Parantumisihmeitä (Otteita Taisto Vahteran kirjasta "Seurakunnan tie Jerusalemista Satakuntaan" siv.110) Porissa on nähty moniakin ihmeellisiä Jumalan tekoja. Eräs niistä on kyläsaarelaisen Ville V:n parantuminen. Hänen vasen puolensa halvaantui 11.3.1969 täydellisesti. Turun Yliopistollisen Keskussairaalan 24.5.1969 antaman lääkärinlausunnon mukaan halvauksen aiheuttaja oli sydänkouristus ja aivoverisuonitukkeuma. Saman vuoden heinäkuussa hän sai aivoverenvuodon. Sairauden hoito edellytti erikoisvuodetta ja pyörätuolia, joiden hankinnassa lääkäri lupasi avustaa. Seurakunta ja monet läheiset ystävät rukoilivat hartaasti hänen puolestaan. Rukousvastaus tuli 30.7.1969 klo 8 aamulla. Ville oli tuotu ulos ihailemaan keskikesän auringonpaistetta. Äkkiä hänen ympärilleen leimahti sellainen kirkkaus, että auringon valokin himmeni sen rinnalla. Hänelle ilmestyi kirkas olento, joka sanoi: "Minä olen Aabrahamin, lisakin ja Jaakobin Jumala, joka herätin Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Minä tahdon, että sinä paranet." Olento kosketti häntä ja parantuminen tapahtui välittömästi. Ville Vansio elää ja on terve vielä tätä kirjoitettaessa (1990). Marraskuussa 1980 oli Niilo Yli-Vainiolla kokouksia Porissa. Aune K. parani näissä kokouksissa vaikeasta MS- taudista eikä ole sen jälkeen kärsinyt tästä sairaudesta. (Huom ! Internetsivun tekijä on tuntenut nämä henkilöt n. 20 vuoden aikana. Voin todistaa, etten ole nähnyt merkkejä kuvatuista sairauksista. Aune oli muutamia vuosia ennen parantumista jäänyt ennenaikaiselle sairauseläkkeelle juuri mainitun MS-taudin takia.) Ote em. kirjasta siv. 185 Taisto Vahtera piti 1952 Yrjö J:n kodissa raamattutuntia jumalallisesta parantumisesta. Puheen jälkeen laulettiin aiheeseen sopiva laulu. Tultaessa kohtaan "Hän on terveyden nyt lähde, sekä iäisen elämän", purskahti talon isäntä itkuun ja alkoi valittaa: "Voi, voi, voi. Jeesus on terveyden lähde ja juuri kuulimme, kuinka selvä on Raamatun lupaus parantumisesta. Miksi uskovat kuitenkin niin paljon sairastavat? Voi, voi, voi." Yrjön aito itku mursi koko yleisön. Kuului humaus kuin tuulispää olisi mennyt läpi huoneen ja kaikki mukana olijat täyttyivät Pyhällä Hengellä. Myöskin useat sairaat paranivat. Heistä vaikeimmin sairas oli Vilma K.. Hänellä oli erittäin vaikea sydänvika ja paha nivelreuma. Jäsenet olivat vääntyneet ja toinen käsi oli koukistunut. Hän joutui Jumalan voiman ravistelemaksi niin, että tuoli hänen allansa rytisi. Hän parani hetkessä yleisön silmien edessä. Sitten hän nousi ylös ja alkoi heiluttaa rintansa päälle koukistunutta kättään huutaen: "Onko tämä minun käteni? Onko tämä minun käteni?" Hän eli tämän jälkeen terveenä näistä vaivoistaan yli 30 vuotta. Myös Rauman kaupungissa tapahtui selvä parantumisihme 8.8.1958. Eeva D. sairasti niin vaikeaa hermohalvausta, että joutui liikkumaan rullatuolissa. Hänet tuotiin telttakokoukseen, jossa Arvo Venäläinen ja Sulo Pärssinen rukoilivat hänen puolestaan. Eeva D. parani välittömästi ja pystyi liikkumaan ketterästi. Tätä kirjoitettaessa (1988) hän oli elossa ja on harjoittanut avantouintia aivan viime aikoihin asti. |