Maailmassa on monenlaisia uskontoja ja uskomuksia. Monet etsivät elämän tarkoitusta ja päämäärää. Vaikka Suomi on ns. kristitty maa, ei monilla kuitenkaan ole selvää käsitystä todellisen kristinuskon asioista ja monenlaisia väärinkäsityksiä löytyy. Seuraavat aiheet ehkä antavat sinulle arvokasta tietoa eräistä uskon ydinkysymyksistä. Selaile - lue - ja löydä todellinen elämän sisältö

Alaotsikot ko sivuilla

1. Mikä Raamattu on?

2. Onko Raamattu tieteellisesti pätevä?

3. Onko Raamatussa ristiriitoja?

4. Tätä minun on vaikea ymmärtää

5. Miksi ihmiset tulkitsevat Raamattua monella tavalla?

6. Miten Raamattu avautuu?

7. Miten voin kohdata Raamatun Jumalan?

Vaikka Raamattu on vanha, se on edelleen maailman luetuin ja eniten käännetty kirja. Miksi? Siksi, että siinä ei ole vain ihmisten ajatuksia Jumalasta vaan myös Jumalan ajatuksia ihmisestä. Ihmiset ovat sen kirjoittaneet, mutta sen takana on - yllätys, yllätys - Jumalan Pyhän Hengen ohjaus. Tästä syystä se ei olekaan mikä tahansa kirja. Tätä mm nykyajan "historiallis-kriittinen" tutkimus ei tunnusta ja joutuu täysin harhateille

Raamatussa on historiallisen, runollisen ja opettavan tekstin ohella mm. profetiaa. Profetian avulla siellä voidaan kuvata maailman luominen, joka tapahtuman silminnäkijöiden puutteessa olisi muuten ollut vähän hankalaa. Tämä on nk. taaksepäin suuntautuvaa profetiaa. Tai Raamatussa puhutaan jo ennalta maailmanaikojen lopputapahtumista, joilla kyllä tulee olemaan silminnäkijänsä, mutta jotka eivät vielä Raamatun kirjoittamisen aikaan olleet syntyneetkään. Tätä profetiaa kutsutaan eteenpäin suuntautuvaksi profetiaksi.

Raamattua ei ole varsinaisesti kirjoitettu tieteellistä tutkimusta silmällä pitäen. Raamattu ei ole kiinnostunut kaikesta siitä, mistä yleinen historiankirjoitus kertoo, eikä se siis kerro kaikkea. Raamatun historiankirjoituksella on oma näkökulmansa, pelastushistoriallinen näkökulma. Mutta historiasta kertoessaan Raamattu kuitenkin on luotettava. Vaikka monenlaisia yrityksiä on tehty siirtää Raamatun kertomukset "tarustojen" puolelle, joutuu aito tutkimus kuitenkin kerta toisensa jälkeen toteamaan : "mutta Raamattu on oikeassa".

Raamatussa on myös paljon sellaista ainesta, joka ei ole tieteellisesti todistettavissa tai selitettävissä. Mutta onko meillä ihmisillä tarvetta ja kykyä ymmärtää ja yrittää selittää Kaikkivaltiaan Jumalan, kaiken Luojan, tekoja? Osa Raamatun tapahtumista ylittää tavallisen, tutkittavissa olevan historian kulun. Mutta se ei tee Raamattua vähemmän luotettavaksi. Maailmankaikkeuden Luojalle on annettava lupa toimia tavalla, joka ylittää ihmisen käsityskyvyn.

3. Onko Raamatussa ristiriitoja?

Joistakin asioista Uusi testamentti (UT) kertoo vähän eri tavalla kuin Vanha testamentti (VT). Ja UT:n sisältä löytyy samoja tapahtumia vähän eri tavalla kirjoitettuna. Esim. evankeliumit - Matteus, Markus, Luukas ja Johannes - eivät keskenään joka kohdassa aivan täsmää. Useimmissa tapauksissa on kysymys siitä, että eri kertojat kuvaavat saman asian hiukan eri näkökulmasta. Vaihtelevathan onnettomuuden silminnäkijätodistuksetkin melkoisesti. Jokaisen kertoma versio on oikea, vain näkökulma on erilainen.

Suomalaisen Raamatun taustalla on käännöstapahtumia: Jeesus puhui arameaksi, evankelistat kirjoittivat kreikaksi ja me luemme suomeksi. Nämä käännökset aiheuttavat epätarkkuuksia.

Kaikista näistä epätarkkuuksista huolimatta Raamatun tekstiä voi pitää kaikilta osin täysin luotettavana. Tämä hiukan jännitteinen tekstiasia ei vähennä Raamatun arvoa vaan juuri tällaisena se kertoo elävästä tapahtumasarjasta. Raamattu ei ole akateemisen komiteatyön tulos.

4. Tätä minun on vaikea ymmärtää

Raamatussa ja varsinkin Vanhassa testamentissa on paljon vaikeita kysymyksiä. Monia loukkaa sen sotaisuus ja raakuus. Ehkä kuitenkin on parempi, että se kertoo asiat sellaisina kuin ne ovat - eikä sellaisina kuin toivoisi niiden olevan. Eikä maailma olekaan noista päivistä muuttunut : elämme aika karussa maailmassa. Itse asiassa VT kertoo meille varoitukseksi mihin ihminen ja kansa joutuu, kun hylätään Jumalan käskyt ja toimitaan omien intressien mukaan.

Vanhan testamentin ensisijainen tehtävä on kertoa siitä pelastuksesta, jonka Jumala valmisti maailmalle. Sen sanoma on siis sama kuin Uuden testamentin. VT vain katsoo keskeisiä pelastustapahtumia eteenpäin. UT kertoo pelastustapahtumista juuri tapahtuneina. VT:ssa on odotus - UT:ssa on täyttymys.

Vanha testamentti on sotaisa, rosoinen kirja. Mutta se kelpasi Jeesukselle ja opetuslapsille. Se oli heidän Raamattunsa.

Moni epäilee Raamatun ihmisjärjelle käsittämättömiä ihmetekoja. Mutta miten Luoja, joka on kaiken suunnitellut ja luonut, ei voisi puuttua asioiden kulkuun poikkeavalla tavalla, kun näin on ollut tarpeen. Ajattele vaikkapa esim. Atk-ohjelmaa, joka tietyissä erikoistilanteissa, toimii täysin normaalista poikkeavalla tavalla. Nykyajan tekniikan kehitys, on saanut aikaan "ihmeitä", joita vielä sata vuotta sitten olisi pidetty täysin mahdottomina.

5. Miksi ihmiset tulkitsevat Raamattua monella tavalla?

Ihmiset ovat erilaisia ja ihmisen kyky käsittää suuria asioita on aika rajallinen. Jokainen katsoo omasta näkökulmastaan ja korostaa niitä asioita, joita itse pitää tärkeinä. Näin Raamattukin on altis erilaisille tulkinnoille.

Tärkeintä on ymmärtää Raamatun äärimmäisen yksinkertainen ydinsanoma: Jeesus on valmistanut pelastuksen. Ihmiset voivat kuulua erilaisiin uskonnollisiin ryhmiin, mutta kaikki ne ihmiset, jotka luottavat Jeesuksen pelastustyöhön, ovat matkalla samaan taivaaseen. Taivaaseen kulkijoilla on erilaisia näkemyksiä siitä, millainen oikea kristitty on. Näkemyksistä voidaan keskustella ja kiistelläkin, mutta tärkeintä on, että uskoo Jeesuksen olevan ainoa pelastaja.

6. Miten Raamattu avautuu?

Raamattu avautuu avaamalla se ja lukemalla sitä uudelleen ja uudelleen. Tietenkin Raamatun sisältö voi jäädä vieläkin kovin suljetuksi. Teksti voi tuntua oudolta ja vaikeatajuiselta. Mutta vain lukemalla siitä voi saada selvän.

Raamatun lukemiseen kannattaa aina yhdistää rukous. Rukoillen luettu sana voi alkaa elää. Raamatusta on lupa etsiä itselleen lohdutusta, neuvoja ja ohjausta.

Raamatunlukijan pitäisi kehittyä sillä tavalla, ettei hän tulkitsisi yksittäisiä jakeita oman mielensä mukaan. On yritettävä tutkia, mistä edellä puhuttiin ja mitä sitä seuraavissa jakeissa sanotaan. Raamatunkohdat on siis ymmärrettävä asiayhteydessään. Näennäisesti ristiriitaisten jakeiden kohdalla on muittenkin raamatunkohtien avulla löydettävä ehjä kokonaisuus. Tämä on joskus työlästä ja vaatii paljon nöyryyttä, mutta silloin syntyy paljon syvempi ymmärrys hengellisiin asioihin

Raamattuun tutustuminen on niin arvokas asia, että sen vuoksi kannattaa nähdä vaivaa. Kannattaa perehtyä sen sanomaan erilaisten opaskirjojen ja hakuteosten avulla. Kuulemalla saarnoja Sana avautuu. Raamattu- ja rukouspiireissä voi yhdessä keskustella. Näin Raamattu avautuu paremmin kuin yksin pohdittaessa.

7. Miten voin kohdata Raamatun Jumalan?

Raamatun tärkein sanoma on sanoma Jeesuksen tekemästä pelastustyöstä. Toinen keskeinen totuus on, että kaikki olemme syntiä tehneet ja olemme "Jumalan kirkautta" vailla.

Raamatun sanoma voidaan siis tällä tavalla jakaa lakiin ja evankeliumiin. Laki kertoo, millainen ihminen on. Evankeliumi kertoo, kuka hänet pelastaa. Jotta voisin kohdata Raamatun Jumalan, minun on otettava jokainen Raamatun käsky, kielto ja ohje täysin vakavasti ilman mitään kompromisseja. Samoin minun on otettava yhtä vakavasti sanoma täydellisestä ja joka hetki voimassaolevasta anteeksiantamuksesta, pelastuksesta. Olen täysin syntinen ja Jumala on täynnä armoa ja totuutta. Tässä jännitekentässä, kaidalla tiellä, kristitty elää. Rukoillen luettu ja kuultu Jumalan sana hoitaa taivastiellä, ja se vie myös perille.

1. Millainen on Jumala?

2. Voidaanko todistaa, että Jumala on olemassa?

3. Miksi Jumala ei näyttäydy?

4. Onko Jumala kaikkivaltias?

5. Millaista olisi maan päällä, jos ei olisi Jumalaa?

6. Miksi ihmiset rukoilevat Jumalaa?

7. Miksi pitää pelätä Jumalaa?

1. Millainen on Jumala?

Ilmeisesti kaikilla ihmisillä on aina ollut jonkinlainen käsitys Jumalasta. Ihmiset ovat halunneet tietää miltä Jumala näyttää. Niinpä luonnonkansat veistivät itselleen jumalien kuvia puusta.

Mitä kristinusko voisi kertoa Jumalasta?

Raamatun mukaan Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Tämä ei tarkoita Jumalan ulkonäköä, koska Jumala ei ole materiaa, vaan näkymättömässä muodossa. Se, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja rakkauden Jumala edellyttää tai hartaasti toivoo vastarakkautta, merkitsee, että niinkuin ihminen on persoona samoin myös Jumala on persoona. Hän ei voi olla jonkinlainen epämääräinen luonnonvoima. Meidän järkemme ei voi kovin hyvin käsittää Jumalaa, koska Hänen majesteettisuutensa ei mahdu ihmisen aivoihin.

Vielä Raamattu kertoo meille jotakin Jumalan olemuksesta. Jumala on rakkaus. Jumala loi maailman rakkauden tähden. Maailmasta piti tulla rakkauden täyttämä paikka. Jumalan ja ihmisen välisen suhteen piti olla rakkaussuhde. Sen piti olla kiintymystä, luottamusta ja kunnioitusta ilman ehtoja. Samaten ihmisten keskinäisten suhteitten piti olla täynnä rakkautta. Syntiinlankeemus turmeli tämän Jumalan unelman.

Jumalan olemukseen kuuluvat myös pyhyys ja oikeudenmukaisuus. Onko Jumala tuomari? Rankaiseeko hän? Koska Jumala on rakkaus, on hän myös ehdottoman oikeudenmukainen. Olisihan aivan mahdotonta, että rakastava Jumala voisi hyväksyä ihmistä kohdanneen vääryyden. Jumalan oikeudenmukaisuudesta on vakavat seuraukset: miten syntinen, vääryyttä tehnyt ihminen voi kestää oikeudenmukaisen Jumalan kasvojen edessä. Jos ihminen ei olisi syntinen, niin hän kokisi, että Jumala on rakastava Isä. Mutta koska hän on syntinen, hän pelkää Jumalan vihaa. Hän pelkää, että hänen rakkaudettomuutensa ja vääryytensä paljastuvat. Oman syntisyytensä tähden ihmiset kokevat, että rakastava Jumala on tuomari.

Luodessaan ihmisen Jumala otti niin suuren riskin, että siihen sisältyi ihmiseksi tuleminen ja helvetillinen kuolema ristillä. Jumala on Raamatun mukaan kärsinyt ihmisten vääristä valinnoista, ja Hän kärsii koska rakastaa.

Jeesuksen, Jumalan Pojan, uhrikuolema näyttää meille, että Jumala rakastaa ihmistä uhrautuvalla rakkaudella. Jumalan poika kärsi synnittömänä synnin seurauksen, kuoleman. Jeesuksen ansiosta saamme kohdata Jumalan, joka ei ole tuomari vaan rakastava isä.

Suuri ongelma olisi kerralla ratkaistu, jos Jumalan olemassaolo voitaisiin pitävästi todistaa. Millaisen vastauksen sitten hyväksyt todisteeksi? Nykyaikainen ihminen voisi ehkä kysyä, voidaanko Jumalan olemassaolo todistaa tieteellisesti?

