Raamatun selittämisen ja tulkinnan perusteet 

 

©Veikko Pekki / Raamatunopiskelusivut. Luvalla Pekin internetsivuilta (ei nyt käytettävissä)

 

 
SISÄLTÖ: (Alaotsikot kunkin pääotsikon alla)

1.1 Miksi Raamattua on selitettävä?
1.2 Raamattunäkemyksen muodostamisen perusteet
1.3.
Miten Raamattua selitetään?

1.4 Raamatun tulkintaoppi eli hermeneutiikka
1.5.
Uuden Testamentin kirjeiden tulkinnasta
1.6. Raamatun käännösperiaatteita


2.1. Raamatun kielellisiä seikkoja
2.2. Raamatun kirjallisuuden lajit
2.3. Raamatun sisäinen tulkintajärjestys
2.
4. Vanhan ja uuden liiton ero


3.1 Kuvakielen muotoja
3.2 Miten löytää tekstin konteksti
3.3 Opillisesti sitovien periaatteiden tunnistaminen

 

 

1.1 Miksi Raamattua on selitettävä?

Alaotsikot:

1.1.1 Vain eksegetiikka tuo oikean raamattunäkemyksen

1.1.2 Eksegeesi ja eisegeesi

1.1.3 Ylitettäviä esteitä Raamatun ymmärtämiselle

1.1.4 Eksegetiikkateoksista

1.1.5 Liberaaliteologia ja -eksegetiikka vesittävät Raamatun totuudet

1.1.6 Oikea eksegetiikka: Raamattu on Jumalan omaa ilmoitusta

 

 

1.1.1 Vain eksegetiikka tuo oikean raamattunäkemyksen

 

Toiset sanovat, ettei Raamattua pidä lainkaan selittää ja tulkita, vaan yksinomaan lukea ja totella. Tämän voi hyvällä tahdolla nähdä kuvastavan sellaista oikeaa asennetta, jossa halutaan kaikessa olla kuuliaisia Jumalan sanalle. Sellainen asenne meillä tuleekin olla. Mutta pelkäänpä että tuollainen lausahdus kuvastaa usein puhujan ylimielisyyttä tai jopa laiskuutta Raamattunsa äärellä. Missään tapauksessa väite ei käytännössä pidä paikkaansa. Kaikki, mitä aiot sanoa tai tehdä Raamatun pohjalta, vaatii jo Raamatun selittämistä, eksegetiikkaa. Raamattu itse opettaa, että meidän on selitettävä ja tulkittava Kirjoituksia oikealla tavalla. Otetaan joitakin Raamatun esimerkkejä tästä.

 

Paavali selitti Raamattua kansan keskuudessa

Apt 17:2-4: "Tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa, lähtien kirjoituksista, selitti ne ja osoitti, että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista...".

 

Jeesus selitti Raamattua opetuslapsilleen

Luuk 24:27,32: "Ja Hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä Hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.

Eksegetiikka-sana tulee sanasta "eksegeomai" = kertoa, ilmoittaa.

Sana "eksegeomai" esiintyy Raamatussa useissa kohdissa:

·         Apt 21:19: "Ja kun hän oli heitä tervehtinyt, kertoi hän kohta kohdalta kaikki, mitä Jumala hänen palveluksensa kautta oli tehnyt pakanain keskuudessa."

Tässä saadaan hyvä kuva siitä, mitä tämä eksegetiikka tarkoittaa: Se merkitsi "kertoa kohta kohdalta". Paavali selvitti tapahtumat asia asialta, mitä oikein tapahtui. Näin eksegeesissä selvitetään tarkasti asioiden alkuperäinen merkitys. Nehemian kirjan 8.luku on kertomus siitä, kuinka Jumalan Sanaa selitettiin niin, että se ymmärrettiin. Kirjanoppinut pappi Esra toi Jumalan lain kirjan esiin, luki sen kansalle ja selitti sitä:

·         Neh 8:8-9: "Ja he lukivat Jumalan lain kirjaa kappale kappaleelta ja selittivät sen sisällyksen, niin että luettu ymmärrettiin. Ja Nehemia, maaherra, ja pappi Esra, kirjanoppinut, ja leeviläiset, jotka opettivat kansaa, sanoivat kaikelle kansalle: 'Tämä päivä on pyhitetty Herralle, teidän Jumalallenne, älkää murehtiko, älkääkä itkekö.' Sillä kaikki kansa itki, kun he kuulivat lain sanat."

 

"Sana tuli lihaksi" on Raamatun perusta

Kun Jeesuksesta sanotaan Joh. 1:14:ssä "Sana tuli lihaksi", niin tämä on juuri se suuri perusta, jolla me voimme ymmärtää Raamatun olemuksen. Siis Jeesus on Sana ja Hän ilmoittaa meille (eksegeomai) elävän Jumalan. Joh. 1:18: "Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on Hänet ilmoittanut. "

Tämä ilmoitus ei tullut korkeana aatteena tai abstraktiona keskellemme, vaan lihana. Siis Sana tuli lihaksi, ihmisen nahkoihin ja ihmisluihin. Ja Hän käveli ihmisruumiissa meidän kaltaisenamme eläen juutalaisessa käsityöläisperheessä. Jeesus kasvoi aikansa tapoihin ja sen kulttuuriin. Hän puhui hepreankieltä käyttäen aikansa ilmaisuja. Kristus otti inhimillisen muodon voidakseen ilmoittaa meille Jumalan todellisen olemuksen. Samoin Raamatun kirjoitukset ovat annetut meille inhimillisessä muodossa voidaksemme vastaanottaa Jumalan ilmoituksen luonnollisessa ja kielellisessä asussa ja voidaksemme harjoittaa eksegetiikkaa luonnollisin ja kielellisin menetelmin. Tässä kaikessa voimme odottaa Pyhän Hengen johdatusta ja apua.

Näin iankaikkinen ja jumalallinen, pukeutui ajalliseen ja inhimilliseen. Tässä on koko kristinuskon olemus. Se on Kristuksen olemus: totinen Jumala ja tosi ihminen samassa persoonassa. Samalla tavalla Raamattu on jumalallinen ja ikuinen ilmoitus joka on annettu inhimillisessä ja ajallisessa asussa. Se sisältää sekä ikuista ilmoitusta että ilmoitusta, joka koskee vain tiettyä rajallista aikaa. Ja sellaisena kokonaisuutena Raamattu kaikkineen on Jumalan iankaikkista Sanaa.

 

1.1.2 Eksegeesi ja eisegeesi

 

Etuliite "ek" eksegeesi-sanassa merkitsee tulla ulos jostakin (ek = -sta, -stä). Ammentaa ulos jotakin tekstistä. Ja meidän tarkoituksemme on löytää, mitä Raamatussa on todella sanottuna.

Eisegeesi-sanassa taas etuliite "eis" merkitsee mennä sisälle johonkin, panna jotakin tekstiin. Lisätä tekstin sekaan jotakin, jolla on vieraita merkityksiä. Tässä törmäämme ensimmäiseen ja tyypillisimpään pahaan tapaan, joka ihmisillä on Raamatun äärellä. Liian usein me teemme tällaista eisegeesiä Raamattua lukiessamme. Tämä johtuu omasta esiymmärryksestämme, joka vaihtelee yksilöllisesti meillä jokaisella.

Eisegeesissä siis viemme omat ennakkoon omaksutut käsityksemme tekstiin ikään kuin valmiiksi. Kun sitten luemme tekstiä, luemmekin nuo omat käsityksemme tekstistä. Tällaista tapahtuu erittäin helposti ja salakavalasti:

Eksegeesi kieroutuukin eisegeesiksi

Mark 10:25:n eisegeesi:

"Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."

Tämä Jeesuksen terävä sanonta on ollut niin kova pala ihmisille kautta aikojen, että he ovat yrittäneet tavalla tai toisella kiertää tämän neulanterävän piikin. Jotkut ovat keksineet sellaisen selityksen, että Jerusalemin muurissa on aikanaan ollut Neulansilmä-niminen portti, joka poikkesi muista porteista niin, että se oli matalampi kuin muut portit. Neulansilmä-portista kameli pääsi kulkemaan vain, jos se polvistui paksujen polviniveliensä varaan. Näin tähän tekstiin on ujutettu ulkopuolinen merkitys, jonka mukaan rikas pääsee juuri ja juuri taivasten valtakuntaan, jos "käy polvitietä." Mutta sellaista porttia ei Jerusalemissa ole koskaan ollutkaan. Näin on viety tekstiin ulkopuolinen, vieras merkitys. Jeesuksen sanoista on tehty eisegeesi.

Mark 10:25:n eksegeesi

Eksegeesissä sen sijaan havaitsemme, että Jeesus käyttää tässä kielikuvaa, jossa on mukana kuvaannollinen liioittelu (hyperbola). Tämän kielikuvan tarkoituksena on tehdä täysin selväksi, että rikkaan pääsy Jumalan valtakuntaan on täysin mahdotonta. Tämä kolahti myöskin opetuslapsiin, koska he kysyivät, kuka sitten voi pelastua. Jeesus toi kuitenkin lohdutukseksi esille sen, että "mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista." Jeesus selitti vähän myöhemmin asian tarkemmin: Hän halusi tällä kaikella opettaa, että niiden, "jotka luottavat tavaraansa", on yhtä vaikea päästä Jumalan valtakuntaan kuin kamelin päästä neulansilmän läpi. Eli täysin mahdotonta sillä asenteella. Mutta eisegeesi vesittää tämän opetuksen tehon ja vie siltä sen hätkähdyttävän terän. Meillä on usein suuri kiusaus langeta viemään tekstiin sisälle omia ulkopuolisia merkityksiä.

Huomautus:

Itämaiseen kielenkäyttöön kuuluvat vastakohtaisuudet, kärjistykset, liioittelut ja muut tehokeinot aivan yleisesti. Ja on kieltämätöntä, että Herra käytti mestarillisesti kaikkea tätä retoriikkaa opetuksissaan. "Joka ei vihaa isäänsä ja äitiänsä..." tai: "...joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, on säilyttävä sen..." tai: "Jos sinun silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi..." ovat tyypillisesti tällaista retoriikkaa. Jos tätä ei ymmärretä, vaan puhutaan yksioikoisesti siitä, että "Raamattua ei tarvitse selittää eikä tulkita,  vaan ainoastaan totella", ajaudutaan helposti häkellyttäviin ja tarpeettomiin umpikujiin.

 

1.1.3 Ylitettäviä esteitä Raamatun ymmärtämiselle

 

Raamattu on itse asiassa kirjasto, jossa on 66 kirjaa, jotka on pantu yksien kansien sisään. 39 kirjaa on Vanhassa testamentissa ja 27 kirjaa Uudessa testamentissa. Nämä kirjat on kirjoitettu suunnilleen aikavälillä 1500 eKr ja 100-98 jKr. Kun me vastaamme kysymykseen, miksi Raamattua on selitettävä, meidän on ymmärrettävä, että Raamattu on pitkän historiallisen aikajakson, muutosten ja myllerrysten keskellä syntynyt kirjakokoelma. Siksi me joudumme ylittämään eräitä esteitä, joita ei kuitenkaan pidä liioitella.

 

1. Historiallinen ylitys

Ajatellaanpa asiaa. Esimerkiksi jos joku ystävä lähettää sinulle kortin vaikkapa Havajilta, jossa hän on lomalla, ja kertoo, miten ihanaa siellä on, niin sinulla ei ole paljonkaan vaikeuksia ymmärtää. Hän käyttää tämän päivän kieltä, jota sinäkin puhut. Hän puhuu tämän päivän asioista. Hän elää samassa tämän päivän maailmassa ja ympäristössä, jossa sinä elät. Teillä ei ole vaikeuksia ymmärtää toisianne.

Mutta jos sinä saisit 2500 vuoden takaa joltakin ihmiseltä viestin, jossa hän haluaisi välittää ja kertoa sinulle tiettyjä asioita, niin siinä voi olla sellaisia ilmaisuja ja sanontatapoja, joita hän pitää itsestäänselvyyksinä, mutta jotka ovat sinulle täysin vieraita. Ja kun hän yrittää sinulle viestiä ja puhua, niin sinä joudut selvittämään tällaisia asioita.

Me elämme täysin toisenlaisessa historiallisessa tilanteessa kuin esimerkiksi Aabraham Kaldean Uurissa. Kansa ja kulttuuri, jonka tapojen keskellä hän eli, olivat erilaiset. Yhteiskuntajärjestelmä, uskonnolliset kultit, kauppa ja tekniikka olivat perin erilaisia kuin meillä.

Tässä yhteydessä on hyvä sanoa, että tämä vain kirkastaa Raamatun suurenmoisuutta, kun me näemme, miten erilainen historiallinen tilanne oli. Kaikkea tätä taustaa vasten huomaamme nimittäin sen, miten inhimilliset peruskysymykset ovat aina olleet kuitenkin perin samanlaisia. Kun me katsomme ihmisten elämää menneinä aikoina, niin voimme todeta, että vaikka maailma oli perin erilainen, ihmisillä oli kuitenkin aivan samanlaisia kysymyksiä, kiusauksia, sairauksia ja hengellisiä tarpeita kuin meilläkin. Jumalan apu ihmistä kohtaan on aina ollut samalla tavalla rakastavan Jumalan apua. Kun me katsomme nyt näitä eroja, niin sitä kirkkaammin käy selväksi, että Jumalan ilmoitus kykenee ylittämään kaikki nämä erot.

 

2. Kulttuurillinen ylitys

Monet Raamatussa olevat elämänohjeet eroavat suuresti tämän päivän ohjeista. Esim. naisten pään peittäminen tai vieraan kylään tuleminen. Tapana esimerkiksi oli, että orja, tai köyhemmissä taloissa isäntä, pesi vieraan jalat. Tai kun Jeesus puhuu vertauksessaan isästä, joka juoksi tuhlaajapoikansa vastaan, voimme ymmärtää, kuinka puhuttelevana kuulijat pitivät kertomusta, jos tiedämme että siinä kulttuurissa vanhan miehen ei sopinut luopua arvokkuudestaan ja juosta liepeet hulmuten - se oli häpeällistä. Tällaisten seikkojen tähden sana ei aina heti voi täysin avautua meille, koska meillä ei ole kulttuurissamme samankaltaisia valmiita perusolettamuksia ja arvoja, joita Jeesuksen ensimmäisillä kuulijoilla oli. Myös esimerkiksi vieraanvaraisuuden velvoitteet olivat aivan toiset kuin mihin me olemme tottuneet. Mutta kun tällaiset seikat selvitetään, niin silloin vasta tajutaan myös miltä monet Herran opetukset kuulostivat Hänen ensimmäisten kuulijoidensa korvissa. Vasta tätä kautta niiden varsinainen asiasisältö ja sanoma voi avautua täydessä merkityksessään myös meille.

 

3. Kielellinen ylitys

Raamatun alkukielet ovat Vanhassa testamentissa aramea ja heprea ja Uudessa testamentissa kreikka. Ne ilmaisut ja sanontatavat, jotka nousevat käytetystä kielestä, eivät heti erotu ellei niitä vähän selvitetä. Usein käytetään hyvin ytimekkäitä sanontatapoja, joilla ilmaistaan joku totuus. Jos me emme ymmärrä, että tekstissä on käytetty tiettyä sanontatapaa, niin totuuskaan ei heti avaudu. Silloin on mentävä alkuperäiseen kieleen ja sen kielen ilmaisuihin.

Meillä on Raamatussa monin paikoin alaviitteitä, joissa viitataan, että tässä kohdassa on alkukielessä tietynlainen sanaleikki.

Kun Jumala esimerkiksi Hoosean kirjan 2. luvussa koettaa saada kansaansa uudelleen rakastumaan itseensä, Hän puhuu kauniisti ja sydämellisesti kansalleen: "Minä vien hänet erämaahan, taivuttelen ja viihdyttelen häntä siellä." Tämä sanontatapa "viihdyttelen häntä" on hepreankielessä "puhua suloisesti", antaa kaikenlaisia myönteisiä huomionosoituksia morsiamelle tarkoituksena herättää hänessä jälleen rakkaus ja uskollisuus sulhasta kohtaan.

Sitten Jumala lupaa: "Minä annan hänelle Aakorin laakson toivon oveksi". Me emme tiedä tämänkään ilmauksen sanomaa, ellemme selvitä sen kielellistä ja historiallista taustaa. Niinpä voimme helposti ohittaa tällaisen jakeen. Mutta jos mennään hepreankieleen ja siihen tilanteeseen, jossa Aakorin laakso sai nimensä (Joosua 7:25-26), näemme että siellä kivitettiin muinoin Aakan-niminen mies, joka oli piilottanut telttaansa tuhon omaksi vihittyä tavaraa. Tuon ikävän ja onnettoman tapauksen johdosta tuo tapahtumapaikka nimettiin Aakorin laaksoksi, joka on suomennettuna "onnettomuuden laakso". (Aakar = syöstä onnettomuuteen.)

Nyt, kun Jumala lupaa Hoosea 2:15:ssä morsiamelleen "Minä annan hänelle Aakorin laakson toivon oveksi", niin tämän kielellisen taustatekijän ymmärtämisen kautta meille valkenee tuon ilmauksen suurenmoinen sanoma: Jumala tekee meidän epäonnistumisemme, onnettomuutemme ja murheen laaksomme meille toivon oveksi. Se sanoma on Aakorin laaksolla. Mutta se on puhtaasti historiallis-kieliopillinen asia. Eli vain jos me ylitämme tällaisen eron, sanoma avautuu meille täysimääräisesti.

 

4. Filosofinen ylitys

Nykypäivän ajatteluun verrattuna ajatustavoissa oli suuriakin eroja. Esim. antiikin kreikkalaisten kesken oli sellainen ajatustapa ja filosofia, että nöyryys ihmisen olemuksessa oli hyvin halveksittava ominaisuus. Ylpeys oli hyve. He pitivät suorastaan moraalisesti halveksittavana ominaisuutena sitä, että joku on nöyrä ja antaa tehdä itselleen vääryyttä. Jos me ymmärrämme tämän, niin me ymmärrämme paremmin Paavalin monien ilmaisujen 1. Korinttolaiskirjeessä herättämän pahennuksen. Hän ilmaisi asioita hyvinkin radikaalisti kirjoittaessaan korinttolaisille Jumalan voimasta. Vapaaehtoisen ristinkuoleman evankeliumi oli todellakin kreikkalaisille "Jumalan saarnauttama hullutus", todellinen skandaali, niin kuin Paavali sanoi. Se, että ihmiskunta pelastetaan Kristuksen nöyrtymisen, alistumisen ja antautumisen kautta, oli heille inhimillisesti ajatellen täyttä mielettömyyttä.

 

1.1.4 Eksegetiikkateoksista

 

Näiden erojen muodostaman sillan ylittämiseen meillä on apuvälineitä. Meillä on olemassa jo nykyään paljon hyviä teoksia, Raamatun tietoteoksia, jotka ovat kaikki hyödyllisiä. Kun niistä ammentaa, on muistettava, että ne eivät kuitenkaan ole Jumalan Sanaa.

·         Haluaisin suositella teille eksegetiikan ja Raamatun ymmärtämiseksi ensisijaisesti Gordon Feen ja Douglas Stuartin teosta: "Kirjojen kirja, avaimia Raamatun tulkintaan", kustantanut Aika Oy. Erittäin tervetullut eksegeettinen teos raamattu-uskollisella linjalla.

·         Hughes and Trabis: "Johdatus Raamattuun", kustantaja Raamatun Tietokirja, Vantaa (Aika Oy) Raamatun päätapahtumat ja opetukset aikansa kulttuuritaustaa vasten.

·         Edwin Yamauchi: "Ensimmäisten kristittyjen maailma". Kirja on kertomus kulttuurillisesta, poliittisesta ja uskonnollisesta kuohunnasta, jonka keskellä kristinusko syntyi. Jumala oli ajoittanut Jeesuksen syntymän ja aikakausien taitekohdan hyvin taitavasti. Maailmanpoliittinen ja uskonnollinen tilanne oli murrosvaiheessa Rooman valtakunnan aikana, kun Kristus syntyi ihmiseksi juuri oikeaan aikaan. Oli kansainväliset virtaukset evankeliumin sanoman viemiseksi hyvin nopeasti joka puolelle maailmaa.

·         Kenneth Bailey: " Avaimia Jeesuksen vertauksiin maalaisjärjellä", kustantaja Aika Oy

Raamatun alkukielet ovat heprea, aramea ja kreikka. On olemassa hyviä sanakirjoja esim. vanhan 3-osaisen Ison Raamatun Tietosanakirjan takaosassa. Uuden 10-osaisen laitoksen yhteyteen kuuluu erittäin hyvät kreikan- ja hepreankielen konkordanssiasanakirjaosuudet, joissa on käsitelty kreikan ja heprean sanoja niin, että monista sanoista on kokonaisia artikkeleita. Näiden avulla voi tutkia sanoja, vaikkei tuntisi lainkaan hepreaa tai kreikkaa.

·         Vanha tuttu NOVUM 1-5 "Uusi testamentti selityksin" käy myös erinomaisesti Uuden testamentin alkukielen kreikan tutkimisen apuvälineeksi. Novumia käyttäen jokainen voi päästä alkukieleen sisälle, vaikkei ymmärrä sanaakaan kreikkaa. Vanhan testamentin vastaavaa käsikirjaa ei ole suomenkielellä.

Jos ymmärtää Raamatun kieliä, voi päästä pitemmälle tutkimalla kirjaa

·         F.F.Bruce: "Raamatun juuret", kust. Perussanoma. Kirja käsittelee heprean ja kreikan rikkaita ilmaisuja sekä niiden erityispiirteitä ja tekstiin löytyy yhä syvemmin ja syvemmin jumalallista valoa. Koskaan näitä asioita ei voi opiskella liian pitkälle, kun on kysymys Raamatusta ja kun sen tekee oikeassa mielessä. Raamattua voi kaivaa loputtomiin niin kuin jotain kultakaivosta eikä se ehdy ikinä.

Haluan tässä ottaa esille Feen ja Stuartin kirjan esipuheesta muutaman lauseen, jotka on kirjoittanut F.F.Bruce:

"Monet yrittävät tosissaan perehtyä Raamattuun, mutta turhautuvat saadessaan siitä yrityksistään huolimatta niin vähän irti. Aivan kuten etiopialainen hoviherra, joka matkallaan Jerusalemista kotimaahansa yritti turhaan ymmärtää Jesajan kirjaa. Hänkin havaitsi, ettei ymmärrä lukemaansa ilman opastusta. Tämä kirja on tarkoitettu avuksi juuri heille. Miten saamme selville, mikä psalmeissa, Jeesuksen vertauksissa tai Paavalin kirjeissä on universaalia, kaikkia lukijoita kaikkina aikoina koskettavia? Ja mikä kuuluu puhtaasti tiettyyn aikaan ja paikkaan? Vai pitääkö meidän yleensäkään pitää mitään Raamatussa puhtaasti tiettyyn aikaan ja paikkaan kuuluvana? En muista lukeneeni yhtään muuta kirjaa, josta olisi ollut yhtä paljon apua näihin kysymyksiin. Kirjoittajat tietävät, ettei useimmilla Raamatun lukijoilla ole muuta tulkintaperiaatetta kuin pyrkimys tulkita tekstejä heitä itseään eniten miellyttävällä tavalla. Fee ja Stuart osoittavat, että parempikin vaihtoehto on olemassa. Kysymystä: 'Mitä tämä merkitsee minulle?' ei voi erottaa kysymyksestä: 'Mitä kirjoittaja tarkoitti tällä?'"

 

1.1.5 Liberaaliteologia ja -eksegetiikka vesittävät Raamatun totuudet

 

Olemme tottuneet Suomessa yliopiston teologisen tiedekunnan eksegetiikkakäsitteeseen, joka on luonut huonon kaiun tälle sanalle. Syynä tähän on se, että siellä noudatetaan liberaalista lähtökohtaa, joka lähtee siitä, että Raamatun tutkimusta pitää suorittaa niin kuin minkä hyvänsä kirjallisuuden tutkimusta. Eli lähtökohdat on tavallisessa profaanissa, maallisessa, tieteessä.

Tällainen neo-ortodoksinen, uudempi teologia, joka tuli käyttöön 1700-luvulla, lähti siitä, että kun luonnontieteissä tapahtui vallankumous ja kehitysoppi varsinkin 1800-luvulla valtasi alaa, niin Raamattuun haluttiin soveltaa samanlaista menetelmää. Sen asioita ja ilmaisuja lähdettiin tutkimaan sillä tavalla, että poistettiin kaikki yliluonnollinen ja pyrittiin selittämään ihmeenomainen aines luonnollisella tavalla.

Tämä on nykyisenkin eksegetiikan perusta yliopistoissamme. Vaikka siellä onkin erittäin paljon oikeata ja arvokasta historiallista taustatietoa Raamatun syntyvaiheista ja henkilöistä, niin on ikävää, että tämän tiedon myrkyttää kuitenkin koko ajan perusasenne, jossa ei tunnusteta Raamatun sisäistä itseilmoitusta eli sitä, että se ilmoittaa itse olevansa Hengen ilmoittamaa Sanaa. Toisin sanoen, ei noudateta Raamatun omaa sisäistä ohjeistoa sen tulkinnassa, vaan ajatellaan, että Raamattu on ilmaisua sen ajan ihmisten uskosta ja uskonkäsityksistä, joita he ovat esittäneet näissä kirjoituksissa. Tästä lähtökohdasta sitten tutkitaan. Kun esimerkiksi tutkitaan jotakin Raamatussa ilmoitettua jumalallista ihmetekoa, yritetään automaattisesti löytää, mistä luonnollisesta seikasta tuo käsitys mahtoi saada alkunsa. Kun Jumala Raamatun mukaan esimerkiksi käski Mooseksen halkaista Punaisen meren ojentamalla sauvansa, päätellään, että siellä saattoi olla kova tuuli tai jokin muu luonnonmullistus, josta syntyi tällainen legenda.

Tämä on liberaaliteologiaa, ei oikeaa eksegetiikkaa. Ymmärrätte, että se jo lähtökohdistaan vesittää Jumalan Sanan itseilmoituksen ja auktoriteetin. Jos meillä on eksegetiikan lähtökohtana tällainen epäterve näkökulma, niin se johtaa siihen, ettemme hyödy siitä edes historiallisen asiatiedon kaikessa selvittämisessä.

 

1.1.6 Oikea eksegetiikka: Raamattu on Jumalan omaa ilmoitusta

 

Raamatun tutkiskelun oikea lähtökohta on, että me tunnustamme Raamatun itseilmoituksen. Me lähdemme liikkeelle siltä pohjalta, mitä Raamattu sanoo itse olevansa. Lähdemme ikään kuin Raamatun omilla ehdoilla sen sisälle. Kun siellä sanotaan esimerkiksi, että koko Raamattu on syntynyt Pyhän Hengen vaikutuksesta, niin tämä antaa jo aikamoisen peruslähtökohdan koko tutkimukselle. Meillä on aivan toinen asenne Sanaan, kun tällä tavoin voimme alusta alkaen luottaa sen jumalalliseen totuudellisuuteen ja ristiriidattomuuteen.

Jopa niissäkin kohdissa, joissa puhutaan karkeasti ihmisten turmeluksesta, heidän erehdyksistään ja vääristä käsityksistään ja kuvataan merkillisiltä tuntuvia ja outoja Jumalan käskyjä, joita Hän antaa noille ihmisille, Raamattu on Pyhän Hengen innoittamaa Jumalan Sanaa. Monet nuo Vanhan testamentin käskyt eivät tosin enää ole ohjeellisia meille, mutta ne ovat kuitenkin saatetut Jumalan tahdosta meille tiedoksi, että oppisimme niiden kautta jonkin totuuden. Meillä tulee Sanan edessä olla aina kunnioittava asenne, joka merkitsee muun muassa sitä, että jos emme jotain ymmärrä, niin emme loukkaannu siihen, vaan panemme sen nöyrästi syrjään ja odotamme saavamme siihen valoa ja ymmärrystä jatkossa.

Mielestäni tämä on myöskin ainoa todella tieteellinen lähtökohta, koska tässä myönnytään niihin lainalaisuuksiin, jotka tässä kirjassa itsessään ovat ilmoitetut. Olisi aika epäjohdonmukaista lähteä joidenkin muiden lainalaisuuksien pohjalta sitä tutkimaan ja syrjäyttää kokonaan ne, jotka se on itse ilmoittanut. Tämän voisimme rinnastaa vaikkapa siihen, että lähdemme ajamaan uutta Mercedes-Benziä, ei sen omilla, vaan vanhan Moskovitsin käyttöohjeella. Äkkiä olisi rikki koko auto.

Kun otamme siis todesta sen, että Raamattu on Hengen innoittamaa, erehtymätöntä Jumalan Sanaa, siitä luonnollisestikin myös seuraa se, että me rukoilemme ja odotamme valoa Hengeltä sitä lukiessamme. Seuraavaksi otamme sitten huomioon kirjalliset, historialliset ja muut sellaiset seikat, joiden ehdoilla Sana on meille annettu.

Nämä käyttöohjeet toimivat, Sana kirkastuu ja tekee meidät eläväksi tätä kautta.

 

1.2. Raamattunäkemyksen muodostamisen perusteet

 

Raamattunäkemyksemme muodostuu kolmesta eri tekijästä:

1.2.1. Miten ymmärrämme Raamatun luonteen historiallisena ja iankaikkisena ilmoituksena.
1.
2.2. Miten ymmärrämme Raamatun erehtymättömyyden.
1.2.3. Miten ymmärrämme Raamatun ohjeellisuuden.

 

1.2.1. Miten ymmärrämme Raamatun luonteen historiallisena ja iankaikkisena ilmoituksena

 

A. Raamatun ilmoitus on vaiheittain ja johdonmukaisesti etenevää, progressiivista ilmoitusta

Professori Aapeli saarisalo sanoo tästä Raamatun ilmoituksen luonteesta:

"Se muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden. Raamattu on kertomus siitä, miten Jumala ilmoittaa itsensä ihmisille eri aikoina ja aikakausina, Ef. 1:8-10; 3:5-9; Kol. 1:25,26. Minkään uskonnon pyhillä kirjoilla ei ole tällaista yhtenäisyyttä, vaan niiltä puuttuu järjestys ja etenevä suunnitelma. Raamatun hengellinen tarkoitusperä on juuri sen selvimmin huomattava punainen johtolanka. Luomisen kertomuksella on vastineensa Ilmestyskirjan uudistuksessa. Syntiinlankeemus on Jumalan armon ilmoituksen lähtökohtana. Patriarkkojen historia ja Israelin matka Luvattuun maahan todistavat siitä, miten Jumala aluksi erottaa itsellensä yhden kansan taimitarhaksi... VT:n pysyvä arvo onkin ennen kaikkea juuri siinä, että se ehdottoman varmasti näyttää Jumalan pelastussuunnitelman etenemisen, jonka päätös on uudessa liitossa, Jeesuksen persoonassa. Siinä onkin koko Raamatun "avain". Tämän erikoisen luonteensa Raamattu on saanut Jumalan henkivaikutuksesta, jonka johto siinä ilmenee."

 

B. Pelastuksella on historiaan sidottu perustuksensa

Jos ikuisessa pelastuksessamme ei ole kysymys historiallisesti todennettavasta tositapahtumasta, niin turhaa on koko meidän uskomme. 1 Kor 15. luvussa Paavali puhuu tästä meidän pelastuksemme perustuksesta:

1 Kor 15:12-14: "Mutta jos Kristuksesta saarnataan, että Hän on noussut kuolleista, kuinka muutamat teistä saattavat sanoa, ettei kuolleitten ylösnousemusta ole? Vaan jos ei ole kuolleitten ylösnousemusta, ei Kristuskaan ole noussut. Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne;

Näin Paavali perustelee ja tuo asian aivan järjelliseksi ja selkeäksi. Aikaan sidotusta historiasta onkin tullut jumalallista pelastushistoriaa, vaikka se uskomattomalle ihmiselle onkin vain yksi tapaus monien joukossa. Roomalaiset ristiinnaulitsivat silloin paljon ihmisiä eikä uskomaton kenties nähnyt Jeesuksen ristiinnaulitsemista merkittävänä tapahtumana. Mutta juuri näin on Jumala sitonut tekonsa tähän ihmisten historiaan ja sillä tavalla tuonut jumalallisen armonsa meidän keskellemme.

 

C. Raamattu on meillekin historiallinen, iankaikkinen ilmoitus

Tämä on meidänkin raamattunäkemyksemme perusta. Koko Raamattu avautuu vain tällä ymmärryksellä. Monet ovat kompastuneet ja loukkaantuneet, kun he aloittavat Raamatun lukemisen Vanhan testamentin alusta sen verisistä sodista ja oudoista tapahtumista. Tämä johtuu siitä, että Raamattu puhuu tosiasioita tosi historiasta eikä rakentele haaveellisia pilvilinnoja. Tästä todellisesta, raadollisesta historiasta Jumala on tehnyt ikuisen armonsa ilmestymiskentän.

Me emme saa siis pilkkoa ja irrottaa sieltä historiallista, kulttuurillista ainesta erikseen ja sanoa, ettei se ole jumalallista; ja ottaa vain joitain tiettyjä mielilauseita, jotka meitä koskettavat ja sanoa, että tämä on nyt sitä jumalallista. Ei, vaan koko Raamattu on otettava sekä historiallisena että iankaikkisena Jumalan ilmoituksena meille.

Herra ilmoittaa ikuisen sanansa esimerkiksi Jer. 18. luvussa aivan normaalin, sen ajan kulttuurissa työtätekevän käsityöläisen, savenvalajan kautta. Se oli hyvin tavallinen ammatti silloin. Siinä on tyypillinen tapa, jolla Jumala ilmaisee itsensä:

Jer 18:2-8: "Nouse ja mene alas savenvalajan huoneeseen; siellä Minä annan sinun kuulla sanani. Niin minä menin alas savenvalajan huoneeseen, ja katso, hän teki työtänsä pyöränsä ääressä. Ja jos astia, jota hän valmisti, meni pilalle, niin kuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, niin hän teki siitä taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä. Silloin minulle tuli tämä Herran sana: 'Enkö Minä voi tehdä teille, te Israelin heimo, niin kuin tekee tuo savenvalaja, sanoo Herra. , te Israelin heimo. Yhden kerran Minä uhkaan temmata pois, hajottaa ja hävittää kansan ja valtakunnan; mutta jos se kansa kääntyy pois pahuudestaan, josta Minä sitä uhkasin, niin Minä kadun sitä pahaa, jota ajattelin tehdä sille..'."

