Tässä esityksessä on äärimmäisen lyhyesti ja lähes luettelo-omaisesti koottu otteita George Verwer'in kirjasta : "Rohkeasti eteenpäin", joka on sinänsä jo erittäin hyvä yhteenveto hengellisen kasvun alueelta. Kirjoittaja oli maailmanlaajuisen "Operaatio Mobilisaatio"-lähetysjärjestön johtaja ja erittäin innokas sielujen voittaja. Sanoma, hänen pitkän elämäntyönsä kokemusten pohjalta, on sanoma hyvin varteenotettava.

Rakkaus on todellisen opetuslapsen tuntomerkki. Mutta jos ajattelemme, että rakkaus tulee elämäämme helposti, erehdymme pahasti. On kaksi äärimmäistä näkemystä, jotka molemmat ovat yleisiä : 1) että rakkaus on laaja-alaisen harjoituksen ja kurin tuote, ja 2) että rakkaus on syvällisen Hengen kohtaamisen luonnollinen seuraus. Jälkimmäinen näkemys on hyvin laajalle levinnyt. Mutta kypsyessämme kristittyinä meidän on varauduttava "kuiviin kausiin". Nämä ovat arvokkaita aikoja, sillä silloin meillä on mahdollisuus oppia kokemuksestamme, että kristinuskon totuus on suurempi kuin omat tunteemme. Eräs henkilö on kirjoittanut : "Palava into on erityisen tunnusomaista aloittelijoille. Sen haihtumisesta tulisi olla iloinen, sillä se on merkki siitä, että olemme pääsemässä ensimmäisen vaiheen ohi. Joka yrittää säilyttää sen tai kaipaa sen paluuta kuivuuden keskellä, kieltäytyy kasvamasta. Jos pidämme lujasti kiinni Jumalasta, kun tunteet ovat haihtuneet eikä jäljellä ole muuta kuin pelkkä häneen sokeasti tarrautuva tahto, sielu puhdistuu itsekeskeisyydestä puhtaaseen rakkauteen."

Tänään meidän tulee kieltää itsemme ja ottaa ristimme ja seurata Kristusta, tietäen, että jos pysymme Kristus-viinipuussa, hedelmä kasvaa, olipa meillä suuria tunteita tai ei.

Älä anna sen yleisen ajattelutavan eksyttää itseäsi, että jos sinusta tuntuu oikealta tehdä jotakin, silloin se on oikein. Kristinusko tarjoaa toki runsaasti iloa ja rakkautta ja syvää tyydytystä, mutta se toimii toisinpäin : tee sitä, mikä on oikein, ja sydämesi seuraa perässä. Joistakin uskovista on kovin houkuttelevaa olla niin kovin varmoja siitä, mikä on oikea, että he alkavat laatia lakia. ..... On paljon tärkeämpää, että säilytämme oikean mielenlaadun muita kohtaan, kuin että saamme heidät ajattelemaan meidän tavallamme, vaikka meidän tapamme olisi oikeakin. Saatana vähät välittää siitä, eksymmekö väärään oppiin vai tulemmeko vain happamiksi. Kummassakin tapauksessa hän voittaa. Happamilla kristityillä on usein oikea käsitys opista ja selkeä näkemys tilanteesta, mutta heillä ei ole lempeyttä eikä rauhaa. Katsomme toisia uskovia ympärillämme ja näemme varsin selvästi, miten huonosti he täyttävät ne mitat, joita he tunnustavat. Ellemme pysy Kristuksessa - luota häneen, rukoile, palvo, lue hänen Sanaansa, avaudu hänen rakkaudelleen - lankeamme helposti kyynisyyden ansaan.

Parannuskeinoksi happamaan, arvostelevaan asenteeseen suosittelen kiittämisen tavan viljelyä. Kiittämisessä on suuria parantavia voimia, eikä kiitollinen sydän voi olla kyyninen.

Rakkauteen kuuluu olennaisesti aulis palveleminen, sellainen, joka ei ole kiinnostunut omasta asemastaan, vaan toisen hyvinvoinnista. Tällaisena alttiina palvelemisena ilmaistu rakkaus luo todella yhteyttä uskovien keskuuteen. Työt tulevat tehdyiksi, yksinäiset ja epäonnistuneet tuntevat itsensä tarpeelliseksi, pastori ja muut johtajat tuntevat itsensä arvostetuiksi ja olonsa turvalliseksi. Koko seurakunnasta tulee aidompi ja innokkaampi ylistämään ja palvomaan Herraa. "Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte, sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. (Room 13:8) Lue myös 1 Kor 13. Sitä kannattaa tutkia perusteellisesti.

Ihmiset kysyvät, miten he voisivat päästä syvemmälle hengelliseen elämään. Yksi menetelmä on Raamatun ulkoa opetteleminen - täytä itsesi Jumalan Sanalla. Toinen keino on läheinen yhteys toisiin uskoviin ja asioista keskusteleminen yhdessä. Tällaiseen yhteyteen kuuluu muun muassa runsas antaminen, alttius pyytää anteeksi ja oikeutetun närkästyksen unohtaminen.