Jumalaa ei voi nähdä. Tämä yksinkertainen totuus on ongelman lähtökohta. Jumalalla ei siis voida tehdä tieteellisiä kokeita. Seuraavaksi yrittäisimme ehkä tarkastella sitä, minkä voimme nähdä, ja päätyä näiden kautta Jumalaan. Tällaisia päättelyjä tehtiin paljon jo keskiajalla. Koska maailmassa on liikettä, täytyy olla olemassa myös Ensimmäinen liikuttaja. Tai koska maailma on järjestelmällinen kokonaisuus, täynnä älyllisiä olentoja, täytyy olla älyllinen olento eli Jumala. Tai koska ihmisellä on tieto hyvästä ja pahasta, täytyy olla olemassa hyvän korkein muoto, joka on Jumalan hyvyys. Nämä ovat teräviä päätelmiä, mutta ne eivät ikävä kyllä riitä kaikille todisteiksi persoonallisen Jumalan olemassaolosta, saati sitten että tuo Jumala olisi todistettavasti juuri kristittyjen Jumala.

Toisaalta monet ovat pyrkineet osoittamaan, että Jumalaa ei ole olemassa. On vedottu kehitysoppiin. On sanottu, että maailma voidaan selittää ja ymmärtää ilman Jumalaakin. Tällainen kielteinen tieteellinen perustelu on yhtä heikko kuin edellä olleet puolustavat perustelutkin.

Vaikka maailmasta voidaan tietää, mitä täällä on, se ei vielä ratkaise ongelmaa, miksi tämä maailma on olemassa. Vaikka tiede pystyy tutkimaan kaikkea, minkä voi nähdä, se ei pysty päättelemään mitään Jumalasta. Jumala on tieteen ulottumattomissa. Yksinkertaistaen voisi sanoa, että tiede pystyy korkeintaan tutkimaan sitä, miten Jumala loi maailman. Siksi ei olekaan ihme, että tiedemiesten joukossa on useita tunnustavia kristittyjä. He ovat täysin vakuuttuneita siitä, että Jumala on Luoja.

Mikä sitten avuksi, jos todistelut näyttävät johtavan umpikujaan niin kristityt kuin ateistitkin? Voiko mikään vakuuttaa meitä siitä että on olemassa Jumala? Vastaus on yksinkertainen. Meidän pitää itse tutkia, kertooko Raamattu totuuden tästä maailmasta. Onko totta se, mitä Raamattu kertoo ihmisestä?

Jumala puhuu Raamatun sanan kautta. Jos Raamattu kertoo totuuden tästä maailmasta, se johdattaa myös todellisen Jumalan luo.

3. Miksi Jumala ei näyttäydy?

"Suomalainen ei usko ennen kuin näkee." Tuttu lause, eikö totta?

Eivät ihmiset kuitenkaan sen kummemmin uskoisi Jumalaan, vaikka hän näyttäytyisi ihmisille. Jeesuksen opetuslapsilla oli epäilyjä samalla tavalla kuin muillakin ihmisillä. Hekin halusivat nähdä Jumalan: "Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme" (Joh 14:8). Jeesus vastasi yllättävästi: "Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän" (Joh 14:9). Jos siis joku haluaa nähdä Jumalan, hänen tarvitsee vain katsoa, millainen Jeesus on. Tämä on mullistava ajatus. Nythän meidän ei enää tarvitse kysyä, miksi Jumala ei näyttäydy. Jumala on jo näyttäytynyt.

Jeesus halusi selittää vastaustaan. Hän sanoi edelleen: "Niitä sanoja. jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni ja Isä joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen" (Joh 14:10). Jeesuksen teot todistivat Isästä. Jeesus käytti sitä samaa luomisvoimaa, joka oli Isällä. Jumala kasvattaa kehityksen kautta terveen ihmisen, Jeesus paransi ihmisen hetkessä. Jumala kasvattaa viljan hitaasti luonnossa, Jeesus teki ruokkimisihmeen hetkessä. Jeesus ja Jumala tekevät samoja tekoja. Jeesuksen teot todistavat Isästä.

Me voimme siis nähdä Jumalan vain nähdessämme Jeesuksen. Me voimme käsittää vain ihmiseksi tulleen Jumalan. Kaikki muu menee yli käsityskykymme. Jeesus sanoikin: "Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden" (Joh 14:11).

Miten Jumala sallii kaikkia niitä julmuuksia ja epäoikeudenmukaisuuksia, mitkä maailmassa tapahtuvat? Jos Hän kerran on kaikkivaltias, miksi Hän ei puutu asiaan? Onko Hän kaikkivoipa? Siinä monen ihmisen usein hyvin rehellinen kysymys. Kysymykseen voi vastata sekä kyllä ja ei.

Vastaus on kyllä siinä mielessä, että alunperin Hänellä oli kaikki valta. Ennen luomista ei ollut muita olentoja kuin Jumala. hän saattoi tehdä mitä tahansa, eikä mikään vastustanut Häntä.

Vastaus on ei siltä kannalta, että vapaalla tahdolla varustettujen olentojen luomisen myötä Jumala väistämättä delegoi osan vallastaan luoduillensa. Hän halusi ihmisen, joka ei olisi kaikessa vain tottelevainen "robotti". Hän halusi suhteen, joka perustuisi vapaudessa toimivaan rakkaussuhteeseen, koska ainoastaan siinä Jumalan rakkaus toteutuu. Tämä merkitsee, että ihmisellä on vapaus tehdä omia ratkaisuja erilaisissa valintatilanteissa. Näin oli syntiinlankeemuksessa ja niin on ollut kautta aikojen. Jumala sallii meidän tehdä vääriäkin ratkaisuja, vaikka ne eivät läheskään aina ole Jumalan tahdon mukaisia. Seurauksista joudumme itse ja kanssamme moni muukin kärsimään, koska "mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää". Jumala ei aina ota meitä ihmisiä "niskasta kiinni rötöksistämme" , vaan rakkaudella Hän kutsuu meidät pelastukseen Jeesuksen sovitustyön kautta. Ja taas ihminen usein tekee väärän ratkaisun ja kieltäytyy ja kierre jatkuu. Mutta Jumala on rakkaus ja haluaa katkaista nämä kierteet.

Tämän "vallanluovutuksen" Jumala tekee puhtaasti omasta tahdostaan. Jos Jumalan valta onkin rajallinen, se on siksi, että Hän on niin päättänyt.

Kuitenkin Jumala on "vallassa" ja ohjaa ihmiskuntaa kohti sunnittelemaansa päämäärää, joka meille näytetään Raamatun profetioissa. Sen takia meidän ei tarvitse masentua. Me saamme kuuliaisina kulkea Jumalan johdatuksessa. "Hän johdattaa, kun he rukoillen kulkevat". Niin paljon valtaa kuin Saatanalla onkin tänä päivänä, Jumalan lopullisen tarkoituksen - se, että luomakunta on kerran rakkausyhteydessä Häneen - toteutuminen ei ole koskaan uhattuna.

On monia ihmisiä, jotka eivät usko Jumalaan. Heistä voisi sanoa, että he elävät maan päällä ilman Jumalaa. Heidän elämänsä ei näytä olevan sen kummallisempaa kuin kristittyjenkään elämä. Tarvitaanko elämiseen Jumala?

Jos ei olisi Jumalaa, pitäisi kaikki asiat päätellä luonnonilmiöistä. Eihän olisi olemassa muuta kuin luonto, ja luonnon osahan ihminenkin on. Mitkä sitten ovat elämän periaatteet luonnossa? Tärkeimpiä periaatteita on vahvemman oikeus. Luonnossa on ankara kilpailu eloonjäämisestä, heikot yksilöt häviävät. Voimakkaat pärjäävät hyvin syömällä heikompia. Niin kai pitäisi olla ihmistenkin kesken Mutta sopiiko tämä meille?

Mitä pitäisi ajatella sodista, joissa voimakkaampi valtaa heikomman? Tai murhista ja ryöstöistä? Miksi ihminen ei sopeudu muuhun luontoon ja hyväksyy vahvemman oikeutta. Mitä pitäisi ajatella tuhansien lasten nälkäkuolemasta? Eikö luonto säätele sopivasti eläintenkin määrää: ylimääräiset ja heikot kuolevat pois ja lopuille riittää ruokaa.

Ihminen ei kuitenkaan sopeudu tai alistu elämään muun luonnon lailla. Ihminen vaatii oikeutta, vaikka käykin sotia, sortaa ja murhaa. Tässä on ihmisen suuri ristiriita. Me riistämme muita, mutta muut eivät saa riistää meitä. Me saamme tehdä mitä tahdomme, mutta muilta vaadimme oikeudenmukaisuutta. Mitä tästä pitäisi ajatella?

Ihminen on työntänyt Jumalan pois valtaistuimelta ja istunut itse tilalle. Ihminen vaatii, että häntä kohdellaan ja kunnioitetaan kuin Jumalaa. Hän luulee, että hänellä on oikeus käyttää rajatonta valtaansa muihin ihmisiin. Tässä hän tekee suuren erehdyksen. Jumala voi käyttää rajatonta valtaansa ihmisiin, koska hän rakkaudessaan tahtoo ihmisen hyvää. Kun taas ihminen kahmii vain itselleen hyvää - ja antaa muiden kärsiä.

Katso avoimin silmin tätä maailmaa. Ihmisistä on tullut pikkujumalia ja hirmuhallitsijoita. Jumalan paratiisista on tullut maanpäällinen helvetti. Jos ei olisi Jumalaa, tällä maailmalla ei olisi mitään toivoa.

6. Miksi ihmiset rukoilevat Jumalaa?

Rukous näyttää kuuluvan uskon olemukseen. Buddhalaiset rukoilevat, islamilaiset rukoilevat, shintolaiset rukoilevat - ja kristityt rukoilevat. Mitä kristittyjen rukous oikein merkitsee? Onko se Jumalan lepyttämistä vai onnen pyytämistä, kuten yleensä uskonnoissa. Pitäisikö aina hätätilanteissa rukoilla? Entä muulloin?

Jeesus opetti rukouksesta jotain hyvin merkittävää. Rukous on uskovaisen yhteyttä persoonalliseen Jumalaan. Rukouksessa saa Jumalaa sanoa Isäksi. Jumala on läheinen. Rukous ei tarkoita tilauslistan lähettämistä Taivaalliseen tavarataloon. Rukouksessa me lähestymme elävää Jumalaa ja hän lähestyy meitä.

Eikö Jumala tiedä kaikkea jo etukäteen? Näin voisi helposti yrittää turhentaa koko rukoilemisen. Mutta tuollainen ajatushan on aivan persoonaton ja konemainen. Ei meidän elämäämme ole ennalta määrätty. Me joudumme aina elämässämme uusiin tilanteisiin, kohtaamme uusia ongelmia, joudumme valitsemaan. Näissä kaikissa saamme olla yhteydessä Jumalaan.

Rukouksessa pyydämme, että hänen tahtonsa tapahtuisi. Silloin kun Jumalan tahto tapahtuu, toteutuu rakkaus tässä maailmassa. Rukous on vaarallinenkin asia, koska siinä pyydämme Jumalaa tulemaan mukaan suunnitelmiimme, ja Jumala saattaakin muuttaa suunnitelmamme. Meidän tahtomme kun ei aina edistä rakkautta. Järkemme ei voi käsittää, miksi kaikki asiat eivät korjaannu hyviksi tässä elämässä. Moni sairas voi mielestään turhaan rukoilla vuosikausia sairautensa tähden. Silloin pohdimme, miksi Jumala ei vastaa. Me emme voi täysin tietää sitä salattua tapaa, jolla Jumala toimii tässä syntiinlankeemuksen maailmassa. Raamatun mukaan saamme kuitenkin luottaa siihen, että Jumala kuulee rukouksen ja tietää tilanteemme. Hän vastaa rukouksiin tavalla, joka on meille hyväksi.

7. Miksi pitää pelätä Jumalaa?

Pelko on sana, joka on helppo ymmärtää väärin. Useita lapsia on peloteltu Jumalan rangaistuksella. Mutta Raamattu ei tarkoita jumalanpelolla mitään sellaista.

Vanhasta testamentista voimme lukea, miten Jumala puhui profeetallisissa ilmestyksissä Moosekselle. Jumala käytti sanaa pelko näin:

"Mitä Herra sinun Jumalasi, sinulta muuta vaatii, kuin että pelkäät Herraa, sinun Jumalaasi, että aina vaellat hänen teitänsä ja rakastat häntä, ja että palvelet Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, noudattaen Herran käskyjä ja säädöksiä, jotka minä sinulle tänä päivänä annan, että menestyisit". 5 Moos 10:12-13

Tästä on samalla helppo päätellä, millainen on ihminen, joka ei pelkää Jumalaa. Hän ei rakasta Jumalaa eikä hän toteuta lähimmäisenrakkautta. Päinvastoin, hän on tehnyt itsestään oman maailmansa keskuksen.

Meidän ei tarvitse pelätä Jumalaa siksi, että hän olisi jotenkin ilkeämielinen tai kauhistuttava. Meidän pitää pelätä sitä, että eksymme tai tietoisesti Iähdemme pois Jumalan luota.

Jos emme elä Jumalan tahdon mukaan, eli rakkauden mukaan, joudumme todella pelkäämään Jumalaa syyllisyyden tähden. Tämä ei kuitenkaan ole sitä pelkoa, mitä Jumala tahtoo. Jumala tahtoo vapauttaa kaikesta syyllisyydestä ja kutsua rakkautensa piiriin. Jeesuksen anteeksi- antamus on niin suuri ja täydellinen, että se karkottaa pelon ja kuljettaa rakastavan Isän luokse.

"Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa." 1 Joh 4:18

1. Mikä tai kuka Jeesus oli?

2. Syntyikö Jeesus todella neitseestä?

3. Ovatko Jeesus ja Jumala sama olento?

4. Mihin perustuivat Jeesuksen ihmeteot?

5. Oliko Jeesus "valaistunut"?

6. Mistä tiedetään, että Jeesus on Vapahtaja?

7. Vääristelevätkö evankeliumit kuvaa Jeesuksesta?

8. Miksi Jeesus kuoli?

9. Varastettiinko Jeesuksen ruumis?

10. Miksi Jeesukseenkin pitää uskoa?

11. Eikö ole moraalitonta heittää synnit Jeesuksen niskaan?

12. Voiko Jeesus auttaa syntistä ihmistä?

1. Mikä tai kuka Jeesus oli?

Moni ajattelee, että Jeesus oli vain hyvä ihminen. Hänet asetetaan mielellään »suurten» miesten, suurten ajattelijoiden joukkoon. Jeesuksen moraalin sanotaan sopivan hyväksi esimerkiksi kaikille ihmisille.

Tämä on sovinnainen ja miellyttävä kuva Jeesuksesta. Mutta Raamattu kertoo meille myös, että Jeesuksen julistuksen ydinkohtia oli se, että hän väitti olevansa Jumalan lupaama Messias. Hän väitti Vanhan testamentin lupausten toteutuvan omassa toiminnassaan. Jeesus julisti, että Messias on Jumalan poika ja että Jumala herättää hänet kuolleista. Jeesuksen opetuslapsetkin ihmettelivät tällaista puhetta. Kun Jeesus sitten otettiin kiinni ja ristiinnaulittiin, kaikki ajattelivat, että Jeesus oli valehdellut. Pettymys oli suuri. Lähin opetuslapsi Pietarikin kielsi Jeesuksen. Jeesuksen synnyttämä liike romahti.

Mikä sitten muutti tilanteen? Miten nämä pettyneet ja pelokkaat Jeesuksen seuraajat muuttuivat rohkeiksi evankeliumin julistajiksi, jotka antoivat ennemmin kiduttaa itseään ja kärsivät, kuin että olisivat kieltäneet Jeesuksen? Syy on yksinkertainen. Jumala herätti Jeesuksen kuolleista. Jeesus on todellakin Messias ja Jumalan Poika.

2. Syntyikö Jeesus todella neitseestä?

Raamattu sanoo, että Jeesus on Jumalan Poika. Kuitenkin Maria ja Joosef ovat hänen vanhempansa. Miten tämä on mahdollista? Onko Jeesus todella neitseestä syntynyt?

Ylösnousemus osoitti, että Jeesus on Messias ja Jumalan Poika. Tästä nousee monia kysymyksiä. Mitä merkitsee se, että Jeesus on Jumalan Poika? Onko hän ollenkaan ihminen? Mitä tarkoittaa Raamatun puhe siitä, että Jeesus syntyi Pyhästä Hengestä?

Raamattu kertoo, että Maria tuli raskaaksi Pyhästä Hengestä Tämä on asia, jota emme voi järjellä käsittää. Me tunnemme hedelmöitymisen biologiaa ja tiedämme, että normaalissa hedelmöitymisessä tarvitaan miehen sukusolu. Jeesuksen elämän syntyminen on meille ihme. (Tosin se ei ole suurempi ihme kuin se, että elämää ylipäätään on olemassa. Sehän on yhä arvoitus tiedemiehille, koska edes evoluutioteoria ei selitä kaikkea.) Jumala on vaikuttanut Jeesuksen luonnollisen syntymisen samoin kuin hän on vaikuttanut Jeesuksen "toisen" syntymisen kuolleista, joka tapahtui kun hän nousi kuolleista.

Jeesus on syntynyt Jumalasta ja tullut ihmiseksi neitsyt Mariasta. Paavali opettaa, että "kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset" (Gal 4:4 5).

3. Ovatko Jeesus ja Jumala sama olento?

Onko Jeesus Jumala vai häntä alempi?

Jo kirkon ensimmäisinä vuosisatoina pohdittiin paljon Jeesuksen ja Jumalan olemusta. Silloin haluttiin selvittää se, miten Jeesus saattoi olla Jumala. Siksi puhuttiin Jumalan kolmiyhteydestä.

Jumalan kolmiyhteys tarkoittaa sitä, että yksi Jumala on kolme persoonaa. Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Me emme voi tätä täysin käsittää, koska ihmiset ymmärtävät toisensa vain yksittäisinä persoonina. Voimme kuitenkin nähdä ja ymmärtää sen, miten Jumala on kohdattu. Vanhan testamentin israelilaiset kohtasivat Isän Jumalan jumalanpalveluksessaan. Jeesuksen aikalaiset taas kohtasivat Jumalan Jeesuksessa. Me kohtaamme Jumalan Pyhässä Hengessä, joka toimii seurakunnassa Sanan kautta.

Jumalan persoonat ovat erillisiä, mutta niillä on yksi ja sama olemus. Niillä on sama tahto ja päämäärä, sama rakkaus. Persoonien tehtävät ovat kuitenkin erilaiset. Isä on Luoja ja kaiken ylläpitäjä. Poika on ihmisten syntien sovittaja ja heidän pelastajansa. Pyhä Henki tekee pelastuksen omakohtaiseksi ja auttaa meitä vaelluksessa.

Evankelista Johanneksen mukaan me ihmiset näemme Jumalan Jeesuksessa Kristuksessa. "Joka on nähnyt Pojan, on nähnyt Isän". (Joh 14:9). Pyhä Henki puolestaan johdattaa ihmisen tuntemaan Jeesuksen (Joh 16:14).

Jumalan kolmiyhteys näkyy lisäksi yhdessä yllättävässä asiassa. Jumalahan on nimittäin luonut ihmisen omaksi kuvakseen! Naisen ja miehen sekä heidän yhteydestään syntyvän lapsen "kolmiyhteydessä" näkyy jotain Jumalan olemuksesta ja rakkaudesta. Jumala on elämän ja rakkauden lähde. Siispä Jumalan kuvalla on kyky rakkauteen ja elämän jatkamiseen.

Ihminenkin on kolmiyhteinen : ruumis, sielu ja henki.

Myöskin luonnossa havaitsemme tämän kolmiyhteyden. Jokaisella alkuaineella on kolme eri olomuotoa erilaisine ominaisuuksineen, esim. vesi voi esiintyä kiinteänä jäänä, juoksevana nesteenä tai haihtuvana höyrynä. Kemiallinen koostumus on sama.

Kristitty voikin hyvin yhtyä erään uskontunnustuksen kuvaukseen Jeesuksesta: "Täydellinen Jumala ja täydellinen ihminen, järjellisellä sielulla ja inhimillisellä ruumiilla".

Tekikö Jeesus oikeita ihmeitä vai oliko hän hypnotisoija? Eivätkö muutkin ole tehneet ihmeitä kuin Jeesus? Ihmeidentekijät kiinnostavat aina ihmisiä kaikkialla.

Mikä Jeesus sitten oli? Oliko hän kansanparantaja? Oliko hän okkultistinen ihmeparantaja? Oliko hän uskonnollinen karismaatikko?

Jeesus on Messias ja on todellinen Jumala. Hän käytti Jumalan luomisvoimaa. Jeesus ei tehnyt mitään temppuja ihmeillä. Hän teki sitä samaa, mitä Isä tekee maailmassa luomistyössään. Isä kasvattaa sikiöstä lapsen ja lapsesta terveen aikuisen. Jeesus puolestaan teki sairaista ihmisistä terveitä ihmisiä. Isä on luonut viljan, joka kasvaa itsestään ja ruokkii meidät ihmiset. Jeesus antaa ruokkimisihmeessä ruokaa nälkäisille Jumalan lapsille.

Jeesuksen ihmeteot todistavat siitä, että hän on todella Jumalan lupaama Messias. Vanhassa testamentissa puhutaan monessa kohdassa näistä lupauksista.

Kun Johannes Kastajan opetuslapset halusivat saada varmuuden Jeesuksesta, tämä vastasi heille: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja mitä näette: sokeat saavat näkönsä, ja rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, ja kuurot kuulevat, ja kuolleet herätetään, ja köyhille julistetaan evankeliumia". (Matt 11:4-5).

Voiko ihmisestäkin tulla eräänlainen Kristus?

Nykyään leviää monenlaisia sekauskontoja. Niissä yhdistetään piirteitä erilaisista uskonnoista. Yksi suosittu tapa näyttää olevan se, että Jeesuksen nimi liitetään hindulaisiin ja buddhalaisiin uskomuksiin. Tällaiset sekavat oppirakennelmat leviävät esimerkiksi joogan harrastajien keskuudessa. Myös teosofia on kauan levittänyt näitä ajatuksia

Itämaisen mallin mukaan puhutaan valaistumisesta eli jonkinlaisesta ihmishengen kehittymisestä korkeampaan tietoisuuteen. Tällaiseen opetukseen liittyy usein vielä ajatus siitä, että ihmisen alkuperä ja olemus on jumalallinen. Valaistunut ihminen tulee tietoiseksi omasta jumaluudestaan. Siksi sekauskontojen kannattajat voivat puhua jopa Jeesuksen jumaluudesta. Ero kristittyihin on tietysti siinä, että Raamatun mukaan ihmiset eivät ole jumalia vaan Jumalan luomistekoja.

Jos kristilliseltä kannalta pohtii, mitä tarkoittaisi ihmisen "tietoisuus" itsestään, se merkitsisi lähinnä sitä, että ihminen tajuaa olevansa syntinen ja syyllinen Jumalan edessä!

6. Mistä tiedetään, että Jeesus on Vapahtaja?

Raamatussa on Jumalan ilmoitus ihmisen pelastamisesta. Vanhan testamentin profeetat kertoivat Jumalan sanomaa ihmisille: ihminen on langennut syntiin. Aadamin ja Eevan kohtalo on meillä kaikilla. Kerran kuitenkin tulee vaimon jälkeläinen, "siemen", joka polkee rikki käärmeen (Jumalan vihollisen) pään. Silloin ihminen pelastetaan. Tästä puhuu jo 1 Moos 3.

Profeetat julistivat, että suuren kuninkaan Daavidin jälkeen tulee kerran sellainen kuningas, jolla on iankaikkinen valta, ja kaikki kansat tulevat hänen luokseen (lue 2 Sam 7). Profeetat julistivat vielä, että tuleva Messias on Jumalan palvelija, joka Pyhän Hengen voimassa kertoo ihmisille evankeliumia, ilosanomaa, sitoo särjettyjä sydämiä, julistaa vangituille vapautusta, avaa sokeiden silmät ja kuurojen korvat (Jes 35 ja 61).

Profeetat julistivat myös, että ihmiset eivät ota tätä Jumalan palvelijaa vastaan, vaan hylkäävät hänet. Häntä piestään ja rangaistaan. Jumalan palvelijan rankaiseminen tapahtuu meidän rikkomustemme tähden. Meidän syntimme saa tuomion hänen kärsimyksessään (Jes 53).

Jeesuksen ajan ihmiset näkivät, että ennustukset toteutuivat. Jeesus osoittautui siksi Messiaaksi, josta Jumala oli satojen vuosien ajan puhunut profeettojen suulla. Koko Uusi testamentti on todistus tästä. Jeesus on Jumalan lupaama Vapahtaja.

7. Vääristelevätkö evankeliumit kuvaa Jeesuksesta?

Miten voidaan todistaa että Jeesus oli olemassa? Eikö tieteellinen tutkimus ole osoittanut, että evankelistat vääristelivät kuvaa Jeesuksesta?

Jeesuksen olemassaoloa ei juurikaan tarvitse todistella. Hänestä puhuvaa kirjallisuutta on säilynyt meille enemmän kuin kenestäkään toisesta samalta ajalta. Tutkijat ovat kyllä olleet varsin eri mieltä siitä, miten Jeesuksesta puhuvat kertomukset ovat säilyneet ihmisten muistissa ja tallentuneet evankeliumikirjoihin. Lähtökohta on kuitenkin siinä, että evankeliumien kirjoittajat ovat keränneet materiaalia niiltä ihmisiltä, jotka ovat itse seuranneet ja kuunnelleet Jeesuksen puheita.

Miksi jotkut tutkijat sitten väittävät, että evankeliumit vääristävät oikean kuvan Jeesuksesta? Se johtuu siitä, että heillä on ennakko-oletus Jeesuksesta. He ajattelevat jo etukäteen, että Jeesus on ollut tietynlainen. Moni ajattelee, että Jeesus ei esimerkiksi voinut tehdä ihmeitä tai hän ei voinut puhua ylösnousemuksesta tai hän ei julistanut olevansa Messias. Tällöin seuraa ristiriita evankeliumien kertomusten kanssa, koska siellä on juuri päinvastaista tietoa

Rehelliselle ajattelijalle on tärkeintä se, mitä Raamattu itse väittää Jeesuksen olevan. Muussa tapauksessa Jeesuksesta muotoillaan sellainen kuin itse halutaan eikä kuvalla ole enää mitään tekemistä Raamatun välittämän kuvan kanssa .

8. Miksi Jeesus kuoli?

Kuka oli syyllinen Jeesuksen kuolemaan? - Varsinaisen kuolemantuomion antoivat roomalaiset, jotka olivat vallanpitäjiä. He kaiketi ajattelivat, että Jeesus oli vastarintaliikkeen sissi, joka olisi syytä saada pois päiviltä.

Kuka Jeesusta sitten syytti? Jeesusta syyttivät juutalaiset uskonnolliset johtohenkilöt siitä, että tämä väitti olevansa kansan vapauttaja, Messias. Ja Jeesuksen aikoihin esiintyi sellaisiakin Messias-ehdokkaita, jotka yrittivät vallankumousta. Jeesuksen toiminta ei kuitenkaan näyttänyt mitenkään liittyvän maalliseen vallankumoukseen.