Joissakin maissa tänäänkin savenvalamistyötä tehdään samaan tapaan. Jumala pystyy yhdistämään arkisen ja inhimillisen ikuiseen ja taivaalliseen: "Katso, niin kuin savi on savenvalajan kädessä, niin te olette Minun kädessäni". Jumala käyttää nimenomaan ajallista, kulttuurillista, historiaan sidottua toimintaa ja käsitteistöä tuodakseen meille sen kautta esille iankaikkisen jumalallisen tahtonsa. Tämä on koko Raamatun luonne.

 

1.2.2 Miten ymmärrämme Raamatun erehtymättömyyden

 

1. Raamatun erehtymättömyysoppi nousee itse Raamatusta

 

A. Jeesus ja apostolit uskoivat Raamattuun

Me ymmärrämme Raamatun erehtymättömyyden siltä pohjalta, mitä Raamattu itse siitä ilmoittaa.

Raamatun erehtymättömyysoppi ei ole kristittyjen dogmaattinen oppilause, että he ovat ottaneet Raamatun erehtymättömäksi oppikirjaksi, vaan Raamattu sanoo itsestään, että se on erehtymätöntä ilmoitusta. Siksi kristityt uskovat siihen. Nyt on kysymys siitä, olemmeko Kristuksen opetuslapsia.

Jeesus itse sanoo Joh 10:35: "Raamattu ei voi raueta tyhjiin"

Hän sanoi myös (Matt 5:18), ettei pieninkään piirto laista katoa ennen kuin maa ja taivas katoavat.

Apostoli Paavali julisti evankeliumia maaherra Feeliksin edessä ja tunnusti uskovansa niin kuin Jeesus Kristus itsekin uskoi, kaiken mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa. Apt 24:14: "Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa."

Uskomme Raamatun erehtymättömyyteen perustuu siis Kristuksen ja apostolien omaan uskoon. Ja jos me olemme Kristuksen opetuslapsia, niin silloinhan me uskomme niin kuin Kristuskin uskoi. Tätä merkitsee olla kristitty. Tätä kautta myös meidän raamattunäkemyksemme muodostuu. Se on lujalla pohjalla, kun se on samalla pohjalla kuin se oli Jeesuksella ja apostoleilla.

 

B. Raamatun vanhat ilmaisut eivät poista luotettavuutta

Sanoessamme Raamatun olevan erehtymättömän, tarkoitamme, että se on erehtymätön suhteessa siihen totuuteen, jota se kulloinkin esittää. Raamattu voi käyttää aikaan ja kulttuuriin sidottuja ilmaisuja, jotka ovat vanhentuneita meidän aikanamme. Mutta se, mitä se puhuu kyseisestä totuudesta noiden käsitteiden avulla, on aina erehtymätöntä.

Otetaanpa ei-hengellinen esimerkki jokapäiväisestä elämästä. Kun almanakassa on ilmoitettu minuutilleen, milloin aurinko nousee kunakin päivänä, voimme tarkistaa kellosta auringonnousun ajankohdan aivan tarkalleen. Toisin sanoen almanakan teksti on erehtymätön suhteessa auringonnousun ajankohtaan. Mutta jos me alamme katsoa asiaa sillä tavalla kuin jotkut lukevat Raamattua, niin voimme väittää, että almanakassahan on meille ujutettu vanhaa, maakeskeistä maailmankuvaa, joka väittää, että "aurinko nousee". Koululapsetkin tietävät sen, ettei aurinko nouse, vaan maapallo pyörii ja sen vuoksi näyttää siltä, että aurinko nousee horisontista. Kaikkihan me tiedämme, ettei aurinko nouse, vaan aurinko on paikallaan ja maapallo pyörii. Yrittääkö almanakka siis huijata meitä? Tuskin. Mutta tällä tavalla monet kuitenkin lukevat Raamattua.

Kun Raamatussa käytetään ilmaisuja, jotka ovat muinaiseen aikaan sidottuja ja puhekielessä vakiintuneita ilmaisuja, nämä ihmiset sanovat, että Raamattu puhuu palturia. Mutta samalla perusteella voi yhtä hyvin sanoa, että almanakan tekijät puhuvat palturia, kun he sanovat, että aurinko nousee. Kuitenkin se totuus, joka siinä ilmoitetaan, on tarkka. Aurinko todellakin nousee niin kuin almanakassa on ilmoitettu. Niinpä Raamattuakin tutkittaessa on muistettava, että se voi käyttää vanhanaikaisia antiikin ajan ihmisten maailmankuvaan kuuluvia ilmaisuja. Mutta puhuessaan jostakin totuudesta, vaikka näilläkin ilmaisuilla, itse totuus on silti erehtymätön.

 

2. Pyhä Henki on innoittanut Raamatun kirjoittamisen

2 Tim 3:16: "Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa."

Tässä sanotaan, että kirjoitukset ovat Hengen innoittamia ("theopneustos" = Jumalan henkeyttämiä). Tämä tarkoittaa kirjoitusten lopputulosta Raamatun alkuperäisteksteissä. Jumala johti niin, että erehtyväiset ihmiset Pyhän Hengen innoituksessa toivat ilmoituksen esille niin, että lopputulos Raamatussa on erehtymätöntä Jumalan Sanaa, vaikka he ihmisinä olivatkin erehtyväisiä. Tämä on mielenkiintoista.

 

A. Pyhä Henki ei sulje pois inhimillistä työtä

Katsokaamme esim. Luuk. 1 alkua, kuinka Luukas kirjoittaa evankeliumia:

Luuk 1:3: "...niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle..."

Jos me ajattelemme Pyhän Hengen innoitusta, jonka vaikutuksesta Raamattu on syntynyt, niin me emme kuitenkaan väitä, että Raamatun kirjoittajat - Mooses, Jesaja, Daavid, Luukas, Pietari, Johannes, Paavali - olivat erehtymättömiä ihmisinä. Päinvastoin me näemme jo heidän teksteistäkin, että he tekivät paljon erehdyksiä elämässään.

Pyhä Henki inspiroi ja innoitti Raamatun sanan, mutta siten että Hän käytti siinä tavallisten ihmisten persoonallista työtä ja vaikutusta. Taas tulee yhteen jumalallinen ja inhimillinen. Luukas tekee työtä. Hän haastattelee ihmisiä. Hän kuuntelee, mitä Pietari puhuu. Hän tutkii, mitä on aiemmin pantu muistiin. Hän valikoi aineistoansa niin kuin toimittaja. Hän saattaa kirjoittaa pitkiä jaksoja ja huomata, ettei se näin ollutkaan ja heittää roskakoriin. Hän tekee inhimillistä tutkimustyötä niin kuin kuka hyvänsä tutkija tekee, kun hän laatii muistiinpanojen pohjalta dokumenttia. Niin Luukaskin: "...tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään...".

Tässä kaikessa Pyhä Henki johtaa kuitenkin niin, että lopputuloksena on Raamatussa erehtymätöntä Jumalan Sanaa. Mutta itse tämä työ sallii ja sisältää kaikki ne erehdykset, yritykset, kirjoitusten roskakoriin rypistämiset, uudelleen aloittamiset ja tarkemmat tutkimiset, mitä kaikkea Luukas tekikään. Kaikki tämä mahtuu siihen sisälle. Jumalan suunnitelma tässä on paljastunut vasta jälkikäteen niin, että lopputuloksena meillä on Jumalan inspiroima, erehtymätön Sana niin kuin Raamattu itse sanoo.

 

B. Pyhän Hengen johdatus ei ole ylihengellisyyttä

Tämä on erittäin tärkeä nähdä, koska eräänlainen sairas ylihengellisyys monesti käsittää asiat aivan toisella tavalla. Eli niin, että ihmiset olivat tahdottomia robotteja, jotka jossakin ekstaasissa kirjoittivat jonkinlaista automaattikirjoitusta ylös. Mutta sellainen on pimeyden henkivalloille ominaista vaikutusta. Se on pakanallista ja ylihengellisyydelle tyypillinen näkemys, joka sitoo ihmisen persoonallisuuden eikä vapauta häntä. Varsinainen Pyhän Hengen vaikutus ja Jumalan johdatus sen sijaan tapahtuu arkielämässä ja siinä on ihminen ja ihmisen persoona mukana koko laajuudessaan täysin vapautettuna olemaan se, mikä hän on.

 

C. Paavalin sanelu tapahtui Hengen johdatuksessa

Paavali puolestaan kirjoitti omalla tavallaan ja tyylillään. Yleensä hän saneli kirjurille ja harvemmin käytti itse sulkaa, mustetta ja pergamenttia. Nämäkin kirjoitukset syntyivät niin, että Raamattu sanoo lopputuloksesta, että kaikkinainen kirjoitus on Jumalan Hengen innoittamaa ja siitä syntynyt. Eli kirjoitusten lopputulos, joka meillä on alkuperäisteksteissä, on pienintä piirtoakin myöten Jumalan Sanaa.

Tämä on tärkeä näkökulma, koska silloin me ymmärrämme johdatuksen myös omassa elämässämme paremmin. Me yritämme, erehdymme ja kompuroimme, mutta lopputulos on hyvä. Jumala on luvannut viedä meidät perille, eikö niin.

 

3. Jumala on varjellut Sanaansa kaikkina aikoina

Jumala on johtanut niin, että Hän on myöhemminkin varjellut ja valvonut Sanaansa toteuttaaksensa sen niin kuin Jeremian kirjassa sanotaan:

Jer 1:12: "Minä valvon Sanaani toteuttaakseni sen."

Jumala on jatkossakin varjellut ja johtanut Raamatun eri käännöskopiot niin, että voimme luottaa siihen, että meillä tänä päivänä on luotettava Jumalan sana käytössämme. Kun Israelin valtion syntyvaiheissa löydettiin Qumranin vanhat käsikirjoitukset vuonna 1947, jotkut tutkijat olettivat, että kun nyt löydettiin noin vanha Raamatun käsikirjoituskopio mm. Jesajan kirjasta (se oli yli tuhat vuotta vanhempi kuin siihen asti tunnettu vanhin tekstikopio), siinä täytyisi olla paljonkin eroavaisuuksia entisiin nähden. Mutta joitakin yksityismerkkejä lukuunottamatta teksti oli kokonaan samanlainen! "Minä valvon Sanaani toteuttaakseni sen."

 

4. Raamattu on joka kohdassa historiallisesti totta

Voimme tulee luottaa myös siihen, että kun Raamatussa historiallisesti kerrotaan joistakin tapahtumista, se pitää kirjaimellisesti paikkansa. Vertaukset, runous tai kielikuvat täytyy tulkita omilla kielellisillä ehdoillaan. Mutta suorasanainen historiallinen aines on myös aina totuuden Hengen innoittamaa. Jos yhdessä asiassa ei olekaan tapahtunut niin kuin on kerrottu, kuinka voimme olla varmoja, että toisessa asiassa niin olisi tapahtunut? Kun Raamattu sanoo, että Jeesus Kristus ristiinnaulittiin, haudattiin ja nousi kolmantena päivänä, niin me uskomme tämän historiallisena tosiasiana. Mutta kun siellä sanotaan, että Jumala toimitti meripedon nielaisemaan Joonan ja Joona oli siellä meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, ja sitten peto sylkäisi Joonan kuivalle maalle, minkä jälkeen Joona lähti profetoimaan, sana on yhtä lailla historiallista tosiasiaa kuin Jeesuksen ylösnousemuskin. Tekstin kirjallinen laatu on yhtä lailla tosiasioiden kuvausta Joonan kirjassa kuin evankeliumeissakin.

 

A. Vaarana on muuttaa Raamatun historialliset kuvaukset vertauskuviksi

Vertausten ja allegorioiden erottaminen asiatekstistä on helppo suorittaa. Sen jälkeen voimme tunnistaa ja ottaa sellaisenaan myös Raamatun historialliset kuvaukset.

Jeesus itse uskoi, että Joona oli kolme päivää ja kolme yötä meripedon vatsassa.

Joskus neo-ortodoksinen, jälkiortodoksinen, tai uusliberaalinen Raamatun tulkinta tunkeutuu kristittyjen keskelle. Olen kuullut selitettävän näinkin, että ei sillä niin merkitystä ole, oliko se Joona ihan oikeasti siellä meripedon vatsassa. Tärkeintä on se "sanoma" siinä kirjassa ja se "rohkaisu", joka sieltä tulee. Sillä ei ole niin suurta väliä, oliko kertomus historiallista vai vertauskuvallista. Jos me lähdemme tälle pohjalle, niin kuin esim. bultmannilainen teologia 1800-luvulla lähti ja jos me olemme johdonmukaisia, niin mikään ei estä meitä selittämästä kaikkea vertauskuvallisesti - jopa Jeesuksen historiallista ristinkuolemaa ja ylösnousemusta.

Paavali toi selvästi esille, että jos Jeesus ei todellisesti kuollut ja todellisesti noussut ylös, niin mekin olemme vielä todellisesti syntivelkamme alaiset. Mutta jos Jeesus todellisesti kuoli ja nousi ylös, niin tiedätkö, että Sinun syntisi on ihan oikeasti annettu anteeksi. Sinä olet todellisesti vapautettu synneistäsi! Koko Raamatun suhteen pätee tämä sama periaate.

Raamatun historiallinen luotettavuus on pelastuksemme perustus.

 

B. Myös Jobin kirja on historiallista kuvausta

Ja "Jobin kärsivällisyyden te tiedätte", sanoo Jaakob (5:11). Jotkut ovat kieltäneet Jobin kirjan historiallisuuden siitä syystä, että sitä ei ole kytketty muihin Raamatun kirjoihin, kun sitä luetaan. Yleensä kertomukset kytketään jonkun kuninkaan hallitusvuoteen tai tarkasti todennettavaan historialliseen aikaan. Se on yleensä Jumalan Sanan luonne.

Jostain syystä Jobin kirjasta nämä puuttuvat. Sen vuoksi jotkut ovat sanoneet, että se on vain vertauskuvallista kertomusta. Mutta Jaakob kirjoittaa kirjeessään, että Jobin kärsivällisyyden te tiedätte. Siis se todellinen kärsivällisyys siellä historiallisessa, todellisessa koettelemuksessa. Job sai kokea todellisesti Jumalan apua. Mitä meitä lohduttaisi, jos tämä olisi vain joku sepitelmä, jossa kerrotaan, miten joku mies sadussa kärsi kovin ja samassa sadussa Jumala häntä auttoi? Onpa rohkaiseva kertomus. Ei se meitä paljoa auttaisi. Sillä meidän kärsimyksemme eivät suinkaan ole satua. Me kärsimme aivan todellisesti. Meidän koettelemuksemme ovat todellisia. Meidän täytyy tietää, että Jumala voi myös todellisesti meitä auttaa. Siksi Raamattu kirjoittaa "Jobin kärsivällisyyden te tiedätte."

 

C. Mooseksen kirjat ovat Mooseksen kirjoittamia

Mooseksen kirjoista on valtavasti taitettu peistä, onko Mooses ollut niiden kirjoittajana ja toimittajana. Jos me uskomme Jeesukseen, niin tämäkin kysymys ratkeaa hyvin yksinkertaisesti. Jeesus itse sanoo Mooseksen kirjoittaneen ylös uhri- ja jumalanpalvelussäädökset ja koko lain (Matt. 8:4) sekä: "Hän on minusta kirjoittanut" (Joh. 5:46). Hän uskoi Mooseksen kirjoittaneen profetiaa ja piti sitä totena. Hän sanoi uskovansa Nooan aikaiseen vedenpaisumukseen ja siihen, että Jumala loi alussa ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi jne. Me voimme turvallisesti uskoa samalla tavalla kuin Jeesuskin.

 

5. Kristuksen olemus on avaimena Raamatun erehtymättömän olemuksen käsittämiselle:

1. Jeesus on todellinen ja ikuinen Jumala
2. Jeesus on todellinen ja historiallinen ihminen
3. Jeesus on todellinen synnitön ja erehtymätön ihminen

 

Raamatulla on samanlainen luonne kuten Kristuksellakin:

a) Se on tosi jumalallinen ilmoitus
b) Se on tosi historiallinen ilmoitus
c) se on tosi erehtymätön ilmoitus

On väitetty, että Raamatussa täytyy olla erehdyksiä, jos kerran on myönnettävissä, että se on myös inhimillinen kirja. Eikö inhimillisyydessä seuraakin erehtyväisyys? Ei seuraa. Jos me katsomme analogiaa Jeesuksen olemuksesta, niin Hänenkään inhimillisyydestään ei seuraa, että Hän olisi syntinen tai erehtyväinen. Hän on syntynyt Pyhästä Hengestä neitsyen kautta, niin että Hän on täydellinen, synnitön ja erehtymätön ihminen. Myös Raamattu on täydellinen, erehtymätön Jumalan ilmoitus, vaikka se onkin inhimillinen ilmoitus. Näin ymmärrämme Raamatun erehtymättömyyden Jeesuksen olemuksen pohjalta

Mikä antaa meille oikeutuksen tällaiseen vertailuun?.

Se, että Raamattu itse vertaa itseään "Sanana" Jeesukseen:

Joh 1:1, 14: "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme."
Ilm. 19:13:
"...ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana."

Raamattu sanoo, että Jeesus on Sana. Ja kun Raamattu sanoo myös itsestään, että se on Jumalan Sana, niin meidän on nähtävä, että Raamatulla on myöskin ne samat ominaisuudet, jotka lihaksi tulleella Jumalan Sanallakin on. Eli inhimillisenäkin ilmoituksena se on 100%:sti erehtymätöntä ja täydellistä ilmoitusta, koska Pyhä Henki on sen innoittanut.

 

1.2.3 Miten ymmärrämme Raamatun ohjeellisuuden

 

Tärkeä osa omaa raamattunäkemystä on, miten katson olevani velvollinen noudattamaan tätä kirjaa. Eli miten käsitän sen ohjeellisuuden.

 

1. Kuuliaisuutemme pohjautuu raamattunäkemykseemme

Raamattunäkemyksessä on kaksi harhakäsitystä tai vinoutumaa, joihin jatkuvasti langetaan:

 

Vinoutuma A: Raamattu on vain historiallinen ilmoitus

Ensimmäisen harhakäsityksen mukaan ajatellaan, että Raamattu on vain historiallinen ilmoitus ja on sidottu vain siihen aikaan ja että se on vain niiden ihmisten omaa näkemystä Jumalasta ja uskosta. Ja kun me tulkitsemme tätä heidän käsitystään, niin ajattelemme sen olevan vain historiaan ja kulttuuriin sidottuja uskonnollisia käsityksiä. Niinpä mikään ei loppujen lopuksi suoranaisesti velvoita juuri meitä mihinkään. Tältä pohjalta lähtee ns. liberaaliteologia, jota edellä jo käsittelimme.

 

Vinoutuma B: Raamattu on vain iankaikkista ilmoitusta

Sitten on toinen äärilaita ja oja: Raamattu on kokonaan ikuista ja meitä velvoittavaa ilmoitusta, jossa ei ole minkäänlaista historiaan sidottua ajallista ainesta ja kehityskulkua. Tämä virhekäsitys on lähempänä meitä, jotka olemme uudestisyntyneitä ja edustamme konservatiivista, raamattu-uskollista raamattunäkemystä, jota minäkin edustan ja opetan. Jos ryhdymme lähemmin katsomaan tätä käsitystä, niin huomaamme joutuvamme vakaviin ongelmiin jos oletamme Raamatun sisältävän yksinomaan ikuista ilmoitusta, joka on kaikessa ohjeellista meille. Esim. Mooseksen laki sanoo "älä tapa", "älä tee huorin". Nämä ovat ilman muuta selviä ja ovat iankaikkisen Jumalan sanaa ja tahtoa kaikille ihmisille kaikissa kulttuureissa. Mutta pari jaetta myöhemmin sanotaan: "Älä pue kahtalaisista langoista kudottua vaatetta yllesi". Tämä on samaa Jumalan sanaa kuin edellisetkin kohdat. Millä perusteella jätämme sen huomiotta?

Tai Jeesus esimerkiksi sanoi opetuslapsilleen, kun he lähtivät evankelioimaan: "Älkää ottako mukaanne laukkua, älkää rahakukkaroa, älkääkä kenkiä." Jos Raamattu on yksinomaan ikuista Jumalan sanaa, kuinka paljon rikotaankaan iankaikkisen Jumalan tahtoa. Minä en ole ainakaan nähnyt montaakaan evankelistaa täällä Suomen talvessa, jotka tuolla ilman kenkiä kulkisivat julistamassa evankeliumia. Kaikilla on monot tai jotkut lämmikkeet jalassa. Miksi he rikkovat Jumalan sanaa ja pitävät kenkiä, vaikka Jeesus sanoo "älkää ottako kenkiä mukaan"?

Jos siis lähdemme siitä, että Raamattu on vain ikuista ilmoitusta, niin huomaamme joutuvamme ongelmiin. Meillä täytyy olla jotkut säännöt, joilla me erotamme tiettyyn aikaan ja paikkaan sidotut ohjeet ja löydämme itsellemme oikean tavan noudattaa sanaa kussakin kohdassa. Me siis joudumme kysymään, mikä tässä sanassa on sellaista joka velvoittaa meitä tänäkin päivänä ja mikä taas on vain siihen historialliseen aikaan kuuluvaa ilmoitusta - ja ennen kaikkea, miten erotamme nämä toisistaan. Kaikki kohdat eivät tässä suhteessa suinkaan ole yhtä helppoja ja selviä. Raamatun sisäpuolella on onneksi nämä kriteerit ja suuntaviivat, joista erotamme, mistä kulloinkin on kysymys.

Me ymmärrämme Raamatun ohjeellisuuden sen jumalallisen syntyperän pohjalta: "Herra on puhunut" meille. Me emme yritä niinkään etsiä inhimillisiä selityksiä sen ohjeiden noudattamisessa, vaan todella haluamme antaa Raamatun itse selittää itseään, miten sen ohjeita on noudatettava.

Me emme noudata Mooseksen lakia, koska Raamattu itse selittää sen olleen liitto, joka oli väliaikainen ja on lakannut olemassa voimassa, ja tilalle on tehty uusi liitto. Siksi me emme ympärileikkauta poikalapsiamme 8 päivän ikäisinä niin kuin laki ehdottomasti edellyttäisi. Laki velvoittaa, että ympärileikkaamattomat hävitettäköön kansasta. Emmehän me niin tee. Tämä on oikein, koska Raamattu itse ilmoittaa, että lain merkitys on nyt muuttunut ja meillä on uusi liitto.

Eli me annamme Raamatun itse selittää itseään ja kertoa, millä tavalla sitä on noudatettava.

Mikä merkitys sillä vanhan liiton sanomalla sitten enää on? Sillä on valtavasti merkitystä meille. Jumala on halunnut saattaa tiedoksi ne kaikki säädökset meille, mutta ei niin, että me olemme niiden alla eli noudatamme niitä niin kuin vanhan liiton israelilaiset, vaan että me opimme niistä toisella tavalla.

Nämä ovat niitä asioita, jotka johtavat meitä Raamatun ohjeelliseen ymmärtämiseen. Me emme suinkaan avaa jotain kohtaa ja katso, että siellä on tällainen määräys ja sitten lähde tekemään sen mukaan.

Joku avasi Raamatun kaksi kertaa peräkkäin, ja ensin avautui kohta jossa sanottiin, että Juudas meni ja hirtti itsensä. Avasi peukalolla toisen kerran Raamatun ja siellä sanottiin: "Mene ja tee sinä samoin". Me emme tahdo olla peukalopaikkalukijoita, vaikka myönnettäköön, että Jumalan Henki monta kertaa on meidän vajavaisuuttamme armahtanut siten, että Hän on antanut suloisia ja ihania johdatuksia jopa peukalopaikkojen perusteella. Mutta tämä ei missään tapauksessa ole oikea tapa käsitellä Jumalan suurta ja pyhää ilmoitusta ja etsiä siitä toimintaohjeita. Raamattu on kaiken meidän vaivannäkömme, tutkimisemme ja opiskelemisemme arvoinen

 

1.3.Miten Raamattua selitetään?

Alaotsikot:

1.3.1 Allegorinen selitysperinne ja sen haitat

1.3.2 Uskonpuhdistuksen vaikutus Raamatun selitykseen

1.3.3 Tekstiyhteys aina huomioitava

 

 

1.3.1 Allegorinen selitysperinne ja sen haitat

 

Eräs haitallinen asia Raamatun tutkimisessa on ihmisten perinteinen taipumus allegoriasointiin eli vertauskuvien etsimiseen. Toisin sanoen tekstin luonnollisen ja kirjaimellisen merkityksen alta pyritään löytämään ja poimimaan mitä syvällisimpiä ja salatuimpia merkityksiä aivan loputtomasti. Tästä asiasta puhuminen ei merkitse sitä, että allegoriasointi olisi pelkästään huono asia. Mutta sellainen allegoriasointi, mitä usein tehdään, on aiheuttanut paljon hallaa ja on suurena esteenä sille, että Jumalan Henki voisi todella avata meille Jumalan sanaa.

Kärjistetysti sanottuna allegorinen selitysperinne pitää Raamattua jotenkin mystisenä ja salaperäisenä teoksena, jonka kirjaimellisen merkityksen alta täytyy poimia esille ne salatut merkitykset,  jotka sinne on kätketty ja vasta se, mikä sieltä nousee rivien välistä on varsinaisesti Jumalan ilmoitus. Jos tämä perinne hallitsee meidän Raamatun tutkimistamme, on aivan varma asia, että tämä perinne johtaa meitä harhaan samalla tavalla kuin esim. katolisen kirkon skolastikot jotka selittivät Raamattua mielensä mukaan.

Tämän perinteen heikkoutena on alttius joutua kuvitelmien ja päähänpistojen armoille. Kaiken selittäminen allegorisesti johtaa loputtomalle "merelle", jossa äärimmäinen raja on vain oma mielikuvitus. Tekstistä voi nousta mitä hyvänsä, jos me luemme sanaa sillä periaatteella, että sen todellinen merkitys on ikään kuin sanotun alla ja rivien välissä. Pyhä Henki voi tietenkin kirkastaa ja avata meille sanaa monin eri tavoin, mutta jos me emme ota sanaa ensisijaisesti sellaisena kuin se on annettu, niin miten Hän voi johtaa meitä sanan totuuteen?

Edellä kerrottu on myös laiska tapa olla Jumalan Sanan ääressä. Se ei edellytä meiltä mitään tietoja historiallisista tosiasioista, esim. mikä on se tilanne, missä teksti on annettu. Ei tarvitse tutkia mitään. Taustoista ei tarvitse tietää mitään. Kielestä ei tarvitse ymmärtää mitään tai tekstin asiayhteyksistä ei tarvitse välittää mitään jne. Pyhä Henki avaa meille kirjoitukset ja antaa meille ilmestyksiä sanan äärellä, mutta laiskuus on synti jota Jumala ei siunaa.

 

1. Allegorinen selitysperinne on pakanallista alkuperää

Itse asiassa allegorinen selitysperinne on perimmäisiltä juuriltaan pakanallista alkuperää. Sen alkuperä juontuu antiikin Kreikan ajoista, jolloin oli vallalla hyvin monimuotoinen myyttinen jumalatarusto. Siellä oli Zeukset ja Hermeet ja valtava joukko jumalia, jotka muodostivat oman eepoksensa, joka hallitsi koko silloista kulttuuria. Kreikkalaiset halusivat ammentaa siitä omaan elämäänsä ohjeita, viisauksia ja menettelytapoja ja se oli heilläkin pitkän perinteen mukana syntynyt. Sen tähden sieltä pyrittiin vertauskuvallisesti löytämään ohjeet tämän hetken elämää varten.

Kreikkalaisilla oli toisaalta myös järkeen ja etiikkaan perustuva filosofia, sofistien koulukunta, joka oli taas aivan toisessa laidassa ja he olivat hyvin järkisoppisia. Itse asiassa länsimainen tiede perustuu paljolti kreikkalaisen sofistisen ja filosofisen loogisen päättelyn pohjalle. Heillä oli toisaalta viisausperinne, mutta vastapainona oli loputon myyttien suo.

Allegorinen selitysperinne pyrki hakemaan tasapainoa filosofisen viisauden ja myyttisen jumalataruston välille ja pyrki löytämään tähän hetkeen sopivan valonsäteen elämään. Allegorinen selitysperinne pyrki vertauskuvallistamaan Homeroksen jumaltaruston tekstit.

 

2. Allegorinen selitystapa päättyi uskonpuhdistukseen

Aleksandria oli eräs suurista maailmankaupungeista, jossa kreikkalainen sivistys ja filosofia elivät huipussaan. Se oli myös juutalaisten viisaiden ja oppineiden kotikaupunki. Siellä käännettiin Vanha testamentti kreikaksi 70 viisaan juutalaisen toimesta.

Näin ns. Septuaginta-käännös on syntynyt. Tätä käännöstä käyttivät Jeesus ja hänen opetuslapsensa. Vaikka se on aika epätarkka käännös, niin se kelpasi kuitenkin apostoleille julistuksen lähteeksi. Uudessa testamentissamme olevat VT:n siteeraukset ovat peräisin septuaginta-käännöksestä. Siksi ne poikkeavat jonkin verran asultaan meidän Vanhan testamentin käännöksestämme.

Juuri Aleksandriassa allegorinen selitysperinne siirtyi juutalaisille. He omaksuivat sen tavan ja niin syntyi tapa selittää Vanhaa testamenttia allegorisesti. Sittemmin allegorinen selitysperinne siirtyi kirkkoisille. Kun kristillinen seurakunta syntyi ajanlaskumme alussa, niin kirkkoisiä hallitsi jo vanhastaan allegorinen Raamatun selitysperinne. Kaikki sen opetukset ja historiallinen aines hengellistettiin. Tämä tapa on sitten siirtynyt meidänkin aikaamme ja raamatunlukuhetkiimme.

Uskonpuhdistuksessa Martti Luther hylkäsi kokonaan allegorisen Raamatun selitystavan. Hänen täytyikin se tehdä, koska se oli täysin saastuttanut Raamatun tulkinnan. Vain katolisilla papeilla oli lupa selittää Raamattua. Kaikki selitys oli vertauskuvallista ja mielivaltaista. Lutherin täytyi hyljätä se kokonaan ja lähteä puhtaalta pöydältä liikkeelle ja korostaa Raamatun kirjaimellista ymmärrettävyyttä ja historiallisia tosiasioita.

 

3. Jeesuksen vertaus laupiaasta samarialaisesta allegorisoitu

Jeesus puhui tämän vertauksen lainoppineelle miehelle (Luuk 10:30-37): Mies ryöstettiin tiellä, pappi kulki ohi ja leeviläinen kulki ohi, mutta sitten halveksittu samarialainen pysähtyi auttamaan ryöstettyä miestä, lääkitsi hänen haavansa öljyllä ja viinillä, nosti hänet aasinsa selkään, vei hänet majataloon ja antoi isännälle kaksi denaaria hoitopalkkiota ja lupasi korvata lisää palatessaan.

Tämäkin vertaus on selitetty monissa saarnoissa allegorisen selitystavan mukaan: Mies on syntinen, jonka rosvot ryöstivät eli synti, laki ja perkele hyökkäsivät hänen kimppuunsa ja löivät hänet haavoille. Sitten "laki" kulki ohi, samoin "profeetat" mutta sitten tulee samarialainen, halveksittu mies, joka kuvaa evankeliumia, nostaa miehen aasin selkään, jota on kuvattu Jeesukseksi ja vie majataloon, joka kuvaa seurakuntaa. Sitten isännälle annettiin kaksi denaaria eli Vanha ja Uusi testamentti, joilla hän hoitaisi seurakuntaan tuotua pelastettua sielua.

Varmaankaan Jeesus ei tarkoittanut, että vertaus tulkitaan tällä tavalla. Eivät Hänen kuulijansa tienneet mitään tämänkaltaisista selityksistä. Sinällään kaikki nämä asiat ovat ihan oikeita. Kyllä syntinen on perkeleen ja lain lyömä ja kun hän pelastuu ja tulee uskoon, hänet on ohjattava Jumalan seurakuntaan, majataloon. Ja kyllä Vanha ja Uusi testamentti ovat meille Hengen ravintoa. Kysymys on vain siitä, opettiko Jeesus tässä vertauksessa juuri nämä asiat.

Jos sovelletaan tällaista allegorista selitystapaa, jää kokonaan huomiotta, mitä Jeesus halusi sanoa. Hänen sanomansahan oli opettaa, kuka on minun lähimmäiseni. Tämä vertaushan oli puhuttu sille miehelle, joka viisastelevasti kysyi Jeesukselta: "Kuka on minun lähimmäiseni?" Jeesus haastoi miestä olemaan itse lähimmäinen toisille. "Mene ja tee sinä samoin kuin tämä sinun mielestäsi vääräoppinen samarialainen teki". Tämä on Jeesuksen vertauksen sanoma. Meidän tulisi löytää se sointu ja kaiku, mikä ensimmäisten kuulijoiden korvissa soi ja porautua sinne. Vain näin Raamatun oma sanoma alkaa avautua ja puhua meille. Allegorinen selitysperinne on tässä tiellä, jos se hallitsee meitä.

