LÄHI – IDÄN MYYTIT (Joseph Farah / "WorldNet-Daily"-uutislehti)(Enemmän Farah’in näkemyksistä voit lukea Farah’in internet-sivuilta .)
Useimmat uutislähteet kertovat, että palestiinalaiset haluavat kotimaan ja että muslimit haluavat valvoa pyhiä paikkojaan. Olen amerikkalainen, arabisyntyperäinen reportteri. Olen viettänyt aikaa Lähi-Idässä ja saanut enemmän kuin oman osani kivistä ja kranaateista. Minun täytyy kertoa, että kaikki nuo syyt ovat vain tekosyitä mellakoinnille ja maan valtaamiselle. Ennen vuoden 1967 sotaa ei ollut mitään huomattavaa liikettä palestiinalaisten kotimaan puolesta. Kuuden päivän sodassa Israel valtasi Juudean, Samarian ja Itä-Jerusalemin. Mutta näitä alueita ei vallattu Jasser Arafatilta. Ne saatiin Jordanian kuningas Husseinilta. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka palestiinalaiset äkkiä löysivät kansallisen identiteettinsä sen jälkeen kun Israel voitti sodan. Totuus on, että Palestiina ei ole sen todempi kuin sadun "Mikä-mikä-maa". Ensimmäistä kertaa sanaa käytettiin 70 j.Kr., kun roomalaiset suorittivat juutalaista kansanmurhaa, hävittivät temppelin ja pyrkivät hävittämään koko valtion muiston. Roomalaisten mukaan siitä lähtien maa piti tuntea nimellä Palestiina. Nimitys tulee filistealaisista, muinaisesta kansasta, jonka jäsen Goljat oli ja jonka kansan alueen juutalaiset olivat vallanneet vuosisatoja ennen. Rooman tapa oli pilkata ja loukata. He myös yrittivät muuttaa Jerusalemin nimen Aelia Capitolinaksi mutta siitä ei tullut pysyvää. Palestiinaa ei koskaan ole ollut omana maana. Aluetta ovat hallinneet Rooma, islamilaiset ja kristityt ristiretkeläiset ottomaanit ja britit ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Britit palauttivat ainakin osan alueesta juutalaisille kansalliseksi kotimaaksi. Ei ole mitään Palestiinan omaa kieltä. Ei omaa kulttuuria. Koskaan ei ole ollut maata nimellä Palestiina, jota palestiinalaiset olisivat hallinneet. Palestiinalaiset ovat arabeja, Jordaniasta, Syyriasta, Libanonista, Irakista jne. Arabeilla on jo hallussaan 99,9 prosenttia Lähi-idän maa-alueesta. Israel edustaa vain pientä osaa. Vaikka israelilaiset tekisivät kuinka paljon tahansa myönnytyksiä, se ei koskaan olisi tarpeeksi. Entä islamin pyhät paikat? Jerusalemissa ei ole yhtään. "Mutta Farah !. AI Aksa ja Kalliomoskeija Jerusalemissa nehän edustavat islamin kolmanneksi pyhintä paikkaa !" Sanon : Se ei ole totta. Totuus on, että Koraani vaikenee Jerusalemista. Se mainitsee Mekan satoja kertoja. Medina esiintyy hyvin usein mutta Jerusalem ei koskaan. Ei ole mitään historiallista todistetta, että Muhammed olisi koskaan käynyt Jerusalemissa. Kuinka Jerusalemista tuli islamin kolmanneksi pyhin paikka? Muslimit viittaavat Koraanin kertomukseen "yömatka". Se kuvaa kuinka Muhammed unessa tai näyssä vietiin pyhästä temppelistä toiseen temppeliin. Seitsemännellä vuosisadalla jotkut muslimit alkoivat pitää näitä temppeleitä Mekan ja Jerusalemin temppeleinä. Ja tämä on muslimien kiinnekohta Jerusalemiin : myytti, fantasia, toiveajatus. Juutalaiset voivat sanoa olleensa alueella aina Aabrahamin ajoista alkaen.
Ote Farah’in toisesta kirjoituksesta : In fact, the Temple Mount area and the Western Wall are, according to Jewish scholars, the only truly holy sites of Judaism. Arafat is among those Arab leaders making the incredible suggestion that there was never a Jewish Temple at the site. Now, perhaps you understand why even today the Muslim police known as the Waqf attempt to deny Jews and other non-Muslims access to these sites. Now, perhaps you understand why, during times when Jerusalem has been occupied by Muslims, Christian churches and Jewish synagogues were destroyed or desecrated. You see, it was Arafat's uncle who served as the grand mufti of Jerusalem in the 1920s and 1930s. It was his uncle who concluded, for the first time, that Mohammed had ascended into heaven from the site known as the Dome of the Rock on the Temple Mount. And it was his uncle who, in an unholy alliance with Adolf Hitler, condemned the Jews and their designs on their eternal capital city. The truth is that Jerusalem has a unique importance to Jews. It has always been a place described and revered in Jewish law. For centuries since the Diaspora, Jews around the world have prayed toward Jerusalem, mourned the destruction of their Temple and hopefully repeated the phrase, "Next year in Jerusalem." |