Miksi juutalaiset sitten syyttivät Jeesusta? Eivätkö he odottaneet Messiasta? Juutalaiset odottivat toisenlaista Messiasta. He odottivat Messiaan tulevan voimalla ja kukistavan kaiken. Heille ei kelvannut nöyrä Messias, kärsivä Messias. He tuomitsivat Jeesuksen jumalanpilkasta (Matt 26:65).

Jeesus opetti, että Messiaalla on hengellinen tehtävä. Kansan Vapahtaja vapauttaa ihmiset synnin tuomiosta ja vie heidät takaisin Isän Jumalan yhteyteen. Tällainen Vapahtaja ei kaikille sopinut. Inhimillisesti katsoen Jeesus siis kuoli kapinoitsijana. Mutta miksi synnitön ihminen, Jumalan Poika, kuolee ihmisen kuoleman? Kuolemahan on synnin palkka ja kuvaa lopullista eroa Jumalasta. Jumalan pyhä oikeudenmukaisuus vaati sovitusta. Jumalan Poika tuli kärsimään synnin rangaistuksen. Jeesusta rangaistiin meidän synneistämme. "Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden... rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi" (Jes 53:5).

Mitä ylösnousemus merkitsee? Nousiko Jeesus todella kuolleista, vai varastettiinko hänen ruumiinsa? Nousiko Jeesus kuolleista vain opetuslasten haaveissa? Eikö meedioillakin ole ilmestyksiä?

Jeesuksen ylösnousemus on maailman merkillisin asia. Jeesus kuoli todellisesti ja hänet haudattiin. Opetuslapsetkin olivat varautuneet vain hautajaisiin. Sapatin jälkeen naiset olivat menossa haudalle voitelemaan ruumiin kansan tavan mukaan. Jeesuksen ruumista ei kuitenkaan löytynyt. Se oli yksinkertaisesti kadonnut.

On aivan varmaa, että Jeesus näyttäytyi opetuslapsille tyhjän haudan jälkeen. Siitä on useita kertomuksia ja todistuksia Uudessa testamentissa. Toivonsa menettäneet opetuslapset saivat uuden ilon ja uuden innon. Kuolema on voitettu. Jeesus on noussut kuolleista! Ensimmäiset kristityt katsoivat olevansa Jeesuksen ylösnousemuksen todistajia Pietan sanoo puheessaan: "Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme." (Apt 2:32).

Ellei Jeesus olisi noussut kuolleista, olisi sen ajan vastustajat kaivaneet esille Jeesuksen ruumiin ja tehneet tyhjäksi apostolien väitteet. Mutta he eivät voineet sitä tehdä. Hallusinaation tai valheen pohjalta evankeliumin voittokulku olisi ollut mahdoton. Mitkä olisi apostolien motiivit olleet? He kaikki saivat kärsiä uskostaan ja monet kokivat martyyrikuoleman.

Jumala herätti Jeesuksen kuolleista uudella tavalla. Jeesuksen ruumis oli uusi ja kuitenkin todellinen ruumis. Jeesus ei ilmestynyt henkenä opetuslapsilleen. Tuomas sai laittaa kätensä naulanjälkiin.

Jumala oli jo Vanhassa testamentissa luvannut Messiaan ylösnousemuksen. Siksi Jeesus saattoi itse jo eläessään puhua ylösnousemuksestaan ja kuninkuudestaan. Ylösnoussut Jeesus sanookin myöhemmin lähetyskäskyssä: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä..." (Matt 28:18)

Jeesus kuoli ristillä kuoleman, joka merkitsi eroa Isästä, Jumalasta. Hän kuoli meidän kuolemamme. Ylösnousemus merkitsee sitä, että Jumala on aloittanut uuden aikakauden. Meidän kannaltamme se merkitsee sitä, että hengellisesti kuolleissa ihmisissä voi alkaa uusi elämä. Uusi elämä Jumalan yhteydessä.

10. Miksi Jeesukseenkin pitää uskoa?

Mihin Jeesusta tarvitaan? Eikö usko Jumalaan riitä? Kun ihmisiä haastatellaan tai tehdään gallupeja, useimmat ilmoittavat uskovansa Jumalaan. Kun asiaa kysytään tarkemmin saadaan vastauksia: uskon omalla tavallani, en usko kuten kirkko opettaa, uskon suureen elämän voimaan, kohtaan Jumalan luonnossa jne. Kun ihmisiltä puolestaan kysytään, uskovatko he Jeesukseen, saadaan vastaukseksi: en usko, Jeesukseen uskovat vain tosiuskovaiset, en tarvitse Jeesusta, pelkkä Jumala riittää minulle jne.

Nämä ovat tietysti kauniin ja fiksun tuntuisia ajatuksia, jotka sopivat tälle ajalle. Jokainen saa itse päättää, mihin uskoo. . Näin ajatteleva ihminen saattaa kuitenkin yllättyä lukiessaan Jeesuksen puheita.

Jeesus sanoi: "Minä olen tie ja totuus ja elämä ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni." (Joh 14:6-7.) Jeesusta ei voikaan niin vain ohittaa. "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus . . . ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne" (Joh 8:12, 24). Ihmisen ongelmat ovat suurempia kuin pelkkiä elämäntyylin valinnan vaikeuksia. "Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä." (Joh 10: 11.) Jeesuksen suhde ihmiseen ei ole pelkkää kiinnostusta. Hän on antanut henkensä meidän tähtemme. Siksi hän voi sanoa: "Minä olen ylösnousemus ja elämä, joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut" (Joh 11:25).

Jeesuksen sanojen edessä jokainen joutuu pohtimaan perimmäisiä kysymyksiä omasta itsestään. "Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen" (Mark 8:35).

Eikö ihmisen pidä itse kantaa vastuunsa ja syyllisyytensä? Nämä ajatukset tulevat suoraan idän uskonnoista. Jälleensyntymisoppiin liittyy ajatus siitä, että ihminen sovittaa syntejään elämästä toiseen. Toisaalta ajatellaan, että ihmisellä on mahdollisuus kehittyä paremmaksi ja päästä korkeammalle tasolle.

Ongelmana on vain se, että ihminen ei synny toiseen elämään. Ihminen kuolee ja maatuu. Vasta ylösnousemuksessa Jumala herättää ihmiset tuomiolle. Kuka silloin uskaltaa kantaa vastuunsa pyhän Jumalan edessä? Syyllisyys paljastuu silloin kaikessa alastomuudessaan.

Paavali opettaa tästä selvästi. "Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi, hänen, joka kantaa kullekin hänen tekojensa mukaan." (Room 2:5 6). Jumala on oikeudenmukainen. Hänen tuomionsa ei ole puolueellinen.

Jumalan laki, josta kymmenen käskyä on hyvä esimerkki, vaatii rakkautta ihmisten välille. Syntiinlangenneessa maailmassa laki tulee tuomioksi meille ihmisille: "että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä" (Room 3:19). Siksi evankeliumi tuo syntiselle ihmisille hyvän sanoman: "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa". (Room 3:23-24).

Meidän syyllisyydentuntomme voivat olla joskus hyvin voimakkaita. Silloin tuntuu siltä, että koko maailma on meitä vastaan ja Jumalakin on meitä vastaan. Näemme myös hyvin syyt syyllisyyteemme. Meillä ei ole mitään, millä puolustaisimme itseämme. Haluamme olla rehellisiä, ja silloin tuntuu siltä, että joudumme kadotukseen.

Sellaisena hetkenä on hyvä muistaa se, että Jeesus tuli etsimään niitä, jotka tuntevat syntinsä ja syyllisyytensä. Jeesuksen ei olisi ollut pakko tulla ihmiseksi ja synnittömänä kärsiä synnin rangaistusta, kuolemaa. Mutta hän teki sen, koska hän rakasti ihmisiä. "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä". (Joh 3:16). "Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi". (2 Kor 5:21).

Meidän osallemme tulee Jeesuksen sovitustyön ansiosta vapaus rangaistuksesta ja sen lisäksi ikuinen elämä.

1. Miten tullaan uskovaiseksi?

2. Kutsuuko Jumala jokaista?

3. Onko uskoon tultava yhtäkkiä?

4. Miten jatkaa kun olet tullut uskoon?

5. Mistä tietää, että on tullut uskoon?

1. Miten tullaan uskovaiseksi?

Uskoon tuleminen tarkoittaa pelastetuksi tulemista, hylätyn hyväksymistä, hengellisesti kuolleen eläväksi tekemistä. Se on pääsemistä oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa.

Syntiinlankeemuksessa Jumalan ja ihmisen välinen suhde muuttui. Me emme enää luonnostamme rakasta Jumalaa, emme halua emmekä voi tehdä hänen tahtoaan. Me emme siis enää koe Jumalan rakkautta ja hänen hyväksymistään.

Mutta Jumala ei muuttunut syntiinlankeemuksessa. Jumala on edelleen ehdottoman pyhä: hän vihaa syntiä ja Hän vaatii tahtonsa täyttämistä ja synnin rankaisemista. Jumala on edelleen myös ehdoton rakkaus: hän rakastaa meitä ja haluaa pelastaa meidät synnistä ja sen seurauksista. Rakkautensa vaatimuksesta Jumala antoi ainoan Poikansa, Jeesuksen. Jeesus täytti meidän sijastamme pyhän Jumalan tahdon. Hän kantoi syntiemme rangaistuksen.

Jeesus on täyttänyt kaikki pääsyvaatimukset. Tie Jumalan luo on avattu. Kaikki on valmista. Siksi Jumala voi pelastaa meidät "yksin armosta uskon kautta Jeesuksen tähden".

Jumala etsii ja kutsuu meitä voidakseen antaa syntimme anteeksi voidakseen lukea armahdustuomion. Me otamme tämän armahdustuomion vastaan uskomalla Jeesukseen.

Usko on vastustuksen lopettamista (= syntien tunnustaminen), Jeesuksen työn vastaanottamista ja luottamista Jumalan lupauksiin. Kun siis uskomme Jeesukseen, saamme syntimme anteeksi ja kelpaamme tällaisenamme Jumalalle. Jumala itse synnyttää meissä tämän uskon.

2. Kutsuuko Jumala jokaista?

Jumala tahtoo jokaisen yhteyteensä. Tämä on ollut jo alunperin hänen tahtonsa. Ensin Jumala lupasi ja sitten myös lähetti Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi. Jumala haluaa jokaisen ihmisen pelastuvan. Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. 1 Tim 2:4

On olemassa ns. yleinen kutsu, joka koskee kaikkia. Tämä kutsu tekee meidät tietoisiksi Jumalasta. Huomaamme, että on järkevää elää hyvää elämää, mutta samalla ymmärrämme, ettei hyväkään elämämme riitä pyhälle Jumalalle. Alamme aavistaa, ettemme vielä oikein tunnekaan Jumalaa. Näemme elämämme tyhjyyden ja päämäärättömyyden.

Tämä yleinen kutsu on ensinnäkin sitä, että käskyjensä avulla Jumala suojelee elämäämme - voidakseen jonakin päivänä pelastaa sen. Vaikka Jumala on antanut ihmiselle valinnan vapauden Hän hallitsee maailmaa ja toteuttaa täällä tahtoaan. Jumalan maailmanhallintaan kuuluvat niin kansojen vaiheet, luonnonjärjestykset kuin myös hänen varjeluksensa. Jumalan tarkoituksena on näin rajoittaa pahan valtaa sekä valmistaa ja johdattaa meitä kohtaamaan pelastuksen evankeliumi.

Toiseksi yleinen kutsu on sitä, että Jumala pitää yllä kristillistä seurakuntaansa, että jokainen saisi kuulla hänen kutsunsa ja pelastuksen evankeliumin. Evankeliumin kuulemista voidaan pitää Jumalan kutsuna jokaiselle.

Sitten on vielä Jumalan henkilökohtainen kutsu. Henkilökohtaisessa kutsussa Pyhä Henki vaikuttaa erityisesti johonkin tiettyyn ihmiseen saadakseen hänet uskomaan evankeliumiin. Tällaista kutsumisen aikaa sanotaan etsikkoajaksi.

Henkilökohtainen kutsu tulee omalletunnollemme emmekä voi olla huomaamatta sitä. Me voimme ottaa vastaan tämän kutsun tai hylätä sen. Jumalan henkilökohtaisen kutsun hylkääminen on vakava asia, sillä emme voi tietää, antaako Jumala elämäämme vielä uuden etsikkoajan.

Jumala esittää henkilökohtaisen kutsun aina Raamatun sanoman avulla. Raamatussa olevan lain (= kaikki se mikä käskee, vaatii, nuhtelee, tuomitsee, asettaa ehtoja) kautta Jumala paljastaa meille syntimme (= väärät teot ja tekemättäjättämiset), syntisyytemme (= sisäiset motiivit, itsekkyys, välinpitämättömyys Jumalasta, kapinallisuus Jumalaa kohtaan) ja kadotustuomion.

Synnin ja syyllisyytemme näkeminen aiheuttaa meissä pelkoa ja sisäistä taistelua. Tässä tuskassa voimme hylätä Jumalan kutsun. Jumala ei kuitenkaan halua hylätä synninhätään joutunutta ihmistä. Hän odottaa, että käännymme hänen puoleensa.

3. Onko uskoon tultava yhtäkkiä?

Uskoontuleminen on Jumalan työtä ihmisessä. Siihen sisältyy erilaisia vaiheita, jotka eivät seuraa toisiaan peräkkäin (kohta 1, 2, 3...), vaan ovat rinnakkaisia. Jumala toimii jokaisessa ihmisessä eri tavalla, persoonallisesti ja oman tarkan aikataulunsa mukaan. Ympäristö, elämäntilanne, luonne, tunne-elämä, tieto ja aikaisemmat kokemukset kristillisestä uskosta vaikuttavat ratkaisevasti siihen, millaiseksi koemme Jumalan työn.