1. Ole varma siitä, että olet Jumalan lapsi

Tarvitsemme jälleen kipeästi uskostavanhurskauttamisopin korostamista. Ei minkäänlainen epäonnistuminen eikä raju tunne voi riistää meitä Jeesukselta - hän tuntee meidät ja epäonnistumisemme. Mutta jokin ylpeys meissä on aina haluton hyväksymään sitä, että armo on täysin ilmaista. Luulen, että on aivan normaalia, jos me itse kukin silloin tällöin epäilemme, olemmeko todella pelastettuja. Kun näin tapahtuu, meidän olisi aina heti palattava Jumalan Sanaan ja sen selvään, yksinkertaiseen opetukseen, että pelastumme yksin uskosta. Tätä uskoa kyllä väistämättä koetellaan ja epäilyksiä tulee. Tavallaan näistä on oltava iloinen, sillä syvä usko ei kehity epäilysten puuttuessa, vaan pikemmin taistellessamme epäilyksiemme läpi. Koko asian ydin on usein kuuliaisuudessa. Kun alamme todella totella Jumalaa ja tämän seurauksena nähdä hedelmää elämässämme, tämä antaa meille suuremman varmuuden. Jos on alueita, joilla selvästi tiedämme olevamme tottelemattomia, silloin emme yksinkertaisesti ansaitse täydellistä varmuutta. Ansaitsemme pikemmin tulla pidetyksi jonkinlaisessa epävarmuuden tilassa ja se ajaa meidät takaisin hänen luokseen ja ristin luo. Käytä epäilyksiäsi hyväksesi, äläkä pakene niitä.

2. Ole varma siitä, että Raamattu on Jumalan Sanaa (2 Tim 3:16-17)

Tässä voi kieltämättä olla monia ongelmia. Mutta ongelmat, jotka syntyvät, jos ei usko Raamattuun, ovat mielestäni paljon suurempia.

Opiskeluaikana olin hyvin nuori uskossani ja minun oli kamppailtava kovasti päästäkseni selvyyteen siitä, mitä uskoin. Tajusin, että Raamatun sisältämät totuudet, jos ne olivat tosia, olivat niin suuria - taivas, helvetti, Jeesus, toinen tuleminen - että minun olisi annettava niiden hallita sydäntäni, sieluani ja mieltäni. Kun aikanaan tulin siihen tulokseen, että Raamattuun voi todella luottaa, minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin suostua totuuden hallittavaksi. Viime kädessä päätös luottaa Raamattuun on uskonratkaisu eikä älylliseen hyväksymiseen perustuva. Tämä on tärkeä, sillä ilman uskoa ja rakkautta kristillisyytesi on onttoa, vaikka se olisi älyllisesti kuinka uskottavaa tahansa.

3. Oikea käsitys Jumalasta itsestään (Jes 6:1 - 8)

Meidänkin on kohdattava sekä Jumalan pyhyys että Jumalan armo. Oikea Jumala-kuva kehittyy, kun luemme säännöllisesti hänen Sanaansa ajatellen ja rukoillen. Mutta aihe vaatii elinikäistä opiskelua. Onneksi Pyhä Henki on hyvä opettaja.

4. Oikea käsitys itsestämme

Jotkut ihmiset ajattelevat itsestään enemmän kuin heidän oikeastaan pitäisi ja ylpeys voi kaikissa muodoissaan olla vaarallinen hengellisessä elämässä. Mutta sitten on niitä, uskoakseen enemmistö meistä, joilla on päinvastoin hyvin huono käsitys itsestään. Tästä johtuu, että he pelkäävät todistaa tai ryhtyä mihinkään uuteen Jumalan työssä. Jeesus käski meidän rakastaa meidän lähimmäisiämme kuten itseämme - mutta kuinka voimme sen tehdä, ellemme rakastaa itseämme? Ellet kunnioita itseäsi, sinulla on suuria vaikeuksia yrittäessäsi pitää toisista ja kunnioittaa heitä. "Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen" (2 Tim 1:7)

5. Varaa aikaa Jumalan Sanan tutkimiseen, rukoukseen, todistamiseen ja uskovien yhteyteen.

Haluan painottaa Raamatun ulkoa opettelemisen arvoa. Jeesuskin osoitti kiusauksessa ollessaan sekä opetuksessaan, miten perusteellisesti hän tunsi Vanhan Testamentin. Jos aiot varata aikaa tällaiseen tarkoitukseen, joudut näkemään erityistä vaivaa. Keskiverto-ihmiselle ajan varaaminen Jumalalle merkitsee kurinalaista elämää.

6. Hyväksy Jumalan toimintatapa elämässäsi (Fil 1:4-6)

Tämä "hyvä työ" edistyy Herran omaa tahtia. Lisäksi se on meidän itsemme ja Jumalan välinen asia. Emme voi koskaan tietää, kuinka pitkälle joku toinen on edistynyt hengellisesti ja on hyödytöntä yrittää arvioida sitä.

Jotkut ihmiset luopuvat uskostaan, koska he eivät pyri saamaan selville Jumalan suunnitelmaa heidän elämäänsä varten ja ovat liian kärsimättömiä odottamaan, että se ilmoitetaan heille. He tähtäävät korkealle ja vaativat itseltään tavattomia, ja kun he eivät saavuta tavoittelemaansa vuodessa he kääntyvät pois tympääntyneinä. Tämä johtuu siitä, että yritetään ahdistaa Jumalaa nurkkaan ja sanotaan hänelle, miten hänen pitäisi toimia. Ehkä Jumala yrittää opettaa sinulle, että epäonnistuminen on usein ajan mittaan takaovi onnistumiseen ja että puhdistuminen ja anteeksiantaminen ovat uskonkokemuksen tärkein osa.