 

1.3.2 Uskonpuhdistuksen vaikutus Raamatun selitykseen

 

Kun uskonpuhdistuksessa allegorinen selitysperinne hylättiin, esille nousivat eräät keskeiset Raamatun selityksen edellytykset:

1. Raamattua tulee tulkita kirjaimellisesti (kielelliset tyyliseikat ja kirjallisuuden laji huomioitava)
2. Raamattua on selitettävä Raamatulla
3. Raamattu on ymmärrettävä kirja

 

1. Raamattua tulee tulkita kirjaimellisesti (Sensus literalis)

Raamattua tulee tulkita kirjaimellisesti sen luonnollisimman ja yksinkertaisimman merkityksen mukaisesti, mikä kullakin tekstikohdalla on kielellisesti. Esim. jos tekstissä sanotaan, että "Jeesus tuli heitä kohden kävellen järven päällä", niin me ymmärrämme yksinkertaisesti, että Jeesus siinä tulee kävellen järven päällä eli me tulkitsemme sanotun aivan kirjaimellisesti niin kuin tekstissä on sanottu.

Kun me sanomme, että otamme kirjaimellisesti Raamatun, meitä herätyskristillisissä seurakunnissa on arvosteltu fundamentalisteiksi. Sanotaan helposti: "Et kai nyt ihan kirjaimellisesti ota Raamattua, jos sulla vaikka on kiusaus, niin menetkö sahaamaan kätesi poikki tai repäisetkö silmäsi pois ja heität luotasi, kun se on sua vietellyt jne."

Kun me sanomme, että me otamme Raamatun kirjaimellisesti, meidän täytyy määritellä, mitä tarkoitetaan Raamatun kirjaimellisella ymmärtämisellä ja tulkinnalla:

 

a) Kielelliset tyyliseikat ja kirjallisuuden laji huomioitava

Sanassa "kirjain" on kantasanana kirja. Kirjain on pieni osa kirjan kokonaisuutta. Monesta kirjaimesta muodostuu sana ja monista sanoista kirja. Eli kaiken kirjallisuuden perusyksikkö on kirjain. Kun me tulkitsemme kirjaimellisesti Raamattua, niin tämä tarkoittaa, että me teemme kirjallista laatuanalyysiä, kun me katsomme jotakin kohtaa.

Kun Joh. 6:19:ssä sanotaan, että Jeesus tuli heitä kohden kävellen järven päällä ja otamme tämän kirjaimellisesti, niin me kysymme: "Mihin kirjallisuuden lajiin tämä teksti kuuluu?" Onko kyseessä runous, vai sisältyykö se osana johonkin vertaukseen tai allegoriseen kuvaukseen? Vai onko kyseessä yksinkertaisesti proosa eli suorasanainen teksti?

Vain tämä kirjallinen laatuanalyysi antaa meille suuntaviivat kirjaimelliseen tulkintaan. Jos me luemme runoutta, esim. psalmeja, joissa on paljon kielikuvia, niin silloin kirjaimellinen tulkinta merkitsee ensimmäiseksi sitä, että me otamme huomioon sen, että se on runoutta ja tulkinta suoritetaan runouden omilla ehdoilla. Runoutta tulkitaan runouden ehdoilla ja proosaa proosan ehdoilla. Vertauksia tulkitaan vertauksien ehdoilla.

Jumala on antanut ilmoituksensa kielellisessä muodossa sisällyttäen oman ilmoituksensa inhimillisen kielen lainalaisuuksiin tunnustaen ne ja käyttäen niitä.

Tämä kyseinen esimerkki Jeesuksesta kävelemässä veden päällä on proosaa. Siinä yksinkertaisesti kerrotaan, mitä tapahtui. Se ei siis ole vertaus eikä se ole runoutta. Se ei ole myöskään ilmestyksenomaista kirjallisuutta eli apokalyptiikkaa, vaan proosaa. Silloin meillä on kaikki syy ymmärtää, että Jeesus todellisesti myös käveli veden päällä. Ainakin kirjoittaja tarkoitti sitä. On aivan eri kysymys, uskommeko sen.

Tämä on eksegeesin tekemistä ja kirjaimellista Raamatuntulkintaa. Se siis edellyttää siis kirjallisen laatuanalyysin tekemistä.

Raamatussa on paljon ihmeellisiä kohtia kuten "kedon puut kaikki paukuttavat käsiänsä" tai "vuoret hyppivät kun lammasten karitsat". Kirjaimellinen tulkinta ottaa huomioon jälleen kyseisen kohdan kirjallisen lajin, joka on runoutta. Silloin tulkitsemme myös kohdan runouden ehdoilla ja ymmärrämme siinä kuvattavan suurta iloa Jumalassa eikä suinkaan historiallista ihmettä, että puut paukuttivat käsiään tai vuoret hyppivät, vaikka taustalla ehkä voi ollakin luonnonmullistuksia, joissa Jumala on puhunut. Joka tapauksessa psalmit ovat runoutta ja ne julistavat Jumalan erehtymätöntä sanaa, profetiaa ja jumalallisia totuuksia runouden keinoin.

 

b) Kielikuvien käyttö Raamatussa

Jeesus sanoo: "Minä olen ovi, joka Minun kauttani menee sisälle, hän pelastuu". Ei Hän tarkoita, että Hän on puuta, joka on kiinnitetty seinään olkapäistä ja nilkoista ja Hän aina narahtaa, kun joku kääntää Häntä. Ei tämä ole oikeata kirjaimellista tulkintaa. Vaan ensin tehdään kirjallinen laatuanalyysi Hänen puheestaan ja tunnistetaan, että tässä on kielikuva eli metafora Jeesuksen puheesta.

Mutta kun pilvet ovat vaunuina, niin tämä on jälleen psalmirunoudessa olevaa runollista ilmaisua.

Tukki silmässä, Herra ovena, sota-asu kristityllä tai maan neljä kulmaa taas ovat kielikuvia.

Raamatussa on sellainenkin kohta, jossa kerran aasi puhui. Onko se kielikuva vai raportti epätavallisesta ja yliluonnollisesta tositapahtumasta? Ymmärtääksemme, mitä tämä tarkoittaa meidän on mentävä siihen kirjaan ja tunnistettava, minkälaisesta kirjallisuuden lajista tässä yhteydessä on kyse. Kun me luemme tätä kertomusta Bileamista 4. Mooseksen kirjasta (4 Moos. 22:28), havaitsemme, että kyse on proosasta eli kirjoittaja tarkoittaa aivan tosissaan otettavaksi, että aasi siellä puhui.

Voimme pitää kiinni uskonpuhdistuksesta nousseesta periaatteesta, joka oli Jeesuksen ja apostolienkin periaate, ettei yksikään Sana Jumalan ilmoituksesta katoa, vaan sen voi ottaa kirjaimellisesti, kun me selkiytämme, mitä me tarkoitamme kirjaimellisella tulkinnalla.

 

2. Raamattua on selitettävä Raamatulla (Uskon analogia)

Pyhä Raamattu on oma tulkkinsa. Toisin sanoen, jos Raamattua luettaessa nousee jokin ongelma, niin me emme lähde etsimään tulkintaa tälle asialle jostain muualta, vaan uskomme siihen, että koko Raamattu on samasta Jumalan Hengestä innoittunutta sanaa ja on sopusoinnussa itsensä kanssa. Tällä perusteella me voimme etsiä ongelmakohdalle selitystä muualta Raamatun sisäpuolelta. Raamattu on ristiriidaton ja erehtymätön ilmoitus, joka selittää itse itseään.

 

3. Raamattu on ymmärrettävä kirja

Oli todellinen vallankumous, kun Luther toi uskonpuhdistuksessa esille, että Raamattu on selkeä ja ymmärrettävä kirja, jota jokainen ihminen voi ymmärtää ja on tarkoitettu jokaisen ihmisen luettavaksi. Meitä nykypäivän ihmisiä vaivaa aika paljon sellainen myyttinen ajattelu Raamatusta, että Raamattu on niin vaikea ja hämäräselkoinen kirja, että kuka tahansa voi selittää sitä millä tavalla tahansa. Eikä kukaan voi muka sanoa, että on oikeammassa kuin toinenkaan. Kun toiselle on joku kohta noin, niin se on hänelle oikein.

Ei Raamattua voi tulkita oikein kuin yhdellä tavalla: Siten kuin se on tarkoitettu alunperin kuultavaksi. Tosiasiassa suurin osa Raamatun tekstiä on vähintään yhtä helposti ymmärrettävää kuin Helsingin Sanomien uutissivun teksti. Se on tarkoitettu jokaiselle ihmiselle selkeäsanaiseksi Jumalan ilmoitukseksi. Vaikeaselkoiset ja tutkimustyön kautta selvitettävät kohdat ovat tekstissä kuitenkin vähemmistönä. Myytti Raamatun vaikeaselkoisuudesta puhuu luultavimmin enemmän asenteellisuudestamme Jumalan pyhän ilmoituksen edessä - esimerkiksi vastahengestämme tai laiskuudestamme.

 

Subjektivismia on vältettävä

Subjektivismi on aikamme raamatunselityksen syöpä. Subjektivismi tarkoittaa sitä, että "jos se Raamatun kohta on sinulle oikein näin, hyvä niin; minulle se kohta on oikein tällä tavalla, ja hyvä niin". Se tekee totuuden aina suhteelliseksi riippuen siitä kuka kulloinkin on totuuden käsittäjänä. Tämä on äärimmäisen epärehellistä ajattelua. Sen epärehellisyyttä ei lievennä se, että se esiintyy avarakatseisuuden ja suvaitsevaisuuden nimissä.

Meidän aikaamme vaivaa suuri luopumus johdonmukaisuudesta ja loogisuudesta, joka on jumalalliseen järjestykseen kuuluva asia. Ehkä vielä 60- ja 70-luvulla ihannoitiin sitä, että jos joku asia voitiin todistaa todeksi, niin se vaikutti ihmisiin. Tänä päivänä ei ihmisiin tunnu vaikuttavan, että todistetaan joku asia todeksi, vaan pääasia on, että asia tuntuu hyvältä. Olen huolissani siitä, että Jumalan ihmisten, kristittyjenkin, keskuuteen tällainen asenne näyttää monta kertaa hiipivän. Uskotaan, ettei ole niin väliä, onko tämä asia aivan totta ja Jumalan Sanan mukaista, kunhan se vain tuntuu hyvältä ja toimii väkevästi. Tämä on hyvin vaarallista ja "valheen isän" eksytystä.

 

1.3.3 Tekstiyhteys aina huomioitava

 

Eksegeesissä huomioidaan tekstiyhteys eli kirjallinen konteksti. On hyvin tärkeä asia selvittää aina tekstiyhteys, missä mikin asia on sanottu. Kukin Raamatun Sana ja jae saa merkityksensä vain omasta tekstiyhteydestään.

Meidän omassa puhekielessämmekin sanoilla on eri merkityksiä. Kerran oli huvittava lehtiotsikko: "Kuusi loukkaantui puuhun ajossa", kun lehdessä kerrottiin auto-onnettomuudesta. Paha juttu, puu parka. Toimittaja kyllä tarkoitti, että kuusi henkilöä loukkaantui. Suomenkielessä sanalla kuusi on kahdenlainen merkitys niin kuin hyvin tiedämme. Vain omassa asiayhteydessä tiedämme, mitä sanalla tarkoitetaan. Näin on myöskin Raamatun sanojen ja ajatusten laita. Vain omassa tekstiyhteydessä ollessaan selviää, mitä niillä tarkoitetaan.

Huomioi aina tekstikokonaisuudet

Raamatun tutkiskelun yksi pääsääntö on, että huomioidaan aina kokonaisuudet eikä lueta vain pätkä sieltä ja pätkä täältä, mistä tuntuu vähän avautuvan. Esim. seurakuntakirjeet, apostoliset kirjeet tietyille seurakunnille tiettynä aikana on tarkoitettu luettavaksi alusta loppuun kokonaisuuksina. Ja niitä luettiin myöskin alkukristillisessä seurakunnassa. Kun Paavali lähettää kolossalaisille kirjeen, niin hän vannottaa, että lukekaa myöskin Laodikeasta tullut kirje. Ja ne luettiin siellä sellaisena kuin Paavali oli ne kirjoittanut.

Näillä kirjeillä oli tietty rakenne niin kuin antiikin ajan kaikissa kirjeissä oli siihen aikaan: 1 alkutervehdykset 2 kiitokset 3 asiarunko ja 4 lopputervehdykset. Ne noudattavat sitä rakennetta, mikä on siinä ajassa ja kulttuurissa tavallinen kirjeen rakenne.

 

1. Jobin kirjan oikea ja väärä tulkinta

Kun Jobin kolme ystävää puhuvat Jobille paljon asiaa Jumalasta, niin voidaan ajatella, että kun siellä on sivukaupalla heidän puhettaan, että tällainen on Jumala kuin he kertovat. Mutta myöhemmin, kun luemme eteenpäin Jobin kirjaa, Jumala nuhtelee näitä kolmea miestä: "Te ette puhuneet Minusta oikein niinkuin Minun palvelijani Job." Mutta jos emme lue koko Jobin kirjaa, meille voi jäädä ne käsitykset voimaan, mitä he puhuivat Jumalasta emmekä tajua ollenkaan, etteivät he oikein puhuneet, jos emme lue koko Jobin kirjaa loppuun asti, jossa tuo asia selviää.

Tekstiyhteydestä irrottaminen johtaa harhaoppiin

Monet harhaopit kristillisen kentän sisällä lähtevätkin siitä, että irrotetaan Raamatun lauseet omasta tekstiyhteydestään. Silloin ne saadaan sanomaan, mitä ikinä halutaan.

 

2. Väärä tulkinta kielilläpuhumisesta 1 Kor. 13:8-10

Kerran luokseni tuli jehovantodistaja kertomaan, että Raamatussahan sanotaan, että "kielilläpuhuminen lakkaa". Ja tämän lauseen perusteella heillä on mielestään raamatullinen oppi, että jos joku puhuu kielillä, se on saatanasta. Raamatussahan selkeästi sanotaan, että kielilläpuhuminen lakkaa!

1 Kor. 13:8-10:ssä sanotaan: "...profetoiminen, se katoaa, ja kielilläpuhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista."

Näemme, että tämä tarkoittaakin, että kun täydellisyys tulee eli kun me pääsemme taivaaseen,  ei enää tarvita kielilläpuhumista eikä profetoimista. Vajavainen tietommekin katoaa silloin ja muuttuu täydelliseksi. Mutta siihen saakka tämä tietomme säilyy ja kielilläpuhumista ja profetoimista tarvitaan. Kun yksi irrallinen lause irrotetaan tekstiyhteydestään ja luetaan irrallaan, koko tarkoitus muuttuu. Tällaisella väärintulkinnalla ihmiset ovat saaneet Raamatun sanomaan, mitä ikinä he tahtovat.

 

3. Tulkinta jalopeurasta

Raamattu puhuu jalopeurasta vertauskuvallisesti esim. 1 Piet. 5:8 "Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä."

Joku, joka lukee harvoin Raamattua, voi päätyä sellaiseen käsitykseen, että jalopeura Raamatussa merkitsee aina sielunvihollista. Mutta Ilm. 5:5 sanoo:

"Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: Älä itke; katso jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut, niin että hän voi avata kirjan ja sen seitsemän sinettiä."

Tässä on puhe ylösnousseesta, kuoleman voittaneesta Jeesuksesta Kristuksesta! Me näemme, että kukin sana Raamatussa voi saada merkityksensä vain omasta tekstiyhteydestään. Toisessa yhteydessä sama sana voi merkitä sielunvihollista ja toisessa Jeesusta Kristusta. Todella suuri ero.

 

1.4. Raamatun tulkintaoppi eli hermeneutiikka

Alaotsikot:

1.4.1 Hermeneutiikka voi pohjautua vain oikein suoritettuun eksegeesiin

1.4.2 Etenevä eli induktiivinen menetelmä

1.4.3 Raamatun tulkintaopin päätehtävä

 

Raamatun selitys- ja tulkintaperinne alkaa Esrasta

Raamatun soveltaminen käytäntöön eli hermeneutiikan voidaan katsoa saaneen alkunsa Esrasta. Kirjanoppineisuuden perinne juutalaisuudessa on tärkeä, vaikka meillä on monta kertaa negatiivinen kuva kirjanoppineista ja fariseuksista, koska he aina väittelivät Jeesusta vastaan. Mutta on tärkeätä muistaa, että vasta myöhäisjuutalaisuudessa kirjanoppineisuus oli turmeltunutta. Vasta Jeesuksen aikoihin tultaessa se oli täynnä isien perinnäissääntöjä ja inhimillisiä talmudin selitysperinteitä. Meillä on mielessä vain nämä Jeesuksen aikaiset kirjanoppineet ja siksi tuolla kirjanoppinut-sanalla on vähän negatiivinen sointu. Mutta juuri kirjanoppineet juutalaiset olivat kansanopettajia ja he välittivät kansalle Jumalan tahdon ja Jumalan Sanan ja he olivat Jumalan Hengen siihen ohjaamia ihmisiä. Mm. Esra oli tällainen Jumalan Hengen valaisema kirjanoppinut.

Nehemian kirjan 8. luku on kertomus siitä, kuinka Jumalan Sana palautettiin kansalle ja nimenomaan niin, että selitettiin Jumalan Sana niin, että se ymmärrettiin. Kirjanoppinut pappi Esra toi Jumalan lain kirjan esiin, luki sen kansalle ja selitti sitä:

Neh 8:8-9 "Ja he lukivat Jumalan lain kirjaa kappale kappaleelta ja selittivät sen sisällyksen, niin että luettu ymmärrettiin. Ja Nehemia, maaherra, ja pappi Esra, kirjanoppinut, ja leeviläiset, jotka opettivat kansaa, sanoivat kaikelle kansalle: 'Tämä päivä on pyhitetty Herralle, teidän Jumalallenne,  älkää murehtiko, älkääkä itkekö.' Sillä kaikki kansa itki, kun he kuulivat lain sanat."

 

1.4.1 Hermeneutiikka voi pohjautua vain oikein suoritettuun eksegeesiin

 

Sana hermeneutiikka juontaa juurensa Hermes-jumalasta

Meidän kielessämme sana hermeneutiikka eli Raamatun tulkintaoppi juontaa juurensa Hermes-jumalasta, joka oli Kreikan mytologisen jumaltaruston yksi jumalista. Hermes-jumalan tehtävänä koko ison jumalajoukon keskellä oli selittää mitä ihmisten piti käytännössä tehdä, kun jumalat ilmaisivat jotain. Siksi Apostolien 14.luku kertoo kuinka kansa sanoi Barnabasta Zeukseksi ja Paavalia Hermeeksi, koska hän oli se, joka puhui.

 

Väärät tulkinnat johtuvat eksegeesin puutteista

Useimmat ongelmat, mitä meillä on Raamatun tulkinnan kristillisissä oppikysymyksissä liittyvät juuri hermeneutiikkaan eli siihen, miten me tulkitsemme ja sovellamme Raamattua käytännössä. Ja virheet tehdään enimmäkseen siitä syystä, että eksegeesi, tekstin alkuperäisen merkityksen poimiminen, on jätetty puolitiehen tai laiminlyöty kokonaan. Vain oikein suoritettu eksegeesi tuo meidät mahdollisimman lähelle tekstin alkuperäistä merkitystä eli sitä, mitä se merkitsi ensimmäisille kuulijoille. Se ei voi merkitä muuta meillekään, joten hermeneutiikka voi pohjautua vain oikein suoritettuun eksegeesiin.

Otetaan muutamia esimerkkejä hermeneutiikasta sekä oikein ja väärin suoritetusta eksegeesistä:

1 Kor 15:29 "Mitä muutoin ne, jotka kastattavat itsensä kuolleitten puolesta, sillä saavat aikaan? Jos kuolleet eivät heräjä, miksi nämä sitten kastattavat itsensä heidän puolestaan?"

 

1)  1 Kor 15:29:n väärä hermeneuttinen tulkinta

Paavali kysyy tässä, että jos kuolleitten ylösnousemista ei ole, niin miksi muutamat korinttolaisista sitten kastattavat itsensä heidän puolestaan. Me tiedämme, että tällainen käytäntö on olemassa mormoneilla. He kastattavat itsensä toisten ihmisten puolesta. He käyttävät tällaista sijaiskastetta yhtenä evankelioimismuotona. Luulen, että jokainen Helsingin puhelinluettelossa oleva ihminen on jo pelastettu mormonien mukaan. He vain katsovat jonkun nimen ja kastattavat itsensä sen puolesta jne. Näin he yrittävät kaikin tavoin pelastaa ihmisiä. He perustavat tämän oppinsa tähän Raamatun kohtaan. Mutta opetetaanko tässä kohdassa tällaista kastekäytäntöä kristillisenä kasteena? Todellisuudessa siinä vain viitataan johonkin käytäntöön, joka oli korinttolaisten keskuudessa tunnettu. Mitään muuta tietoa Raamatusta me emme saa kuolleitten puolesta kastattamisesta kuin tästä yhdestä ainoasta kohdasta. Se jää Raamatussa kokonaan hämärän peittoon.

Väärää hermeneutiikkaa on, että aletaan soveltaa ilman muuta jotain tapaa käytännössä, kun siitä on vain mainintakin Raamatussa. Näemme heti, ettei voi olla Jumalan tarkoitus näin pelastaa ihmisiä tai evankelioida, koska tämä on täysin vierasta Raamatun opetukselle.

 

2)  1 Kor 15:29 oikea hermeneuttinen tulkinta

Lähdemme liikkeelle eksegeesistä: 1. Huomioimme ensiksi historiallisen taustan. Se oli se käytäntö, jonka korinttolaiset tunsivat ja johon Paavali viittasi. 2. Toiseksi huomioimme asiayhteyden. Emme ota tätä jaetta irti kontekstistaan vaan huomioimme, mitä Paavali tässä luvussa oikein opettaa: Kyse on alusta loppuun saakka kuolleitten ylösnousemuksesta. Ydinkohta hänen sanoissaan on, että on olemassa kuolleiden ylösnousemus. Samalla hän kohdistaa sanansa niille, jotka eivät uskoneet kuolleiden ylösnousemukseen viitaten johonkin meille tuntemattomaan käytäntöön, että jotkut siellä kastattivat itsensä kuolleiden puolesta. Tällä Paavali tahtoo kysyä, että eikö tämä ole kovin epäjohdonmukaista toimintaa, jos kerran kuolleet eivät herää, niin minkä vuoksi he kastattavat itsensä heidän puolestaan. Paavali ei opeta lainkaan kasteesta. Niinpä tästä kohdasta ei voi ammentaa kasteopille perusteita, koska siinä opetetaan yksinomaan ylösnousemuksesta. Tästä pitää ammentaa uskonkäsitys ylösnousemukselle, ei käytäntöä kasteelle. Jos me haluamme saada kasteelle opillisia perusteita, meidän tulee etsiä niitä sellaisista Raamatun kohdista, joiden asiayhteys opettaa kasteesta.

Me näemme, että eksegetiikassa on elintärkeätä, että me tutkimme tarkoin, mitä on sanottu ja missä asiayhteydessä asia on sanottu ensimmäisille kuulijoille. Asetumme ikään kuin siihen seurakunnalliseen tilanteeseen, joka oli sillä hetkellä Korintossa. Ja sitten yritämme kuunnella, mitä se Paavali meille nyt sanoo. Vasta tätä kautta voimme saada selville, miten se soveltuu noudatettavaksi käytännössä ja miten ei.

 

3)  Mark 16:18:n väärä hermeneuttinen tulkinta

Mark 16:17-18 "Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi."

Amerikassa ja muuallakin on lahkoja, joiden jumalanpalvelusmenoihin kuuluu, että tuodaan käärmeitä isoissa koreissa eteen ja sitten Herran Jeesuksen nimessä nostetaan käsin käärmeitä ulos näistä koreista suuressa uskon hengessä. Näin tehdään vain sen tähden, mitä Mark 16:18 on sanottu. Näin tätä Raamatun kohtaa on käytetty tällaisen rituaalisen käärmeennoston perusteluna ikään kuin Jeesus olisi tässä opettanut, että jumalanpalvelukseen kuuluu, että käärmeitä pitää nostella.

Raamatusta näemme esimerkin, miten Jeesuksen sanat soveltuivat käytäntöön Apostolien teoissa (Apt. 28:3-9). Kyykäärme kävi yllättäen kiinni Paavalin käteen Meliten (nyk Malta) saarella. Ihmiset katsoivat Paavalia, kun käärme roikkui hänen kädessään, mutta Paavali pudisti sen tuleen. Ihmiset sanoivat ensin, että tuo mies on jumalten kiroama, kun hänelle noin kävi. Paavalin käsi ei kuitenkaan turvonnut eikä mitään tapahtunut. Silloin he ajattelivat, että tässä on joku jumalista heidän luonaan. Sitten Paavali rukoili sairaiden puolesta ja kaikki sairaat paranivat sillä saarella. Näin Jeesuksen antama merkki seurasi Paavalia siten, että Jumala varjeli häntä käärmeen puremalta. Kuitenkaan Paavali ei opettanut myöhemmin seurakuntaa, että täytyy tuoda koreissa käärmeitä jumalanpalvelukseen ja nostella sitten niitä. Tämä on omavaltainen tulkinta. Siksi on tehtävä eksegeesiä eli tutkimusta siitä, minkälaisiin yhteyksiin nämä asiat Raamatussa sijoittuvat.

 

1.4.2 Etenevä eli induktiivinen menetelmä

 

Raamatun äärellä meidän tulisi aina tehdä kolme kysymystä:

1. Mikä on tekstin sisältö
2. mikä on tekstin sanoma
3. mikä on tekstin sovellus.

 

1. Mikä on tämän tekstin sisältö? (sen selvittää eksegeesi)

Meidän täytyy tehdä tutkivia kysymyksiä:

- Mitä tässä oikein tapahtui ja miten se suhteutuu sen ajan tapoihin ja kulttuuriin?
- Miten ensimmäiset paikallaolijat, opetuslapset, ymmärsivät sen ja mitä se heihin vaikutti?
- Miksi se sykähdytti heitä? jne.

 

Esimerkkinä Joh. 13: 1-17

Joh 13:1-17 "Mutta ennen pääsiäisjuhlaa, kun Jeesus tiesi hetkensä tulleen, että Hän oli siirtyvä tästä maailmasta Isän tykö, niin Hän, joka oli rakastanut omiansa, jotka maailmassa olivat, osoitti heille rakkautta loppuun asti. Ja ehtoollisella oltaessa, kun perkele oli jo pannut Juudas Iskariotin,  Siimonin pojan, sydämeen, että hän kavaltaisi Jeesuksen, niin Jeesus, tietäen, että Isä oli antanut kaikki Hänen käsiinsä ja että Hän oli lähtenyt Jumalan tyköä ja oli menevä Jumalan tykö, nousi ehtoolliselta ja riisui vaippansa, otti liinavaatteen ja vyötti sillä itsensä. Sitten Hän kaatoi vettä pesumaljaan ja rupesi pesemään opetuslastensa jalkoja ja pyyhkimään niitä liinavaatteella, jolla oli vyöttäytynyt. Niin Hän tuli Simon Pietarin kohdalle, ja tämä sanoi Hänelle: "Herra, Sinäkö peset minun jalkani?" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Mitä Minä teen, sitä et nyt käsitä, mutta vast'edes sen ymmärrät." Pietari sanoi Hänelle: "Et ikinä Sinä saa pestä minun jalkojani." Jeesus vastasi Hänelle: "Ellen Minä sinua pese, ei sinulla ole osuutta Minun kanssani." Simon Pietari sanoi Hänelle: "Herra, älä pese ainoastaan minun jalkojani, vaan myös kädet ja pää." Jeesus sanoi hänelle: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki." Sillä Hän tiesi kavaltajansa; sentähden Hän sanoi: "Ette kaikki ole puhtaat." Kun Hän siis oli pessyt heidän jalkansa ja ottanut vaippansa ja taas asettunut aterialle, Hän sanoi heille: "Ymmärrättekö, mitä Minä olen teille tehnyt?" Te puhuttelette Minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se Minä olen. Jos siis Minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat. Sillä Minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin Minä olen teille tehnyt. Totisesti, totisesti Minä sanon teille: "Ei ole palvelija Herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette."

 

Tekstin sisällön selvittäminen vaatii kulttuurillisen ja historiallisen taustan huomioimista:

Jalkojen pesu tuossa ajassa oli orjien (doulos) tai palvelijoiden ensimmäinen tehtävä, kun vieras tuli taloon. Eteisessä oli pesumalja, jossa matkalaisten jalat pestiin, koska kysymyksessä oli ilmastollisesti kuuma maa ja erämaata ja jalkineet olivat avokkaita tai sandaaleja. Matkaa tehtäessä jalat tulivat hyvin kuumiksi ja tomuisiksi. Oli tervetullut palvelus kylään tultaessa, että jalat pestiin. Varakkaammissa taloissa orja suoritti tämän tehtävän. Vaatimattomammassa kodissa isäntä suoritti tämän palveluksen vierailleen aina, kun vieras saapui.

Nyt me tajuamme, kenen tehtävä jalkojen pesu olisi ollut. Kun Jeesus yhtäkkiä ehtoollisella oltaessa alkaa toimittaa tällaista orjan tehtävää opetuslapsilleen, Pietarikin järkyttyy: "Herra, et Sinä ole mikään orja, etkä Sinä saa missään tapauksessa minun jalkojani pestä". Pietari ei näe Herran alentumisen tarkoitusta. Miksi ehtoollispöydän isäntä yhtäkkiä ottaa orjan tehtävät tehdäkseen?

 

2. Mikä on tämän tekstin sanoma?

Jeesus otti siis orjan tehtävät, kun Hän pesi opetuslasten jalat. Se on tekstin sisältö, josta käsin selviää tekstin sanoma.

Jeesus itsekin kysyi, ymmärsivätkö opetuslapset sanoman: "Ymmärrättekö, mitä Minä olen teille tehnyt? Te puhuttelette Minua opettajaksi ja Herraksi ja oikein te sanotte, sillä se minä olen. Jos siis Minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat."

Sama sanoma orjana palvelemisen ihanteesta löytyy myös suorasanaisessa muodossa Jeesuksen opetuksista: "Joka teidän keskuudessanne tahtoo olla suurin, olkoon teidän kaikkien palvelijanne." (Matt. 20:26) Tai "Joka tahtoo olla ensimmäinen teidän joukossanne, hän olkoon teidän kaikkien orja." (Mark 10:44) Tämän opetuksen Jeesus havainnollisti konkreettisesti. "Ei palvelija voi olla herraansa suurempi".

Nyt vasta voimme oikealla tavalla päästä induktiivisen menetelmän kolmanteen kohtaan eli tehdä kysymyksen:

 

3. Mikä on tämän tekstin sovellus? (Tämän tulkinnan tehdessämme harjoitamme varsinaista hermeneutiikkaa)

Mikä olisi tämän Raamatun kohdan sovellus tänä päivänä meidän keskellämme? Ehtoolliskokouksissa joissakin seurakunnissa pestään konkreettisesti jalkoja. Mutta onko Jeesuksen tarkoitus todella itämaiseen kuumaan ilmastoon kuuluvien toimien yksityiskohtainen käyttöön ottaminen kaikkialla maailmassa? Vai olisiko se palvelevan mielenlaadun - orjan tehtävien - omaksuminen toinen toistamme kohtaan kaikkialla?

Tämä on tekstin sovellusta. Tämä on hermeneutiikkaa. Kun palvelet toista, teet veljesi tai sisaresi puolesta asioita, osoitat rakkautta kaikilla tavoilla, harjoitat tässä oikeaa Raamatun hermeneutiikkaa.

Kertaus:

Kullakin tekstin kohdalla voi olla vain yksi oikea tulkinta (tässä palvelevan mielenlaadun opetus), mutta useita erilaisia sovellutuksia.

 

1.4.3 Raamatun tulkintaopin päätehtävä

 

Koko Raamatun tekstien äärellä tekemämme työn (eksegetiikan ja hermeneutiikan), suuri päätehtävä näkyy seuraavista Raamatun kohdista:

Joh 20:31 "Nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä Hänen nimessänsä."

Kirjoitusten tehtävänä on siis synnyttää ihmisissä pelastava usko Jeesukseen Kristukseen. Tekstit ovat valikoituneet tätä tiettyä tarkoitusta silmälläpitäen. Suuresta aineistosta olisi ollut paljon muutakin kerrottavaa: Joh 21:25 "On paljon muutakin, mitä Jeesus teki; ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin, luulen etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa."

Mutta se osa tapahtumista, joka on Raamatussa, on kirjoitettu "että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä Hänen nimessänsä." Tämä on Jumalan oma motiivi Raamatussa. Se on myöskin Raamatun tulkintamme suuri lähtökohta. Me luemme Jumalan sanaa jotta saisimme uskollemme kestävän perustan ja voisimme elää oikeanlaisessa uskon kuuliaisuudessa Jumalaa kohtaan.

 

Vielä esimerkki oikean eksegeesin tärkeydestä hermeneutiikassa:

1)  Gal 1:11:n väärä tulkinta

"Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista.

Galatalaiskirjeen eräät avainsanat ovat tässä. Paavali tuo esiin sen evankeliumin, joka "ei ole ihmisten mukaista", vaan on tullut Jumalalta ja on Jumalan mielen mukainen. Nyt monet soveltavat tätä jaetta tietyllä tavalla. Valitettavasti on paukutettu sadoittain lakisaarnoja eli käskyjen ja määräysten ja ihmisoppien saarnoja, kun on yritetty pyhittää onnetonta seurakuntaa, joka ei ymmärrä, että täytyisi pyhittyä, koska evankeliumi "ei ole ihmisten mukaista". Ja sitten on julistettu perään omia parannusehdotuksia: Minkälaista musiikkia saa kuunnella, millä tavalla pitää pukeutua, miten korut heitetään pois ja missä asennossa tukka pitää olla, mitä saa harrastaa ja mitä ei, ja mitä ei saa katsoa telkkarista - loputtomiin kilometrikaupalla löytyy kunkin taustaan ja tilanteeseen sopivaa julistusta. Ja kaikki otsikoidaan tällä pyhittävällä sanalla: "Tämä ei ole ihmisten mukaista", koska tahdotaan puolustautua vastakkaisilta vapaamielisemmiltä mielipiteiltä, jotka puolestaan tietenkin tuomitaan juuri "ihmisten mukaisiksi". Tällainen hermeneutiikka on valitettavasti hyvin tavallista Gal. 1:11:stä.

