Israel on legitiimi (laillisesti oikeutettu) valtio, jonka kansalla on historialliset ja eettiset oikeudet omaan maahansa.

Perustelut:

1. Israelin valtio on yli 3000 vuotta vanha historiallinen tosiasia, kun taas Israelin maan alueella ei ole koskaan sijainnut itsenäistä palestiinalaisarabivaltiota.
Kukoistavimmillaan Israelin valtio oli kuninkaiden Daavid ja Salomo aikakaudella 1000-luvulla ennen Kristusta.

Rooma hävitti Jerusalemin ja Israelin maan v.70 jälkeen Kristuksen. Israelin kansa hajotettiin muihin maihin. Pieni määrä juutalaisia on kuitenkin kautta aikojen asunut historiallisen kotimaansa alueella. Roomalaiset antoivat maalle Israelin arkkivihollisten filistealaisten mukaan nimen Palestiina ja Jerusalemille nimen Aelia Capitolina.

Israelin kansan hajaannuksen aikana sen maa on ollut erinimisten valloittajien hallussa. Silti pitivät vuorollaan vallassaan roomalaiset, bysanttilaiset, arabit, ristiretkeläiset, mamelukit, turkkilaiset ottomaanit 400 vuotta vv 1516 - 1917, ja maailmansodan jälkeen brittiläinen mandaattihallinto Israelin valtion uudelleen perustamiseen asti v. 1948. Milloinkaan alueella ei ollut itsenäistä palestiinalaisvaltiota.

Maailmansotien välillä ja jälkeen Englannin ja Ranskan mandaattialueille perustettiin juutalaisvaltionlisäksi neljä arabivaltiota: Irak, Transjordania, Syyria ja Libanon, joten Lähi-ldän arabit eivät jääneet maiden jaossa mitenkään vähemmälle.

2. Jerusalem ei ole koskaan ollut minkään muun kansakunnan pääkaupunki kuin Israelin, ja se tuli Israelin pääkaupungiksi jo 3000 vuotta sitten kuningas Daavidin aikana.

3. Kolme laillista ja kansainvälistä organisaatiota on 1900-luvulla luvannut Israelille sen maan: Brittiläinen mandaattihallinto v.1917 Balfourin julistuksella, Kansainliitto v.I922 ja YK v. 1947. Tosin alue on joka kerta pirstottu pienemmiksi ja niin rikottu juutalaisille alun perin annettuja lupauksia. V. 1922 jaettiin Israelille aiemmin luvatusta alueesta 77% palestiinalaisarabeille ja beduiineille. Maan nykyinen nimi on Jordania. Israelille jäi vain 23% alueesta.

YK ehdotti v.1947 Israelille jätetyn 23% edelleen jakamista arabeille ja juutalaisille. Israel ilmoitti hyväksyvänsä jaon, mutta arabiosapuoli ilmoitti, että he eivät jakoa hyväksy, vaan haluavat ottaa omakseen koko alueen. Heti Israelin julistauduttua itsenäiseksi v.1948 arabit aloittivat hyökkäyssodan Israelia vastaan, mutta hävisivät sen miesylivoimastaan huolimatta.

4. Israel on ostanut maansa kahteen kertaan selvällä rahalla. Juutalainen Rotschildin pankkiirisuku antoi ennen I maailmansotaa suuren lainan Turkin sulttaanille, jonka hallussa maa tuolloin oli. Lainan vakuutena oli maa-alue juutalaisille heidän muinaisesta kotimaastaan. Lainaa ei koskaan maksettu takaisin.

Toisen kerran Israel osti maansa yksittäisinä maapalstoina v. 1901 perustetun Juutalaisen Kansallisrahaston varoilla yksityisiltä maanomistajilta, joista monet asuivat Lähi-Idän suurissa kaupungeissa kuten Beirutissa.

5. Israel on ostanut maansa verellään Itsenäisyyssodassa, jonka naapurivaltiot julistivat ja aloittivat, ja sen jälkeen useissa puolustussodissa.

6. Israel on raivannut viljelylle ja asutukselle autioituneen ja rämettyneen maan. Maassa, jossa juutalaisten paluumuuton alkaessa oli vain n. 600.000 asukasta, on nyt yli 7-mlljoonainen kansa, kukoistavia asutuksia, viljelyksiä ja kalalammikoita.

Suuri osa Israelin maassa asuneista arabeista on muuttanut alueelle juutalaisten uudisraivaajien jäljessä, koska maa on juutalaisten maahanmuuttajien toimesta alkanut kukoistaa ja tarjonnut näin ympäröiviä alueita paremman elintason. Arabien suuri maahanmuutto juutalaisten jälkeen on dokumentoitu YK:n asiakirjoissa, ja se mainitaan myös USA:n presidentti Rooseveltin ja Englannin pääministeri Churchillin välisessä kirjeenvaihdossa.

7. Arabeilla on 21 valtiota pääkaupunkeineen, luonnonrikkauksia ja öljyä. Juutalaisilla on vain yksi valtio, jonka pinta-ala on n. 1 % arabien alueista.

8. Israel tarjosi arabinaapureilleen rauhaa, mutta naapurit aloittivat hyökkäyssodan Israelia vastaan v. 1948. Tämän arabien aloittaman sodan seurauksena syntyi arabipakolaisongelma, n. 650.000 arabia pakeni sodan jaloista Israelin alueelta. Näitä pakolaisia on pidetty pakolaisleireissä sen sijaan, että heidät olisi asutettu arabimaihin veljiensä joukkoon. Israel asutti saman määrän arabimaista tulleita pakolaisia omaan maahansa. Näin ollen maiden välillä on tapahtunut tasasuuruinen väestönvaihto. Samanlaisia väestönvaihtoja on tapahtunut muuallakin: Turkki-Bulgaria, Turkki-Kreikka, Intia-Pakistan. Missään muissa tapauksissa ei ole vaadittu yksipuolista paluuoikeutta.

Näin ollen usein toisteltu väite, että Israel olisi ryöstänyt arabeilta heidän maansa, on täysin vailla historiallista ja eettistä todellisuuspohjaa.

(Tämä yhteenveto on ICEJ:n laatima.)