Pyhän Hengen armolahjat toimivat alkuseurakunnassa. Kirkon laitostumisen myötä ne vähenivät, mutta niitä on ilmennyt eri aikakausina. Huomattavin tapaus Suomen historiassa oli Telppäsniityn Hengen vuodatus v. 1796. Viime aikoina on voimakas karismaattinen uudistus vaikuttanut kaikkialla.

Opetuslasten piti odottaa Jerusalemissa voimaa korkeudesta, Luuk. 24:49. Helluntain jälkeen sanoma levisi nopeasti, Apt. 2. luku; 13:1-5. Pyhä Henki varjeli seurakuntaa, Apt. 5:1-5; 15. luku. Pyhä Henki johdatti julistajia Apt. 16:6-9 ja antoi rohkeutta, Apt. 4:31, ja voimaa, Apt. 1:8. Pyhä Henki pyhittää seurakunnan, Room. 15:16.

Henkikaste ei ole sama kuin uudestisyntyminen eikä sama kuin pyhitys.

Kaikissa uudestisyntyneissä on Pyhä Henki, Room. 8:9,15. Kuitenkin apostolit edellyttivät erityistä, havaittavaa kokemusta Pyhästä Hengestä, Apt. 8:15-18 ; 10:45,46; 19:6. Nimitämme tätä henkikasteeksi Johannes Kastajan sanojen mukaan, Mark.1:8. Tämän henkikastekokemuksen välittömänä merkkinä on UT:n kertomuksissa mainittu kielilläpuhuminen.

Pyhän Hengen kasteen kokeneet voivat täyttyä Hengellä jatkuvasti yhä uudelleen. Tämä uudistuva täyttyminen voi tapahtua joko kielilläpuhumisen kanssa tai ilman sitä. Tärkeintä on voiman saaminen todistajana olemiseen.

Se on Isän lupaus, Luuk. 24:49, Apt 2:39

Jeesus opetti anomaan ja etsimään, Luuk. 11:9-13, Apt. 1:14; 2:1.

Käsien päällepaneminen on raamatullinen tapa, Apt. 8:17; 19:6.

Henkikasteen kokenut ei ole toisia parempi ihminen. Pelastus on yksin uskosta ja armosta, Room 4:16. Jeesus oli Hengestä syntynyt. Hän sai kuitenkin voitelun tehtävää varten Pyhässä Hengessä, Luuk. 1:31; 2:46,47, 51, 52. Samoin on luvattu jokaiselle uskovallekin.

1 Kor. 12:8-10 mainitsee Pyhän Hengen armolahjat erotukseksi Jumalan muista armolahjoista (esim. iankaikkinen elämä, Room. 6:23). PH:n armolahjat annetaan "yhteiseksi hyödyksi ja seurakunnan rakennukseksi", 1 Kor. 12:7; 14:1.

1) Viisauden ja tiedon sanat, 1 Kor. 12:8. Ei ihmisen synnynnäinen viisaus, vaan eri tilanteissa annettu yliluonnollinen Jumalan lahja. Viisauden sanat on kyky toimia oikein ja ratkaista ongelmat, tiedon sanat on kyky tietää asiat. Tämä armolahja on hyödyllinen saarnassa ja sielunhoidossa.

2) Usko Hengessä, 1 Kor. 12:9. Uskoa on kolmea lajia: luonnollinen usko, pelastava usko ja usko Hengessä. Luonnollinen usko voi uskoa Jumalan olemassaoloon, Jaak. 2:19. Pelastava usko antaa vanhurskauden, Room. 3:22-24. Usko Hengessä on yliluonnollinen kyky uskoa Jumalan kaikkiin mahdollisuuksiin ilman mitään epäilyjä. Se kuuluu voiman henkilahjoihin, Matt. 21:19-22.

3) Terveeksitekemisen lahjat, 1 Kor. 12:9. Tämä lahja on jumalallinen armoitus parantaa sairaita ilman inhimillisiä apuneuvoja tai lääkitystä (nekin ovat hyviä ja hyödyllisiä), Mark. 16:17,18, Jaak. 5:14-16, Apt. 14:8-10. Raamatussa parantuminen yhdistetään usein uskoon, Matt. 8:13; 9:29; 17:19,20. Uskoa voi olla sairaalla itsellään, rukoilijalla tai jollakin muulla henkilöllä.

4) Voimalliset teot, 1 Kor. 12:10. Voimalliset teot ylittävät normaali luonnonlait. Jumalalla on mahdollisuus ylittää omat lakinsa. Voimateot ovat ylösnousseen Jeesuksen tekoja, Joh. 14:12-14. Ne edellyttävät oikean suhteen Jumalaan ja ihmisiin, Luuk. 9:52-56. Jumalan voima ei ole riippuvainen meidän voimastamme, 2 Kor. 12:9,10.

5) Profetoimisen lahja, 1 Kor. 12:10. Profetia on jumalallinen ilmoitus, joka voi koskea menneisyyttä, nykyisyyttä tai tulevaisuutta. Profetoivat puhuvat "rakennukseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi", 1 Kor. 14:3.

6) Lahja arvostella henkiä, 1 Kor. 12:10. Lahja on yliluonnollinen ilmestys henkien valtakuntaan, kyky paljastaa ne ja niiden suunnitelmat, Matt. 9:3,4, Apt. 8:13,23.Uskovassa ei voi olla riivaajaa. Hänen pahat tekonsa ovat lihan tekoja, Gal. 5:19-21, joista on tehtävä parannus, Room. 8:13.

7) Kielilläpuhumisen ja kielten selittämisen lahjat, 1 Kor. 12:10. Kielilläpuhuminen joko henkikasteen merkkinä tai armolahjana ilmenee siten, että henkilö puhuu Hengen vaikutuksesta sellaista kieltä, jota hän ei muutoin osaa, Apt. 2:7,8. Tällainen kieli voi olla jotakin ymmärrettävää kieltä tai sellaista, jota ei kukaan ymmärrä, 1 Kor. 14:2. Se on tavallisesti rukousta tai ylistystä, 1 Kor. 14:14,15, Room. 8:26,27. Kielilläpuhuminen on puhujan omaa rakentumista varten, 1 Kor. 14:4. Kielilläpuhujien tulee rukoilla kielten selittämisen lahjaa, 1 Kor. 14:13. Tämän lahjan kautta myös seurakunta voi rakentua kielilläpuhumisen välityksellä.

Raamatun Sanan mukaan Pyhä Henki vaikuttaa nyt voimallisesti, Apt. 2:16-20. Uskovien tulee rukoilla armolahjoja, 1 Kor 12:11.