Kun Jumala taivaassa julistaa meille synninpäästön, lukee hyväksemme kaikki Jeesuksen ansiot ja julistaa meidät vanhurskautetuiksi, ei hän tee sitä viivytellen tai vähitellen. Kyllä Jumala siirtää Jeesukseen turvautuvan ihmisen tuomittujen joukosta armahdettujen joukkoon heti ja välittömästi. Tämä suurin ja merkittävin asia tapahtuu taivaassa, ei kokemuksissamme tai tunteissamme.

Kun uskossa otamme vastaan Kristuksen Vapahtajanamme, Jumala ei lue meille syntejämme, vaan antaa ne meille Kristuksen tähden anteeksi. Hän pukee meidät Kristuksen puhtauteen ja pyhyyteen. Näin Jumala vanhurskauttaa meidät. Tämän ilosanoman ymmärtäminen on meille suuri ahaa-elämys Joillekin meistä uskoontulon kokemus on niin raju, ettemme sillä hetkellä ymmärrä ollenkaan sitä, että itse asiassa Jumala on tehnyt meissä työtään jo kauan.

Toisilla taas ei ole suuria kokemuksia. Jotkut kristittyjen kotien lapset eivät ole kokeneet yhtä mullistavaa uskonratkaisua, eivätkä siis tiedä uskoontulemisensa päivää. He saattavat tuntea pelkoa ja epävarmuutta siitä, ovatko he ollenkaan uskossa. Tällaisen ei tarvitse yrittää tulla uskoon, tehdä keinotekoista ratkaisua.

Epävarmuutta ja pelkoa tunteva voi mennä keskustelemaan jonkun Jeesukseen uskovan kanssa. Häneltä epävarma ihminen voi kuulla evankeliumin, joka julistetaan juuri hänelle.

"Hänestä (Jeesuksesta) kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta. Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat." Apt 10:43-44

Uskoontulon jälkeen uusi hengellinen elämä tarvitsee hoitoa, jotta se säilyy tässä kovassa ja pahassa maailmassa. Tärkeimmät toimenpiteet ovat :

- Lue Raamattua rukoillen nöyrällä mielellä ja yritä löytää Jumalan johdatus elämäsi kohdalla

- Rukoile, osallistu rukouskokouksiin

- Lue Raamatun lisäksi myös muuta hyödyllistä hengellistä kirjallisuutta. Pyydä itsellesi vihko "Kristillisen opin perusteet". Lue sieltä erityisesti vesikasteesta ja Pyhän Hengen kasteesta ja armolahjoista.

- Etsi hengellinen koti eli seurakunta, missä pääset kasvamaan uskossa. Osallistu aktiivisesti seurakunnan toimintaan. Etsi oma toimintasektorisi.

-- Tarvittaessa keskustele luotettavan sielunhoitajan kanssa. Tämä on erityisen tärkeä, jos takana on vaikea ja rikkinäinen elämä. Vaikka ihminen hetkessä voi tulla uskoon, niin rikkinäisen sisäisen elämän eheytyminen vie aikaa. Älä masennu tästä !

5. Mistä tietää, että on tullut uskoon?

Niin kuin Pyhä Henki synnyttää uskon Jeesukseen, niin hän myös antaa varmuuden anteeksiantamuksesta. Sydämessämme on paljon epäilyksien ja kiusausten ääniä, jotka yrittävät uskotella meille, että emme ole Jumalan lapsia. Siksi Pyhän Hengen täytyy aivan "huutaa" saadakseen äänensä kuuluville. Joskus nämä kiusausten ja epäilysten äänet ovat niin kovia, ettei Jumalan lapsi kuule Pyhän Hengen todistusta. Pelko ja epätoivo tulevat kiusausten ja epäilysten seuralaisiksi sydämiimme. Tämä ei kuitenkaan ole uskosta luopumista. Jumalan lapsi voi joutua elämään pitkiäkin aikoja epävarmana Jumalan lapseudesta. Tähän epävarmuuteen voi joutua sellainenkin, joka on jo kauan ollut kristitty.

"Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: ‘Abba! Isä!’ " Gal 4:6

"Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia." Room 8:16

Kiusausten ja koettelemusten kautta Jumala haluaa vahvistaa uskoamme Jeesukseen. Jeesus on meidän uskomme varma ja horjumaton perusta. Pyhä Henki ei muuta tunne-elämäämme, vaan muistuttaa meille Jeesuksen sanoja, opettaa Jeesuksesta, auttaa ymmärtämään evankeliumia ja synnyttää luottamusta Jeesukseen.

1. Kehitys ja luominen vastakkain?

2. Voiko kukaan järkevä ihminen uskoa luomiseen?

3. Mikä on ihminen?

4. Minäkö Jumalan kuva?

5. Miksi minä elän?

Miten maailma on syntynyt, miten ihmissuku on ilmestynyt tälle maapallolle? Kysymys on kiinnostanut ihmisiä kaikkina aikoina. Mikä on totuus? Voimmeko löytää totuuden?

Tiedemiehet ovat kehittäneet evoluutio- eli kehitysopin, jonka mukaan kaikki on kehittynyt sattumanvaraisesti miljoonien vuosien aikana. On arvioitu, että maapallon ikä olisi 4,5 miljardia vuotta vanha. Tiedotusvälineissä ja koulukirjoissa kehitysoppi esitetään niinkuin se olisi hyvin johdonmukainen ja kaikilta osin todistettu kehitysprosessi. Pientenkin löytöjen pohjalta on vedetty laajoja johtopäätöksiä. Maallikoille nämä teoriat ovat loppujen lopuksi täysin käsittämättömiä. Ihmiset luottavat niihin, koska se on helpoin tie käsittää ihmisen olemassaoloa. Toinen asia on, ovatko nämä todistelut loogisia, aukottomia tai edes järkeviä.

Kun puhutaan sattumanvaraisesti ohjatusta kehityksestä, on kysymys sellaisista todennäköisyysalueista, että tuskinpa kukaan ymmärtää, mistä on kysymys. Esim. ruumiimme geenit sisältävät jo sellaisen määrän informaatiota, joka luultavasti vastaa tuhansia sivuja tavallisen kirjan tekstiä. Miten ovat "kirjaimet" tässä geeni-informaatiossa voineet järjestäytyä tarkoituksenmukaiseen ja toimintakykyiseen järjestykseen? Todennäköisyys lienee sitä paitsi huomattavan suuri, että "kirjaimet" muodostavat jossakin vaiheessa käskyn, joka tuhoaa koko edellisen kehityksen.

Toinen vaihtoehto löytyy Raamatusta. "Alussa loi Jumala. . . Jumala sanoi ja tapahtui niin. Jumala loi ihmisen . . ." Lue 1 Moos 1 - 2 ! Tässä tarvitaan usko kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Tätä ihmiset ja valtaosa tiedemiehistä välttävät, koska tällainen Jumala on tieteen ulottumattomissa.

Usein nuo kaksi, kehitys ja luominen, on asetettu vastakkain. Toista on pidetty tieteellisenä näkemyksenä, toista ei.

Elämän syntyä tutkittuaan julkaisi Charles Darwin vuonna I859 teoksen "Lajien synty". Siinä hän esitti teorian siitä, että eliölajit ovat kehittyneet vuosimiljoonien kuluessa. Ensin oli vain alkeellisia eliölajeja. joista kehittyi yhä monimuotoisempia.

Darwinin teoria aiheutti henkisen rajumyrskyn. Teoria on kokenut monia muutoksia, mutta elämän vähittäisen kehityksen (eli evoluution) periaatteen takana on edelleen valtaosa tutkijoista.

Nykyään on evoluutioteorian rinnalle äänekkäästi nostettu ns. kreationismi (engl. creation 'luominen'). Kreationistit esittävät, että Raamatun luomiskertomus on otettava kirjaimellisesti. Mitään evoluutiota ei ole. Väitteensä hekin perustelevat tieteen keinoin. Ainakaan toistaiseksi kreationismi ei ole saanut laajaa kannatusta tiedemaailmassa.

Kumoaako sitten evoluutioteoria Raamatun, kuten väitetään? Lähtökohtana on pidettävä sitä, että Jumala paljastaa Raamatussa meille itsestään sen, minkä hän katsoo tarpeelliseksi. Luomiskertomuksessa hän paljastaa itsestään sen, että Hän on tehnyt tyhjästä tämän maailman eli luonut sen. Tämä sanoma on tärkeintä. Miten tämä luomistyö yksityiskohdittain on tapahtunut on meiltä salattu.

Maailman synty on loppujen lopuksi uskon asia enemmän kuin yleensä ajatellaan. On ihmisiä, jotka eivät usko Jumalan olemassaoloon. Maailman synnystä he uskovat, että aine (tai sitä vastaava energia) on aina ollut, se on ikuista. Mutta miten rajallisella aineella voisi olla sellainen rajaton ominaisuus kuin ikuinen olemassaolo.

Sitten on niitä, jotka uskovat, että Jumala on. Maailman synnystä he uskovat, että ikuisesti olemassa ollut onkin Jumala, ei aine. Tämä ikuinen Jumala on tyhjästä kutsunut olemaan aineen, tämän "meidän" maailmamme.

Tässä ei käsitellä sen enempää niitä väitteitä ja todisteita, jotka on tuotu esille näiden kahden näkemyssuunnan keskinäisessä taistelussa. Voidaan todeta, että molemmin puolin on tehty "ylilyöntejä" ja yritetty sisällyttää aineksia ja todisteluja, jotka eivät ole asiallisia.

Otetaan esille eräs näkökohta, joka ehkä voi auttaa meitä saamaan jonkin verran selvyyttä tässä monimutkaisessa asiassa.

Ellemme jossakin valinnassamme tunne tai hallitse kaikkia yksityiskohtia, tai nämä ovat osittain ristiriitaisia, joudumme usein kysymään : "Kumpi vaihtoehto näyttää kokonaisuuden kannalta paremmalta ja järkevämmältä"? Tältä pohjalta teemme sitten ratkaisumme.

Tarkastelkaamme pientä osaa tästä luomakunnasta, ihmistä. Vertaamme häntä nykyaikaiseen monimutkaiseen kemialliseen prosessilaitokseen. Ihminen onkin itse asiassa tällainen kemiallinen tuotantolaitos. Ruumiimme tuottaa suuren määrän kemiallisia yhdisteitä, jotta kaikki pystyisi toimimaan. Määrät tosin eivät ole suuria, mutta moninaisuudessaan ja monimutkaisuudessaan ne ylittävät ne saavutukset, joihin valtava kemiallinen teollisuuslaitos pystyy.

Ruumiimme on myös varustettu omalla "voimalaitoksella", joka tuottaa voimaa ja lämpöä meille. Polttoaineena käytämme monenlaisia ravinto-aineita. Ruumiissamme on suuri putkiverkosto, joka ulottuu jokaiseen paikkaan. Verenkierto hoitaa sekä ruoka- että jätekuljetukset. Tätä kuljetusta hoitaa pumppu, joka lakkaamatta ilman huoltoväliä toimii jopa 70 - 90 vuotta.

Pieni "prosessiteollisuutemme" on myös varustettu erittäin korkeatasoisella instrumentoinnilla. Silmän näkökyky, korvan kuulokyky sekä maku-, haju-, ja tuntoaistit ovat tänäkin päivänä lähes lyömättömiä valtavasta teknillisestä kehityksestä huolimatta. Onko lisäksi kuudes aisti?

Meillä on myös pitkälle kehittynyt tietokone, joka rekisteröi valtavaa määrää vaikutelmia ja ohjaa sitä varsin monimutkaista automatiikkaa, jonka avulla yleensä pysymme elossa ja voimme hoitaa jokapäiväisiä askareitamme.

Olemme niin tottuneet kaikkeen tähän, että useimmiten reagoimme vasta, kun jokin asia pettää. Toisin sanoen me elämme ja toimimme ajattelematta ylipäänsä, miten kaikki on mahdollista. Jos ymmärryksemme olisi edellytyksenä elämisen toimintoihimme, joutuisimme toteamaan, että elämämme on täysin järjetöntä, johon me emme missään tapauksessa voi uskoa.

Mutta on myös monenlaisia eroavaisuuksia, kuten esim. ihmisen vaisto, tunteet tai ihmisen lisääntymiskyky, mikä on vain kaukainen haave monessa tämän päivän teollisuudessa.

Lopputulos tästä vertailusta on, että tavallinen ihminen on paljon mutkikkaampi ja pidemmälle kehittynyt olento kuin kaikkein pisimmälle kehitetty teollisuus, johon on tarvittu valtavia kehitysresursseja. Jos nyt kehitysopin kannattajien mielestä ihminen on ihan sattumalta, ilman Luojaa kehittynyt tyhjästä, niin pitäisi olla paljon yksinkertaisempaa ja loogisempaa ajatella, että jokin teollisuuslaitos kehittyisi tyhjästä ilman tutkijoiden, suunnittelijoiden, laitevalmistajien ja rakentajien apua.

Kaikkihan me tiedämme miten valtavasti kaikenlaisia resursseja on tarvittu ja edelleen tarvitaan tekniikan kehittämiseen. Jokaisen kaupassa olevan tavaran takana on valtavasti kehittämis- ja valmistamistyötä. Tuntuu siltä, että vain kehitysopin kannattajat uskaltavat väittää asioita, jotka sotivat tätä yksinkertaista ajattelutapaa vastaan.

3. Mikä on ihminen?

Luomiskertomusta lukiessasi huomasit ehkä, että Jumala myös arvioi työnsä tulokset. Monessa kohdassa todetaan: "Ja Jumala näki, että se oli sangen hyvä." Loppujen lopuksi hän arvioi kaikkea tekemäänsä todeten sen hyväksi. Siihen hyvään kuului koko luomakunta, ihminenkin. Paha ei alunperin kuulunut tähän maailmaan, vaan tuli tänne ihmisen kapinan seurauksena.