Perimmäinen perustuksemme on Jeesus. Hänen täytyy olla ehdottomalla ensisijalla elämässäsi. Tunteittesi ja rahojesi ja aikasi täytyy olla hänen valvonnassaan. Kun annat itsesi nöyresti Herralle ja lähimmäisille, Herra toimii sinussa ja sinun kauttasi. Kokemuksesta voin vakuutta sinulle, että se todella toimii.

Yksi kristillisen maailman suurista heikkouksista on se, että ihmiset ajattelevat ja oppivat, mutta eivät toimi sen mukaan, mitä ovat ajatelleet ja oppineet. Jos aiomme käyttää hyväksemme kaikkea sitä runsasta opetusta, mitä meillä on, meidän on opittava elämään kurinalaista elämää. Paastoaminen, raamatunluku, rukous ja ehkä syntien tunnustaminen ovat hyviä asioita jokaisen uskovan elämässä. Mutta haluaisin sinun näkevän, että kurinalaisuus on kokonaisvaltainen elämänasenne. Synkimmätkin hetket voivat olla opiksi ja hyödyksi. Jos opit haasteiden ja ahdistuksen aikoina etsimään kätkettyjä rikkauksia ja odottamaan hyviä seurauksia, huomaat olevan täyttä todellisuutta eikä vain hurskasta vakuuttelua, että kaikki on todella Herran hallinnassa. Tämä tekee rukouksistasi ja todistamisestasi todellisempia ja antaa voimaa palvelutyöhösi.

Millaista tämä kuritus sitten on?

1. Pettymyksen koulu

Jumala voi käyttää pettymystä hyvin ihmeellisellä tavalla., niinkuin hän voi käyttää kaikkea, mitä elämässämme kohtaamme. Jumala itse ei toki lähetä kaikkea elämäämme. Meidän olisi erotettava Jumalan salliva tahto ja Jumalan täydellinen tahto : se, minkä Jumala sallii tapahtuvan meille langenneessa maailmassa ja se, minkä Jumala varsinaisesti haluaa tapahtuvan. Meidän tulisi muistaa, että monet meille tapahtuvista asioista ovat suoraa seurausta ihmisen synnistä. Kuitenkin Jumala voi käyttää kaikkea. Kärsimys voi olla mitä arvokkain keino nuhdella ja tuoda meidät takaisin Herran luo. Kärsiville kärsimys on harvoin uskon este.

2. Vaaran koulu

Usein minua huolestuttaa, että tavallinen uskova tekee mitä tahansa voidaksensa välttää vaaraa. Olemme sodassa. Saatana hyökkää ja me olemme tulilinjalla ja haavoittuvia. Jos luet Raamattuasi näet, että ne, jotka rakastavat Herraa, ovat alituisesti vaaralle alttiina. Kuitenkaan vaaraa ei pidä väistää, sen enempää kuin tyhmästi etsiäkään. Se tulee kun käymme tottelevaisesti valloittamaan saatanan alueita.

3. Uskaltamisen koulu

VT:ssä on kertomus Joosuasta ja Kaaleb'ista, jotka kansan nurinasta huolimatta sanoivat : "Menkäämme sittenkin sinne ja ottakaamme sen haltuumme , sillä varmasti voitamme." C.T. Studd sanoi : "Jumala ei etsi niitä, jotka näpertelevät sitä, mikä on mahdollista, vaan niitä, jotka tarttuvat siihen, mikä on mahdotonta." Uskon, että Jumalan Henki synnyttää rohkeutta uskovan elämässä. Tämän ovat kuitenkin vain harvat meistä kokeneet, koska niin suuri osa uskostamme on nykyisin pelkkiä sanoja. Pidämme turvallisuutta niin kovin tärkeänä. Oletko valmis joutumaan hyökkäyksen kohteeksi kuten Kaaleb ja Joosua ja antautumaan vaaralle alttiiksi? Tämä uskalluksen ja luottamuksen asenne voi olla vallitsevana koko elämässämme ja tehdä uskostamme iloisen ja jännittävän asian kaikissa pienissäkin ratkaisuissamme, yhtä hyvin kuin isoissakin.

4. Vanhenemisen koulu

Uskon, että yksi saatanan hyvin ovelista hyökkäyksistä on saada ihmiset yksinäisiksi ja masentuneiksi ja hämmentyneiksi eläkevuosinaan. Ei ole mitään syytä, miksi ei ruumiillisesta heikkoudesta huolimatta voisi elää ja kokea elämää rikkaaksi. Ikä voi olla hyvää koulutusta, joka keskittää mielen todella tärkeisiin asioihin. Usein kaikkein arvokkainta rukoustyötä tekevät vanhemmat ihmiset.

5. Viivytyksen koulu

Kärsimättömyys on suurimpia heikkouksiani ja Jumala on käsitellyt sitä jossain määrin viivytysten avulla. Jumala usein sallii viivytyksiä vetääkseen niiden avulla meitä syvemmälle itseensä. Hyvin usein rukouksessamme hätäilemme, ettei Herra vastaa meille, mutta itse asiassa rukouksemme ovat osuneet suoraan kohteeseensa - vain ajoitus on väärä.