 

2)  Gal 1:1:n oikea tulkinta

Jos tutkimme asiaa kyseisestä tekstistä, kysymme, mikä ei ole ihmisten mukaista? Saadaksemme sen selville luemme mieluiten Galatalaiskirjeen ensin kokonaisuudessaan. Pian tulemme esim. seuraavaan jakeeseen

Gal 2:16 "Koska tiedämme,  ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista."

Tämä on se totuus, jota Paavali koko Galatalaiskirjeessään toistuvasti painottaa. "Ei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen". Juuri tämä on se evankeliumi, joka ei ole ihmisten mukaista.

Eksegetiikka pitää meidät Jumalan sanan ilmoituksen sisäpuolella ja hermeneutiikka soveltaa Raamatun kohtia niin kuin ne on tarkoitettu alunperin sovellettaviksi. Silloin pystymme karsimaan tällaisetkin saarnat mielestämme.

 

3)  Lain saarnaajat kirotaan Raamatussa

Eli vielä kerran, mitä Paavali tarkoittaa, kun hän sanoo: "minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista". Sitä, että "ihmisten mukaisia" ovat nimenomaan ne, jotka tulevat julistamaan näitä lakisäädöksiä, niin kuin Paavali sanoo (Gal 3:1): "Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?" Ja hän sanoo edelleen näin (Gal 5:12): "Kunpa aivan silpoisivat itsensä, nuo teidän kiihottajanne!" Hän puhuu niille, jotka tulivat opettamaan Mooseksen lain säädöksiä ja omia lakiopetuksiaan seurakunnalle. He sekoittivat evankeliumin ja lain väittäen että pelastukseen tarvitaan armoa, mutta lisäksi omaa lain noudattamista.

Niinpä Paavali sanoo: "Kunpa aivan silpoisivat (alkukielen sana on: kuohitsisivat ) itsensä". Tämä on perin karkea toivotus lain ja armon sekoittajille. Mutta Pyhä Henki on hyvin kiivas, kun Hän varjelee evankeliumin puhtautta ja meidän sielumme autuutta. Hän on hyvin kiivas niitä vastaan, jotka tulevat sitomaan meitä ja kristityn vapauttamme, joka meillä on Jeesuksessa Kristuksessa. Raamatussa ei missään muualla ole niin ankaria sanoja kuin lain saarnaajia vastaan suunnatut sanat, ja missään Paavalin kirjeessä ei ole näin ankaraa kieltä edes synnintekijöitä vastaan. Sana sanoo, että jos joku julistaa vastoin tätä armon puhdasta evankeliumia, jonka Paavali mm. Galatalaiskirjeessään esittää, hän olkoon kirottu.

Joskus ihmettelen, miksi kristikunnassa ja seurakunnissa suhtaudutaan niin pehmoilevasti lain saarnaajiin, vaikka Raamatussa sanotaan: "Olkoon kirottu, joka teille lakia saarnaa" ja "vaikka enkeli taivaasta tulisi sitä julistamaan, niin hän olkoon kirottu". Jumala selvästikin vihaa sitä, että Hänen lapsensa sidotaan lain orjuuteen. On ihanaa oppia tuntemaan Jumalan sydäntä. Olemme turvallisella pohjalla, kun pääsemme sisälle tekstin omiin ilmaisuhin ja tajuamme, mitä ne siinä asiayhteydessä tarkoittavat. Aina me löydämme evankeliumin ja hyvän sanoman. Aina löydämme sen, että nämä ovat kirjoitetut, että meillä olisi uskon kautta elämä ja yltäkylläisyys ja sitä kautta oikea uskon kuuliaisuus.

 

1.5. Uuden Testamentin kirjeiden tulkinnasta ja tulkinnan ongelmista

 

Nämä kirjeet on osoitettu ensisijaisesti tietyssä paikassa, sinä aikana oleville seurakunnille ja yksityisille ihmisille. Paavalin kirje roomalaisille oli nimenomaan Paavalin kirje Roomassa olevalle seurakunnalle 100-luvulla jKr. Se oli siinä ajassa ja niille ihmisille konkreettisesti lähetetty kirje. Se seikka, että nämä kirjeet ovat säilyneet ja tulleet osaksi Pyhää Raamattua ja ovat meille Jumalan ikuista sanaa, on ihmeellinen ja suurenmoinen Jumalan suunnitelma. Mutta lähtökohta on, että nämä kirjeet ovat tietyille ihmisille tietyn henkilön kirjoittamia asioita tietyistä tilanteista, jotka juuri silloin olivat ajankohtaisia.

Kun me lähdemme tutustumaan tällaiseen, se muodostuu hyvin jännittäväksi. Mutta tästä tulee meille myöskin yksi ongelma. Koska nämä kirjeet ovat alunperin kirjoitetut tietyille ihmisille tietyistä asioista, niin tämän seurauksena niissä on aika paljon asioita, jotka jäävät meille hämärän peittoon yksinkertaisesti siitä syystä, että ne olivat vain heille tarkoitettuja, vaikka se asia ja sanoma, joka sieltä nousee, onkin jumalallista.

 

1)  2 Tess 2:6 Antikristuksen tulemus jää epäselväksi

Esimerkiksi Paavalin sanomassa tulee tässä ikään kuin välihuomautuksena esille eräs asia. Ensin hän kirjoittaa lopun aikana ilmestyvästä antikristuksesta ja siitä, että Jeesus ei tule maan päälle ennen kuin antikristus on ilmestynyt. Tätä Paavali tässä painottaa. Mutta sitten hän puhuu siitä, mitä tapahtuu ennen kuin antikristus tulee:

"Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy."

Tämä asia on meillekin selvää profetiaa ja sanoma on valtava, mutta me heti näemme tämän seikan, joka kytkee sen siihen aikaan niille ihmisille. Paavali sanoo "Ettekö muista, kun olin teidän tykönänne siellä, niin minä sanoin tämän teille?" Ja kun tessalonikalaiset saivat tämän kirjeen rakkaalta Paavalilta ja lukivat tämän kohdan, niin he sanoivat: "Niin, veljet, niinhän se Paavali sanoikin silloin juuri tämän asian." Se muistui heidän mieleensä, mutta ei meidän mieleemme, koska Paavali oli ollut heidän tykönään, mutta hän ei ole ollut meidän tykönämme. Mitä hän oli sanonut, jää salaisuudeksi meille. Siksi hän voi sanoa: "Nyt te tiedätte, mikä pidättää", koska hän oli itse kertonut sen heille suoraan.

 

2)  2 Tess 2:6 tulkinta: Antikristus tulee, kun seurakunta temmataan pois

Kun me nyt teemme eksegeesiä tästä kohdasta ja tutkimme tätä, meitä harmittaa, ettei meillä ole aikakonetta, jolla voisimme matkustaa 100-luvulle, kiitää sinne Tessalonikan seurakuntaan siihen hetkeen, kun Paavali oli heidän tykönään ja jutteli heidän kanssaan. Meidän tekisi mieli olla siellä ja kuunnella, mitä Paavali sanoi ja sitten matkustaa takaisin tänne. Ja sitten lukea uudestaan tämä kohta ja todeta, että sitähän se Paavali siellä heille sanoi. Mutta kun tämä ei ole meille mahdollista, niin parasta, mitä me nyt voimme tehdä tässä tilanteessa on, että lähdemme tutkimaan hänen kirjoituksistaan, saammeko me muualta mitään viitteitä, mikä voisi pidättää antikristuksen esiinmarssia vielä tässä ajassa.

Eli me voimme päästä sisälle tähän asiaan vain tutkimalla sitä muualta ja tekemällä johtopäätöksiä. Tätä on tehtykin. Jotkut ovat selittäneet, että Rooman valtakunnan läsnäolo vielä pidätti antikristuksen ilmestymistä. Toiset sanoivat, että tämä laillinen järjestys, joka vielä on voimassa jollakin tavalla yhteiskunnassa, pidättää, ettei antikristus pääse ilmestymään. Sitten on tulkinta, että se on seurakunta ja seurakunnassa asuva Pyhä Henki, joka on läsnä maan päällä vaikuttamassa, ettei antikristus pääse ilmestymään ennen kuin seurakunta temmataan pois tieltä ja antikristukselle tulee vapaa tila ilmaantua.

Nämä ovat kaikki johtopäätöksiä, joita me teemme Raamattua tutkimalla, ja joita sovelletaan tähän kohtaan. Itse kallistun tähän viimeiseen näkemykseen, että kysymyksessä on seurakunnan ja Pyhän Hengen läsnäolo seurakuntakansassa, joka estää vielä antikristusta pääsemästä täyteen valtaan. Mutta kun seurakunta temmataan pois, niin se mikä vielä pidättää, on pois tieltä. Silloin ilmestyy tuo laiton, antikristus. Näin itse uskon. Mutta tämä on tulkinta. Tessalonikalaiset olivat siinä hyvässä asemassa, ettei heidän tarvinnut tulkita eikä tutkia. Paavali oli sanonut sen heille suoraan, kun hän oli heidän tykönään.

Meidän täytyy hyväksyä Jumalan ilmoituksessa tällainen ominaisuus, että se on myös tiettyyn aikaan, tietyille ihmisille suunnattua sanomaa.

 

3)  1 Kor 7: Paavalin vastaus korinttolaisten kirjeeseen

1 Kor 7:1-2: "Mutta mitä siihen tulee, mistä kirjoititte, niin hyvä on miehelle olla naiseen ryhtymättä, mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa ja ...."

Tässä Paavali antaa vastauksia kysymyksiin, joista korinttolaiset olivat kirjoittaneet Paavalille kirjeen. Me emme tiedä, mitä he olivat Paavalilta kysyneet. Viitteitä niistä saamme tekstistä, mitä he olivat häneltä tiedustelleet. Meillä on vain vastaus näihin kysymyksiin. Mutta kun me luemme tätä vastausta, niin voimme aika paljon päätellä kysymyksestäkin. Vastauksessa tulee esille suuria kristillisen elämän periaatteita. Mutta tämä oli kirjoitettu nimenomaan vastaukseksi heille siihen tilanteeseen.

 

4)  1 Kor 7: Tulkinta Paavalin naimisiinmeno-ohjeesta

1 Kor 7 lopussa on mielenkiintoinen kohta, jossa puhutaan siitä mennäkö naimisiin vai ei. Alkukielessä on sana "neitsyt" jakeissa 36-38:

"Jos joku arvelee tekevänsä väärin neitsyttänsä kohtaan, joka on täydessä naimaiässä, ja jos kerran sen pitää tapahtua, niin tehkööt niin kuin tahtoo; ei hän syntiä tee; menkööt naimisiin. Joka taas pysyy sydämessään lujana eikä ole minkään pakon alainen, vaan voi noudattaa omaa tahtoansa ja on sydämessään päättänyt pitää neitsyensä naimattomana, se tekee hyvin. Siis, joka naittaa neitsyensä, tekee hyvin, ja joka ei naita, tekee paremmin." (alkukielen muk.)

Tähän tekstiin on tehty 38-käännöksessä tulkinta. "tytär". Alkukielen sana sanoo kuitenkin selvästi vain neitsyt. Eri käännöksissä on muitakin tulkintoja. Jossain sanotaan "morsiantansa" kohtaan, mutta tämäkin on vain tulkinta, sillä alkukielessä on vain sana neitsyt. Paavalilla on luonteva syy, kun hän kirjoittaa tämän, vaikka meille siinä näyttää olevan arvoitus. Siinä kulttuurissa on tietty tapa, josta nousee selitys tälle ilmaukselle. Vuoden -38 antama käännös on tässä oikea. Kysymys on isän ja tyttären välisestä tilanteesta. Tapana oli käyttää ilmaisua "neitsyesi", kun tarkoitettiin "tyttäresi". Tuossa kulttuurissa oli myös aivan tavallista, että vanhemmat ohjasivat ja päättivät avioliittoasioissa.

Mutta alkukielestäkään tämä ei tule ilmi, ellei mennä siihen kulttuuriin ja ajan tapoihin. Paavali ei tietenkään selosta näitä tapoja, koska hän pitää itsestään selvänä, että Korinton seurakuntalaiset tajuavat, mikä on ajan puhekielen tapa, kun he elävät sen keskellä. Mutta meidän pitää ne selvittää, jotta ymmärtäisimme, mitä hän tarkoittaa.

Me emme saa kaikkeen aina vastausta. Mutta nämä ovat kuitenkin sellaisia kysymyksiä, joilla ei ole olennaista merkitystä Raamatun sanoman, pelastusilmoituksen ja suurten hengellisten totuuksien ymmärtämisen kannalta. Pelastukseen riittää se, että tiedämme sen, että Jumala on niin rakastanut maailmaa, että Hän antoi oman Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Kun me tähän uskomme, niin me emme huku ja meillä on ikuinen elämä. Pienikin lapsi voi tämän perusteella vastaanottaa pelastuksen. Mutta jos ajattelemme, ettemme kuitenkaan halua tietää Jumalasta mitään muuta kuin sen,  että sielumme on pelastunut, niin jäämme paljosta vaille, sillä pyhä Raamattu on rikas kirja, jota Daavidin tavoin kannattaa tutkia "yötä päivää."

 

1.6. Raamatun käännösperiaatteita

Alaotsikot:

1.6.1 Eri raamatunkäännösperiaatteiden vertailua

1.6.2 Eri raamatunkäännösten hyötyjä ja ongelmia

 

 

Me vertaamme nyt hiukan eri Raamatun käännösperiaatteita ja eri Raamatun käännöksiä. On erittäin tärkeätä ymmärtää yleisestikin, että on olemassa erilaisia kielen kääntämisperiaatteita. Ne pätevät myöskin Raamatun kääntämiseen.

Seuraavassa taulukossa on esitetty Raamatun käännöksen spektri. Taulukon vasemmassa sarakkeessa on aivan sanatarkka käännös niin, että heprean tai kreikan sana on käännetty suomeksi vastaavalla sanalla. Siitä oikealle on hieman vapaampi käännös eli dynaaminen vastaavuus. Oikeassa reunassa on kaikkein tulkitsevin käännös eli vapaa.

Raamatun käännösspektri

 

Sanatarkka

Dynaaminen vastaavuus

Vapaa

Biblia (Vanha kirkkoraamattu VKR)

Kirkkoraamattu 1992 (KR 92)

UT nykysuomeksi (UTN)

Aapeli Saarisalo (AS)

New Intern.version (NIV)

Elävä Uutinen (EU)

Toivo Koilo (TK)
King James (KJ)

 

Living Bible (LB)

Kirkkoraamattu 1938 (KR 38)

 

 

Raamattu Kansalle (RK)

 

 

 

Näemme, että "sanatarkka"-kohdan alla on mainittu Raamatun käännöksiä, jotka todella sijoittuvat tämän käsitteen alle. Kun sitten liu'umme vähän oikeallepäin kohtaan "dynaaminen vastaavuus", se tarkoittaa sitä, ettei enää otetakaan sana sanalta periaatetta, vaan pyritään ymmärtämään ensisijaisesti ilmaisuja,  periaatteita ja käsitteitä Raamatun lähtökielessä hepreassa, arameassa ja kreikassa ja siirretään ne vastaavanlaisiksi ilmaisuiksi kohdekielelle esim. suomeksi, joka on yksi monista sadoista kohdekielistä, jolle alkukielestä käännetään.

Dynaamisen vastaavuuden periaate on, ettei enää olla niin orjallisesti sanatarkkuuden alaisia, vaan pyritään siirtämään käsitteet ja ajatukset kohdekielelle tämän päivän ymmärrettävillä ilmaisuilla.

Kun vielä liu'umme oikealle päin, siellä lukee vapaa. Vapaassa käännösperiaatteessa ollaan jo aika paljon selittämisen linjoilla. Oikeastaan vapaat käännökset eivät olekaan käännöksiä, vaan ne ovat lähempänä kommentaareja.

Jokaisella käännösperiaatteella on omat hyötynsä ja omat heikkoutensa. Ja jokaisella periaatteella on myös käännetty paljon Raamatun tekstejä erilaisille kohdekielille.

 

1.6.1 Eri raamatunkäännösperiaatteiden vertailua

 

1. Sanatarkka käännös

 

Biblia, Vanha Kirkkoraamattu (VKR), on ns. laestadiolaisten käännös, joka on erittäin sanatarkka. Mutta tämä on vain niin vanha, että sen suomenkielen ilmaisut ovat jo aika lailla käsittämättömiä nykylukijalle.

Uusinkin laitos on jo vuodelta 1852.

 

Aapeli Saarisalo (AS) on rakennellut omaa suomenkieltäkin, mutta on edelleenkin pysytellyt hyvin sanatarkan käännösperiaatteen alla. Hän on kääntänyt Uuden testamentin vuonna 1969. Siinä on joitakin erikoisuuksia. Hän jättää toistoja pois ja kirjoittaa maailma yhdellä a:lla jne. Myöskin Toivo Koilo on ollut yhteistyössä Aapeli Saarisalon kanssa.

 

Toivo Koilon "Suuri Ilosanoma" on myös sanatarkka Uusi testamentti, mutta se pysyy enemmän tavallisen suomenkielen linjoilla.

Jos olette lukeneet Novumia, niin olette nähneet kunkin Raamatun kohdan vierellä juoksevan tekstin, jossa on jokaisen kreikan sanan vastine suomeksi. Jos sieltä lukee sana sanalta suomeksi käännettyä tekstiä, niin sehän ei merkitse oikeastaan mitään, koska siinä on vain sanoja peräkkäin. Aina tarvitaan kielioppi ja lauserakenteet, jotta voidaan ymmärtää, mitä ilmaistaan. Sanatarkoissa käännöksissä on pyritty pääsemään niin lähelle alkuperäistekstiä kuin mahdollista.

 

King James englanninkielistä Raamatunkäännöstä on paljon kehuttu ja sanottu sanatarkaksi. Se ei kuitenkaan kuuluisi aivan tälle paikalle. Se on ehkä Kirkkoraamattu -38 ja Biblian välissä. Tutkimus on osoittanut, ettei se kuitenkaan ole aivan niin sanatarkka ja luotettava kuin sitä on pidetty.

 

Kirkkoraamattu 1933/1938 käännösperiaate on ns. sanatarkka, vaikka tässä onkin otettu kielioppi ja lauserakenteet enemmän huomioon kuin esim. Vanhassa Kirkkoraamatussa.

 

Raamattu kansalle Uusi Testamentti on lähellä edellistä. Siinä on pyritty parantamaan joitakin ilmaisuja ja sanatarkkuuksia. Minun mielestäni tässä on onnistuttu melko hyvin ja tämä versio on aika hyvä. Tieteellisesti en pysty kuitenkaan sanomaan siitä arviota, en ole sillä tavoin siihen perehtynyt. Esim. Apt 1:8 Kirkkoraamattu -38 sanoo: "Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman...". Raamattu kansalle menee sanatarkkuudessa pitemmälle ja sanoo: "Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne." Alkukielessä puhutaan aivan selvästi Pyhän Hengen päälletulosta. Siinä on käytetty pronominia "päällä". Asiasta syntyy erilainen mielikuva.

 

2. Dynaaminen vastaavuus

 

Vuonna 1992 ilmestynyt Kirkkoraamattu -92 (KR 92) ja englanninkielisessä maailmassa ilmestynyt New International Version (NIV) ovat molemmat käännösversioita, joissa pyritään käsitteiden ja ajatusten kääntämiseen enemminkin kuin sanatarkkuuteen. Kirkkoraamattu -92 on itse asiassa lähempänä vapaata kuin sanatarkkaa käännöstä eikä se ole tasalaatuinen kirja, vaan siinä on osin käännetty hyvinkin sanatarkasti, jopa monet kohdat vieläkin tarkemmin kuin Vanhassa kirkkoraamatussa. Mutta sitten taas iso osa on käännetty niin dynaamisen vastaavuuden periaatteella, että se on lähempänä vapaata. Vahvin puoli tässä on hyvä suomenkieli, minkä kaikki ovat yhdestä suusta myöntäneet, mutta käännösperiaate aivan ilmeisesti hieman horjuu.

 

3. Vapaa käännösperiaate

 

Uusi Testamentti nykysuomeksi (UTN) on jo jäänyt vähän vanhanaikaiseksi.

Elävä Uutinen ja englanninkielisessä maailmassa Living Bible (LB), eivät itse asiassa ole enää käännöksiä, vaan lähempänä tulkintaopasta tai kommentaaria. Tulkinta on usein erittäin hyvää ja Elävän Uutisen voi hyvin antaa uskosta osattomalle luettavaksi.

 

1.6.2 Eri raamatunkäännösten hyötyjä ja ongelmia

 

1. Sanatarkkojen käännösten hyötyjä

- Ne pyrkivät pysyttelemään niin lähellä lähtökielen sanoja ja rakenteita kuin mahdollista.
- Ne ovat tutkimisen kannalta parhaita
- ja sanojen vertailussa hyviä.

Näissä voidaan luottaa siihen, että sama sana esim. Jumalan vanhurskaus" on käännetty samalla tavalla sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa joka paikassa. Kun menemme dynaamisen vastaavuuden käännökseen, siellä saattaa olla "Jumalan oikeamielisyys" tai jokin muu selittävämpi ilmaus kuvaamassa vanhurskaus-sanaa.

 

2. Sanatarkkojen käännösten ongelmia

Historiallinen etäisyys voi tulla tarpeettomasti esille. Esim. kohdassa 1. Kor.7:36 :ssa, jossa Paavali alkukielen mukaan antaa ohjeita "neitsyen" naimisiinmenosta, tekstin tarkoitus ei selviä pelkän sanatarkkuuden kautta, koska Paavali käytti oman aikansa ilmaisua, joka tarkoitti itse asiassa "nuorta tyttöä" ja "tytärtä".

Otetaanpa vielä esimerkki aivan normaalista englanninkielestä. Kun englantilainen sanoo: "Welcome", tervetuloa, niin kieli on historian kulussa muuttunut niin, että "welcome"-sanaa käytetään toisessakin yhteydessä. Joku astuu toisen varpaille, ja tämä sanoo: "I'm sorry". Toinen vastaa: "You're welcome", eli "ei se mitään" tai "ole hyvä". Sanatarkasti käännettynä tässä sanotaan kuitenkin suomeksi "tervetuloa", mutta sanatarkan ilmaisun käyttäminen antaisi harhaanjohtavan kuvan siitä mitä sanottiin. Joskus voidaan siis saada täysin väärä ilmaisu sanalle, jos pysytään ehdottomassa sanatarkkuudessa. Sen vuoksi on tärkeätä ymmärtää, mitkä sanontatavat ja käsitteet vallitsevat lähtökielessä.

 

3. Dynaamisen vastaavuuden hyötyjä

Toiset ovat kriittisesti arvostelleet Kirkkoraamattu -92:a, toiset taas ovat pitäneet sen tekstistä. Voimme sanoa, että se pyrkii löytämään tarkat vastineet lähtökielen sanoille ja ilmaisuille, vaikkei orjallisesti seuraakaan niitä ja pyrkii säilyttämään asiallisen historiallisen etäisyyden.

 

4. Dynaamisen vastaavuuden ongelmia

Sanavertailu on vaikeata. Ei myöskään voida lainkaan laatia esimerkiksi sanakirjaa dynaamisen käännöksen pohjalta, koska sanojen kääntämisen sijaan on käännetty ajatuksia. Kullekin Raamatun ajatukselle tai lauseelle on etsitty suomenkielinen vastine. Tällöin sanalliset vastineet ovat saattaneet muuttua aivan toisiksi. Kun esim. heprealaisessa ajattelussa sukulainen on samaa "lihaa ja luuta" (2 Sam 19:12-13), niin suomalaisessa dynaamisessa käännöksessä ollaan "samaa lihaa ja verta". Tämähän on meidänkin ilmaisumme, että sukulaiset ovat samaa lihaa ja verta. Sanana heprean "luu" ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin suomenkielen "veri". Sanoja vertailevan tutkijan kannalta dynaaminen käännös ei siis toimi.

 

5. Vapaan käännöksen hyötyjä

Vapaa käännös antaa virikkeitä tekstin pohdintaan, koska se on selittävää tai julistavaa. Se ei ole enää käännös. Sitä on kevyt lukea. Otetaanpa vertailu esim. 1 Joh 4:18:

Kirkkoraamattu -38: 1 Joh 4:18 "Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa."

Elävä Uutinen: 1 Joh 4:18 "Meidän ei tarvitse pelätä ketään sellaista, jonka rakkaus meihin on täydellistä. Jumalan täydellinen rakkaus vie meiltä kokonaan pelon siitä, mitä hän mahdollisesti meille tekee. Jos meitä pelottaa, emme vielä ole täysin vakuuttuneita hänen rakkaudestaan."

Huomaamme, miten selittävä tapa avaa tekstin merkitystä usein valaisevasti. Tätäkään kohtaa ei voi juuri selkeämmin sanoa.

 

6. Vapaan käännöksen ongelmia

Vapaassa käännöksessä tehdään liikaa ajanmukaistuksia niin, että tekstin alkuperäinen merkitys yksityiskohdissa häviää.

Toinen ongelma on, että käännösratkaisuissa ollaan vain yhden henkilön armoilla, koska vapaat käännökset ovat aina jonkun yksityishenkilön työtä, joka on tehnyt omat tulkintansa ja ratkaisunsa kussakin kohdassa. Tämä on hänen näkemyksensä ja selityksensä. Vapaita käännöksiä eivät tee koskaan mitkään komiteat niin kuin muita Raamatun käännöksiä. Komiteoiden työskentely on kurinalaisempaa ja kontrolloidumpaa.

 

 


2.1. Raamatun kielellisiä seikkoja

Alaotsikot:

2.1.1 Sanat saavat merkityksensä vain omassa kontekstissaan

2.1.2 Sanojen merkitys muuttuu kielen kehittyessä

2.1.3 Erilaisilla sanoilla voi olla sama merkitys

2.1.4 Eri asiaa merkitsevät sanat käännetty samoin

2.1.5 Samoilla sanoilla voi olla eri merkityksiä

2.1.6 Samoilla sanoilla voi olla erilaisia käännösmahdollisuuksia

 

Monesti käytetään ja on suositeltavaakin käyttää pääsääntöisesti yhtä ja samaa Raamatun käännöstä. Siinä sivussa voi tutkia muitakin käännöksiä. Pitäisi olla perustelut, jotka käännöstä valitessaan on tehnyt ainakin itselleen selväksi. Kun tutkii yleensä vain yhtä käännöstä, oppii tuntemaan Jumalan Sanaa ja sen ilmaisuja johdonmukaisemmin ja syvemmin. Silloin oppii myös löytämään halutut paikat. Valinnasta on selkeästi käytännöllistä hyötyä.

 

2.1.1 Sanat saavat merkityksensä vain omassa kontekstissaan

 

Esim. jos sanon sanan "lippu", mikä tulee sinun mieleesi? Toisen mieleen tulee ehkä Suomen lippu. Toisen mieleen saattaa tulla bussilippu, tai vaikkapa pääsylippu. Mutta sinä et tiedä mitä minä tarkoitan, jos en sano koko lausetta. Eli sana saa merkityksensä vain omassa lauseyhteydessään.

Ilm 5:5 mainitsee jalopeuran, joka merkitsee Kristusta siinä tekstiyhteydessä. Jalopeura Juudan sukukunnasta on Kristus. Mutta sama sana 1 Piet 5:8:ssa merkitsee saatanaa, joka on kuin kiljuva jalopeura, joka etsii kenet saisi niellä. Sanan "jalopeura" merkitys Raamatussa riippuu siis siitä tekstiyhteydestä, missä sana on sanottu.

 

2.1.2 Sanojen merkitys muuttuu kielen kehittyessä

 

Joh 1:5 "Ja valkeus loistaa pimeydessä ja pimeys ei sitä käsittänyt."

Miten tämä jae tulisi ymmärtää? Mehän ymmärrämme sanan "käsittää" automaattisesti niin kuin sen merkitys nykykielessä kuuluu: "Käsitätkö, mitä minä puhun?" "Kyllä minä käsitän". Mutta tässä ei alkukielen mukaan lainkaan ole kysymys sellaisesta käsittämisestä, ettei pimeys ymmärtäisi valoa. Sanan "käsittää" merkitys suomenkielessä on muuttunut siitä, kun vuoden-38 käännös on tehty. Uudessa käännöksessä on sanottu: "Valo loistaa pimeydessä; pimeys ei ole saanut sitä valtaansa." Käsittäminen merkitsee siis valtaan ottamista tai hallussa pitämistä, niin kuin sana tarkoittaa myös vuoden-38 käännöksessä.

Otetaanpa tähän suomenkielestä ymmärrettävä rinnastus. Jos me katsomme Suomen karttaa, vaikkapa Etelä-Suomea, jossa on Helsinki, Porvoo ja Lahti, niin tämä asia voidaan ilmaista: Etelä-Suomi käsittää mm. Helsingin, Porvoon ja Lahden kaupungit, mutta ei Oulua. Näin sanalla "käsittää" on sama merkitys kuin "pitää sisällään, pitää hallussaan". Pimeys ei saanut valoa valtaansa, kuten Etelä-Suomikaan ei kartalla "saanut Oulua valtaansa" eli "ei käsittänyt" Oulua.

 

2.1.3 Erilaisilla sanoilla voi olla sama merkitys

 

Yksinkertainen esimerkki suomenkielestä: "Aja hiljaa". Miten tämän voi sanoa eri sanalla kuitenkin niin, että sillä on sama merkitys? "Aja hitaasti"- ilmaus merkitsisi täsmälleen samaa: ajaa alhaisella nopeudella. Kuitenkaan "hitaasti" ei sanallisesti merkitse samaa kuin "hiljaa". (Voit ajaa hitaasti, mutta kuiskata hiljaa.)

Samasta asiasta kertoessaan toinen evankelista Matteus sanoo:

Matt 20:21 "Niin Hän sanoi vaimolle: "Mitä tahdot?" Tämä sanoi Hänelle: "Sano, että nämä minun kaksi poikaani saavat istua, toinen Sinun oikealla ja toinen vasemmalla puolellasi, Sinun valtakunnassasi".

Ja toinen evankelista Markus kertoo seuraavasti:

Mark 10:37 "Niin he sanoivat Hänelle: "Anna meidän istua, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolellasi, Sinun kirkkaudessasi."

Toinen evankelista käyttää sanaa "Sinun valtakunnassasi" ja toinen "Sinun kirkkaudessasi". Tilanne oli kuitenkin sama, josta nämä evankelistat kertovat, mutta he käyttävät vain erilaista sanaa, kun merkitsevät muistiin tämän tilanteen. Kumpikin sana tarkoittaa aivan samaa asiaa. Samoin seuraavassa:

Matt 18:9 "Jos sinun silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; parempi on sinun silmäpuolena mennä elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvetin tuleen."

Mark 9:47 "Jos sinun silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Parempi on sinulle, että silmäpuolena menet sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvettiin."

Toinen evankelista sanoo "elämään sisälle" ja toinen "Jumalan valtakuntaan". Kummallakin evankelistalla on aivan sama tarkoitus. Asiallista eroa ei ole myöskään ilmaisuilla "taivasten valtakunta", jota Matteus käyttää enimmäkseen ja "Jumalan valtakunta", jota Markus ja Luukas käyttävät. Sillä että Matteus ei käytä ilmaisua "Jumalan valtakunta", on tietty syy. Koska Matteus kirjoittaa evankeliuminsa lähinnä juutalaisille, hän välttää Jumala-sanan käyttöä heidän lakinsa takia. He ovat vieneet äärimmäisyyksiin käskyn: "Älä lausu turhaan Herran sinun Jumalasi nimeä". Tämän vuoksi Matteus valitsee hienotunteisesti ilmauksensa niin, etteivät juutalaiset heittäisi kirjaa pois heti ensilukemalta.

Kun me näin luemme rinnakkain eri evankeliumeja, sillä on avartava merkitys. Kukin näistä neljästä evankelistasta on merkinnyt asioita muistiin Pyhän Hengen johdatuksessa, mutta kukin on tehnyt sen omasta näkökulmastaan.

 

2.1.4 Eri asiaa merkitsevät sanat käännetty samoin

 

Otetaanpa esimerkiksi hyvin keskeinen jae evankeliumin julistamisessa Joh 1:12, jonka varassa herätyskristillinen seurakuntakin paljolti elää

Joh 1:12 "Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä."

Kuinka uudessa käännöksessä on sanottu: "Hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi". Monet ovat ihmetelleet, miten on voitu vesittää ilmaus "antoi voiman" sanomalla "antoi oikeuden". Mutta alkukielessä on sana, joka voidaan kääntää oikein kummallakin tavalla. Siellä on sana "eksusia". Hän antoi eksusian tulla Jumalan lapseksi.

Kreikankielessä on myös toinen sana "dynamis", joka tarkoittaa voimaa. Mikä on näiden kahden voima-sanan ero? Johanneksen käyttämä "eksusia" tarkoittaa arvovaltaan ja asemaan perustuvaa voimaa. Esim. kun liikennepoliisi on tienristeyksessä poliisin virkapuvussa, pamppu ja valkoiset hanskat käsissään ja tulee kymmenien tonnien painoinen rekka, niin poliisi saa pysähtymään rekan vain nostamalla kätensä ylös. Tällä poliisilla on voima pysäyttää rekka-auto, mutta se ei ole dynamis-voimaa, hän ei tee sitä lihaksillaan, vaan se on eksusia-voimaa. Se on hänen asemaansa, arvovaltaansa ja valtuutukseensa perustuvaa voimaa.

Toinen esimerkki eksusia-voimasta on kertomuksessa sadanpäämiehestä, joka kohtaa Jeesuksen Luuk. 7:8

Luuk 7:8 "Sillä minä itsekin olen toisen vallan alaiseksi asetettu, ja minulla on sotamiehiä käskettävinäni, ja minä sanon tälle: "Mene", ja hän menee, ja toiselle "Tule", ja hän tulee, ja palvelijalleni: "Tee tämä", ja hän tekee."