Ihminen on ongelma. Monessa suhteessa ihminen kuuluukin eläinkuntaan. Myös Raamattu korostaa ihmisen yhteyttä muuhun luomakuntaan. Luomiskertomuksessa tämä tulee esille, kun todetaan: "Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen..." Olemme osa maailmanlaajaa alkuaineiden kiertoa. Ihmisessä olevat alkuaineet sisältyvät kouralliseen multaa. "Maasta sinä olet tullut. Maaksi sinun pitää jälleen tuleman." Tulee mieleen psalmissa 8 oleva kohta: " . . . mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi. että pidät hänestä huolen?" Mutta meistä tuskin kukaan suostuu olemaan vain viettiensä ja vaistojensa varassa elävä, halpahintainen eläin vailla minuutta. Ainakin kuvittelemme olevamme jotakin enemmän.

Luonnontieteilijät katsovat, että ihmisen erottaa muusta eläinkunnasta kaksi asiaa: työkalujen valmistus ja käyttö sekä puhekieli. Raamatun mukaan ihmisen ero muuhun luomakuntaan on vielä radikaalimpi: ihminen on ainoa olento, joka voi olla yhteydessä Jumalaan.

4. Minäkö Jumalan kuva?

Onko Jumala ihmisen näköinen, jos kerran ihminen on Jumalan kuva?

Tuo "Jumalan kuva" on tärkeä ilmaus ihmisestä . Me emme ole mitä tahansa sokean sattuman tuotteita, vaan Jumalan omaksi kuvakseen tekemiä ihmisiä. Vaikeampaa on sitten ymmärtää, mitä tuo Jumalan kuva todella tarkoittaa.

Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, mutta sen ei tarvitse merkitä sitä, että Jumala on samanlainen kuin me. Sitä selvittäköön seuraava esimerkki:

Parhaan kaverisi kuva komeilee suuren viikkolehden kannessa. Kuva kertoo hänen kasvonpiirteensä, silmien ja tukan värin ja jotain muuta pientä hänen ulkonäöstään. Kuvan perusteella ei kuitenkaan voi sanoa mitään tarkkaa hänen luonteestaan, harrastuksistaan, äänestään.

Pahin väärinymmärrys lienee se, että ihminen ymmärretään Jumalan kopioksi, näköispatsaaksi henkisellä tasolla. Ja sitten todetaan: "Jos Jumala on sellainen kuin ihminen, niin .... " Jatko vaihtelee, mutta aina sen sävy on kielteinen.

Me vain heijastelemme sitä, mitä Jumala on. Jumala ei hyväksy mitään väärää. Mutta meidän kykymme valita oikean ja väärän välillä on pilaantunut. Jumalan kuvan sirpaleet näkyvät siinä, että me ylipäänsä pohdimme tällaista ongelmaa.

Jumala on rakkaus. Rakkaus on pohjimmiltaan epäitsekästä toimintaa toisten hyväksi. Koneet voittavat meidät monessa asiassa (voima, nopeus, tietojenkäsittelykyky, mittaustarkkuus), mutta ne eivät pysty rakastamaan. Lemmikkieläimet voivat kiintyä omistajaansa, mutta nekään eivät pysty rakastamaan. Rakastaminen on Jumalan meille antama aatelismerkki.

Niinkuin kaksi nuorta seurusteluaikana päättävät, haluavatko todella rakastaa toisiaan ja jatkaa elämää yhdessä avioliitossa, on tämä maallinen elämä meille annettu "seurusteluaika", jolloin me valitsemme haluammeko rakastaa Jumalaa ja kerran taivaassa ikuisesti olla Hänen luonansa.

Jumala on antanut jokaiselle persoonallisuuden. Minä olen mitätön, alle miljardisosa ihmiskunnasta, mutta silti olen minä; tämännäköinen mutta sentään oma persoonani. Olen Jumalalle tärkeä juuri tällaisena. Minulla on arvo minuna, ei sen tähden mitä osaan tai jaksan tehdä, mitä omistan tai miltä näytän.

Ihmisen pohjimmainen arvo on siinä, että hän on Jumalan kuva. Pahimmassakin konnassa, epämuodostuneessa vauvassa tai muistinsa menettäneessä vanhuksessa on Jumalan kuva. Siksi jokainen ihminen on arvokas.

5. Miksi minä elän?

Jumala loi ihmisen olemaan oma kuvansa. Hän antoi ihmiselle myös tehtävän: "Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä." Tuosta Jumalan antamasta tehtävästä on syytä ottaa esille kaksi seikkaa:

Ensinnäkin tämä maailma on Jumalan, mutta ihmisellä on siihen käyttöoikeus . Me saamme viljellä maata, louhia malmeja, kulkea paikasta toiseen, käydä kauppaa ja tuottaa tarvittavaa energiaa. Siinä suhteessa olemme - hienosti sanottuna - luomakunnan herroja.

Toiseksi olemme Jumalalle vastuussa toimistamme hänen maailmassaan. Vastuu tekemisistämme koskee yhtälailla suhteitamme toisiin ihmisiin kuin luonnon hyväksikäyttöäkin. Eläimet eivät ole vastuussa teoistaan, ihminen on. Mikä on elämän tarkoitus? Käydä koulua, tehdä työtä, syödä ja nukkua? Auttaa muita vai tavoitella mahdollisimman suurta nautintoa? Hoitaa ihmissuhteita, luoda taidetta tai huvitella (elän vain viikonloppuisin!)? Hyviä ja tärkeitä asioita jokainen. Mutta eivät ne riitä elämisen tarkoitukseksi, koska ne perustuvat ihmisen omaan tekemiseen ja yrittämiseen.

Vammainen, sairas, vanha tai väsynyt ei välttämättä pysty tekemään mitään sellaista, mikä voisi antaa hänen elämälleen tarkoituksen. Onko hänen elämänsä sitten tarkoituksetonta? Henki pois? Ja miksi monet tehokkaat, suositut tai vapaa- aikanaan huikeasti irrottelevat ihmiset kokevat elämänsä tarkoituksettomaksi jopa itsemurhaan asti?

Jumala loi ihmisen, että ihminen Jumalaa rakastaen eläisi Jumalan yhteydessä. Yhteys Jumalaan on ihmisen elämän tarkoitus. Tuo yhteys puuttuu nykyään useimmilta ihmisiltä. Siksi niin monet kokevat elämänsä olevan vailla tarkoitusta. Yhteys Jumalaan ei riipu ihmisen omasta suorituskyvystä. Siihen on mahdollisuus jokaisella, vammaisella, sairaalla, vanhalla ja väsyneelläkin.

1. Pahan alkujuuret

2. Mitä on synti?

3. Miten kristityn pitäisi elää?

Kaiken sen pahuuden keskellä, mikä maailmassa ympärillämme tapahtuu, monet ovat ymmällä. Mistä kaikki pahuus on tullut? Miksi se saa yhä enemmän valtaa? Eikö mikään voi sitä estää? Miksei hyvä ja rakastava Jumala puuttuu asioihin? Voinko minä mahdollisesti jotain tehdä? Voivatko kristityt jotain tehdä? Kysymyksiä on paljon, emmekä ehkä saa tyydyttäviä vastauksia kaikkiin ongelmiin.

Jumalan luomakunta oli alussa "sangen hyvä". Raamattu kuitenkin antaa vihjeitä (Jes.14:12-21, Hes.28:1-10, ym), että jossakin vaiheessa eräs etevä enkeliruhtinas ylpistyi ja pyrki Jumalan yläpuolelle. Tällöin hän sai melkoisen osan enkelimaailmasta puolelleen. Eedenin puutarhassa tämä paholainen viekotteli ensimmäiset ihmiset syntiin ja sen jälkeen maailma on ollut "perkeleen vallassa".

Pahuuden alkujuuret ovat siis ylpeys, itsekkyys, tottelemattomuus Jumalaa vastaan, vallanhalu. Tuntuuko tutulta? Eikö tämän päivän pahuus maailmassa johdu ihan näistä samoista alkujuurista? Entäs meidän omassa elämässämme? Eikö sielläkin nämä samat voimat usein riehu? Olemme osa syntiin langennutta, kapinoivaa ihmiskuntaa. Jos siis olisit ollut Aadam tai Eeva, olisit tehnyt saman virheen kuin he, olisit kieltäytynyt tottelemasta Jumalaa.

Pahalla on taipumus levittää pahaa, sekä yksilön kohdalla että yhteisössä. Se toimii lumivyöryn tavoin. Tämä on selvästi havaittavissa tämän päivän maailmassa. Tästä Raamattukin puhuu.

2. Mitä on synti?

Me ihmiset jaamme synnit pieniin ja suuriin synteihin. Suuria ovat ryöstöt, murhat ja raiskaukset. Pieniä ovat veronpimitykset, abortit, valheet. Ja kepposia, tuskin edes syntejä ovat lunttaukset, pinnaukset, omenavarkaudet. Sellaisista ikävistä asioista kuten kateus, ahneus, ylpeys me tuskin kannamme huolta.

Suomen lain edessä ja ihmissuhteissamme voimme kyllä nähdä, että synneillä on suuri ero. Suomen laki ei edes tunne rikosta nimeltä ahneus, kun taas varkaudesta ja ryöstöstä saa rangaistuksen. Näyttää siis siltä, että emme tuota kovinkaan suurta vahinkoa muille ihmisille, jos syvällä sisimmässämme kadehdimme heitä. Tuottaisimme heille enemmän harmia, jos jakaisimme omavaltaisesti heidän kadehdittavan omaisuutensa.

Loogillisesti ajatellen kaikkein suurin synti on kaikkein tärkeimmän käskyn rikkominen. Jeesuksen mukaan kaikkein suurin käsky on :" 'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.' ja toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’ ". Matt 22:37-39 Tämän edessä olemme kaikki suuria syntisiä.

Jumalan edessä jako ei tapahdukaan "suur- ja piensyntisten" välillä. Jumalan edessä olemme joko kokonaan armahdettuja tai kokonaan syntisiä. Jumala on täysin pyhä. Hänelle ei kelpaa mikään puolinainen - tai edes pikkuisen - syntinen. Jumala vaatii täydellisyyttä. Myöskään Kristus ei jakanut syntejämme suuriin ja pieniin synteihin. Raamattu ei sano hänen sovittaneen nämä ja jättäneen sovittamatta nuo. Hän sovitti kaikki synnit.

Pyhä Henki, Jumalan Henki, on alkanut toimia meissä silloin, kun pahat tekomme alkavat vaivata meitä ja kun elämämme ilman Jumalaa, kapinallisina, alkaa pelottaa.

Silloin me saamme nöyrtyä Jumalan edessä, tunnustaa syntimme, katua ja pyytää niitä anteeksi. Me saamme Jeesuksen sovitustyön pohjalta ottaa vastaan anteeksiantamuksen, ja Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. (1 Joh 1:9) Koska tämä kapinallinen "minä" edelleen toimii, meidän tulisi huolehtia siitä, että jatkuvasti vaellamme tässä anteeksiantamuksessa ja veren puhdistuksessa.

Sen sijaan meidän tulisi erilaisissa tilanteissa kysyä : Mitä Jeesus tekisi nyt? Voinko tässä kirkastaa Jumalan nimeä? Onko minulla oikeat motiivit? Onko tämä esimerkkinä muille, ehkä heikoimmille kristityille? Rukoillen ja Sanaa tutkien ja ehkä jonkun sielunhoitajan kanssa keskustellen varmasti löydämme vastaukset ongelmiimme.

On vaikeaa toteuttaa sellaista kristillisen elämisen mallia, jossa ei tuntisi koko ajan olevansa lainavaatteissa. Vaikka joudumme huomioimaan myös muita ja heidän suhtautumistaan, niin kristityn elämän ei pitäisikään olla toisten kristittyjen jäljittelyä. Kristittynä eläminen ei ole tiettyjen asioiden tekemistä ja toisten tekemättä jättämistä. Se on kahden persoonan rakkaudellinen suhde. Luoja ja luotu, armahtaja ja armahdettu, Isä ja lapsi elävät persoonallisessa suhteessa. Tämä suhde vapauttaa meidät ihmisten mielipiteiden pakkopaidasta. Olemme vastuussa teoistamme vain Jumalalle.

Olemme siis vapaita. Mutta emme vapaita tekemään, mitä itse tahdomme. Olemme vapaita toteuttamaan Jumalan tahtoa, rakastamaan häntä ja toisia ihmisiä. Tämä on vastuullista vapautta.

Kristityn elämä ei siis ole toisten kristittyjen jäljittelyä. Me emme ole mitään halpoja jäljennöksiä. Kristityn elämässä on paljon seurustelua Kristuksen kanssa. Tästä seurustelusta seuraa se, että kristitty haluaa olla Herransa kaltainen, haluaa muistuttaa Herraansa: olla rehellinen, ystävällinen, oikeudenmukainen ja anteeksiantavainen.

1. Millainen on tosiuskovainen?

2. Miten muut suhtautuvat kristittyihin?

3. Eikö voisi olla uskovainen salaa?

4. Voiko uskovaisellakin olla kärsimyksiä?

5. Rajoittaako usko harrastuksia?

6. Kuinka usein uskovaiset tekevät syntiä?

7. Miksi uskovaiset pelottelevat kadotuksella ja tyrkyttävät uskoaan?

8. Eikö voisi olla kristitty ilman Raamattua ja Jeesusta?

Kysypä sitä, ja saat varmasti vastaukseksi hyvien ominaisuuksien luettelon: rehellinen, auttavainen, toisia rakastava, hienotunteinen. Tai sellainen, joka ei juo, ei käytä huume-aineita, ei kiroile eikä harrasta irrallisia sukupuolisuhteita. Tai ehkä ihminen, joka käy kirkossa, tukee lähetystyötä, antaa rahaa nälkää näkeville ja kertoo muillekin uskostaan. Lyhyesti sanottuna sellainen, joka ei tee syntiä.