Yksi erityinen alue, missä meidän on opittava Jumalan tahdon mukaista kärsivällisyyttä, on puolison löytäminen. Monet avioliitot solmitaan hätiköiden ja päättyvät tuhoon.

6. Luotettavuuden kehittäminen

Luotettavuus on harvinainen hyve. On suorastaan hämmästyttävää, miten usein voi pyytää jotakuta tekemään jotakin eikä se vain tule tehdyksi. Luotettavuus ei synny tunteenomaisesta Herralle antautumisesta jossakin kokouksessa tai jonkin kirjan lukemisesta, vaan se syntyy päivittäisestä itsekurista, jokapäiväisestä itsensä kieltämisestä Jeesuksen palveluksessa. Lisäksi luotettavuuteen kuuluu tarkkuus yksityiskohdissa. Tarkkuus on hyvin tärkeää, kun tehdään työtä Jumalan kunniaksi - mutta ajatellessamme tätä palvelustyömme aluetta meidän täytyy myös muistaa uskonlepo, niin että teemme parhaamme , hellitämme sitten ja jätämme ongelmat Jumalalle. Älä vain tee tästä sinulle piiskaa. Jeesus kuoli vapauttaakseen sinut syyllisyydestä.

7. Toisten kouluttamisen koulu (2 Tim 2:1-2)

Uskovien velvollisuus on todella rohkaista toinen toistaan henkilökohtaisesti, tutkia asioita yhdessä ja opetella yhdessä luottamaan Jumalaan.

Kuitenkin toisten kouluttaminen on valitettavan laiminlyöty tehtävä. Näytämme onnistuvan lukemaan evankeliumit näkemättä sitä peruskaavaa, jota Kristus käytti opetuslapsiaan kouluttaessaan. Hän meni kaupunkeihin ja kyliin, paransi ja opetti ja käytti esiintulevia tilanteita oppilaittensa ymmärryksen syventämiseen. Raamatun periaate on, että seurakunnan johtajat kouluttavat toisia, jotka vuorostaan kouluttavat toisia seurakunnan ruohonjuuritasolle asti, mikä on ehdottomasti tehokkain menetelmä levittää evankeliumia.(Ketjureaktio!)

8. Kristillisen kirjallisuuden levittämisen koulu

Tavallinen uskova voi ja hänen pitäisi olla innokkaampi kristillisen kirjallisuuden, lehtien ja kasettien levittämisessä. Voit jakaa hengellisiä lehtiä ovelta ovelle. Tämän hetken tehokkaimpia evankeliointimenetelmiä on pitää pieniä kotikokouksia niille, jotka eivät lähde kirkkoon tai hengellisiin kokouksiin. (Solutoiminta) Suurin osa ihmisistä ei tule kirkkoon, niin että meidän on mentävä sinne, missä he ovat ja otettava heihin yhteys. Siihen tarvitaan itsekuria. Traktaattien jakeleminen on erityisen vaikeaa, mutta se voi olla suunnattoman arvokasta.

9. Epäilyksen koulu

On terveen älyllisen ja hengellisen tilan merkki epäillä, kun kaikkialla maailmassa tapahtuu niin paljon kummallisia ja hirveitä asioita ja kirkossa on niin paljon sekavaa ajattelua ja uppiniskaisuutta. Mutta älä piiloudu epäilystesi taakse. Esitä kysymyksiä. Opi elämään uskossa, kun et ole vielä löytänyt ratkaisua johonkin tiettyyn ongelmaan, sillä on hämmästyttävää, miten monet ongelmat haihtuvat olemattomiin, kunhan kuluu vähän aikaa ja niitä pystytään ajattelemaan vähän viileämmin.. Voit kirkastaa Kristusta epäilysten keskellä luottaen Häneen sovittamattoman ristiriidan keskelläkin. Uskosi on paljon vahvempi, jos olet taistellut ja voittanut, kuin jos sinulla ei olisi koskaan ollut ristiriitoja.

Vaikka myönnämme, että uskolle on hyviä älyllisiä perusteita ja että jotkut maailman etevimmistä tiedemiehistä ovat uskovia, meidän on silti tunnustettava, että on kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia. Ne ovat enemmän filosofisen kuin käytännön tason kysymyksiä. En ole koskaan pystynyt kiertämään sitä tosiseikkaa, että jos kiellän Jumalan olemassaolon, luon itselleni paljon enemmän älyllisiä ja tunneperäisiä ongelmia, kuin jos myönnän, että Jumala on olemassa.

10. Harhakuvitelmien menettämisen koulu

Minä olen menettänyt harhakuvitelmani (luottamukseni) monta kertaa, kuten me kaikki olemme, kun olemme panneet jossakin asiassa täyden luottamuksemme johonkin ihmiseen tai seurakuntaan vain huomataksemme, ettei tämä ollut luottamuksen arvoinen. Luottamuksen romahtamisesta seuraa hämmennystä ja loukattuja tunteita. Todellisuuteen havahtuminen on karvas pala. Kypsyytesi näkyy siinä, miten suhtaudut asiaan. (Muista Joosefin esimerkkiä !)

