**************************************

IANKAIKKISUUDEN  SIIPIEN HAVINA

 
Pyhän-Hengen kyyhkyn henkäys elähdyttää.
Kuoleman linnun siipien havina hätkähdyttää
Ne ovat aina sylikkäin, limittäin, riti-rinnan
jokaisen elämässä - tahtomattamekin.

Kuin hopea-putki on sielumme sisin.
Siellä ` aarteemme´ on: Hyvää vai pahaa?
Aineellisuuden varjossa väijyvä ajattomuus, ikuisuus,
on meissä läsnä sekunti sekunnilta,
ikuistaen jälkemme elämämme muuri-laastiin
kyselemättä meiltä motiiviamme, selityksiämme
- Selviö salaisin synti.Jopa äänetön, ajatuksen aste.
Vain Kristuksen veri kykenee
lahjoittamaan  puhdistuksen.
 
 

 
Jeesuksen  rististä voimaa  saa ammentaa
Voima kun palaa, kevenee taakka
Joka painoi tomuun saakka
Jaksan sen ristille viedä
Sille on tilaa vain siellä
Sinne taakkani jää  -    ja
kevenee kulkuni tää

Liidän  `sineen´  kuin  perhonen
ylitse vaarojen, ansojen
Kevyt on olo ja kiittävä mieli
Herrani Jeesus loi uudeksi tieni

Rukoilen armoa,   johdatusta
Kirkkauden enkelein suojelusta
alkavaa vuotta miettiessäin
Purteeni tuullessa myrskyssäin
 
 

 
Hän puhui hiljaa, - Hiljaa
Näin Hän etsii Sinua,- minua.
Tuskin voimme käsittää  e t s i n t ä ä.

Kauan siitä on, -kauan..!
Kuiskeensa kun kuulin
-Luulin, vastaamatta olla voin.
Niin luulin.

Voi nöyryyttä Mestarin! -Mykistyn.
- Hänkö pyytää, kerjää?
Tuskin voimme ymmärtää nöyryyttään !

 Nyt alan ymmärtää - Ystävää,
Vaan liianko on myöhä ymmärtää
Tosi Ystävää !  - Pelkään.

Voi! - Tylysti mä torjuin kuiskeen sen !
Kova olin, kapinoin,
hiljainen kun saapui  rohkaisten.

Nyt minä kerjään,  mykistyn,
palan hiipuen.
Voitko  nähdä ikävääni?
- Ystävän ikävää.....!

Mestarini, käsitän Rakkauden ikäväsi;
Ikäväsi ihmislasten luona........
- Erilainen olet !
- TÄYDELLINEN !

---

---

 
Yön äänettömät äänet valtaavat mieleni.
Ajattelen ajatuksia, joita en sanoiksi saa.
Kirkkauden enkelit ovat  läsnä.
Myös  Isä  Taivaan.......
En heitä näe. -Tiedän vain ja aistin.
Ihme - On ihan mukava olla tällaisenaan.
- Minä tällaisenani menneisyyteni kanssa!
- Tulisilmäin alla!

En sure, enkä itke.
Olen vain ja kuuntelen äänettömyyttä
Ja katselen pimeyttä.
Ei   hätäpäivää ! -On yö ilman hätää.
On niin turvallista kaiken suuren keskellä.
Pieni ihminen voi kuiskata :
" ISÄ, tässä minä olen.
  S i u n a a  m i n u a !"
 
 

 
  Yli ansojen,
   kantojen,    pitkospuiden,
   yksittäin,
   yli mäkien  ja muiden
   - jaksaa
   - Kotiinpäin
   - vaeltaa,
   - raskastakin tietä
   - Iloisella  miellä  -   K O T I I N  !!!
       ———————————————

 -  MONI PELKÄÄ KUOLEMAA,  MUTTA PAKENEE ELÄMÄÄ....
 - JOS  JOKU  PYSTYISI  PALJASTAMAAN   MAAILMALLE                   KRISTUKSEN,
 HÄNTÄ  EI  KUKAAN  VOISI  VASTUSTAA

 

 
ENKELIT TAIVAASSA  ITKEVÄT  SAASTAN   TÄHDEN
NÄHDESSÄÄN LANGENNEEN  IHMISEN TAHROISSAAN

ITKEVÄT, SUREVAT PALJONKIN JEESUKSEN NÄHDEN
KUN KUKAAN EI PYSTY   SYNTISTÄ NOSTAMAAN

IHMINEN HEIKKO ON  HENKIEN MAAILMASSA
VAIN JUMALAN POIKA  KÄYSKELEE VOIMASSAAN.

YHTEYS  KARITSAAN  -  PYRKIMYS OLKOON TÄSSÄ
HÄN PYSTYY TILANTEEN  KOKONAAN  MUUTTAMAAN
 

 
HAURAS   MAINEN  KOTELO
VAIN   PYHÄN   HENGEN
HALLINNASSA   TYYNTYY,
TYYDYTYKSEN   SAA.
-SEN   HARVA  OIVALTAA

HENGELLINEN , PYHÄN HENGEN VALO  TURVAN TUO,
MELUN POISTAA SIELUSTAMME.
KAUHU   HÄIPYY,   HAJOO,
HEIKKOUS   KAIKKOAA,
HENKI   IKUISUUKSIIN   KIPUAA
-AJAN   RAHDUSSA,
KUN   ARMO   SIELUSSAMME
OLO - PAIKAN SAA.

AUKEE   LAAJAT  NÄKYMÄT
NÄKYMÄTTÖMÄT  ARMON ALAT
LUPAUSTEN MAASTA.....  -KUIN MOOSEKSELLE  !