Tässä toisen vallan alaisuuteen asetetun sadanpäämiehen valta perustuu siihen, että hänellä on arvovaltaa, joka tulee toiselta vallalta. Valtuutus ja voima voivat perustua vain siihen, että ollaan itse auktoriteetin vallan alla. Myöskin meillä on valtaa, jos me itse olemme Jumalan auktoriteetin alle alistuneita ja Hänen valtansa käskettävinä. Silloin meillä on valta käskeä saatanaa: "Mene" ja se menee, mutta ei muuten. Tämä on eksusia-voimaa. Tätä sanaa Johannes käyttää. Arvovallan alaisuuteen ja asemaan perustuvaa voimaa: "Kaikille, jotka ottivat Jeesuksen Kristuksen vastaan, Hän antoi voiman tai oikeuden, tämän laillisen arvovallan, olla Jumalan lapsia." Se perustuu tähän asetelmaan.

Tässä olisi voitu käyttää myöskin "dynamis"-sanaa, joka merkitsee "raakaa" voimaa (sanasta johdetaan myös dynamiitti), mutta Johannes ei alkutekstissä käytä sitä. Siksi uusi käännös on tässä oikeampi.

 

2.1.5 Samoilla sanoilla voi olla eri merkityksiä

 

1) "sarks, liha" Room. 8:5 ja Ef. 5:28

Otetaan esimerkiksi hyvinkin keskeinen raamatullinen käsite "liha", jota ilman ei oikeastaan voi mitään Raamatun opetuksia selkeyttää eikä opettaa

Room. 8:5-7 "Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta Hengen mieli on elämä ja rauha; sen tähden, että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan."

Mitä "liha" tässä siis tarkoittaa? Kreikankielen sana "sarks", jota tässä käytetään, tarkoittaa tässä kontekstissa selkeästi synnillistä ja turmeltunutta luontoa. Mutta jos me vertaamme tämän sanan käyttöä esim. Ef. 5:28-29, niin me huomaamme, ettei voi olla enää kyse samasta asiasta

Ef. 5:28-29 "Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niin kuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä. Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seura-kuntaa."

Tässä on alkukielessä sama sana "sarks", mutta aivan ilmeisesti puhutaan ihan toisesta asiasta kuin Room. 8:ssa. Tässä käsitteellä "liha, sarks" on selvästi ja yksinkertaisesti fyysistä ruumistamme, kehoa tarkoittava merkitys. Se on Jumalan luomistyönä hyvä eikä sitä tule vihata, vaan sitä tulee ravita ja vaalia ja huolehtia siitä - aivan toisin kuin turmeltunutta luontoamme. Tässä "sarks" eli liha on siis Pyhän Hengen temppeli ja on Herran omaisuutta.

Samalla sanalla voi näin olla hyvinkin erilaisia merkityksiä.

 

2) "sarks, liha" 2 Kor 5:16

Mielenkiintoinen kohta on 2 Kor. 5:16-17. Kenen lihasta on tässä kysymys?

KR38 2 Kor 5:16-17 "Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemme tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut."

Kumman lihasta tässä on kysymys - Kristuksen lihasta vai meidän lihastamme? Onko kysymys siitä, että me emme tunne enää Kristusta Hänen lihansa mukaan eli sen mukaan, kun Hän vaelsi ruumiissaan näkyvästi maan päällä? Vai onko kyse meidän lihastamme, jolloin tunsimme kaiken oman lihamme mukaan?

Suomen kielioppi ja sanamuoto antavat yhtä hyvän oikeutuksen kummallekin tulkinnalle, mutta alkukieli ei anna. Alkukielen merkitys on selvä: Kysymys on meidän lihastamme eikä tämä ole lainkaan tulkintakysymys alkutekstissä. Nyt me emme siis enää tunne Kristusta emmekä ketään muutakaan oman itsemme mukaan, vaan Hengen mukaan, koska olemme uusia luomuksia. Dynaamisessa käännöksessä asia onkin ilmaistu alkukielen mukaisesti:

KR92 2 Kor 5:16 "Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta. Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne."

Tämä on alkukielen tarkoitus. Alkukielen subjekti, johon viitataan, on "me".

Tämä on yksi dynaamisen käännöksen hyöty, mutta varjopuolena on samalla se, että jos haluamme lähteä vertailemaan Raamatussa käsitettä "liha", niin dynaamisesta käännöksestä emme sitä löydäkään, koska itse alkukielen sana on häivytetty sieltä ja tilalle asetettu selittävä ilmaus. Sanoja ei pystytäkään vertailemaan. Käännös, jota käytetään, on näin ollen valittava sen mukaan, mitä aikoo tehdä.

 

3) "huone" Ruut 4:11, 1 Sam 3:15 ja Jer. 21:11-12

Vanhassa Testamentissa puhutaan "huoneesta", kun tarkoitetaan eri asioita.

Israelin huone = Israelin kansa Ruut 4:11 "Niin kaikki kansa, joka oli portissa saapuvilla, ja vanhimmat sanoivat: "Me olemme sen todistajat. Suokoon Herra, että vaimo, joka tulee taloosi, tulisi Raakelin ja Leean kaltaiseksi, jotka molemmat rakensivat Israelin huoneen."

Raamatunkäännös -92:ssa Ruut 4:11 sanotaan "...Israelin kansa sai alkunsa." Mutta alkukieli puhuu "Israelin huoneesta". Uuden käännöksen etu tuli tässä ilmi siinä, että se selitti sanonnan "Israelin huoneen" aivan oikein. Se todella tarkoittaa koko Israelin kansaa. Tässä kohdassa Raakel ja Leea, jotka molemmat rakensivat Israelin huoneen, tarkoittaa, että he rakensivat Israelin kansan. Sanontatapa oli huone, mutta selittävässä käännöksessä se oli meille jo valmiiksi pureskeltu ja selitetty ja meiltä säästetty näin, paha kylläkin, mielenkiintoista tutkimustyötä. Onko tämä etu vai haitta, sen voi kukin miettiä mielessänsä.

Herran huone = Pyhäkkö, temppeli 1 Sam. 3:15 "Ja Samuel makasi aamuun asti ja avasi sitten Herran huoneen ovet."

Jälleen Raamattu-92:ssa on sanottu 1 Sam. 3:15 "Samuel...avasi sitten pyhäkön ovet" eli se on selittänyt, mitä Herran huone tarkoittaa. Sanatarkka käännös noudattaa kuitenkin alkutekstiä ja puhuu "Herran huoneesta".

Daavidin huone = kuningassuku Jer. 21:11-12 "Ja sano Juudan kuninkaan huoneelle: "Kuulkaa Herran sana, Daavidin huone! Näin sanoo Herra..."

Tässä huone tarkoittaa Daavidin kuningassukua. Samalla tavalla puhutaan esim. pohjoismaisista kuningashuoneista, kun puhutaan kuningassuvuista. Tämä on aika yleinen tapa meilläkin. Taustalla on sama sana alkukielessä, mutta käyttöyhteys sen selkiyttää.

 

2.1.6 Samoilla sanoilla voi olla erilaisia käännösmahdollisuuksia

 

1) Sanan "sodzo" merkitykset:

Otamme esimerkiksi kreikankielen sanan "sodzo" ja katsomme, mitä se merkitsee suomeksi eri yhteyksissä.

A) "sodzo" = pelastaa ja parantaa KR38 Mark. 10:52 "Jeesus sanoi: "Mene sinun uskosi on sinut pelastanut."
KR92 Mark 10:52 "Jeesus sanoi: "Mene uskosi on parantanut sinut."

B) ’sodzo" = parantaa vain sairaudesta KR38 Matt. 9:22 "Tyttäreni,...sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi."
KR92 Matt 9:22 "Ole rohkealla mielellä, uskosi on parantanut sinut."

C "sodzo" = pelastaa synnistä KR38 Matt. 1:21 "Jeesus on vapahtava kansansa heidän synneistänsä."
KR92 Matt. 1:21 "Jeesus pelastaa kansansa sen synneistä."

Kaikki nämä sanan "sodzo" merkitykset ovat oikeita, sillä tämän sanan merkitys on hyvin laaja. Sana sisältää koko ihmisen eheyttämisen, terveeksi tekemisen ja pelastamisen. Suomenkielessä on tehtävä tulkinta ja valittava aina asiayhteyteen sopivin vaihtoehto, koska vastaavaa laajamerkityksistä sanaa ei kielessämme ole.

 

2) Sanan "naba" merkitykset

Toinen esimerkki on hepreankielen sana "naba", jolla on useita käännösmahdollisuuksia.

Esimerkki: "naba" = hurmos, profeetallinen hurmos, profetoiminen

KR33 4 Moos. 11:25 "Silloin Herra astui alas pilvessä ja puhutteli häntä (Moosesta), otti henkeä, joka hänessä oli, ja antoi sitä niille seitsemällekymmenelle vanhimmalle. Kun henki laskeutui heihin, niin he joutuivat hurmoksiin."

KR92 4 Moos. 11:25 "Herra laskeutui pilveen verhoutuneena ja puhui Moosekselle. Sitten hän siirsi Mooseksen saamaa henkeä näihin seitsemäänkymmeneen vanhimpaan, ja kun henki laskeutui heihin, he joutuivat profeetalliseen hurmokseen."

Tämä on ainoa kohta Mooseksen kirjoissa ja itse asiassa ensimmäinen kohta koko Raamatussa, jossa puhutaan Pyhän Hengen vuodatuksesta ja sen yhteydessä tapahtuvista profeetallisista ilmiöistä ja hurmoksesta. Raamattu-92 kääntää "naban" selventäen sanan merkitystä avaten sitä alkukielestä laajamerkityksellisemmin kuin sanatarkka Kirkkoraamattu-33.

Mutta naba-sanalla on myöskin merkitys "he lauloivat ylistyslauluja":

Esimerkki: "naba" = laulaa (profetoiden) ylistyslauluja:

KR-33 1 Aik. 25:1-3 "Ja Daavid ja sotapäälliköt erottivat palvelukseen Aasafin, Heemanin ja Jedutunin pojat, jotka hurmoksissa soittivat kanteleilla, harpuilla ja kymbaaleilla...Aasafin poikia oli Sakkur, Joosef, Netanja ja Asarela, Aasafin pojat, Aasafin johdolla, joka hurmoksissa soitti kuninkaan johdolla. Jedutunin pojat Gedalja, Seri, Jesaja, Hasabja ja Mattitja, kaikkiaan kuusi, isänsä Jedutunin johdolla, joka hurmoksissa soitti kanteleilla kiitosta ja ylistystä Herralle." 39

KR-92 1 Aik. 25:1-3 "Daavid ja temppelipalveluksen johtajat määräsivät Asafin, Hemanin ja Jedutunin jälkeläisten tehtäväksi pyhässä hurmoksessa ylistää Jumalaa säestäen lauluaan lyyralla, harpulla ja symbaaleilla...Aasafin poikia: Sakkur, Joosef, Netanja ja Asarela. Heitä johti Asaf, joka ylisti Jumalaa kuninkaan ohjeiden mukaisesti. Jedutunin kuusi poikaa: Gedalja, Jisri, Jesaja, Simei, Hasabja ja Mattitja. Heitä johti heidän isänsä Jedutun, joka lyyraa soittaen lauloi kiitosta ja ylistystä Herralle."

Tässä "naba" merkitsee, että he soittivat kiitosta ja ylistystä. Vanhassa laestadiolaisten raamatunkäännöksessä on sanottu "jotka prohpeterasivat" näillä soittimilla. Eli he "profetoivat" soittimilla. Myöskin King James-käännös sanoo "they prophesied". He profetoiden soittivat kiitosta ja ylistystä Herralle.

Esimerkki: "naba" = profetoida, julistaa Herran sanaa: Aamos 3:8 "Leijona ärjyy: kuka ei pelkäisi? Herra, Herra puhuu: Kuka ei ennustaisi?"

Tässä "naba" merkitsee "ennustaisi" eli julistaa Herran profeetallista ilmoitusta.

Esimerkki: "naba" = :profetoivat, ennustavat, laulavat ylistyslauluja, joutuvat hurmoksiin. Kaikki nämä merkitykset ovat siinä. Jooel 2:28 "Näitten jälkeen Minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat."

Kun Pyhä Henki vuodatetaan kaiken lihan päälle, niin teidän poikanne ja tyttärenne "naba".

Esimerkki: "naba" = olla hurmostilassa (yleensä): 1 Aik. 18:19-39

Tätä samaa sanaa "naba" on käytetty 1 Aik 18 tapahtumassa Karmelin vuorella. Tässä kerrotaan, että Baalin papit yrittivät innokkaasti saada tulta lankeamaan alttarille, he hyppivät ja tanssivat ja viileskelivät itseään niin kuin pakanallisiin riitteihin kuului. Puolen päivän aikaan nämä epäjumalan palvelijat joutuivat hurmoksiin, eivätkä varmasti Pyhästä Hengestä. Mutta tässäkin käytetään aivan samaa heprean sanaa "naba", kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta tapahtuvassa hurmoksessakin. Tämä on vain esimerkkinä siitä, ettei saman sanan kääntäminen aina ole niin yksioikoinen asia kuin joskus luullaan.

 

3) Sanan "psykhikos" merkitykset

"psykhikos" = luonnollinen, sielullinen, maallinen, ajallinen

Monesti me puhumme sielullisuudesta. Mikä on hengellistä ja mikä sielullista? Meillä on siitä kyllä omia tuntemuksia ja mielipiteitä. Raamatussa on yksi mielenkiintoinen sana "psykhikos", joka merkitsee tätä kyseistä sielullisuutta. Katsotaanpa pari Raamatun kohtaa, joissa on käytetty tätä sanaa.

Esimerkki: 1 Kor. 2:14 "Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on, sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkiskeltava hengellisesti."

Tässä oleva sana "psykhikos" voidaan kääntää usealla eri tavalla, mutta tässä se on käännetty sanalla "luonnollinen". Tämä sama sana esiintyy myös Juuda 19:ssa

Esimerkki: Juuda 19 "Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole."

Juudan kirjeen asiayhteys osoittaa, että "psykhikoksella" eli sielullisuudella on todella rankka sisältö. Tässä puhutaan luopioista. Itse asiassa koko Juudan kirje kuvaa alusta loppuun sielullisia ihmisiä, jotka saavat aikaan hajaannusta eikä Henkeä heillä ole. Jaakob käyttää kirjeensä kolmannessa luvussa sanaa myös verraten sielullisuutta riivaajien viisauteen. (vertaa Juuda 4, 10-13 ja Jaak. 3:15).

Paavali käyttää sanaa kuitenkin huomattavasti neutraalimmassa mielessä - kuvaten sillä vain luonnollisessa tilassa olevaa ihmisluontoa sekä verraten sitä uudestisyntyneeseen ihmiseen. Sielullisuuden käsite ei siis yleensäkään Raamatussa näytä liittyvän erityisesti tunteellisuuden taipumukseen tai yli-innostuneisuuteen, kuten me usein sen määrittelemme. Paavali selventää sielullisuuden merkitsevän ennemminkin kyvyttömyyttä ottaa vastaan Jumalan Hengen asioita ja ilmiöitä - sitä, että Jumalan Hengen ilmiöitä pidetään hullutuksena:

"Mutta luonnollinen ( psykhikos eli sielullinen) ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on, sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkiskeltava hengellisesti."

Aika hätkähdyttävä ja päinvastainen näkökulma sielullisuuteen, kun ajatellaan ihmisten suhtautumista Pyhän Hengen toimintaan ja ilmiöihin, sekä sitä, mitä sielullisuudeksi tänä päivänä yleensä helposti kutsutaan!.

 

2.2 Raamatun kirjallisuuden lajit

2.2.1. Ohjeita kuvakielen havaitsemiseksi

2.2.2 Ohjeita kuvakielen ymmärtämiseksi

 

Raamatun teksti jakaantuu kirjaimellisen tulkinnan kannalta karkeasti kolmeen eri kirjallisuuden lajiin: proosaan, runouteen ja apokalyptiikkaan. Evankeliumit ja apostolien kirjeet ovat enimmäkseen proosaa, psalmit ovat runoutta ja Ilmestyskirja apokalyptiikkaa.

1. Proosa
Proosa tarkoittaa suorasanaista, tapahtumien ja asioiden kerrontaa ja opetusta.

2. Runous
Runous puolestaan on lyriikkaa. Sitä on psalmeissa ja profeetallisissa kirjoissa ja monissa ilmaisuissa, joita Pyhä Henki käyttää.

3. Apokalyptiikka
Apokalyptiikassa kuvataan ilmestyksiä ja näkyjä.

 

2.2.1. Ohjeita kuvakielen havaitsemiseksi

 

Mistä me tiedämme, kun luemme Raamattua, onko kohta kuvakieltä vai onko se otettava sellaisenaan. Mitä pidämme proosana tai mitä ilmestyksenä? Näitä näkökohtia tarkastelemme seuraavassa hieman lähemmin.

 

1. Kuvakieli ilmoitetaan tekstissä

Joh. 2:18-21 "Niin juutalaiset vastasivat ja sanoivat Hänelle: "Minkä merkin Sinä näytät meille, koska näitä teet?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin Minä pystytän sen kolmessa päivässä." Niin juutalaiset sanoivat: "Neljäkymmentäkuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu, ja Sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?" Mutta Hän puhui ruumiinsa temppelistä."

Tässä on tekstiin itseensä pantu ilmoitus ja selitys, että kyseessä on kuvaannollinen ilmaisu. Tämä on kiitollinen tapaus ja asia tulee sillä selvitetyksi.

 

2. Teksti on muuten mahdoton ja mieletön

Luuk. 9:60 "Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Anna kuolleitten haudata kuolleensa, mutta mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa."

On selvä asia, etteivät kuolleet pysty enää mitään tekemään. Ei hautaamaan toisia eikä mitään muutakaan. Eli tämä asia on mahdoton ja mieletön ajatus. Silloin meidän täytyy ymmärtää, että tässä on kysymys jostakin kuvaannollisesta. Kun me tutkimme Raamattua, niin sieltä käy selville, että siellä puhutaan useassakin kohdassa hengellisen kuoleman tilasta. Näin ymmärrämme, että tässä on kyse juuri hengellisen kuoleman tilassa olevista ihmisistä. Tässä oli todennäköisesti sellainen tilanne (Luuk 9:59), että poika eli jumalattoman isänsä kanssa kotona ja hoiti häntä, kunnes isä sitten eräänä päivänä kuolisi. Mutta Jeesus oli sitä mieltä, että pojan oli tärkeämpää julistaa evankeliumia kuin hoitaa vanhaa jumalatonta, hengellisesti kuollutta isäänsä hänen kuolemaansa saakka.

Joh 4:10-13 "Jeesus vastasi ja sanoi hänelle (samarialaiselle naiselle): "Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: "Anna minulle juoda, niin sinä pyytäisit Häneltä, ja Hän antaisi sinulle elävää vettä." Nainen sanoi Hänelle: "Herra, eipä Sinulla ole ammennusastiaa, ja kaivo on syvä; mistä Sinulla sitten on se elävä vesi?

Kun Jeesus puhui samarialaiselle naiselle, niin me ymmärrämme, että tämä vesi, jota nainen pyytää Jeesukselta, on aivan ilmeisesti kuvaannollinen ilmaisu Jeesuksen tarjoamasta elämän vedestä, Pyhän Hengen ja Jumalan Sanan läsnäolosta eikä suinkaan siitä konkreettisesta, kaivossa olevasta vedestä.

 

3. Teksti olisi muuten ristiriidassa itsensä kanssa

Joh. 11:25-26 "Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo Minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo Minuun, ikinä kuole."

Raamattuhan ei voi olla ristiriidassa itsensä kanssa. Ja silloin, jos niin näyttää olevan, niin meidän täytyy ymmärtää, että olemme lukeneet tai tulkinneet virheellisesti. Tässä on selkeästi ymmärrettävä jälleen, että on kyse hengellisestä, iankaikkisesta elämästä. Ihminen ei voi kävellä ruumiillisesti kahdella jalalla ja samanaikaisesti olla kuollut ja haudattu. Kyseen täytyy olla hengellisestä todellisuudesta.

 

4. Tekstin kirjaimellinen noudattaminen johtaisi eettiseen ja moraaliseen mahdottomuuteen

Matt. 18:8-9 "Mutta jos sinun kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; parempi on sinulle, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat kädet tai molemmat jalat tallella, heitetään iankaikkiseen tuleen. Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; parempi on sinun silmäpuolena mennä elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvetin tuleen."

Tässä on käytetty hyvin voimakkaasti, tyypillisen itämaisen puhetyylin mukaisesti, tehokeinoja. Kuitenkin meidän täytyy huomata, että se ei ole tässä vertauskuvallista, että "parempi on olla ilman silmää tai kättä kuin joutua helvetin tuleen", vaan se on ihan totta. Mutta kehotus leikata käsi tai repäistä silmä, jos ne viettelevät, johtaisi kirjaimellisesti otettuna moraaliseen mahdottomuuteen.

Kyllähän Kristuksen seurakunta olisi aika kumman näköistä joukkoa, jos he olisivat olleet täysin kuuliaisia tälle kehotukselle. Kukapa meistä ei joskus kokisi viettelyksiä ja kiusauksia. Mutta näkyy kuitenkin useimmilla olevan silmät ja jalat ja kädet tallella.

Niinkin voi tietysti sanoa, että "jos" se viettelee, niin heitä sitten pois. Jos todella on niin, että nimenomaan tämä käsi viettelee minua ja pakottaa minut varastamaan, eihän siinä sitten ole muuta kuin poikki vaan. Mutta valitettavasti varastamisen taipumus ei välttämättä lopu siihen. Kysymys ei ole siitä, että käsi viettelee varastamaan. Se vain toteuttaa viettelyksen. Jeesus sanoo, että ihmisen sisimmästä lähtevät kaikki varkaudet, haureudet, Jumalan pilkka, mielettömyys, pahuus. Todellisuudessa ainoa keino vapautukseen on Jumalan armo, joka vaikuttaa meidän sydämissämme, jolloin me muutumme sisäisesti toisiksi ihmisiksi, saamme "kivisydämen sijaan lihasydämen".

Tärkeätä on erottaa, mikä on todella vertauskuvallista ja mikä vakavasti otettavaa varoitusta

 

2.2.2. Ohjeita kuvakielen ymmärtämiseksi

 

Kuvakielen havaitseminen ei useinkaan vielä riitä, vaan meidän pitäisi myöskin ymmärtää sitä. Kun ensin on todettu, että tässä on kuvakieltä, niin seuraava askel on soveltaa seuraavia ohjeita, jotta voisimme myös ymmärtää sitä:

1. Pyri tunnistamaan kuvakielen laatu

Tätä asiaa käsitellään tuonnempana laajemmin osassa 3 kohdassa "Kuvakielen muodot".

Näitä asioita me teemme ihan automaattisestikin ja vaistomaisesti, kun luemme Raamattua. Mutta että me tiedostamme, mitä me teemme, on hyvin tärkeätä eksegetiikassa. Se syventää meidän kykyämme ymmärtää Raamattua.

Luuk. 12:16-21 "Ja Hän puhui heille vertauksen sanoen: 'Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin....'"

Tässä Luukas sanoo, että Jeesus puhui heille vertauksen rikkaasta miehestä ja hänen runsaasta sadostaan. Mitä kertomuksessa sitten seuraa, on meidän helppo ymmärtää: kyse on vertauksesta.

Matt. 24:15 "Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa-- joka tämän lukee, se tarkatkoon --..."

Tässä on mielenkiintoista, kun Jeesuksen sanoja on merkitty muistiin, niin siinä on väliviivojen sisässä erityinen huomio ja kehotus: "joka tämän lukee, se tarkatkoon". Tämä tarkoittaa sitä, että kun minä olen tämän tekstin äärellä, niin otan vaarin tekstin kehotuksesta. Eli tässä minua kehotetaan kääntymään Danielin kirjan puoleen. Alan kääntää sivuja taaksepäin ja alan tutkia innolla, mitä Danielin kirjassa on puhuttu, kun kerran evankeliumissa näin painokkaasti minua kehotetaan sinne menemään kesken Jeesuksen puheen. Seuraamme tekstin viitteitä.

 

2. Kuvakielen selitys ei saa johtaa ristiriitaan tekstiyhteyden kanssa

Matt. 7:24-27 "Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä Minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi.

Tämä on Jeesuksen vuorisaarnan lopussa oleva tunnettu opetus kahdesta rakentajasta. Monta kertaa meitä kehotetaan rakentamaan "kalliolle" ja tuodaan suoraan ilmi, että kallio, jolle me rakennamme, on kristuskallio, koska Raamatussa muuallakin puhutaan kristuskalliosta ja tuodaan esille, että nimenomaan Kristus eli kallio on meidän uskonelämämme perusta.

Mutta onko on "kallion" selitys sama vuorisaarnan kontekstissa?

Sama selitys ei osu tässä kohtaa maaliin. Jakeen 24 sanoista me nimittäin huomaamme, että tekstiyhteys antaa aivan täsmällisen selityksen kalliolle: vain se, joka kuulee Jeesuksen opetukset ja tekee näiden opetusten mukaan, rakentaa kalliolle. Tämä on se asian ydinkohta, jonka Jeesus haluaa tuoda esiin.

"Kallion" selitys esim. 1. Kor. 10:4:n mukaan (...se kallio oli Kristus) ja 1. Kor. 3:11:n mukaan (...ja se (perustus) on Jeesus Kristus), ei ole oikea tässä kohdassa, vaan sana on selitettävä oman tekstiyhteytensä mukaan, jossa Herra antaa sille oman erityisen merkityksensä.

Periaate: Sanan lähikontekstissa esiintyvä selitys on aina voimakkaampi painoarvoltaan kuin kauempana Raamatussa oleva selitys.

·        Ensin sana tulkitaan omassa kappaleessaan.

·        Jos tulkintaa ei löydy, etsitään selitystä saman kirjoittajan samasta esityskokonaisuudesta.

·        Jos tulkintaa ei vieläkään löydy, etsitään tulkintaa kirjoittajan muusta tuotannosta, jos sitä on.

·        Jos tulkintaa ei vieläkään löydy, vasta sitten etsitään selitystä muualta Raamatusta: Ensin samasta Raamatun osasta, kuten evankeliumeista tai kirjeistä tai VT:n viisauskirjallisuudesta.

·        Lopuksi etsitään koko UT:sta tai VT:sta.

·         

3. Kuvakielen selitys ei saa johtaa ristiriitaan sen ajan tapojen kanssa

Esimerkkinä Matt. 25:1-13: Jeesuksen vertaus kymmenestä neitsyestä (KR92: morsiusneidosta), jossa puhutaan sen aikuisesta häätavasta. Koko hääseremonia oli valtava juhla, joka kesti monta päivää. Morsiusneidot lähtivät ylkää vastaan siinä vaiheessa, kun ylkä eli sulhanen oli noutanut morsiamen isänsä talosta ja he tulivat yhdessä sulhasen taloon. Oli ilta ja tien varrella olevat morsiusneidot valaisivat tietä lampuillaan. Jeesuksen kuulijoille tämä käytäntö oli täysin selvä asia.

Mutta suomalaiselle lukijalle asia ei aina ole selvä. Siksi on kuultu mitä moninaisimpia selityksiä "neitseiden", lamppujen ja öljyn merkityksestä. Se, minkälaista selitystä tekstistä yleensä kuullaan, on aina sen mukaista, miten lukija käsittää käytetyn kuvakielen. Historiallinen tausta ja sanojen merkitykset on välttämätöntä ymmärtää ja tietää, jos haluaa tajuta, mitä puhuja sanoillaan tarkoittaa.

 

4. Tekstin kirjoittamisajan sanojen merkityksen tunteminen auttaa kuvakielen selvittämisessä

Ilm 22:15 "Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät."

Monia on ihmetyttänyt tämä Ilmestyskirjan kohta, jossa sanotaan, että koirat eivät pääse taivaaseen. Mitä tämä "koirat" tarkoittaa? Sanojen merkityksen ymmärtäminen ajan yleisessä kielenkäytössä auttaa. Filippiläiskirjeessä (Fil. 3:2) myös Paavali käyttää tätä sanaa sanoen: "Kavahtakaa noita koiria". Teksti jatkuu: "...kavahtakaa noita pahoja työntekijöitä, kavahtakaa noita pilalleleikattuja". Tässä tarkoitetaan niitä judaistisia lainopettajia, jotka tulivat tuomaan sellaista opetusta, että täytyy noudattaa Mooseksen lakia ja sitoutua ympärileikkauksineen ja lakiliittoon, jos mielii pelastua. Nämä olivat koiria, pahoja työtekijöitä, pilalleleikattuja niin kuin kaikki lainsaarnaajat ovat Raamatun mukaan.

 

5. "Säästäväisyyden periaate" - selityksessä ei saa mennä liian pitkälle yksityiskohtiin

Monta kertaa meillä on kiusauksena mennä vertauksien selityksissä pieniin yksityiskohtiin. Kun meillä on allegorinen selitysperinne, me löydämme sieltä itse kukin ilmestyksen Hengessä valtavia asioita. Tämä on sallittua tietyissä rajatuissa puitteissa. Mutta kun lähdemme selittämään vakavasti, mitä teksti tarkoittaa, niin tässä on mainittu tällainen käsite kuin "säästäväisyyden periaate". Meidän ei tulisi tehdä selityksistämme mitään oppeja, vaikka Jumala olisikin puhunut jonkin yksityiskohdan kautta erityisesti omaan elämäntilanteeseen. Ei voi tehdä siitä oppia toisille ellei teksti nimenomaan eksegeettisesti tarkoita sitä, mikä sinulle siinä ilmestyksessä on selvinnyt. Tällaisissa asioissa säästäväisyyden periaate on paikallaan.

 

6. Muista, että kuvakielen symbolit vaihtuvat

Matt. 13:33 "Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani."

Tässä Jeesus puhuu hapatuksesta verraten sitä Jumalan valtakuntaan. Hapatushan on taikinan juuri, joka pantiin uuden taikinan joukkoon ja se aiheutti sen, että koko taikina happani. Tässä on kyse Jumalan valtakunnan luonteesta, jolla on dynaaminen leviämisvoima itsessään.

Matt. 16:6,11-12 "Ja Jeesus sanoi heille: "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta...Kuinka te ette käsitä, etten Minä puhunut teille leivästä? Vaan kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta." Silloin he ymmärsivät, ettei Hän käskenyt kavahtamaan leivän hapatusta, vaan fariseusten ja saddukeusten oppia."

Tässä Jeesus käskee kavahtamaan fariseusten hapatusta, mikä tarkoittaa tässä, että heidän tuli varoa fariseusten opetusta. Toisin sanoen hapatus saa omissa tekstiyhteyksissään omanlaisensa merkityksen.

1 Kor. 5:7 "Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme Kristus teurastettu."

Tässä Paavali kehottaa korinttolaisia perkaamaan pois vanhan hapatuksen puhuen vanhan, synnillisen luontomme vaikutuksesta. Toisin sanoen on siis kysymys synnin pois panemisesta.

Näistä esimerkeistä näemme jälleen kerran, että kuvakielen symbolit vaihtuvat ja että lähikontekstissa oleva selitys on aina painoarvoltaan suurempi kuin kauempana Raamatussa oleva selitys.

Kielikuvat voi helposti sivuuttaa, sillä ne ovat aika iskostuneita meidän tajuntaamme ja voimme ne automaattisesti ohittaa. Ne on kuitenkin hyvä tunnistaa Raamattua lukiessa.

 

2.3 Raamatun sisäinen tulkintajärjestys

 

2.3.1 Uusi testamentti selittää Vanhaa testamenttia - kristuskeskeisyyden periaate

2.3.2 Evankeliumeiden ja kirjeiden suhde

2.3.3 Suora ilmoitus tulkitsee viitteellistä - opetukset selittävät historiallisia kertomuksia

 

Tulkintajärjestyksen yleissäännöksi ja karkeaksi pääjaoksi muodostuu:

1. Uusi Testamentti selittää Vanhaa Testamenttia
2. Apostolien kirjeet selittävät evankeliumeja
3. Suora ilmoitus selittää viitteellistä ilmoitusta ja opetus selittää historiallisia kertomuksia

Heti alkuun on sanottava, että tässä on kyse tulkintajärjestyksestä, ei arvojärjestyksestä. Kun me tunnustamme, että koko Raamattu, Uusi ja Vanha Testamentti, on Jumalan Sanaa,  niin emme voi ajatella, että toinen osa Raamatusta olisi arvokkaampi ja tärkeämpi kuin toinen, vaan molemmat osat ovat yhtä arvokasta Jumalan Sanaa.

Uuden Testamentin sisällä ovat evankeliumit ja Apostolien teot, jotka molemmat luovat historiallista pohjaa ja ovat maailman pelastushistorian kuvausta. Evankeliumeissa kerrotaan, miten Jeesus syntyi ja tuli maailmaan, miten Hän toimi, eli ja kuoli ja Apostolien toissa taas, miten alkuseurakunta syntyi ja toimi.

Sen jälkeen ovat apostolien kirjeet, joissa on opetuksellinen osuus suorasanaisena opetuksena selittäen meille evankeliumien merkityksen. Myöskin evankeliumeissa on opetusta ja suorasanaista tekstiä.

 

2.3.1 Uusi testamentti selittää Vanhaa testamenttia - kristuskeskeisyyden periaate

 

Raamatun historialliset kertomukset on tulkittava opetuksellisten eli didaktisten jaksojen valossa. Näin päädymme kristuskeskeiseen Raamatun tulkintaan. Vanhan liiton kirjat kertovat siitä, kuinka Jumala valmisteli Poikansa lähettämistä uuden liiton solmijaksi. Uuden liiton kirjat kertovat, kuinka Jumalan Poika tämän teki. Tällainen kristuskeskeinen Raamatun tulkinta on perustana Vanhan ja Uuden Testamentin tulkintajärjestykselle.

.

Jeesus itse loi perustan tälle periaatteelle

Luuk. 24:27,44-47 "Ja Hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä Hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu. Ja Hän sanoi heille: "Tätä tarkoittivat Minun sanani, kun Minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä Minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa. Silloin Hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. Ja Hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava Hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista."

 

Eikö Jumala tiedä mitään etukäteen? - opetuksen tulee tulkita historiallisia kertomuksia eikä päinvastoin

1 Moos. 22:12 "Niin Hän sanoi: "Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt Minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt Minulta ainokaista poikaasi.""