Me kristityt saarnaamme paljon anteeksiantamuksesta, mutta olemme hyvin huonoja toteuttamaan sitä käytännössä. Ja kuitenkin anteeksiantaminen on tärkeimpiä vastalääkkeitä harhakuvitelmien menettämiseen. Älä helli loukattuja tunteitasi. Lähesty sen sijaan ihmisiä ystävällisesti tietäen, että Herra käyttää omiaan sellaisina kuin he ovat

Älä myöskään lannistu, kun joudut menettämään harhakuvitelmat omasta itsestäsi, vaan pyri hyväksymään oma inhimillisyytesi.

Emme käy hengelliseen taisteluun tyhjin käsin, sillä Herra on antanut meille aseet. Lue 2 Kor 10:4-5 sekä Ef. 6:10-18. Siellä on osa näistä aseista lueteltu. Käytämme näitä aseita kahdella rintamalla, sisäisessä sodassa kiusauksia, epäilyksiä ja kyynisyyttä vastaan ja ulkoisessa sodassa saatanan toimintaa vastaan.

Raamattu on tiedonlähteemme ja ohjenuora sekä ainoa arvovalta evankelioimisessa ja sielunhoidossa ja sillä voidaan parhaiten kumota saatanan valheet. Sanan miekan ohella tarvitsemme uskon kilven, jota ilman saatuja opetuksia ei voi toteuttaa käytännössä. Palvonta ja ylistys on myös voimakas ase. Kiitä Herraa siitä, mitä hän on antanut ja tehnyt sinulle , siitä mitä hän on ja Sanan arvovallasta.

Rakkaus on vaikuttimemme, kun lähdemme taisteluun. Meidän on käännyttävä Kristuksen puoleen ja pyydettävä häntä täyttämään meidät rakkaudellaan. Pyhässä Hengessä hän on läsnä. Rukoile, että hän täyttäisi sinut, sillä hän voi täyttää sinua vielä enemmän ja etsiä elämästäsi uusia alueita, joille hän voi tulla asumaan. meidän on rukoiltava, että hän lisää meidän käsityskykyämme.

Joku kysyi kerran Moody'lta : "Miksi jatkuvasti puhut Pyhällä Hengellä täyttymisestä uudelleen ja uudelleen"? "Koska minä vuodan", oli vastaus. Lue 2 Sam 11-12-luvut Daavidin lankeemuksesta. Kun Naatan puhui asiasta, Daavid sanoi vain :"Olen tehnyt syntiä Herraa vastaan." Naatan välitti Jumalan vastauksen :"Niin on myös Herra antanut sinun syntisi anteeksi." Yksi syy, miksi niin monet uskovat elävät tänään tappiollista elämää, on se, että he eivät ole tajunneet välittömän anteeksiantamuksen todellisuutta. Jumala ei halua meidän kieriskelevän itsesäälissä tai tekevän päätöksiä ja lupauksia, jotka aiheuttavat vain syyllisyyttä, vaan haluaa laskea siunauksensa päällemme kuin pilven. En usko voittoisaan elämään, jos sillä tarkoitetaan elämää, joka on ilmeisen virheetöntä, täynnä rukousta ja sielujen voittamista. Uskon voittoisaan elämään, jos sillä tarkoitetaan jatkuvaa yhteyttä Jumalaan Kristuksessa sekä elämässä tapahtuvaa kasvua jatkuvassa veren puhdistuksessa.

Oletko katunut mitään tänään? Parannuksen asia ei tarvitse olla iso, usein sydämen ja mielen synnit. Katumusta ei aina edes tarvitse ilmaista sanallisesti. Minun on sanottava : "Olit oikeassa ,Herra. Minä olin väärässä. Anna minulle anteeksi".

Anteeksiantamus ei merkitse sitä, ettei synnillä olisi seurauksia. Meidän tulisi pitää lyhyet tilivälit Jumalan kanssa, ettemme koskaan joutuisi sellaiseen sotkuun kuin Daavid. Tavallisesti parannus on yksityinen asia. Jos syntisi on vahingoittanut muita ihmisiä, tunnusta näille. Jos syntisi on julkinen, silloin tunnustuksesikin tulisi usein olla julkinen. Usein kaikkein vaikeinta on tunnustaa omalle puolisolleen. Opi parannuksen salaisuus.

Hengellisen elämämme tulisi joka suhteessa olla realistista. Vaikka meidän pitäisi olla enemmän Jumala-keskeisiä kuin ongelmakeskeisiä, emme voi sulkea silmiämme niiltä ongelmilta, joita kohtaamme.

Aivan tavallinen masentuminen verottaa kaikkein eniten hengellisiä voimavarojamme. Kukaan ei ole siitä vapaa. monet kärsivät siitä ankarasti. Masentaminen on saatanan salakavalimpia menetelmiä evankeliumin etenemisen pysäyttämiseksi. Masentuminen on uskovan elämään kuuluva riski, eikä se katoa, kun uskonelämässä edistyy.

Tarvitsemme kipeästi toinen toistemme tukea. Jos uskova näyttää olevan voimaton rukouksessa tai langenneen johonkin lihallisuuteen tai joutuneen epäilyksiin, älä karta hänen seuraansa. Hän tarvitsee rakkautta ja rukousta ja hienotunteista huolenpitoa. Älä tuomitse, älä sanoilla äläkä asenteilla, vaan pidä huolta.