Jos kysyt asiaa joltakin kristityltä, saatat saada erilaisen vastauksen. Vastauksessa ei kerrota, mitä uskovainen tekee tai on tekemättä. Uskovainen luultavasti kertoo, mitä Jumala on tehnyt ja tekee hänelle - ja hänessä.

Uskovainen on ihminen, jolle Jumala on antanut anteeksi sen, että hän ei ole rehellinen, auttavainen, toisia rakastava, hienotunteinen. On tietysti tarkoitus, että kristitty osoittaa uskoaan käytännössä, soveltaa sitä elämään. Mutta teoista tai ominaisuuksista ei tule koskaan kristityn laatuvaatimuksia. Laadusta vastaa Jumalan Poika, itse Jeesus Kristus .

2. Miten muut suhtautuvat kristittyihin?

Yllättävän monet suhtautuvat myönteisesti. Monet haluavat keskustella ja tietää enemmän. Monet osoittavat kunnioitusta uskonasioita kohtaan.

Toisaalta on aina myös niitä, jotka vastustavat Jumalaa ja kristittyjä - ja tuovat sen myös ilmi. Sitten on tietysti suuri määrä hyväntahtoisen välinpitämätöntä väkeä.

Samantapaista asennoitumista näemme Jeesuksenkin ympärillä.

On vähän vaikea sanoa, miten kaverisi sinuun suhtautuvat jos tulet uskovaiseksi. Mutta älä anna pelon määrätä elämäsi ratkaisuissa. Silloinhan oikeastaan annat toisten päättää puolestasi.

3. Eikö voisi olla uskovainen salaa?

Jokainen ihminen on monien ristiriitojen rikkoma, Osittain tämä rikkinäisyys johtuu ihanteiden ja todellisuuden välisestä ristiriidasta. Ihmisen teot ja elämä eivät aina ole hänen ihanteittensa mukaisia. Jos ihminen uskoo salaa, kertomatta siitä muille, hän oikeastaan kasvattaa tätä kuilua

Usko on kyllä ihmisen sisäinen suhde Jeesukseen, vapaaehtoista kiintymystä häneen. Mutta uskon täytyy oman luonteensa tähden koskettaa koko ihmistä. Se määrää niin ulkoista kuin sisäistäkin elämää. Salainen yksityisuskonto on siis mahdottomuus. Jos uskosi on todellista, se kyllä näkyy. Aito usko näkyy asenteissa ja elämäntavoissa. Se ei yksinkertaisesti voi pysyä salassa. Jeesus sanoi: "Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä." (Matt 5:14.)

4. Voiko uskovaisellakin olla kärsimyksiä?

Joillakin on todella sellainen käsitys, että uskovainen on vapautettu kaikista kärsimyksistä - tai jos hän ei aivan vielä olisikaan kärsimyksistä vapaa, hän kyllä aikaa myöten saavuttaisi täydellisen onnen. Tätä näkemystä tukee se, että Jeesus elinaikanaan paransi sairaita (poisti siis kärsimystä) ja lupasi seuraajilleen yltäkylläisen elämän: "Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys." (Joh 10:10).

Käsitys onkin väärä vain yksipuolisuutensa tähden. Yhtä väärä on se yksipuolinen käsitys, että Jeesus ei tee eikä voi tehdä mitään inhimilliselle kärsimykselle.

Uskovainen on ihminen ja on samojen lakien alainen kuin muutkin ihmiset. Siksi maailmassa ei ole mitään kärsimyksen muotoa, josta hän olisi vapaa. Kärsimyksiin voi liittyä sisäinen hätä, masennus ja ahdistus. Mutta uskovaista (ja tässä hän eroaa muista kuolevaisista) helpottaa suuresti se, että hän tietää Jeesuksen olevan hänen kanssaan kärsimyksissäkin. Hän tietää, että Jeesus on käynyt läpi ihmisen ahdistukset ja voi sen tähden ymmärtää kärsivää ihmistä.

"Sillä sentähden että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa." Hebr 2:18.

Usein kärsimys kasvattaa kristittyjä ja syventää heidän jumalasuhdettaan. Se kärsimys ei sitten ehkä ollutkaan käsittämätön tai tarpeeton. joku on sanonut : "Ellei ihminen koskaan rakastaisi, ei hän myöskään koskaan joutuisi kärsimään. Mutta hän ei siinä tapauksessa koskaan todella eläisi."

Paavali toteaa : "Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme. Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin." (Room 8:17-18)

5. Rajoittaako usko harrastuksia?

Kysymykseen voisi ehkä vastata soveltaen vapaasti Jeesuksen sanoja: "Näitä tulee harrastaa (uskonasiat) eikä noitakaan (harrastukset) sikseen jättää."

Uskovaisenkin nykyinen asuinpaikka on tämä maailma. Hän elää täysipainoisesti taivasta varten, mutta samalla hän elää täysipainoisesti maan päällä. Täällä teemme työtä, lepäämme ja vietämme vapaa-aikaamme. Olemme vuorovaikutuksessa toisten ihmisten ja luonnon kanssa. Kehitämme itseämme ja osaltamme rakennamme maailmaa. Kaikkea tätä varten me olemme Jumalalta saaneet paljon kykyjä ja erilaisia taipumuksia, myös kyvyn kiinnostua asioista ja nauttia elämästä. Näitä kykyjä ja taipumuksia saa ja pitää käyttää.

Keneltäkään ei voi mennä kaikki vapaa-aika uskonnon harjoittamiseen. Jos kiellät itseltäsi hyvän elämän sisällön (esim. harrastukset) syntyy sisimpääsi tyhjiö, joka voi alkaa täyttyä kielteisillä asioilla. Tai sitten elämästäsi tulee elämätön elämä. Toisaalta hyväkin harrastus voi olla syntiä, jos siitä tulee elämässä kaikkein tärkein, epäjumala.

6. Kuinka usein uskovaiset tekevät syntiä?

Ajatteletko, että uskovaiset ovat niin ihanteellisia ihmisiä, että he eivät tee syntiä? Uskovainenkin on omien himojensa ja ulkoisten kiusauksien ympäröimänä ja voi langeta syntiin. Synti on Jumalan tahdon rikkomista. Se ei ole vain esilletulevia tekoja tai piiloon jääviä ajatuksia, vaan tekojen ja ajatusten takana olevaa olemuksellista syntisyyttä. Tilanne ei ole kuitenkaan aivan toivoton. Kun ihminen kääntyy Kristuksen puoleen, hän käy läpi uuden syntymän ja saa syntinsä anteeksi. Tässä syntymässä Pyhä Henki asettuu asumaan häneen. Pyhä Henki vapauttaa hänet syyllisyydestä ja alkaa vaikuttaa ihmisessä Jumalalle mieluisia ajatuksia ja tekoja.

Uskovaisenkin elämä on jatkuvaa hyvän ja pahan välistä taistelua. Taistelutilanteet voivat vaihdelIa hyvin nopeastikin. Välillä on hyvä voitolla ja jo seuraavalla hetkellä paha. Mitä uskovainen voi tehdä tässä taistelussa? Hän voi avautua yhä uudelleen Jeesukselle ja hänen anteeksiantamukselleen. Tällä tavalla taistelu jatkuu, mutta Pyhä Henki saa yhä enemmän vaikutusvaltaa.

7. Miksi uskovaiset pelottelevat kadotuksella ja tyrkyttävät uskoaan?

Uskovainen on siis ihminen, jossa asuu Pyhä Henki. Kristitty on siirretty tuomittujen joukosta armahdettujen joukkoon. Sanotaan, että hän on pelastettu. Jos jollekin ihmiselle tapahtuu jotakin suurta ja onnellista, hän kertoo siitä mielellään toisillekin. Miksei sitten pelastumisestaan?

Lisäksi Jumalasta ja pelastuksesta kertominen on kristitylle annettu tehtävä. Jeesus käski julistaa evankeliumia kaikille luoduille.

Kristityt voivat joskus olla aika taitamattomia ja tahdittomiakin. Mutta ei todellakaan ole tarkoitus tyrkyttää uskoa, vaan tarjota ja suositella sitä. Eikä ole tarkoitus pelotella kadotuksella vaan varoittaa siitä ja kertoa, että niin kuin taivas niin myös kadotus on todellisuutta.

8. Eikö voisi olla kristitty ilman Raamattua ja Jeesusta?

Käsitteellä kristitty oli alkuaan aivan täsmällinen sisältö, mutta aikojen kuluessa sisältö on muuttunut. On syntynyt tilanne, jossa kukaan ei oikein tiedä, mitä sanalla tarkoitetaan .

Sanan alkuperä kyllä tiedetään. Syyrian Antiokiassa pakanat alkoivat kutsua Kristuksen oppilaita kristityiksi (Apt 11:26). Kristitty oli ihminen, joka uskoi Jeesukseen ja seurasi häntä. Kristittynä oleminen merkitsi tietoista sitoutumista Kristukseen. Se merkitsi kuulumista Kristuksen omien joukkoon, seurakuntaan.

Jos siis ajatellaan sanan alkuperäistä sisältöä, vain Jeesukseen uskovat voivat olla kristittyjä. Muutkin voivat olla kunnon ihmisiä ja käyttäytyä monessa asiassa kristityn tavoin, mutta kristittyjä he eivät ole ennen kuin sitoutuvat Kristukseen, kääntyvät uskoon, kristityiksi. Ei siis ole kristittyä ilman Kristusta. Kristukseen voi uskoa vain luottamalla Raamattuun. sillä mistään muualta emme voi saada täsmällistä ja oikeaa tietoa Kristuksesta. Kristityllä on siis sekä Kristus että Raamattu.

2. Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?

3. Rangaistaanko ihmistä, jos hän ei usko Jumalaan?

4. Tuleeko joskus maailmanloppu?

5. Koska maailmanloppu tulee?

6. Tuleeko Jeesus vielä toisen kerran maan päälle?

7. Onko helvetti olemassa?

8. Mikä on taivas?

Raamatussa käytetään ihmisen elämän kokonaistarkoituksesta tuttua sanakolmiota: usko, toivo ja rakkaus. 1 Kor 13:13.

Jumala on antanut elämän ja ylläpitää sitä. Hän on luonut ihmiset olemaan hänen rakkautensa kohteena. Hänen alkuperäinen tarkoituksensa on, että myös ihminen rakastaa häntä koko sydämestään. Koska Jumala on näkymätön, tämä rakkauden suhde Jumalaan on mahdollista vain uskon avulla.

Maailma on kuitenkin paha, jumalanvastainen, ja ihminen kristittykin - on turmeltunut. Siksi ihmisen usko kurottuu yli nykyhetken tulevaisuuteen: Jeesuksen toiseen tulemiseen ja siihen ikuiseen elämään, joka on Jumalan uudessa luomakunnassa. Tätä on toivo. Se antaa kristitylle kärsivällisyyden ja hänen elämäänsä mielekkyyden.

Jumala on tarkoittanut ihmiset elämään tässä pahassa maailmassa Jumalaa ja lähimmäistä palvellen. Kerran Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan. Uudessa luomakunnassa ei tarvita enää uskoa, koska siellä Jumala nähdään. Toivoakaan ei silloin tarvita, koska siellä ei enää tarvitse odottaa. Rakkaus sen sijaan tulee ikuisesti täyttämään uudeksi luotujen ihmisten sydämen ja hallitsemaan täydellisesti uutta luomakuntaa. Tämä Jumalan rakkaus vaikuttaa Jeesukseen uskovissa jo nyt, kun he täyttävät Jeesuksen antamalla voimalla Jumalan käskyjä. Näin toteutuu elämän tarkoitus jo nyt kaiken pahuudenkin keskellä - monin eri tavoin.

2. Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?

Alku ja loppu ovat ihmiselle salaisuuksia. "Mistä tulen, mihin menen?" ovat tyypillisesti uskonnollisia kysymyksiä.

Monille ylösnousemus kuoleman jälkeen tuntuu järjettömältä. Kun ihminen kuolee ja hänet haudataan ja ruumis jää maatumaan, niin siihen päättyy monen mielestä ihmisen elämä.

Mutta samalla tavalla tuntuu käsittämättömältä, että maanviljelijä keväällä "hautaa" multaan arvokasta viljaa, josta voisi tulla ruokaa monille. Vaikka multaan heitettyä jyvää ei saada takaisin niin maanviljelijä tietää, että pian koittaa "ylösnousemuksen" päivä, jolloin hän saa korjata viljaa moninkertaisesti. Paavali käsittelee tätä aihetta ensimmäisessä korintolaiskirjeessä luvussa 15.

Kristinuskokin puhuu usein kuolemanjälkeisistä asioista. Sillä on kuitenkin paremmat edellytykset puhua niistä kuin millään uskonnolla, filosofialla tai tieteellä. Kristinuskohan perustuu nimenomaan kuoleman läpi kulkeneeseen ja ylösnousseeseen Jeesukseen Kristukseen. Hän ei ole vain Jumala, joka Luojana tietää kaiken alkuperän, vaan hän on myös ihminen, joka on kokenut kuoleman, tuonelan ja kuolleiden ylösnousemuksen. Siksi näistäkin asioista puhuessaan hänen sanansa - eli Raamattu on pätevä ja lopulta ainoa pätevä.