---

---

 

 
RUNNELTU, HAKATTU,  POLJETTU RIKKI,
SYLJETTY INHOTTU   IHMINEN...
KUINKA  HÄN VAIKEROI     KUINKA HÄN ITKI --
SURKEAN TILANSA TUNTIEN.

KUKAPA PYSTYISI TUSKIEN SUMMAA
MITTAAMAAN SIELUN LANGENNEEN
KUKAPA NOUTAMAAN PYSTYISI  POLON
LÄHELLEEN  -  OSAA OTTAEN?

ONGELMA SUURI ON HAAVOITETTU,
MAAHAN TALLATTU POLOINEN.....
SIINÄ EI AUTA SANAT , EI SÄVEL ;
TARVITAAN   JUMAL´ IHMINEN

 PAAREILLE NOSTAKAA IHMIS-POLO
 -JEESUKSEN KOTIIN KANTAKAA !
 J OS MUUTOIN   EI MAHTUISI
 TUNGOKSEN TÄHDEN ,
 KATTOLUUKUTKIN   AVATKAA!
 
 

 
Kulta tummunut, himmennyt,saastunut
Liejuun lie vajonnut, maahan ja mutaan
Liasta, mudasta Pellosta maailman
HÄN  etsii aarrettaan  -kuvastintaan -  Jumala
- Löytää ja koskettaa, ahjossaan hehkuttaa;
muokkailee, hioo, valaa

- Laupias Jumala,  Puhdistaa aarrettaan,
Ahjossaan kirkastaa, muovaa ja valaa.
Kotona kirkkaudessa, pyhyydessä, ikuisuudessa
Kirkkaampi jalokiviä, hohtavaisia, säihkyväisiä
Aarteensa arvokkain    Kuva Jumalan  on
 
 

 
- Pyhitystä, puhtautta pyhää Pyhä Henki loi
Synneissänsä ihmislapsi yhä  elää  -  hekumoi

- Muuttumista Taivaan Isä vartoo v e r i - k y y n e l i n
Tahroinensa ihmislapsi tarpoo  - silmin   s o k e i n

- Taivaallinen rakkaus, elo, valo - virtaa maailmaan
Synnin virvatulet  palo - sielut  valloittaa

- Taivaalliset vallat itkee, tarjoo  ilosanomaa
Ihmislapsi lymyy likaan, varjoon - siellä asustaa

Uskon vuoritielle noustaan - varjoist ´viidakon
Isä avosylin lastaan  kantaa taivohon
                                 ------------------

JOS ON VILU TAI HELLE,  AJASSA  AHDINGON,
KERRO JEESUKSELLE!     JEESUS ON LÄHELLÄ.
- HUOKAUKSESI TUNTEE  YSTÄVÄ   YLEVÄ.

 
Anteeksi anna auringon laskuun -  Anteeksi pyydä heti
Unohda kaikki kauna ja pahuus
Ylöspäin katseesi nosta
Valkeutta kohti vaella aina - päivällä,  älä yöllä !
Uskosi lamppu niistä ja hoida   Öljyä hanki ja loista !

Kuinka turhaan
ponnistelee ihmispolo  ansaitakseen   a r m o n
Kuinka harhaan astuukaan
ja luisuu  armostansa pois, pois kauas  pois

On armo ansaitsematon
 onni  varjoton
Ja    autuus  loputon. -    Ota vastaan !
*   *   *   *   *   *   *

---

---

 

 
Mietteisiini vajoan, Herrani Jeesus
Katsahda sieluni syvyyteen,
pohjattomaan kuiluun.
Aivoitukset,  arimmatkin, tunnet  tarkoin
Tasapainon horjahdukset tyystin tiedät.....
Ylimmälle Ystävälle Yljälleni Sulle
Avoinna on aina ovi myrskyyn...

Käsivarsillesi vaivun, kaikkineni...
Vastauksen taivun kädestäsi saamaan.
Myös huolten aiheet kokonanansa,
 Ota Isälliseen huomaas, hoitoos´.
Puhdista ja kätke VEREN ALLE !

Kontaktin  jo sainkin ! Helle  helpottuu. .
Myrskyn raivo raukee. Hiljaa häipyy hätä.
Näin  hyvä on !
Ymmärryksesi  on syvä, rauhaa tuottava;
Niin lempeä,  niin  hellä !

Jos yksin merellä ma purjehtisin,
haaksirikkoon hyrskyt ajaisivat alinomaa.
Suuri  MESTARI, aarteeni !
Sua  ilman vaikeuksiin nääntyisin
ja päätyisin, erilaisiin ajatelmiin.

Näin lauhtuu liikkeet sielussani  vaappuvassa.
Myrsky  pienoinen on ohi. HERRANI sen tyynnytti !
————————————————-

---

---

 

Venho vie, minne tuulen  tie.
Hetkeksi  jos  silmät ummistaa, ja avaa, -  Jo  havaa :
 Kauaksi  on  tuuli kuljettanut   harhaan....

Kavala on mainingeissaan  meri !

En konsanaan  - saa  silmiäni  ummistaa,
kun  alan  soutamaan -  raivoavaa   Elon merta

    Elon meri !  Kavalampi monta vertaa!
 
 

 
Ikäänkuin  ikuinen  elämän laulu
Täällä tuntuu,  ajan yössä,  arjessakin.

On meillä Mestari, -  Pyhyys Jumalan.
Hän sointumaan  saa elon arjessa

Hän on elämän Herra,
-Rakkaus, tosi Rakkaus:
Ei Hän syyttele, ei vikoile,
ei painosta, ei masenna.
Vaan Hän nostaa ja kantaa,
Vie perille  ja pelastaa.

HÄN ON JEESUS, PYHÄ  JEESUS
PARANTAJA, PUOLUSTAJA !
Sua ylistän, kiitän, rukoilen, palvon !