1. ´Vastaamatta jäänyt rukous on ensimmäinen ja ilmeisin syy. Miten pitäisi suhtautua, kun hartaasti ja koko sydämestämme rukoilemme jotakin, mitä meidän nähdäksemme selvästi tarvitaan, mutta emmekä saa mitään vastausta? Kuulemme saarnoja rukouksesta, luemme kirjoja, jotka ovat täynnä ihmeellisiä rukousvastauksia ja meissä alkaa kehittyä pienoinen kyynisyyden häivä, joka helposti johtaa katkeruuteen. Uskon todella, että ihmeitä tapahtuu nykyäänkin, vieläpä aika usein, ja että Jumala vuodattaa armoaan seurakunnalleen niin paljon kuin kykenemme ottamaan vastaan. Kuitenkin vastaamaton rukous - tai vastaamattomalta näyttävä - on niitä suuria alttareita, joilla Jumala tekee todellisia miehiä ja naisia. Minunkin elämä on täynnä vastaamattomia rukouksia.

2. Toinen syy on epäonnistuminen : ihmissuhteissa, perheessä, lastemme kanssa.

Tämä on yleinen ongelma, et ole yksin. Voit epäonnistua yrittäessäsi todistaa uskostasi.

3. Masennumme synnin tähden. Voittoisan uskovan on tiedettävä, mitä hänen tulee tehdä, kun hän epäonnistuu, sillä taatusti hän epäonnistuu. Ehkä saamme Kristuksen voimassa voiton jollakin elämämme vaikealla alueella ja selviämme lankeemuksitta viikkoja jopa vuosia. Sitten jonakin "huonona" päivänä lankeamme juuri tuolla alueella. Veljien syyttäjä on heti paikalla huutamassa: "Siinä nyt näet, miten heikko tahtosi on - olet epäonnistunut, ei sinusta ole mihinkään." (Vaaralliseksi tekee se, että hän on oikeassa.) Tässä on tuttu kaava, mutta muista, että uskontomme on armon uskonto.

4. Monet masentuvat ruumiillisen sairauden tähden. Monilla sairauksilla on paljon pitempiaikaisia sivuvaikutuksia kuin tajuammekaan. Kuitenkin ruumiillisesti sairaanakin voi olla mahdollista käyttää hengellistä voimaa.

5. Monia masentaa seurakunnan eripuraisuus, rikkoutuneet suhteet, epäluulot ja kaunat. Tämä johtuu liiallisesta idealismista, että kunhan meillä on oikeat opit ja oikeat hengelliset siunaukset, niin meistä tulee likimain enkeleitä. Aivan liian usein etsimme kirkostamme tai kotiryhmästämme jotakin, jota Jumala ei ole koskaan tarkoittanut siellä olemaan, vaan jonka voi löytää yksin hänestä. Hengellistä onnelaa ei maan päällä ole. Uskova on erilainen siksi, että hän on juurtunut ja perustunut Jumalan rakkauteen.

Seuraavassa eräitä perusasioita jotta voisimme torjua masennusta, muistaen, että uskomme kasvaa, kun taistelemme vaikeuksien läpi voittoon silmät luotuina Herraan :

a) Ensimmäinen suoja on Jumalan itsensä syvempi tunteminen.

b) Toiseksi Jumalan Sanan parempi tunteminen. Lue, opettele ulkoa, mietiskele

c) On pantava enemmän painoa uskolle ja vähemmän tunteelle.

d) Yritä jatkuvasti pyrkiä ymmärtämään paremmin toisia ihmisiä. Et ehkä tunne toisen käyttäytymisen taustalla olevia tekijöitä.

e) Säilytä jonkinlainen hengellinen näkökulma. Kun vaellat Jumalan yhteydessä, yritä aina nähdä asiat laajemmin. Jätä juorut omaan arvoonsa, ellet tiedä asian taustaa.

f) Aseta itsellesi realistisempia tavoitteita. Pitäydy kohtuullisesti saavutettavissa oleviin tavoitteisiin hengellisessä työssäsi, rukouselämässäsi ja seurakuntaelämässäsi, ellei Jumala nimenomaan ohjaa sinua toisin. Pyydä kaikin mokomin suuria Jumalalta, mutta älä yritä manipuloida Häntä.

g) Pane enemmän painoa ylistykseen ja rukoukseen. Pidä katseesi suunnattuna Herraan ja vältä liiallista itsesi tutkistelua.

h) Opi oikea tapa loukkaantua. Ellemme tee niin, menemme mukaan siihen yleiseen panetteluun ja katkeruuteen, jota on monissa seurakuntaryhmissä.. Loukatuksi tuleminen kuuluu tämän planeetan elämään ja anteeksiantaminen on ehdottoman välttämätöntä.

1. Pysy rauhallisena. Hätiköidyt yritykset korjata vahinkoa tavallisesti pahentavat sitä.

2 Paina haavaa välittömästi ymmärtämyksellä. Mikä aiheutti tapahtuneen? Olisitko voinut estää sen? Miltä loukanneesta osapuolesta tuntui? Entäs jos tilanne olisi ollut päinvastainen?