Tästä Raamatun kohdasta eräs saarnamies on julistanut suurena löytönä Raamatusta ja valtavana ilmestyksenä, että Jumala ei todellakaan tiennyt, että Aabraham oli näin kuuliainen, ennekuin Jumala sai sen selville sanoessaan Aabrahamille: "Nyt Minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa". Jos perustauduttaisiin vain tähän mielenkiintoiseen ja koskettavaan historialliseen kertomukseen, sen pohjalta voitaisiin todellakin kehittää näennäisesti oppi siitä, että Jumala ei tiedä mitään etukäteen ennen kuin vasta sitten, kun Hän näkee asioiden tapahtuvan.

Kuitenkin tiedämme, että Jumala on kaikkitietävä. Mutta sen me saamme selville vain, kun luemme Raamatun opetuksellisista jaksoista, mitä Jumalan olemuksesta opetetaan, esim. Job 37:16: "Käsitätkö pilvien punnituksen, hänen ihmeensä, joka on kaikkitietävä?" Silloin me tulkitsemme tätäkin kertomusta opetuksellisessa valossa emmekä lähde nostamaan siitä oppia, että Jumala ei muka tiennyt Aabrahamin kuuliaisuutta jo etukäteen.

Miksi Jumala sitten sanoi Aabrahamille: "Nyt Minä tiedän"? Sen tähden. että Hän asettui ihmisen rinnalle elämään ja samastumaan Aabrahamin koetukseen - koetuksessa Aabraham tuli vasta itse tietämään, kuinka pitkälle hän oli valmis tottelemaan Jumalaa. "Nyt minä tiedän" oli samastumista Aabrahamin omaan tietoisuuteen. Tämäkin Jumalan sydämen empaattinen ja myötäelävä laatu selviää meille Raamatun suorasanaisen opetuksen valossa: "Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin...". (Hebr. 4:15)

 

2.3.2 Evankeliumeiden ja kirjeiden suhde

 

Jeesuksen historia, joka on kerrottu evankeliumeissa, on perustus meidän uskollemme. Apostolien opetukselliset kirjeet puolestaan kertovat, mitä Jeesuksen seuraaminen meille merkitsee, mutta myöskin sen, mitä se ei merkitse.

Joskus sanotaan ihanasti: "Mitähän Jeesus tekisi tässä tilanteessa?" Mekin haluamme opetuslapsina tietysti löytää vastauksen siihen, miten Jeesus toimisi tässä tilanteessa. Kun me luemme evankeliumeista Jeesuksen historiaa, miten Hän eli ja toimi, niin aina emme kuitenkaan voi lähteä siitä, että Hän olisi kaikessa toiminnassaan meille esikuva, jota meidän täytyy seurata.

Mistä me saamme tietää, missä asioissa Hän on esikuva ja missä kenties ei? Apostolien kirjeet osoittavat, missä Jeesuksen seuraamisen tie kulkee ja missä se ei kulje.

Jeesuksen seuraamisen tie

Ajatellaanpa, missä Jeesuksen seuraamisen tie kulkee. Hän meni kasteelle toimintansa aluksi. Me luemme Apostolien kirjeistä, että kristityille kuuluu kaste. Tämä on Jeesuksen seuraamista. Hän käveli Johannes Kastajan luo ja Johannes kastoi Hänet.

Room. 6:4 Paavali sanoo, että samalla tavalla kristitty "on tullut haudatuksi kasteessa Kristuksen kuolemaan ja niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, niin mekin vaellamme uudessa elämässä."

Apostolien teoista ja opetuksellisista kirjeistä siis näemme, että tässä asiassa kristityt seurasivat kirjaimellisesti Herraa. Heidät kastettiin samalla tavalla niin kuin Jeesuskin kastettiin.

Myös Kristuksen nöyrä mieli on selvä asia. Siinä me olemme Hänen seuraajiansa.

Fil. 2:5 Paavali sanoo: "Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli." Tämä on meille esikuva.
Matt. 11:29 Jeesus itsekin opettaa: "Oppikaa Minusta, sillä Minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä, niin te löydätte levon sielullenne". Eli suora opetus antaa meille selvän ohjeen.

Jeesus teki myös ihmeellisiä tunnustekoja. Hän sanoi Joh. 14:12:

"Joka uskoo Minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita Minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä Minä menen Isän työ."

Apostolit seurasivat Häntä ja näitä tekoja myös tapahtui. Tavalliset opetuslapset seurasivat Häntä ja näitä tekoja tapahtui. Diakoni Filippus seurasi Häntä ja erilaiset seurakuntapalvelijat myös. Filippus ajoi riivaajia ulos ja sairaita parani. Mutta myös kaikki me, jotka uskomme, olemme kutsutut samoihin tekoihin! "Joka uskoo Minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita Minä teen...".

 

Aina emme kuitenkaan voi seurata kirjaimellisesti Jeesusta

- Jeesus eli juutalaisena poikalapsena ja Hänet oli ympärileikattava kahdeksan päivän ikäisenä.
- Jeesus oli asettunut Mooseksen lakiliiton alaisuuteen
- Hän vaelsi naimattomana koko kutsumuksensa ajan.
- Hän lunasti ja sovitti maailman synnit ristillä.

Näissä asioissa Raamattu opettaa, että emme opillisesti voi seurata Jeesusta. Paavali jopa opettaa, että jos me tässä uskonnollisessa mielessä ympärileikkautamme itsemme tai asetumme lain alle, niin me jopa teemme Kristuksen ristintyön tyhjäksi. Apostolien kirjeet ovat tässä tärkeitä. Ne osoittavat, missä tie kulkee ja missä se ei kulje.

Myös meidän kärsimyksemme uskon tähden täytyy ymmärtää oikein. Kristuksen seuraajat ovat kutsutut kärsimään niin kuin Hänkin kärsi, muttei samasta syystä. Kristus kärsi sovittaakseen maailman synnit. Yksikään ihminen ei voi enää kärsiä sovittaakseen syntejä. Mutta Kristuksen kanssa kärsiminen on armoa Hänen nimensä tähden ja hyvien tekojen tähden niin kuin Raamattu osoittaa. On armoa, jos saa osakseen sellaista kärsimystä elämäänsä. Se on jo vapahdetun ja vapautetun ihmisen kärsimystä Kristuksen nimen kantamisen tähden.

 

2.3.3 Suora ilmoitus tulkitsee viitteellistä - opetukset selittävät historiallisia kertomuksia

 

Tämä on tärkeä asia Raamatun sisäisessä tulkintajärjestyksessä.

Otetaanpa esimerkiksi kysymys enkeleistä. Mitä ajattelet enkeleistä? Raamattuhan puhuu enkeleistä. Sieltä käy ilmi, että enkelit ovat henkiä. Hebr. 1:14 sanoo, että "enkelit ovat palvelevia henkiä". Tämä on suora ilmoitus. Mutta ovatko enkelit miespuolisia vai naispuolisia vai molempia - vai ovatko ne kokonaan sukupuolettomia?

 

Matt. 22:30 Jeesus opettaa ylösnousemuksesta sanoen samalla jotakin viitteellisesti enkeleistä: "Ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle", (siis avioliittoja ei solmita enää, eikä olla avioliitonomaisessa suhteessa vastakkaisen sukupuolen kanssa.  Avioliitto kuuluu tähän aikaan.) "...vaan he ovat niin kuin enkelit taivaassa".

Tästä viitteellisestä ilmoituksesta ihmiset tekevät helposti suoria johtopäätöksiä: "Enkelit ovat henkiolentoja ja niillä ei ole sukupuolta." Mutta hetkinen, missä sanotaan, että enkeleillä ei ole sukupuolta?

On oltava tarkkoja Raamatun lukemisessa. Suora ilmoitus siis sanoo, että he ovat henkiä (Hebr.1:14) ja viitteellinen ilmoitus sanoo että he eivät avioidu. Mutta se ei suinkaan merkitse suoraan, että he ovat sukupuolettomia. Tämä on ihmisten tekemä johtopäätös viitteellisestä ilmoituksesta. Jos me katsomme jokaisen kohdan, jossa puhutaan enkeleistä ja kuinka ne ilmestyvät ja toimivat, niin me näemme, että ne ovat aina miespuolisia henkiolentoja.

Tosiasiat enkeleistä Raamatussa ovat, että ne ovat 1) henkiä ja 2) miespuolisia sekä 3) niillä ei ole sellaisia tarpeita, jotka ilmenevät avioyhteydessä. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että enkelit ovat sukupuolettomia.

Apt. 1:10 "Kun he katselivat taivaalle Hänen mennessään, niin katso, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa."

Näemme, että helposti tehdään johtopäätöksiä, joista Raamattu ei puhu mitään.

Esim. kun Jeesus oli ylösnousemusruumiissaan ja ilmestyi lukittujen ovien takana olleille opetuslapsille, niin on tehty sellainen johtopäätös, että on se ylösnousemusruumis todella ihmeellinen, kun se voi mennä ovenkin läpi. Mutta sanotaanko Raamatussa, että Jeesus meni oven "läpi"? Ei sanota.

Joh. 20:19 "Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!"."

Tässä ilmaistaan vain, että opetuslapset olivat lukittujen ovien takana ja sitten ilmaistaan, että Jeesus tuli heidän keskellensä sinne. Siinä ei sanota, että Hän tuli jonkun "läpi", oven, seinän, katon tai lattian läpi tai minkään muunkaan läpi. Hän vain tuli sinne. Tarvitseeko ylösnousemusruumiissa mennä minkään läpi? Tuskin. Mutta ihmiset voivat niin sanoa ja ajatella.

Suorassa ilmoituksessa pitää olla hyvin tarkka siinä, mitä Raamattu sanoo ja mitä se ei sano. Ettei tehdä mitään eriskummallisia oppeja Sanan ilmoitusta pitemmälle menevien johtopäätösten perusteella.

Jeesuksen teot on tulkittava Hänen opetustensa valossa

Joh. 10:37-38 "Jos Minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko Minua. Mutta jos Minä niitä teen, niin, vaikka ette uskoisikaan Minua, uskokaa Minun tekojani, että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte Isän olevan Minussa ja Minun olevan Isässä."

Tässä on Jeesuksen opetus siitä, mitä Hänen tekonsa halusivat ilmaista ihmisille: Että ihmiset ymmärtäisivät Jeesuksen olevan Jumalan Pojan. Me teemme Jeesuksen toiminnasta oikeat opilliset johtopäätökset, kun kuuntelemme, mitä Hän opettaa.

 

 

 

Teko:

Teon opetus:

Väärinkäsitys:

 

- pesi opetuslasten jalat

- palvelijan mielenlaatu oltava meilläkin

- pestävä kokouksissa jalkoja

 

- muutti veden viiniksi

- ilmoitti kirkkautensa

- yllytti juomaan

 

- ruokki kansan viidellä leivällä ja kahdella kalalla

- ilmoitti olevansa Elämän Leipä

- halusi kuninkaaksi

 

- kirosi hedelmättömän viikunapuun

- ilmoitti Israelin tulevat vaiheet

- oli pahalla tuulella

 

 

2.4 Vanhan ja uuden liiton erot

Alaotsikot

2.4.1 Laki oli liitto Jumalan ja Israelin välillä

2.4.2 Laki on synnin paljastaja

2.4.3 Laissa on elämää suojelevat periaatteet

2.4.4 Laki on Jumalan lupausten aarreaitta meille

 

Vanhan ja uuden liiton ero on kuin varjon ja ruumiin ero. Jos katsomme Kol. 2:16-17, niin asia selviää. Raamatussa on kohtia, jotka kertovat ikään kuin pähkinänkuoressa näitä asioita ja tässä on yksi sellainen.

Kol. 2:16-17 "Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen."

Tässä Paavali viittaa Vanhan Testamentin lain säädöksiin ja sanoo seurakunnalle, että te ette ole sidottuja vanhan liiton sapattiin tai uudenkuunjuhlaan. "Älköön kukaan tulko tuomitsemaan teitä ja osoittamaan teitä sormella, että te olette jumalattomia, vaikkette pidä näitä", hän opetti. Nämä säädökset olivat vain varjo siitä tulevasta hyvästä, joka nyt on teidän omistuksessanne: "Ruumis on Kristuksen."

Asian havainnollistamiseksi katsotaan minun käteni varjoa piirtoheittimen kautta valkokankaalla. Se itse asiassa pimentää alustaa ja näyttää tietyt rajat, jotka ovat käden muotoiset, vaikka itse käsi on pimennossa. Se on Vanhan Testamentin olemus. Sinä näet siitä jotakin varjonomaisesti totuudessa.

Jumalan ilmoitus VT:ssa julistaa varjonomaisesti Kristusta. Mutta jos olet lain alla, niin silloin olet kuitenkin pimeydessä, vaikka sieltä totuuden muotoa näkyykin. Uusi Testamentti on verrannollinen näin Vanhalle Testamentille. Mutta UT:ssa tulee esiin aito elävä käsi. Tämä on Vanhan ja Uuden ero. Tässä on käsi, joka voi tarttua ja elää. Varjo ei elänyt, eikä voinut tarttua, vaikka se käden muodon näyttikin.

Sen vuoksi Paavali sanoo, että Vanhan liiton säädökset olivat niin kuin tulevaisen varjo, mutta me olemme elävässä Kristuksen yhteydessä. Siksi me emme tarvitse mitään varjoja eikä meidän tarvitse siis olla lain säädösten ja vanhan liiton tapojen varjossa. Saman sanoo myöskin Hebr 10:1

Hebr.10:1 "Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi."

Laki ja evankeliumi on erotettava toisistaan. Laki ei tee mitään täydelliseksi, koska se oli vain varjo. "Tulevan hyvän varjo." "Ruumis on Kristuksen."

 

2.4.1 Laki oli liitto Jumalan ja Israelin välillä

 

Tässä on syytä huomata mennyt aikamuoto "oli liitto Israelin ja Jumalan välillä". Israelin ja Jumalan välillä oli aikoinaan Mooseksen kautta tehty lakiliitto. Kristuksen tultua se lakkasi olemasta voimassa, koska sijaan tuli uusi liitto. Ei ole siis olemassa enää Mooseksen lakiliittoa missään muodossa tai paikassa. Yksikään juutalainen ei enää voi olla Jumalan yhteydessä Mooseksen lakiliiton perusteella, koska hän ei voi olla sellaisen liiton piirissä, joka on lakannut olemasta voimassa. Sekä juutalainen että pakana voi tulla Jumalan yhteyteen yksinomaan Uuden testamentin liiton perusteella. Laki ei ole myöskään koskaan ollutkaan meidän liittomme, koska se oli tehty vain Jumalan ja Israelin välille.

Luuk. 16:16 "Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa..."

Jeesus sanoo tässä, että laki oli siis väliaikainen liittona. Jopa laki itsekin sanoi olevansa väliaikainen.

 

Jeesuksessa Jumala teki uuden liiton

Hebr. 7:18-19 "Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön - sillä laki ei tehnyt mitään täydelliseksi - mutta sijaan tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa."

UT:ssa laki liittona Israelin ja Jumalan välillä siis "kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön...sijaan tulee parempi", uusi liitto, joka on Golgatalla solmittu.

Huomatkaa, että Jumalan armolupaukset Israelille omasta maasta Lähi-Idässä ja Israelin erityisasemasta Jumalan valittuna kansana ovat aina perustuneet Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille annettuihin armolupauksiin, jotka ovat voimassa vielä tänäkin päivänä. Ne ovat annetut yli neljäsataa vuotta ennen lakiliiton solmimista. Ne lupaukset ovat ikuisesti voimassa, mutta laki oli voimassa vain väliaikaisesti.

 

Nyt on voimassa meidän ja Jumalan välillä kuuliaisuuden uusi muoto

Room. 6:16-18 "Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut, ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi."

Me olemme tulleet sydämestämme nyt uuteen kuuliaisuuden muotoon, jonka sääntönä on uusi luomus. Se on se laki, joka on sydämeemme kirjoitettu tai sisäinen uusi ihminen, joka luonnostaan rakastaa Jumalan tahtoa päinvastoin kuin meidän lihamme. Tämä on nyt meidän elämämme sääntö, uusi luomus.

Gal. 6:15-16 "Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus. Ja kaikille, jotka tämän säännön mukaan vaeltavat, kaikille heille rauha ja laupeus, ja Jumalan Israelille!"

Kun luet lakia, niin muista aina, että se on se liitto, joka oli Jumalan ja Israelin välillä voimassa. Ei koskaan pakanoiden ja Jumalan välillä.

 

2.4.2 Laki on synnin paljastaja

 

Laki on synnin paljastaja ja se omaa sielunhoidollisen tehtävän tuomitessaan syntisen. Ensimmäinen sielunhoidollinen asia ihmisen elämässä on, että hän tulee syntiseksi ja näkee syntinsä. Tämä on hyvä alku synnistä vapautumiseen.

a) Lain kautta tulee synnin tunto

Room. 3:19-20 "Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; sen tähden, ettei mikään liha tule Hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto."

b) Laki on meidän elämämme luotilanka

2 Kor. 3:7-9 "Mutta jos jo kuoleman virka, joka on kirjaimin kaiverrettu kiviin, ilmestyi kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset kärsineet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden tähden, joka kuitenkin oli katoavaista, kuinka paljoa enemmän onkaan Hengen virka oleva kirkkaudessa! Sillä jos kadotustuomion virka jo oli kirkkautta, niin on vanhurskauden virka vielä paljoa runsaammassa määrin kirkkautta."

Lailla oli siis näin hirveä virka kuin "kuoleman virka" tai "kadotustuomion virka". Tämä osoittaa, että me ihmiset olemme luonnostamme kadotettuja. Siihen loppuu lain kyky. Laki ei kykene kääntämään kadotettua eikä tekemään kuollutta eläväksi. Se kykenee vain osoittamaan sen kuolleeksi ja kadotetun kadotetuksi.

Laki voi olla ikään kuin luotilanka, joka paljastaa meidän elämässämme, että joku asia on vinossa, samalla tavalla kuin rakennustöissä ennen katsottiin luotilangalla, onko talon seinä suora vai vino. Mutta yhtä vähän kuin luotilanka kykenee suoristamaan talon seiniä ja nurkkia, ei lakikaan kykene suoristamaan ihmisen elämää. Sen voi tehdä vain armo.

 

c) Laki ajaa syntisen Kristuksen luokse

Gal 3:19-26 "Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat. Mutta ennekuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä. Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa."

Tämä Raamatun kohta osoittaa, että laki ajaa syntisen Kristuksen luokse. Sanonta "laista on tullut meille kasvattaja Kristukseen," tarkoittaa että laki kasvattaa meitä vain siihen asti kun uskoon tulemme. Kasvattaja Kristukseen se on siinä mielessä, että se opettaa ihmisen näkemään syntisyytensä ja kadotetun tilansa. "Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia." Kun ihminen on tullut uskoon, lain kasvatustehtävä päättyy sillä hetkellä ja sen jälkeen ei enää kukaan voi tulla kasvattamaan kristittyä lailla.

 

d) Yksin armo kasvattaa kristittyä hylkäämään jumalattomuuden

Tiit. 2:11-12 "Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa."

Laki ja armo eivät yhtä aikaa kasvata. Lain kasvatustehtävä päättyy siihen, missä armon kasvatustehtävä alkaa ja se on uskoontulon hetki. Paavali kiroaa ne, jotka yrittävät muuttaa tämän asian toiseksi: "Kirottu olkoon se julistaja, joka koettaa lailla ja lakihenkisesti kristittyjä kasvattaa vanhurskauteen." Tämä on aika kova sana. Se on Jumalan Sanaa ja Pyhän Hengen käyttämää kieltä. Siinä on vastuu saarnamiehille. On järkyttävää, että on julistajia, jotka koettavat pyhittää kristittyjä ja seurakuntaa lakisaarnoillansa. He joutuvat vastuuseen noiden sanojen edessä. Jumalan armossa on ainoa voima, joka vapauttaa, julistaa anteeksiantamuksen, vapauttaa rakkauteen ja hyviin tekoihin meidät.

Mutta lailla on hyvin tärkeä tehtävä. Se on synnin paljastaja. Kun me luemme, mitä kaikkea ihminen voikaan tehdä esim. kymmenen käskyn suhteen "älä tapa", "älä tee huorin", "älä sano väärää todistusta", niin näemme siinä samalla kaikki omat taipumuksemme.

 

2.4.3 Laissa on elämää suojelevat periaatteet

 

Laissa ovat elämää suojelevat yleiset periaatteet ja raja-aidat, jotka ovat aina voimassa niiltä osin, jotka Uusi Testamentti toistaa esim. Mooseksen laista, mutta niitä ei ole annettu autuuden saavuttamiseksi, vaan ihmiselämän varjelemiseksi. Kaikkia säädöksiä ei ole toistettu Uudessa Testamentissa esim. epäpuhtaita ruokia koskevia eikä seremonialain osuuksia, jotka liittyvät jumalanpalvelukseen.

Seuraavat asiat Uusi Testamentti toistaa laista ja ne ovat siis meille voimassa:

Room. 13:9-10 "Sillä nämä: "Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse", ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi". Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttymys."

Paavali tuo esille, että nämä käskyt ovat voimassa ja että ne täyttyvät tässä rakkauden käskyssä. Se uusi luonto, joka meillä on, rakastaa eikä tee lähimmäiselleen mitään pahaa. "Sentähden on rakkaus lain täyttymys."

Ef. 6:1-3 "Lapset olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein. "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" - tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus - "että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä"."

Nämä asiat tuodaan esille siinä mielessä, että niissä on elämää suojaavat periaatteet ja raja-aidat. Jos ne rikotaan, ihminen rikkoo itsensä ja oman elämänsä. Mutta nämä eivät ole autuuden saavuttamiseksi, vaan ne ovat autuaiden, ehjien ihmisten periaatteita.

Jos me ajattelemme yhteiskuntajärjestystämme, niin kaikki sivistyneet yhteiskunnat elävät sillä perustalla, että ne tunnustavat kymmenen käskyä lainsäädäntönsä pohjaksi. Ne yhteiskunnat, jotka muuttavat tätä järjestystä tai rakentavat muulle pohjalle ovat hyvin sairaita yhteiskuntia. Jos me poistamme lainsäädännöstä esim. "älä varasta, älä tapa jne.", niin että ihmiset saavat varastaa tai riistää hengen toiseltaan joutumatta vastuuseen, niin silloin elämme kutakuinkin viidakossa.

 

2.4.4. Laki on Jumalan lupausten aarreaitta meille

 

Laki on Jumalan lupausten ja opetusten aarreaitta meille Uuden Testamentin kristityille. Tätä asiaa ei ehkä korosteta tarpeeksi usein. Jokainen Vanhan Testamentin lakiliiton lupaus on meille aarre. Ajatellaanpa, kuinka paljon lupauksia Raamatussa onkaan:

2 Moos. 15:26 "Jumala sanoi: "Jos sinä kuulet Herraa, Jumalaasi, ja teet, mikä on oikein Hänen silmissänsä, tarkkaat Hänen käskyjänsä ja noudatat kaikkea Hänen lakiansa, niin Minä en pane sinun kärsittäväksesi yhtäkään niistä vaivoista, jotka olen pannut egyptiläisten kärsittäviksi, sillä Minä olen Herra, sinun parantajasi."

5 Moos. 7:15 "Ja Herra on poistava sinusta kaikki sairaudet; ei ainoatakaan Egyptin kovista taudeista, jotka sinä tunnet, Hän ole paneva sinun kärsittäväksesi, vaan Hän antaa niiden tulla kaikkiin niihin, jotka sinua vihaavat."

"Minä olen Herra, sinun parantajasi." "Minä olen poistava sinusta kaikki sairaudet." Mitä kaikkia siunauksia siellä onkaan niille, jotka pitivät lakiliiton silloin. Ne nousevat sieltä meille uuteen liittoon siirretyiksi lupauksiksi Kristuksen työn perusteella.

Ef. 6:1-3 "Lapset olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein. "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" - tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus - "että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä"."

2 Ko.r 1:20 "Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat Hänessä "on"; sentähden tulee Hänen kauttaan myös niiden "amen". Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme."

Siitä vaan lukemaan lakia ja Vanhaa Testamenttia ja poimimaan sieltä kaikki lupaukset. Ja sanot: "Kiitos Herralle, että Kristuksen työn tähden minä saan omistaa tämänkin lupauksen itselleni armosta ilman omia ansioitani. Ne on Kristuksessa minulle plus-merkkiset lupaukset." "Minä olen Herra sinun parantajasi" on Jeesuksessa Kristuksessa tarkoitettu juuri sinulle, vaikka se sanottiin Vanhan liiton Israelille.

Näin meille avautuu lain tulkinta evankeliselta pohjalta. Uuden Testamentin omalla luvalla me saamme näin ihanilla valtuuksilla lukea itsellemme Vanhan liiton lupauksia. Näin Uusi Testamentti avaa lain meille aarrearkuksi.

Lain väärä soveltaminen johtaa kriisiin

Lailla on nämä neljä edellä mainittua merkitystä. Näemme, miten laki sisältää meille painokasta varoituksen sanaa, mutta myöskin ihanaa lupauksen sanaa. Lain merkitys täytyy osata oikein soveltaa ja tulkita.

Mielestäni tämän päivän herätyskristillisten seurakuntien julistustyö on kriisissä sentähden, että edellä mainittuja lain suuntaviivoja ei ole tulkittu terveesti ja raittiisti tai ne sekoitetaan. Seurakunta saadaan hyvin nopeasti sairaaksi, jos nämä neljä asiaa jollakin tavalla sekoitetaan ja aletaan pyhittää seurakuntaa lakisaarnoilla tai lakia sovelletaan väärällä tavalla, esim. vaatimalla lainomaisesti kymmenyksiä ja julistamalla Jumalan kirousta, jos kymmenykset jäävät maksamatta. Kuitenkin jätetään kaikki muut Jumalan lakiliiton kirous- ja siunausasiat syrjään ja otetaan sieltä vain tämä yksi.

Jossain toisessa uskonsuunnassa julistetaan sapattia tällaisena ja julistetaan kirous niille, jotka eivät pidä sapattia, ja jätetään monet muut säädökset täyttämättä. Millä oikeudella näin menetellään, että otetaan yksi säädös ja sanotaan, jos et tätä pidä, olet kirottu. Millä oikeudella jätät ne kaikki muut täyttämättä? Jeesus sanoo: "Ei pieninkään piirto häviä laista." Eli jos otat yhden kohdan laista ja sovellat sitä vanhan liiton periaatteella, niin sinun pitää ottaa kaikki muutkin kohdat pienintä piirtoa myöten eikä hurskastella yksinomaan jonkin sapatti- tai kymmenyskäskyn kanssa.

Näissä kysymyksissä ihmiset saadaan hyvin nopeasti lain alle, mutta hyvin nopeasti myöskin vapaaksi, kun asiat tuodaan oikealla tavalla esille. Kymmenykset on Jumalan lupausten siunaus meille. Laissa on annettu meille kymmenysohjeet siunauslupaukseksi: "Koetelkaa Minua". Samoin sapatti on ihmistä varten levon ja siunauksen päiväksi asetettu. Mutta jos lähdetään julistamaan lain kirousta yhdestä asiasta, niin sitten täytyy julistaa kiroukset kaikesta muustakin.

 

 

3.1  Kuvakielen muotoja

Alaotsikot:

3.1.1 Vertaus

3.1.2. Kielikuva eli metafora

3.1.3. Allegoria

3.1.4. Typologia

3.1.5. Antropomorfismi eli inhimillistäminen

3.1.6. Personointi eli personifikaatio

3.1.7. Samankaltaisuudet eli rinnastukset

3.1.8. Ilmiöopillinen kieli

3.1.9. Sananvaihto eli metonymia

3.1.10. Liioittelu eli hyperbola

 

3.1.1 Vertaus

 

Vertaus on Raamatun tärkein kuvakielen muoto. Muutenkin kaikessa retoriikassa vertaukset ovat hyvin tehokkaita, koska:

·         Asia jää paljon paremmin mieleen.

·         Lapsetkin kuuntelevat innolla opetusta, kun heille kerrotaan vertauksilla.

·         Vertaus on hyvin kiitollinen myöskin Pyhän Hengen käytössä.

Vertaus on:

·         todellisesta elämästä otettu kertomus, jolla havainnollistetaan jokin totuus.

·         Jeesuksen yleisin opetusmenetelmä.

·         Vertauksien tarkoituksena tai ydinkohtana on yleensä kirkastaa yksi totuus.

Kreikankielen sana "parabole", vertaus, merkitsee sananmukaisesti jonkin rinnalle vertailtavaksi asetettua. Joku asia on paraabelinen toisen asian kanssa niinkuin kaksi kirjaa ovat rinnakkain. Vertaus ei sisällä sadunomaisia aineksia. Yleensäkään kirjallisuudessa vertaus ei sisällä sadunomaisia aineksia, vaan vertaus otetaan todellisesta elämästä.

Jeesuksen vertaukset sisältävät tavallisesti kolme osaa:

1.       Varsinainen kehyskertomus, tapahtumien tilanne,

2.       itse vertaus kertomuksen muodossa ja

3.       moraalinen ja hengellinen opetus.

 

3.1.1.1 Kehyskertomus on tärkeä vertauksen tulkitsemisessa

Evankeliumin kuvaama asiayhteys eli kehyskertomus tarkoittaa sitä tilannetta, jossa vertaus on kerrottu. Meidän täytyy aina ensimmäiseksi huomioida, mitä siinä on tekeillä ja miksi Jeesus puhui tämän vertauksen tässä tilanteessa. Kun lähdemme tulkitsemaan vertausta, emme pääse asiaan, jollemme lähde liikkeelle kehyskertomuksesta ja siitä tilanteesta, jossa vertaus sanottiin. Esim. Luuk. 10: 25-37 laupias samarialainen.

Luuk. 10:25-29 kehyskertomus: "Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten Häntä (Jeesusta): 'Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?' Niin Hän sanoi hänelle: 'Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?' Hän vastasi ja sanoi: 'Rakasta Herraa, Sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Hän sanoi hänelle: 'Oikein vastasit; tee se niin saat elää'. Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: 'Kuka sitten on minun lähimmäiseni?' Jeesus vastasi ja sanoi: 'Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin...'" (jatkuu kertomuksena laupiaasta samarialaisesta).

Tämä mies halusi näyttää Jeesukselle, että kyllä hän oli ymmärtänyt lain ydinsanoman. Ja oikeinhan se olikin. Mutta hän tahtoi vielä näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on lähimmäiseni?" Silloin Jeesus vastasi hänelle: "Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon...jne." Ja hän alkoi puhua vertausta laupiaasta samarialaisesta. Huomaamme, että ilman tätä kehyskertomusta, emme saa heti otetta vertauksen ydinsanomasta. Me emme voi lähteä lukemaan tätä vertausta jakeesta 30, vaan se on aloitettava jakeesta 25, josta kehyskertomus alkaa. Koko Jeesuksen vertaus laupiaasta samarialaisesta on vastaus tälle hurskastelevalle lainoppineelle. Siksi se on puhuttu tässä. Vertauksen kärki ja tarkoitus on antaa isku ihmisen ulkokultaisuudelle ja omavanhurskaudelle. Jo silloin, kun luemme tätä vertausta ja olemme kehyskertomuksessa sisällä, meillä on tulkinnan avaimet kädessä.

 

3.1.1.2 Itse vertaus laupiaasta samarialaisesta Luuk. 10:30-36

Niinpä tässä sitten on itse vertaus, joka jatkuu kertomuksen muodossa Jeesuksen kertomana. Tapahtuu ryöstö. Ohikulkijat menevät ohitse. Halveksittu samarialainen tulee paikalle. Ja hän osoittaakin laupeutta.

Tulkintaamme joskus häiritsee se ennakkoväritys, joka meillä on jo valmiina tiettyinä sanoina. Kun sanon laupias samarialainen, niin mitä sinun mieleesi tulee? Positiivinen mielikuva, eikö niin. Meidän mielikuvassamme on laupias samarialainen, jota totisesti ei ollut tämän vertauksen kuulijalla, lainoppineella. Kun hän kuuli sanan samarialainen, niin se on sama kuin hän olisi kuullut kirosanan tai jos me kuulisimme sanan jehovantodistaja, joka onkin yhtäkkiä oikeassa ja me väärässä. Samanlainen vastahenki ja vastustus, joka meissä silloin nousisi, nousi tässä miehessä.

Kun me asetumme niiden ihmisten asemaan, käsitemaailmaan ja elämäntilanteeseen, jotka kuulivat nämä sanat, vasta silloin pystymme kuulemaan heidän korvillaan sen, mitä Jeesus halusi heille sanoa. Ja kokemaan myöskin sen, mitä he kokivat. Silloin vertauksen opetus menee perille.

Mutta jos meillä on etukäteen mielessä laupias samarialainen, niin opetuksella ei ole mitään tehoa. Meidän täytyy ymmärtää tätä lainoppinutta. He vihasivat samarialaisia, jotka olivat Jumalan pilkkaajia ja palvelivat Jumalaa väärällä, epäraamatullisella tavalla. Tämä oli totta, niin he todella tekivät. Siksi Jeesus ottikin sieltä esimerkin, että tällainen halveksittava samarialainen, kun hän kuitenkin teki laupeuden, voitti lainoppineen - ja voittaa sinunkin oikeaoppisuutesi. Tämä on Jeesuksen vertauksen ydinsanoma.

 

3.1.1.3 Vertauksen moraalinen ja hengellinen opetus

Moraalinen ja hengellinen opetus, joka tässä vertauksessa on, tulee ilmi jakeessa 37: Jeesus sanoo: "Mene ja tee sinä samoin". Jokaisesta vertauksesta löytyy nämä kolme ainesta. Kannattaa etsiä ja kaivaa esille nämä kolme ainesta, niin ne kirkastuvat teille.