Raamatun mukaan kuolema kuuluu maailmaan ja ihmisen olemassaoloon. Se on synnin seuraus ja rangaistus eikä kuulunut alkuperäiseen luomistyöhön. Ihmisen olemassaolo ei kuitenkaan pääty kuolemaan vaan jatkuu sen jälkeenkin. Raamatun mukaan ne, jotka eläessään uskoivat Jeesukseen ja olivat hänen omiaan, saavat kuoltuaankin olla Herransa luona odottamassa koko ihmisen ylösnousemusta. Ne, jotka eivät uskoneet Jeesukseen, ovat kuoleman jälkeenkin kaukana Jeesuksesta ja kokevat ikuisen kadotuksen esimakua jo ennen tuomiolle nousemistaan.

Käsitys kuoleman jälkeen tapahtuvasta jälleensyntymisestä ei ole Raamatun mukainen. Se pohjautuu sellaiseen ykseysajatteluun, jossa ihmisen persoonalle ei anneta täyttä arvoa eikä ihmistä pidetä täysin vastuullisena olentona. Tässä ajattelutavassa ei myöskään tunneta täydellistä syntien anteeksiantamusta. Raamatussa mainittu uudestisyntyminen on aivan eri asia. Se tarkoittaa pääsemistä Jumalan yhteyteen jo tässä elämässä.

3. Rangaistaanko ihmistä, jos hän ei usko Jumalaan?

Jumala on elämän lähde, kaiken elämän, myös ikuisen elämän. Syvimmältään Jumala on siis elämän edellytys. Jumalaan uskominen on Jumalan tuntemista ja yhteyttä häneen, elämän lähteeseen. Ellei ihminen usko Jumalaan, hän turhentaa Jumalan rakkauden ja jättäytyy elämän ulkopuolelle. Tämän osan ihminen siis valitsee itse. Jeesus sanoi: "Te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän." (Joh 5:40).

Me olemme synneillämme ansainneet Jumalan rangaistuksen, joka saattaa tässä ajassa olla monimuotoinen ja on ikuisuudessa joka tapauksessa kadotus. Jeesus on elämällään ja kuolemallaan kuitenkin valmistanut meille anteeksiantamuksen ja elämän. Tämä anteeksiantamus on uskon ydin ja avain. Se on lahja, jonka Jumala antaa ihmiselle, kun tämä turvautuu Jeesukseen. Usko ei ole ihmisen teko tai hänen suorituksensa. Kun ihminen on saanut syntinsä anteeksi, hän haluaa osoittaa kiitollisuuttaan Jumalalle elämällä oikein eli Jumalan tahdon mukaisesti. Sekään ei kuitenkaan ole sellainen ansiollinen aikaansaannos, jonka tähden hän pääsisi taivaaseen. Hyvä elämä on uskon seuraus, ei uskon edellytys.

4. Tuleeko joskus maailmanloppu?

Jotkut uskovat, että maailma on ikuinen : sillä ei ole alkua eikä loppua. Jotkut taas uskovat, että maailma on joskus syntynyt (itsestään), mutta on sen jälkeen ikuinen.

Johdonmukaisempaa on kuitenkin ajatella, että koska maailma on joskus syntynyt, se voi myös kerran hävitä. Nykyinen luonnon saastuminen ja ydintuhon uhka viittaavat siihen, että maailma saattaa olla jopa lähellä tuhoaan. Ihmiskunta alkaa jo olla varsin väsynyt.

Raamatussa puhutaan paljon maailman lopusta. Kerran Jumala sanallaan kutsui maailman tyhjyydestä. Kerran Jumala kutsuu maailman tuomiolle nähdäkseen, mitä siitä tuli. Koska hän on oikeudenmukainen, hänen täytyykin tehdä niin, että oikea ja väärä, hyvä ja paha saisivat palkkansa ja rangaistuksensa. Maailman loppu kuuluu näihin tapahtumiin.

Raamatussa tehdään ero maailman lopun ja Jeesuksen paluun välillä, vaikka ne kuuluvatkin samaan tapahtumasarjaan. Maailman lopusta voi ihmisen järkikin aavistella jotakin. Monet ajattelevat sen olevan esimerkiksi ydinsodan tai saastumisen seuraus.

Jeesuksen paluusta puhutaan sen sijaan vain Raamatussa. Raamattu kertoo että maailman loppu voi tulla vasta Jeesuksen paluun jälkeen.

Raamattu tarkastelee maailman tapahtumia eri näkökulmista. Näitä näkökulmia ovat mm. Iuonto, ihmiskunta, Israel (eli juutalaiset) ja Jumalan seurakunta (eli kristityt). Kaikki nämä etenevät kohti suurta finaalia.

Itsekkyydessään ihminen on kuitenkin kääntänyt suuren osan Jumalan lahjoista Jumalaa vastaan. Ihminen on Jumalan käskyn mukaan tehnyt maan eli luonnon alamaisekseen mutta on samalla järkyttänyt sen lainalaisuuksia ja saanut luonnon vastaansa. Siksi se väistämättä vähitellen kääntyy ihmisen lopulliseksi tuhoksi.

Jumala antaa ihmisten itse toteuttaa ja kokea valintojensa johdonmukaiset seuraukset. Suuren lopun takana on Jumalan suunnitelma, mutta se tulee ihmisen itsensä toteuttamana, hänen valintojensa seurauksena.

5. Koska maailmanloppu tulee?

Raamattu kuvaa loppua edeltäviä merkkejä selvästi ja kehottaa ihmisiä tarkkailemaan niitä ja tekemään niistä johtopäätöksiä. Luonnossa merkkeinä ovat maanjäristykset, katovuodet sekä auringossa, kuussa ja tähdissä esiintyvät oudot ilmiöt.

Ihmiskunta joutuu kokemaan sotia ja kapinoita, inflaatiota ja nälänhätää, kulkutauteja ja ahdistusta, joihin etsitään apua päihteistä ja salaopeista.

Ympäri maailmaa hajaantuneet juutalaiset palaavat omaan maahansa Israeliin. He eheytyvät kansallisesti ja valtiollisesti, mutta joutuvat poliittisesti yhä vaikeampaan asemaan. He tulevat yleisen vihan kohteeksi ja jäävät lopulta aivan yksin. Juutalaiset odottavat vapauttajakseen Messiasta, koska Jeesusta he eivät tunnusta Messiaaksi. Vasta petyttyään valhemessiaaseen juutalaiset lopulta alkavat etsiä apua Jeesukselta.

Jeesuksen seurakunta laajenee. Todistus Jeesuksesta leviää nopeasti ja tehokkaasti. Samalla seurakunnassa voimistuvat harhaopit, eksytykset ja maailman rakkaus. Ne aiheuttavat yleisen Jeesuksesta luopumisen. Kristityt joutuvat myös vainottaviksi kaikkialla maailmassa

Pahuuden uskonnolliseksi huipentumaksi tulee antikristus. Niin kuin Jumala tuli ihmiseksi Kristuksessa niin myös saatana ruumiillistuu antikristuksessa. Kun Jeesus palaa tähän maailmaan, hän voittaa antikristuksen. Jumala tuhoaa lopullisesti saatanan. Hän kutsuu kaikki ihmiset kuolleista tuomiolle ja luo uudet taivaat ja uuden maan. Tämä on varsinainen maailman loppu.

Ellei Jeesus tule takaisin maan päälle, on hänen ensimmäinen tulemisensa turha ja hänen kuolemansa vain täydellinen epäonnistuminen. Samoin hänen seuraajiensa usko on turha, ja he ovat "kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat". 1 Kor 15:19

Jeesuksen toinen tuleminen on olennainen osa hänen tehtävästään. Jeesus nousi kuolleista. Hän ei voinut jäädä kuoleman saaliiksi, koska hän oli synnitön. Jeesus ei voi myöskään olla tulematta takaisin. Hän tulee tuomitakseen maailman ja vapauttaakseen omansa.

Kuolemallaan Jeesus sovitti kaikkien synnit, vaikka vain harvat uskovat siihen. Ylösnousemuksellaan Jeesus voitti kuoleman, vaikka ylösnousseena hänet saivat nähdä vain ne, jotka olivat uskoneet Jeesukseen jo ennen hänen kuolemaansa. Jeesus elää ja vaikuttaa tämän maailman vaiheisiin, vaikka sen kokevat ja tunnustavat vain häneen uskovat.

Kun Jeesus tulee takaisin, sen näkevät kaikki. Jeesuksen valta tulee silloin näkyväksi ja julkiseksi. Kaikkien - "niidenkin, jotka hänet lävistivät" (llm 1:7) on pakko tunnustaa "Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra" (Fil 2:11).

Uudessa testamentissa keskeisin asia Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen on hänen paluunsa. Jeesus puhui siitä itse (erityisesti Matt 24 -25, Mark 13, Luuk 21, Joh 14 ja 21). Siitä kirjoittivat Jeesuksen apostolit Paavali (Room 9-11 ja 13, 1 Kor 15, Fil 3, 1 Tess 1, 4 ja 5 , 2 Tess 2 , Tim 4 ja Tiit 2), Pietan (2 Piet 3) ja Johannes (1 Joh 2 ja 3). Johannes kirjoitti kokonaisen kirjankin yksinomaan Jeesuksen paluusta (Johanneksen ilmestys). Asiasta puhuvat myös Apostolien teot (luvut 1 ja 3), Jaakobin kirje (5. luku) ja Hebrealaiskirje (9. luku). Asiaa ei voi olla kohtaamatta Uuden testamentin joka aukeamalla.

Raamattu ei kerro Jeesuksen paluusta tyydyttääkseen ihmisten uteliaisuutta. Se ei puhu siitä pelotellakseen ihmisiä uskoon. Jeesuksen toinen tuleminen on valtava toivo jokaiselle, joka uskoo Jeesukseen.

"Olkaa tekin kärsivälliset, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä." Jaak 5:8

Kun Iiikkuu avoimin korvin ihmisten joukossa, kuulee helvettiä mainittavan niin usein, että se alkaa tuntua hyvinkin todelliselta. Tosin ne, jotka tätä sanaa runsaasti käyttävät, tuskin tietävät tai tulevat ajatelleeksi, mitä se oikein tarkoittaa. Ehkä vain aavistellaan, että jostakin pahasta siinä on kysymys.

Helvetti-sanaa käytetään suomenkielisenä vastineena Uuden testamentin heprealaisperäiselle sanalle gehenna. Uudessa testamentissa on muitakin samaa tarkoittavia sanoja: kadotus ja tulijärvi (tulinen pätsi). Yhteensä nämä kolme sanaa esiintyvät yli 50 kertaa, suurelta osin Jeesuksen puheissa .

Kadotuksella tarkoitetaan viimeisen tuomion jälkeen alkavaa, ikuisesti kestävää rangaistusta. Se on sekä ruumiillinen että sielullinen kärsimys. Helvetin tulen sanotaan olevan "iankaikkinen" ja "sammumaton". Sanotaan, että "heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu" (Mark 9:43, 48). Helvetti on tuskan paikka, koska siellä ihminen joutuu lopullisesti eroon Jumalasta, elämän ja rakkauden lähteestä. Helvetissä olevat kyllä joutuvat katselemaan Jumalaa, mutta he jäävät osattomiksi hänen rakkaudestaan (Luuk 16:23-26)

Helvetti on alun perin tehty Jumalaa vastustaville "perkeleelle ja hänen enkeleillensä" (Matt 25:41), ei ihmisille. Helvetti on kuitenkin kaikkien niiden kohtalo, jotka eivät välitä Jeesuksesta ja hänen sovituskuolemastaan.

Jeesus on valmistanut armahduksen helvetin rangaistuksesta kärsimällä sen ihmisen puolesta. Hän kärsi myös helvetin epätoivon ja tuskan. Sen osoittavat Jeesuksen ristillä huutamat sanat: "Jumalani , Jumalani miksi minut hylkäsit?" (Matt 27:46.) Tämä armahdus tulee niille, jotka tunnustavat syntinsä ja turvautuvat Jeesukseen.

Sanaa taivas käytetään kahdessa merkityksessä. Toisaalta taivas on maasta katsoen ylhäällä näkyvä avaruus, taivaankansi (engl. sky). Toisaalta taivas on Jumalan eli taivaallisen Isän valtapiiri, josta Jeesus ja Pyhä Henki ovat tulleet. Siellä ovat nyt ylösnoussut Jeesus, enkelit ja perille päässeet pyhät (engl. heaven). Kristillisessä kielenkäytössä ne tavallaan yhtyvät, sillä havaittava taivas on kuin vertauskuva Jumalan näkymättömästä taivaasta.

Jumalalla ei ole taivaassa tylsää, ei myöskään Jumalan Pojalla, Jeesuksella Kristuksella. Jeesuksella on "kaikki valta taivaassa ja maan päällä", ja hän "istuu" Jumalan kanssa taivaassa hänen "valtaistuimellaan". Jeesus rukoilee taivaassa omiensa puolesta ja puolustaa heitä.

Jumalalla on paljon työtä ja tekemistä luomakuntansa kaitsemisessa samoin hänen enkeleillään, jotka näkymättöminä palvelevat häntä ja ihmisiä. Samoin kaikki pelastuneet ihmiset palvelevat taivaassa Jumalaa ja hallitsevat yhdessä hänen kanssaan. Kaikki kielteinen ja paha on lakannut olemasta - kyynelet, kuolema, murhe, parku, kipu, kirous ja yö (llm 21:4, 22:3, 5). Tämä ei kuulosta kovin tylsältä.

Lähdekirjallisuus mm:

Etsimään ja löytämään. 102 kysymystä uskosta ja elämästä. Toimittanut Marjatta Junkkaala, Kirjaneliö, 1989, Suomen Ev.Lut Opiskelija- ja koululaislähetys ry. (otteet yhdistyksen ja kirjoittajien luvalla)

Epäilijän kirjeet, Tri Gregory A. Boyd ja Edward K. Boyd, Aika Oy, 1996

Lindellin kirjoitukset, julkaistu Internet-sivuilla