3. Pesee haava perusteellisesti ystävällisyydellä poistaaksesi kaiken kovuuden ja kostonhalun.

4. Voitele runsaasti rakkauden voiteella. Tämä suojaa kaunan ja katkeruuden tulehduksilta

5. Sido vahingoittunut kohta anteeksiantamuksella. Tämä peittää sen näkyvistä, kunnes haava on parantunut

6. Älä revi rupea irti. Asian ottaminen puheeksi saa haavan aukeamaan uudelleen, ja vakava tulehduksen vaara on edelleen olemassa.

7. Varo tuskallista ja helposti ärtyvää itsesääliä. Tätä nimitetään usein vetäytymiskivuiksi, koska oireena on vetäytyminen eroon toisista, erityisesti siitä, joka on vamman aiheuttanut. Hoitokeino : hyväksy anteeksipyynnöt

8. Lääkitys. Nauti runsas annos antibiootteja Jumalan Sanasta useita kertoja päivässä rukouksen kera. Tällä on rauhoittava vaikutus ja se on hyvä särkylääke.

9. Pysy koko ajan läheisessä yhteydessä suureen lääkäriin. Luota siihen, että hänen voimansa, ilonsa ja rauhansa auttavat sinua toipumisvaiheen aikana.

10. Täydellinen paraneminen on tapahtunut, kun potilas pystyy jälleen täysin ystävyyteen ja yhteisymmärrykseen, erityisesti loukanneen osapuolen kanssa.

Kun joku antaa elämänsä Jeesukselle, niin sielunvihollinen näyttää tekevän kaikkensa - usein älykkäästi ja kauniisti - johtaakseen uskovan toisarvoisiin asioihin, niin että hänen uskonelämänsä käy tehottomaksi. Usein hän yrittää saada meidät toisiamme vastaan, niin että riitelemme keskenämme, sen sijaan että toimisimme yhdessä häntä vastaan.

1. Käännekohtakokemuksen ja Jumalan aikaansaaman kasvutapahtuman välinen suhde

Jotkut painottavat voimakkaasti käännekohtaa. He pitävät tärkeänä suurkokouksissa käymistä saadakseen kokea antautumisen huipentuman. Usein sellaiset vuorenhuippukokoukset ovat täysin oikeutettuja, eikä meidän pitäisi halveksia sitä, mitä Herran Henki tekee - mutta ellei tuota käännekohtaa seuraa kehitys, siitä tulee kupla, joka puhkeaa nopeasti ja seuraa syyllisyys ja masennus. Kasvaminen kypsyyteen on ensi sijassa kunkin omalla vastuulla 365 päivää vuodessa. Rakkaus ja hengen hedelmä eivät tule automaattisesti.

2. Kurin ja vapauden välillä

Toiset haluavat suunnitella uskonelämänsä pienimpiä yksityiskohtia myöten ja pitää niistä kiinni. Toiset katsovat sellaista epähengelliseksi ja luottavat johdatukseen. Kuitenkin Raamatussa on molemmat sanomat. On aikoja, jolloin on uskossa pysähdyttävä odottamaan, että asiat selviäisivät - ja joskus meillä ei ole valinnanvaraa - mutta usein on myös paikallaan käyttää sitä järkeä, jonka Jumala on meille antanut. Paavali kirjoittaa laajasti siitä, että olemme vapaat laista, mutta hän myös sanoo, että olemme kilparadalla juoksijat, joiden tulee noudattaa itsensähillitsemistä saadakseen voittoseppele

3. Innon ja viisauden välillä

Sielunvihollinen yrittää mm saada intoa täynnä olevat nuoret ja vanhat "viisaat" ja ehkä työssään väsyneet vastakkain. Ratkaisu tähän ei ole kultainen keskitie. Tarvitsemme niitä, jotka voivat innokkaasti lähteä liikkeelle ja jatkavat työtä, mutta tarvitsemme myös vanhempia ja kokeneempia jäseniä, jotka voivat antaa neuvoja ja auttaa nuorempia laskemaan kustannuksia - ja jatkamaan vielä sittenkin, kun ensimmäinen innostuksen huuma on ohitse.

4. Alistumisen ja yksilöllisen johdatuksen välillä

Tämä aihe voi aiheuttaa tavattomasti kiistelyä. Johtajien ei pidä herroina hallita laumaansa. Johtajien tulisi parhaansa mukaan arvostaa yksilön itsensä kokemaa johdatusta ja rukoilla hänen kanssaan saadakseen selville, mikä Jumalan tahto on. Kuitenkin on tärkeä varoittaa johdettavia, jos näemme heidän joutuvan tilanteeseen, joka voisi käydä vaaralliseksi, tai aikovan toimia epäviisaasti. Alaisenkin tulisi varoa , ettei seuraa johtajaa sokeasti tai anna johtajan kantaa kaikkea vastuuta johdatuksesta. Tämä olisi pakoilua ja oman vastuun kiertämistä.

Johdatus on kristillisen uskon vaikeimpia alueita, erityisesti sellaisissa suurissa kysymyksissä kuin elämänuran tai aviopuolison valinta. Rukouskaan ei ole mikään automaatti. Jumala on usein paljon kiinnostuneempi nöyryydestämme tai uskostamme kuin rukouksistamme sen tai sen saamiseksi. Emme voi panna Jumalaa lokeroon.