 

3.1.1.4 Jeesuksen kolmen vertauksen sarja Matt. 25:ssä

Kolmen vertauksen sarja Jeesuksen puheessa (Matt. 25) tulee tulkita toinen toisensa yhteydessä. Monesti otetaan yksinään esim. vertaus kymmenestä neitsyestä ja tehdään siitä valtavia, profeetallisia ennustuksia Jeesuksen tulemuksesta, kun se otetaan irti siitä yhtenäisestä vertaussarjasta, jonka Jeesus puhui. Kuitenkin vertaus kymmenestä neitsyestä on vain osa Jeesuksen puheesta. Tämä vertaussarja alkaa Matt. 24:45

Matt. 24:45 "Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, jonka hänen herransa on asettanut pitämään huolta... jne."

Kun isäntä sitten tulee, niin pahan palvelijan käy huonosti, uskollinen ja ymmärtäväinen palkitaan. Mutta sama puhe jatkuu katkeamatta luvussa 25: "Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen...". Ja neitsytvertauksen jälkeen yhtenäinen puhe jatkuu edelleen jakeissa 14:

Matt. 25:14 "Sillä tapahtuu, niinkuin tapahtui, kun mies matkusti muille maille; hän kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa..." ja antoi ne leiviskät heille.

Tämä on katkeamaton puhe: uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, kymmenen neitsyttä ja kymmenen leiviskää. Se on yhtä ainoata opetusta. Jeesus aloittaa uskollisuuden ja ymmärtäväisyyden tarpeesta: Ymmärtäväinen palvelija on kuin ymmärtäväiset neitsyet: he varustautuivat oikein. Uskollinen palvelija on kuin ne, jotka asioivat leivisköillään uskollisesti. Kymmenen leiviskän vertaus on siis jatko kymmenen neitsyen vertaukselle. Molemmat taas ovat selitystä vertaukselle palvelijoista.

Tällä tavoin kokonaisuuksien lukeminen auttaa meitä tulkitsemaan oikein. Älä pyri tulkitsemaan irrallisia yksityiskohtia. Kokonaisuuksien valossa avautuvat yksityiskohdatkin.

 

3.1.1.5 Vertaus jää paremmin mieleen kuin suorasanainen opetus

Esim. kun Daavid oli langennut syntiin (2 Sam. 11), profeetta Naatan tulee nuhtelemaan häntä. Profeetta olisi voinut sanoa hänelle: "Sinä kunnoton mies olet Jumalan tuomion alainen. Olet murhannut ja tehnyt aviorikoksen. Tee siis parannus." Tämä olisi ollut suoraa tekstiä. Mutta profeetta ei tehnyt näin, vaan Pyhä Henki johdatti toisella, erittäin hienolla tavalla, saamaan Daavidin synnin tuntoon:

2 Sam. 12:1-7 "Ja Herra lähetti Naatanin Daavidin tykö. Kun hän tuli hänen tykönsä, sanoi hän hänelle: 'Kaksi miestä oli samassa kaupungissa, toinen rikas ja toinen köyhä. Rikkaalla oli lampaita ja raavaita hyvin paljon. Mutta köyhällä ei ollut muuta kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka hän oli ostanut. Hän elätti sitä, ja se kasvoi hänen luonansa yhdessä hänen lastensa kanssa; se söi hänen leipäpalastansa, joi hänen maljastansa, makasi hänen sylissään ja oli hänelle niinkuin tytär. Niin rikkaalle miehelle tuli vieras. Mutta hän ei raskinut ottaa omia lampaitansa eikä raavaitansa valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut hänen luoksensa; vaan hän otti köyhän miehen karitsan ja valmisti sen miehelle, joka oli tullut hänen luoksensa.' Niin Daavid vihastui kovin siihen mieheen ja sanoi Naatanille: 'Niin totta kuin Herra elää; mies, joka tämän on tehnyt, on kuoleman oma. Ja karitsa hänen on korvattava nelinkertaisesti, koska hän teki näin ja koska hän ei sääliä tuntenut.'"

Naatanin kuultua Daavidin tuomionsanat vertauksen miehestä hän sanoi Daavidille: "Sinä olet se mies." Silloin kolahti Daavidissa.

Tässä asetelmassa, joka oli asetettu Daavidin teon rinnalle vertauksellisesti, hän pystyi itsensä ulkopuolelta tuomitsemaan sen teon ja osasi asettaa itsensä tuomion alle. Hän tuomitsi itse itsensä. Mutta se oli myös tie anteeksiantamukseen ja vapautukseen.

 

3.1.2. Kielikuva eli metafora

 

Kun tekstin asiayhteyteen otetaan jostakin muusta yhteydestä erilainen sana havainnollistamaan kyseistä asiaa, syntyy yksittäinen vertailu, kielikuva eli metafora. Raamattu on täynnä kielikuvia, niinkuin olemme nähneet. Esim.

Luuk. 13:32 Jeesus lähettää viestin Herodekselle: "Menkää ja sanokaa sille ketulle". Asiayhteydestä otetaan sana muusta yhteydestä havainnollistamaan mielenlaatua, joka hyvin kuvastaa Herodesta.

Matt. 5:13 Jeesus puhuu meille kristityille ja sanoo: "Te olette maan suola." Tämä kielikuva havainnollistaa hyvin kristityn olemusta. Suola estää pilaantumista. Suola on mauste.

 

3.1.2.1 Kielikuvat voi helposti sivuuttaa, sillä ne ovat aika iskostuneita meidän tajuntaamme

Ne on kuitenkin hyvä tunnistaa Raamattua lukiessa.

Matt. 7:7-8 "Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan." Eikö tämä vaikuta ihan suorasanaiselta tekstiltä, missä siinä on kielikuva? Se hukkui tähän tekstiin, sillä kyllä siinä on kielikuva.

"Kolkuttakaa, niin teille avataan." Tässä meille annetaan kuva ovesta, jota meidän tulisi koputtaa. Kaikissa näissä kolmessa ilmaisussa on kysymys samasta asiasta. Jeesus haluaa kehottaa meitä rukoilemaan ja pyytämään Isältä. Tässä ei tarkoiteta tietenkään, että menisimme jonkun puisen oven luokse kolkuttamaan, vaan se on tässä tapauksessa anomista ja etsimistä. Näin kielikuva oli upotettu sinne joukkoon ja helposti sivuutamme sen.

Jer. 2:13 "Sillä Minun kansani on tehnyt kaksinkertaisen synnin: Minut, elävän veden lähteen, he ovat hyljänneet, ja hakanneet itselleen vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä."

Tässä Jumala puhuu kansalleen hyvin voimakkaalla ja kuvaavalla tavalla. Jumala asettaa tässä itsensä rinnalle vertauskuvaksi elävän eli virtaavan veden lähteen. On kysymys maanalaisesta lähteestä, josta vesi pulppuaa maan pinnalle. Hyvin arvokkaita paikkoja kuivissa itämaisissa ympäristöissä. Ja kansa on todella hullu, jos se on hyljännyt elävän veden lähteen, josta saisi koko ajan tuoretta, raikasta vettä ja on hakannut itselleen maasäiliön sadevettä varten, johon vuotaa maata ja jossa vesi ei edes pysy. On selvää kumpi vaihtoehto on parempi. Tällä vertauksella kuvataan sitä, miten kansa hylkäsi Jumalan ja kääntyi epäjumalien puoleen.

Kun Vanhan Testamentin teksteissä kuvataan Jumalan tekoja, niin siellä on käytetty paljon näitä kielikuvia. Niitä ei tietenkään voi tulkita kirjaimellisesti. Niiden sanoma tulee ymmärtää kielikuvien kautta.

 

3.1.2.2 Psalmirunoudessa kielikuvat kukoistavat monella tavalla.

Esim. yhdestä ainoasta jakeesta Ps. 18:3 voi löytää kuusikin kielikuvaa Herrasta: kallio, linna, vuori, kilpi, autuuden sarvi ja varustus:

Ps. 18:3 "Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni."

 

3.1.2.3 Monesti meille hyvin keskeisissäkin opillisisssa kohdissa on kielikuvia:

Room. 6:4 "Niin olemme siis yhdessä Hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman."

Tässä puhutaan hautauksesta, mikä on selvästi kielikuva. Hautaamisen tapahtumassa mieleen tulee maahan paneminen tai kallioluolaan kätkeminen kiven taakse. Tämän Paavali ottaa opetukseensa kasteesta. Me olemme kasteessa kristityiksi tullessamme "haudatut" hengellisesti samalla tavalla kuin kuollut ihminen haudataan fyysisesti.

Kol. 2:12 "...ollen haudattuina Hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti Hänet kuolleista."

Kristus pantiin hautaan ja Jumala herätti Hänet kuolleista. Tämä ei ole kielikuva, vaan todellisuutta. Halleluja! Samoin mekin, tämän kielikuvan mukaan kasteen hautaan upottettuina, olemme Jumalan voimasta tehdyt eläviksi, koska me uskomme Häneen sen uskon kautta, jonka Jumala meissä vaikuttaa. Tämä kielikuva johtaa meidät myöskin kasteen suorittamisen tapaan - baptidzo eli haudata, upottaa, kastaa. Kielikuvia käytetään siten hyvinkin keskeisissä kohdissa ja ne on hyvä tunnistaa.

 

3.1.3 Allegoria

 

Allegoria on kokonaiseksi kertomukseksi laajentunut kielikuva. Monet sekoittavat allegorian ja vertauksen. Erona on kuitenkin se, että

·         allegoriasta ei käy ilmi sen vertaileva luonne. Mistään ei käy ilmi, että kertomuksessa vertaillaan johonkin toiseen asiaan, vaan se itse selittää sanomansa ilman vertailua

·         vertauksen eri osat yhdessä yleensä tähtäävät yhteen opetukseen, mutta allegoriassa taas jokaisella kertomuksen osalla on tavallisesti oma merkityksensä ja sanomansa.

·          

3.1.3.1 Allegoria Ef. 6:11-17

"Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan Sana."

Tässä on meille kristityille hyvin tuttu ja tähdellinen allegoriamuotoinen sanoma, jossa Paavali esittää meille kristityn "sota-asua". Siinä on runsaasti kielikuvia, jotka yhdessä laajentuneina kokonaisuudeksi muodostavat allegorian. Muodostuu kuva kristitystä sota-asuun varustautuneena. Jokaisella yksityiskohdalla on oma sanomansa.

 

3.1.3.2 Allegoria Joh. 15:1-2,5

"Minä olen totinen viinipuu, ja Minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan Minussa, joka ei kanna hedelmää, Hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. Minä olen viinpuu, ja te olette oksat. Joka pysyy Minussa ja jossa Minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman Minua te ette voi mitään tehdä."

Tuttu Jeesuksen allegoria. Jeesus lähtee suoraan kertomaan sanomatta, että puhuu vertauksen viinipuusta. Hän kertoo kertomuksen ilman vertailevaa luonnetta ja siinä on selitys itsessään. Jälleen jokaisella kielikuvalla on oma sanomansa. Puu on Jeesus, oksat ovat kristittyjä, hedelmä on Pyhän Hengen aikaansaama elämä kaikkine ilmenemismuotoineen, viinitarhuri on Isä, joka hoitaa kokonaisuutta. Kaikella on oma sanomansa.

Allegorian selittämisessä tulee huomioida samat asiat kuin muunkin tekstin selittämisessä: keitä olivat ensimmäiset kuulijat ja miksi tämä allegoria on tässä kerrottu. Mitkä ovat tämän allegorian päävertailut. Etsi ne. Yleensä allegoriassa on monia vertailuja. Yksityiskohdilla on omat selityksensä. Joku sieltä nousee esille. Miksi viinipuu on niin tärkeä tässä?

 

3.1.4 Typologia

 

Typologiassa esitetään henkilöitä kuvaamaan esikuvallisesti toisia henkilöitä. Typologia on Vanhan ja Uuden Testamentin välillä eksegeettinen viestitystapa.

 

3.1.4.1 Aadam Kristuksen tyyppinä

Room. 5:14 "Kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva."

Typologian käyttö on erittäin valaisevaa. Kun sanottiin, että henkilöitä käytetään kuvaamaan toisia henkilöitä, niin juuri näin tehdään tässä. Aadam oli siis tyyppi eli esikuva Kristukselle. Room. 5:12-19 kokonaisuus kuvaa kahden ihmissuvun lähtökohtaa. Niinkuin Aadamista lähtee oma ihmissukunsa, niin Kristuksestakin lähtee oma ihmissukunsa. Uudestisyntyneet ihmiset ovat Kristuksen kanssaperillisiä ja ovat Jumalan kansa ja perheväki, valittu suku, kuninkaallinen heimo, omaisuuskansa. Näin Aadam on tässä Kristuksen tyyppinä ja esikuvana. Kun te luette tätä tekstiä, niin huomaatte, että näitä käytetään vaihdellen. Puhutaan yhdestä ihmisestä Aadamista ja yhdestä ihmisestä Kristuksesta:

Room. 5:17-19 "Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen kautta.- Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen (Aadamin) lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; sillä niinkuin  yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi."

Aadam on Kristuksen tyyppinä siinä mielessä, että kummatkin ovat oman ihmisryhmän alkulähtökohtia. Muussa mielessä typologia ei ole koskaan täydellistä. Muissa merkityksissä he eivät tietenkään vastaa täysin toisiaan, mutta tässä yhdessä merkityksessä vastaavat ja niin typologia syntyy. Sillä eihän Kristus tehnyt syntiä niinkuin Aadam teki. Eikä Kristus ole kuolemanlain ja katoavaisuuden alainen niinkuin Aadam oli jne. Aadam kuuluu inhimilliseen sukuun, Kristus taas on Jumala-ihminen, iankaikkisesti jumaluuden toinen persoona.

 

3.1.4.2 Melkisedek ja Joona Kristuksen tyyppeinä

Näitä tyyppejä on muitakin, esimerkiksi Melkisedek Heb. 7:17 on mielenkiintoinen persoona, jota on tulkittu eri tavoin:

Heb. 7:17 "Sillä hänestä todistetaan: 'Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan.'"

Tässä siis Kristuksesta todistetaan, että "Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan." Tästä asiasta Raamattu antaa hyvin niukasti tietoja, mutta antaa kuitenkin joitakin tietoja, joiden tähden Melkisedek voi olla Kristuksen tyyppi.

·         Hän on pappi

·         Hän on kuningas.

·         Hänen pappeutensa ei periytynyt, niinkuin ei Kristuksenkaan pappeus, vaan hän oli pappi suoraan oman persoonansa arvovallan nojalla

·         Hänen sukuluetteloaan ei mainita Raamatussa, joten hänen alkulähtökohtansa on siis tuntematon

Kristuksenkaan sukua ei voida johtaa ajallisista suvuista, sillä Hänen varsinainen lähtökohtansa on ikuisuudessa. Tämä ei tarkoita sitä, että Melkisedekin lähtökohta olisi ikuisuudessa, vaan että hänen sukuluetteloaan ei voida johtaa, kun sitä ei ole. Hän on siis ilman sukupuuta ja ilman vanhempia, eli hänen vanhempiaan ei ole mainittu Raamatussa. Melkisedekistä vain todetaan, että hän oli Saalemin kuningas. Tietty paikka, josta myöhemmin tuli Jerusalem. Hän oli siellä pappina ja kuninkaana ilman sukupuuta. Näin häntä pystytään käyttämään Kristuksen tyyppinä.

Myöskin Joonaan sovelletaan typologiaa:

Matt .12:40 "Sillä niinkuin Joonas oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä."

Kristus itse käytti Joonaa Kristuksen tyyppinä. Samoin esim. Moosekseen ja Daavidiin sovelletaan typologiaa.

 

3.1.4.3 Typologian ja symboliikan ero

On tärkeätä huomata, että typologiaa ei tule sekoittaa symboliikkaan. Mikä ero on sitten symboliikalla ja typologialla?

Typologiassa kuvataan henkilöitä. Symboliikassa taas kuvataan asioita tietyin vertauskuvin. Esimerkiksi sateenkaari on Jumalan armahtavaisuuden symboli, jonka Jumala asetti Nooan liiton aikana. Öljy, kyyhkynen ja tuli ovat Pyhän Hengen symboleita. Miekka voi olla sodan symboli. Mutta Aadam, Melkisedek, Daavid, Mooses, Joona ovat henkilöitä, tyyppejä, typologian kielikuvia näiden henkilöiden avulla.

Typologia on myöskin eksegeettistä selvitystä, jonka avulla selvitetään Vanhan Testamentin opetusta Uuden Testamentin valossa. Niinkuin Paavali tekee Aadamin ja Joonan kohdalla, Pietari tekee myös helluntaisaarnassaan Daavidin kohdalla, kun hän kuvaa Daavidin sanomaa: "Sinä et anna pyhäsi ruumiin nähdä katoavaisuutta." Niin hän ottaa Daavidin Kristuksen tyypiksi ja sanoo, että Daavid on kyllä kuollut ja kuopattu, mutta hän puhuu profeetallisesti Kristuksesta, jonka ruumis ei ollut näkevä maatumista eli katoavaisuutta.

 

3.1.5 Antropomorfismi eli inhimillistäminen

 

Antropomorfismissa eli inhimillistämisessä kuvataan Jumalaa inhimillisin piirtein. Tätä esiintyy lähinnä Vanhassa Testamentissa.

On olemassa näkemyksiä, jotka haluavat pitää kirjaimellisesti kiinni monista antropomorfismeista. Jumalalla sanotaan esimerkiksi olevan ihmisen jäsenet. Mutta kun lähdetään tutkimaan Jumalan ominaisuuksia Raamatusta, päädytään monesti hieman eriskummallisiin tulkintoihin, jos ei hyväksytä antropomorfismia.

2 Moos. 33:22-23 "Ja kun Minun kirkkauteni kulkee ohitse, asetan Minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi. Kun Minä sitten siirrän pois käteni, näet sinä Minun selkäpuoleni; mutta Minun kasvojani ei voi kenkään katsoa."

Tässä Jumala puhuu selästänsä, kädestänsä ja kasvoistansa. Ne ovat selviä käsitteitä ja Jumalalla olevia ominaisuuksia, mutta niitä kuvataan inhimillisesti, että me ymmärtäisimme ne. Kun Jumala puhuu kädestään, niin meidän ajatusmaailmaamme nousee heti meidän oma kätemme. Jumalalla on erilainen käsi, vaikka käsi Hänellä varmaan onkin. Mutta tuskin sellainen käsi, jossa on sen kaltaiset luut, verenkiertojärjestelmä, hermoverkosto ja lihaksisto kuin meillä. Jumala on tosin luonut meidät omaksi kuvaksensa, mutta Jumala ei ole ihmisen kuva. Näin puhe Jumalan selästä, kasvoista ja Hänen käsistään kuvaavat Hänen persoonallisia ominaisuuksiaan, jotka Hänellä varmasti on, mutta jotka eivät varmasti ole sen näköisiä kuin meillä on.

Myöskin Psalmeissa viljellään inhimillistämistä runsaasti. Myös Hiskia kuvailee Herraa, kun hän puhuu 2 Kun. 19:16 ja rukoilee

2 Kun. 19:16 "Herra, kallista korvasi ja kuule; Herra avaa silmäsi ja katso..."

Jumalalla on sellaiset ominaisuudet, että me voimme puhutella Häntä näin inhimillisesti. Tämä on tietysti hyväksyttävää, suotavaa ja sallittua, mutta ei pidä harhautua ajattelemaan Jumalasta niinkuin jotkut tekevät: Ottavat antropomorfismin kirjaimellisesti ja tekevät Jumalasta ihmisen kuvan. Raamattu sanoo: "Älä tee kuvaa Jumalasta." Jos teet, niin siitä tulee epäjumala ja valhe. Se vie meidät todellisuudesta harhaan. Mutta on ihanaa ja etuoikeutettua pyytää: "Jumala, katso silmilläsi tai kosketa kädelläsi, valista meille kasvosi", kun me ymmärrämme, että on kyse antropomorfismista.

 

3.1.6 Personointi eli personifikaatio

 

Personoinnilla tarkoitetaan persoonattomien asioiden ja esineiden käsittelemistä ikäänkuin persoonallisina olentoina. Esim. kun Koorah kapinoi Israelin leirissä ja tuli tuomion paikka, niin todetaan 4. Moos 16:31,32

4 Moos. 16:31-32 "Tuskin oli hän saanut kaiken tämän sanotuksi, niin maa halkesi heidän altansa ja maa avasi kitansa ja nielaisi heidät, heidän asuntonsa, kaiken Koorahin väen ja kaikki heidän tavaransa."

Tässä on personifikaatio, kun sanotaan "maa avasi kitansa ja nieli heidät kaikki". Varmasti on historiallinen tosiasia, että maa halkesi ja porukka putosi sinne, koska kerran tekstissä niin sanotaan. Mutta se, että maalla olisi ollut oikein kita, jossa on elimet ja nielujärjestelmä, jotka saavat aikaan nielemisreaktion, on personointia. Se on kieltä, joka on ymmärrettävää ihmisten puhekielessä.

Jeesus käytti personointia vuorisaarnassansa sanoen: "Huominen päivä pitää murheen itsestään." Kyllähän me ymmärrämme, ettei huominen ole mikään henkinen olento, joka voi tuntea iloa tai murhetta, mutta tämä on personifikaatio eli Jeesus halusi sanoa, että "älkää murehtiko, huominen päivä pitää murheen itsestään."

 

3.1.6.1 Apostrofi

Ps. 114:3-6 "Sen näki meri ja pakeni, Jordan kääntyi takaisin. Vuoret hyppivät niinkuin oinaat, kukkulat niinkuin lammasten karitsat. Mikä sinun on, meri, kun pakenet, mikä sinun, Jordan, kun käännyt takaisin? Te vuoret, miksi hypitte kuin oinaat, te kukkulat, kuin lammasten karitsat?"

Tässä psalmissa on hyvin rikas personointi, joka pitäisi seurakunnassa olla myöskin profeetallista todellisuutta. Tässä ikäänkuin puhutellaan näitä persoonattomia asioita niinkuin ne olisivat persoonallisia. Tätä sanotaan apostrofiksi, joka on eräs personoinnin muoto. "Maa avasi kitansa ja nielaisi heidät" on puhdas personointi. Mutta, kun aletaan oikein puhutella persoonattomia asioita ja esineitä ikäänkuin ne olisivat persoonallisia, kyse on apostrofista: "Mitenkäs te hypitte vuoret ja miten kukkulat olette kuin lammasten karitsat?" Puhuja kääntyy kuulijoistaan pois ja alkaa puhutella näitä. Tämä on hyvin voimakas ja kuvaava, asian eläväksi meille tekevä kielellinen keino, jota Pyhä Henki käyttää.

Jer. 47:6 "Voi, Herran miekka! Milloinka vihdoinkin lepäät? Mene takaisin tuppeesi, taltu ja ole hiljaa."

Kun Jumalan tuomiot tuntuvat käyvän kovinkin raskaiksi ja uuvuttaviksi, ja rangaistuksen määrä alkaa vastata synnin määrää, niin ollaan silloin jo rajoilla, kuka kestää Hänen tuomiotansa. Toisin sanoen, milloinka lepäät Herran miekka? Mene jo tuppeesi takaisin! Ole jo hiljaa! Tämä on profeetallisesti puhuttelevaa ja menee perille. Se on apostrofi. Samoin, kun Absalom kuoli ja Daavid kuulee poikansa kuolinviestin, niin hän puhkeaa valitukseen

2 Sam. 18:33 "...Poikani Absalom, minun poikani, oma poikani Absalom! Jospa minä olisin kuollut sinun sijastasi! Absalom, poikani, oma poikani!"

Ei Daavid puhuttele tässä kuollutta ja riko Mooseksen lakia, jonka mukaan vainajien puoleen ei saa kääntyä. Tämäkin on apostrofi, kielellinen tyylikeino ilmaista syvää ja voimakasta tunnetta. "Oi, Absalom, miksi en kuollut sijastasi". Ei Daavid kuvittele, että Absalom siinä kuulee; se on vain hänen tunteensa ilmaisu.

 

3.1.7 Samankaltaisuudet eli rinnastukset

 

Tämä on hyvin rikas ja laaja alue varsinkin Vanhassa Testamentissa. Kun me vertaamme kahta erilaista asiaa toisiinsa ja toteamme niiden samankaltaisuuden, on kysymyksessä rinnastus. Ne tunnistaa niiden yhteydessä käytetyistä sanoista, joita ovat: "kaltainen", "tavoin", "kuin", "niin on myös". Huomatkaa jälleen Jeesuksen kaksi vertausta Matt 25:ssä kymmenestä neitsyestä ja kymmenestä leiviskästä. Niiden välissä on tämä lause: "Sillä tapahtuu niinkuin tapahtui". Siinä on rinnastus. Kymmenen neitsyen vertaus rinnastetaan kymmenen leiviskän vertaukseen. Ne on tarkoitettu luettavaksi yhdessä. Kummatkin viittaavat samaan tapahtumaan ja asiaan. Ne tulkitsevat toisiaan.

Jes. 55:10-11 "Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös Minun Sanani, joka Minun suustani lähtee; ei se Minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä Minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten Minä sen lähetin."

Tämä on rinnastus. Tässä ovat sanat "niin on myös" siinä välillä, kun sadetta ja lunta verrataan Jumalan Sanaan ja niiden vaikutuksia toinen toisiinsa.

 

3.1.7.1 Parallelismi eli säetoisto

Heprealaisen runouden tyyliin kuuluu samankaltaisuuksien niputtaminen yhteen, jolloin käytetään ns. parallelismia eli säetoistoa. Tätä esiintyy nimenomaan Vanhassa Testamentissa. Sen tunnistaminen on erittäin rikasta.

Jes. 1:8 "Jäljellä on tytär Siion yksinänsä niinkuin maja viinitarhassa, niinkuin lehvämaja kurkkumaassa, niinkuin saarrettu kaupunki."

Tässä huomataan, että yhtä tilannetta kuvataan tällaisilla samakaltaisuuksilla, jotka niputetaan yhteen. Tämä on parallelismiä eli säetoistoa. Kaikki kuvaavat samaa asiaa, kaupungin, Jerusalemin, tilannetta, miten se on tullut syntiensä tähden tähän tilanteeseen. "Niinkuin maja viinitarhassa, niinkuin lehvämaja kurkkumaassa, niinkuin saarrettu kaupunki."

Ps. 102:8 "Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla."

Riittäisi aivan yksinkertaisesti, että sanon: "Olen uneton. Ei tule uni", mutta kun lisätään vielä "olen kuin yksinäinen lintu katolla", niin mikä kuva syntyykään. Miten tämä tuokaan sen tunnetilan esille. Tämä on heprealaisen runouden hyvin rikas muoto.

Parallelismia on kolmenlaista:

1.       Synonyyminen eli samankaltaisuutta toistava

2.       Antiteettinen eli vastakohtainen parallelismi

3.       Synteettinen eli etenevä parallelismi

 

1. Synonyyminen parallelismi

Edellä kuvatut esimerkit olivat synonyymistä parallelismia. "Olen uneton niinkuin yksinäinen lintu katolla" on esimerkki tästä. Kaksi asiaa, jotka tarkoittavat samaa asiaa. Ne kuvaavat toinen toisiaan. Ne toistavat samankaltaisuutta.

 

2. Antiteettinen parallelismi

Antiteettinen eli vastakohtainen parallelismi on tehokasta opetuksessa. Esim. Sananlaskujen kirjassa niitä on paljon.

San. 15:1,2,4 "Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan. Viisasten kieli puhuu tietoa taitavasti, mutta tyhmäin suu purkaa hulluutta. Sävyisä kieli on elämän puu, mutta vilpillinen kieli haavoittaa mielen."

Tässä on kysymys ihmisen puheesta ja sanoista. On myöskin kyse mielenlaadusta, jota meille opetetaan. Siinä on vastakohdat asetettu näin yhteen ja samaa asiaa tuodaan esiin vastakohtaisuuksilla.

Ps. 37:21-22 "Jumalaton ottaa lainan eikä maksa, mutta vanhurskas on armahtavainen ja antelias. Sillä hänen siunaamansa perivät maan, mutta hänen kiroamansa hävitetään."

Tässäkin vastakohtaisuuksien avulla tehdään asiaa selväksi, mikä on ero jumalattomalla ja vanhurskaalla.

 

3. Synteettinen parallelismi

Synteettisessä parallelismissa ideana on, että asia kehittyy säe säkeeltä kohti huipentumaa. Jälleen samankaltaisuutta tuodaan esille, mutta nyt ikäänkuin huipentaen kehittämällä asiaa säe säkeen perään.

Ps. 14:3 "Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään."

Aivan samaa asiaa näillä kaikilla tarkoitetaan: Kaikki ihmiset ovat syntisiä. Se on totuus, mitä tässä painotetaan. Mutta tällaisella parallelismilla se tuodaan tosi tehokkaasti esille. Asia kehittyy koko ajan.

Hes. 32: 7-8 "Minä peitän taivaan, kun sinut sammutan, ja puen mustiin sen tähdet; auringon Minä peitän pilviin, eikä kuu anna valonsa loistaa. Kaikki taivaan loistavat valot Minä puen mustiin sinun tähtesi ja peitän sinun maasi pimeyteen, sanoo Herra, Herra."

Tässä kuvataan Egyptin tuomiota, joka on itse asiassa sisäänrakennettu profetia maailman lopullisesta tuomiosta. Tässä on hyvin voimakas tuomion sana, jota tehostetaan synteettisellä parallelismilla. Samaa asiaa toistetaan ja toistetaan niin, että se ikään kuin huipentuu ja asia tulee täysin selväksi, että Jumala tulee tuomionsa tuomaan Egyptille siinä historiallisessa tilanteessa. Mutta myöskin eskatologisissa tapahtumissa tämä on maailmanlaajuinen. Tätä laajennetaan Uudessa Testamentissa, ja helluntaisaarnassa tästä tekstistä ammennetaan Herran tulemukseen liittyviä asioita. Varsinkin alkukielessä hepreassa tämä on upeata tekstiä, kun sanat ja sanojen muodot synkkaavat toisiinsa aivan eri tavalla kuin tässä suomen käännöksessä. Sama ongelma on kaikessa käännöstyössä, kun runoutta käännetään alkukieleltä jollekin toiselle kielelle.

 

3.1.8 Ilmiöopillinen kieli

 

Ilmiöopillinen kieli kuvaa esineitä ja ilmiöitä sellaisina kuin ne näyttäytyvät paljaalle silmälle. Raamatun kirjoittajat kuvaavat kaikkeutta, maailmaa, ulkoiseen olemukseen liittyviä asioita oman aikansa sanoin, mutta ei luonnontieteellisellä tarkkuudella, vaan käyttäen niitä sanontoja, joita sen ajan ihmiset ymmärsivät. Niin kuin mekin, kun esim. sanomme: "Aurinko nousee ja laskee", vaikka tieteellisesti pitäisi sanoa, että pyörivän maan horisontti peittää auringon. "Aurinko nousee ja laskee" on ilmiöopillista kieltä. Sanonnoilla "maan neljältä ilmalta" ja "maan äärestä hamaan taivaan ääreen" kuvataan, että kaikki valitut todella kootaan kaikkialta - ei ole tarkoitus opettaa, että maalla tai taivaalla on ääri.

 

3.1.9 Sananvaihto eli metonymia

 

Sananvaihto tulee lähelle kielikuvaa, metaforaa. Jos joku sanoo, että presidentti on nyt läsnä Valkoisessa talossa, niin ymmärrämme, että kysymys on USA:n presidentin virkatalosta, mutta siitä käytetään myös nimitystä Valkoinen talo. Valkoinen talo on vaihtoehto sille, että käytetään virallista nimitystä Yhdysvaltain presidentin virkatalo.

Kun Jeesus puhuu ehtoollisesta 1 Kor. 11:24-25, niin "malja" tarkoittaa Uutta liittoa:

1 Kor 11:24-25 "Tämä on Minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä Minun muistokseni. Samoin Hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto Minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se Minun muistokseni."

Kun Jeesus puhuu laista, Hän siteeraa Psalmia:

Joh. 10:34 Jeesus vastasi heille: "Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: 'minä sanoin: te olette jumalia'?"

Tässä laki tarkoittaa siis koko Vanhaa Testamenttia eikä vain Mooseksen lakia. Laki on yleisnimitys koko Vanhalle Testamentille monessa kohdassa. Tämä asia on hyvä huomioida, kun lukee Raamattua. Laki ei aina tarkoita säännöstöä ja määräysten kokoelmaa, vaan yleensä kirjoituksia, opetuksia ja Vanhan Testamentin julistusta. "Laki" on silloin metonymia, vaihdettu sana, joka kuvaa laajempaa kokonaisuutta.

Jeesus puhui Voimasta tarkoittaen Jumalaa, koska juutalaisia loukkaa, kun puhutaan Jumalasta. He eivät voi lausua Jumalan nimeä omalla alkukielellään. He käyttävät sananvaihtoa:

Matt. 26:64 "...tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella..."

 

3.1.9.1 Eufemismi eli kaunisteleva muoto

Kun suora ilmaisu voisi olla hämmentävä tai pahennusta aiheuttava, käytetään kaunistelevaa muotoa.

Apt. 1:24-25 "Ja he rukoilivat ja sanoivat: 'Herra, Sinä, joka kaikkien sydämet tunnet, osoita, kummanko näistä kahdesta Sinä olet valinnut ottamaan sen paikan tässä palveluksessa ja apostolinvirassa, josta Juudas vilpistyi pois, mennäkseen omaan paikkaansa.'"

Tässä puhutaan Juudaasta, joka "vilpistyi pois mennäkseen omaan paikkaansa." Ei sanota suoraan, että mennäkseen helvettiin, kadotukseen, vaan mieluummin käytetään tätä kaunistelevampaa sanontaa. Vaihdetaan sana hieman kaunistelevammaksi, koska ei haluta tässä kohdassa tehdä liian rajua vaikutusta.

Luuk. 1:34 Maria sanoi enkelille: "...kun minä en miehestä mitään tiedä" eli hän ei ole ollut sukupuolisessa kanssakäymisessä miehen kanssa. Hän oli koskematon. Tämäkin on eufemismia. Ei tarvitse käyttää sanontoja, jotka saattavat hämmentää.

 

3.1.10 Liioittelu eli hyperbola

 

Liioittelulla halutaan korostaa asian suurta mittaa tai määrää. Tällaisen kielellisen lainalaisuuden ymmärtäminen auttaa välttämään Raamatun tekstin äärellä turhia ongelmia, joita saattaisi muuten tulla.

