittuja vihan ajan pyhien joukkoja. Monet VT:n esikuvat vahvistavat järjestyksen (Eenok pelastettiin ennen vedenpaisumusta, Loot ennen Sodoman hävitystä ja Joosefin kaksi poikaa syntyivät ennen nälkävuosia).

4) Ylöstempaamisen muoto, 1 Kor. 15:35-50, 1 Tess. 4:16,17. Ylöstempaaminen tapahtuu silmänräpäyksessä ja Jeesus ei tule ensinkään maan päälle.

5) Ketkä ovat valmiit? Pohjana on lahjavanhurskaus, Room. 5:9. Siitä elävä haluaa valvoa, 1 Tess. 5:6, Luuk. 21:36. Jeesusta odottava pyrkii pyhitykseen, Hebr. 12:14, 1 Joh. 3:2,3: Pyhityksessä ei ole kysymys määrästä, vaan siitä, että on pyhityksen tiellä, Ilm. 22:11, Fil. 3:12-16, 1 Kor. 4:4. Ylösotto on armoa, 1 Piet. 1:13.

6) Jeesuksen tulemuksen merkkejä. Merkit on annettu valvomista varten.

a) Israel. Israelin täytyy olla lopun ajan tapahtumien täytyessä maassaan kansana ja valtiona. Siksi vuosi 1948 oli merkki. Jerusalemin on oltava Israelin hallussa ennen vihan ajan profetioiden täyttymystä, Sak. 12:2, Ilm. 11:1. Vuosi 1967 oli merkki.

b) Merkit seurakunnassa ja uskonnollisessa maailmassa. Srk. vahvistuu ja turvaa Sanaan, Ilm. 2:24; 3:4,8,-10. Uskonnollinen maailma luopuu, 2 Tess. 2:3, pensistyy, Ilm. 3:16,17 ja kypsyy suurta maailmankirkkoa varten, Sak. 5:5-11, Ilm. 17:1,9.

c) Vihan ajan esivaiheet: Laittomuus, 2 Tess. 2:7,8, 2 Tim. 3:1-5. Spiritismin ja satanismin leviäminen, Ilm. 2:24; 9:1-3,11,20. Jumalanpilkka, Ilm. 16:9,11,21. Rutot, Ilm. 6:8. Saasteet, Ilm. 8:10,11. Tekniikka, Ilm. 11:9; 13:16. Näiden merkkien alkaessa ilmestyä voimme tietää, että lopputapahtumien täytyy olla lähellä.

d) Maailmanpoliittinen tilanne . Dan . 2 . luvun kuvauksen mukaan elämme ilmeisesti patsaan

"jalkaterävaihetta", jolloin kehitys kääntyy kohti "kymmentä kuningasta". Samoin Hes. 38. ja 39. luvuissa kuvatun Googin eli antikristuksen liittolaismaissa (Iranissa, Etiopiassa, Libyassa ym.) on jo nyt antikristillistä liikehdintää.

1) Kristuksen tuomioistuin taivaassa, 1 Piet 4:7, 2 Kor. 5:10. Ei kadotustuomiota, Room. 8:1, vaan palkka- ja kiitostuomio, 1 Kor. 5:5; 3:11-15.

2) Vihan aika maan päällä, Room. 5:9, 1 Tess. 1:10, Ilm. 6:16,17, Matt. 24:21, Ilm. 2:22; 7:14. Vihan aika on antikristuksen vaikutusaikaa ja se alkaa seurakunnan ylöstempaamisen jälkeen, 2 Tess. 2:7, Antikristus nousee Syyriasta, Dan. 11:36, kukistaa kolme kymmenvaltioliiton kuningasta, Dan. 7:24, kukistaa vihan ajan puolivälissä kaksi säkkipukuista todistajaa, Ilm 11:3, 7, kukistaa Israelin, Ilm. 12:6; 13:7 ja saa maailman valtiuden, Ilm. 13:7, Dan. 11:44. Julistautuu jumalaksi, Ilm. 13:12,13, 2 Tess. 2:4 ja luo väärän profeetan avulla yleismaallisen valvontasysteemin, Ilm. 13:8-18- Pedon nimi tai sen nimen luku on tunnusmerkkinä, ei meidän sosiaaliturvatunnuksemme.

Useimmat evankeliumeissa olevat Jeesuksen tuloa koskevat ennustukset puhuvat tästä tulosta, koska seurakunta oli silloin vielä kätketty salaisuus.

1) Antikristus tuhoutuu sodassa Israelia ja Kristusta vastaan, Sak. 14:2, Ilm. 17:14. Sota alkaa Harmagedonin kentältä, Pohjois-Israelista, Ilm. 16:16, leviää Edomiin, Jes. 63:1-4, ja Jerusalemiin, Sak. 14:2. Kristus saapuu seurakunnan, Ilm. 17:14; 19:6-8,14, Juuda 14, ja enkelien kanssa kukistamaan antikristuksen, , Ilm. 19:19-21, Sak. 14:12-14, Jes. 24:21; 27:1. Ns. Harmagedonin sota ei ole siis esim. Kiinan ja antikristuksen välinen yhteenotto, vaan nimenomaan Kristuksen ja antikristuksen. Sodan päätyttyä antikristus ja väärä profeetta heitetään helvettiin, Ilm. 19:20, ja saatana sidotaan syvyyteen, Ilm. 20:1-3.

2) Kansojen tuomio. Kristus kutsuu Israelin, Matt. 19:28, ja elossa olevat kansat tuomio Matt. 25:31,32, Jooel 3:2. Aputuomareina ovat ylöstemmatut pyhät, Matt. 19:27, Ilm. 20:4, 1 Kor. 6:2. Tuomiolla tutkitaan, ketkä pääsevät tuhatvuotiseen valtakuntaan, Matt. 25:34, Jes. 26:9,10. Pääsyyn vaikuttaa suhtautuminen juutalaisiin ja muihin Herran omiin, Matt. 25:40, Jooel 3:2, Obadja 15.

3) Tuhatvuotinen valtakunta, Ilm. 20:4. Se on Jumalan lupaama, Dan. 2:44 ja ihmisten odottama, Mark. 11:10, Apt. 1:6. Silloin Jeesus on kuningas, Sak. 14:9, ja maan päällä vallitsee rauha, Ps. 46:9,10; 72:16, Jes. 41:17-19.

4) Viimeinen tuomio ja uusi maa ja taivas. Tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen vielä Googin sota, ja sen jälkeen viimeinen tuomio. Siinä tuomitaan jumalattomina kuolleet, Ilm. 20:5, enkelit, Juuda, ja tuhatvuotisen valtakunnan elävät kansat. Tuomareina ovat Jumala, Ilm. 20:11, ja pyhät, 1 Kor. 6:3. Uuteen maahan ja uuteen Jerusalemiin pääsevät "Karitsan elämänkirjaan" kirjoitetut.

Nyt odotamme Jeesusta noutamaan seurakuntansa. Se odotus on tasapainoista työntekoa, Luuk. 19: 13, Apt. 1:6-8, hoitavaa toivossa elämistä, 2 Tess. 2:2, 1 Tess. 4:13, Hebr. 6:18,19, 1 Piet. 1:13, ja eheyttävää rakkautta ja pyhyyttä, 1 Tess. 3:12,13; 5:23.