5. Sodankäynnin ja uskonlevon välillä kristityn elämässä

Raamattu käyttää paljon taistelemiseen liittyviä ilmauksia. Ehkä emme pidä tästä sotilassanastosta, mutta Jumala on rajattomassa viisaudessaan halunnut panna sen sinne. Epäilemättä olemme sotatilanteessa. Siitä huolimatta meidän ei tarvitse koko ajan olla sormi liipasimella. "Vakaamieliselle sinä talletat rauhan, sillä hän turvaa sinuun." Syvä luottamus on välttämätöntä taisteluun valmistautumisessa.

6. Kristillisten perusperiaatteiden ja kirkon tai liikkeen toimintaperiaatteiden välillä

Uskovat usein voivat niuhottaa tyhjänpäiväisistä asioista : pitääkö jonkin asian olla näin vaiko noin. Paavalin asenne on hyvin selvä. Pääasia on, että toimit omatuntosi mukaan, mutta ota aina huomioon ne, joiden omatunto ei salli kaikkea sitä mitä sinun, sillä veljesi rakastamiseen sisältyy myös huolenpito siitä, ettei hän tunne oloaan vaikeaksi.

7. Rakkauden ja tuomion välillä

On aikoja, jolloin meidän on nuhdeltava toista uskovaa, mutta aina rakkaudessa. Ellet voi puhua kovaa totuutta rakkaudessa, anna silloin jonkun toisen tehdä se. Eikä ole eroa sillä, onko toinen uskova tai ei.

Arvelen, että jos saarnoissamme ja huolenpidossamme olisi 80 % rakkautta ja 20 % tuomiota, tasapaino olisi suunnilleen oikea.

8. Työn ja palvonnan välillä

Totuus on, että jos aiomme tehdä tehokasta työtä, emme voi tehdä sitä omassa voimassamme vaan Jumalan Hengellä ja tämän vuoksi on tarpeen odottaa Herraa ja käyttää paljon aikaa hänen ylistämiseensä. Joskus suhteemme Jumalaan ei voi olla oikea, ennenkuin saamme keskinäiset suhteemme kuntoon ja sekin vaatii aikaa. Yrittäkää välttää vastakkaisia asenteita, sillä siitä seuraa lamaantuminen ja sielunvihollinen voittaa kaiken aikaa.

9. Seurakunnan ja perheen välillä

Sielunvihollinen yrittää tänä aikana hyökätä kaikin voimin perhettä vastaan ja hän voittaa, ellet alusta lähtien kiinnitä asiaan vakavaa huomiota. Nähkää vaivaa oppiaksenne ilmaisemaan ajatuksianne ja tunteitanne toisillenne ja säilyttääksenne läheisen yhteyden, erityisesti silloin, kun on painetta ja kiireitä

10. Tasapaino myönteisen ja kielteisen välillä

Tämä on vaikea kohta, koska se on niin epämääräinen. Monilla ihmisillä on elämästä pohjimmiltaan kielteinen näkemys. He myös välittävät tämän kielteisyyden muillekin. Kielteinen henki on merkki epäuskoisesta sydämestä, sillä se ei ole todella vakuuttunut siitä, että Jumala voi järjestää asiat. Epäilemättä kielteisilläkin väitteillä on sijansa ja Raamatussa on niitä runsaasti. Ei ole mitään vikaa siinä, että näkee asioiden kielteisen puolen, mikäli on valmis raivaamaan tiensä myönteiselle puolelle. Tämä on alue, jolla yhä kamppailen löytääkseni oikean tasapainon, eikä helppoja vastauksia ole.

11. Tasapainoinen näkemys rämäpäisestä uskosta ja terveestä järjestä

Ei ole kohtalokasta epäillä joitakin asioita, mutta voi olla hyvinkin kohtalokasta uskoa kaikki. Kristityt on kutsuttu uskomaan, ei olemaan herkkäuskoisia. On paljon naiveja uskovia, jotka uskovat yksinkertaisesti kaiken, erityisesti jos se kuulostaa hengelliseltä tai jos on kysymys ihmeestä. Monet on johdettu harhaan tällä tavalla. On tärkeää rukoilla arvostelukykyä. Tutki Jumalan Sanaa ja arvioi Raamatun avulla kaikki opetus, myös tämä esitys

12. Hengen voitelun ja koulutuksen välillä

Jotkut korostavat Hengen voitelun tarvetta niin paljon, että he väittävät kaikenlaisen koulutuksen olevan paholaisesta. Mitä hölynpölyä tämä onkaan ! Tietysti tarvitsemme koulutettuja ihmisiä, erityisesti niitä, jotka ovat nöyriä, murtuneita ja Hengellä täytettyjä.

Älä luule, että koulutus tuhoaa persoonallisuutesi. Jumala haluaa nähdä persoonallisuutesi kasvavan - hänen Poikansa Jeesuksen kaltaiseksi, kun antaudut hänen Henkensä ja hänen sanansa vaikutuksen alaiseksi. Kun opit yhä enemmän hänen totuuksistaan ja kykenet ottamaan vastaan yhä enemmän hänen Henkensä siunauksia, sinusta tulee rikkaampi persoonallisuus. Sinulla ei ole enää niin paljon pätemisen tarvetta

Jokaisella elämämme alueella tarvitaan jonkinlaista tasapainoa. Tasapaino on sopusointua ja lempeyttä ; se on luja perusta rakkauden vallankumoukselle.