Tuom. 7:12 "Midianilaisia, amalekilaisia ja kaikkia Idän miehiä oli asettunut tasangolle niin paljon kuin heinäsirkkoja; ja heidän kameleillaan ei ollut määrää, niitä oli niin paljon kuin hiekkaa meren rannalla."

Tuskin voi ottaa kirjaimellisesti, että midianilaisilla oli todella niin paljon kameleita. Jos joku haluaa tulkita Raamatun kirjaimellisen oikeaoppisesti, niin menköön laskemaan hiekanjyviä meren rannalle, paljonko maailmassa on meren rantaa ja paljonko siellä hiekanjyväsiä. Niin sitten oli midianilaisilla niin paljon kameleita. Ne eivät nimittäin mahtuisi koko maapallon pinnalle. Selkeästi ymmärrämme, että liioittelulla kuvataan tehokkaasti, kuinka paljon kameleita oli ja että hyökkäys oli ylivoimainen.

Matt. 7:3 Jeesus sanoo: "Kuinka näet ottaa tikun veljesi silmästä, kun omassa silmässä on hirsi." Tämä osuu omaantuntoon tehokkaasti.

Joh. 21:25 sanoo, "..ettei koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa."

Ps. 6:7 "Minä olen uupunut huokaamisesta; joka yö minä itken vuoteeni vesille ja kastelen leposijani kyyneleilläni."

Alkukielen ilmaisu on, että koko vuode olisi siellä kellunut ja lionnut kyyneleistä. Suurta surua ja itkua kuvataan hyperbolan avulla.

 

3.2 Miten löytää tekstin konteksti?

Alaotsikot:

3.2.1 Opi tuntemaan Raamatun sisältö kokonaisuuksina

3.2.2 Älä ole luku- ja jaejaon orja

3.2.3 Erota ohjeellinen totuus viitteellisestä

3.2.4 Löydä tekstin keskeinen pääopetus

 

Olemme jo useassa yhteydessä puhuneet tekstin asiayhteydestä ja historiallisesta asiayhteydestä ja aina kukin asia, kukin totuus ja kukin tapahtuma tulee sijoittaa siihen omaan yhteyteensä eli kontekstiinsa. Kun luemme Raamatun jakeita, niin jae avautuu, kun alamme lukea tekstiä vähän aikaisemmin, tulemme sen jakeen kohdalle ja jatkamme lukemista vähän pidemmälle. Näin saamme tekstiyhteyden esille.

 

3.2.1 Opi tuntemaan Raamatun sisältö kokonaisuuksina

 

Suurenmoisena etuoikeutena meillä on Raamatun 66 kirjan kokoelma yksissä kansissa. Kukin Raamatun kirja olisi luettava alusta loppuun, jotta meille muodostuisi käsitys sen kokonaissisällöstä ja yleissanomasta, joka siinä kirjassa erityisesti on. Esim. lukiessamme Galatalaiskirjeen alusta loppuun näemme, mikä on kirjeen kokonaissanoma. Se on pamfletti ja Paavalin armon apologia eli väkevä taistelukirjoitus lakihenkisyyttä vastaan.

 

3.2.1.1 Luukkaan ja Paavalin näkökulma Pyhästä Hengestä

Luukkaan teologia ja näkökulma Pyhän Hengen karismaattiseen toimintaan Apostolien teoissa (Apt. 8), on aivan erilainen kuin Paavalin kirjeissä oleva, pääasiallisesti pelastusopillinen näkökulma. Luukkaalla tätä näkökulmaa ei ole. Hän puhuu Pyhästä Hengestä dynaamisena voimana ja varustuksena meidän palvelustehtävässämme ja se on aivan eri näkökulma kuin meidän asemamme Jumalan lapsina ja perillisinä, josta Paavali enemmän puhuu..

On taitettu peistä vuosisatojen kuluessa siitä, miten samarialaiset saattoivat olla kristittyjä, kun heissä ei ollut Pyhää Henkeä. Ei ole ymmärretty sitä, ettei Luukas Apostolien tekojen 8.luvussa puhu ollenkaan siitä, etteivätkö samarialaiset olisi olleet kristittyjä ja pelastettuja ja etteikö heissä olisi ollut lapseuden Henkeä ja Pyhä Henki olisi asunut heissä siinä mielessä kuin Paavali kirjoittaa. Luukas puhuu siinä merkityksessä samarialaisten Hengen puutteesta, etteivät he olleet saaneet vielä Pyhän Hengen voimaa ja voitelua palvelukseensa. Luukas käyttää ilmaisua, että "Pyhä Henki ei ollut tullut heihin" tai laskeutunut heidän päällensä. Saada Pyhä Henki, tulla kastetuksi Pyhällä Hengellä, tulla täytetyksi Pyhällä Hengellä, saada Pyhän Hengen lahjan vuodatus itseensä kuvaa Luukkaalla aina yhtä ja samaa asiaa, palvelukseen varustavaa voimaa, ei pelastuksen osallisuutta.

Lähdekirja: "Luukkaan karismaattinen teologia"

Helluntaiteologi Roger Stronstrand on kirjoittanut Pyhän Hengen toiminnasta erittäin ansiokkaasti kirjassaan "Luukkaan karismaattinen teologia" (kustantaja Ristin Voitto). Tämän kirjan äärellä Raamattu avautuu erinomaisen ihanalla tavalla muutamien avainasioiden ymmärtämisen kautta.

On tärkeätä ymmärtää kokonaisuutena Luukkaan tapa kirjoittaa Pyhästä Hengestä ja Pyhän Hengen kokemuksista, joka siis on Luukkaalla erilainen kuin muilla Raamatun kirjoittajilla. Nämä kirjoitukset eivät silti ole ristiriidassa keskenään, vaikka kirjoittajilla on eri näkökulma ja erilainen tapa kirjoittaa. He täydentävät ja rikastuttavat toisiaan. Mutta vaikeuksia tulee, jos heidän ilmaisumuotonsa pannaan rinnakkain ja väitetään, että ne tarkoittavat samaa, kun Luukas puhuu Apt. 19:2 "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" ja pannaan tämän rinnalle Paavalin puhe Room. 8:9 "Jolla ei ole Kristuksen Henkeä (Pyhää Henkeä), se ei ole Hänen omansa." Jos Luukas ja Paavali ujutetaan tässä samaan muottiin, syntyy heti ristiriita. Kuinka joku voi tulla uskoon, jos hänellä ei ole Kristuksen Henkeä. No ei millään tavalla. Mutta ongelma selviää, kun tajutaan, että Luukkaan näkökulma Pyhän Hengen saamiseen on eri kuin Paavalin.

 

3.2.1.2 Johanneksen opetus uskovan synnittömyydestä

Johanneksen kirjeet ovat erinomaisen ihanaa ja virvoittavaa luettavaa. Jotkut eivät niitä kuitenkaan lue, jos he ovat joskus kompastuneet johonkin jakeeseen ja siitä on jäänyt heille sellainen kuva, että tekstissä on joku vaikea ongelma eivätkä he enää palaa tähän Raamatun kirjaan. Älä jätä mitään Raamatun osaa sen tähden, että siellä on joskus ollut joku ongelma tai vaikea ilmaisu. Se on vihollisen ansa. Palaa heti takaisin sinne! Minä annan sinulle uuden evään, millä tavalla palaat sinne. Lue se kokonaisuutena. Minulla on joskus itsellänikin ollut ongelma Johanneksen kirjeen suhteen esim. tällaisista kohdista

1 Joh. 3:9.10 "Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt. Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta."

Tämä Raamatun kohta on tuottanut monille kristityille ongelmia ja sen jälkeen he eivät ehkä viitsi lukea koko Johanneksen kirjettä, kun he ajattelevat, että siellä on ongelmia. Jokainen rehellinen Jumalan lapsi tajuaa, että hän on tehnyt syntiä useammankin kerran uskoontulonsa jälkeen. Mutta muista, miten Raamattu avautuu: Kokonaisuuksia lukemalla. Jos luet Johanneksen kirjeet alusta loppuun, niin tajuat todella ihanalla tavalla, ettei Johannes opeta kristityn synnittömyyttä. Hän ilmaisee tiettyjä asioita ja suuria periaatteita itämaisella opetustyylillä, jossa musta sanotaan todella mustaksi ja valkoinen valkoiseksi, jotta asiat tulisivat varmasti selväksi. Mutta kokonaisopetuksen valossa näemme, ettei hän suinkaan opeta kristityn synnittömyyttä. Olisi täysin hullua ajatella, että sellainen oppi olisi Raamatussa. Päinvastoin hän itsekin sanoo

1 Joh. 1:10 "Jos me sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme Hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä."

Kun me luemme koko Johanneksen kirjeen, niin se on ihana ja virvoittava, sielunhoidollinen ja lohduttava kirje. Langenneellekin kristitylle Johanneksen ensimmäisestä kirjeestä löytyy lähes parhaat eväät ja lohdutuksen sanat koko Raamatussa.

 

3.2.1.3 Jobin kärsimysten todellinen syy

Jobin kirja on Vanhan Testamentin ylevimpiä, syvällistä viisautta sisältävä kirja, mitä ajatella saattaa, ja yksi rikkaimpia kirjoituksia koko Vanhan Testamentin kokoelmassa. Mutta siinäkin on ongelma, jos emme lue sitä kokonaisuutena. Ajattelemme esim. Jobin kolmea ystävää, jotka lohduttivat häntä, kun hän joutui onnettomuuksiin. Yksi näistä kolmesta oli nimeltään Elifas. Kun avaamme Jobin kirjan luvusta 22:5-10, niin näemme, mitä Elifas puhuu

Job 22:5-10 "Eikö pahuutesi ole suuri ja sinun pahat tekosi loppumattomat? Sillä otithan veljiltäsi pantin syyttä ja riistit vaatteet alastomilta. Et antanut nääntyvälle vettä juoda, ja nälkäiseltä kielsit leivän. Kovakouraisen omaksi tuli maa, ja vain korkea-arvoinen sai niissä asua. Lesket sinä lähetit luotasi tyhjin käsin, ja orpojen käsivarret murskattiin. Sentähden paulat nyt sinua ympäröivät, ja äkillinen peljästys kauhistuttaa sinut."

Jos nyt huolimaton tai laiska raamatunlukija avaa Jobin kirjan ja lukee vain nämä jakeet, niin hän toteaa, että sillä tavalla se mies teki ja siinä Jumalan Sana sanoo, että syy Jobin kärsimyksiin on sanottu tässä ja sen tähden paulat ympäröivät Jobia. Mutta jos ahkera raamatunlukija avaa tämän paikan, niin hän lukee koko Jobin kirjan ja huomaa kirjan lopusta luvusta 42:7-8, miten tämä Elifan puhe pitää ottaa

Job 42:7-8 "Mutta senjälkeen kun Herra oli puhunut Jobille nämä sanat, sanoi Herra teemanilaiselle Elifaalle: 'Minun vihani on syttynyt sinua ja sinun kahta ystävääsi kohtaan, koska ette ole puhuneet Minusta oikein niinkuin Minun palvelijani Job. Ottakaa siis seitsemän mullikkaa ja seitsemän oinasta, käykää Minun palvelijani Jobin luo ja uhratkaa puolestanne polttouhri, ja Minun palvelijani Job rukoilkoon teidän puolestanne. Tehdäkseni hänelle mieliksi en saata teitä häpeälliseen rangaistukseen siitä, ettette puhuneet Minusta oikein niinkuin Minun palvelijani Job.'"

Me näemme, että pitkät katkelmat Elifaan puheesta ja hänen teologisista selityksistään Jobin kärsimysten syistä eivät olleetkaan oikein puhuttuja. Tämä selviää vasta ihan Jobin kirjan viimeisissä jakeissa, eli kannattaa lukea loppuun asti koko kirja.

Mutta tämä ei koske kaikkia yksityiskohtia Elifaan puheesta. Jos katsomme Job 5:13,18, mitä Elifas sanoi

Job 5:13,18 "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa; ovelain juonet raukeavat. Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo; lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat."

Nämä Elifaan sanat pitävät ihan paikkansa. Paavali mm. siteeraa tätä (1 Kor. 3:19) "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa". No, miten Jumala sitten voi sanoa lopussa, että "Elifas ei puhunut oikein Jumalasta". Sentähden, että Jumalakin huomioi kontekstin. Elifas puhui oikeata asiaa Jumalasta, mutta sovelsi sitä väärällä tavalla Jobiin, ja Jumala ei hyväksynyt sitä.

"Jumala vangitsee viisaat heidän viekkauteensa ja ovelain juonet raukeavat." Se oli totuutta, mutta tämä oli väärää sielunhoidollista lohdutusta Jobille. Jumala ei hyväksynyt sitä, että Hänen palvelijalleen siteerataan näillä sanoilla Jumalan ominaisuuksia. Jumalakin huomioi yhteyden, missä mikin asia sanotaan. Kärsivälle ja murtuneelle ihmiselle ei mennä puhumaan kovia sanoja, vaikka ne löytyisivätkin Raamatusta. Jumala huomioi asiayhteyden, minkälaista sanaa kullekin ihmiselle missäkin tilanteessa puhutaan. Kiitos Hänelle siitä.

 

3.2.1.4 Ison Raamatun Tietosanakirjan yleiskatsaus avuksi

Tässä on suureksi avuksi Ison Raamatun Tietosanakirjan osassa 8 oleva Raamatun kirjojen yleiskatsaus. Siinä on lyhyt yleiskatsaus kustakin kirjasta. Kun ne lukee, niin siitä saa erinomaisen mukavan virikkeen ja avaimen, kun lähtee lukemaan jotain kirjaa. Sieltä kannattaa lukea, mitä kustakin Raamatun kirjasta on sanottu. Vanhassa 3-osaisessa yleiskatsaus on osassa 3. Näistä saa hyvää tietoa siitä tilanteesta, missä se on kirjoitettu.

 

3.2.2 Älä ole luku- ja jaejaon orja

 

Raamatussa on luku- ja jaejako. Mutta mitä tarkoittaa otsikko: "Älä ole luku- ja jaejaon orja"? Se tarkoittaa sitä, että me voimme oppia ajattelemaan asiakokonaisuuksittain ja tunnistamaan Raamatussa esiintyvien ajatuskulkujen alku- ja päätöskohdat. Ne eivät aina noudata jae- ja lukujakoa, joka on tehty myöhemmin 1600-luvulla sitä varten, että Raamatusta yleensä löydettäisiin joku kohta. Uudessa käännöksessä on luvut jaettu kappaleisiin ja ajatuskokonaisuuksiin ja otsikoitu ne. Näin on tehty mukava palvelus lukijalle.

 

3.2.2.1 Otetaanpa esimerkiksi jaejakso 1 Kor. 10:31-33...1 Kor. 11:1

1 Kor. 10:31-33...1 Kor. 11:1 "Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi. Älkää olko pahennukseksi juutalaisille, älkää kreikkalaisille, älkääkä Jumalan seurakunnalle, niinkuin minäkin koetan kelvata kaikille kaikessa enkä katso omaa hyötyäni, vaan monien hyötyä, että he pelastuisivat. (11:1:) Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja."

Se ajatuskokonaisuus, joka alkaa jakeesta 1 Kor. 10:31, päättyy vasta jakeeseen 1 Kor. 11:1. Monesti kun me luemme annoksen Raamattua ja tulemme luvun 10 loppuun, niin me lopetamme siihen ja panemme kirjan kiinni. Silloin tämän kohdan ajatus, jonka mukaan Paavali on meille esimerkki rakkauden lain noudattamisessa, jää saamatta, koska ajatus löytyy vasta seuraavan luvun jakeesta 1.

 

3.2.2.2 Jeesuksen käskyt lähetystyötä varten

Matt. 10:5 - 11:1 "Nämä kaksitoista Jeesus lähetti ja käski heitä sanoen: "Älköön tienne viekö pakanain luokse......(11:1:) Ja kun Jeesus oli antanut kahdelletoista opetuslapselleen kaikki nämä käskyt, niin Hän lähti sieltä opettamaan ja saarnaamaan heidän kaupunkeihinsa."

Jeesus lähettää tässä kaksitoista opetuslastaan lähetystyöhön. Seuraa pitkä tekstikatkelma, koko luku 10. Hän kehottaa parantamaan sairaita, herättämään kuolleita ja lähtemään pois sieltä, missä heitä ei oteta vastaan. Tässä profetoidaan ihan lopun ajan aikoihin asti, mitä silloin tapahtuu Kristuksen todistajille. Luvun 11 ensimmäinen jae viittaa koko edellä olevan luvun kaikkiin näihin asioihin. Tämän jakson kokonaisajatus löytyy siis näiden kahden jakeen välistä: Matt. 10:5 "Jeesus käski heitä sanoen:" ja Matt. 11:1 "Ja kun Jeesus oli antanut kahdelletoista opetuslapselleen kaikki nämä käskyt". Tähän jaejakson kokonaisuuteen ei saisi muusta viitettäkään kuin näistä kahdesta jakeesta, joissa sana "käsky" esiintyy, koska tässä jaejaksossa on niin erilaisia asioita, profetiaa lopunajoista lähetystyöhön saakka.

Huomaa myös, miten erilainen kokonaiskuva muodostuu, kun luet katkelman Matt..9:35-10:1. Jeesus siirtää oman tehtävänsä opetuslapsilleen, mikä jälleen käy ilmi katkelman alku- ja loppusanoista, jotka ovat identtiset.

 

3.2.3 Erota ohjeellinen totuus viitteellisestä

 

Viitteellinen eli deskriptiivinen totuus tarkoittaa sitä, mitä sanottiin tai tapahtui jollakin tietyllä hetkellä, mutta se ei ilmaise oppia tai sitovaa periaatetta suoranaisesti. Ohjeellinen eli normatiivinen totuus taas ilmaisee Uuden Testamentin sääntöä tai velvoitusta.

Jos luemme alkuseurakunnan historiaa, niin näemme, esim. ettei kukaan sanonut omakseen, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä. Näemme myöskin, että he täyttyivät Pyhällä Hengellä, pysyivät leivän murtamisessa ja rukouksessa ja jakoivat omaisuutensa.

 

3.2.3.1 Eikö herätys voi tulla, kun yhteisomistus on jätetty pois?

Kaikki nämä asiat luetellaan historiallisina tosiseikkoina. Silti joitakin asioita me olemme nostaneet ohjeellisiksi. Esim. leivänmurtoa, Sanan lukua ja rukousta me harjoitamme. Mutta me emme harjoita omaisuutemme jakamista. Meillä ei ole kollektiivista yhteisomistusta seurakunnassa. Miksi meillä ei ole sitä, vaikka nämä muut asiat meillä ovatkin? Onko nyt niin, että herätys ei voi tulla, kun yhteisomistus on jätetty pois?

Mistä tiedämme, että teemme oikein, kun emme harjoita kollektiivista yhteisomistusta? Apostolien kirjeet tulkitsevat evankeliumeja ja Apostolien tekoja ja opettavat meitä, mitä me sovellamme hengellisessä elämässämme ja miten sen teemme. Yhteisomistusta ei opeteta Uudessa testamentissa kristityn ohjeena. Kirjeet ja monet Uuden Testamentin opetukset osoittavat sen sijaan selvästi, miten omaisuutta ja perhettä tulee hoitaa, miten jakaa omastaan ja Jumala lupaa siunata kullekin varallisuutta ja kartuttaa maallista omaisuutta. Se on Jumalan siunaus, josta sanotaan esim. toisessa Korinttolaiskirjeessä

2 Kor. 9:8,11  "Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää; niin, että te kaikessa vaurastuen voitte vilpittömästi harjoittaa kaikkinaista anteliaisuutta, joka meidän kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle."

On Jumalan tahto, että kristityn talous vaurastuu sen mukaan kuin hän antaa. Ei sen mukaan kuin hän ahneesti kerää, vaan sen mukaan kuin hän alttiisti antaa. Vauraus on Jumalan tahto, mutta vain antamisen tiellä.

Raamatussa ilmoitetaan, että alkuseurakunta jakoi omaisuutensa. Mutta eivät jakaneet enää myöhemmin. Se olikin Jumalan Pyhän Hengen viisautta ja johdatusta siihen aikaan ja hetkeen, koska myöhemmin tuli tilanteita (mm. vainot), jolloin oli parempi, että tällaiset ratkaisut oli tehty. He eivät joutuneet puille paljaille, vaan he kuta kuinkin pärjäsivät maallisesti.

Spontaani rakkauden hengen vaikutus sai heidät joka tapauksessa jakamaan tuossa tilanteessa omaisuutensa. Niin valtavana he kokivat Jumalan uuden valtakunnan läsnäolon ja voiman. He elivät jo ikäänkuin Jumalan valtakunnan sisällä. Maallisella omaisuudella ei ollut sen rinnalla mitään merkitystä. Tämä oli se henki, mistä omaisuuden jakaminen lähti. Mutta sitä ei siis opeteta ohjeena UT:ssa, kuten monia muita asioita opetetaan.

 

3.2.3.2 Opettiko Jeesus viinin juomista?

Joh. 2. Se, miten Jeesus muutti veden viiniksi, tarjoaa toisen esimerkin viitteellisen ja ohjeellisen asian sekoittamisesta. Jotkut alkoholiin taipuvaiset ihmiset ovat esittäneet, että viiniä pitää juoda paljon, koska siitä tulee siunaus. Mutta Jeesuksen teot tulee tulkita sanallisen opetusten valossa eikä päinvastoin. On ymmärrettävä oikein veden viiniksi muuttaminen. Jeesus ilmaisi kirkkautensa tällä tunnusteolla (Joh. 2:11) ja puhuu meille myöskin siitä taivaallisesta viinistä, jota Hän on tullut antamaan.

Uuden Testamentin kirjeet ovat pääasiassa normatiivista totuutta, joka ilmaisee jonkin velvoitteen. Evankeliumien ja Apostolien tekojen historiassa on myös paljon meille ohjeellista, mutta enimmäkseen ne ilmaisevat totuutta viitteellisesti historiallisen luonteensa mukaisesti. Tekstin asiayhteys, rinnakkaiskohdat ja käytännöllinen yleispätevyys ratkaisevat kussakin tapauksessa, kumpi totuus on kyseessä.

 

3.2.4 Löydä tekstin keskeinen pääopetus

 

Älä poimi satunnaisia yksityiskohtia ja tee niistä opetuksen tärkeää osaa. Näin harhaopit saavat alkunsa. Erota opetuksen ydin satunnaisista yksityiskohdista. Erityisesti vertausten tulkinnassa tämä on tärkeätä. Älä tulkitse vertauksia allegorisesti eli niin, että jokaisella yksityiskohdalla on oma kuvaannollinen merkityksensä (ellei kertoja itse esitä sitä allegoriana esim. Jeesuksen vertaus nisusta ja lusteesta  Matt. 13:24-30, ja Jeesuksen selitys lustevertaukseen Matt. 13:36-43). Yleensä näissä vertauksissa on yksi keskeinen opetus.

 

3.3 Opillisesti sitovien periaatteiden tunnistaminen

 

3.3.1  Yleispätevät ja tilannekohtaiset ohjeet

3.3.2  Raamatun omat neuvot sanan soveltamiseen

3.3.3  Raamatun ohjeiden soveltaminen tähän päivään

 

 

Vaikeuksia tulee eteemme, jos pidämme kaikkea Raamatun tekstiä sitovasti periaatteellisena (normatiivisena) esim. omaisuuden jakamista, eikä lainkaan historiallisten ja kulttuurillisten olosuhteiden mukaisesti vaihtuvana käytäntönä.

Kun me tulemme jonkin Raamatun ohjeen eteen, niin meidän on kysyttävä, onko tässä

1.       sitova periaate vai

2.       vaihtuva käytäntö.

Monta kertaa nämä asiat voivat samassakin tekstiyhteydessä olla mielenkiintoisella tavalla rinnakkain

 

3.3.1 Yleispätevät ja tilannekohtaiset ohjeet

 

Esim.1 Miten toisimme Paavalille vaipan?

2 Tim. 4:2 "Saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehota, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella."

Me osaamme helposti omaksua tämän, koska se on yleispätevää (sitova periaate). Me sanomme siihen: "Aamen". Mutta katsotaanpa sitten jatkoa:

2 Tim. 4:13 "Tuo tullessasi päällysvaippa, jonka jätin Trooaaseen Karpuksen luo, ja kirjat, ennen kaikkea pergamentit."

Kirjeen alkuperäinen vastaanottaja ottaa nämä molemmat kehotukset ihan yhtä vakavasti ja ne on tarkoitettu myös otettavaksi todesta. Paavali tarkoitti, että Timoteus sekä saarnaa sanaa että tuo sen päällysvaipan ja pergamentit hänelle. Hän antoi Timoteukselle kummatkin ohjeet eli se oli henkilökohtainen kirje hänelle, mutta me omaksumme siitä vain tietyn osan.

 

Esim.2 Ainoa lääke vatsavaivoihin?

1 Tim. 5:22 "Älä ole liian kerkeä panemaan käsiäsi kenenkään päälle, äläkä antaudu osalliseksi muiden synteihin. Pidä itsesi puhtaana."

Tämä on yleispätevä ohje, joka meidän on helppo omaksua. Mutta sitten seuraava jae 23 sanoo:

1 Tim. 5:23: "Älä enää juo vain vettä, vaan käytä vähän viiniä vatsasi tähden."

Paavali tarkoitti nämä kummatkin yhtä vakavasti otettaviksi ohjeiksi. Timoteukselle tämä oli aivan luonnollista. Hän sai rakkaalta Paavalilta tällaisen kirjeen ja hän noudatti näitä kehotuksia. Mutta me näemme, että toinen kehoitus oli vain siihen tilanteeseen tarkoitettu. Toinen on yleispätevä, joka pätee kaikkina aikoina kristityille. Tästä näemme, että Timoteus oli absolutisti, joka ei käyttänyt viiniä, mutta Paavali kehoitti sekoittamaan vähän viiniä siihen epäpuhtaaseen säiliöveteen, jota käytettiin juomavetenä, josta sai helposti myös vatsasairauksia.

 

3.3.1.3 Ei kenkiä saarnamatkalle?

Jeesuksen käsky Luuk. 10:2 on uskoa herättävä ja innoittava käsky meillekin

Luuk. 10:2 "Jeesus sanoi heille (opetuslapsille): "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että Hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa."

Kaikki me sanomme "aamen" ja haluamme näin tehdä. Mutta Jeesus käskee ihan samassa yhteydessä jakeessa 4

Luuk. 10:4 "Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua, älkää kenkiä, älkääkä tervehtikö ketään tiellä."

Me noudatamme edellistä käskyä, rukoilemme työmiehiä, mutta emme noudata tätä jälkimmäistä, joka on annettu vain siihen tilanteeseen. Kaikilla meillä on lompakko varmaan mukana. Kengätkin näkyy olevan kaikilla jalassa. Meidän ei kuitenkaan tarvitse tehdä näistä asioista parannusta.

 

3.3.2  Raamatun omat neuvot sanan soveltamiseen

 

Yleisesti ottaen meillä täytyy olla jokin Raamatun sisäpuolinen kriteeri, johon me voimme tukeutua, kun sovellamme Raamatun ohjetta käytäntöön. Raamatun ulkopuolinen kriteeri esim. meidän oma järkemme ei voi olla pääkriteeri, koska toisen järki voi sanoa yhtä ja toisen toista. Tässä on kolme ohjetta, joita voi käyttää avuksi:

Ohje 1: Kysy, julistetaanko tässä Jumalan tahtoa kaikille ihmisille.

Kun etsimme sitovia periaatteita, jotka voisivat koskea meitäkin, niin tehdään yksinkertainen kysymys: "Julistetaanko tässä kaikille ihmisille Jumalan tahtoa." Sitovasti periaatteellisten kohtien täytyy ilmaista totuutta, joka pätee kaikille ihmisille kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa - yhtä hyvin Teheranissa muslimien keskuudessa kuin New Yorkissa Manhattanilla. Esimerkiksi ohjeet: "rukoile työmiehiä, pidä itsesi erossa synnistä jne".

Esim. sanat "kuka ikinä" ylittää kulttuurit, historian ja ihmisten väliset raja-aidat. Siinä on selvästi sitova periaate.

2 Joh. 9 "Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika."

Tässä julistetaan kaikille ihmisille kaikkina aikoina. Mutta jakeessa 12 taas ei näin ole:

2 Joh. 12 "Minulla olisi paljon kirjoittamista teille, mutta en tahdo tehdä sitä paperilla ja musteella; vaan toivon pääseväni teidän tykönne ja saavani puhutella teitä suullisesti..."

Siinä on siihen aikaan ja hetkeen Johanneksen omaa toivetta ja Johanneksen tunteita, joita hän tuo sen hetken seurakunnalle, joten se ei ole meille sitova periaate.

 

Ohje 2: Kysy, mikä asema tällä ohjeella on muualla Raamatussa

Jos haluat vastauksen kysymykseen: "Koskeeko tämä ohje minua?", niin katso, mitä tästä ohjeesta puhutaan muualla Raamatussa vai sanotaanko yleensä mitään. Löydätkö alkuseurakunnan historiasta tai Apostolien teoista tai kirjeistä esimerkkejä tämän ohjeen noudattamisesta? Nämä ovat suuntaviittoja, joilla pääset Pyhän Hengen apua rukoillen eteenpäin. Esim. päänpeittämiskysymystä Korintton seurakunnassa on perusteltu monilla tavoilla. Sitä on yritetty saada yleispäteväksi tai väitetty sen olevan toisaalta täysin kulttuurisidonnainen. Löytyy myös kaikkia tulkintoja näiden väliltä. Näillä suuntaviitoilla tätäkin asiaa pitäisi tutkia.

Ohje 3: Kysy, onko tämä ainoa Raamatun kohta, jossa tästä asiasta mainitaan

Mikään oppi ei saisi perustua vain yhteen mainintaan.

Matt. 18:16 "Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla."

Jos ajattelemme, että joku asia nousee opiksi Raamatussa, niin tästä asiasta täytyy olla maininta useammassa kohdassa Raamattua. Sitten on hyvä tutkia, löytyykö tekstiyhteydestä, miten tätä ohjetta perustellaan.

 

3.3.3 Raamatun ohjeiden soveltaminen tähän päivään

 

Jos päädyt tulokseen, että tekstinkohta ilmentää vaihtuvaa käytäntöä, joka on riippuvainen historiallisista ja kulttuurillisista tekijöistä, kysy ilmentääkö tämä ohje kuitenkin jotain sitovaa periaatetta, mitä voi ja tulee noudattaa tänä päivänä jossakin muussa käytännöllisessä muodossa. Esim. ateriointi epäjumalan huoneessa 1 Kor. 8:7-13

1 Kor. 8:7-13 "Mutta ei ole kaikilla tätä tietoa, vaan tottumuksesta epäjumaliin muutamat vielä nytkin syövät uhrilihaa ikäänkuin epäjumalille uhrattuna, ja heidän omatuntonsa, joka on heikko, tahraantuu siitä. Mutta ruoka ei lähennä meitä Jumalaan; jos olemme syömättä, emme siitä vahingoitu; jos syömme, emme siitä hyödy. Katsokaa kuitenkin, ettei tämä vapautenne koidu heikoille loukkaukseksi. Jos joku näkee sinun, jolla on tieto, aterioivan epäjumalan huoneessa eikö hänen omatuntonsa, kun hän on heikko, vahvistu epäjumalille uhratun syömiseen? Sinun tietosi kautta turmeltuu silloin tuo heikko, sinun veljesi, jonka tähden Kristus on kuollut. Mutta kun te näin teette syntiä veljiä vastaan ja haavoitatte heidän heikkoa omaatuntoaan, niin teette syntiä Kristusta vastaan. Sentähden, jos ruoka on viettelykseksi veljelleni, en minä ikinä enää syö lihaa, etten olisi viettelykseksi veljelleni."

Monet voivat sivuuttaa tämänkin opetuksen ajattelemalla, ettei tänä päivänä enää ole epäjumalantemppeleitä, joissa käytiin uhraamassa epäjumalille. Tuolloin yli jääneet lihanpalat syötiin, kun kultillisesti oli osallistuttu epäjumalanpalvelukseen. Näihin temppeliravintoloihin saatettiin mennä perheinäkin syömään tätä lihaa. Usein ylijäämälihaa myytiin myös torilla. Kristityillä oli ongelma, kun heidän piti saada tietää, oliko torilla myytävä liha kenties epäjumalantemppelistä ylijäänyttä uhrilihaa, koska useat eivät voineet ostaa tätä lihaa. Paavali halusi vapauttaa heidät näistä ajatuksista. Kaikki liha on syötäväksi kelpaavaa, kun siunaat sen. Me olemme tällaisten asioiden yläpuolella, Paavali sanoi.

Tässä tilanteessa Paavali sanoo myös, että älä mene kuitenkaan epäjumalantemppeliin syömään, koska nämä, jotka menevät sinne, ovat loukkaukseksi niille, jotka ovat omassatunnossaan vielä heikkoja. Jakeessa 10 Paavali sanoo "Jos joku näkee sinun, jolla on tieto, aterioivan epäjumalan huoneessa eikö hänen omatuntonsa, kun hän on heikko, vahvistu epäjumalille uhratun syömiseen?"

Toisin sanoen me voimme soveltaa monella tavalla tätä kohtaa nykyaikana. Vaikka meillä ei olekaan epäjumalantemppeleitä, niin kuitenkin sydämissämme olevan rakkauden lain Kristuksessa tulisi ohjata meitä kaikessa. Sekin, josta me itse kiitämme Jumalaa, voi olla jollekulle toiselle loukkaukseksi.

 

Periaate kaikille meille nykyaikana

5 Moos. 6:4-9 "Kuule Israel! Herra meidän Jumalamme, Herra on yksi. Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi. Nämä sanat, jotka Minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi. "

Tätä asiaa julistetaan myös muualla Raamatussa. Vaikka nämä ohjeet on annettu israelilaisille, niin ne ovat voimassa myöskin meidän keskuudessamme.

Kurssi päättyy tähän

 

 

 

    17.6.2006 lähtien.

Alkuun
Paluu